| Milloin tästä tuli näin vaikeaa?

Ihanaa, että vaatteita voi taas viedä ulos tuulettumaan ilman, että tarvitsee ensin pukeutua eskimoksi. Talvi saikin jo riittää.

Tiedättekös kuomat, jostain syystä bloggaamisen pariin palaaminen tuntuu jotenkin kauhean vaikealta siihen nähden, että tämänhän pitäisi olla kivaa.

Ei vain tunnu olevan asiaa. Tosin tämäkin teksti meinasi muuttua saarnaksi vaatteiden hoidosta ja siitä, miten tuulettaminen vähentää pyykinpesun tarvetta. Kirveen alle meni sekin luonnos.

Vaatekaapissa sen enempää kuin kotonakaan ei tapahdu  mitään ja vaikka tapahtuisikin, se ei tunnu enää niin tärkeältä että siitä kannattaisi laatia kokonainen blogiteksti.

Onko muilla ollut samoja ongelmia ja jos on, miten olette päässeet niistä yli? Vai onko tämä vaan luonnollista kehityskulkua ja bloggaaminen ilmiönä (tai ainakin omana harrastuksena) yksinkertaisesti vetelee viimeisiään?

| Vaihtelua farkuille + leggings-arvonta

*Yhteistyössä Miss Windy Shopin kanssa*

Syksy on tullut ja tiedättekös mitä se tarkoittaa? 

Sitä, että saa taas pukeutua! Vaatteisiin! Villapaitoja! Leggingsejä!

Niin paljon kuin lämpimästä kesästä nautinkin, niin täytyy myöntää että helteen aiheuttama pukeutumattomuus tuotti aika paljon päänvaivaa. Siis se, miten olisi mahdollisimman vähissä pukeissa paljastamatta kuitenkaan liikaa. Vihaan sitä, kun mistään ei tunnu löytyvän hellevaatteita, joissa olisi tolkullisen pituinen helma/lahkeet ja sellaiset olkaimet ja pääntie että ne peittäisikin jotain. Jurputi. 

Mutta tuo pukeutumisongelma on toistaiseksi mennyttä elämää ja nyt pääsee taas toteuttamaan itseään pukeutumisen suhteen vähän monipuolisemmin. Ennen kuin kelit jämähtää pysyvästi nollan alapuolelle, on loistava aika käyttää leggingsejä ainaisten farkkujen sijasta. 

Sain nämä kahdet mahtavat leggingsit jo viime keväänä käyttööni Miss Windy Shopista, ja täytyy sanoa että parempia leggareita en ole ennen omistanut! Pamela Mannin pökät ovat paksua, napakkaa materiaalia, enkä ainakaan vielä ole onnistunut saamaan niihin polvipusseja eivätkä ne ole muutenkaan menettäneet muotoaan käytössä saati nyppyyntyneet. Printti on hyvälaatuista eikä kuvio "säry" kankaan venyessä. Lisäksi nämä ovat loistavan mukavat jalassa, voisin hyvin kuvitella käyttäväni esimerkiksi salilla tai juoksulenkillä (jos kävisin sellaisilla), mutta yhtä hyvin nämä menee kotona ja kaupungilla. Pari kertaa olen huomannut vastaantulijan jäävän tuijottamaan jalkojani kun on ollut jommatkummat leggarit jalassa. :D


Ja nyt parhaaseen osuuteen eli arvontaan: Kahdelle onnekkaalle voittajalle lähtee Miss Windy Shopin lahjoittamat Pamela Mann -leggingsit! Tässä postauksessa nähtyjen Riley- ja Scarlett -kuosien lisäksi saatavilla on myös kaksi muuta mallia, Rosie ja Issy. Leggingsejä on kahta kokoa, XS-M ja M-L, ja voittaja saa valita kokonsa. Osallistu kertomalla, mihin kuosiin tykästyit eniten ja minkä kanssa käyttäisit näitä leggingsejä. Muista jättää kommentin yhteyteen toimiva sähköpostiosoite! Jos et halua jättää sähköpostiosoitettasi kaiken kansan nähtäville, voit myös osallistua lähettämällä kommenttisi minulle sähköpostiin sitruuna.unia@gmail.com. Arvonta päättyy kahden viikon päästä eli 16.10.2014 klo 21.00.

