| Pitsiliinan uusi elämä eli superhelpot kierrätys-DIY-joulukoristeet

Pitsiliina, tuo liinavaatekomeroiden vakioasukas ja kirpparipöydistä tuttu toveri. Varsinkin jos suvussa on tai on joskus ollut käsityötaitoisia ihmisiä, pitsiliinoja tuppaa löytymään joka nurkasta. Tiedätte varmaan tyypin: niitä pieniä, monesti pyöreitä, hassunvärisistä langoista virkattuja joita kukaan ei oikeastaan nykyisin enää käytä niiden alkuperäiseen tarkoitukseen.

Tässä taannoin punnittiin siskon ja äidin kanssa eräänkin pitsiliinaröykkiön kohtaloa, kun ukaasi kävi että jos ette halua pitää niitä niin myykää tai polttakaa. Polttaminen ei luonnollisestikaan ollut se ykkösvaihtoehto, joten kirppiskasan kokoamisen jälkeen jäljellejääneiden yksilöiden kohtalo oli vähän kysymysmerkki. Tovi siinä pyöriteltiin ja ihmeteltiin kunnes tuli puhe tärkkäämisestä ja idealamppu syttyi. Ja näin se käy:

Ensinnäkin tarvitaan se pitsiliina. Mieluusti sellainen, joka on koottu pienemmistä kuvioista ja jossa kuviot siis ovatten helposti toisistansa irroitettavissa. Tässä yksilössä oli oikein viehko lumihiutalekuvio. (Ja viehkon oranssi väritys.)

Sitten tarvitaan sakset, liimaa (Erikeeper tai muu yleisliima käy vallan mainiosti), vähän vettä ja kulho, jota äiti tai parempi puolisko ei enää kaipaa ruuanlaittoon. Lorautetaan kulhoon liimaa ja vettä silleen sopivasti, että liima muuttuu juoksevaksi ja imeytyy helposti liinaan, joka seuraavaksi humpsautetaan umpsukkeliin elikkäs kokonansa pinnan alle sinne liimaseokseen. Liinan saa tilsiä ihan huolella märäksi, että liimaa on sitten varmasti läpeensä. Sitten puristetaan liina kuivahkoksi tiskirätin malliin ja levitellään muoville kuivumaan. (Nimenomaan muoville, sanomalehteen tarttuu ikävästi. Tämän varmaan hoksasittekin.)

Levittelyvaiheessa kannattaa olla tarkkana, että minkämoiseen kasaan sen liinan siihen muoville pläjäyttää, koska sitten kun liima on kuivunut ja liina kovettunut, ei auta enää itku markkinoilla. Toisin sanoen asetteleminen kannattaa tehdä sitä mukaa huolellisesti, että kuviosta tulee sellainen kuin haluaa. Jos tahtoo olla ihan viimesen päälle tarkka, voi muovin levittää styroks-levyn päälle ja kiinnittää liinan neuloilla styroksiin, jolloin muoto pysyy varmasti. (Voin kertoa että itsehän en ollut viimesen päälle tarkka ja tuli vähän jännän muotoisia tähtiä ja hiutaleita. Mutta nehän on vaan persoonallisia.)

Sitten kun liima on kuivunut ja liinasta tullut mukavan kopsakka (kannattaa antaa kuivua ihan rauhassa, 8 tuntia tai yön yli tai sitä luokkaa), otetaan sakset ja leikellään kuviot irti toisistaan. Liinan pitäisi olla siinä määrin liiman läpitunkema, ettei purkaantumista pitäisi päästä tapahtumaan.

Tässä vaiheessa voi myös harkita maalaustoimenpiteitä, mikäli nimenomaisen liinan värisävy ei satu miellyttämään. Itsehän en ole kokeillut, mutta kuvittelisin että spraymaalaaminen saattaisi toimia ihan hyvin. Ehkä myös tekolumispray? Kertokaa miten kävi, jos kokeilette. Myös erilaiset kimalteet ja koristeet voivat tulla kysymykseen jos semmosista tykkää.

Sitten vaan ripustuslenkkiä sopivaan kohtaan ja vot! Meillä on koriste. Helppoa kun mikä, ja pitsiliinat välttyivät polttohautaukselta. Meidän joulukuusi koristellaan näillä tänä vuonna.

