| Täydellisten kiilakorkosandaalien metsästys

Tiedättekös, kun on etsinyt viimeiset kolme vuotta Niitä Täydellisiä kiilakorkosandaaleja, siinä on ehtinyt moneen kertaan luopua toivosta. Siinä on myös moneen kertaan ehtinyt kyseenalaistaa koko jalkineiden tarpeellisuuden, varsinkin kun Suomessa noin kaksi kuukautta vuodessa on sellaisia, jolloin ehkä saattaa olla sellaiset säät että kiilakorkosandaalien käyttäminen ylipäätään on järkevää tai mahdollista.

Mutta koska tämä päähänpinttymä on ollut näinkin pitkäkestoinen, en ole luopunut ajatuksesta vaan etsin edelleen. Etsintä on vaikeaa siksi, että en halua enää missään vaate- tai kenkäasioissa tyytyä ihankivaan vaan hankintojen pitää olla just eikä melkein. Kenkienkin pitää olla sellaiset, että joka kertaa kun katsoo jalkojaan, tulee se fiilis että hitsi vie, onpa huiput kengät.

Malliyksilöt: Delman Trish  Sandal ja Söfft Pahana Espadrille 

Tämän kevään etsiskelyt tuottivat tällaisia tuloksia. Nämä kaksi paria ovat malliyksilöitä, Juuri Sellaisia joita olen etsinyt. Kriteerilistalta löytyy muun muassa tällaisia vaatimuksia:

Täydellisissä sandaaleissa on

• Sopivasti korkoa platformin kanssa
• Juuttinaruviimeistelty korko joka tekee kengistä sopivan arkiset etteivät ne jää käyttämättä sen takia että niistä tulee liian juhlava olo
• Konjakinruskea väri (yllätys?)
• Riittävän yksinkertainen ja kevyt/siro/ilmava (miten tätä nyt luonnehtisi) päälliosa joka miellyttää omaa silmää 
• Ja olishan se kiva että ne olisi myös hyvät jalassa

Mutta kuten arvata saattaa, näissäkin kengissä on omat MUTTAnsa: liian kallis hinta ja huono saatavuus (tilattava jenkeistä, ja edellinen jenkkitilaus tulliseikkailuineen on vielä liian tuoreessa muistissa että lähtisin koettamaan onneani uudestaan). Joka tapauksessa, tässä vaiheessa en vielä ole niin epätoivoinen, että maksaisin yli sata euroa sandaaleista, joille tulee hyvin rajallisesti käyttökertoja vuodessa.

Tässä kokoelmassa on sitten kattava otos ihankivoja, jotka eivät kuitenkaan ole täydellisiä. On vääränlainen pohja, väärän värinen päällinen, kapeaan jalkaan liian väljä lesti ja niin edelleen ja niin edelleen.

Ylhäällä vasemmalla Art Ibiza, oikealla Bronx
Keskellä vasemmalla Andiamo Liv, oikealla Keys Ocra
Alhaalla vasemmalla Jonak, oikealla Aldo Maslianico

Kävin myös Sokoksella kokeilemassa Kaiion kiilakorkoja (joista oli muuten aika pitkälti mahdotonta löytää netistä kuvaa O_o), jotka melkein vastasivat odotuksia ja olivat vieläpä mukavat jalassa! Oikeastaan ainoa syy, minkä takia ne jäivät vielä kauppaan, oli kovan ja liukkaan oloinen pohja. Sama vika oli myös noissa Andiamon Liveissä, tosin niitä en ole kokeillut jalkaan, hypistelin vain pikaisesti ohimennen ja tuomitsin pohjan kovan oloiseksi.Tietysti kesäkengillähän ei ole tarkoituskaan seikkailla liukkailla keleillä, mutta epäilen että esimerkiksi markettien laattalattiat saattavat koitua kohtalokkaaksi muovipohjaisilla korokepohjilla sipsuttelijalle. Käytännöllisyyttä ei sovi unohtaa. Etsinnät siis jatkuvat.

Mites muilla, onko havaittavissa samaa ongelmaa että kun on liian tarkka visio siitä mitä haluaa, sitä ei sitten löydy mistään? Mulla tämä on hyvin yleinen ongelma myös muissa kuin kenkäasioissa, valitettavasti. -_-

| Taas se haluaa juttuja eli Ikean Ryssby 2014 -sarja

Olettekos muuten vielä törmänneet Ikean Ryssby 2014 -sarjaan? Voi terve että on taas meikäläisen makuhermoon osuvia juttuja! Ryssby poikkeaa selvästi siitä tyypillisestä yksinkertaisen pelkistetty -linjasta jota Ikealla enimmäkseen muuten näkee (minkä sanottuani havaitsin koonneeni tähän ne kaikkein pelkistetyimmät jutut koko sarjasta). Asiasta sen enempää tietämättä sanoisin, että mummola/karjala/slaavilaisuus-suunnalta on vaikutteita haettu aika vahvasti (tätähän ei ainakaan sarjan nimestä mitenkään pysty päättelemään...).

Kollaasiin kokosin muutamia omia lempijuttujani tuosta sarjasta, kaikki kamppeet voi käydä katsastamassa täällä. Nuo lakanat kuumottelis kyllä aika kovasti, voi itku tätä lakanafiksaatiota.

Tilannettahan ei yhtään paranna se, että viikon päähän ois suunnitteilla Ikea-reissu siskojen kanssa.



