| Pääsiäisen aikaan

Pääsiäisenä nähtiin kavereita ja perhettä, käytiin keikoilla (22-pistepirkko ja Disco Ensemble), ulkoiltiin ja köllöteltiin kotosalla. Siinähän sitä olikin neljälle vapaapäivälle just sopivasti ohjelmaa.

Kaupungissa oli vielä lauantaina jotensakin harmaata ja valjua, mutta jännällä tavalla hirmu kaunista. Päivää tai paria sen jälkeen kun tehtiin tämä kävelylenkki, huomasin Facebookissa jonkin kampanjan, jossa joensuulaisia patisteltiin kävelemään kaupungille että kaupunkikuvaan tulisi lisää elämää. Way ahead of you! Mutta tottahan se on, että esimerkiksi jokiranta on nykyisellään ihan hirmu kiva miljöö pienelle iltakävelylle ja olisihan siellä mukava nähdä enemmänkin elämää.

Sunnuntaina käytiin maalla (syömässä äitin ruokia namnam) ja auringonpaiste teki heti maailmasta värikkäämmän! Varsinkin metsässä oli jo mukavan vihreää, kun kömmittiin kurkistamaan joko puro on sulanut. Ja olihan se! Tosin vasta lyhyeltä pätkältä, mutta kuitenkin.

Mites teidän pääsiäinen meni?

***

Huomasin noita kuvia käsitellessäni, että kameran linssissä on tahra joka on tehnyt jokaiseen kuvaan harmaan läntin. Sitä sai sitten jynssätä jo otetuista kuvista kuvankäsittelyn avulla, yh. Pitäis ehkä jynssätä myös rievun kanssa linssiä, että välttyis vastaisuudessa moiselta projektilta.

| Joulu pakettiin

Joulu tuli ja meni järjettömän kauniissa säässä, ihan kuin luonto olisi halunnut hyvittää viimevuotisen kurjuuden. Apology accepted! 

Sosiaalinen media tietää kertoa, että suurin osa on jo raivannut kuuset ja koristeet pois, mutta meillä mennään loppiaiseen saakka ennen kuin kuusi saa kyytiä. Kotikotona joulu raivattiin monesti pois vasta nuutinpäivänä. Se oli sitä aikaa, kun joulun kanssa ei keulittu niin kuin nykyisin ja se kuusikin kannettiin sisään vasta aattona, nii.

Mutta pannaanpa kuvasarjan kyyditsemänä joulu pakettiin ja ruvetaan sitten hissunkissun katselemaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Tuttuun tapaan mulla ei vielä ole edes seinäkalenteria. Siitä huolimatta hyvää uutta vuotta!

Kuusi koristeltiin viimevuotisilla pahvitähdillä ja uusilla pitsiliinakoristeilla.

Olohuoneen ikkunaan ripustin jo pari vuotta sitten askarrellut tähdet. Tällä askarteluvauhdilla koristeita on kohta enemmän kuin kotiin mahtuu!

Ovenpielen kuuseenkin jäädytin koristeet. Nämä on käteviä, kun ei tarvii säilytellä nurkissa koko vuotta!

Jouluaattoa vietettiin isännän porukoilla ja saunottiin rantasaunan pehmeissä löylyissä. 

Tapaninpäivänä käytiin nuotioretkellä siskonperheen kanssa.

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä pulled porkin ja juustolautasen äärellä porukoiden luona.

| Syksyn viimeinen eväsretki

Kerroin aiemmin retkestäni Onkilammelle ja uhkasin luontokuvapostauksella joten saamanne pitää! Ilmoitin isännälle, että tuonne mennään jonain viikonloppuna yhdessä retkelle, mutta niinhän siinä kävi että kaunis alkusyksy muuttui ikäväksi syksyn ja talven välivaiheeksi eikä enää ole yhtään kivat retkeilysäät. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

 

| Raivostuttavaa energisyyttä eli Miten aurinko pilasi löhöpäivän

Tänään piti olla löhöpäivä. Sellainen, että makaan sohvalla ja katson Mad Meniä enkä tee mitään muuta jos ei huvita.