Herkkuekstrana Miss Windy Shop tarjoaa I Think It's Going To Rain Todayn lukijoille alekoodin RAIN15, jolla saa -15% kertaostoksesta. Koodi on voimassa 18.10.2014 saakka. Miss Windy Shopiin pääset tästä näin, klik klik.

| Tämän kesän juhlamekko

Tämä mekko vilahti jokin tovi sitten ristiäispostauksessa ja lupasin aiheesta lisää. No nyt sitä saa! Lisää nimittäin, öhöh.

Tämän mekon taustahan on sellainen, että olen ollut kevään Miss Windy Shopissa harjoittelijana ja sain mekon sitä kautta. Kyseessä on malli Nina Cream* ja ihastuin siihen oitispaikalla kun se ensimmäisen kerran osui verkkokalvoilleni. (Ihan niinkuin psst psst että jos vielä on mekko kevään ja kesän juhlia varten hankkimatta niin tuolta kannattaa käydä vilkuilemassa mainosmainos. :D)

Ristiäisiin asustin mekon mummolta saadulla kelloriipuksella, joka tuntui sopivan mekon fiilikseen.

Tuo selässä oleva vetoketju ei ehkä puhuttele kaikkia, mutta minä tykkään siitä! Se antaa vähän ronskimpaa fiilistä muuten romanttiselta hajahtavaan mekkoon.

Kenkinä ristiäisissä oli vanhat yo-korkkarini (ainakin muistelisin että ne hankittiin yo-juhliani varten, mutta saattavat ne olla vuoden tai pari vanhempaakin perua), joiden terävä kärki ja kitten heel olivat vissiin välillä aika tavalla out of fashion mutta opin Eeva Kolulta, että kisukorkojen aika on taas tullut! ...Vähän vois vanhat kenkäpolot kaivata puleerausta, on ne jo sen verran elämää nähneet.

Henkarissa mekko näyttää vähän pötkylältä, päälle puettuna se pääsee vasta kunnolla oikeuksiinsa. (Niin kuin nyt vaatteet yleensä, duh. Ja kummassakin kuvassa on kaulakorukin hassullaan.)

Sen verran tiedän tässä vaiheessa kevättä, että ainakin juhlat tahi parit on kesällä tulossa joihin meidät on kutsuttu, mutta mekkokriisistä ei tarvii kärsiä: Aion vetää kaikki bileet läpi tässä samassa mekossa. (Sori vaan kaikki muut mekot jotka roikutte kaapissa. Nyt kävi näin.)

PS. Nohevimmat ehkä huomasivat, että tukan väri on vaihtunut sitten viime näkemän. Podin niin pahaa hiusmasennusta tässä taannoin, että siinä ei auttanut enää muu kuin ottaa kovat keinot käyttöön. Se siitä hippeilystä.


*Tuote saatu työn kautta ilman velvoitetta bloginäkyvyydestä

| That 20's look

 

Viime viikonlopun gangsterijuhlien aikamääre oli 1920-luku ja täytyy sanoa että olipa hauskaa päästä tälläytymään periodikamppeisiin! Yllä näkyvään asuun löytyi omasta kaapista lähes kaikki tarpeellinen, hiuskoristeen ja käsineet hommasin varta vasten. Mekko on ihan henkkamaukkaa parin vuoden takaa (moni varmaan tunnistikin), mutta malli on juuri ajan henkeen sopiva helman pituutta myöten. Ajatus oli ostaa myös saumasukkahousut, mutta niiden hankinta jäi vähän liian viimetippaan joten mentiin perinteisellä ratkaisulla eli isäntä piirsi mulle saumat perus-Pirkkasukkiksiin. :D Meikin tein vähän överissä mykkäfilmihengessä, mikä sekin oli varsin lystiä.

| Mustavalkoista

Viime vuodet olen pukeutunut suhteellisen värikkäästi, eikä kaapissani ole ollut kovinkaan montaa mustaa tai mustavalkoista vaatekappaletta. Tämän talven aikana olen kuitenkin huomannut taantuneeni takaisin yläaste- ja lukioikäisen Hannan tapoihin: eniten käyttämäni vaatekappaleet ovat mustia ja harmaita. Eivätkä vaatekaapin uudetkaan tulokkaat suoranaisesti häikäise silmiä kirjavuudellaan, torstaiselta kirppisreissulta löytyivät paitsi nämä mustavalkoiset kaverit, myös kaksi mustaa tunikaa ja musta villapaita. Niin ja nippu mustia sukkia henkalta (eikö sukat edes voisi olla värikkäitä? Nähtävästi ei.) ja mustat kotihousut.

