Hitti vai huti, osa 2 | Hit or miss, part 2

Sen verran paljon tyktykkäyksiä oli tullut edelliseen hitti vai huti -postaukseen, että sarja jatkukoon! Minusta oli hauska tehdä sitä, joten kiva että myös yleisö tuli viihdytetyksi.

Palataan siis viime syksyisiin hankintoihin. Syyskuussa ostin graduvaatteiksi Cubuksen collegehousut ja kirpparilta löytyneen mainion God save the queen -henkisen t-paidan. Näistä tuli sellaiset vakiovaatteet, että tuskin vaatekaapistani löytyy mitään, mitä olisin käyttänyt yhtä paljon. Vaikka gradu on tehty, jumitan yhä samoissa kamppeissa. (Paitsi silloin, kun nämä on pyykissä. Sit on pakko etsiä hätävaravaatteita.) Hitti mikä hitti.

T-paidasta en ole löytänyt minkäänlaisia merkintöjä siitä, minkä valmistajan tai merkin tuotantoa se mahtaa olla, mutta se on karmeasta väristään huolimatta maailman paras t-paita. Kangas on juuri sopivan paksua ja pehmeää, malli on just passeli helman pituutta myöten eikä printti ole kulunut pesussa miksikään. Kertokaa mistä tällaisia paitoja löytyy lisää! Housut taas on perusmukavat kollarit, mutta se niistä tekeekin niin parhaat. Kuka nyt kotona farkuissa jaksaisi hiihdellä?  

Viime syksynä investoin myös liikuntavälineisiin. Lenkkarit ovat olleet enemmän kuin hintansa väärtit, varsinkin kun ottaa huomioon että ennen niitä lenkkeilin tennareissa. Voinette kuvitella eron. Takkikin oli ehdottoman tarpeellinen kylminä syksyiltoina lenkkeillessä ja on sitä edelleen. Takin alta pilkottavan t-paidan möin Siivouspäivänä pois. Malli ja väri eivät sitten miellyttäneetkään, ja onhan noita t-paitoja nurkissa jo muutenkin ihan tarpeeksi. (Ja mikään paitahan ei tunnu enää miltään kun vertaa kieltä näyttävään kuningattareen.) Lenkkarit ja ulkoilutakki hittejä, t-paita huti. 

Ostin myös sisäliikuntakengät ja sulkapallomailan. Hitti, koska sulkapallo osoittautui hyvin kivaksi lajiksi. Harmillisesti tosin sairastelujen sun muiden estimien takia pelikerrat jäivät viime talvena suhteellisen vähäisiksi, mutta tänä syksynä otetaan uusi yritys! Kengät on nyt päässeet käyttöön myös kuntosalilla ja on jo pariin kertaan tullut tuumittua, että onpa hyvä kun raaskin ostaa kunnolliset.  

Liikunta on tosin siitä vaarallinen harrastus, että alkaa tehdä mieli sellaisia asioita kuin salivaatteita ja salikassia. Onneksi onnistuin vakuuttamaan itselleni, että tämä Tanskasta kirppikseltä 10 kruunulla (noin 1,30e) ostamani kassi käy tarkoitukseen paremmin kuin hyvin, eikä ainakaan ihan heti tule vastaan samanlaista. (Siinäkin on pinkkiä. What is this nonsense?)

Pysykää maisemissa, hittejä ja huteja tulee varmasti vielä lisää! 

Because there were so many likings in the previous Hit or miss -post, I decided to do more! It was fun for me to write it so I was glad that also the readers liked it. The t-shirt and blue sweatpants were a hit. I wear them all the time when I'm home and the shirt is my ultimate favorite. Unfortunately there are no labels to tell which brand it is, for I would like to know where do these quality shirts come from. If you recognise the shirt, please share with me! I also purchased sports gear a year ago. The jacket (second hand) and the running shoes were definitely worth the money but the t-shirt (the grey one under the jacket) was a miss. The cut and the colour just looked wrong on me so I sold it away. I also bought badminton racquet and indoors gym shoes, which were both a hit. Badminton was fun! Finally I found a sports that I actually enjoy. :) But I noticed that unfortunately taking up a sports hobby makes me want to buy things: I feel like I need new clothes for it as well as a new bag. Luckily I have a cool shoulder bag that I bought  from a flea market when I was in exchange in Denmark, and I have convinced myself that it's perfectly suitable to be my sports bag and what's even better, it's highly unlikely that anyone at my gym would have the same bag. ;)

