Pihinää kirppishintalapuista

Harvoin on mistään tarvetta kitistä ihan näin julkisesti, mutta nyt pitää. 

Sunnuntain kirppisreissulta ostin myös kirjan. Jo kirpparilla pihisin ja puhisin tästä toveri S:lle mutta nyt päästelen höyryjä vielä vähän lisää. Jos joku vaikka ottaisi tästä kitinästä onkeensa ensi kerralla kun vie tavaraa (erityisesti kirjoja!) kirppikselle. 

Villakoiran ydinhän on siis se, että NIITÄ HINTALAPPUJA EI LIIMATA KESKELLE KIRJAN KANTTA! Ei varsinkaan, jos kyseessä on tuollainen paperikantinen tai hyvin vanha kirja, joka siis repeää väistämättä kun sitä hintalappua yrittää irrottaa. Hintalapun paikka on TAKA- tai SISÄKANNESSA, EI keskellä etukantta. Jos joku on tosiaan ostoaikeissa, se joku on kyllä sen verran vihmerä että jaksaa kääntää sen kirjan ympäri etsiäkseen hinnan sieltä takakannesta.

Ja sielläkin takakannessa voi käyttää maalaisjärkeä sen hintalapun sijoittelussa. Sitä siis EI lätkäistä keskelle kuvaustekstiä, vaan mieluummin alalaitaan johonkin sopivan tyhjään kohtaan. 

Kyllä sapetti, kun kotona yritin irrotella tuota hintalappua. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että tuolla hintalapulla oli peitelty sitä tosiasiaa, että kirjan kannessa oli jo ennestään hintalapun jättämä repeämä. Pihhh. Ja kun Kesän varjoissa olisi vieläpä niin kauniit kannet, että mielellään säilyttäisin tuon paperin. 

Kaikki tämä pihinä ja puhina pätee myös kaikkiin muihin esineisiin. Hintalappu tulisi aina sijoittaa paikkaan, jossa se ei aiheuta vahinkoa myytävälle tuotteelle. Tämän luulisi olevan täysin itsestäänselvä asia, mutta kirppiksellä törmää kyllä ihan liian usein sellaisiin tapauksiin joista näkee, että järki ei ole paljon päätä painanut. 

Niin että hävetkää te ihmiset jotka teette tällaista kirjoille ja tuntekaa pisto sydämessänne!

Olen puhunut.