| Maalauksenopettajan kotona eli Visiitti kuvataiteilijan työhuoneelle

 

Viikko sitten kokoonnuttiin maalauspiiriporukan kanssa opettajamme kotiin vanhalle kansakoululle. Olen vieraillut siellä ennenkin ja joka kerta paikka on yhtä kiehtova ja silmä löytää yksityiskohdan toisensa jälkeen ihmeteltäväksi, mikä toivottavasti välittyy myös kuvista. Talon alakerrassa on työhuone ja yläkerrassa varsinaiset asuintilat. Nämä kuvat ovat yksityiskohtia työhuoneelta, joka aiheutti ainakin minussa melko massiivisen työhuonekateuden. Olen haaveillut tämäntapaisesta omasta tilasta varmaan 13-vuotiaasta asti, joten kyllä se ehkä täytyy jossain vaiheessa elämää vielä toteuttaa.

| Viikonlopputouhuja

Tuntuu, että menneeseen viikonloppuun mahtui jos jonkinnäköistä ohjelmaa useamman viikonlopun edestä, vaikka se olikin ihan tavallisen lyhyt ja liian pian loppuva.

Perjantaina sain itseni toimitettua Kerubiin kuuntelemaan Matti Johannes Koivua ja Samae Koskista. Kyllähän se aina kannattaa, musiikista tulee hyvä mieli. Lähteminen on vaan aina yhtä vaikeaa (ja hereillä pysyminen, kun keikka kestää yli puolen yön. Vanhaksi sitä on tullut.). 

Lauantaina sain valmiiksi ainoan maalauksen koko talvena, sellaisen jota oli tosi mukavaa tehdä. (Nyhersin ja nyhersin koko talven vanhoja keskeneräisiä töitä eikä niistä tullut valmista, mutta tämä syntyi viime metreillä yhteensä muutamassa tunnissa. Tyypillistä.)

Matkalla maalauspiiristä kotiin pysähdyttiin ihmettelemään joutsenia. 

Sunnuntaina käytiin siskontytön rotinoilla, nom nom vaan! (Luonnollisestihan ruoka on siis olennaisempaa kuin se lapsi.)

Loppuun kissakevennys. 

Kesää kohti kaverit, se on huhtikuu jo huomenna! 

Teehetki Botanialla | Tea Break at Botania

Tänään ripustettiin taiteilijatoverien kanssa näyttelyä Botanialle. Näyttelynripustuskahvit ja -teet juotiin tunnelmallisella sisäpihalla. En pane lainkaan pahakseni, että tämä mielettömän kaunis syyssää vain jatkuu jatkumistaan. Tarkoitus on juoda vielä niin monet ulkoteet kuin suinkin!

PS. En tiedä paniko kukaan edes merkille, mutta testailen tässä blogin visuaalisen ilmeen muuttamista kuvien avulla. Yleensähän olen tottunut käyttämään mahdollisimman 'muhkeita' kuvia, joissa värit ovat lämpimät ja kylläiset. Nyt on testissä tällainen hailakampi ja vähän viileämpi värimalli, joka tuntuu Instagramin myötä olevan kovin muodikas blogeissakin. (Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Värikästä, joka on minusta tosi kaunis blogi.) En tosin ole ihan varma, onko tämä nyt sitten minun juttu vai sopiiko tänne kuitenkin paremmin sellaiset värikkäät ja lämpimänsävyiset otokset. Ehkäpä jätän hömäkät kuvat ja hempeät jutut hipstereille ja pysyn lestissäni...

Today we hung an art exhibition to botanical garden Botania with two fellow artists. Afterwards we had afternoon tea at the inner yard of the garden and it was absolutely lovely. I don't mind at all that this fantastic weather just seems to go on and on. There is plenty of time to stay indoors and be miserable when winter kicks in, so right now I'm going to take the pleasure out of this weather and have as many tea breaks out as I possibly can! 

