| Tampereen tuomiset ja uudenvuodenlupaus gone wrong

Tampereen Tigerista ostin tämmöiset tuliaiset itselleni. Menin sisään aikomuksena ostaa vain nuo kulhot, kävelin ulos jakkaran kanssa. Näitä sattuu.

Tästä päästään sujuvasti siihen, että tammikuun alussa suunnittelin vielä vakavissani uudenvuodenlupauspostausta (tulipas taas yhdyssanajärkäle), jonka teemana olisi vähentäminen. Lähinnä tavaran vähentäminen, sitähän tässä elämässä on ihmisellä liikaa. Meikällä ei vielä hirveämmin ole kiireitä tai vastuita joita pitäisi vähentää, niiden aika on varmaan sitten joskus nelikymppisenä.

Sitten tuli Tampereen reissu shoppailuineen. Sitten pyysin siskoa tuomaan Ikea-reissulta tuliaisiksi seinäkellon. Sitten piipahdin vielä kirppiksellä ja kannettuani sieltäkin tavaraa kotiin totesin, että voin vissiin antaa palttua tavaranvähennyshurskasteluille vähäksi aikaa. On tullut tässä tammikuun aikana hankittua enemmän uutta omaisuutta kuin koko viime syksynä (ehkä). Mutta kai se vähän niin menee, että välillä vähemmän, välillä enemmän, kunhan joku tolkku pysyy.

Joka tapauksessa vähentäminen on vuoden teema, sille löytyy oma tunnistekin jonka alta voi käydä kuikuilemassa aiempia tekstejä aihepiiriin liittyen. Tarkoitus on kirjoittaa aiheesta jatkossakin, vaikka tammikuussa tuli vähän repsahdettua.

Kohti luonnollisempaa: kodin puhtaus | Natural Life: detergents

Esitin joulutoivelistallani toivomuksen ekopesuaineista joten tässä niistä vielä vähän lisää. Arkena eniten käytetyt tuotteet pyykinpesuainetta lukuun ottamatta ovat meillä jo ekoa, mutta pikkuhiljaa loputkin tuotteet on tarkoitus korvata ympäristöystävällisemmillä kunhan entiset joskus loppuvat. (Tosin luulen, että jotain laminaattipesua meillä riittää hamaan maailman tappiin asti...) Näihin kolmeen pulloon olen joka tapauksessa tutustunut perusteellisesti ja ihastunut palavasti. (Kaikki omalla rahalla ostettuja, no strings attached.)

Methodin käsienpesuneste (tuoksu Sweet Water) on aivan samanlaista kuin 'tavalliset' käsienpesunesteet niin koostumuksensa kuin pesutehonsakin puolesta. Tuoksu ei ole oma suosikkini, mutta pullon muotoilu ja kirkas neste sen sisällä miellyttävät silmää. Näitä käsienpesunesteitä saa myös täyttöpusseina, joten samaa pumppupulloa voi käyttää uudestaan.

Ennen Methodia meillä oli vessan lavuaarin reunalla Faith In Naturen leväkäsisaippua, joka oli käsille hellävaraisempaa mutta pullo aivan susiruma, anteeksi nyt vain. Tässä tapauksessa estetiikka meni käyttömukavuuden edelle. Ei tuo Methodkaan käsiä tärvele, mutta kyllä näissä selkeä ero on siinä suhteessa, varsinkin kun omat käpäläni ovat tunnetusti naurettavan herkät.

Kodin yleispuhdistusaineena meillä on ollut nyt vuoden päivät Methodin Verigreippi-yleispuhdistussuihke. Olen testaillut sitä monenlaisiin likoihin ja voin rehellisesti väittää sen olevan tehokkaampaa kuin useimmat kokeilemani perinteiset pesuaineet. Putsasin sillä muun muassa vuosikaudet varastossa lojuneen pöydän jalat ilman hirveää kuuraamista. Tuoksukin on miellyttävä eikä erityisen päällekäyvä. Olen putsaillut suihkeella niin keittiön, olohuoneen kuin vessankin pintoja ja hyvin on toiminut. Niin kuin kuvasta näkyy, pullo alkaa olla melko vajaa ja sehän on merkki siitä, että tuote on mieleinen kun sitä tulee käytettyä.

