| Pikaretriitti

Pari viikkoa sitten sanoin joo, kun isäntä oli lähdössä ensimmäistä kertaa tänä keväänä virvelöimään ja kysyi, haluaisinko lähteä mukaan. Itsehän en kalasta, mutta kamerallekin löytyy yleensä kohteita sieltä missä on kalaa (eli veden lähettyviltä).

Kalastuspaikka löytyi suuren sillan kupeesta joen varresta noin vartin ajomatkan päästä kotoa. Vaikka autoja mennä huristeli aina toisinaan sillan yli, ympärillä oli enimmäkseen vain linnunlaulua ja metsän suhinaa. Isännän kanssa ei suurempia juteltu, kumpikin puuhaili omiaan - toinen kalasteli, minä ryömiskelin kuvaamassa kivenkoloja. Kun kamerasta loppui akku (tyypillistä, ettei se ollut täydessä latingissa), istahdin suurelle järkäleelle kuuntelemaan kevään ääniä ja miettimään niitä näitä.

Aika vierähti ihan huomaamatta ja kotimatkalla olo oli paljon rennompi ja levänneempi kuin jos olisin köllöttänyt illan sohvannurkassa katsomassa telkkaria. Vaikka tavallisena arki-iltana ei ole mahdollisuutta lähteä mökille tai muualle kauas kaikesta, niin tuollainenkin pikavisiitti luonnonhelmaan käy hermolevosta.

(Kaksi juttua, joita aion tehdä tänä kesänä useamminkin: a) käydä anoppilan rantasaunassa ja b) lähteä mukaan, kun ukkokulta lähtee kalaan. Toivottavasti sinne mökillekin ehtisi joskus.)

| Happy Birthday meeeee

Vietin tällä viikolla syntymäpäivää. En juhlinut mitenkään suuresti niin kuin en viime vuonnakaan, mutta tein pieniä mukavia juttuja: avasin lahjan jonka itse itselleni paketoin, sytytin synttärikynttilät ja join aamuteen kaikessa rauhassa. Tänä vuonna ei tarvinnut ostaa synttärikukkia erikseen, kun naistenpäiväksi ostamani neilikat ovat vieläkin hämmentävän upeita. (Tekisi mieli tunkea monta kuvaa niistä joka postaukseen.)

Päivällä kävin kaupungilla toimittamassa asioita ja synttärishoppailemassa. Oikeasti lähes kaikki tekemäni hankinnat olivat sellaisia, jotka olisin tarvinnut ostaa muutenkin (esimerkiksi meikkivaraston täydennystä ja kosteusvoidetta) mutta kun jätin niiden hankkimisen syntymäpäiväksi, niin tuntui siltä kuin olisin saanut paljon lahjoja. :D Shoppailuseurana olleen siskon kanssa juotiin synttäriteet Houkutuksessa, ja iltapäivällä käytiin toverien kanssa syömässä Deli Chinassa. Isännän kanssa tehdään synttäri-illallista tänään kotona.

Totesin, että syntymäpäivän rauhoittaminen omille kivoille jutuille on ollut paras päätös jonka olen viime aikoina tehnyt. Ei kannata jäädä odottamaan että muut tekevät juhlan, silloin voi olla että joutuu vain pettymään. Ja kun ostaa itse omat lahjansa niin saa varmasti mieleisiä. :)

| Musta Lintu -korvikset

Suoritin pientä itseni lahjomista sen kunniaksi, että viisaudenhampaiden poistamiset on nyt minun osaltani suoritettu. Oli se sen verran pelottavaa ja inhottavaa, että kyllä siitä hyvästä sietääkin palkinto lohjeta.

Näistä Nousevan Myrskyn Musta Lintu -korvakoruista olin haaveillut jo varmaan vuoden päivät. Täytyy myöntää, että blogimainonnan ansiotahan tämä on ihan totaalisesti. En minä missään muualla ole kyseiseen brändiin törmännyt, mutta kun blogissa jos toisessakin näkyi viime syksynä(köhän se oli?) Nousevan Myrskyn kauniita kierrätyskoruja (tehty vanhoista polkupyörän sisäkumeista!), niin altistuksen myötä miellyin yksinkertaiseen muotokieleen ja luonnosta lähteneisiin aiheisiin.

