| Memorabilia

Jokin aika sitten siivouksen yhteydessä aloin penkoa pientä koria, johon olen vuosien mittaan tuikannut milloin mitäkin esineitä, joilla ei ole ollut käytännön tarkoitusta mutta joita ei ole raaskinut heittää menemäänkään. Esineitä, joihin on liittynyt joku muisto. Memorabiliaksikin tällaista sälää kutsutaan. Siivouksen yhteydessä havaitsin osan tavaroista roskiinheittokelpoisiksi, osa päätyi johonkin tarkoituksenmukaisempaan paikkaa kuten ompelurasiaan (vaatteiden varanapit, esimerkiksi). Sitten oli niitä, joilla ei ole muuta kuin tunnearvo.

Ilosaarirockin ja Viscultin vapaaehtoisnimikyltit.

Kivi, joskus joltain rannalta mukaan poimittu. En enää muista mistä tai miksi.

Kaulakoru, jota nuorempana käytin niin antaumuksella, että se on kulunut lähes poikki.

Plektra, josta en pysty sanomaan, miltä keikalta tai keneltä muusikolta se mahtaa olla peräisin.

Kun pähkäilin näiden esineiden säilyttämistä, tulin siihen tulokseen, että merkityksellisin on kaulakoru. Viscultin ja Ilosaarirockin vapaaehtoisuudet muistan ilman muistoesineitäkin, ja niistä on merkintä myös CV:ssäni. Kivellä ja plektralla ei sinänsä ole arvoa, koska en pysty enää yhdistämään niihin mitään tiettyjä muistoja. Kaulakoru sen sijaan palauttaa mieleen tietyn ajanjakson elämästäni. Pystyn yhdistämään siihen tilanteita, paikkoja ja ihmisiä. Se on muistoesine, joka minun kannattaa säilyttää.

Tavarapaljouden lisääntyessä (ja varsinkin tilan säilyessä rajallisena) tällaisia valintoja joutuu tekemään, enkä ole siitä varsinaisesti pahoillani. Pidän mieluummin muistot korvieni välissä kuin säilytän pölyyntyvää sälää, jonka otan esiin ehkä kerran kolmessa vuodessa.

| Tampereen tuomiset ja uudenvuodenlupaus gone wrong

Tampereen Tigerista ostin tämmöiset tuliaiset itselleni. Menin sisään aikomuksena ostaa vain nuo kulhot, kävelin ulos jakkaran kanssa. Näitä sattuu.

Tästä päästään sujuvasti siihen, että tammikuun alussa suunnittelin vielä vakavissani uudenvuodenlupauspostausta (tulipas taas yhdyssanajärkäle), jonka teemana olisi vähentäminen. Lähinnä tavaran vähentäminen, sitähän tässä elämässä on ihmisellä liikaa. Meikällä ei vielä hirveämmin ole kiireitä tai vastuita joita pitäisi vähentää, niiden aika on varmaan sitten joskus nelikymppisenä.

Sitten tuli Tampereen reissu shoppailuineen. Sitten pyysin siskoa tuomaan Ikea-reissulta tuliaisiksi seinäkellon. Sitten piipahdin vielä kirppiksellä ja kannettuani sieltäkin tavaraa kotiin totesin, että voin vissiin antaa palttua tavaranvähennyshurskasteluille vähäksi aikaa. On tullut tässä tammikuun aikana hankittua enemmän uutta omaisuutta kuin koko viime syksynä (ehkä). Mutta kai se vähän niin menee, että välillä vähemmän, välillä enemmän, kunhan joku tolkku pysyy.

Joka tapauksessa vähentäminen on vuoden teema, sille löytyy oma tunnistekin jonka alta voi käydä kuikuilemassa aiempia tekstejä aihepiiriin liittyen. Tarkoitus on kirjoittaa aiheesta jatkossakin, vaikka tammikuussa tuli vähän repsahdettua.

Vaatekaapin siivous | Wardrobe clean-up

Tällainen määrä niitä vaatteita sieltä vaatekaapista sitten lähti. 

Osa pysyvästi, osa palatakseen jo tänä syksynä, osa viimeistään ensi keväänä.

Mitä kaappiin sitten jäi?