Huomasin, että sama värittömyys toistuu myös täällä blogin puolella. Se johtuu aika suurelta osin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että olen edelleen valtavan ihastunut tuohon meidän harmaaseen sohvapöytään ja kaikki pienet jutut tulee kuvattua aina sen päällä. (Katso vaikka tämä, tämä, tämä tai tämä postaus, näitähän riittää.) Toisaalta se on myös tämä kevään hassu valo, joka varsinkin pilvisinä päivinä tekee kuvista hyvin harmaita.

Tämä värien puute ei kuitenkaan mitenkään erityisemmin heijastele harmaita tai alakuloisia mielialoja, hyvin mulla pyyhkii! Harjoittelussa on kivaa ja on ihanaa kun kevät tuli varhain. Kyllä ne väritkin palaavat taas jossain vaiheessa kuvioihin, nyt vain näköjään on tällainen vaihe.

PS. Suosittelen lämmöllä piipahtamaan kirppisreissuilla aina myös Karjalan Avun kirppiksellä, joka on Teollisuuskadulla siinä Valintakirppiksen kyljessä kiinni. Sinne tulee ilmeisesti aina toisinaan Bestseller-ryhmän (eli Vero Moda, Vila, Only jne) poistoeriä, joten sieltä on mahdollista löytää ihan uusia vaatteita kirppishinnalla. Nuo kuvien mekko ja villapaita löytyivät sieltä, mekossakin oli useampaa kokoa tarjolla. Ei huono hei.

| Hippipaita

Kävin taannoin tätini luona ja kaappeja kirppistä varten kaivellessa löytyi myös tämä vanha hippipusero. Se on tiettävästi ollut myös äitini käytössä joskus. Sitähän ei tietenkään kirppikselle laitettu, vaan toin sen omaan kaappiini kesää odottamaan.

Täytyy sanoa, että nyt vähän harmittaa että leikkasin tukkani. Tämä paita jos mikä vaatisi pitkistä hiuksista laaditun lettikampauksen tai muun söpön runotyttövirityksen.

| Kirppisriipus ja uutta päällepantavaa

Lempikirppiskorustani katkesi taannoin ketju ja olen ollut vähän suru puserossa sen tiimoilta, varsinkin kun uutta, samanlaista ketjua ei ole tullut missään vastaan (paitsi kultasepänliikkeessä, jossa se maksaisi maltaita). Ketjun löytymistä odotellessa olen pitänyt silmällä kirppisten korutarjontaa, jos vaikka löytyisi jotain mieleistä tuota entistä lemmikkiä paikkaamaan. Synttäripäivän ostoskierroksella sellainen löytyikin! Jännästi Kalevala-henkinen koru on silkkaa rihkamaa tunnustaan päätellen, mutta se ei oikeastaan haittaa. (Kunhan en katkaise tämänkin ketjua...)

Samalla reissulla löytyi myös uutta päällepantavaa. Holly & Whyten neuletakkia olin hypistellyt jo useampaan otteeseen, mutta nyt kun se oli 70% alennuksessa niin alkoi loppua syyt olla ostamatta. Alerekistä löytyi myös raidallinen trikoohame, joskin totesin ettei siitä oikeastaan ole apua työvaatteiden tarpeeseen: kapeassa tuubihameessa on vähän hankala istua satulatuolissa. :P Harmaan t-paidan tilasin Monkin alesta, lopultakin löytyi Se Täydellinen Harmaa T-paita, jollaista olen etsinyt. Vaatepuoli alkaa taas olla muuten aika hyvällä mallilla, mutta vielä pitäisi yksi Suuri Projekti taklata: Farkkutilanne on sen verran hälyttävä, että uudet pitäisi ostaa, mutta mikään (ei edes juhlavaatteiden ostaminen!) ei ole yhtä vastenmielistä ja ikävää puuhaa kuin uusien farkkujen metsästäminen. Toivottavasti leggingsit pysyvät muodissa vielä pitkään.