PS. Tärkkäämisenhän voi tehdä myös perinteisemmin eli sokerilla, sokeritärkkäämiseen näyttäisi olevan ohjeita netti väärällään. :)

| Vanhan lakanan uusi elämä

Kävin pitkästä aikaa maalla viime viikonloppuna ja ihastelin äidin tekemää verhosovellusta: isotädin käsin kirjailema vanha lakana oli päässyt komeron perukoilta tekemään verhon virkaa! Näyttää nimittäin tosi kauniilta ja viimeisen päälle nykyaikaisen maalaisromanttiselta. Ihanaa, että näille vanhoille käsityötaidonnäytteille löytyy käyttöä eivätkä jää ihan täysin koiden nakerrettaviksi.

(Hauskinta - tai pitäisikö sanoa ironisinta? - tässä on se, että vaikka porukoiden talo on niin maalla kuin mikään ikinä, siellä maalaisromantiikka ei tarkoita nykyistä heinäseipäitä-ja-valkoista-tyyliä vaan vuosikymmenien mittaan kerääntyneitä kerroksia ja onnellista sekasotkua jos vaikka minkä näköistä kampetta. Sellaisen minä haluan omastakin kodistani sitten joskus isona.)

Ruttuista washiteippiä ja kurpitsa | Crumpled washi tape and a pumpkin

Sain äitiltä koristekurpitsoita ja muratin.

Muratin ruskea muoviruukku ei ole kaikkein esteettisin, mutta elin siinä uskossa että kyllähän minulta joku suojaruukuksi kelpaava kippo löytyy kotoa. Eipä löytynytkään. Yritin sitten naamioida ruukkua washiteipillä edes vähän paremman näköiseksi, mutta niinhän siinä kävi että teippi meni ruttuun ja koko höskä näyttää (jos mahdollista) vielä entistäkin surkeammalta. Onneksi huomio ei kiinnity siihen niin paljon, kun virittelin ympärille kivannäköisiä juttuja. Sinertävä puunkappale löytyi Kukkosensaaren retkeltä ja se oli niin erikoisen värinen, että keräsin sen silloin repun taskuun. Kynttilänjalka on perintökapistus jonka muistelen esitelleeni aiemminkin, mutta en kyllä löytänyt sellaista postausta tähän hätään. Ehkä sitä ei sitten olekaan?

PS. Virittelin lopuista koristekurpitsoista, sammalista ja pikku kuusista asetelman ovenpieleen  - eilen illalla. Eihän tässä syksy ehtinytkään yhtään pitkälle ennen kuin sain ajoiksi tehdä tuonkin. Sitten satoi viisitoista senttiä (tai paljonko lie tullutkaan) lunta. Voi ryönä.

Turvallisuuden nimissä mainittakoon, että kynttilässä ei ole pidetty eikä ole tarkoitus pitää tulta. Vaikka alusta on paloturvallinen, se ei paljon auta kun vieressä on muratinoksa ja rutikuivaa puuta. / Safety disclaimer: There has not been and will not be light in the candle while it's seated next to very dry wood. 


Mom gave me decorative pumpkins and an ivy. They inspired me to make this small arrangement. I tried to decorate the brown plastic planter a bit nicer with some washi tape but it ended up looking ever sadder than it was because the tape got all crumpled. Well, you can't always succeed. :D 

Pikahelpotus paperiongelmaan | Quick Solution To Paper Problem

Ongelma: irtonaisia papereita lojuu ympäriinsä (sekä koulun että harrastusten ansiosta). Jotain (mieluiten ilmaista) pitäis keksiä, kun ei pysty maksamaan yli 20 euroa Hayn kauniista haitarikansiosta.

Ratkaisu: kaapin pohjalta löytynyt (käytetty) pahvinen postituskuori, vähän washi-teippiä ja musta tussi. Boom: kansio.

Tämän helpommaksi ei askartelu voi mennä. Riittää, kun ratkoo auki kuoren liimasaumat, vetelee washiteippiä ympäriinsä oman esteettisen näkemyksensä mukaan, halutessaan raapustaa päälle mitä kansio pitää sisällään ja ei muuta kuin paperit kyytiin. Aikaa menee ehkä 10 minuuttia mukaan luettuna se aika, joka kuluu materiaalien etsiskelyyn.

Paha vain, että koulupapereita varten tartteis oikeastaan olla jokin haitarikansiotyyppinen ratkaisu. Voiskohan semmoisen tehdä itse (ja miten paljon se vaatisi hermoja)...