Ei ole pinot ihan särmässä. :P

• Alusvaatteet + sukat
• 3 neulepaitaa
• 3 puuvillaneuloksista/trikoista siistiä puseroa
• Kukkakuvioinen kauluspaita
• 3 neuletakkia (musta, harmaa, keltainen)
• Maastokuvioinen pitkä kauluspaita
• Punamusta flanellipaita
• Musta pilkkumekko
• H&M:n mustaharmaa neuletunika
• Merimiessininen hihaton puuvillamekko
• Musta mekko
• 2 shortsit (farkku- ja vakosametti)
• 2 hametta (ruskea vakosametti, hopeanvärinen Konttilöydös) - näiden käytetyksi tulemista epäilen eniten
• 2 farkut (siniset ja mustat)
• 5 toppia (2xmusta, harmaa, valkoinen, printtikuvioitu) - kun kelit kylmenee, osa lähtee varastoon
• 2 x legginssit (kiiltävät & pitsi-)
• 3 x sukkahousut (mustat, harmaat ja siniset)
• 2 x yöpaita
• 2 x treenipaita
• 2 x kotipaita (t-paita, pitkähihainen)
• 2 x kotihousut (harmaat ja siniset collegepökät)
• fleecetakki
• salihousut
• tuulihousut
• villasukat

Onhan noita tuossakin jo enemmän kuin luulisi tarvitsevan, mutta ainakin ne mahtuvat nyt siististi kaappiin niin, että sieltä näkee mitä missäkin hyllyssä on (ja myös muistaa!) Kun säät kylmenevät, vaatevalikoimasta osa siirtyy taas varaston puolelle ja otan sieltä käyttöön muhkeimmat neuleeni. 

Raportoin ehkä jossain vaiheessa kokeilun edistymisestä. Helpottaako tämä elämää, onko olo kevyempi kun on vähemmän vaatteita valikoitavana? Löytyykö päällepantava nopeammin? Se selviää seuraavassa jaksossa. 

PS. Panin muuten mekkopuolelta yhden yksilön suoraan Huuto.nettiin, sen verran kauan se on ollut käyttämättömänä. Kyseessä on tässäkin postauksessa nähty kermanvärinen röyhelömekko ja Huuto.net-sivuhan löytyy täältä näin. Ei oo hinnalla pilattu!  

So I did the wardrobe clean-up I was planning for. First picture is the clothes that I put in the storage until I miss them, the second is the clothes I kept in the closet. There is a long list of shirts, knits and jeans that I still have in there, and I guess I could do with even less. I also have my doubts about some pieces of clothing - I think I won't be wearing them in the next two months or so. Well, that just means I don't really need them and can pass them on. 

Vaatteiden karsimisesta | On Reducing Clothes

Edellisessä blogivinkkauksessa mainitsinkin jo aikeistani palata kuuden vaatteen haasteen jalanjäljille. Kyseinen haaste levisi blogimaailmassa ja julkkistenkin parissa kolmisen vuotta sitten ja yritinpä siihen osallistua itsekin, mutta melko huonoin tuloksin. Ideana oli siis pärjätä yksi kuukausi kuudella perusvaatekappaleella ja näin osoittaa, että emme oikeasti tarvitse aivan järjetöntä määrää vaatteita kaappeihimme kun vähemmälläkin pärjää.

Pakkaushommia ennen Tanskaan lähtöä.

Mitään yhtä äärimmäistä en ole tällä kertaa tekemässä, vaan tarkoitukseni on selvittää, mitä vaatekaappini sisältämiä vaatekappaleita oikeasti käytän ja mitkä ovat turhaa tilan täyttöä. Ajatuksena olisi pakata suurin osa vaatteistani laatikkoon tai kassiin ja viedä varastoon ja katsoa, missä vaiheessa alan kaivata jotakin varastoon vietyä vaatekappaletta. Veikkaan, että aika moni saa jäädä varastoon pitemmäksikin aikaa. 

Vaatekaapin siivousta pari vuotta sitten

Tämän tapaista ajatusta olen muhitellut otsalohkoni takana jo viime syksystä saakka, kun Tanskasta kotiuduttuani järkytyin omistamieni vaatteiden paljoutta. Kun matkaan lähti yhden matkalaukullisen kanssa, ehti tottua siihen ettei päällepantavaa ole kovinkaan suurta valikoimaa ja että kaapista löytyy aina yhteensopivia vaatekappaleita. (Tosin tulihan niitä sieltäkin vaihdosta sitten osteltua, höm.)

Tällaiset kokeilut ovat syksyllä siitä harmillisia, että silloin on kaikkein ihanteellisin aika pukeutua monipuolisesti. Mutta toisaalta, nyt on mahdollisuus ottaa niitä monipuolisia vaatteitaan sieltä varastosta käyttöön. Jos ei tule otettua, niin turha ruikuttaa.