Sunnuntaijuttuja | Sunday Stuff

Eilen vietettiin isännän kanssa kesäpäivää ihan urakalla.

Otettiin polkupyörät alle ja ajeltiin kaupunkiin. Ekaksi syötiin jäätelöt Jokiasemalla.

Sitten pelattiin melkoisen hikinen minigolf-kierros. Se oli tosi kivaa pitkästä aikaa! En edes muista milloin olisin viimeksi pelannut. Tämä pitänee ottaa uusiksi vielä tänä kesänä.

Golffailun jälkeen käytiin Gauden terassilla syömässä pitsaa (pitäähän se ottaa opiskelijakortistaan viimeiset ilot irti!) ja sitten ajeltiin kaupungilla ihmettelemässä miten vähän siellä oli ihmisiä. Ennen kotiin lähtöä koukattiin vielä Elinalle juomaan yhdet. Miun teki mieli mojitoa mutta eihän niillä ollut minttua, joten piti tyytyä gintoniciin. Hyvää tosin oli sekin hellepäivänä.

Yllätin muuten itsenikin sillä, miten hyvin jaksoin pyöräillä vaikka tuommosia vähän pidempiä reissuja ei ole tullut tehtyä sitten Tanskan (eli lähes vuoteen, hui miten aika menee). Innostuin jo että hei, kun kerran tää matka ei oo tämän pahempi niin kirppiksillekinhän voisi joskus lähteä pyörällä! Saa nähdä tuleeko toteutettua vai iskeekö laiskuus kuitenki. :P

Yesterday we took our bicycles and drove to town to enjoy the weather. First we had some ice cream by the river and then played a round of minigolf. That was fun!  Afterwards we had pizza on a terrace and drinks on another one. I felt like having a mojito but of course they didn't have fresh mint so I had to make do with a gin and tonic. When we got home I was really proud of myself because I did just fine even though we bicycled a long way and I'm out of practice. It's been almost a year since I left Denmark where I used to cycle everywhere. Now I need to take up the habit again! 

Terveisiä maalta, osa 4 | Hi from the Country, part 4

Helou toverit, hengissä ollaan! Tänään tuli todistettua muun muassa se, että ihan aina kun meitsi yrittäis tulostaa jotakin oikeasti tarpeellista, tulostimesta loppuu muste. Ei ollut nimittäin ensimmäinen eikä toinenkaan kerta kun niin kävi. Meinas keljuttaa.

Mutta että gradu on tällä hetkellä ensimmäistä kertaa ikinä paperisessa muodossa (lopuksi-luku tosin puuttuu vielä) ja punakynän alla. Aamupäivällä olin ihan että tralalaa jee editointia. Nyt se on sitten että ei stana, editointia. On melko masentavaa huomata, että ensinnäkin suurin osa kirjoitetusta tekstistä on aika onnetonta räpellystä ja joukkoon mahtuu vain muutamia hyviä hetkiä ja toisekseen, että koko roska vaatii vielä aika hiton paljon työtä. Örh. 

Viikonlopun pidin ihan suosiolla vapaata koko roskasta (siitäkin huolimatta, että nyt olis sen itkupaniikkiraivokirjoitusnurkassaitkun vuoro). Isäntä tuli taas käymään ja pariskuntailtiin niin maan perusteellisesti että herkempää vois ällöttää. Mie väänsin liekeissä amerikkalaisia pannukakkuja aamupalaksi kun oli joku muukin niitä syömässä kuin minä. En jaksanut lavastaa blogia varten mitään fiiniä aamupalakattausta, ihan on au naturel -tilanne palaneine pannareineen. 