Tänä jouluna Nousevan Myrskyn korut olivat myös joulutoivelistallani, mutta kun joulupukki ei tarttunut vihjeeseen niin päätin suoda itse itselleni tämän lahjan. Ehkä hankin myös Musta Lintu -riipuksen kun seuraavan kerran on aika palkita itseäni jostain hienosta suorituksesta.

Ensimmäisen kerran korvikset pääsevät käyttöön tänään, kun lähdetään akkaporukassa juhlistamaan toverin viimeisiä kaksikymppisiä.


PS. Pikaisen kokeilun perusteella pitää vielä kehaista, että massiivisesta ulkonäöstään huolimatta nämä korvikset on ihanan kevyet, ei nimittäin veny korvalehdet kohti lattiaa näiden kanssa.

Aikaa itselle | Some Me-Time

Tänä aamuna heräsin vähän väärällä jalalla. Sohvalla teetä särpiessäni tuumasin, että nyt tarvitaan vähän paussia kaikesta mahdollisesta. Ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen vietän syyslomaa ja luonnollisesti se on pitänyt tunkea täyteen jos jonkinnäköistä menoa ja tekemistä, kun sitten loman jälkeen ei ole ehtimisestä saati jaksamisesta niin takeita. Mutta kyllähän siinä vähemmästäkin ihminen väsyy ja muuttuu kärttyisäksi, jos ei ole saanut viettää aikaa yksin itsensä kanssa pitkiin aikoihin.

Jätin siis isännän kotiin ja suuntasin pienimuotoiselle kirppiskeikalle. Kiersin Kontin, Valintakirppiksen ja Karjalan Avun ensimmäistä kertaa aikoihin ja rikoin hyvillä mielin ostolakkoani sinivalkoisen raitapaidan (puuttuu vain ranskalaisviikset ja baskeri) ja harmaan topin verran. Kävin samalla reissulla myös kohennuttamassa muodosta ulos venähtäneen tukkani. (Lyhyessä tukassa on se huono puoli, että se kasvaa ulos mallista ihan liian nopeasti.) Täytyy myöntää, että Prisman nonstop-parturilla käynti ei ole mikään erityisen hohdokas kokemus, mutta se hyvä puoli siinä on, että sinne pääsee silloin kun itsellä sattuu olemaan aikaa.

Ihanteellisessa tilanteessa olisin vienyt itseni vielä kahvilaan juomaan teetä ja syömään herkkuja ja raapustelemaan niitä näitä muistikirjaan, mutta kova nälkä ja iltapäivän ruuhka-ajan uhkaava lähestyminen saivat suuntaamaan mieluummin kotiin. Siellä isäntä oli jo tekemässä meille nakkisoppaa. Nakkisoppakaan ei ehkä kuulosta erityisen hohdokkaalta, mutta toisen tekemänä se on silkkaa juhlaa.


Today I felt a little peevish in the morning. I realized I hadn't had any 'me-time' in ages and everybody knows it gets tiresome if you never get any time for yourself and your own thoughts. So I left my bf home and headed thrift-shopping for the first time in ages. I also had my hair cut and it's true that when your hair is good, everything is good. 

Vanhenemishommia | Getting Older

Eilen vanhetuin taas vuoden lisää. En juhlinut mitenkään erityisen villisti mutta kiva päivä oli silti. Just semmoinen kuin syntymäpäivän pitääkin. 

Ensimmäiseksi aamulla silmät osui jääkaapin ovessa roikkuviin Ilosaarirock-lippuihin. Isäntä oli ostanut ehkä parhaan mahdollisen synttärilahjan. Hämmentävää miten se aina osaa. 

Kävin kaupasta kakkutarpeita ja ostin samalla keikalla itselleni tulppaanikimpun. Päätin tehdä tästä perinteen, jonka aloitin viime vuonna Tanskassa ollessani. 

En ole ostanut teetä varmaan puoleen vuoteen ihan siksi että miun teehylly tursuu vanhoja pussinjämiä jotka on enemmän tai vähemmän syystä jääneet juomatta (kyllä, sellaistakin kuin "paha tee" on olemassa). Sinnikkäästi olen niitä koettanut tuhota, mutta nyt päätin hemmotella itseäni synttärin kunniaksi investoimalla hyvään teehen, sellaiseen jota voi juoda silloin kun ei oikeasti yhtään kiinnosta vetää jotain ikivanhaa ja ällömakeaa rooibosta. Keisarin morsiameen voi aina luottaa. 