Methodin pesuaineet ovat kaikki biohajoavia ja niiden suunnittelussa otetaan huomioon myrkyttömyys paitsi ihmiselle, myös vesistöille. Lisää 'vihreästä kemiasta' ja Methodin perusperiaatteista voi lukea maahantuojan sivuilta.

Käsitiskiaineena on menossa jo toinen pullo Maison Bellen timjami ja omena -tiskiainetta. Tuo timjamin tuoksu on jostain syystä niin ihana, että astioita tekee toisinaan mieli pestä käsin ihan sen takia että pääsee tuoksuttelemaan sitä! Pesuteho on aivan yhtä hyvä kuin jossain fairyssa, en ole huomannut mitään eroa normitiskiaineisiin nähden. Maison Bellen tuotteet ovat myrkyttömiä ja biohajoavia niin kuin Methoditkin.

Olen huomannut, että niin kosmetiikan kuin pesuaineidenkin suhteen on käynyt niin, että kun olen siirtynyt ekoon, olen alkanut aidosti kiinnostua käyttämistäni tuotteista ja ennen kaikkea nauttia niiden käyttämisestä aivan eri tavalla kuin ennen. Mikä ei sinänsä ole yhtään huonompi juttu.


According to my New Year's Resolution, I have gradually changed my house detergents to more natural options. I have Method's Sweet Water Liquid Soap for handwash, Method's Pink Grape Fruit universal cleansing spray for kitchen, toilet and everything in between and Maison Belle's Apple and Thyme for dishwashing. They all work wonders, there's no sign of being 'eco' in their effectiveness, yet they all are non-toxic and biodegradable. I simply love them, they make even cleaning up and washing the dishes - well, if not exactly fun, at least nicer. 

Vartalovoiteet vertailussa | Body lotions under scrutiny

Tässä kevään ja kesän mittaan on tullut kokeiltua eri luonnonkosmetiikkamerkkien vartalovoiteita. Hyvän ekovoiteen löytäminen onkin ollut tärkeää, koska vartalovoide on kirkkaasti suurimmalle ihoalueelle levitettävä kosmetiikkatuote, jossa ei tarvitsisi olla yhtään ylimääräistä myrkkyä joka imeytyy valtaisan pinnan kautta elimistöön. Ja koska kuiva, atooppinen iho vaatii paljon ja jatkuvaa kosteutusta, ei vartalovoiteen hinta saisi kuitenkaan liidellä pilvissä. Kulutustahti on keskimäärin purkki kuukaudessa, talvella enemmänkin.

1. Urtekram Nordic Birch Body Lotion  2. Benecos Body Cream

1. Urtekram Nordic Birch Body Lotion
Pehmeä ja helposti levittyvä koostumus, imeytyy nopeasti. Mieto, kirpeähkö tuoksu. Hyvä perusvoide, ei tee iholle ihmeitä mutta niitä en tämän hintaluokan tuotteilta odotakaan. Kunhan ei kiristä. Plussaa pumppupullosta. Löytyy ainakin Prismoista, ehkä myös hyvinvarustelluista S-Marketeista. Hinta noin 7,90 (tarkkaan en muista). EcoCert-sertifioitu.

2. Benecos Body Cream
Nimensä mukaisesti paksu, kermaisa koostumus josta itse ainakin tykkäsin. Hieman työläämpi levittää kuin maitomaiset tuotteet. Imeytyy melko nopeasti. Miellyttävä, makeahko tuoksu (ei liian imelä). Pidin tuotteesta kovasti, samoin pakkauksen ulkomuodosta (tosin miinusta siitä, että se on muovia eikä alumiinia, jolta se näyttää). Löytyy ainakin Lifesta (taisi olla Eco Beautyssakin, en mene vannomaan), hinta myös 7 euron paikkeilla. BDIH-sertifioitu.