(Tuo myrkynvihreä muovilautanen on muuten jotenkin tosi puhutteleva sulaneine reunoineen.)

Käytiin koiruuden kanssa kävelemässä ja kahtomassa ralliautoja. (Silleen sopivan kaukaa, ettei karvajalkaa alkanut ahistaa.)

Käytiin  myös lumikenkäilemässä. Karvatohveli halusi ehdottomasti mukaan, vaikka se joutui raukka rämpimään lähes umpihangessa. Yritin ehdottaa että mitäs jos jäisit pihaan, mutta ei kun mukaan piti päästä. 

Toisin sanoen oli ihan yltiötervehenkinen viikonloppu. Lupaan että tämä ei tule toistumaan. (Nyt kiireellä jostain sitä suklaata.)

Ja tänään oli taas kissa apuna kirjoitushommissa heti aamutuimaan.

Vielä tämä viikko on talonvahtihommia, sunnuntaina pääsee sit takas ihmisten ilmoille.


Today I printed my thesis for the first time. Now it's time for some serious editing! Past weekend my boyfriend came to visit me again and we were so damn cute and sporty that I promise it won't happen again anytime soon. We went for a walk with the dog, did some snowshoe walking and I made us some American-style pancakes for breakfast. This morning the cat was already there to help me with my thesis when I opened my laptop. 

Taas se tavara-angstaa

Tiedättekö sen tunteen kun olisi ihana sisustuspuuhailla ja olisi kiva viherhippeillä ja ruokahifistellä ja urheilla, mutta kun tuntuu että siihen kaikkeen liittyy aina tavara. Ja se tunne, kun toisaalta tahtoisit kaikkia kivoja juttuja ympärillesi mutta sitten samaan aikaan tekisi mieli riisua koko kämppä mahdollisimman yksinkertaiseksi ja askeettiseksi ja tyhjäksi kaikesta turhasta tavarasta.

Olisi ihana sisustaa, mutta tavara. Mitä muutakaan sisustaminen on kuin erilaisen tavaran haalimista ympärilleen? 

Kuvan blenderit ovat syyttömiä tähän angstiin. Eikun. Kuvan alkuperä täällä.

Olisi kauhean kiva ruveta mukaan smoothieta-aamupalaksi-hippeilyyn näin jälkijunassa kun kaikki muut ovat siirtyneet jo seuraavaan villitykseen, mutta sitä varten pitäisi hankkia blenderi. Olisi kiva kokeilla tehdä kräkkereitä, mutta sitä varten pitäisi hankkia kuivuri.

Olisi kiva kokeilla erilaisia urheilulajeja, mutta kun sitäkin varten pitäisi hankkia varusteita! Onneksi syksyllä tuli tehtyä muutama perustavanlaatuinen välinehankinta joilla pääsee jo pitkälle. 

Näitä tossukoita ei onneksi tarvitse hankkia, kun tein sen jo aiemmin. Kuva täältä.

Miksi tämä on niin vaikeaa? Kun en minä halua että keittiön kaapit tursuilee jos jonkinnäköistä vehjettä ja vekotinta, enkä minä halua kerätä nurkkiin tavaraa jota en oikeasti tarvitse. Ja samalla teen koko ajan listaa asioista, joita olisi kiva hankkia. Onneksi sillä listalla on myös niinkin yksinkertaisia asioita kuin siemensekoitus salaattia varten. Se ei ole ehdottoman tarpeellista, mutta olisi kiva - ja ne siemenet syödään pois, ne eivät jää nurkkiin pyörimään tulevia polvia varten.

Voi elämä. 

I have an anxiety over wanting things and yet not wanting them. I would like to do all kinds of things but for some reason everything seems to require buying some new equipment or whatever, and I definitely don't want to fill our apartment with unneccessary knick-knacks. Why is it so hard?

Mitään en lupaa mutta...