Suunnitelma kuitenkin muuttui, kun herättyäni katsoin ulos ja siellä oli järisyttävän kaunis pakkasaamu. Ikinä ei aamutoimet ole sujuneet yhtä nopeasti, kun tajusin että nyt on loistava tilaisuus lähteä valokuvausretkelle ja että kaunis aamuvalo ja kuura saattaisivat kadota hetkenä minä hyvänsä. Puolen tunnin sisällä heräämisestä olin jo syönyt aamupuuron, keittänyt teetä termariin ja pakannut päälle kerroksittain kampetta että tarkenee.

Alle otin polkupyörän ja suunnaksi lähettyvillä tiettävästi sijaitsevan lammen, jolla en ollut koskaan aikaisemmin käynyt vaikka näillä nurkilla on nyt reilu pari vuotta asusteltu. Aamu hujahti luonnon kauneutta pällistellessä ja ihmetellessä ja kameran kanssa konttaillessa. (Joten voinette odottaa luontokuvapostausta lähiaikoina hahaa.)

Kotiin tultuani totesin olevani juuri sellaisessa raivostuttavan energisessä mielentilassa, jossa saa sikana aikaan ja tekee mieli vaan kertoa kaikille miten ihanaa on herätä aikaisin ja lähteä luontoon liikkumaan ja miten hyvä olo siitä tulee. (Mie vihaan sellaisia ihmisiä.) Se siitä löhöpäivästä sitten.

Ja tästä kaikesta voi taas syyttää aurinkoa.

| Havaintoja asioiden tilasta eli hei hei mitä kuuluu

Viime aikoina havaittuja asioita:

Valo on muuttunut. Varsinkin pilvisinä päivinä niin kuin tänään se tekee asioista jännän värisiä. Se myös katoaa paljon aikaisemmin.

Kaipaan auringonlaskuja.
Kyllähän aurinko laskee edelleen samaan tapaan kuin aina ennenkin, mutta nyt on aina jotain tiellä. Puita, taloja, ihmisiä. Silloin kun asuin vielä kotona, korkean mäen päällä kaukana kaikesta, auringonlaskuihin oli esteetön näkymä suoraan oman huoneeni ikkunasta. Muutin omilleni jo kymmenen vuotta sitten, mutta vasta tänä syksynä huomasin toden teolla kaipaavani esteetöntä näkymää iltaruskoon.

Konjakinruskea on alkanut viehättää ihan tosissaan.
Ostin jo reilu vuosi sitten kirppikseltä konjakinruskean laukun ja kengät. Väri on saanut muhia ja tehdä pesäänsä aivoihini ja nyt se alkaa pulpahdella pintaan. Kun oli ajankohtaista ostaa kylmän tultua uudet käsineet hajonneiden tilalle, konjakki oli ainoa vaihtoehto. Kun ostin uuden puhelimen ja se tarvitsi suojakotelon mämmikouralta, konjakki oli ainoa vaihtoehto.

Konjakinruskea on sinisen kanssa aika hemmetin hyvä pari.

Kirkas lasi on tehnyt kotinsa meille.
Mummolasta meille kantautui juomalaseja, lautasia, kulhoja ja pienenpieni lasikannu. Silloin en vielä tajunnut, mutta valitsin tiedostamatta mukaani nimenomaan lasisia juttuja, vaikka posliiniakin olisi ollut tyrkyllä. Sitten löytyi vielä Kontista tämä Riihimäen lasin nypyläinen pikkukulho. Juuri sellainen suloinen tyyppi, jolle minulla ei oikeastaan ole oikeata käyttöä, mutta se oli silti pakko saada. (Juuri tätä olen yrittänyt opetella olemaan tekemättä, mutta kuten näkyy, menestys on hyvin vaihtelevaa.)

Nyt on loistava sää tuulettaa vaatteita.
Kesällä oli ihan liian kuumaa ja tunkkaista, ulos ripustamisesta ei ollut mitään iloa. Nyt on.

Auringonkukkien kohtalo harmittaa.
Yöpakkanen ja aikainen ensilumi teilasivat miun auringonkukat just kun ne alkoivat aueta. Kukkapolot oli jotenkin myöhään liikkeellä, ehkä niillä oli liian kuiva kasvupaikka. Kaikkien muiden auringonkukat kukki jo elokuussa. Höh.

