Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiukset. Näytä kaikki tekstit

tiistai 20. toukokuuta 2014

| Tämän kesän juhlamekko

Tämä mekko vilahti jokin tovi sitten ristiäispostauksessa ja lupasin aiheesta lisää. No nyt sitä saa! Lisää nimittäin, öhöh.

Tämän mekon taustahan on sellainen, että olen ollut kevään Miss Windy Shopissa harjoittelijana ja sain mekon sitä kautta. Kyseessä on malli Nina Cream* ja ihastuin siihen oitispaikalla kun se ensimmäisen kerran osui verkkokalvoilleni. (Ihan niinkuin psst psst että jos vielä on mekko kevään ja kesän juhlia varten hankkimatta niin tuolta kannattaa käydä vilkuilemassa mainosmainos. :D)



Ristiäisiin asustin mekon mummolta saadulla kelloriipuksella, joka tuntui sopivan mekon fiilikseen.



Tuo selässä oleva vetoketju ei ehkä puhuttele kaikkia, mutta minä tykkään siitä! Se antaa vähän ronskimpaa fiilistä muuten romanttiselta hajahtavaan mekkoon.

Kenkinä ristiäisissä oli vanhat yo-korkkarini (ainakin muistelisin että ne hankittiin yo-juhliani varten, mutta saattavat ne olla vuoden tai pari vanhempaakin perua), joiden terävä kärki ja kitten heel olivat vissiin välillä aika tavalla out of fashion mutta opin Eeva Kolulta, että kisukorkojen aika on taas tullut! ...Vähän vois vanhat kenkäpolot kaivata puleerausta, on ne jo sen verran elämää nähneet.



Henkarissa mekko näyttää vähän pötkylältä, päälle puettuna se pääsee vasta kunnolla oikeuksiinsa. (Niin kuin nyt vaatteet yleensä, duh. Ja kummassakin kuvassa on kaulakorukin hassullaan.)

Sen verran tiedän tässä vaiheessa kevättä, että ainakin juhlat tahi parit on kesällä tulossa joihin meidät on kutsuttu, mutta mekkokriisistä ei tarvii kärsiä: Aion vetää kaikki bileet läpi tässä samassa mekossa. (Sori vaan kaikki muut mekot jotka roikutte kaapissa. Nyt kävi näin.)

PS. Nohevimmat ehkä huomasivat, että tukan väri on vaihtunut sitten viime näkemän. Podin niin pahaa hiusmasennusta tässä taannoin, että siinä ei auttanut enää muu kuin ottaa kovat keinot käyttöön. Se siitä hippeilystä.


*Tuote saatu työn kautta ilman velvoitetta bloginäkyvyydestä

tiistai 1. huhtikuuta 2014

| Hippipaita


Kävin taannoin tätini luona ja kaappeja kirppistä varten kaivellessa löytyi myös tämä vanha hippipusero. Se on tiettävästi ollut myös äitini käytössä joskus. Sitähän ei tietenkään kirppikselle laitettu, vaan toin sen omaan kaappiini kesää odottamaan.

Täytyy sanoa, että nyt vähän harmittaa että leikkasin tukkani. Tämä paita jos mikä vaatisi pitkistä hiuksista laaditun lettikampauksen tai muun söpön runotyttövirityksen.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Aikaa itselle | Some Me-Time


Tänä aamuna heräsin vähän väärällä jalalla. Sohvalla teetä särpiessäni tuumasin, että nyt tarvitaan vähän paussia kaikesta mahdollisesta. Ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen vietän syyslomaa ja luonnollisesti se on pitänyt tunkea täyteen jos jonkinnäköistä menoa ja tekemistä, kun sitten loman jälkeen ei ole ehtimisestä saati jaksamisesta niin takeita. Mutta kyllähän siinä vähemmästäkin ihminen väsyy ja muuttuu kärttyisäksi, jos ei ole saanut viettää aikaa yksin itsensä kanssa pitkiin aikoihin.

Jätin siis isännän kotiin ja suuntasin pienimuotoiselle kirppiskeikalle. Kiersin Kontin, Valintakirppiksen ja Karjalan Avun ensimmäistä kertaa aikoihin ja rikoin hyvillä mielin ostolakkoani sinivalkoisen raitapaidan (puuttuu vain ranskalaisviikset ja baskeri) ja harmaan topin verran. Kävin samalla reissulla myös kohennuttamassa muodosta ulos venähtäneen tukkani. (Lyhyessä tukassa on se huono puoli, että se kasvaa ulos mallista ihan liian nopeasti.) Täytyy myöntää, että Prisman nonstop-parturilla käynti ei ole mikään erityisen hohdokas kokemus, mutta se hyvä puoli siinä on, että sinne pääsee silloin kun itsellä sattuu olemaan aikaa.