Teepussin kanssa kuvassa poseeraa pohjoiselta toverilta joululahjaksi saatu ihana teepannu mukeineen. En olekaan muistanut sitä erikseen esitellä että kahtokkee miten ihana! No nyt on sekin tehty. Asianosaiselle vielä kerran kiitos. 

Koska koko päivässähän oli omalta osaltani kyse silkasta hedonismin juhlasta, olin tilannut itselleni jo aikaisemmin Joliesta synttärilahjaksi sellaista kosmetiikkaa johon en muuten olisi ehkä raaskinut sijoittaa.  Toinen on L'atelier des Délicesin niin sanottu misellivesi eli meikinpoistovesi, toisessa rasiassa puolestaan on aprikoosinkiviöljyä kuivan ihon hoitoon. Näitä puteleita esittelen tarkemmin sitten kunhan olen niitä perusteellisesti testaillut. Parin sipaisun ja nuuskuttelun jälkeen ei vielä pysty paljonkaan sanomaan. 

Kakun kanssa meinasi olla vaikeuksia päättää, että minkälaista sitä nyt tekis. Että kun vois tehdä ihan just semmosta kun ite tykkää ja valinnanvaraa on niin maan saakelisti netin syövereissä. Päädyin sitten tekemään banoffee pien eli banaanitoffeepiirakan. Voin kertoa toverit, että on muuten niin örsömakea (sananlainasta kiitos toveri S) torttu että ei oo toista! Digestivekeksipohja, kinuskisoossia, banaania ja kermavaahtoa. Huh ja terve. Kyllä suomalaiseen makuun melkein kaipais jotain rahkaa tai muuta vähän taittamaan tuon kinuskin imelyyttä. 

Kakkua syömään ilmestyi illalla tovereita, jotka toivat mukanaan vielä lissee kukkia ja lissee kakkua! Voi herkkuja. Sain myös kertakaikkisen ihastuttavan lintukaulakorun jonka toveri T oli omin pikku kätösin pannut kasaan ihan minua ajatellen. Ihana toveri.  

Toverilointien ja herkuttelujen lisäksi juhlistin syntymäpäivää myös laittamalla soimaan Amélie-leffan soundtrackin ja lukemalla kirjaa. Aamulla päätin, että teen vaan sellaisia juttuja joista tykkään ja joista tulee hyvä mieli, kun sen gradun kanssa stressaamisen sai sitten aloittaa taas tänään. Ja teki hyvää pienelle ihmiselle moinen pötköttely ja ihtensä hemmottelu. Kannattais tehä toistekin. 

Tänään kun palautekeskustelu professorin kanssa ja monen tunnin kirjastossa istuminen olivat jo palauttaneet tehokkaasti maanpinnalle, posti toi terveisiä siskolta Englannista. Jee! 

Yesterday morning I decided to make my birthday the kind of day when I do only the things I like to do. So I bought myself some flowers and good tea, baked a banoffee pie and read a novel. Some friends visited me in the evening and they brought me more flowers and cake and also the wonderful bird necklace in second to last picture. Also, my sister sent me a card from England. 

Syyspäivä talteen

Tänään meni taas päivä vähän (ihan) muissa merkeissä kuin gradun parissa. Aamupäivällä lähdettiin Laren kanssa käymään mummon luona ja kun sisko otti auton ja lähti maalle, mie jäin kaupungille pohtimaan, että ottaisko bussin kotiin vai odottaisko, että isäntä pääsee töistä. Koska tarkoitus oli käydä ostamassa leffaliput illan Expendablesiin (höhöhö) ja lipunmyynti aukeaa vasta klo 14, totesin että on sama jäädä oottelemaan isäntää. Kuluttelin sitten aikaani tallustelemalla pitkin kaupunkia:

- kävin palauttamassa pari kirjaa yliopiston kirjastoon. (Ja siinä sivussa konttasin Ystävyydenpuistossa ottamassa kuvia.)

Koskikadun vaahterat alkaa olla jo aika kauniita.

Konttauksen lopputulos.

- poikkesin katsomassa taidekeskus Ahjon tämänhetkiset näyttelyt (enkä tietenkään tohtinut pyytää, saisiko töistä ottaa kuvia. Pöh.)

Ahjon neljästä eri näyttelystä nämä oli miun suosikit. Upeita töitä, käykää kahtomassa.
(Se on ilmaista!)

 - istuskelin teellä Kauppaneuvoksen terassilla ja piipahdin Galleria Kohinassa. Olisin käynyt myös Sarustiikassa, mutta se onkin kiinni syyskuun. No, lokakuussa sitten uusi yritys. 