3. Weleda Citrus Hydrating Body Lotion 4. Mádara Nourishing Cream dry/very dry skin

3. Weleda Citrus Hydrating Body Lotion
Juokseva, maitomainen koostumus joka on nopea ja helppo levittää ja imeytyy salamana. Raikas, voimakkaan sitruunainen tuoksu. Sopii kesäkäyttöön, kun iho ei ole ihan hirveässä kunnossa eikä sen huoltamiseen viitsisikään käyttää sikana aikaa. Hyvä, ilmatiivis pumppupullo. Omani ostin laivalta keväällä, mutta saatavilla myös mm. Eco Beautysta ja Sokokselta. Hinta noin 14e. NaTrue-sertifioitu.

4. Mádara Nourishing Cream dry/very dry skin
Paksu koostumus, levittyy hitaasti ja vie hetken imeytyä. Jännä, Madaran tuotteille ominainen mieto tuoksu jota ei voi kuvailla muuten kuin kasviseksi (lähinnä tulee mieleen sormien välissä hierotut koivunlehdet ja erilaiset heinät). Käytin keväällä huhti-toukokuussa, jolloin iho oli vielä talven jäljiltä katastrofi. Ei tehnyt varsinaisesti ihmeitä, vaikka erittäin kuivalle iholle onkin suunnattu. Ostin Jolien verkkokaupasta, mutta saatavilla myös Eco Beautysta, Sokokselta ja Lifesta. Hinta Joliessa noin 18e, toisin sanoen hieman hinnakas jokapäiväiseen käyttöön. EcoCert-sertifioitu.

5. Sante Goji Power Body Lotion

5. Sante Goji Power Body Lotion

Kevyt, juokseva koostumus. Nopeasti levittyvä ja imeytyvä. Voimakkaan karkkinen tuoksu, ei tule ensimmäisenä goji-marjat mieleen. (Makeat tuoksut tuntuvat olevan Santen tuotteille tyypillisiä.) Ainakin kesäiholle riittävä kosteutus, tykkään kovasti. Ostin Eco Beautysta, hinta 8 euron paikkeilla. Hinta-laatusuhde kohdillaan. NaTrue- ja BDIH-sertifioitu.

Lemppari: Lemmikkiä on vaikea valita, mutta ehkä se on tuo Sante jännän tuoksunsa kanssa. 

Vakkari: Vakiokäyttöön jää luultavasti Urtekram, koska se on hyvä perustuote, ei huimaavan hintainen ja helposti marketistakin ostettavissa kun entinen uhkaa loppua. 

Pettymys: Mádara oli hintaansa nähden melkoinen nööp. 

Huom! Luonnonkosmetiikkaa hankkiessa kannattaa aina tehdä myös hintavertailua; itse ainakin olen huomannut hinnoissa useiden eurojen eroja. Hyvänä esimerkkinä Lily Lolon meikit, jotka tilaan aina suoraan Briteistä, koska suomalaisten jälleenmyyjien hinnat ovat aivan järjettömiä. (Niin järjettömiä, että kannattaa maksaa postikulut.) 

Linkit eivät ole ns. affiliate-linkkejä, eli vaikka ne johtavatkin nettikauppoihin, minä tai kukaan muukaan ei hyödy niiden klikkailusta. Lisäsin ne lähinnä siksi, että niiden takaa voi tarkastella tarkempia ainesosaluetteloita ym. tietoja. / The links are not affiliate links, that is, not me or anyone else gets benefit if you click them. 

Here are some of the natural cosmetics body lotions I have been testing during the past spring and summer. I think it's important to find a good, effective and affordable eco lotion for everyday use, because skin is the largest area we spread cosmetics on, and I don't want to have any extra poisons sucking through it to my system. My favorite of these lotions is Sante (number 5), because it spreads quickly and doesn't leave my skin sticky. Also, the candylike scent is so outrageous I have to like it! It's not too pricey, either; around 8 euros or so. My everyday-lotion, though, ended up being Urtekram Nordic Birch (number 1), because it's trustworthy basic lotion with mild scent and thick enough consistency for my dry skin. It's also very affordable (from 5 to 7 euros) and has a practical pump  bottle. Most disappointed I was with Mádara (number 4), because it was especially meant for very dry skin but worked no miracles on mine. It is also the most pricey of these five. 