Kollaasin kamat ylhäältä lukien:
Lakanat
Kannu
Kynttilänjalka
Huopa
Teekuppi

Kaikki kuvat: Ikea

| Aavistus Aasiaa

Jos Tukholman tuomiset muistuttivat Ranskasta, niin Tampereen Tigerista puolestaan tarttui matkaan Aasian suuntaan viittaavia ostoksia. Keramiikkalautaset ostin sushiaterioita ajatellen. Perustelin tämän itselleni niin, että no pyöreä sushi nyt vaan ei näytä hyvältä pyöreällä lautasella, joten pitää olla kantikas. Paras perustelu ikinä. Ja koska kauniit lautaset. Pikkupurkeissa puolestaan on teetä Sri Lankasta (ihan kelvollisen makuista hirvittävän halpaan hintaansa nähden) ja muistikirja kertoi olevansa bambupaperia. Se on muodoltaan ja ulkonäöltään melkein kuin (sikahalpa) ekoversio Moleskinesta eikä paperikaan ole tuntumaltaan hullumpaa, joten tällaisen muistikirja-addiktin oli ilmeisen mahdotonta jättää se hyllyyn ja kävellä ohi. Toin kaiken varalta siskollekin oman tuliaisiksi.  

Aasian lisäksi yhteinen nimittäjä näille ostoksille oli se, että vaikka ne eivät ehkä olleet ihan ehdottoman tarpeellisia hankintoja, niin niistä tuli hyvä mieli ja keväinen olo ilman että tarvitsi keventää kukkaroa koko sisustuksen uusimisella. (Sekin ajatus alkaa houkuttaa aina näin kevään koittaessa. Olen kuullut, että tämä on universaali ilmiö.) 

Lyhythiuksisuuden sietämätön keveys | The Intolerable Lightness of Being Short-Haired

Tiedättekö toverit mikä on lyhyessä tukassa hienoa?

Sillä hetkellä, kun tukkani putosi kampaajan lattialle, vapauduin tällaisesta määrätä jos jonkinlaista hiuskilkettä.

Kotiin päästyäni kävin läpi vessan kaapit ja muut säilytyspaikat joihin hiuslenkkejä sun muita on voinut joskus joutua, pakkasin nämä kamat pahvilootaan ja vein varastoon. (En hävittänyt niitä tai antanut pois, koska uskon vahvasti pitkien tai puolipitkien hiusten paluuseen, ja silloin taas kaipaan näitä.)

Toinen hieno juttu on se, miten vähän shampoota menee. Kolmas hieno juttu on se, miten nopeasti hiukset kuivuvat. Neljäs hieno juttu on se, että suoristusraudan käyttö ei vie enää kahtakymmentä minuuttia. Olen vakuuttunut siitä, että tämä oli hyvä päätös.


You know what's great about short hair? 

The moment my hair fell to the floor at the hairdresser's, I liberated myself from all these hair knick-knacks! When I got home, I combed through all the places where I keep my hair stuff, put them in a cardboard box and took them to storage. (I didn't throw or give them away, because I believe I will want to have long or medium length hair again at some point, and then I will need them.) Also great things about short hair: It dries fast, you don't need much shampoo and it's so quick and easy to style (or you don't have to, if can't be bothered). This far I am convinced that this was a good decision.  

Vaatekaapin siivous | Wardrobe clean-up

Tällainen määrä niitä vaatteita sieltä vaatekaapista sitten lähti. 

Osa pysyvästi, osa palatakseen jo tänä syksynä, osa viimeistään ensi keväänä.

Mitä kaappiin sitten jäi?

Ei ole pinot ihan särmässä. :P

• Alusvaatteet + sukat
• 3 neulepaitaa
• 3 puuvillaneuloksista/trikoista siistiä puseroa
• Kukkakuvioinen kauluspaita
• 3 neuletakkia (musta, harmaa, keltainen)
• Maastokuvioinen pitkä kauluspaita
• Punamusta flanellipaita
• Musta pilkkumekko
• H&M:n mustaharmaa neuletunika
• Merimiessininen hihaton puuvillamekko
• Musta mekko
• 2 shortsit (farkku- ja vakosametti)
• 2 hametta (ruskea vakosametti, hopeanvärinen Konttilöydös) - näiden käytetyksi tulemista epäilen eniten
• 2 farkut (siniset ja mustat)
• 5 toppia (2xmusta, harmaa, valkoinen, printtikuvioitu) - kun kelit kylmenee, osa lähtee varastoon
• 2 x legginssit (kiiltävät & pitsi-)
• 3 x sukkahousut (mustat, harmaat ja siniset)
• 2 x yöpaita
• 2 x treenipaita
• 2 x kotipaita (t-paita, pitkähihainen)
• 2 x kotihousut (harmaat ja siniset collegepökät)
• fleecetakki
• salihousut
• tuulihousut
• villasukat

Onhan noita tuossakin jo enemmän kuin luulisi tarvitsevan, mutta ainakin ne mahtuvat nyt siististi kaappiin niin, että sieltä näkee mitä missäkin hyllyssä on (ja myös muistaa!) Kun säät kylmenevät, vaatevalikoimasta osa siirtyy taas varaston puolelle ja otan sieltä käyttöön muhkeimmat neuleeni. 

Raportoin ehkä jossain vaiheessa kokeilun edistymisestä. Helpottaako tämä elämää, onko olo kevyempi kun on vähemmän vaatteita valikoitavana? Löytyykö päällepantava nopeammin? Se selviää seuraavassa jaksossa. 

PS. Panin muuten mekkopuolelta yhden yksilön suoraan Huuto.nettiin, sen verran kauan se on ollut käyttämättömänä. Kyseessä on tässäkin postauksessa nähty kermanvärinen röyhelömekko ja Huuto.net-sivuhan löytyy täältä näin. Ei oo hinnalla pilattu!  

So I did the wardrobe clean-up I was planning for. First picture is the clothes that I put in the storage until I miss them, the second is the clothes I kept in the closet. There is a long list of shirts, knits and jeans that I still have in there, and I guess I could do with even less. I also have my doubts about some pieces of clothing - I think I won't be wearing them in the next two months or so. Well, that just means I don't really need them and can pass them on. 