| Päivä kuvina, tällä kertaa menestyksekkäämmin

Heräsin aamulla yhdeksän aikoihin ja vähän ajan päästä syntyi päätös antaa päivä kuvina -postaukselle uusi mahdollisuus. Aamupalalla selailin sisustuslehtiä ja yritin keksiä, miten vessasta saisi kivan näköisen tekemättä mitään laatoitukselle. Ei tullut neronleimauksia.

Aamupalan jälkeen tein juttuja, joita jokainen normaali ihminen tekee kun on muutama päivä vapaata: pesin pyykkiä, tyhjensin keräyspaperilaatikon, imuroin lattiat ja pyyhin tasot. (Ai normaalit ihmiset ei siivoa vapaapäivinään? No, suit yourself.) Siivoamisen jälkeen sipistelin ja näpertelin taas vähän purkkien kanssa.

Puoliltapäivin muistin että voisi syödä jotain lounaan tapaista. Putsasin jääkaapista eilisen kanasalaatin tähteet parempiin suihin ja selasin lisää sisustuslehtiä.

Ruuan jälkeen ripustin jo toisen satsin pyykkejä ja tuumasin miljoonannen kerran, että pyykkipojille pitäisi hankkia joku muovipussia kivempi/fiksumpi säilytysratkaisu. Sitten tein vaateinventaariota todetakseni vain, ettei varastostakaan löytynyt mitään, mikä auttaisi tämänhetkiseen vaatekriisiin. (Kaikki on kulahtanutta, nukkavierua, epäsopivaa tai epämieluisaa. Perhanan kevät.) Ompelin napin jakkuun, josta se putosi jo syksyllä. Keitin iltapäiväteetä ja söin sen kanssa pari palaa laivalta ostettua appelsiinisuklaata. (Laivalta sai tummaa suklaata, edistystä!) Samalla katsoin Netflixistä pari jaksoa The Inbetweenersiä. En ole vieläkään osannut päättää, onko sarja hyvä, huono vai jotain siltä väliltä. Ehkä juuri siksi sitä on pakko katsoa.

Kolmen aikaan aloin laittaa ruokaa (tonnikalapastaa).  Isännän kotiuduttua syötiin ja minä kokosin itseni ja sitten suunnattiin melkein  naapuriin toverin synttärikahveille. Niin ne kamut vaan täyttää pyöreitä, hurja. Ja kun juteltiin muiden kahvivieraiden kanssa, kaikille kuului vain työtä ja arkea. Todettiin, että tätäkö se aikuisten elämä on? Että kun nähdään, kenellekään ei kuulu muuta kuin töitä. Mälsää.

Vieraisilla hujahti reilut pari tuntia ja maha täynnä kakkua oli hyvä alkaa näprätä blogin ulkoasun kanssa. (En ole varma onko se nyt ihan kohdillaan, pitänee askarrella sen kanssa lisää paremmalla ajalla.) Puoli yhdeksän maissa löysin itseni pakkaamasta taas reissukassia, tuli tehtyä suhteellisen ex-tempore -päätös lähteä huomenna Tampereelle toverin luo.

Ja nyt mie oon tässä, tekemässä tätä kilometrin mittaiseksi venähtänyttä postausta. Seuraavaksi iltapalan kautta pesulle ja nukkumaan, huomenna seikkaillaan taas!

Jotakin punaista, luukku 23 | Something Red, day 23

Tämä villapaita löytyi mummolan vintiltä jokunen vuosi takaperin. Se on alunperin mahdollisesti tätini tai isotätini vaatekappale jostain 70-luvun tietämiltä. Ja katsokaa miten hyvässä kunnossa! Lisäksi se on aivan mielettömän lämmin ja sitä tuleekin pidettyä lähinnä kaikkein kovimmilla pakkasilla. Käytän sitä useimmiten harmaiden villakangashousujen kanssa, vaikka harmaa-punainen-yhdistelmästä tuleekin vähän tonttufiilis.