Psykedeliaa | Psychedelia of Sorts

Viimeksi maalla käydessä niittasin kasaan pienen muistivihkon olkalaukussa kuljetettavaksi. Tässä iltana muutamana piirrustelin siihen jokseen psykedeeliseltä haiskahtavat kannet. 

Maalaamiseen käytin Laren guasseja, jotka tekee kivan mattapinnan. Piirroksen lähtökohtana oli se, että kynä paperiin ja sitten viivoja sinne sun tänne ilman mitään suunnitelmaa ja katsotaan mitä tapahtuu.

Näitä voisi tehdä enemmänkin, oli kivaa.

Maalauspäivä | Painting Day

Angstailun jälkeen voidaan palata takaisin päiväjärjestykseen ja normaalimpiin (eli hilpeämpiin) jutunjuuriin.

Lauantaina oli hyvä päivä. Oli nimittäin ensimmäinen maalauspäivä joulutauon jälkeen! 

Ja kuinka ollakaan, sain koko syksyn työn alla olleen (ja sitä ennen vuoden päivät nurkassa koskemattomana seisoneen) maalauksen valmiiksi.  Ihmettelin, kun se kävikin jotenkin odottamattomasti. Kuvittelin että tekemistä ja työstämistä olisi vielä hirveästi, mutta niin siinä vain kävi että se ilmoitti olevansa valmis. 

Signeeraaminen on lähestulkoon se vaikein osuus maalaamisessa.

Opettajan kanssa todettiin päivän opetuksen olevan se, että maalauksia ei voi estää valmistumasta. Ne tekevät niin omaan tahtiinsa ja silloin on parempi ymmärtää lopettaa nyhrääminen kun maalaus kertoo että nyt riittää. 

PS. Tuossa kuvassa näkyy muuten ne kengät, jotka ostin viime viikolla kirppikseltä ja joista mainitsin edellisessä angstipostauksessa sivumennen. Esittelen nekin angstin aiheuttajat jossain vaiheessa lähemmin. 

Last Saturday I finished a  painting I had been working on for a long time already. It was a good day.

Joulukortteja maailman toiselle puolelle (ja vähän lähemmäs)

Tänä jouluna ylitin itseni ja maalasin joulukortit vesiväreillä. Päätin, että ne muutamat hassut kortit jotka aion lähettää (muun muassa Tanskan kämppiksille) jaksan kyllä askarrella itse, ja onhan omatekoinen kortti aina kaupan korttia kivempi. 

Joitain vuosia sitten joulukorttien tekonihan näytti jokseenkin tältä: 

Mutta silloin minulla olikin aikaa, tilaa ja materiaaleja vaikka muille jakaa. Tänä vuonna kuitenkin kaikki kolme ovat rajallisia, joten totesin että vesiväreillä syntyy vähiten sotkua ja silti jäljestä (ehkä) tulee ihan kivan näköistä. 

Tässä vaiheessa on tosiaan syytä mainita, että minä ja vesivärit ei koskaan olla tultu erityisen hyvin toimeen. Koska maalauspuuhissa olen enemmän toiminnan ihminen kuin yksityiskohtiin paneutuja, ei vesivärien kärsivällisyyttä ja tarkkuutta vaativa luonne ole koskaan oikein puhutellut minua. Mutta kuinka ollakaan, tänä vuonna yllätin itseni olemalla kärsivällinen ja lopputuloksena on kortteja jotka jopa kehtaa lähettää maailmalle sen sijaan, että tekisi niistä saunansytykkeitä. 

Nalle on herätetty talviuniltaan.

PS. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että vaikka lupailinkin postausta DIY-joululahjaideoista niin se taitaa kyllä jäädä tänä vuonna tekemättä. Ehkä ensi vuonna sitten? Tässä sen taas näkee, että koskaan ei pitäisi luvata mitään etukäteen. 

NaNoWriMo tulee, oletko valmis?