I had a problem: loose papers (school and hobby) running around the house. Since I can't really afford to buy a beautiful organizer from Hay, I had to find some other solution. It was as simple as this: One (used) cardboard mailing envelope, some washi-tape and a black pen. Just open up the glued seams of the envelope, decorate with washi-tape and there you have it.  Of course this was just for my creative writing evening class, where we don't get that much paper. For school papers I think I need something bigger...

Inspiraatiota romukasoista | Inspired by junk

Käytiin isännän sukulaisten nurkissa tutkimassa erästä pöytää terassikalustoa ajatellen. Samalla tuli silmäiltyä ison hallin nurkalla ollutta romumetallikasaa, joka on kuulemma kesän mittaan lähdössä keräykseen. Tietysti sieltä kasasta sattui silmään kaikkea jännää, mutta erityisesti jäi mieleen matalahko metallinen pöydän runko, tiedä mikä työtaso hän lie joskus ollut, mutta näytti jokseenkin täydellisen kokoiselta sohvapöydäksi. Isäntä näki minun ilmeen ja totesi, että tuo se ei muuten tiedä hyvää. Heehhehee, olipa miesparka taas niin oikeassa. Jos mie saan tahtoni läpi niin meille tulee metallirunkoinen sohvapöytä! Samoista nurkista löytyi myös jokseenkin perfectoksi harmaantunutta lautamateriaalia josta pöytään saa kannen ja alatason. 

Koska olen vihmerä bloggaaja, kamera ei tietenkään taaskaan ollut mukana. Voi ryönä. Siksipä guuglen tarjoilemaa kuvainspiraatiota joka on vähän sinne päin muttei kuitenkaan ihan. 

kuva: Custommade.com

kuva: Custommade.com

kuva: Knock Off Decor

Siksi toisekseen samoilta nurkilta löytyi valtava määrä erilaista puutavaraa, myös käsittelemätöntä pyöreää hirttä. Hihii. 

kuva: Lushome

kuva: Rotsen Furniture

Sain kotimatkalla tuumiskellessani vision mustalla nahkalla päällystetyistä jakkaroista joissa olisi ehkä jonkinlaiset kädensijat siirtelyä helpottamaan. Näissä kuvissa on asioita jo vähän sinne päin, mutta ei ihan justiin. Se on sitten toinen juttu, että a) saanko koskaan oikeasti aikaiseksi tehdä tämmöistä b) osaanko mie tehdä ja c) mihin ne valmiit jakkarat sit laitettaisiin  kun ei meille mahdu. Mutta joistain haaveistaan pitää tehdä totta heti eikä sitku. Vaikka sitten pölkkyjakkaroista. 

We visited my boyfriend's relatives in search for a table to our back porch/terrace/whatever. While we were at it, I also checked out the junk piles behind the warehouse and got seriously inspired by a metal frame I saw there. It would make a perfect coffee table with woodwork made of old, grey plank. Also there was a huge pile of all kinds of timber and I immediately got this vision of black leather upholstered log stools. I want them even though I'm not sure if I have the skill to make them but at least I want to try. Also, I have no idea where to put them because our flat is so damn small! But some dreams should come true now and not sometime. 

DIY: Pullalautasta pukkaa | Cake Tray

Eilen vilautin metallilautasten kulmaa (voiko pyöreistä lautasista sanoa niin?) ja kerroin että niihin liittyen oli idea. Se idea ei ollut mikään maailman omaperäisin, koska siitä on erilaisia versioita netti pullollaan. (Esim. Pinterest.) Oman innoitukseni sain kuitenkin kun näin Carlsonilla Aarikan Ruustinna -tarjoiluvadin, jossa oli yhdistetty metallinen vatiosa ja puinen (kynttilän)jalka. Katsoin hintalappua ja totesin että juu, mie taidan lähteä kirppikselle metsästämään osia omaan vatiini. Muistin nimittäin, että porukoilla on pyörinyt vuosikausia vanhat puiset kynttilänjalat jotka ei juuri koskaan ole olleet käytössä ja jotka voisivat olla tähän tarkoitukseen onnen omiaan. 

Tarvitaan siis metallinen tarjoilulautanen, puinen kynttilänjalka ja metallin ja puun liimaamiseen sopivaa liimaa, eipä paljon muuta. Ehkä viivotin ja kynä että voi vähän sihtailla lautasen keskikohtaa jos sellaisesta tykkää. 

And BOOM. Cake stand. 