Ihan kirjallisesti esitetyn uudenvuodenlupauksen lisäksi on tietysti kiva toivoa tulevalta vuodelta (ja itseltään) kaikenlaista. Tänä vuonna vois ainakin

valmistua - gradu on oikeastaan ainoa asia mikä tällä hetkellä estää minua siirtymästä elämässä eteenpäin. Toimeksi siis! Jo tänään. Eikun kello on kyllä jo aika paljon. No huomenna sitten. (Huomatkaa tämä päättäväisyyden määrä.)

löytää töitä - se voi olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritettävä on. Myös jonkinlainen plan B voisi olla hyvä laatia, ihan konkreettinen sellainen.

lukea vähän enemmän kirjoja - toivon että tämä seuraa gradun valmistumista. Siis että voi hyvällä omallatunnolla lukea muuta kuin tutkimuskirjallisuutta. (Jota sitäkään en ole lukenut läheskään tarpeeksi ahkerasti. Voi syyllisyys.)

Ruokayritys parin vuoden takaa. Melko surulliselta näyttää...

opetella tekemään parempaa ruokaa - parempaa niin maun kuin terveellisyydenkin puolesta. Nykyisin tarvii kokkailla kuitenkin lähes joka päivä (paitsi niinä päivinä kun isäntä hoitaa ruokapuolen), joten ehkä siinä väistämättä pikkuhiljaa myös kehittyy. Tänään testasin muuten ensimmäisen kerran äitin joululahjaksi antamaa OBH Nordican Eco Kitchen -paistinpannua ja se on ihana! En olis uskonut koskaan sanovani paistinpannua ihanaksi mutta tämä keltainen pikkutyyppi on kyllä parasta. Banaani-kookosletut onnistui hienosti eikä paistamiseen tarvinnut tippaakaan rasvaa. How cool is that? 

kasvattaa takapihan kukkapenkissä mausteyrttejä - tätä olen suunnitellut viime kesästä asti ja mörökölli minut vieköön jos jokin estää tätä toteutumasta!

maalata, askarrella ja puuhailla kaikkea kivaa - uskoisin, että tätä tulee varmasti tehtyä. Silloin on asiat huonosti, jos minkäänlaiselle puuhastelulle ei ole aikaa tai energiaa.

liikkua vähän enemmän - sulkapalloilu jatkukoon! Ehkä se kuntosalikin, lopulta? Ehkä menen sinne sitten kun kaikki uudenvuodenlupaajat ja joulukilojen karistajat on luovuttaneet ja saleilla on taas hiljaista ennen kuin kesäkuntoon -kampanjat alkaa.

muistaa juoda teensä - ennen minulla oli tapana unohtaa teekupin pohjat juomatta, nykyisin unohdan kahdessa tapauksessa kolmesta koko kupillisen. Tästä tavasta voisi yrittää päästä eroon. Siis takaisin siihen, että myös juon sen teen, enkä vain keitä sitä kuppiin jäähtymään.

kuunnella enemmän musiikkia - viime vuosi oli musiikillisesti jotenkin surullisen vaisu, jonkinlaista korvien väsymystä tai mitä lie oli havaittavissa. Toivottavasti vastikään uudelleen löytämäni musiikin kuuntelun ilo kantaa koko vuoden.

matkailla - tänä vuonna haluan vähintäänkin tehdä visiitin Englantiin Laren luokse. Tanskassakin vois piipahtaa, mutta kunhan nyt edes sinne Englantiin pääsis.


Että johan siinä on yhdelle vuodelle tavoitetta, ei muuta kuin toteuttamaan!

Besides making that one true new year's promise, I listed some things I would like to do this year but won't promise anything. Among them are graduating, finding a job, reading more books, learning how to be a better cook and travelling, to name but a few. 

Lisää liikuntavermeitä

Käytiin isännän kanssa tänään kaupoilla. Toinen ihan vapaaehtoisesti ilmoitti tarvitsevansa paitoja ja kysyi lähdenkö makutuomariksi. Vastaus oli "no jooooo, voinhan mie lähteä" mutta oikeasti olin tietysti ihan täpinöissäni kun pääsee kerrankin valkkaamaan vaatteita jollekin muulle kuin itselleen. 