I found this red sweater from our grandma's attic. It used to belong to one of my aunts or maybe great-aunt, I'm not sure, but it's from the 70's anyway. And it's still good as new! Also it's unbelievably warm.  

Jotakin punaista, luukku 18 | Something Red, day 18

Nämä sukkahousut ostin muistaakseni samalla kertaa kuin punaisen kynsilakankin, pikkujouluja varten. Pakko myöntää, että ei niitä kyllä tule pidettyä muuten kuin jouluna, ovat toisin sanoen aavistuksen turhaa kaapintäytettä. Mutta kahtokaa nyt miten mukava väripläjäys ne on harmaan villapaidan ja villasukkien kanssa! Tästä taitaakin tulla aattoillan kostyymi.


I only wear these red tights during Christmas time. I suppose a garment you only wear once or twice a year is complete waste of closet space. But look how nice a splash of color they are with grey sweater and woolly socks! 

Vaatekaapin kestosuosikki: harmaa kipparitakki | Wardrobe Favorites: Skipper Jacket

Vaatekaapin siivous- ja tyylinmääritysprojekti on ollut vähän lepotilassa viime aikoina. Vaateongelmia ei talvella muutenkaan ole niin paljon kuin lämpimämpinä vuodenaikoina, kun valinnanvaraa on aika paljon vähemmän. Ja kun suurimman osan ajastani vietän töissä, ei senkään puolesta ole aiheutunut vaatekriisejä: kaapissani on tällä hetkellä kahdet housut, kaksi neulepaitaa ja kolme kauluspaitaa jotka ovat riittävän edustuskelpoisia töissä pidettäviksi ja niistä sitten koetan laatia erilaisia komboja parhaani mukaan.

Luonnoksista kuitenkin löytyi tämä takkipostaus, joten pidetään vaateaihetta yllä vaikkei kaapissa olekaan viime aikoina mullistuksia tapahtunut.

Yksi vaatekaappini kestosuosikeista ja ehkä parhaiten omaa tyyliäni edustava vaate on harmaa H&M:n kipparimallinen villakangastakki. Ostin sen noin kuusi vuotta sitten ja pitkän aikaa se oli ainoa talvitakkini. Se on nähnyt siis sellaiset määrät käyttöä, että on oikeastaan melkoinen ihme että se on edelleen yhtenä kappaleena. Tämä on niitä harvinaisia tapauksia, kun halpavaateketjusta on löytynyt edullisesti (muistaakseni hintaa oli 50-70 euroa) jotakin kestävää ja laadukasta. Edes yksikään nappi ei ole pudonnut näiden kuuden vuoden yhteiselomme aikana!

Harmaa kipparitakki (ja toinen kestosuosikki, harmaa lähettilaukku) Japanissa 2011 ja Tanskassa 2012.
Havaittavissa melko radikaali tukkamuutos. Tui tui violetti tukka. 

Viime vuonna harmaa takki sai lepäillä suurimman osan talvea, kun syksyllä ostin lopultakin kunnollisen toppatakin. (Muotiteollisuudelle kiitos siitä, että suuri ja lämmin parka on nyt muotia! Olin etsinyt sellaista jo pari vuotta, mutta kun jokin ei ole 'in', sitä on lähes mahdotonta löytää mistään.) Yhden talven tauko sai takin tuntumaan taas uudelta ja tyylikkäältä. Nyt se on siirtynyt lähinnä välikausitakiksi, sillä sen vanuvuori on liiskaantunut niin ohueksi, ettei se enää pidä lämpöä kovemmilla pakkasilla. Hieman pelkään sitä päivää kun tämä takki oikeasti räjähtää käsiin. Silloin suruaika on tosiasia.


Pssst! Kiikar-arvonta loppuu tänään klo 21.00 ja voittajat julkistetaan huomenna!