Pienemmälle lautaselle olisi toiminut paremmin vähän matalampi jalka, mutta en kyllä uneksinutkaan että olisin alkanut noita kynttilänjalkoja jollain sahalla nyrsimään, niin että saavat nyt sitten olla saman korkuiset. 

 Leivoin muuten eilen pullaakin kirjoittamisen lomassa. (62 sivua, kiitos kysymästä.)

Eikö olekin ärsyttävää?


I saw this Ruustinna by Aarikka cake stand a while ago in a department store and after checking out the price tag I decided to head out for flea markets to find parts for a cake stand of my own. That's what those metallic trays that I showed you yesterday were for. I remembered we had a pair of old wooden candle holders back at my parent's place and they were a perfect match with the trays. Just glue the pieces together and BOOM. Cake stand. 

Also, I baked some cinnamon rolls and my thesis is doing good. How annoying is that?  

Ei ole kirjaa kansiin katsominen | Don't Judge A Book By It's Cover

Jokin aika sitten ostin kirppikseltä opuksen jonka suunnittelen pitäväni kotikirjastossani Kotiruoka-kirjan vieressä aika pitkään, mahdollisesti jopa lopun ikääni. 

Koska viherkasveilla on tapana kuukahtaa meikäläisen käsittelyssä alta aikayksikön, ostin kasvinhoito-oppaan joka kertoo riittävän yksinkertaisesti, mistä kiikastaa jos vehkaparka alkaa osoittaa pahoinvoinnin merkkejä. 

Kirjan alkuperäisistä kansista voidaan olla montaa mieltä. Jollain tapaa niissä on kivaa nostalgisuutta (kirja on muistaakseni 70- ja 80-lukujen taitteesta peräisin) ja retrohenkeä, mutta ei ne kuitenkaan ole NIIN rumat että ne olisi minun mittapuullani jo kivat. Ja koska päätin pitää kirjan sen elinkaaren loppuun saakka, ajattelin  että voisin yhtä hyvin tehdä siitä omia silmiäni miellyttävän. 

Joku ehkä tykkäsi enemmän alkuperäisestä, mutta itse tykkään kellastuneen sanomalehden ulkomuodosta huomattavasti enemmän. 

I bought this plant care guide from flea market a while ago and since I didn't like the covers too much, I decided to do a little makeover. I like the end result much more, even though I'm quite sure there is someone out there who prefers the original cover better. 

Kirjoja pursuu

Taas kirjajuttu. Jotenkin tuntuu helpommalta kertoa niistä kuin yrittää pukea joulua sanoiksi. Se meni rauhallisesti ja vähän perinteistä poiketen isosiskon perheen luona. Selvästikin olin ollut kiltti, paketteja oli enemmän kuin oli kohtia lahjatoivelistassani (mortteli, kapustoita, pörrösukat, kattila). Lahjoista putkahtelee postauksia varmaan pikkuhiljaa (eli sitten kunhan joskus ehdin niitä kuvaamaan). 

Ennen joulua roudattiin Laren kanssa autokuormallinen kamaa kaupunkikämpästä minun ja isännän huusholliin. Kuorma sisälsi pääasiassa kirjoja, joiden kanssa sai käyttää mielikuvitustaan kun perinteiset säilytysratkaisut oli ensin ahdettu täyteen.

Ensin sullottiin kirjoja eteisen yläkaappiin. Sitten niitä sullottiin eteisen pikkupiirongin alahyllyyn. Sitten oltiin jo voitonriemuisia kun kuviteltiin että kaikille löytyi paikka. Sitten niitä kirjoja löytyi vielä yksi kassillinen. 

Onneksi kukkalaatikko oli virkaheittona odottamassa kesää.

Ja hupaisinta tässä on kenties se, että sain anoppilasta joululahjaksi lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan. Veikkaan, että seuraavaksi kirjoja alkaa löytyä keittiön kaapeista. 

I have more books than I have bookshelves at the moment. Luckily this flower crate was completely empty and just hanging around, waiting for summer. Now it can be of use during winter as well. 