Ihanteellisessa tilanteessa olisin vienyt itseni vielä kahvilaan juomaan teetä ja syömään herkkuja ja raapustelemaan niitä näitä muistikirjaan, mutta kova nälkä ja iltapäivän ruuhka-ajan uhkaava lähestyminen saivat suuntaamaan mieluummin kotiin. Siellä isäntä oli jo tekemässä meille nakkisoppaa. Nakkisoppakaan ei ehkä kuulosta erityisen hohdokkaalta, mutta toisen tekemänä se on silkkaa juhlaa.


Today I felt a little peevish in the morning. I realized I hadn't had any 'me-time' in ages and everybody knows it gets tiresome if you never get any time for yourself and your own thoughts. So I left my bf home and headed thrift-shopping for the first time in ages. I also had my hair cut and it's true that when your hair is good, everything is good. 

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Keskiviikkovaatteita | Wednesday Outift

Lilyssä on menossa asukuvaviikko. Koska sattui niin että tänään oli tarpeen pukea asiallisesti kun piti käydä asioimassa kaupungilla, nakitin samalla reissulla siskon ottamaan kuvia niin pääsenpähän itsekin tähän riemuun mukaan. (Ja onhan se kiva nyt sitten sitä uutta tukkaansa työntää joka paikkaan öhöh.)






Mitä vaatteisiin tulee, niin kokonaisuudessaan tummansiniset farkut ja kauluspaita villapaidan alla meinasi aiheuttaa asiallisuusöverit. Mutta kun kerran sille linjalle lähdettiin, niin tungin portfolioni äidin vanhaan työsalkkuun (joka pääasiallisesti roikkuu meidän makkarin seinällä ja joka ei muuten kunnolla näköjään edes näy näissä kuvissa) ja laitoin jalkaan Tanskasta halvalla löytyneet keinonahkakengät. Ainoastaan aamupäivällä tarvitut muhkuhuivi ja parka (Tanskasta sekin, piti olla vettähylkivä takki niissä keleissä) veivät luukkia vähän rennompaan suuntaan. Neulepaita löytyi kirppikseltä ja pilkullinen kauluspaita on toverin kirppiskasasta lunastettu ja varsinkin ensinmainitusta tykkään kuin hullu puurosta. (Mmmm, vispipuuroa...)

Mitä asukuviin noin yleensä ottaen tulee, niin avaudutaan nyt sitten omista näkemyksistäni (joista kenenkään ei tarvitse olla samaa mieltä): Ensinnäkin olen sitä mieltä, että useimmiten tyyliblogeissa on aina ihan liikaa (toisiaan muistuttavia) kuvia. Useimmissa tapauksissa yksi riittäisi, yksityiskohtakuvien kanssa maks. 5 kuvaa on minusta ihan riittävän informatiivinen määrä. Toisekseen olen sitä mieltä, että useimmiten kaikenlaiset hienot ja mietityt ja coolit poseeraukset on lähinnä häiritseviä. Varsinkin se klassinen jalat ristissä -asento, siihen voi sanoa vain MIKSI. Sanokaa mitä sanotte pönötyskuvien tylsyydestä, mutta ainakin Eeva Kolun pönötykset on just sympaattisia ja mutkattomia ja olisinpa itsekin yhtä söpö pönöttäessäni. Pönötykset FTW.

Today I had to go to town on some official business so I had the chance to look official as well. For me blue jeans and a dress shirt under a sweater are as official as you can get. (I don't even own a traditional blazer, so let's not go there.) The parka jacket and huge scarf made the whole thing a little less stuffy, if you see what I mean. The sweater is a second hand find and I absolutely adore it right now. The dress shirt is also second hand, I bought it off my friend's thrift pile. 

Lyhythiuksisuuden sietämätön keveys | The Intolerable Lightness of Being Short-Haired

Tiedättekö toverit mikä on lyhyessä tukassa hienoa?


Sillä hetkellä, kun tukkani putosi kampaajan lattialle, vapauduin tällaisesta määrätä jos jonkinlaista hiuskilkettä.