This grey skipper jacket has been my only winter overcoat for six or seven years. I bought it from H&M and I have been pleasantly surprised by it's quality! Not a single button has fallen off during these years of heavy duty. Now I have a thick parka as a winter coat and this one I mainly use during milder seasons, but it's still my very favourite. 

Aurinkoenergiaa | Solar Power

Aamulla herätessä maassa oli taas lunta. Iltapäivällä pilkahti myös aurinko, ja yksi vilkaisu ikkunasta näkyvään siniseen taivaaseen riitti antamaan tarvittavan sysäyksen, että sain itseni ylös sohvalta ja puuhaamaan kaikenlaista. Tein paljon sellaisia pieniä asioita joita olen suunnitellut jo pitkään, joiden tekeminen ei vie kauan mutta aikaansaaminen sitäkin kauemmin. Näköjään tarvitaan auringonpaistetta, että saa itsestään yhtään mitään irti näin syksyisin.

Ensi töikseni kuvasin Jyväskylästä ostamani vaatekappaleet. Harmaa ylisuuri college ja musta tuubihame löytyivät molemmat H&M:ltä ja ovat olleet käytössä jo monta kertaa. Toimivat mainiosti yhdessä ja erikseen, paitakin on niin pitkä, ettei se välttämättä tarvitse edes hametta kaveriksi. Ainoa harmitus näissä on tietysti se, etteivät ne ole tarpeeksi asiallisia työharjoittelupaikassa pidettäviksi, mutta onneksi on vapaa-ajan menojakin edes joskus.

Laitoin pyykit peseytymään ja lähdin kävelylle jolla imin itseeni päivänvaloa ja raitista ilmaa tulevaa viikkoa varten.

Kuvasin lisää asioita blogia varten.

Vein välikausitakit ja tennarit varastoon ja toin yhden villakangastakin ja lisää villapaitoja tilalle.

Auringon laskettua tiskasin ja jopa etsin ruuvimeisselin ja ruuvasin irti yhden lasisen kattilankannen kahvan, jonka alla on ollut ällöä möhnää jo ikuisuuksia, mutta jolle en ole saanut ajoiksi tehdä mitään ennen tätä.

Imuroin, ripustin pyykit ja tein ruokaa.

Ja lähes kaikki tämä sen kahden tunnin aikana kun isäntä oli pelaamassa salibandya.

Siitä ei ole tietoa, milloin tällainen aivohäiriöpäivä on seuraavan kerran. Siihen voi mennä aikaa.


Today we had snow again. And sun for the first time in ages! The sight of blue sky from our window gave me so much energy that during the two hours that my bf was out playing floorball I did plenty of things I have been planning to but never got around in actually doing them. I took photos for the blog, including the clothes I bought from my trip to Jyväskylä. I did some laundry. I took a walk in the beautiful snowy landscape. I storaged some summerclothing and brought in more sweaters. I did the dishes, vacuum cleaned and made dinner. No one can tell when it's going to be the next time I have this kind of energy boost, but I'm afraid it's going to take a while. It would seem that during the dark season everyone's solar power batteries run low. 

Tyyliä määrittämässä, osa 2 | Defining My Style, part 2

Tyylinmäärityksen ensimmäisessä vaiheessa keräsin inspiraatiokuvia ja sitten kaivelin niistä esiin itseäni miellyttäviä ja omaa tyyliäni parhaiten kuvaavia juttuja. Nyt olen tonkinut oman kaappini läpi ja katsellut sieltä löytyviä vaatekappaleita tuon 'tyylianalyysin' valossa. Vaikuttaisi siltä, että olen aika hyvin tietoinen omista tyylimieltymyksistäni, mutta kyllähän siellä kaapissa aika paljon kaikenlaisia hairahduksiakin oli. :P

Ruudut ja raidat. Mustavalkoisia raitapaitoja löytyikin kaapistani peräti kolme: yksi hihaton, yksi puolipitkähihainen ja yksi pitkähihainen. Jälkimmäinen on H&M:ltä kolmisen vuotta sitten ostettu, ja se on ollut sen verran kovassa käytössä että se alkaa jo osoittaa puhkikulumisen merkkejä. Ruutupaitani on GinaTricot'sta löytynyt hyvä perusmalli 100% puuvillaa ja farkut Leen (ennen mustat, nyt lähinnä harmaat) luottopillit, jotka harmillisesti alkavat olla haaroista viittä vaille puhki.