Joulukukat

Olin suunnitellut ostavani jouluksi joko hyasintin tai joulutähden. Sitten siinä kävi niin että riehaannuin ja ostin sekä joulutähden että hyasintin ja vielä kimpun tulppaaneja päälle. Tulppaanit onkin jo kuvissa vilahdelleet mutta tässäpä olis nyt sitten ne muutkin kukkaviritykset:

Ostin ihan nupullaan olevan, koristelemattoman hyasintin ja kotona virittelin siitä asetelman niillä asioilla mitä sattui löytymään. Tuo kattilahan löytyi syksyllä kirppikseltä ja suunnittelin siihen alunperin pelargoniaa. Pelakuuta en kuitenkaan ollut vielä ehtinyt hankkia joten hyasintti istui siihen kuin nenä päähän. 

Diagnoosi: sistustusmania -blogissa oli muuten yksinkertaisuudessaan ihan hillittömän hieno joulukukka-asetelma: hyasintti vanhassa pieksussa! Käykääs vilkaisemassa täältä näin. Itse olen vähän suunnitellut että ensi kesänä vanhat tennarit menee takapihalle samanlaiseen käyttöön. 

Minikokoinen joulutähti puolestaan istuu alumiinisessa kahvinsuodattimessa, joka sekin löytyi kirppikseltä. Harmi vaan, että raukka pääsi ilmeisesti paleltumaan ja tällä hetkellä se näyttää tältä: 

Aina ei voi voittaa. Pitäisköhän kuitenkin yrittää vielä uudestaan.

My Christmas flowers, planted in thrift store findings. Too bad the poinsettia took cold and now it looks more than a little sad. :(

Joulupaketointia

Paketoin tässä iltana muutamana lahjoja. Sitten olenkin melkein koko viikon odotellut että josko tulisi sen verran valoisa päivä jossain vaiheessa että niistä saisi kuviakin otettua. No ei ole tullut, mutta otin kuvat sitten siinä valossa mitä löytyy. (Tämä on taas tämä jokablogistinvakiomantra "huonoja kuvia, ei ou valloo", mutta kun se on fakta.) Siksi toisekseen yritin saada kuvaa jossa paketteja olisi ollut sellainen veistoksellisen tyylikäs röykkiö, mutta kuten voinette kuvitella, sellaisen röykkiön aikaansaaminen parilla-kolmella paketilla ei ole ihan helppoa. Tästä syystä näissä kuvissa on enemmän kaikkea muuta kuin paketteja. 

Selitykset sikseen ja paketointiasiaan. Ostin syksyllä rullan voimapaperia ja tarkoitus oli paketoida sillä kaikki joulu- ynnä muut lahjat täältä ikuisuuteen. Kun rupesin paketoimaan, vastaan tuli väistämättä se tekijä jonka olin autuaasti sivuuttanut vaikka järki yritti kertoa toista: voimapaperi on niin paksua, että eihän se millään tavan teipeillä kestä kiinni! 

Tällä kertaa luova hätäratkaisu oli pari tippaa pikaliimaa taktisiin liitoskohtiin ja ta-daa, paketti pysyy koossa ja näyttää paremmalta kuin jos se olisi turattu mcgyver-teipillä ympäriinsä. Toisaalta, voisihan sekin toimia tyylikeinona...

Ostin myös rullan jouluiselta hajahtavaa washi-teippiä, että edes jokin vähän viittaisi siihen että nämä ovat nimenomaan joululahjoja. Nimilappuset naputtelin dymolla, tästä kuvasta piti nimi tietenkin sotkea ettei tulisi vahingossa spoilattua kenenkään jouluiloa. Huomasin muuten, että tuo washi-teippi kestää hitusen paremmin kuin tavallinen teippi. Mutta vain hitusen. Ja että se näyttää kivoimmalta kun sitä on vedetty tuollaviisiin koko paketin leveydeltä. Lyhyinä pätkinä se näytti jotenkin vähän hassulta. 

Nimilappusia askartelin myös Clipper-teepakettien kuvista. Nurkkiin on tullut jemmattua loota jos toinenkin ihan vaan siksi että "nokunnää on niin nättejä niin pakkohan niille on jotain käyttöä joskus löytyä". Ai mitenniin hamsterin vikaa?

Isäntä katsoi sitä touhua kun istuin lattialla askartelusälän ympäröimänä ja turasin neulan kanssa lankaa pikkiriikkisten paperitähtien läpi ja tuumasi, että no enpä oo kyllä ikinä nähny kenenkään noin antaumuksella paketoivan lahjoja. En miekään, tää oli eka kerta. 