Totuushan tietysti oli toisenlainen, eli a) tarjonta oli tosi ankea, b) hyvin harvat ehdotukset meni oikeasti läpi ja c) minkäs sille voi kun toisella harteita on kuin ladon ovella eikä hintelälle trendipojalle suunnitellut kamat mahdu päälle. Niin että vaikka miten olenkin aina kitissyt siitä, että miksi miesten ainoa puolijuhlalliseksi katsottu vaate tuntuu olevan ruutupaita, niin ruutupaitaan päädyttiin tällä(kin) kertaa. Kun muuta vaihtoehtoa ei vaan ole, jos isäntä kieltäytyy sekä villatakeista että v-pääntiestä. Vaarinpaidan onnistuin sille sentään tuputtamaan, höhöhöhö. 

Mutta niin, vaikka varsinaisesti oltiin ostamassa ukolle pyhäkampetta niin itse kuitenkin loppujen lopuksi tuhlasin eniten. Lopuksi piipahdettiin nimittäin Sportiassa hankkimassa mulle sulkapallovermeet. 

Nyt on kamat kunnossa, sit ei muuta kun hutkimaan! Sen verta arvokkaat systeemit olivat alennuksesta huolimatta, että näitä ei kärsi jättää nurkkiin pölyyntymään. 

(Tarkkasilmäiset ja minut pitkään tunteneet havainnevat tästä kuvasta jotain poikkeuksellista - muutakin kuin sen, että kyse on liikuntavälineistä. Katsotaan hoksaako joku.)

PS. Huomenna lähdetään tyttöporukalla Kuopioon, saa nähdä mitä siitä seuraa. Luultavasti ainakin lovia lompakoihin. :D

Liikuntahöpötys

Se hyvin hyödyllinen löydös minkä tein kirpputorilla oli Rukan ulkoilutakki. Jo aiemmin syksyllä tein lopultakin investoinnin liikkumiseen ja kävin ostamassa lenkkikengät. Seuraavaksi alkoi esiintyä tarvetta ulkoilutakille, kun huppari ei enää tunnu riittävältä vaatetukselta syksyn kylmyydessä.

Olen viime ajat kierrellyt urheilukauppoja ja markettien urheiluosastoja ja hirvitellyt ulkoiluvaatteiden kolminumeroisia hintoja ja tullut siihen tulokseen, ettei minunlaisen tuuri-urheilijan kannata satsata moisia summia vaatteeseen, jota saatan käyttää ehkä kolme kertaa keväällä ja neljästi syksyllä. Kun sunnuntain kirppiskierroksella sitten vastaan tulla tupsahti ihan etsimättä hyväkuntoinen Rukan ulkoilutakki, oikean kokoinen eikä edes hinnalla pilattu (8e) niin siinä ei kahdesti tarvinnut miettiä että ostanko vai enkö.

Jos olisi varaa nirsoilla, niin en välttämättä mitään tuommosia koukeroita omiin nuttuihini valitsisi, mutta tässä tapauksessa menköön.

Kivasti fleecevuorattu nuttu tuntuu mukavalta päällä, mutta ei tämäkään mitenkään hirvittävän lämmin ole. Alle voi onneksi tunkea kerroksen jos toisenkin pitkähihaista niin jo tarkenee. Ja kun pitää lenkkeilyvauhdin tarpeeksi ripeänä niin ei palele! Takin alta pilkottaa kirppikseltä löytynyt t-paita.

Ja nyt kun toveri S asuu tuossa lähestulkoon nurkan takana niin lenkkeilyseuraakin on entistä paremmin tarjolla, ei tarvii yksin lähteä köpöttelemään. On meillä muitakin suuria urheilusuunnitelmia, saa nähdä miten lähtee sujumaan. Mutta että jos se tästä! Terveisin sohvaperuna vuodesta '87.