Luonnossa liikkuminen on alkanut kiinnostaa.
Liekö ikääntyminen vai mikä tehnyt tepposensa, kun sitä lähtee ihan vapaaehtoisesti luontoon retkeilemään ja siitä tulee oikeasti hyvä mieli. Kuva on Kolvananuurosta, jossa käytiin eilen syysretkellä.



Mitä te olette viime aikoina havainneet?

| Ei se mikä jäi tekemättä, vaan se mitä tuli tehtyä

Helteet ovat ohi ja syksyn tulon voi jo haistaa ilmassa.

En oikeastaan ehtinyt 'kärsiä' helteesta niin kuin monet tuntuivat tekevän (valitusta sain töissä kuulla ihan riittämiin), sen sijaan tuntuu etten ehtinyt nauttia siitä niin paljon kuin olisin halunnut. Vietin kesäni ilmastoidussa konttorissa ja yritin iltaisin töiden jälkeen saada mahdollisimman paljon iloa irti kesän ihanuudesta, mutta silti tuntuu että niin kovin paljon jäi taas näkemättä ja kokematta.

Kun kesänloppuahdistus iskee (niin kuin se joka vuosi vääjäämättä tekee), on hyvä pysähtyä muistuttamaan itseään siitä, mitä kaikkea kesän aikana ehti tekemään sen sijaan, että murehtisi kaikkea sitä mikä jäi tekemättä.

Kesän aikana luin ihan sikana. Älyttömästi. Kirjatolkulla. (Tämä tietää kilometrin mittaisia kirjapostauksia, halusittepa tai ette.) Tietokonetta ei juuri kiinnostanut iltaisin avata, joten blogitaukokin venähti melkoisen pitkäksi, ja ehkä ihan hyvä niin.

Kesällä grillattiin ja käärittiin vietnamilaisia kevätrullia (hyvää ruokaa helteellä, kun ei kiinnosta tehdä mitään kypsentämistä vaativaa). Syötiin vähän liian vähän mansikoita. Käytiin rannalla ja ihasteltiin auringonlaskuja. Oltiin maalla, pidettiin valokuvanäyttely. Kävin vähän aikaa töissä mökiltä käsin (paras päätös koko kesässä!). Nautin luonnosta yksin ja muiden kanssa.

Käytiin myös asuntomessuilla, Ilosaarirockissa ja kesäteatterissa, joista ei ole yhtään ainoata valokuvaa todistusaineistona. Kävin katsomassa Monty Pythonin viimeisen liveshow'n (paikallisessa elokuvateatterissa, en sentään Lontoossa asti). Askarreltiin toverille polttarialbumi kamujen kanssa.

Käytin shortseja ja hellemekkoja aina kun olin jossain muualla kuin töissä, ja silti tuntuu etten ehtinyt käyttää niitä tarpeeksi. (Olen saanut vähäksi aikaa tarpeekseni kauluspaidoista, suorista housuista ja muista asiapenttivaatteista.)

Lyhyen kesästäluopumishaikeusahdistuksen jälkeen olen kuitenkin valmis ottamaan syksyn vastaan, avosylin.

| Tovereita, ruokaa ja luonnon ihmeitä

Juhannuksena satoi ja paistoi, ja aina kun ei satanut oltiin pihalla ja grillattiin minkä kerittiin! Lettuja paistettiin, kahvit juotiin ja kaakut syötiin. Ihmeteltiin joutsenia, lokkeja ja lokin munia jotka joku herkkusuu oli pistellyt poskeensa. Saunottiin, rapsuteltiin karvatassuja, paahdettiin vaahtokarkkeja ja nukuttiin hyvin.

Vieraiden lähdettyä jäätiin ukon kanssa kahdestaan ihmettelemään. Käytiin kävelyllä ja keräsin vähän jälkijunassa juhannuskukat pöydälle. Sitten alkoi sataa ihan tosissaan, mutta sekään ei oikeastaan haitannut. Mökkilukemisena oli asiaankuuluvasti Juhannustanssit.