Palaan asiaan kunhan olen tehnyt vaatekaapin siivouksen.

I have a plan to reduce the amount of clothes in my closet to a minimum and pack the rest to a box or a sports bag and put them to storage. Then I'll see which pieces of clothing I want to have back to use and which are the ones that I don't even remember existing. This way I'll have some kind of idea on what kind of clothes I actually need in everyday life and thus make dressing up in the morning much less time-consuming.

Kuinka paljon mahtuu pieneen eteiseen | How many shoes does one really need?

Kun ensin olin tohkeillut uusista kengistäni, aloin pohtia aihetta vähän syvällisemmin - tai ehkä käytännöllisemmin? Kuinka monet kengät ihminen kesäksi tarvitsee? Kesä on kuitenkin meillä kohtuullisen vähäluminen ja enimmäkseen melko mieto mitä lämpötilaan tulee. Monillako lapottimilla ihminen pärjää? (Ja nyt puhutaan arkipukeutumisesta, juhlakengät ja kumpparit olkoon vielä asia erikseen.) Ja ennen kaikkea, kuinka monta paria kenkiä mahtuu pieneen eteiseen? 

Ennen Vansien saapumista minä pärjäsin arkisin näillä.Tennarit kävelemiseen ja rennompien (=röntömpien) vaatteiden kanssa. Sandaalit järkkyhelteille ja balleriinat mekkojen ynnä muiden tyttömäisempien vaatteiden kanssa. 

Koska tunsin tarvetta tennari-balleriina-akselin väliin jäävälle parille jo useampana kesänä, päätin että ne on sitten oikeasti tarpeen. Vansien myötä kesäkenkävalikoimani on kattava, eikä uusia pidä minun hankkiman jos ei jotkut entisistä hajoa.

Vaikka toisinaan poden tavara-angstia ja syyllisyyttä siitä, että minulla on ihan liikaa tavaraa, niin täytyy todeta että onhan tämä nyt kuitenkin vielä ihan järjellinen määrä jalkineita. Ei tässä tietenkään ole kaikki omistamani kengät, mutta kuitenkin juuri ne, jotka koen tarpeellisiksi arkielämässä. Tarpeet muuttuvat syksyn ja talven tullen, mutta sitten kesäkengät siirtyvätkin varastoon ja tekevät tilaa pieneen eteiseen.

After posting about my new shoes I got to thinking about shoes in general. I asked myself, how many pairs of shoes do I really need for everyday summerwear? (Outcluding party shoes and rubber boots.) And the answer was, I had gotten along with three pairs this far: tennis shoes for walking and relaxed outfits, sandals for those rare days when temperature hits +25 or more, and ballerinas to wear with dresses and other girly outfits. Since I had felt for two years or more that there's a missing link between tennis shoes and ballerinas, I came to the conclusion that a pair of slip-ons is what I need to complete my shoe collection for summer. Now I have all I need, and I shall not buy more shoes unless any of the old pairs fails me. 

Tavara-angsti, vol. 2 | Stuff Anxiety

Ei ole pitkä aika siitä, kun tavara-angstasin viimeksi. Tehdään sitä vähän lisää (ja pitkän kaavan mukaan, näemmä). 

Original art and photography copyright by Larry Neilson, used by friendly permission of City of Art.

Tämä tavara-ahdistus on nähtävästi yleisempääkin, se en ole vain minä. Mielenkiintoinen tavara-angstin suma tuli sunnuntaina vastaan, kun ensin luin Hesarin artikkelin Vuosi ilman tavaraa ja sen jälkeen aukaisin Bloggerin, jonka syötteestä silmään osuivat Susannan Työhuoneen ja Kirpparikeijun postaukset samaan aiheeseen liittyen. 

Itse olen viime aikoina tuntenut suorastaan pahaa oloa kaupoissa. Jossain Ikeassa, Prismassa tai Gigantissa, missä tahansa järjettömän suuressa liikkeessä joka pursuu tavaraa ja huutaa osta osta. Vaatekaupoilla vähän aikaa sitten ystävä ihmetteli, että miksi maailmassa on näin älyttömän paljon vaatteita. Että tarvitseeko ihminen tosiaan näin paljon vaatteita? 

No sehän on selvää, että ei tarvitse. Mutta kun haluaa.

