| Joulu pakettiin

Joulu tuli ja meni järjettömän kauniissa säässä, ihan kuin luonto olisi halunnut hyvittää viimevuotisen kurjuuden. Apology accepted! 

Sosiaalinen media tietää kertoa, että suurin osa on jo raivannut kuuset ja koristeet pois, mutta meillä mennään loppiaiseen saakka ennen kuin kuusi saa kyytiä. Kotikotona joulu raivattiin monesti pois vasta nuutinpäivänä. Se oli sitä aikaa, kun joulun kanssa ei keulittu niin kuin nykyisin ja se kuusikin kannettiin sisään vasta aattona, nii.

Mutta pannaanpa kuvasarjan kyyditsemänä joulu pakettiin ja ruvetaan sitten hissunkissun katselemaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Tuttuun tapaan mulla ei vielä ole edes seinäkalenteria. Siitä huolimatta hyvää uutta vuotta!

Kuusi koristeltiin viimevuotisilla pahvitähdillä ja uusilla pitsiliinakoristeilla.

Olohuoneen ikkunaan ripustin jo pari vuotta sitten askarrellut tähdet. Tällä askarteluvauhdilla koristeita on kohta enemmän kuin kotiin mahtuu!

Ovenpielen kuuseenkin jäädytin koristeet. Nämä on käteviä, kun ei tarvii säilytellä nurkissa koko vuotta!

Jouluaattoa vietettiin isännän porukoilla ja saunottiin rantasaunan pehmeissä löylyissä. 

Tapaninpäivänä käytiin nuotioretkellä siskonperheen kanssa.

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä pulled porkin ja juustolautasen äärellä porukoiden luona.

| Vanhan lakanan uusi elämä

Kävin pitkästä aikaa maalla viime viikonloppuna ja ihastelin äidin tekemää verhosovellusta: isotädin käsin kirjailema vanha lakana oli päässyt komeron perukoilta tekemään verhon virkaa! Näyttää nimittäin tosi kauniilta ja viimeisen päälle nykyaikaisen maalaisromanttiselta. Ihanaa, että näille vanhoille käsityötaidonnäytteille löytyy käyttöä eivätkä jää ihan täysin koiden nakerrettaviksi.

(Hauskinta - tai pitäisikö sanoa ironisinta? - tässä on se, että vaikka porukoiden talo on niin maalla kuin mikään ikinä, siellä maalaisromantiikka ei tarkoita nykyistä heinäseipäitä-ja-valkoista-tyyliä vaan vuosikymmenien mittaan kerääntyneitä kerroksia ja onnellista sekasotkua jos vaikka minkä näköistä kampetta. Sellaisen minä haluan omastakin kodistani sitten joskus isona.)

| Ei se mikä jäi tekemättä, vaan se mitä tuli tehtyä

Helteet ovat ohi ja syksyn tulon voi jo haistaa ilmassa.

En oikeastaan ehtinyt 'kärsiä' helteesta niin kuin monet tuntuivat tekevän (valitusta sain töissä kuulla ihan riittämiin), sen sijaan tuntuu etten ehtinyt nauttia siitä niin paljon kuin olisin halunnut. Vietin kesäni ilmastoidussa konttorissa ja yritin iltaisin töiden jälkeen saada mahdollisimman paljon iloa irti kesän ihanuudesta, mutta silti tuntuu että niin kovin paljon jäi taas näkemättä ja kokematta.

Kun kesänloppuahdistus iskee (niin kuin se joka vuosi vääjäämättä tekee), on hyvä pysähtyä muistuttamaan itseään siitä, mitä kaikkea kesän aikana ehti tekemään sen sijaan, että murehtisi kaikkea sitä mikä jäi tekemättä.

Kesän aikana luin ihan sikana. Älyttömästi. Kirjatolkulla. (Tämä tietää kilometrin mittaisia kirjapostauksia, halusittepa tai ette.) Tietokonetta ei juuri kiinnostanut iltaisin avata, joten blogitaukokin venähti melkoisen pitkäksi, ja ehkä ihan hyvä niin.

Kesällä grillattiin ja käärittiin vietnamilaisia kevätrullia (hyvää ruokaa helteellä, kun ei kiinnosta tehdä mitään kypsentämistä vaativaa). Syötiin vähän liian vähän mansikoita. Käytiin rannalla ja ihasteltiin auringonlaskuja. Oltiin maalla, pidettiin valokuvanäyttely. Kävin vähän aikaa töissä mökiltä käsin (paras päätös koko kesässä!). Nautin luonnosta yksin ja muiden kanssa.

Käytiin myös asuntomessuilla, Ilosaarirockissa ja kesäteatterissa, joista ei ole yhtään ainoata valokuvaa todistusaineistona. Kävin katsomassa Monty Pythonin viimeisen liveshow'n (paikallisessa elokuvateatterissa, en sentään Lontoossa asti). Askarreltiin toverille polttarialbumi kamujen kanssa.