Kohti luonnollisempaa: Santen puuteri ja meikkivoide | Natural life: Sante stone powder and make-up cream

Olen lykännyt ja lykännyt luonnonkosmetiikkameikkivoiteen ja -puuterin hankkimista jo pitkän aikaa, koska ne ovat sellaisia tuotteita joiden hankkiminen netistä ilman etukäteen testaamista on melkoista arpapeliä. Jostain syystä olin kokonaan missannut sen tiedon, että joensuulaisessa kauneushoitola Eco Beautyssa on tarjolla laaja valikoima luonnonkosmetiikkaa. Kun toveri sitten valaisi minua tästä seikasta, ei enää ollut mitään estettä puuterin ja meikkivoiteen hankkimiselle. 

Meikkipohjana olen käyttänyt kohta pari vuotta Lily Lolon mineraalipohjaa (luonnonkosmetiikkaa siis sekin), mutta kaipasin kuitenkin meikkivoidetta sen rinnalla käytettäväksi. Puuteri puolestaan on ollut tavallista kosmetiikkaa, mutta nyt kun sekin alkoi vedellä viimeisiään niin sain hyvän syyn ottaa härkää sarvista. Ei muuta kuin Eco Beautyyn ja myyjän pakeille.

Meikkivoiteen valintaa alustin lueskelemalla netistä arvioita ja kommentteja eri luonnonkosmetiikkavoiteista. Vahvimmat vaihtoehdot olivat Laveran, Dr. Hauschkan ja Santen meikkivoiteet ja päädyin omia tarpeitani ja hyviä arvosteluja seuraten valitsemaan viimeksi mainitun. Se on myös hinta-laatusuhteeltaan ihan järkevissä mittasuhteissa, 30 ml:n pumppupullo maksoi 17,40, eli samoissa hintaluokissa liikuskellaan kuin normikosmetiikassakin. Puuteriksi valitsin loogisesti Santen puristepuuterin, joka on samanhintainen kuin meikkivoidekin. 

Yhden päivän testauksen perusteella Santen meikkivoide on miellyttävän tuntuinen iholla ja on kestänyt menossa mukana karkailematta naamalta. Voide ei ole kovinkaan peittävää, yksi ohuehko kerros vastaa suunnilleen kevyttä mineraalipohjaa eli täysin tasaisen virheetöntä nassua sillä ei saa. Useamman kerroksen levittäminen päällekkäin osoittautui myös haastavaksi: ensimmäinen kerros lähtee rullautumaan alta, kun päälle yrittää levittää uutta. Jos haluaa peittävämpää jälkeä, pitää siis yrittää saada heti ensimmäisestä kerroksesta riittävän paksu. Voiteen tuoksu on makeahko, mutta se ei onneksi jää naaman ympärille leijumaan koko päiväksi. 

Puuteri on samoin vain kevyesti peittävä, mutta pysyy kasvoilla hyvin (lisäsin sitä vain kerran päivän aikana). Tuoksu on yhtä makea kuin voiteessakin, ja tästä olikin myyjän kanssa puhetta että tuoksunsa takia Santen tuotteet eivät välttämättä sovi kaikille. 

Ainoat valittamisen aiheet tulevat oikeastaan lähinnä teknisistä seikoista, ei niinkään puuterin itsensä toiminnasta: rasia on melko kookas ja painava suhteessa muihin joita olen käyttänyt (esim. Lumene ja Oriflame), joten sen roudaaminen vaikkapa pienessä iltalaukussa ei suuremmin houkuttele. Toisekseen rasian mukana ei tule omaa puuterivippaa, vaan se täytyy hankkia erikseen (jos ei sellaista jo omista). 

Ainakin tässä vaiheessa olen tyytyväinen hankintoihini, enkä ollenkaan kaipaa perinteistä meikkivoidetta! Eco Beautysta ja muista Joensuun luonnonkosmetiikka-apajista kertoilen myöhemmin vielä lisää, stay tuned.

Hankimani tuotteet olivat

Sante Soft Cream Foundation No. 01 

Sante Compact Powder No. 01 ja

Sante Goji Power Body Lotion (jota en ole vielä testannut)

I finally purchased my very first natural cosmetic make-up cream and stone powder. Both were by German brand Sante and after one day of testing I am very pleased. They leave a light, fresh feeling on my face and stay put the whole day. I only needed to add powder once, so that's not too bad. The fragrance is rather sweet, but luckily it doesn't linger. I really don't miss the "traditional" make-up base at all! 