Kori lumppukuteesta

Tää on taas niitä "kun muut niin mieki" -juttuja, eli kun joka paikassa törmäilee virkattuihin säilytyskoreihin niin mie kokeilin kans. (Tästä voinee jo päätellä että olin viikonlopun maalla.) Meiltä ei tosin löytynyt omasta takaa ontelokudetta jota noihin koreihin neuvotaan käyttämään, mutta jonkinlaista ostotrikookudetta löytyi muutama keränpohja ja loput tein sitten ihan tavan lumppukuteesta. Trikoo- tai ontelokuteella tulee huomattavasti siistimpi ja jämäkämpi lopputulos, mutta meillä sattuu kotona pyörimään tuota lumppukudetta sellaiset määrät että voisi yrittää siitä tehdä jatkossakin. 

Jemmanurkkaus

Tuskailin hyvän aikaa sen dilemman kanssa, että mihin sitä oikein olkalaukkunsa tyrkkää kun tulee kotiin kaupungilta? Missä on käsilaukun paikka? Mihin laitan sulkapallomailan? Mitä teen puolipitoiselle fleecetakille jota nyt ei enää takaisin puhtaiden vaatteiden sekaankaan viitsisi työntää? 

Likainen Parketti -blogista bongasin hienon naulakon, mutta meillä ainoan vapaan makkarinseinän valtasi kirjahylly joten tämä idea sai jäädä toistaiseksi mappi Ö:hön. 

Sitten hoksasin, että vaatekaappien ja makkarin oven väliin jää nurkka, joka on kuin tehty rököttävien asioiden säilömiseen! Ei muuta kuin tuumasta toimeen, eli ostin muutaman yksinkertaisen (=halvan) varastokoukun  ja esittelin idean isännälle. Mies osoitti komeroa ja sanoi että akkuporakone löytyy tuolta. Otin tämän vihjeenä, että sen kun vaan laitat. 

Ja minähän laitoin! En ole mitenkään erityisen sinut akkuporakoneiden enkä muiden teknisten laitteiden kanssa mutta päätin että ei se nyt niin vaikeaa voi olla. Ja kolme neljästä koukusta sainkin itse jyrättyä paikalleen, mutta neljännen kanssa ongelmaksi muodostui pituuden ja voiman puuttuminen joten isäntä joutui kuitenkin viimeistelemään tämänkin projektin. 

Nyt ei tarvii enää laukkujen olla levityksellään pitkin lattioita eikä sulkapallomaila tule käsille joka kerta kun eteisen naulakosta yrittää ottaa jotakin. 

Lattialle mahtuu vielä sopivasti pyykkikassi, ja koko komeus on käytännössä jatkuvasti makkarin avoimen oven takana piilossa.

Muok. Toimitus huomauttaa, että tämäkinhän tapahtui jo aikaan ennen läppärionnettomuutta, eli koukut on ehtineet olla tuolla jo pari-kolme viikkoa mutta silti olen niistä yhä aika innoissani. 

Joulu-DIY: piparimuoteille uusi virka

SPR:n Kontissa oli jo lokakuun lopulla pantu joulupöytä pystyyn ja samalla reissulla kun olin etsiskelemässä materiaalia Halloween-kostyymiäni varten, osui silmään matkalaukuntäysi piparkakkumuotteja. Niitä sai neljä kappaletta eurolla joten valkkasin parhaat päältä ja mielessä siinteli jo epämääräisiä visioita ihan muista käyttötarkoituksista kuin siitä mihin ne on alunperin tarkoitettu. 

Männäviikonloppuna maalla ehdin sitten toteuttamaankin nämä suunnitelmat isän ystävällisellä avustuksella. Isä poraili näppärästi reiät muotteihin että mie pääsin näpertämään ja tämmöisiä oli lopputulokset:  

Henkarihärveli pääsee ikkunakoristeeksi.

Kranssi menee etuovelle tervehtämään tulijoita. (Pitäis varmaan kutsua vieraita ihan tämän takia. :D) 

Kranssipohjan ostin Tiimarista ja muotit tosiaan löytyi sieltä Kontista, mutta muuten materiaalit on tuttuun tapaan omista jemmoista löytynyttä tavaraa. Tuon kranssin tein mahdollisimman helposti purettavaksi, että saman pohjan voi käyttää uudestaan eri tavalla koristeltuna. Henkariin oli oikeastaan mielessä vähän suurempi ja näyttävämpi rusetti, mutta kun sopivaa nauhaa ei ollut niin tuo pieni ruudullinen oli ihan hyvä kakkosvaihtoehto. Senkin voi vaihtaa jos joskus törmään parempaan. 