Käytin shortseja ja hellemekkoja aina kun olin jossain muualla kuin töissä, ja silti tuntuu etten ehtinyt käyttää niitä tarpeeksi. (Olen saanut vähäksi aikaa tarpeekseni kauluspaidoista, suorista housuista ja muista asiapenttivaatteista.)

Lyhyen kesästäluopumishaikeusahdistuksen jälkeen olen kuitenkin valmis ottamaan syksyn vastaan, avosylin.

| Maailma kukkii

Jotenkin tuntuu, että tänä kesänä on jotenkin runsaampaa ja rehevämpää kuin yleensä. Maailma kukkii hullun lailla, pellot ja tienpientareet lainehtivat sinisen, valkoisen, keltaisen ja punaisen kirjavina ja joka puska lykkää kukkaa niin kuin ei koskaan ennen. Puut ovat jotenkin tuuheampia ja ruoho vihreämpää. Ulkona näyttää siltä, että tekisi mieli ottaa koko roska syliin ja halata.

Olen tässä jo jonkun tovin ihmetellyt, että onko joka kesä oikeasti tällaista. Kuulemma on, luotettavat lähteet ovat vahvistaneet. Miksi sitten tänä kesänä maailma tuntuu vihreämmältä ja rehevämmältä kuin ennen?

Ehkä se johtuu siitä, että kun viettää päivänsä tiukasti toimiston viileydessä ja on vapaa nauttimaan kesän ihanuudesta vain iltaisin, sen ihanuuden huomaa jotenkin intensiivisemmin.

Oli miten oli, viikonloppuna piipahdettiin maalla. Oli vähän koleaa ja paljon tuulista, joten mökille meno ei suoranaisesti houkutellut. Onneksi porukoille voi aina mennä kun tekee mieli pois kaupungista mutta mökkielämä ei hotsita.

| Kevät joen varressa

Käytiin tänään maalla porukoiden luona. Ruuan ja kahvin välissä käytiin lainakoiran kanssa vähän kävelemässä ja haistelemassa kevään tuoksuja joen tuntumassa. Pienen happihyppelyn jälkeen oli parhautta istua kahvipöytään, johon äiti oli kattanut köyhiä ritareita.

| Viikonlopputouhuja

Tuntuu, että menneeseen viikonloppuun mahtui jos jonkinnäköistä ohjelmaa useamman viikonlopun edestä, vaikka se olikin ihan tavallisen lyhyt ja liian pian loppuva.

Perjantaina sain itseni toimitettua Kerubiin kuuntelemaan Matti Johannes Koivua ja Samae Koskista. Kyllähän se aina kannattaa, musiikista tulee hyvä mieli. Lähteminen on vaan aina yhtä vaikeaa (ja hereillä pysyminen, kun keikka kestää yli puolen yön. Vanhaksi sitä on tullut.). 

Lauantaina sain valmiiksi ainoan maalauksen koko talvena, sellaisen jota oli tosi mukavaa tehdä. (Nyhersin ja nyhersin koko talven vanhoja keskeneräisiä töitä eikä niistä tullut valmista, mutta tämä syntyi viime metreillä yhteensä muutamassa tunnissa. Tyypillistä.)

Matkalla maalauspiiristä kotiin pysähdyttiin ihmettelemään joutsenia. 

Sunnuntaina käytiin siskontytön rotinoilla, nom nom vaan! (Luonnollisestihan ruoka on siis olennaisempaa kuin se lapsi.)

Loppuun kissakevennys. 

Kesää kohti kaverit, se on huhtikuu jo huomenna! 

| Mestarin opissa

Olin tänään opiskelemassa mummon johdolla, miten loimi laitetaan kangaspuihin. Nyt pitäis vaan raivata kalenteriin tilaa maalla olemiseen, että pääsisi kutomaan. Tekisi mieli tehdä vaikka uudet matot keittiöön ja makkariin.

| Maalla

Olen ollut viimeiset kaksi viikkoa maalla talonvahtihommissa niinkuin viime talvenakin. (Kaikki tekstit löytyvät maalla-tunnisteen alta jos jotakuta ihan niin paljon kiinnostaa.) 

Olen ostanut kukkia ihan vaan kun ne oli niin kauniin värisiä.

Olen ihmetellyt valoilmiöitä ja päivän pitenemistä.

Olen juonut paljon teetä ja lämmittänyt uunia.

Olen lukenut Sinuhea viltin alla kissan kanssa.


Olen myös kantanut sauna- ja uunipuita, käynyt joka päivä töissä (ts. harjoittelussa), ruokkinut lintuja ja hiehoja, huoltanut lämmitystä, pelännyt tiskikoneen hajoamista, siivonnut huoneestani järjettömän määrän aivan joutavanpäiväistä paperitavaraa, käynyt maalaamassa, neulonut valmiiksi sukat jotka aloitin jo ennen joulua, syönyt siskon tekemää superherkkupitsaa, mutakakkua ja muffinsseja ja katsonut joka päivä töistä tultua Frasierin. Ah 90-luku.

Huomenna lähden takaisin kaupunkiin ja heti ensimmäiseksi joudun hammaslääkärin tuoliin.