Ihmevoide: Weleda Skin Food | Wonder Cream

Luonnollistamisprosessi jatkuu!

Minullahan on (toisinaan kauhistuttavan) kuiva, atooppinen ihoparka joka vaatii rasvaamista varsinkin talvisaikaan ihan yltiöpäisiä määriä. Pahin ongelma on kädet, jotka hajoaa heti kun elokuu vaihtuu syyskuuksi.

Sitä joutuu toisin sanoen käyttämään jos jonkinlaista tököttiä ja mömmöä että iho pysyisi edes jonkinlaisessa kuosissa, ja tämä pätee ihan päänahkasta kantapäihin. Tästä kaikialle ulottuvasta rasvaamisen tarpeesta seuraa tietysti hirvittävä purkkien ja purtiloiden paljous yöpöydän laatikossa, vessan ja kylppärin kaapeissa, käsilaukuissa ja vähän joka paikassa.

Luonnonkosmetiikasta löysin onneksi tänä talvena ihmeaineen, joka toimii ainakin käsivoiteena, jalkavoiteena ja silmänympärysvoiteena! Tuo ihmeaine on kovasti kehuttu Weledan Skin Food, josta HaLo -blogin Hannamari ainakin on kirjoittanut ylistävästi. 

Ostin tuubin tammikuussa ja olen nyt testaillut sitä koko purtilon verran. Koostumukseltaan Skin Food on paksua tahnaa. Imeytyminen kestää hyvän aikaa, mutta sitä nyt sopii näin tujulta rasvalta odottaakin. Skin Foodin ainesosista löytyy muun muassa auringonkukansiemenöljyä sekä keto-orvokki-, kamomilla- ja kehäkukkauutteita. Tuotekuvauksen mukaan voiteen tuoksussa on ainakin appelsiinia ja laventelia, mutta itse kuvailisin hajua lähinnä märäksi lampaaksi. Se onkin varmaan voiteen ainoa rehellinen miinuspuoli. 

Olen käyttänyt Skin Foodia käsirasvana, jalkarasvana, yleisrasvana, silmänympärysvoiteena, huulirasvana ja tehorasvauksena talven kuivattamalle naamalle. Kaikkiin tarkoituksiin se sopii melko tavalla mainiosti jos hidas imeytyminen ei haittaa. Sen takia sitä onkin tullut läträttyä eniten illalla ennen nukkumaanmenoa, kun ei enää aio lähteä paljain jaloin hiiviskelemään (liukastumisvaara rasvatuilla kantapäillä on hyvinkin todellinen) tai näpytellä tietokonetta (puuvillahanskoja suositellaan). 

Kasvojen superkosteutushoitona parin-kolmen illan kuureina Skin Food teki mainiota jälkeä. Kevyemmät kosteutusvoiteet ei oikein tahdo riittää talvipakkasilla näin kuivaan nassuun, vaan tammikuussa alkoi poskiin ja silmien alle ilmaantua Sahara-tason kuivuudesta kertovia pintajuonteita. Noin kolmena iltana putkeen kun laitoin pesun jälkeen Skin Foodia nassuun niin vot hävis ne juonteet! Mömmö on kyllä nimensä mukaista, sen suorastaan kuulee kun kuiva iho sanoo OMNOMNOM!

Käsivoiteena Skin Food ei ole sen parempi tai huonompi kuin moni muukaan tuote jota olen kokeillut, apteekkirasvat mukaan lukien. Miun kädet nyt vaan on niin epätoivoiset tapaukset että sellaista rasvaa ei ole keksittykään jolla ne saisi pysymään kunnossa. Päiväkäyttöön suosittelisin kyllä jotain kevyempää käsivoidetta joka imeytyy vähän nopeammin (ja sellainen on tarkoitus tässä lähiaikoina esitelläkin).

Niin ja huulirasvana se ei edes maistu pahalle! Ja koska se on luonnonkosmetiikkaa, sitä voi sutia huuliin huoletta eikä oo vaarallista vaikka vähän maisteliskin siinä samalla. 