Vaatteiden karsimisesta | On Reducing Clothes

Edellisessä blogivinkkauksessa mainitsinkin jo aikeistani palata kuuden vaatteen haasteen jalanjäljille. Kyseinen haaste levisi blogimaailmassa ja julkkistenkin parissa kolmisen vuotta sitten ja yritinpä siihen osallistua itsekin, mutta melko huonoin tuloksin. Ideana oli siis pärjätä yksi kuukausi kuudella perusvaatekappaleella ja näin osoittaa, että emme oikeasti tarvitse aivan järjetöntä määrää vaatteita kaappeihimme kun vähemmälläkin pärjää.

Pakkaushommia ennen Tanskaan lähtöä.

Mitään yhtä äärimmäistä en ole tällä kertaa tekemässä, vaan tarkoitukseni on selvittää, mitä vaatekaappini sisältämiä vaatekappaleita oikeasti käytän ja mitkä ovat turhaa tilan täyttöä. Ajatuksena olisi pakata suurin osa vaatteistani laatikkoon tai kassiin ja viedä varastoon ja katsoa, missä vaiheessa alan kaivata jotakin varastoon vietyä vaatekappaletta. Veikkaan, että aika moni saa jäädä varastoon pitemmäksikin aikaa. 

Vaatekaapin siivousta pari vuotta sitten

Tämän tapaista ajatusta olen muhitellut otsalohkoni takana jo viime syksystä saakka, kun Tanskasta kotiuduttuani järkytyin omistamieni vaatteiden paljoutta. Kun matkaan lähti yhden matkalaukullisen kanssa, ehti tottua siihen ettei päällepantavaa ole kovinkaan suurta valikoimaa ja että kaapista löytyy aina yhteensopivia vaatekappaleita. (Tosin tulihan niitä sieltäkin vaihdosta sitten osteltua, höm.)

Tällaiset kokeilut ovat syksyllä siitä harmillisia, että silloin on kaikkein ihanteellisin aika pukeutua monipuolisesti. Mutta toisaalta, nyt on mahdollisuus ottaa niitä monipuolisia vaatteitaan sieltä varastosta käyttöön. Jos ei tule otettua, niin turha ruikuttaa.

Palaan asiaan kunhan olen tehnyt vaatekaapin siivouksen.

I have a plan to reduce the amount of clothes in my closet to a minimum and pack the rest to a box or a sports bag and put them to storage. Then I'll see which pieces of clothing I want to have back to use and which are the ones that I don't even remember existing. This way I'll have some kind of idea on what kind of clothes I actually need in everyday life and thus make dressing up in the morning much less time-consuming.

Hitti vai huti? | Hit or miss?

Syntymäpäivän kunniaksi selailin vuoden takaisia blogipostauksia ja tulipas mieleen, että monet kerran täällä vilahtaneet jutut ovat kadonneet jälkeä jättämättä. Toisin sanoen kirppislöydöt ja muut jutut on esitelty kerran, mutta niiden kohtalosta ei ole tullut kerrottua sen jälkeen mitään. Ajattelin palata niihin hitti vai huti -tyyppisesti, eli oliko hankinta onnistunut vai menikö metsään ja pahemman kerran. Tämä tekee hyvää jo ihan omia kulutustottumuksiakin ajatellen, näkeepähän että missä asioissa on useimmin menty metsään.

Syyskuun alussa vuosi sitten kirjoitin kahdesta vaatekappaleesta otsikolla Ostopäätösten lyhyt Ei Näin. Vihreä välikausitakki kirppikseltä ja Vero Modan söpö mekko alennusrekistä saivat molemmat jo silloin tylyn tuomion: olisi kannattanut jättää ostamatta. Mitä niille kuuluu nyt? Onko mieli muuttunut?

Ei ole. Takki lähti toukokuun Siivouspäivän yhteydessä uudelle omistajalle, ja mekko odottaa edelleen varaston kirppispinossa. Sunnuntaina on tarkoitus lähteä torikirppikselle katsomaan, josko tuota pinoa saisi vajutettua. Opinko tästä mitään? No, väärän kokoisia tai totaalisen käyttämättä jääneitä vaatekappaleita en tuon jälkeen ole ostanut.

Myöhemmin syyskuussa esittelin kirppislöytöjä otsikolla Puutavaraa ja kirppislöytöjä. Kuinka kävi rumalle mutta kivalle avainkaapille? 

Se osoittautui käytössä niin epäkäytännölliseksi, että sekin on nyt sitten siellä kirppiskasassa. Tilalle ostin pienen ja yksinkertaisen naulakon, johon avainten tökkääminen on merkittävästi helpompaa. Joten fail. Mutta joidenkin asioiden toimivuutta ei välttämättä voi tietää ennen kuin arkipäiväisessä käytössä.

Samalta reissulta ostetusta muhkeasta kaulahuivista puolestaan tuli hitti. Se oli käytössä lähes koko talven ja keväällä pääsi jopa mukaan Englantiin: 

Tuon trenssin ostin Japanista second handina.  Toveri käytännössä myi sen minulle, kun kertoi nähneensä sen jollain kirppiksellä ja että se on hieno ja ihan miun kokoa ja sittenhän sitä piti lähteä katsomaan ja sovittamaan ja niinhän siinä kävi että se matkusti mukana Suomeen. Kannatti.

Siskon ostamalta kitsch-tarjottimelta puolestaan tarjoiltiin muun muassa alkumaljat minun valmistujaisissa.

Jostain syystä se sointui hassun kivasti haaleanpunaisen raparperijuoman kanssa yhteen. 

Ja samassa postauksessa jossa kaikki nämä oli esitelty, mainitsin ostaneeni myös Woody Allen -dvd-boksin. Siltä on tullut katsottua tasan yksi leffa (Cassandra's Dream), loput on jääneet syystä tai toisesta katsomatta (esimerkiksi Match Point on tullut pariinkin kertaan telkkarista.) Nyt kun meille tuli Netflix, alan kallistua siihen suuntaan, ettei dvd-levyjen omistaminen ole kovinkaan tarpeellista. Jos on pakko hamstrata jotain, niin mieluiten sitten niitä kirjoja. 