Kauppaneuvoksen terassi on kyllä yksi miun ehdottomia lempipaikkoja Joensuussa. Ja tuo suklaa-kirsikkakakku mokkakuorrutuksella oli ihan rutaleen hyvää! 

Ja kun tässä vaiheessa Tapion lipunmyynti ei vieläkään ollut auki, pyörähdin myös muutamassa sisustusliikkeessä toteamassa että ei puhuttele. Ja ihan hyvä niin, en nimittäin ostanut koko päivänä tuon teen ja kakun lisäksi muuta kuin torilta pussin valkosipulia. (Oli puutarha-alan opiskelijoiden Värtsilässä kasvattamaa, pitihän niitä tukea.)

Tapiolta tallustin lippuostosten jälkeen Valintakirppikselle. Olin vähällä ostaa Darwinin Lajien synnyn, mutta kannettuani sitä mukana yhden hyllyvälin, totesin että ei. En mie kuitenkaan koskaan lue sitä. Näyttäishän se sivistyneeltä kirjahyllyssä, mutta ei sitä sen takia sinne hyllyyn oteta pölyttymään. Ja kun se ei edes ollut ihanan vanha vaan kohtuullisen uusi painos, sitä suuremmalla syyllä sai jäädä ostamatta. Yksi juttu kuitenkin tarttui silmään, mikä jotenkin kummallisella tavalla puhutteli: punainen lasten leluponi.

Tämä menee taas osastoon "niin ruma, että se on jo kiva". Mikä siinä on, että kaikki kummallinen, vähän kitschiltä haiskahtava puhuttelee miun mieltymysaistia? Viimeksi kun Lauran kanssa käytiin kirppiksellä, ihastelin majakan muotoista, punavalkoista avainkaappia ja olin aika lähellä jo ostaa sen. Onneksi se oli vähän rikki, ja onneksi tajusin ettei se ehkä ihan istuisi tämänhetkisen asumuksen tyyliin. Joku raja sentään. 

Ja ei, en ostanut tuota ponia, niin jännä kuin se onkin. (Enkä muuten edes katsonut hintalapusta, millaisia tähtitieteellisiä summia tuosta pyydettiin.)

Parhautta: vehnätyyny jumihartioille

Sitä tuntee mummoutuneensa ihan totaalisesti kun huomaa mieluilevansa sienimetsään ja istuu kotona viltin alla vehnätyyny hartioilla. Mutta a) sienet on hyviä ja b) vehnätyyny on parasta! 

Jouduin käymään taannoin terkkarilla lähes viikon kestäneiden hartiakipujen ja järkyttävän päänsäryn takia, ja sieltä tuli tietenkin ohjeeksi normaalit litaniat liikunnasta Mobilatiin. Yksi neuvo oli kuitenkin sellainen, mitä en ollut itse tullut ajatelleeksi, mummojuttuna kun pidin, tietenkin. Eli vehnä/kaura/riisi/tms. pussi mikroon ja harteille! Tuumin ensin että no semmoisenhan vois tehdä itse kun menee käymään porukoilla kun sieltä löytyy materiaalit ja ompelukone omasta takaa. Mutta koska tarve oli akuutti, DIY sai jäädä ja mie kipaisin suorinta tietä luontaistuotekauppaan, mistä lähti mukaan kuvan vehnätyyny. Hintaa ryökäleellä oli noin 20 euroa, mutta mitäpä sitä ei maksaisi että saisi päänsäryn loppumaan.

Kotiin päästyäni heitin ensi töikseni sumutepullolla kevyesti kostutetun tyynyn mikroon ja sitten lämpöisen tyynyn hartioille. Ah mikä onni ja autuus! Voin nimittäin kertoa ettei tarvitse edes olla välttämättä kipeät hartiat, kun tyynyn hautominen harteilla on muuten vaan niin mukavan tuntuista. Laatikon kyljessäkin mainostetaan että tämä lämpöhaude sopii lääkkeeksi paleluun ja rentoutukseksi stressihermoille ja what not.

Vehnätyynyä voi muuten käyttää myös kylmähauteena. Jos sattuu hankkimaan vaikka urheiluvamman (mikä minun tapauksessa on hyvin epätodennäköistä), niin tyynyn voi heittää pakastimeen ja sitten hautoa pakkaskylmällä pötköllä vammautunutta paikkaa.