Kotiin päästyäni kävin läpi vessan kaapit ja muut säilytyspaikat joihin hiuslenkkejä sun muita on voinut joskus joutua, pakkasin nämä kamat pahvilootaan ja vein varastoon. (En hävittänyt niitä tai antanut pois, koska uskon vahvasti pitkien tai puolipitkien hiusten paluuseen, ja silloin taas kaipaan näitä.)

Toinen hieno juttu on se, miten vähän shampoota menee. Kolmas hieno juttu on se, miten nopeasti hiukset kuivuvat. Neljäs hieno juttu on se, että suoristusraudan käyttö ei vie enää kahtakymmentä minuuttia. Olen vakuuttunut siitä, että tämä oli hyvä päätös.


You know what's great about short hair? 

The moment my hair fell to the floor at the hairdresser's, I liberated myself from all these hair knick-knacks! When I got home, I combed through all the places where I keep my hair stuff, put them in a cardboard box and took them to storage. (I didn't throw or give them away, because I believe I will want to have long or medium length hair again at some point, and then I will need them.) Also great things about short hair: It dries fast, you don't need much shampoo and it's so quick and easy to style (or you don't have to, if can't be bothered). This far I am convinced that this was a good decision.  

tiistai 10. syyskuuta 2013

Tukka läks! | Hair's Gone!

Joku ehkä muistaa, että Kotirouvapäivä-postauksessa mainitsin varanneeni kampaaja-ajan. Joku saattaa muistaa myös heinäkuisen tukka-ahdistuksen ja kampaajallakäynnin lopputuloksen. No nythän kävi niin, että useamman vuoden kestänyt muhittelu muodostui lopulta päätökseksi saakka. Päätin luopua tukastani elokuun hääputken jälkeen.

Tällainen tukka oli aamulla ennen lähtöä.


Ja tällaisen pään kanssa tulin kotiin.





Asiaan kuuluvasti olen ihmetellyt tätä peilin edessä ja pyöritellyt päätäni ja kummastellut sitä, kun tuuli tuntuu päänahassa - molemmin puolin! Ja enpä muista milloin olisin viimeksi ollut kampaajakäynnin jälkeen yhtä innoissani uudesta tukastani kuin nyt. Toisinaan vähän radikaalimmat muutokset hiustyylissä tekee ihmiselle hyvää.

Someone may remember my hair anxiety in July and the way my hair was after the hair cut. Well, after the idea had been bubbling under for years already, I finally decided to go for a very short crop and to do it after the wedding spree we had in August. The first picture is my hair this morning and the second is my hair after I came home from the hair dresser. And I can tell that I'm super exited about my new look! I think it's good to have a proper change every now and then, and hair is the easiest and cheapest way to achieve it. 


keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

No se tukka | How the hair turned out

En sitten raaskinut vielä luopua vaivalla kasvatetusta tukastani ihan kokonaan, joten mitään täysin uutta ja järkyttävää ei kampaajalta loppujen lopuksi kävellyt kotiin. Paksu tukko hiuksia tosin jäi kampaajan lattialle, kun entistä sivusiilin poikasta kasvatettiin vähän (aika paljon) suuremmaksi. 



En nyt sitten tiedä, helpottaako tämä juhlakampausten tekemistä mitenkään merkittävästi, mutta ainakin itsellä on taas sellainen olo että tukka on kuosissa. :D 

Ja sai muuten olla viimeinen kerta hetkeen että tungen omaa naamaa blogiin, kahtena päivänä peräkkäin tuntuu melkoiselta liioittelulta. 

So nothing mindblowing happened at the hair dresser today. The small sidecut I had just grew a little bigger (or a little more than little). I don't know if this helps in making any kind of fancy updos but at least I'm comfortable with my hair again. And this will be the last time in a long while that I'm putting my own face in here, two days in a row feels a bit too much. 

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Bloginikseistä kesän pelastus | Blog tips that saved my summer

Ohoho nyt nähdään jotakin ennen kuulumatonta: meitsi tekee postauksen tukasta ja meikistä. 

Minähän olen siis ihan totaalikäsi mitä tulee kampausten tekoon ja eyeliner-rajauksiin. Mutta tänä keväänä opin Pupulandia-blogista kaksi juttua jotka ovat pelastaneet minut niin monelta hius- ja meikkikriisiltä tänä kesänä, että ne on pakko jakaa täälläkin. Jos vaikka joku muukin välttyisi edes yhdeltä bad hair daylta tai eyelinerkriisiltä tämän ansiosta. 