Ensi torstaina se alkaa! Marraskuun ensimmäisenä päivänä pyörähtää jälleen käyntiin National Novel Writing Month eli tuttavallisemmin NaNoWriMo, jonka perimmäinen tarkoitusperä on kannustaa ihmisiä kirjoittamaan. Tässä tapauksessa kirjoittamaan 50 000 sanan pituinen romaani kuukaudessa.

Se on ihan älyttömän hauskaa eikä ollenkaan mahdotonta, terveisin olen osallistunut kolmena vuonna ja voittanut kahdesti. Viime syksynä oli vähän muita kuvioita sotkemassa keskittymistä joten voitto jäi haaveeksi ja sanamäärä muistaakseni jonnekin 20 000 paikkeille. Ja romaanini henkilöt jumiin Moskovaan. 

Tässä vaiheessa tarkennettakoon, että kukin siis kilpailee itsensä kanssa, ja voittoon tarvitaan vain 50 000 sanaa määräaikaan eli marraskuun viimeiseen päivään klo 23.59 mennessä.

Itse en tänä vuonna edes haaveile osallistumisesta, kun on tuo yksi penteleen gradu joka huohottaa niskaan. Toki voisi yrittää kirjoittaa gradun kuukaudessa, mutta veikkaan että jälki ei olisi ihan toivotunlaista. NaNoWriMon kauneushan on tosiaan ajatuksessa "ei se laatu, vaan se määrä". Eli tarkoitus ei missään nimessä ole kirjoittaa kuukaudessa valmista, julkaisukelpoista romaania vaan ihan vain karkea luonnos joka saa polveilla ja hypähdellä ja tehdä kaikkea kummallista kirjoitusvirheineen päivineen. Pointti on se, että yhtään romaania ei kirjoiteta kerralla täydelliseksi, vaan tärkeintä on että saa itsestään irti sen ensimmäisen luonnoksen jota sitten voi halutessaan editoida ja muokata. Tai sitten ei, niin kuin esimerkiksi minun tapauksessani. Minä kirjoitan vain ja ainoastaan sen ensimmäisen luonnoksen, jota en koskaan näytä kenellekään mutta vitsit että se on hauskaa! 

NaNoWriMo sopii kaikille, jotka ovat koskaan haaveilleet kirjoittavansa romaanin. Vaikka vain kerran, ihan vähän, mielensä perimmäisessä sopukassa. Lisätietoa löytyy osoitteesta www.nanowrimo.org, joten sinne vain kaikki joita vähänkään alkoi kiinnostaa! Koska mikään ei ole hienompaa kuin istua arki-iltana irkkupubin tai jonkin kahvilan nurkassa läppärin tai muistikirjan kanssa ja olla oman elämänsä Hemingway tai J.K.Rowling. 

Kuvat lähteestä www.nanowrimo.org

Taidehommia

Reilusti yli puoli vuotta kestäneen tauon jälkeen pääsin pitkästä aikaa taas tekemään taidetta. Tämä kerta meni jotenkin vielä vähän lämmitellessä ja muistellessa, että mikä osa tästä pensselistä taas olikaan se, joka menee paperille. Onneksi opettajalla oli harjoitusaihe valmiina, eli vielä ei tarvinnut itse tietää mistään mitään. 

Taustalla häämöttää tämänpäiväiset aikaansaannokseni. Tuli tehtyä puolivahingossa omakuva.

Tämän syksyn teemana meillä on ihminen ja vaate, joten sillä mennään. Alkajaisiksi saatiin tehtävänannoksi maalata ihminen puketuu mustaan / valkoiseen / värikkääseen. Eli kaikki nämä kolme piti maalata jossain muodossa. Itselläni lähti taas tuttuun tapaan käsistä ja lopputulos oli jotain aivan muuta kuin oli alunperin mielessä, mutta niinhän se aina menee. Vähän liikaa violettia.