| Vietnam, osa 3: Ruoka

Paistetut wontonit

Matkailemisessa ruoka on lähestulkoon parasta. Vietnamissa ollessa pidettiin ohjenuorana sitä, että syödään mahdollisimman paljon kaikkea sellaista, mitä ei todennäköisesti kotona tulla saamaan, ja että länsimaalaisesta ruuasta pysytään kaukana. Ei hampurilaisia, pitsaa, pastaa tai pihviä. Ja siinä muuten onnistuttiin, vaikka loppuajasta tuntui että nuudelit tulee kohta korvista. ;)

Syöminen Vietnamissa oli ihanan edullista! Ruokalasku pysyi käytännössä aina alle 10 eurossa kahdelta henkilöltä (sisältäen juomat ja 2-3 ruokalajia sekä talon tarjoamat jälkiruokahedelmät). Luultavasti ruokaa olisi löytänyt vieläkin halvemmalla, jos olisi rohkeasti heittäytynyt paikallisten sekaan katukeittiöihin.

Koetin nimetä käytyjä ravintoloita parhaani mukaan tähän postaukseen, mutta kun kuitenkin syötiin ulkona kaksi kertaa päivässä niin väkisin osa on unohtunut eikä läheskään joka ateriasta ole kuvaa, mutta kyllä näistä jo jonkinlaisen käsityksen saanee. Aika paljon suunnistettiin TripAdvisorin vinkkien perusteella ja kyseisen palvelun arvosanoilla tuntuikin olevan kova painoarvo Vietnamissa, monien ravintoloiden ovella oli TripAdvisorin myöntämä Certificate of Excellence -kyltti houkuttelemassa asiakkaita.

Pho 2000, Saigon

Pho 2000 oli lähellä meidän hotellia, joten sinne päädyttiin syömään ensimmäisenä päivänä matkaoppaan suosituksesta. Ensimmäiseksi pho-keitoksi ihan ok elämys, tosin paikka oli täynnä länsimaalaisia ja henkilökunta oli hyvin elämäänsä kyllästyneen näköistä. Hoksattiin sitten, että presidentti Bill Clinton on aikanaan käynyt kyseisessä ravintolassa, mikä ilmeisesti vieläkin vetää erityisesti jenkkituristeja puoleensa. Päätettiin, että seuraavat phot etsitään jostain muualta.

Bubble tea

Barbecue Garden, Saigon

Barbecue Garden oli ketjuravintola, josta sai kaikkea mahdollista grillivartaassa, omassa pöydässä grillattuna. Grillaamisen työnjako jäi vähän epäselväksi, kun välillä tarjoilija syöksyi kääntelemään vartaita heti jos niihin itse uskalsi koskea, ja välillä meidät jätettiin pärjäilemään pitkäksi aikaa keskenään ja eväät alkoivat epäilyttävästi kärytä. Ruuasta tuli joka tapauksessa kypsää ja se oli oikein hyvää, joten eipä siinä. :D


Pho Hoa Pasteur, Saigon

Pho 2000:n jälkeen haluttiin etsiä pho-keittoa vähän natiivimmasta paikasta ja Pho Hoa Pasteur vaikutti sopivalta ehdokkaalta: lounastaukoa viettävät paikalliset valkopaitatyöläiset, pienet jakkarat ja metalliset pöydät antoivat ymmärtää että nyt ollaan perusasioiden äärellä. Keitto kannettiin pöytään suoraan kiehuvasta kattilasta ammennettuna ja oli muuten hyvää! Vanha tarjoilijatäti ei puhunut englantia, mutta viittomakielellä selvittiin loistavasti. 

Kevätkääryleitä ja nuudeleita jonkin sortin ketjuravintolassa. 

Bale Well, Hoi An

Bale Well oli katukeittiön ja ravintolan välimuoto, jossa tarjoiltiin vain yhtä ruokalajia, eli riisipannukakkuja. Tässäkin paikassa ruoka kannettiin pöytään lähes välittömästi kun vain ehdittiin istuutua. "Riisipannukakut" ei riitä täysin kuvaamaan, mitä kaikkea tähän ruokalajiin kuului. Pöytään tuotiin riisipaperia, marinoituja kasviksia, kevätkääryleitä, kanavartaita, pannukakkuja ja hapanimelää dippikastiketta (jota Vietnamissa tarjoillaan käytännöllisesti katsoen kaiken kanssa). Kaikkea käärittiin riisipaperin sisään tiukaksi rullaksi, uitettiin dipissä ja ei muuta kuin ääntä kohti. Tarjoilija näytti, miten homma toimii ja kävi säännöllisin väliajoin näppärästi kääräisemässä uuden rullan. Yritettiin kyllä itsekin, mutta ilmeisesti se oli vähän surkuhupaisan näköistä puuhaa, kun tarjoilija vain naureskeli ja tuli saman tien auttamaan. Ruokaa oli enemmän kuin jaksettiin syödä, eikä todellakaan hinnalla pilattua. Paikka oli vähän hankala löytää: yhtenä päivänä varta vasten käytiin sitä etsiskelemässä tuloksetta, mutta loppujen lopuksi jollain toisella kertaa kaupungilla tallustellessa käveltiin ohi ihan sattumalta ja päätettiin jäädä syömään. 