Havaintokuvat on omista maisterijuhlistani ja ne ystävällisesti hotasi sisko Lare.



No se tukka. Kaikessa nerokkuudessaan niin yksinkertainen, että itku pääsee kun en ole tätä aiemmin tajunnut. Otetaan hiuspanta mallia jousto, rämpsäytetään se pään ympärille niin, että se jää hiusten päälle ja sitten vaan kääräistään hiusten latvat pannan alle. Muutama pinni varmistamaan höskän paikallaanpysyvyys ja se on siinä. Vähän voi lakkaa laittaa jos siltä tuntuu. 

Tämä kampaus onnistuu jo melko lyhyelläkin tukalla, mutta pidemmällä siihen saa tietysti enempi volyymiä. Jos tukkaa on vähänlaisesti, niin pieni tupeeraus ei tee pahaa ennen pannan laittoa. Tupeerauksella ja hapsottavilla haivenilla kampauksesta saa vähän huolettomamman, mutta halutessaan siitä voi tehdä myös siistin ja sileän salonkiversion. Omaan tukkaani tein vähän kiharaa näitä juhlia varten, mutta ne nyt sitten tietysti oikeni jo hiustenlaittovaiheessa. Sekaan törkkäsin päivänkakkaran, joita jäi yli ovikranssista (kovin eleganttia, kyllä).


No sit se meikki. Vuosikaudet olen sitkeästi yrittänyt treenata nestemäisellä eyelinerilla tuhraamista, mutta eihän siitä ole mitään tullut. Hirveät läjät pumpulipuikkoja on tuhlattu ja joka kerta rajaukset on levenneet levenemistään kun jostain kohtaa on pitänyt korjata ja sitten ne rajaukset on aina peittäneet puoli luomea. Kaunista. No sitten tulee ihana Pupulandian Jenni ja jakaa ammattimeikkaajan vinkin: kannattaa tehdä se rajaus ensin kajal-kynällä ja vetää vasta sen päälle eyeliner. Näin rajaus asettuu siihen mihin sen pitääkin, eikä ripsen tyveen jää niin herkästi "värittämättömiä" kohtia. Ja voin kertoa että TOIMII! Herranjestas miten yksinkertaista. 

Että näillä on menty aika monet fiestat tänä kesänä, mukaanlukien Ilosaarirock ja kahdet valmistujaiset. Loppukesästä olisi vielä parit häät tulossa, ja voi olla että turvaudun tähän samaan ratkaisuun niissäkin jos ei kampaajalla tapahdu mitään radikaalia. 

Linkkaisin suoraan Jennin alkuperäisiin postauksiin, mutta ne ovat toistaiseksi hukassa koska Pupulandia muutti alkukesästä ja vanhat postaukset ovat vielä jossakin internetsin syövereissä. Voin koettaa seurailla tilannetta ja jos pääsy noihin postauksiin joskus taas aukenee niin lupaan ne myös linkata tänne.

Early this summer I learned two things from the wonderful blog Pupulandia that have saved me from so many make-up and hair crises that I have to share them with you. 

First, the hair. It's so stupidly simple that it made me want to cry for not realizing it sooner. You take a headwrap, snap it around your head and then wrap the ends of your hair around and under it. Then secure with some bobby pins and maybe a bit of hair spray. It makes a different look whether you leave stray locks here and there or make it nice and smooth.  

Second, the make-up. I have always been terrible with liquid eyeliner, but the writer of Pupulandia shared this tip from professional make-up artist: first, line your eyes with make-up pen (kohl) and only after that apply the liquid eyeliner. It makes the liquid spread more smoothly and stay where you want it to stay. Also, it's less likely that there are "bald spots" between the line and your lashes. And it works! Hooray! No more bad eyelinings! 

I've gone through two graduation parties and a rock festival with this look and there are still two weddings coming up. It's so nice not to have a make-up and hair crisis every damn time.  

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Tukkadilemma | Hair dilemma

Sehän meni niin, että ensin totesin, että tukka on aika reuhka ja juhlia tulossa ja pitäis mennä parturiin. Sitten varasin parturiajan (okeiokei kampaaja!) ylihuomiseksi. Sitten tajusin, ettei mulla ole minkään maailman käsitystä siitä, että mitä tälle päällensä nyt sitten tekis. Koska eihän se nyt oo mistään kotoisin  että käy puolen vuoden välein kampaajalla ja silloinkin vaan tylsästi sanoo että no ohenna vähän ja leikkaa tuo otsis kuosiin. Ei myyr, jotain jännempää tarvii nyt keksiä. Se otsiksen mie pystyn nyrhäämään itsekin jos tarve vaatii, kyllä kampaajan kyvyille pitää antaa tekemistä! Ja varsinkin nyt kun värin kanssa ei tule enää kikkailtua, niin leikkaus saisi sitten olla vähän jännempi ettei mee ihan tylsistelyksi elämä. 