Skin Foodin myötä purnukkapaljous vähenee ainakin tämän kolmikon verran. Käsivoide, jalkavoide ja silmänympärysvoide jäävät erillisinä (kemppari)tuotteina historiaan, mie pärjään tästä lähtien yhdellä tuubilla. 

I've been trying out Weleda Skin Food for all kinds of purposes from hand cream to lip balm and I can warmly recommend it to anyone with dry skin. Only minus for me is the smell the reminds me of a wet sheep. 


PS.Tämä postaus ei ole sponsoroitu. / This post is not sponsored. 

Kohti luonnollisempaa: hiukset

Näitä uudenvuodenlupaukseen liittyviä postauksia oli silloin vuodenvaihteen aikoihin jo useampi suunnitteilla, mutta sitten ne kuitenkin jäi tuonne luonnoskansioon lojumaan keskeneräisinä pidemmäksi aikaa. Nyt päätin kuitenkin tormistautua ja ottaa aiheen pitkästä aikaa puheeksi.

Luonnollistamisjutut aloitin oikeastaan hiuksista. Lopetin hiusteni värjäämisen kaksi vuotta sitten ja vuoden verran on tukka ollut kokonaan omaa väriä, viimeiset värjätyt latvat napsittiin pois tammikuussa 2012 ennen kuin lähdin Tanskaan. Aikaisemmin on päässäni ollut niin punaista kuin violettiakin ja tuleehan sitä värikkyyttä toisinaan vähän ikävä, mutta kyllä hiusvärittömyydessä on niin paljon etuja että ei voi kuin olla tyytyväinen värjäämättömään päähänsä.

2010 ja 2012

Ensinnäkin rahaa säästyy ihan älyttömästi: värjätyn tukkani kanssa kävin 2-3 kuukauden välein kampaajalla, ja monivärivärjäys teki lähes aina 80-100 euron loven lompakkoon. Näin jälkikäteen sitä miettii, että miten ihmeessä siihen oli edes varaa?! No, nyt on kampaajakäyntejä ollut noin kerran puolessa vuodessa ja hintakin jää jonnekin 25-30 euron pintaan. Toisekseen, hiukset ovat paljon paremmassa kunnossa eikä hoitoaineen käyttämättä jättäminenkään ole kriisin paikka. Kolmannekseen, enää ei tarvitse pelätä jokaisella värjäyskerralla että entä jos nyt tuleekin jokin allerginen reaktio, vaikka niitä ei aiemmin ole tullutkaan. Eikä tarvitse ajatella kauhulla sitä myrkkyjen määrää joka päänahkaan imeytyy.

Aloe Vera shampoo ja hoitoaine. Kuvat: Urtekram

Ensimmäiset ostamani luonnonkosmetiikkatuotteet olivat varmaan Urtekramin Aloe Vera -shampoo ja -hoitoaine. En pysty kyllä enää muistamaan että miksi päädyin juuri näihin; ehkä siksi että ne olivat helposti marketin hyllyltä saatavissa ja niillä oli EcoCert -sertifikaatti, toisin sanoen kynnys hankkimiseen oli matala, varsinkin kun hintaakaan ei ollut juuri enempää kuin tavallisella shampoolla. Muistelisin ostaneeni nämä tuotteet samaan aikaan kun lopetin tukkani värjäämisen, tarkoituksena ehkä käyttää niitä lähinnä kesämökillä mutta sitten ne jäivät ihan jokapäiväiseen käyttöön. 

Luomu- ja luonnonpesuaineille tuntuu olevan ominaista aavistuksen mäntysuopainen tuoksu, ja mäntysuopa tästäkin shampoosta tuli ensimmäisenä mieleen, mutta itseäni se ei ole suuremmin haitannut. Muuten jälki on yhtä puhdasta ja pehmeää kuin millä tahansa kemppariaineillakin.

Urtekrameista siirryin noin vuosi sitten  Lushin kuivalle ja hilseilevälle päänahalle tarkoitettuun Soak and Float -palashampooseen. Se on riittoisaa (ensimmäinen ostamani pala on tosiaan kestänyt jo vuoden), luonnon ainesosista valmistettua ja se oikeasti toimii! Tukka on paremmassa kunnossa kuin aikoihin ja päänahkakin on asettunut merkittävästi. Plussana tulee se, että näitä shampoopaloja (tai palashampoita) ei pakata muoviin! Jee! 