Reaching Out Café

Reaching Outiin päädyttiin iltapäiväkahville ja -teelle eräänä sateisena päivänä ja kokemus oli yksi reissun mieleenpainuvimpia. Paikka on hyväntekeväisyysjärjestön ylläpitämä kahvila, jonka työntekijät ovat puhe- ja kuulovammaisia. Heidän kanssaan kommunikoitiin pienillä tekstipalikoilla ja viittomalla, ja tilaus tehtiin ruksimalla omat valinnat pieneen lomakkeeseen. Kahvilan tunnelma oli ihan omaa luokkaansa, kun kaikki asiakkaatkin olivat kuin huomaamattaan hyvin hiljaa. Lisäksi tee ja kahvi olivat parasta, mitä koko matkalla saatiin. Lisukkeeksi tilatut inkiväärikeksit ja kookos-kahvi-naksut olivat ihan hillittömän hyviä, olisin voinut tuoda niitä pussitolkulla kotiin tuomisiksi.


Mi Casa, Hoi An

Pho-keitto naudanlihalla

Paneroitua tofua

Kevätkääryleitä

Mi Casa oli Hoi Anissa ihan hotelliamme vastapäätä, joten siellä tuli helpon sijaintinsa takia käytyä syömässä useampaankin otteeseen. Parhaiten jäi mieleen hillittömän hyvät tofuannokset, voi kun osaisi itsekin tehdä yhtä hyvää. Miljöönä ravintola oli aika vaatimattoman näköinen, mutta hyvä ja edullinen ruoka oli kuitenkin meille pääasia.

Ravintola oli äidin ja tyttären pyörittämä perheyritys, ja tytär puhui hyvää englantia ja rupatteli mielellään asiakkaiden kanssa niitä näitä. Ravintolan yhteydessä heillä oli myös pyykkipalvelu, polkupyöränvuokrausta ja pieni kioski, josta yleensä ostimme joka päivä vettä ja tölkin tai pari jääteetä ja olutta. Suurin osa Hoi Anin yrityksistä olikin tällaisia monipuolisia paketteja, joista sai kaikkea majoituspalveluista moponvuokraukseen.

Five Oysters, Saigon

Riisipannukakku

Five Oystersissa käytiin syömässä parikin kertaa vielä ennen kotiin lähtöä. Paikassa oli sen verran vahvat hipsterifiilikset, että jos musiikin olisi vaihtanut johonkin marginaaliseen indietouhuun, olisi ravintola voinut sijaita ihan yhtä hyvin esimerkiksi Tukholmassa tai Brooklynissä kuin Saigonissa. Paikan riisipannukakku oli iso ja runsaassa täytteessä oli äyriäisiä, ituja ja kevätsipulia. Nam! Tarjolla olisi ollut myös esimerkiksi sammakkopiirasta, mutta ei uskallettu ottaa riskiä enää päivää ennen kotiinlähtöä. (Pitkä lento ja sekaisin oleva maha, ei kiitos...)


Lisäksi täytyy mainita vielä ravintola Bao Han Hoi Anista. Siellä käytiin syömässä kolme kertaa, mutta näköjään yhtään valokuvaa ei tullut otettua. Ravintola oli yksi parhaita koko reissulla, ruoka oli tuoretta ja hyvää ja omistaja oli hurmaava rouva joka puhui kuulohavaintoihin perustuen ainakin englantia, ranskaa ja venäjää ja tuntui muistavan kaikki ja kaiken. Paikan erikoisuus olivat erilaiset merenelävät, ja me testattiin ainakin mustekalaa eri muodoissa, barracudaa ja jättikatkarapuja. Hoi Anissa voi luottaa siihen, että merenelävät ovat tuoreita - Saigonissa se ei ole ihan niinkään taattua.