FYGWSH
Monta kertaa on tehnyt mieli lähteä tälle linjalle mutta rohkeus ei ole riittänyt.

FYGWSH
Pixie-leikkaus mulla joskus oli, mutta en oikein tuntenut oloani kotoisaksi siinä. 
(Toisin sanoen käytin vuosikaudet noloa huivia, koska en tykännyt tukastani. Never again.)

Screenmusings.org
Amélie-leikkauksesta olen myös toisinaan haaveillut mutta ollut vissiin aina sitä mieltä, ettei se sopisi mulle.
Eihän sitä tietysti tiedä jos ei kokeile.

Theory Hair Salon
Sivusiili puolestaan on tullut kokeiltua sekä vähän maltillisemmassa että överimmässä mittakaavassa.
Onhan se ihan hauska, mutta alkaa olla aika nähty.

Girls With Short Hair / Wip-Hairport
Maailmalla näkyi viime kesänä aika paljon niin sanottuja baby bangseja eli tosi lyhyttä otsista. 
Jostain syystä tämä tuntuisi kaikkia siilejä ynnä muita repäisevämmältä ratkaisulta. Hmm.


Erityishienoja epäsymmetrisiä ja muuten persoonallisia leikkauksia on lissabonilaisen Wip-Hairportin Flickr-galleriassa. Jos etsiskelette vähän erilaista tatsia tukkaanne ja haluatte nähdä miltä hiusmallit näyttävät ihan tavallisten ihmisten päässä ilman studiomeikkiä ja -valaistusta, kannattaa suunnata tuonne. Fuck Yeah Girls With Short Hair -tumblr on aika ilahduttava kokoelma lyhyitä hiusmalleja, sielläkin suurin osa ihan tavallisten tyttöjen päässä.

Internetsi on kyllä täynnä jos minkälaista inspiraation lähdettä, mutta kun ei vaan osaa päättää  mitä haluaa, tai edes että minkä pituista. Katsellaan sitten keskiviikkona, että minkälaisen pään kanssa mie tuun kotiin. 

I have a problem. First, I realized that my hair is completely overgrown and that we have some parties approaching where it would be nice to look presentable. Thus, I booked a time for a haircut. Only after that I started thinking about what I would like to do with my hair and the conclusion is I have absolutely no idea. Web is full of inspiration, but I have a terribly difficult time trying to decide. Two sites that I like and have pictures of real people without studio make-up and lighting to make them look über-cool are Wip-Hairport's Flickr-gallery and Fuck Yeah Girls With Short Hair -tumblog. I kind of have a thing for short hair but then again, I've grown mine for almost two years now so it would be nice to keep it lengthy. Oh well, we'll see what the end result is like when I come home from the hair salon on Wednesday.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kohti luonnollisempaa: hiukset

Näitä uudenvuodenlupaukseen liittyviä postauksia oli silloin vuodenvaihteen aikoihin jo useampi suunnitteilla, mutta sitten ne kuitenkin jäi tuonne luonnoskansioon lojumaan keskeneräisinä pidemmäksi aikaa. Nyt päätin kuitenkin tormistautua ja ottaa aiheen pitkästä aikaa puheeksi.

Luonnollistamisjutut aloitin oikeastaan hiuksista. Lopetin hiusteni värjäämisen kaksi vuotta sitten ja vuoden verran on tukka ollut kokonaan omaa väriä, viimeiset värjätyt latvat napsittiin pois tammikuussa 2012 ennen kuin lähdin Tanskaan. Aikaisemmin on päässäni ollut niin punaista kuin violettiakin ja tuleehan sitä värikkyyttä toisinaan vähän ikävä, mutta kyllä hiusvärittömyydessä on niin paljon etuja että ei voi kuin olla tyytyväinen värjäämättömään päähänsä.