Kuva: Lush 

Soak and Floatissa on vahva tervainen haju jonka ansiosta koko kylppäri leuhkaa tervalle, jos ei saippuaa sulje johonkin tiiviiseen rasiaan (kuivana tietysti, ettei se pääse homehtumaan). Hiuksiinkin haju tarttuu mutta hyvin mietona, ja se häviää nopeasti. Jos ei halua haista pienelle partiopojalle, niin sitten ei ehkä kannata hankkia juuri tätä shampoota.

Lushin valikoimissa on paljon muitakin palashampoita ja kaikkea muuta jännää sälää. Mitään ei ole testattu eläimillä, osa tuotteista tulee tosiaan ilman turhia muovipakkauksia ja ainekset ovat luonnollista alkuperää. Helsingissä käsittääkseni on Lushin liike, mutta itse aion käydä tulevalla Englannin reissulla ostamassa varastoon parit shampoopalat, siellä kun nuo tuotteet ovat jonkin verran - jopa merkittävästi - edullisempia kuin täällä Suomessa. Verratkaa vaikka nettikauppojen hintoja! (Lush Suomi ja Lush UK)

Mutta että tämmöistä tukka-asiaa. Katsellaan, milloin saan aikaiseksi ruveta tönkimään meikkipussiani samanlaisen postauksen tiimoilta.


I made a new year's resolution of using less chemicals and more natural beauty products. I quit dying my hair two years ago (spring 2011) and I have been very happy about that decision. The pictures above are me in 2010 and in 2012, the latter picture being me with my natural hair colour. I have been using Urtekram and Lush -shampoos to wash my hair. Both are of natural ingredients and are not tested with animals. 

Tämä postaus ei ole sponsoroitu ja olen nostanut mainitut tuotemerkit esille vain siksi, että itselläni on niistä kokemusta. / This post is not sponsored. I have mentioned these products only because I have personal experience of using them. 

Kohti luonnollisempaa: testissä Madara

Jatketaan uudenvuodenlupauksen merkeissä. Ostin itselleni joululahjaksi pienen pakkauksen Madaran ihonhoitotuotteita testausmielessä, en ollut vielä aiemmin merkin tuotteita kokeillut vaikka olen kuullut niistä puhuttavan hyvää. Madara on siis EcoCert -sertifioitu luonnonkosmetiikkasarja, joka tekee ihon- ja hiustenhoitotuotteita. 

Joululahjapaketissa oli pienet (noin 35ml:n) putkilot koko vartalolle ja kasvojen iholle tarkoitettuja voiteita: koko vartalon Nourishing Cream -kosteusvoide, kullanhehkua iholle jättävä Flower Dust Lotion, sävyttävä päivävoide Moon Flower Rose Beige sekä superkosteuttava SOS Moisture Cream hyvin kuivalle iholle. 

Vartalon kosteusvoiteeksi Nourishing Cream oli minun tarpeisiini vähän turhan kevyttä kamaa. Talvisaikaan atooppinen ihoparkani on niin järkyttävän kuiva että siihen tarvitaan vähän tuhdimmat tökötit, mutta kesäaikaan tämäkin voide varmaan toimisi aivan mukavasti.

Flower Dust Lotionia en ole edes hirveästi käyttänyt, mutta kosteuttavilta ominaisuuksiltaan se vaikuttaisi samanlaiselta kuin Nourishing Creamkin. Ihoni kun on mitä on, en ihmeemmin kaipaa kullan kimallusta sen karkeutta korostamaan. Jos olisi täydellinen iho, voisihan tuollaista olla ihan hauska käyttää vaikka kesäaikaan mutta näissä olosuhteissa en usko että ikinä tulee tarvetta hankkia moista ainetta yhtään tuota testeriä isompaa purkkia. :D

Sävyttävä päivävoide oli omalle iholleni liian tummaa eikä läheskään tarpeeksi peittävää. En ole muutenkaan koskaan käyttänyt sävyttäviä päivävoiteita, sillä kirjava naamani kaipaa ronskimpaa peittävyyttä. Mukavasti se kuitenkin kosteutti kuivaa ihoa. 