Ettei postaus veny kilometrin pituiseksi, jääköön kirppisostosten puinti tällä kertaa tähän. Tökkikää tyktyk-nappia jos haluatte lisää näitä!

These are some of the things I have bought from flea markets or sales and introduced here in the blog last year. Now I wanted to take a look back and tell you whether these purchases have been hits or misses. Both the green jacket and the black dress were a miss. The jacket I sold away in Cleaning Day and the dress is waiting to go to flea market. The ugly in a cool way key closet was really unpractical in use, so it was also a miss. It's also waiting to be sold on a flea market. The thick woollen scarf was a hit, I really fell in love with it and also took it with me to our trip to England. My sister bought that really kitschy tray from flea market and it has seen a lot of use. Among other things, we served home made rhubarb drinks from it in my graduation party this summer.  

Kuinka paljon mahtuu pieneen eteiseen | How many shoes does one really need?

Kun ensin olin tohkeillut uusista kengistäni, aloin pohtia aihetta vähän syvällisemmin - tai ehkä käytännöllisemmin? Kuinka monet kengät ihminen kesäksi tarvitsee? Kesä on kuitenkin meillä kohtuullisen vähäluminen ja enimmäkseen melko mieto mitä lämpötilaan tulee. Monillako lapottimilla ihminen pärjää? (Ja nyt puhutaan arkipukeutumisesta, juhlakengät ja kumpparit olkoon vielä asia erikseen.) Ja ennen kaikkea, kuinka monta paria kenkiä mahtuu pieneen eteiseen? 

Ennen Vansien saapumista minä pärjäsin arkisin näillä.Tennarit kävelemiseen ja rennompien (=röntömpien) vaatteiden kanssa. Sandaalit järkkyhelteille ja balleriinat mekkojen ynnä muiden tyttömäisempien vaatteiden kanssa. 

Koska tunsin tarvetta tennari-balleriina-akselin väliin jäävälle parille jo useampana kesänä, päätin että ne on sitten oikeasti tarpeen. Vansien myötä kesäkenkävalikoimani on kattava, eikä uusia pidä minun hankkiman jos ei jotkut entisistä hajoa.

Vaikka toisinaan poden tavara-angstia ja syyllisyyttä siitä, että minulla on ihan liikaa tavaraa, niin täytyy todeta että onhan tämä nyt kuitenkin vielä ihan järjellinen määrä jalkineita. Ei tässä tietenkään ole kaikki omistamani kengät, mutta kuitenkin juuri ne, jotka koen tarpeellisiksi arkielämässä. Tarpeet muuttuvat syksyn ja talven tullen, mutta sitten kesäkengät siirtyvätkin varastoon ja tekevät tilaa pieneen eteiseen.

After posting about my new shoes I got to thinking about shoes in general. I asked myself, how many pairs of shoes do I really need for everyday summerwear? (Outcluding party shoes and rubber boots.) And the answer was, I had gotten along with three pairs this far: tennis shoes for walking and relaxed outfits, sandals for those rare days when temperature hits +25 or more, and ballerinas to wear with dresses and other girly outfits. Since I had felt for two years or more that there's a missing link between tennis shoes and ballerinas, I came to the conclusion that a pair of slip-ons is what I need to complete my shoe collection for summer. Now I have all I need, and I shall not buy more shoes unless any of the old pairs fails me. 

Ei tennarit, muttei balleriinatkaan | Between tennis shoes and ballerinas

Olen kaivannut jo parin kesän ajan kenkiä, jotka eivät olisi ihan tennarit muttei kuitenkaan balleriinatkaan, vaan jotain siltä väliltä. Rennot ja helpot kiskaista jalkaan kun ulkomaailma kutsuu. Tänä vuonna tartuin härkää sarvista ja aloin selata alennusmyynnissä olevia kesätallustimia ihan vakavissani. Sitten kun löytyi reilussa alennuksessa Vansin Slip-Onit, niin kaksi eri kokoista paria lähti tilaukseen sen suurempia arpomatta. Jännitysmomentti hommassa tietysti oli, että onko kumpikaan koko se oikea.

On siinä jotain aika juhlallista, kun saa kenkänsäkin kivasti pakattuna. Vähän eri fiilis kuin nakata marketin rekistä koriinsa kympin tossut (jotka hajoaa vielä samana kesänä, toivottavasti näille ei käy niin). 

Alkoi vähän ahdistaa, kun ensimmäinen pari oli liian suuri. Toisten kohdalla piti ihan vetää syvään henkeä ennen jalkaan kokeilemista, koska keljutus olisi ollut jonkinmoinen jos molemmat parit olisi pitänyt palauttaa. Mutta ei, jenkkien 6,5 (naisten mitoituksella) oli just eikä melkein! Vaikka se oli eu-mitoituksessa ilmoitettu kooksi 36,5 niin kyllä se omaan 37-kokoiseen tassuuni on ihan passeli.

Miun piilevä (ja alati kasvava) mieltymys leopardi-kuosiin alkaa tulla esiin. Onneksi tuo kengän sisuspuoli ei kovin usein näy kenellekään. Mutta seuraava askel on sitten varmaan leopardileggingsit á la Peggy Bundy? 

Finally, after two years of needing and wanting but not having, I bought myself a pair of summer shoes that are not tennis shoes (good for walking, slow to put on) nor ballerinas (quick to slip on, sometimes too 'dressy', not good for long hikes). These Vans Slip-Ons are relaxed, quick to put on when the world calls your name and (at least I hope so) good for walking. I don't really fancy ordering shoes online but this time the risk was worth it. 

PS. Vaikka tuo Vansin logo ja nimi nyt taajaan vilahteleekin, niin tämä ei ole sponsoroitu/mainospostaus.  / Even though the brand Vans is well presented here, this is not sponsored nor commercial post.  