2010 ja 2012
Ensinnäkin rahaa säästyy ihan älyttömästi: värjätyn tukkani kanssa kävin 2-3 kuukauden välein kampaajalla, ja monivärivärjäys teki lähes aina 80-100 euron loven lompakkoon. Näin jälkikäteen sitä miettii, että miten ihmeessä siihen oli edes varaa?! No, nyt on kampaajakäyntejä ollut noin kerran puolessa vuodessa ja hintakin jää jonnekin 25-30 euron pintaan. Toisekseen, hiukset ovat paljon paremmassa kunnossa eikä hoitoaineen käyttämättä jättäminenkään ole kriisin paikka. Kolmannekseen, enää ei tarvitse pelätä jokaisella värjäyskerralla että entä jos nyt tuleekin jokin allerginen reaktio, vaikka niitä ei aiemmin ole tullutkaan. Eikä tarvitse ajatella kauhulla sitä myrkkyjen määrää joka päänahkaan imeytyy.

Aloe Vera shampoo ja hoitoaine. Kuvat: Urtekram

Ensimmäiset ostamani luonnonkosmetiikkatuotteet olivat varmaan Urtekramin Aloe Vera -shampoo ja -hoitoaine. En pysty kyllä enää muistamaan että miksi päädyin juuri näihin; ehkä siksi että ne olivat helposti marketin hyllyltä saatavissa ja niillä oli EcoCert -sertifikaatti, toisin sanoen kynnys hankkimiseen oli matala, varsinkin kun hintaakaan ei ollut juuri enempää kuin tavallisella shampoolla. Muistelisin ostaneeni nämä tuotteet samaan aikaan kun lopetin tukkani värjäämisen, tarkoituksena ehkä käyttää niitä lähinnä kesämökillä mutta sitten ne jäivät ihan jokapäiväiseen käyttöön. 

Luomu- ja luonnonpesuaineille tuntuu olevan ominaista aavistuksen mäntysuopainen tuoksu, ja mäntysuopa tästäkin shampoosta tuli ensimmäisenä mieleen, mutta itseäni se ei ole suuremmin haitannut. Muuten jälki on yhtä puhdasta ja pehmeää kuin millä tahansa kemppariaineillakin.

Urtekrameista siirryin noin vuosi sitten  Lushin kuivalle ja hilseilevälle päänahalle tarkoitettuun Soak and Float -palashampooseen. Se on riittoisaa (ensimmäinen ostamani pala on tosiaan kestänyt jo vuoden), luonnon ainesosista valmistettua ja se oikeasti toimii! Tukka on paremmassa kunnossa kuin aikoihin ja päänahkakin on asettunut merkittävästi. Plussana tulee se, että näitä shampoopaloja (tai palashampoita) ei pakata muoviin! Jee! 

Kuva: Lush 

Soak and Floatissa on vahva tervainen haju jonka ansiosta koko kylppäri leuhkaa tervalle, jos ei saippuaa sulje johonkin tiiviiseen rasiaan (kuivana tietysti, ettei se pääse homehtumaan). Hiuksiinkin haju tarttuu mutta hyvin mietona, ja se häviää nopeasti. Jos ei halua haista pienelle partiopojalle, niin sitten ei ehkä kannata hankkia juuri tätä shampoota.

Lushin valikoimissa on paljon muitakin palashampoita ja kaikkea muuta jännää sälää. Mitään ei ole testattu eläimillä, osa tuotteista tulee tosiaan ilman turhia muovipakkauksia ja ainekset ovat luonnollista alkuperää. Helsingissä käsittääkseni on Lushin liike, mutta itse aion käydä tulevalla Englannin reissulla ostamassa varastoon parit shampoopalat, siellä kun nuo tuotteet ovat jonkin verran - jopa merkittävästi - edullisempia kuin täällä Suomessa. Verratkaa vaikka nettikauppojen hintoja! (Lush Suomi ja Lush UK)

Mutta että tämmöistä tukka-asiaa. Katsellaan, milloin saan aikaiseksi ruveta tönkimään meikkipussiani samanlaisen postauksen tiimoilta.


I made a new year's resolution of using less chemicals and more natural beauty products. I quit dying my hair two years ago (spring 2011) and I have been very happy about that decision. The pictures above are me in 2010 and in 2012, the latter picture being me with my natural hair colour. I have been using Urtekram and Lush -shampoos to wash my hair. Both are of natural ingredients and are not tested with animals. 

Tämä postaus ei ole sponsoroitu ja olen nostanut mainitut tuotemerkit esille vain siksi, että itselläni on niistä kokemusta. / This post is not sponsored. I have mentioned these products only because I have personal experience of using them.