Hesarin artikkelissa puhuttiin juurikin siitä, että kun nyky-yhteiskunnassa periaatteessa jo tiedostetaan se, että liika kuluttaminen on pahasta ja luonnonvarat hupenevat, ihmiset eivät enää uskalla avoimesti haluta asioita. Tämän takia jokainen ostos täytyy selitellä, täytyy osata valehdella itselleen ja muille että kun mie tarviin tätä.  Tein sitä itsekin viime viikolla kirppiskäynnin jälkeen. Selittelin isännälle, vaikka oikeastaan yritin vain lievittää omaa syyllisyydentuntoani siitä kun tuli taas ostettua kaikkea tarpeetonta. 

Koko tämän ahdistuksen itselläni varmaan aloitti se, kun ensimmäisiä kertoja isännän kämpillä käydessäni ihastelin sitä yksinkertaista tavarattomuutta joka asunnossa vallitsi. Nyt, reilu vuosi myöhemmin, sama kämppä on täynnä tavaraa. Minun mukanani tuomaa. Isäntä on sitä mieltä että on kodikasta, mutta kyllähän sitä kodikkuutta saisi aikaan vähemmälläkin roinalla. 

Oma ongelmani tavaran suhteen on väistämättä se, että olen toivoton kirja-, elokuva- ja cd-hamsteri. Kahdesta jälkimmäisestä pystyn luopumaan ainakin osittain, elokuvista materiaalisessa muodossa ehkä jopa kokonaan (jossain vaiheessa), mutta kirjat ovat suurin kompastuskiveni. Olen niiden suhteen täysin irrationaalisen tunteikas, ja kyllähän ne kivasti egoakin pönkittävät. Miltä se nyt muka näyttäisi, jos kirjallisuuden opiskelijalla ei olisi yhtään kirjaa? (Tai siis hyllymetreittäin kirjoja?) Ja siis täytyyhän hyvää makuaan ja älykkyyttään julistaa vierailijoille kirjahyllynsä sisällöllä. (Tämäkin argumentti tosin kuolee siihen seikkaan, että meillä kirjat sijaitsevat tällä hetkellä makkarissa, jossa kukaan harvemmin käy niitä ihailemassa. Paitsi minä itse.) 

Vaatteiden suhteen huomasin Tanskassa ollessani, että yksi kaapillinen tarkkaan valittuja vaatteita oikeasti riittää. Ostinhan minä niitä sieltä koko ajan lisää, mutta en tietenkään tarpeeseen vaan haluun. Tai onhan se tietenkin tietynlainen tarve sekin, että ihmisellä on tarve uudistua säännöllisin väliajoin. Ja siihen tarpeeseen niitä uusia vaatteita, kenkiä ja autoja hankitaan. Ei mihinkään oikeaan tarpeeseen, niin kuin siihen että muuten paleltuu ulkona hengiltä kun ei ole mitään muuta päällepantavaa. Vaan siihen, että sitä tuntee itsensä jotenkin vanhaksi ja nuhraantuneeksi ja tylsäksi ja kuvittelee, että uusilla vaatteilla se olo kohenee ja elämä muuttuu kertaheitolla jotenkin hienommaksi. 

No kyllähän sen kaikki tietää että eihän se niin toimi. 

Eilen aloitin turhasta tavarasta eroon hankkiutumisen cd-levyhyllyn läpikäynnillä. Huuto.netissä on nyt alkajaisiksi pieni läjä levyjä myytävänä, vilkaiskaa jos siellä olisi jotain kiinnostavaa. (Kaverit voi kysellä noita ihan suoraan, ei tarvii tuolta huutaa :D)


Once again, I am anxious over having too much stuff. But it seems that I'm not the only one, since last Sunday alone I ran into three different texts about stuff anxiety. My biggest problem with stuff is that I am completely irrational on what comes to owning books. I know I could live without them but yet I feel the need to have them there to boost my ego and make me look like a proper literature student. I think I can give up on my dvd's and maybe even cd's (or at least some of them) because I can watch and listen to them from my pc, but books might be harder to give up since I don't like the e-readers or the idea of electronic books at all. I am old fashioned and I like to have the paper pages in my hands when I read. I guess the point is not giving up and getting rid of all my books, but just making a little selection on what to keep and what to give away. It's not like all the books I own at the moment are my personal favorites, far from it. But yeah, I started yesterday by going through my cd's and putting some of them on sale in web auction. It wasn't very radical, but it's a start.