Tunnelmia menneistä kämpistä, osa 2/2

Kirjoittelin vähän aikaa sitten ensimmäisen postauksen minun ja pikkusiskon entisistä asumuksista, ja tämä on nyt sitten se toinen osa. 

Siinä ensimmäisessä kämpässä majailtiin nelisen vuotta, kunnes egot alkoi paisua ja kämpän pienuus ahdistaa. Etsiskeltiin isompi asumus, joka oli ehkä jo vähän liiankin iso meidän tarpeisiin. Tämän kämpän vika oli minusta se, että makkarit oli hassuja pienehköjä kopperoita ja olohuone hirmu iso. Lisäksi oma makkarini oli tällätty täyteen ovia ja ikkunoita - kolmella seinällä neljästä oli ovi! Se aiheutti hieman rajoituksia kalustuksen suhteen. Niin ja keittiössä oli tosi vähän laskutilaa. Narinari. En siis koskaan oikein kunnolla kotiutunut tähän kämppään, vaikka asuttiin me siinä reilu puolitoista vuotta kuitenkin. 

Ja niin kuin näkyy, tässäkin kämpässä paperisälällä tapetointi oli kova sana. Ja silti kaikui, pirskules! 

Ikkunalaudat on edelleen kiva juttu.Niille voi kerätä pikkusälää sieltä sun täältä.

Näissä kuvissa näkyy meidän ihana retrosohva, joka oli lapsuudenkodin vierashuoneessa joskus ennen 90-luvun alussa tehtyä remonttia, mutta sai sen jälkeen häädön varastoon. Tähän kämppään muuttaessa me Laren kanssa päätettiin vaihtaa sohvaa ja tylsä sänkysohva sai väistyä retron tieltä. Itse tykkään sen sirosta rakenteesta, se tekee jotenkin ilmavamman vaikutelman kuin nykyiset sohvanjötikät jotka näyttää juurtuneen paikoilleen.

Meillä oli Laren kanssa kummallakin oma kirppisnojatuoli. Tuo vaaleampi kuvan keskellä on minun, harmi kun se ei mahdu meidän nykyiseen asumukseen. 

Tuo pöytä tuoleineen hankittiin kirppikseltä ihan tätä kämppää varten, kun lopultakin oli keittiö johon mahtui pöytä! Valintaperuste oli taas se, että no kun tää on niin ruma että se on kiva. Väri on tosiaan jotain myrkyn- ja sammalenvihreän välimaastosta, kuvasta se ei ehkä välity ihan kunnolla. Ja keltainen kirppislamppu möllöttää aurinkona katossa.

Ja keittiönkin seinällä oli kuvakollaasi. Vuokrakämppien seiniin kun ei ole kehdannut hirveästi tehdä reikiä niin kuvat on saaneet olla kehystämättömiä ja helposti poistettavia. (Helposti ja helposti, kaverit saattaa olla eri mieltä. Muistelisin että toverit oli auttamassa ainakin ekan kämpän seinien tyhjentämisessä, eikä se ihan nopea projekti kyllä tainnut olla. :D)

Että tämmöisiä. Nykyään majaillaan jo eri osoitteissa siskon kanssa ja sisustusmeiningit alkaa ainakin itsellä olla sitä osastoa, että sitä oikeasti jo harkitsee mitä ja miten laittaa. Toisin sanoen kannan kotiin sellaista rumaa tavaraa, jonka keskimäärin arvioisin vielä menevän läpi isännän seulasta.