Hauska juttu muuten, että sitten kun olin jo nämä omat tekeleeni näperrellyt niin törmäsin Dishfunctional Designs -blogissa postaukseen jonka idea on täsmälleen sama, eli piparkakkumuottien uudelleenkäyttö. Käykäähän katsomassa, on nimittäin ehkä aavistuksen hienompia kuin miun vaatimattoman suomalaiset aikaansaannokset! 

Kirjahylly revisited - kuvien kera

Maailman onnellisin pieni blogisti täällä hei. Arvatkaa kuka sai koneensa kotiin ehjänä ja kiiltävänä? Voi tätä autuutta, kun sormien alla on taas tuttu näppäintuntuma eikä sivujen latautumista tarvitse odottaa viittä minuuttia.

Ensimmäinen eli tärkein asia tähän hätään on tietysti esitellä se kirjahylly josta viime viikolla tohkasin, mutta josta en saanut kuvia näytille. 

Kannattimet on taivutettu vanhoista saranoista. Mitä ruosteisempi, sen parempi. 

Hieman olen saattanut hykerrellä tyytyväisyyttäni. Minulle kirjat tekevät kodin, joten nyt ollaan asian ytimessä.

Sarvikuonokin pääsi jo hommiin. Isä leikkeli mulle vuolukivitiilen sopivan pituiseksi ja sitten vaan liimaa tassuihin ja yöksi puristukseen. Vot kuin hieno, eikä varmasti ole liian heppoinen pitämään kirjoja pystyssä.

Lisää askarteluja sun muuta höpötystä tulee nyt taas vähän nopeammalla päivitystahdilla kun elämä on palannut koneen myötä normaaleihin uomiinsa. Palataan! 

Kuopion keikan tuliaiset

Eilisaamuna olin vallan tohkeissani kun aamu valkeni kauniin kuuraisena ja aamupäivä menikin pitkälti takapihalla heiluessa kun ei vaan malttanut olla sisällä. 

Takapihalla heiluminen tarkoitti käytännössä muun muassa viikonlopun ostosten valokuvaamista ja muuta randomia vammailua. Onneksi on aita välissä, ettei naapurit pidä ihan omituisena.

Vaatepuoltahan tuolta reissulta ei tullut ostettua (onneksi!) mitenkään hirveästi. Yhdet paksut legginsit ja pehmeänpörröisenlämmin harmaa fleece-huppari olivat järkevän (kotona aikansa kuluttavan) järkinaisen järkevät ostokset.  Sen fleece-takin vaihtoehtona oli huikean hieno, tummansininen vakosamettijakku jossa oli - iiih - nahkapaikat kyynärpäissä! Fleeceä vai vakosamettia, kas siinä dilemma. Lopulta järki ratkaisi, ja ostin halvemman ja tarpeellisemman fleecenutun muuten vain älyttömän paljon päheämmän vakosamettijakun sijasta. Ehkä se jakku joskus tulee alennukseen. 

Ikean ostokset on enimmäkseen tässä. Jotenkin puolivahingossa tuli kerättyä kaikenlaista metallikamaa. Uunivuokassa isäntä saa kypsytellä porsaankyljyksiä, muki menee hammasharjan kaveriksi, koukut keittiöpyyhkeille ja kulhoon voi tehdä vaikka salaatin. Tuo takana oleva hökötys on alkuperäiseltä funktioltaan viinipulloteline, mutta mie ajattelin sulloa sen meidän roskakaappiin muovipussien säilömishärveliksi. Saanpahan sen kolmannen roskasankon metallipurkkien kierrättämiseen, hahaa! 

Kuvasta puuttuu vain suuri muovinen säilytysloota, johon on tarkoitus tellätä kaikki talvella käyttökelvottomat kengät ja viedä se varastoon. Opin muuten sen laatikon etiketistä, että vauvoja ei saa laittaa laatikkoon. Miusta kun olis ollu niin kätevää. (Opin myös sen, että noita laatikoita ei kannata ostaa muualta jos on suunnitteilla reissu Ikeaan. Terveisin hintaero muihin nähden noin -10 euroa.) 