Aarrerallilöytöjä | Treasure Rally findings

Hilpaisin Kontin Aarreralliin eilisaamuna suunnilleen saman tien kun hoksasin että sellainen on alkanut ja tällaista tavaraa sieltä lähti mukaan. Harmaisiin (sinappi)purkkeihin muuttavat ympäriinsä pyöriskelevät siveltimet ja kynät, vihreä tyynynpäällinen suuntaa mökille, saviruukkuun istahtaa basilika tai muu yrtti syksyn tullen ja messinkinen(?) tassujalkainen kippo oli vaan niin käsittämättömän hieno että sorruin ostamaan sen ilman tiettyä käyttötarkoitusta. Tuon astian lisäksi toinen överiostos oli hopeanvärinen keinonahkahame (nyt saa nauraa). Ehkä tukan leikkaaminen aiheutti jotain omituisia haluja pukeutua kummallisesti? Kenties vielä joskus näette blogissa epätoivoisia yrityksiä saada se hame sovitettua yhteen miun vaatekaapin muiden vaatekappaleiden kanssa - tai sitten ette näe sitä koskaan. 

There is a so called Treasure Rally (everything for half price) in the Red Cross recycling center from Thursday to Saturday in my hometown. Yesterday morning I took off the moment I found out about it, and this is what came home with me for only six euros. Oh and also I bought an outrageous silver coloured fake leather mini skirt. I don't know why, maybe it's the new hair that makes me want to wear crazy things? Maybe you'll see the skirt in action one day, but more likely you'll never hear from it again.  

Kamera tuli taloon | New camera in the house

Nyt ei pitäis enää olla tarvetta kameravalitukseen.

Lupasin itselleni viime syksynä, että hankkisin gradu-urakan päätteeksi uuden kameran. Nyt oli aika pitää lupauksensa, ja kuivan ja vaivalloisen vertailutyön tuloksena päädyin hankkimaan Fujifilm X10:n. Täytyy myöntää, että muiden ominaisuuksien lisäksi myös retrolla ulkomuodolla saattoi olla vaikutusta hankintapäätökseen. Mutta olen päättänyt, että ei ole mitään järkeä ostaa ympärilleen (ainakaan kalliilla rahalla) rumia asioita, jos on mahdollista saada kauniita. 

Uusi kamera vaatii itseltänikin nyt vähän vaivannäköä. Halusin kameran, jossa on mahdollisuudet manuaalisäätöön pelkkien automaattiohjelmien sijasta. Nyt alkaa siis opettelu ja tutustuminen joiden tulokset toivottavasti näkyvät sitten täälläkin (silleen positiivisessa mielessä). Tähän vois sanoa vielä hiii koska saatan olla uudesta toverista aika innoissani.

I promised myself a new camera when I would be done with my thesis. Now I have graduated, so it was time to keep my promise. After doing some (a lot of!) research I ended up with Fujifilm X10. Its retro looks may have influenced my decision a little (among its other qualities of course). Now it's time to get learning the ways of my new mate.  

Tavara-angsti, vol. 2 | Stuff Anxiety

Ei ole pitkä aika siitä, kun tavara-angstasin viimeksi. Tehdään sitä vähän lisää (ja pitkän kaavan mukaan, näemmä). 

Original art and photography copyright by Larry Neilson, used by friendly permission of City of Art.

Tämä tavara-ahdistus on nähtävästi yleisempääkin, se en ole vain minä. Mielenkiintoinen tavara-angstin suma tuli sunnuntaina vastaan, kun ensin luin Hesarin artikkelin Vuosi ilman tavaraa ja sen jälkeen aukaisin Bloggerin, jonka syötteestä silmään osuivat Susannan Työhuoneen ja Kirpparikeijun postaukset samaan aiheeseen liittyen. 

Itse olen viime aikoina tuntenut suorastaan pahaa oloa kaupoissa. Jossain Ikeassa, Prismassa tai Gigantissa, missä tahansa järjettömän suuressa liikkeessä joka pursuu tavaraa ja huutaa osta osta. Vaatekaupoilla vähän aikaa sitten ystävä ihmetteli, että miksi maailmassa on näin älyttömän paljon vaatteita. Että tarvitseeko ihminen tosiaan näin paljon vaatteita? 

No sehän on selvää, että ei tarvitse. Mutta kun haluaa.

Hesarin artikkelissa puhuttiin juurikin siitä, että kun nyky-yhteiskunnassa periaatteessa jo tiedostetaan se, että liika kuluttaminen on pahasta ja luonnonvarat hupenevat, ihmiset eivät enää uskalla avoimesti haluta asioita. Tämän takia jokainen ostos täytyy selitellä, täytyy osata valehdella itselleen ja muille että kun mie tarviin tätä.  Tein sitä itsekin viime viikolla kirppiskäynnin jälkeen. Selittelin isännälle, vaikka oikeastaan yritin vain lievittää omaa syyllisyydentuntoani siitä kun tuli taas ostettua kaikkea tarpeetonta. 

Koko tämän ahdistuksen itselläni varmaan aloitti se, kun ensimmäisiä kertoja isännän kämpillä käydessäni ihastelin sitä yksinkertaista tavarattomuutta joka asunnossa vallitsi. Nyt, reilu vuosi myöhemmin, sama kämppä on täynnä tavaraa. Minun mukanani tuomaa. Isäntä on sitä mieltä että on kodikasta, mutta kyllähän sitä kodikkuutta saisi aikaan vähemmälläkin roinalla. 