White Rose - Banh bao vac

Hoi Anin erikoisuuksista pitää mainita vielä White Rose -mykyt (Banh bao vac), riisijauhoista tehdyt, läpikuultavat nyytit joiden täytteenä on jauhettua katkarapua ja kasviksia. Ehdottomasti maistamisen arvoisia! Sanovat, että kyseessä on nimenomaan Hoi Anin oma perinneruoka, jota ei saa oikealla tavalla valmistettuna mistään muualta. Kellertävässä valossa otettu kännykkäkuva ei todellakaan tee annokselle oikeutta, mutta oli taas kerran niin nälkä ettei asetuksien säätämiselle ja sommittelulle riittänyt kärsivällisyyttä. :D

***

Muita ruokaan liittyviä havaintoja:

- Annoskoot olivat keskimäärin aika pieniä, toisin sanoen minäkin jaksoin lähes poikkeuksestta syödä kaiken! Isompiruokaiselle saattaa yhdestä satsista jäädä nälkä, joten kannattaa rohkeasti tilata yhteisesti esimerkiksi kolme tai neljä ruokalajia ja jakaa annokset. Sitä ei Vietnamissa katsota ollenkaan pahalla vaan se on ihan yleinen tapa. Aina on kohteliasta annostella ensin toisen lautaselle ruokaa ja sitten vasta ottaa itse.
- Ruoka tosiaan on hyvin edullista tasokkaammissakin paikoissa, mutta ainakin meille tuli sellainen kunnianhimoinen "kyllä jostain löytyy vielä vähän halvempi" -asenne ja sitten sitä ruokapaikkaa aina metsästettiin tovi jos toinenkin ennen kuin nälkäkiukku tuli uhkaavan lähelle :D
- Ravintolaan saa viedä omat juomat, jos haluaa. Esimerkiksi vesipullo kannattaa viedä mukanaan, se maksaa ravintolassa maltaita markettihintoihin verrattuna. Tuoremehuja sen sijaan kannattaa tilata ravintoloissa, itse join sitruunamehua lähes joka paikassa ja olin ihan taivaassa, kun se tuotiin pöytään vasta puristettuna. Olut ja drinkit olivat myös älyttömän halpoja.
- Ruokailuvälineinä oli yleensä syömäpuikot ja lusikka. Joissain paikoissa sai myös haarukan, mutta veitsiä kattauksissa näkyi oikeastaan vain hotellin aamiaisella. Syömäpuikkojen käyttötaito on siis ihan hyvä hallita edes auttavasti.
- Me syötiin vahvoja maitohappobakteereita koko reissun ajan, eikä tullut minkäänlaisia vatsavaivoja. Tietysti jonkinlainen terve varovaisuus kannattaa muistaa, mutta loppumatkasta esimerkiksi salaatit tuli syötyä siinä sivussa eikä siihen kuoltu. Hanavesi Vietnamissa on kuitenkin juomakelvotonta, joten juomat kannattaa pyytää ilman jäitä ja salaatit jättää syömättä, jos yhtään epäilyttää.
- Ravintoloissa on pääsääntöisesti hyvä jättää noin 5-10% tippi laskun loppusummasta. Joissain suurempiin ketjuihin kuuluvissa ravintoloissa kuittiin oli merkitty erikseen "palvelumaksu", eli tippi sisältyi laskun loppusummaan. Enimmäkseen mentiin kuitenkin ihan fiiliksen mukaan, eli mitä parempi ruoka ja palvelu, sen parempi tippi - niin kuin sen kuuluukin mennä.

***

...Tämän postauksen tekemisestä tuli lähinnä nälkä ja paha mieli. Muistelen kuulleeni, että Joensuuhun olisi avattu vietnamilainen lounasravintola. Se pitäisi ehdottomasti käydä testaamassa!

| Elokuun viimeiset

Huomenna alkaa syksy ihan virallisesti.

Elokuun viimeisillä hinkuvilla hengenvedoilla kävin vielä keräämässä kukkia ja  juomassa älyttömän hyvää päärynäjääteetä Hyveen & Paheen terassilla (ja se vuohenjuusto-suklaakakku! Sanat ei riitä kuvaamaan).

Ja kun sää ei enää oikein sallinut ihanaa ulkona juoksentelua paljain jaloin ja kesämekko hulmuten (no sitä ei ole kyllä voinut tehdä enää kuukauteen), syötiin isännän tekemää pitsaa (Londonerin pitsaohjeella tulee loistava pohja, muuta ei enää käytetäkään. En muista olenko jo joskus kertonut tämän.). Yritin myös saada aamupuuron maistumaan vähän paremmalta Eeva Kolun ohjein.