Suosikkini tästä paketista oli kirkkaasti SOS Moisture Cream. Kevyt, vähän geelimäinen voide levittyy hyvin ja vaikuttaa riittoisalta, pieni määrä riittää koko kasvoille. Voide imeytyy nopeasti ja tuntuu tosi tehokkaalta. Myös kasvojeni iho on talvisin hirvittävän kuiva ja pintahilseilevä, mutta siitä ei ole ollut riesaa sen jälkeen kun otin tämän voiteen testiin. Eli sitten kun tämä testituubi loppuu, taidanpa ostaa samaa ainetta ihan ison purkin! Jos vaikka selviäisin kerrankin talvesta ilman sitä pahaa mieltä, jonka pintakuiva iho yhdistettynä meikkausyrityksiin yleensä aiheuttaa. 

Jännintä näissä Madaran voiteissa oli tuoksut! Jokainen voide tuoksuu vähän erilaiselle sen mukaan mitä raaka-aineita niihin on käytetty, ja jokaisesta syntyi jos jonkinlaisia mielleyhtymiä. SOS -voiteesta tuli mieleen tuoreen hakkeen tuoksu, sellainen kaarnainen. 

I bought myself some Madara -products as a Christmas gift because I wanted to test whether they are worth all the praise I've heard. My favorite of these testers was SOS Moisture Cream that was really light and worked miracles on my winter dry skin. I'm definitely going to take it to everyday use. Also what I like about Madara products is the nice, natural scent they all have. 

PS. Kuvien taustana toimi muuten isännän töistä saama joululahjaviltti. Voinette kuvitella että omin sen kertalaakista. Se on niin lämmin ja pörröinen! 

Uudenvuodenlupaus: kohti luonnollisempaa | New Year's Resolution

Yleensä en liiemmin tee uudenvuodenlupauksia koska ne eivät koskaan pysy mielessä paria viikkoa pidempään. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin uskaltaa luvata koska tämä asia on ollut vireillä jo vuoden-pari ja olen myös tehnyt konkreettisia juttuja asian eteen.

Tarkoitus olisi siis siirtyä pikkuhiljaa sekä kosmetiikassa että muussa elämisessä luonnonmukaisempiin, vähemmän myrkyllisiä kemikaaleja sisältäviin tuotteisiin jotka myös kuormittaisivat ympäristöä vähemmän.

Koska oma tietouteni INCI-listoista ja niiden sisältämistä pahiksista on vielä suorastaan olematonta, suureksi avuksi ovat erilaiset ympäristösertifikaatit kuten EcoCert sekä tietenkin aihepiiriä käsittelevät blogit. Niistä erityisesti HaLo pieni aikuinen on ollut valtava apu ja inspiraation lähde, sillä blogin pitäjä Hannamari tietää mistä kirjoittaa. Elämää helpottaa huomattavasti se, että joku osaa kertoa esimerkiksi luonnonmukaisista meikeistä ja siitä, mitkä niistä oikeasti toimii ja mitkä sitten taas ei niinkään hyvin. Sieltä tulen varmasti jatkossakin hakemaan apua ja neuvoa. Myös muita hyviä aihepiiriin liittyviä blogeja löytyy, esimerkiksi Kemikaalicocktail ja luonnonkosmetiikkakauppa Jolien blogit.

Tarkoitus on tässä lähiaikoina kertoilla ainakin hius- ja meikkiasioista ja mitä olen niiden luonnollistamisen eteen tehnyt ja mitä olisi tarkoitus tulevaisuudessa tehdä. Hiljaa hyvä tulee, sano. Ruokavaliotakin kannattaisi ehkä vähän tarkistaa, mutta se tuntuu sen verran vaikeasti muutettavissa olevalta ja isolta asialta, että päätin aloittaa helpommasta päästä eli kosmetiikasta. Katsellaan miten homma etenee.

Hyvää uutta vuotta toverit!

I usually don't make New Year's promises but this time I thought I might as well, because this is something I've been working on for some time now already. My aim is to change my beauty products etc. to more natural ones instead of those that contain lots of chemicals that can be harmful to both  myself and the environment. Happy New Year!