Oma ongelmani tavaran suhteen on väistämättä se, että olen toivoton kirja-, elokuva- ja cd-hamsteri. Kahdesta jälkimmäisestä pystyn luopumaan ainakin osittain, elokuvista materiaalisessa muodossa ehkä jopa kokonaan (jossain vaiheessa), mutta kirjat ovat suurin kompastuskiveni. Olen niiden suhteen täysin irrationaalisen tunteikas, ja kyllähän ne kivasti egoakin pönkittävät. Miltä se nyt muka näyttäisi, jos kirjallisuuden opiskelijalla ei olisi yhtään kirjaa? (Tai siis hyllymetreittäin kirjoja?) Ja siis täytyyhän hyvää makuaan ja älykkyyttään julistaa vierailijoille kirjahyllynsä sisällöllä. (Tämäkin argumentti tosin kuolee siihen seikkaan, että meillä kirjat sijaitsevat tällä hetkellä makkarissa, jossa kukaan harvemmin käy niitä ihailemassa. Paitsi minä itse.) 

Vaatteiden suhteen huomasin Tanskassa ollessani, että yksi kaapillinen tarkkaan valittuja vaatteita oikeasti riittää. Ostinhan minä niitä sieltä koko ajan lisää, mutta en tietenkään tarpeeseen vaan haluun. Tai onhan se tietenkin tietynlainen tarve sekin, että ihmisellä on tarve uudistua säännöllisin väliajoin. Ja siihen tarpeeseen niitä uusia vaatteita, kenkiä ja autoja hankitaan. Ei mihinkään oikeaan tarpeeseen, niin kuin siihen että muuten paleltuu ulkona hengiltä kun ei ole mitään muuta päällepantavaa. Vaan siihen, että sitä tuntee itsensä jotenkin vanhaksi ja nuhraantuneeksi ja tylsäksi ja kuvittelee, että uusilla vaatteilla se olo kohenee ja elämä muuttuu kertaheitolla jotenkin hienommaksi. 

No kyllähän sen kaikki tietää että eihän se niin toimi. 

Eilen aloitin turhasta tavarasta eroon hankkiutumisen cd-levyhyllyn läpikäynnillä. Huuto.netissä on nyt alkajaisiksi pieni läjä levyjä myytävänä, vilkaiskaa jos siellä olisi jotain kiinnostavaa. (Kaverit voi kysellä noita ihan suoraan, ei tarvii tuolta huutaa :D)


Once again, I am anxious over having too much stuff. But it seems that I'm not the only one, since last Sunday alone I ran into three different texts about stuff anxiety. My biggest problem with stuff is that I am completely irrational on what comes to owning books. I know I could live without them but yet I feel the need to have them there to boost my ego and make me look like a proper literature student. I think I can give up on my dvd's and maybe even cd's (or at least some of them) because I can watch and listen to them from my pc, but books might be harder to give up since I don't like the e-readers or the idea of electronic books at all. I am old fashioned and I like to have the paper pages in my hands when I read. I guess the point is not giving up and getting rid of all my books, but just making a little selection on what to keep and what to give away. It's not like all the books I own at the moment are my personal favorites, far from it. But yeah, I started yesterday by going through my cd's and putting some of them on sale in web auction. It wasn't very radical, but it's a start. 

Taas se tavara-angstaa

Tiedättekö sen tunteen kun olisi ihana sisustuspuuhailla ja olisi kiva viherhippeillä ja ruokahifistellä ja urheilla, mutta kun tuntuu että siihen kaikkeen liittyy aina tavara. Ja se tunne, kun toisaalta tahtoisit kaikkia kivoja juttuja ympärillesi mutta sitten samaan aikaan tekisi mieli riisua koko kämppä mahdollisimman yksinkertaiseksi ja askeettiseksi ja tyhjäksi kaikesta turhasta tavarasta.

Olisi ihana sisustaa, mutta tavara. Mitä muutakaan sisustaminen on kuin erilaisen tavaran haalimista ympärilleen? 

Kuvan blenderit ovat syyttömiä tähän angstiin. Eikun. Kuvan alkuperä täällä.

Olisi kauhean kiva ruveta mukaan smoothieta-aamupalaksi-hippeilyyn näin jälkijunassa kun kaikki muut ovat siirtyneet jo seuraavaan villitykseen, mutta sitä varten pitäisi hankkia blenderi. Olisi kiva kokeilla tehdä kräkkereitä, mutta sitä varten pitäisi hankkia kuivuri.

Olisi kiva kokeilla erilaisia urheilulajeja, mutta kun sitäkin varten pitäisi hankkia varusteita! Onneksi syksyllä tuli tehtyä muutama perustavanlaatuinen välinehankinta joilla pääsee jo pitkälle. 

Näitä tossukoita ei onneksi tarvitse hankkia, kun tein sen jo aiemmin. Kuva täältä.

Miksi tämä on niin vaikeaa? Kun en minä halua että keittiön kaapit tursuilee jos jonkinnäköistä vehjettä ja vekotinta, enkä minä halua kerätä nurkkiin tavaraa jota en oikeasti tarvitse. Ja samalla teen koko ajan listaa asioista, joita olisi kiva hankkia. Onneksi sillä listalla on myös niinkin yksinkertaisia asioita kuin siemensekoitus salaattia varten. Se ei ole ehdottoman tarpeellista, mutta olisi kiva - ja ne siemenet syödään pois, ne eivät jää nurkkiin pyörimään tulevia polvia varten.

Voi elämä. 

I have an anxiety over wanting things and yet not wanting them. I would like to do all kinds of things but for some reason everything seems to require buying some new equipment or whatever, and I definitely don't want to fill our apartment with unneccessary knick-knacks. Why is it so hard?

Perspektiiviä materialismiin

Luin tämän tekstin (Virpi Salmi: Näin selittelet itsesi oikeaoppiseksi shoppaajaksi) ja tunsin hetken aikaa oloni huonoksi ihmiseksi koska vaikkapa tämä. (Kun miekin tykkään ostaa juttuja.) Kunnes katsoin linkin taakse kohdasta 5: 

"5. "No, koska..." Ja sen jälkeen 140 000 riviä papatusta."

Sen jälkeen miusta ei tuntunut enää niin pahalta. 