Ja ihan vähän piti jo ennakoida tulevia aikoja: 

Pieni joulupukki löytyi Ikeasta ja kuusenmuotoinen pannunalunen kirppikseltä. Tosin ajattelin ihan vaan ronskisti ripustaa sen oveen, seinälle tai ikkunaan. Ei meillä koskaan mitään pannunalusia kuitenkaan käytetä ja tuo on ihan liian hieno semmoseen tarkoitukseen. Nämä menee vielä jonnekin komeron perimmäiseen syöveriin odottamaan otollisempia aikoja, ensin mie otan vielä viimeisenkin ilon irti syksystä ennen kuin siirrytään seuraavaan sesonkiin. 

Sievää säilytystä

Tiinu antoi hyväksynnän miun torstaiselle maaseutu-pakoretkelle sillä ehdolla, että askartelen taas jotain kivaa. Ei tarvii kahdesti käskeä!

Yöpöytien maalipintojen kuivumista odotellessa väsäilin makkarin ylijäämätapeteista ja nurkista löytyneistä purnukoista säilytysrasioita:

Ja totta kai heti näkyy rasvaiset sormenjäljet tuolla purkin kyljessä, pfff.

Matalampaan purkkiin tein reiän kanteen ja se toimii nyt virkkuulankapurkkina. Se on tosi ärsyttävää kun lankakerä karkaa aina milloin minnekin pölyiseen nurkkaan (yleensä sohvan alle) virkatessa. No ei karkaa enää! Eikä muuten sotkeudukaan kovin pahasti. En tosin ole useammalla langalla vielä testannut... 

Korkeampi purnukka on vanha kamu eli Pringles-tuubi. Siitä tein säilytystorvelon vanutupoille, kun minusta ne rökötti niin ikävän näköisesti rumassa muovipussissaan vessan naulakossa. Purkin pohjaan veistin puukolla ja peltisaksilla (ja vähän muillakin epämääräisillä työvälineillä mitä nyt käteen sattui) aukon, josta vanun voi nykäistä ilman että tarvii joka kerta aukoa kantta ja yläreunaan laitoin lenksun josta ripustaminen onnistuu trés kätevästi. Voilá! 

Tarvesaineet tällä kertaa oli 

• purkkeja (Pringles-, vohveli-  ynnä muut purtelot on mainioita.)
• tapetinjämiä
• tapettiliisterin jämiä
• Decoupage-askartelulakkaa
• viivotin, lyijykynä, mattoveitsi

Lisäksi maalasin tuon matalamman purkin kannen mustalla spraymaalilla kun se oli ruman ruskea. Tähän päivään mennessä en tosin ole vielä onnistunut löytämään menetelmää, jolla se maali myös oikeasti kestäisi tuollaisessa öljyisenmuovisessa kannessa, eli tuonkaan spraymaalin kestävyydestä ei ole mitään takeita. Ainakin siinä on jo nyt pari naarmua joista se ruskea paistaa läpi, pöh. 

Ite tein: kenkäteline

Tällä kertaa kaivoin esiin sisäisen rakennus-Reiskani ja totesin, että ala-asteen aikaiset sahausopit ei ole vielä ihan totaalisesti unohtuneet. Askartelin siis meidän eteiseen kenkätelineen, kun kenkäröykkiöt alkoi nyppiä. Eikä tarvittu kuin tutkailukierros porukoiden nurkissa ja materiaalit löytyi (taas kerran) omasta takaa.

Ja ta-daa: 

Siitähän tuli vieläpä ihan aika hauskan näköinenkin. Jos tommosesta tykkää.

Tarvitaan siis

• lautaa (mahdollisimman tikkuista ja kulahtanutta, tietysti)
• tiiliskiviä (jos löytyy jonkun talon purkujätteistä niin aina parempi)
• rimaa tms. lautojen yhteenliittämiseksi
• saha + mittanauha + kulmamitta + kynä + akkuporakone + ruuveja
• äiti ja isä

Eli vaikka melkein voin väittää että ihan ite tein, niin kyllä siinä oli kuitenki sekä äiti että isä apuna pyörimässä. Ilman isän apua oisin luultavasti hakannut tuon systeemin kasaan nauloilla ja halkaissut siinä sivussa sekä tukirimat että nuo laudat. Ja ehkä oman peukalonkin. Ja ilman äitin apua nuo laudat olis luultavasti ihan tuhannen vinossa (eli ei mahtuis tuohon eteiskaappiin) ja mie olisin sahannut ihteäni polveen. Tai jotain. Eli vaikka kuinka on olevinaan jo iso tyttö ja 'minä ite' niin on niistä vanhemmista silti edelleen hyötyä.