Kävin myös mökillä katsastamassa mitä äiti ja sisko olivat saaneet aikaan kesän rakennustyömaalla. Sinne rakennettiin pieni vierasmökki, jota päästään seuraavaksi sisustamaan! Äiti ja sisko olivat hoitaneet sisätilojen maalaamisen, ja kuten kuvasta voi päätellä, värimaailma on melkoisen hempeä: katto on kuultovalkoinen, seinät vaaleansiniset ja lattia vaaleanharmaa. Saa nähdä, edistyykö sisustaminen jo tänä syksynä niin pitkälle että näette lopputuloksen blogissa vai joudutaanko odottelemaan ensi kevääseen. Se riippuu ihan siitä, millaisiksi syksyn säät muodostuvat. Sitä odotellessa!

| Sunnuntaikävelyllä

Käytiin tänään isännän kanssa käpöttelemässä kaupungilla. Missiona oli käydä ripustamassa valokuvanäyttelyn julisteita, mutta samalla käytiin testaamassa pari viikkoa sitten avattu, kevyelle liikenteelle tarkoitettu Ylisoutajan silta. Aurinkoisessa ja tämän kesän mittapuulla suorastaan lämpimässä säässä oli mukava tallustella ja muistuttaa itseään siitä, että Joensuu on itse asiassa aika kaunis kaupunki kun sitä osaa katsoa oikeasta suunnasta. (Torilta jos katsoo, niin ei ehkä niinkään. Joen rannalta - ehdottomasti.)

Kierroksen päätteeksi käytiin Kuunari Elinalla, joka on juomapuolen lisäksi alkanut tarjoilla ruokaakin. Sattui olemaan sopivasti päiväkahviaika, joten minä testasin marjavohvelin ja havaitsin sen oikein hyväksi. Pitänee käydä testaamassa myös menun muut vaihtoehdot jos vain säät sallii ulkona evästelyn.

| Tovereita, ruokaa ja luonnon ihmeitä

Juhannuksena satoi ja paistoi, ja aina kun ei satanut oltiin pihalla ja grillattiin minkä kerittiin! Lettuja paistettiin, kahvit juotiin ja kaakut syötiin. Ihmeteltiin joutsenia, lokkeja ja lokin munia jotka joku herkkusuu oli pistellyt poskeensa. Saunottiin, rapsuteltiin karvatassuja, paahdettiin vaahtokarkkeja ja nukuttiin hyvin.

Vieraiden lähdettyä jäätiin ukon kanssa kahdestaan ihmettelemään. Käytiin kävelyllä ja keräsin vähän jälkijunassa juhannuskukat pöydälle. Sitten alkoi sataa ihan tosissaan, mutta sekään ei oikeastaan haitannut. Mökkilukemisena oli asiaankuuluvasti Juhannustanssit. 

| Puolukkaa kaikkialla

Jostain voi ehkä huomata, että uusi satokausi kolkuttelee jo ovella ja joillakin on ehkä vielä pakastin täynnä viime kesän puolukoita. Niitä tuli roudattua kotiin litratolkulla, kun niitä oli niin paljon siellä metsässä ja niitä oli helppoa ja nopeaa kerätä kuivalta mäntykankaalta. Pitkin talvea on toisinaan tullut keiteltyä puolukkapuuroa ja pinaatti- ja verilettujen kaveriksi olen aina tehnyt puolukkasurvosta, mutta tänään homma levähti käsiin ihan totaalisesti: puolukkapuuroa, puolukkamehua ja puolukkapiirakkaa samana päivänä alkaa olla ehkä jo vähän liioittelua. Mutta sainpahan kulutettua taas pari litraa noita punaisia tovereita pois pakastinta täyttämästä.

Kaikissa kuvissa on muuten mukana jotain vanhaa joka on minulle uutta. Tässä vähän aikaa sitten meille muutti jonkin verran tavaraa mummolasta, mukaan lukien ylimmän kuvan kakkulapio, toisen kuvan lasikulhot ja alimpien kuvien suloiset Apila-juomalasit. Samassa lastissa tuli myös mummon maalaama kahviastiasto, vanhoja hopealusikoita, pärekori (nyt sinne torille ostamaan tuoreita vihanneksia kori käsivarrella!), vanha ikoni lampukoineen, marjasihti (syksyllä taas puolukkaan! Eiku) ja pieni määrä erinäisiä kippoja ja kuppeja, joista tuli sellaiset hyvät mummolafiilikset.

Tämmöstä meillä, mites teillä? Se ois kesä nyt.

| Kevät joen varressa

Käytiin tänään maalla porukoiden luona. Ruuan ja kahvin välissä käytiin lainakoiran kanssa vähän kävelemässä ja haistelemassa kevään tuoksuja joen tuntumassa. Pienen happihyppelyn jälkeen oli parhautta istua kahvipöytään, johon äiti oli kattanut köyhiä ritareita.