Ja suosittelen oikeasti lukemaan tuon Virpi Salmen jutun kokonaan niin tämäkin teksti ehkä aukeaa vähän paremmin. Jos yrittäisin siteerata sitä, päätyisin kuitenkin vain liittämään koko tekstin tänne ja se taas ei palvele mitään tarkoitusta. Mutta pointti on se, että vaikken itse ehkä olekaan sieltä pahimmasta päästä kerskakuluttajia, niin silti tunsin piston sydämessäni ja päätin olla tekemättä yhtään turhaa heräteostosta vähään aikaan. (Mieluummin tietysti pitkään aikaan tai ei ikinä, mutta joku raja sentään. Ihminen minäkin vaan olen.) 

Kuva täältä

Puutavaraa ja kirppislöytöjä

Tänään oli gradu niin hyvällä mallilla ja professorilta tuli hyvää palautetta dispositiosta, että piti lähteä ihan vähän itseään palkitsemaan. 

Tai siis oikeastihan oli ihan asiallista asiaa, kun piti lähteä käymään Pala-Vanerista maalauspohjia huomista varten (kansalaisopiston maalauspiiri alkaa taas, jee), mutta siinä samalla oli kovin kätevää käydä myös, höm, kirpparilla. Soittelin siis Laren kaveriksi ja ekana käytiin hoitamassa asia-asia pois alta. 

Yleensä ollaan saatu sylillinen tai pari hyvää maalauspohjamateriaalia noin 5-10 euron hintaan, mutta tällä kertaa toimiston setä sanoi että viekää pois vaan. Näköjään hinta riippuu ihan siitä, kuka siellä sattuu milloinkin toimistohommissa olemaan. Mutta meille kelpaa! 

Kyllä näillä ehkä tämän syksyn pärjää.

Puutavarahankintojen jälkeen suunnattiin Joen Jättikirppikselle. Ensimmäiset pari riviväliä lähinnä tuhahdeltiin ja pärskähdeltiin paskat kirppislöydöt -hengessä sille, mitä kaikkea ja millä hinnalla ihmiset siellä yrittääkään myydä. Mutta sitten osuttiin kultasuoneen; ihan varmasti oli jonkun mummun kaikki aarteet kärrätty myyntiin, sieltä löytyi pannua ja tarjotinta ja posliinista lintua ja vaikka sun mitä. 

Itsehän olin etsiskellyt metallista vatia tai tarjotinta jonka voisi laittaa kynttilän alustaksi ja tällä myyntipaikalla niitä oli ihan valita asti. Lopulta mukaan lähti alla oleva vati (4e) sekä vähän pienempi versio, jonka käyttötarkoitus on vielä vähän hakusessa mutta luultavasti jokapäiväisessä käytössä olevat meikit päätyy sille. 

Nuo kynttilät löytyi Tokmannilta. Halusin hillitynvärisen kokoelman, mutta Lare oli sitä mieltä että hillitty on tylsää. Mutta koska tein jo yhden vähemmän hillityn ostoksen, piti nyt edes noiden kohdalla koettaa pysyä aisoissa. Ja kyllähän hillityn väriset kynttilät näyttää kivalta. 

Ja se vähemmän hillitty ostos on tämä. 

Se on avainkaappi! 

Ja jos rehellisiä ollaan, niin aika kamala. Mutta just sillä puhuttelevalla "niin ruma että se on kiva" -tavalla. Tovin siinä arvoin ja epäröin että onko tämä oikeasti niin hirveä ettei viitsi kotiin asti kantaa, mutta sitten sovitettiin avaimia sisään ja todettiin, että kerta miun Totoro-avaimenperä mahtuu sisään niin kyllä se lähtee mukaan! Hintakin oli vain 3 euroa, eli ei kovin paha. 

Tuon kultahileen oli joku ilmeisesti ihan vain Tiimarin hileliimalla tuohon kanteen vetäissyt ja se lähti onneksi melko helposti irti. Nyt se on jo huomattavasti hillitymmän näköinen, mutta veikkaan että kun sen ripustaa tuohon eteisen seinälle niin hieman se ehkä pomppaa silmään. Mutta kun joskus on vaan ihmisen annettava periksi mielihaluilleen. Ja eikös se mene niin, että täytyy sisustaa sellaisilla asioilla joista tykkää, eikä sellaisilla, jotka sisustuslehden mukaan näyttää hyvälle? 

Kaikki mitä rakastin -Eeva kirjoittikin tästä taannoin ihanasti: 

Ja sisustus oli juuri sellainen kuin mielessäni pariisilaisen asunnon sisustus on: mikään ei ollut mietittyä, muodikasta tai yhteensopivaa, ja siksi kaikki oli ihanaa. Jokainen ihan pöljä esine näytti kauniilta tuossa kodissa.

Tänään katsoin omaa kotiani ja ajattelin, etten ehkä sittenkään aio sisustaa. Valitsen vain esineitä, joista tykkään tai joita tarvitsen, enkä mieti, sopivatko ne yhteen. 

(Alkuperäinen teksti löytyy täältä.)

Ja ehdottomasti pitää esitellä myös Laren tekemä kamala-ihana löytö:

Metallinen tarjotin, ihan järkyttävää kitschiä mutta miten hieno!

Ja itselleni löysin vielä kaulaan käärittävää (2e), vaikutti ainakin pikaisella kokeilulla hirmu lämpimältä:

Lisäksi matkaan tarttui Woody Allen -dvd-boksi jossa on Vicky Cristina Barcelona, Match Point ja Cassandra's Dream, pääsee pitämään Allen-maratonin jos siltä tuntuu. (Käytiin muuten keskiviikkona toverien kanssa katsomassa To Rome With Love, ei ollut mitenkään huikea. Oli suorastaan vähän pettymys.)

Mutta nyt on taas hirmu tyytyväinen olo kun löysin parikin sellaista asiaa mitä olin etsimällä etsinyt. Niitä harvemmin löytyy kirppikseltä, kun on liian tarkka visio siitä, mitä haluaa. Mutta nyt kävi tuuri! 