kuvat: Pinterest

Harmaa.  Harmaa näyttäisi tämänhetkisessä vaatekaapissani olevan se useimmin toistuva väri. On neulepaitaa, neuletakkia, vaarinpaitaa, tunikaa, collegehousua ja -shortsia, you name it. Ainoastaan sellainen perusvaate kuin harmaameleerattu college-paita puuttuu, ja sellaisen voisin harkita hankkivani. Hankinnoista onkin tarkoitus tehdä oma postauksensa jossain vaiheessa.

Pilkut ja keltainen. Keltainen neuletakkini on hätäostos H&M:ltä neljän vuoden takaa, mutta onneksi harvinaisen onnistunut sellainen. (Muistaakseni tuo 'hätä' oli kaverin synttärit, joille piti löytää jotain väriä muuten kovin mustaan garderobiin. Silloin oli vähän toisenlainen pukeutumis- ja ostofilosofia kuin nykyisin.) Mekko puolestaan on heräteostos Indiskasta ja sen ostamista epäröin ja arvoin sovituskopissa melkoisen tovin. Se oli sitä aikaa, kun en ollut vielä mikään vakiintunut mekkojen käyttäjä, mutta halusin olla. Puuvillainen pilkkumekko oli sopivan arkinen, että arvelin sille tulevan käyttökertoja, mutta sen söpöt pyöreät kaulukset ja muutenkin tyttömäinen fiilis arveluttivat aika paljon. Mutta niinhän siinä kävi, että siitä tuli yksi kaappini turvavaatteista. Niitä tapauksia, joihin voi aina luottaa kun vaatekriisi iskee.

kuvat: Pinterest

Suuret neuleet. Viime talven (ja varmasti myös tulevien talvien) kestosuosikkini, Monkin harmaa neule, täyttää tämän pykälän. Se ei toki ole kaappini ainoa suuri neule, mutta se kaikkein mieleisin kyllä. 

Parkatakit, maastokuosi ja armeijavaikutteet. Takin ostin viime syksynä ja käytin sitä valehtelematta seitsemän kuukautta putkeen. Lyhyemmätkin talvet kelpaisi mulle, kiitos vaan. Siitä huolimatta olen edelleen suuresti rakastunut muhkutakkiini, siihen on mukava kääriytyä kylminä aamuina kun pitäisi rohjeta ovesta ulos. Maastokuvioinen kauluspaita on ainoa alennusmyyntiostos, jonka kesällä tein, ja sitä tuli käytettyä paljon takin asemasta. Se on myös riittävän pitkähelmainen käydäkseen tunikasta paksujen legginsien kanssa.

Matalakantaiset kengät ja saappaat. Vasemmanpuoleiset, ruskeat saappaat ostin Jyväskylästä kaksi vuotta sitten ennen Tanskaan lähtöä. Hinta oli hirvittävä, mutta päätin investoida aitoon nahkaan keinonahkan sijasta. Oikeanpuoleiset on nähty blogissa ennenkin, ne ovat viimevuotinen joululahja isännältä. Täytyy myöntää, että kummatkaan eivät ole erityisen lämpimät talvipakkasilla, mutta villasukat mahtuu molempiin.

kuvat: Pinterest

Vaatekaappi on siis aika hyvin hanskassa, muutamia täydentäviä hankintoja on kyllä mielessä, mutta niilläkään ei onneksi ole sen suurempi kiire. Tällä hetkellä kun on päällä tilanne, jossa jokapäiväinen pukeutuminen pitäisi olla jokseenkin asiallisempaa kuin mikään näissä kuvissa nähty. Onneksi omistan myös kauluspaitoja ja tummansiniset farkut että kehtaa mennä töihin.


In the first part of "Defining My Style" I collected and analyzed a whole bunch of pictures that inspired me. After that, I went through my own wardrobe keeping an eye on the things that most often came up in the inspiration pictures. Here's what I found with some reference pictures from Pinterest. It seems that I know my style pretty well!