Ostopäätösten lyhyt Ei Näin

Materian määrän rajaaminen on helppoa: jätä ostamatta. Tanskasta kotiuduttuani koin järkyttävää vaateahdistusta, kun jouduin sullomaan likimain kaikki omistamani vaatteet porukoiden luokse omaan huoneeseeni. Vasta silloin kunnolla tajusin sen  rättien ja riepujen ja tää-on-niin-kiva-löysin-sen-kirppikseltä/alennusmyynnistä -tapausten valtaisan määrän ja alkoi tuntua ihan fyysisesti pahalta että onko nää kaikki oikeasti minun vaatteita? No kyl, kenenkäs muunkaan? 

Iso kasa kamaa lähti kirppikselle ja Konttiin ja elämä helpotti vähän. Nyt pitäisi vielä reenata sitä tavaranhallintaa, eli käytännössä mielenhallintaa. Tässä kaksi esimerkkitapausta viime ajoilta, jotka huutaa suureen ääneen EI NÄIN: 

Esimerkkitapaus 1: Kirppikseltä löytynyt takki. Plussia takissa oli monta: 

+ olin etsiskellyt välikausitakkia, nyt löytyi sellainen

+ väri on ehana

+ kaikki napit (varanappeja myöten) on tallessa ja lujasti kiinni

+ ei tahroja eikä ratkenneita saumoja

+ hinta oli kuntoon nähden kohtuullinen, 5 euroa. 

MUTTA yksi ratkaiseva miinus takissa on:

- se on yhden koon liian suuri. 

Sen ei luulisi olevan niin paha asia, tai niin minä itselleni vakuutin. Että ei se nyt NIIN iso kuitenkaan ole. Että alle voi sitten tunkea paksun villatakin tai -paidan. Mutta jos lopputulos on kuitenkin se, että takki näyttää siltä että nyt on tullut lainattua jonkun muun nuttua eikä se istu toivotulla tavalla, se luultavasti jää käyttämättä. Sen aika näyttää, mutta jos kyseinen takki on ensi kesänä taas kirpparikasassa, pieni sisäinen kriitikkoni oli oikeassa sanoessaan että ootko nyt ihan varma. Ei siis Näin. Jos epäilyttää yhtään, älä osta. Vaikka plussalista olisi miten pitkä. 

Esimerkkitapaus 2: Vero Modan alennusmyynnistä löytynyt mekko. 

Plussia oli melko vähän: 

+ Se on mekko

+ Se on söpö

Ja selkeät miinukset puolestaan jäi puuttumaan. Oli vain kaihertava tunne siitä, että onkohan tämä nyt oikein hyvä ja tuleekohan tätä pidettyä mutta kun onhan se kuitenkin aika halpa... Jos olisin ollut järkevä, tässä vaiheessa summeri olisi sanonut NÖÖÖTTT ja olisin jättänyt koltun ostamatta. Mutta kun en ollut järkevä, niin ostin sen  enkä ole käyttänyt sitä vielä kertaakaan ja se on ollut kaapissa jo reilusti kuukauden päivät. Iso EI NÄIN. Löytyi muuten myös se kaihertavan tunteen aiheuttaja: kotona testaillessa totesin, että helma on omaan makuuni väärän mittainen ja antaa lyhentävän vaikutelman. Ihan sama, sanoisi ehkä joku, mutta mulle sillä on väliä kun oon tämmönen pätkä muutenkin. Mutta että tiivistetysti: jos kaihertaa, niin elä osta! 

Tämän kun vielä itsekin oppisin muistamaan. 

Materian juhlaa

Surullista mutta totta: pieni materialisti sisälläni taputtaa tyytyväisenä käsiään ja ehkä hypähteleekin vähän innoissaan kun kaupasta tai kirpparilta lähtee mukaan kivoja ja kauniita juttuja. Mutta olen sentään yrittänyt tehdä itselleni jonkinlaista rajanvetoa tähän järjettömään tavaranpaljouteen ja tarpeettomaan rahanmenoon, eri asia onko se onnistunut juuri mitenkään. Mutta yritystä on. Ehkä mie vielä joskus pelastan maailman. 

Sitä odotellessa. 

Isäntä erehtyi joskus mutisemaan, että pitäis varmaan olla enempi mukeja kun kaikki on aina tiskissä. VIRHE! Mie otin tämän lupana hankkia niitä mukeja. Ja kun näin kivat tuli vastaan niin tarrasin niihin liimanäppeineni oitispaikalla. Hihi. 

Ja kun nyt on takapiha ja terassi ja kukkapenkki niin pitäähän sinne olla jotain kivaa isännän tuhkakupin vastapainoksi. Tämän lyhdyn bongasin Multasormen mainoslehdestä (miekin luen nykyään puutarhajuttuja, hyvin jännä) ja se jäi mieleen kummittelemaan niin pitkäksi aikaa että päätin sen olevan tarkoitettu meidän takapihalle. Vähän haastetta hankintaan toi se, etten tietenkään tajunnut ottaa matkaan ostoskärriä ja tuo ryötty oli melkoisen painava. Tulipahan vähän hyötyliikuntaa ja treeniä kantolihaksille kun roudasin tuon Prisman perimmäisestä nurkasta kassan kautta autolle. 

Ajattelin laittaa ensi keväänä tuohon kukkapenkkiin yrttitarha-tyyppisen ratkaisun. Persiljaa, basilikaa, oreganoa...Aloitin tyrkkäämällä sinne taannoin kaupasta ostetun ruohosipulin jäänteet, ja kummasti se tupsu on alkanut vihertää vaikka näytti  aluksi aika heiveröiseltä. Mutta kassellaan sitä sitten ensi keväänä, syystoimenpiteenä voisi ehkä harkita rikkaruohojen kitkemistä.