| Yksinkertaiset ratkaisut on parhaita eli vastaus vaatekasaongelmaan

Tässä on syksyn mittaan ratkennut parikin pitempiaikaista säilytysongelmaa (joskin jäljellä on vielä aika monta): Vessaan löytyi hylly ja joitain aikoja takaperin kirppiksellä käveli vastaan tällainen juuttikangasvasu, joka saman tien kertoi olevansa vastaus makkarin vaatekasaongelmaan. Kaikkihan tietää sen röykkiön, joka kerääntyy makkarin lattialle sängynpäätyyn tai milloin minnekin. Meillä kun ei makuuhuoneessa turhia ylimääräisiä neliöitä (eikä vaatekaappitilaakaan sen puoleen) liiemmin ole, on ratkaisu ollut aika pitkään hakusessa. Nyt löytyi nyssäkkä, joka toimisi oikein mainiosti jos vielä saisi tuon puoliskon koulutettua siihen, että se ei riitä että ne vaatteet on kasassa siinä sen vasun päällä. ;D

En löytänyt tästä vasusta minkäänlaista tuotelappusta joka kertoisi mistä tämä on alunperin lähtöisin. Jos joku osaa valaista asian suhteen niin se olisi mukavaa, ajattelin ettei toinen tämmöinen olisi yhtään pahitteeksi.

| Vanhan lakanan uusi elämä

Kävin pitkästä aikaa maalla viime viikonloppuna ja ihastelin äidin tekemää verhosovellusta: isotädin käsin kirjailema vanha lakana oli päässyt komeron perukoilta tekemään verhon virkaa! Näyttää nimittäin tosi kauniilta ja viimeisen päälle nykyaikaisen maalaisromanttiselta. Ihanaa, että näille vanhoille käsityötaidonnäytteille löytyy käyttöä eivätkä jää ihan täysin koiden nakerrettaviksi.

(Hauskinta - tai pitäisikö sanoa ironisinta? - tässä on se, että vaikka porukoiden talo on niin maalla kuin mikään ikinä, siellä maalaisromantiikka ei tarkoita nykyistä heinäseipäitä-ja-valkoista-tyyliä vaan vuosikymmenien mittaan kerääntyneitä kerroksia ja onnellista sekasotkua jos vaikka minkä näköistä kampetta. Sellaisen minä haluan omastakin kodistani sitten joskus isona.)

| Lisää säilytystilaa vessaan

Eihän siihen mennyt kuin pari vuotta aikaa, mutta lopultakin meillä on vessassa säilytystilaa! Ilmeisesti tämän huushollin rakennuttaja on aikoinaan ajatellut, että kyllähän yksi pieni peilikaappi vessassa riittää ihan oivallisesti. No, kyllähän se riittää kun säilöö sitten kaikkea periaatteessa vessaan kuuluvaa kampetta esimerkiksi vaatekaappiin ja yöpöydän laatikoihin. Meikkikoria olen pitänyt olohuoneessa kirjoituslipaston päällä. Nyt on sekin onneksi mennyttä elämää ja pelastuksen toi taas kerran Ikea. Etsiskelin tuollaista kapeaa, wc-istuimen päälle sijoitettavaa hyllykköä yhdestä jos toisestakin paikasta, mutta Ikea oli ainoa joka tarjoili juuri oikean mittaisen kalusteen. Harkitsin alkuun hyllyn maalaamista jonkun väriseksi, mutta totesin että mikään ei kuitenkaan tee tuota vihertävänkukertavaa kaakelointia yhtään paremman näköiseksi joten olkoon nyt sitten. Kivat vihreät säilytyskorit löytyi Tigerista, pari vähän suurempaa koria pitäisi vielä löytää mutta niillä ei ole kiirettä, niin kuin ei millään meidän huushollissa. (Nimimerkillä "Raivasin just tänään viimeiset puutarhakamppeet varastoon takapihalta".)

| Maalauksenopettajan kotona eli Visiitti kuvataiteilijan työhuoneelle

 

Viikko sitten kokoonnuttiin maalauspiiriporukan kanssa opettajamme kotiin vanhalle kansakoululle. Olen vieraillut siellä ennenkin ja joka kerta paikka on yhtä kiehtova ja silmä löytää yksityiskohdan toisensa jälkeen ihmeteltäväksi, mikä toivottavasti välittyy myös kuvista. Talon alakerrassa on työhuone ja yläkerrassa varsinaiset asuintilat. Nämä kuvat ovat yksityiskohtia työhuoneelta, joka aiheutti ainakin minussa melko massiivisen työhuonekateuden. Olen haaveillut tämäntapaisesta omasta tilasta varmaan 13-vuotiaasta asti, joten kyllä se ehkä täytyy jossain vaiheessa elämää vielä toteuttaa.

| Teellä siskon luona

Kävin tässä taannoin siskon luona töiden jälkeen juomassa teetä ja syömässä suklaakakkua ja nappasin samalla reissulla muutaman kännykkäotoksen. En vaan mahda mitään sille, että joka kerta tuolla käydessä mieltä lämmittää ihan sikana sellainen kotoisa jazz-koti kohtaa mummolan -fiilis. Oma koti tuntuu aina jotenkin vähän persoonattomalta tuollaisen värien ja yksityiskohtien ylenpalttisuuden jälkeen.

Edellinen siskon kämppä -postaus löytyy täältä.

| Valoisia ajatuksia eli Minkälainen lamppu keittiöön?

Tässä on nyt pari vuotta suunniteltu ja puhuttu, että keittiöön tarttis vähän lisävaloa. Tuohon pöydän ylle olisi ajatus saada jokin pieni ja siro valaisin, joka ei jyräisi liikaa mutta antaisi vähän lisävaloa ruuanlaittoon ja pöydän ääressä askarteluun. Tähän mennessä vika on ollut lähinnä saamattomuudessa, kun silleen puolivahingossa ei ole tullut vastaan Just Sitä Oikeanlaista lamppua. Nyt ajattelin ottaa ihan asiakseni ETSIÄ siihen sen lampun ennen kuin talven pimeys liiskaa meikäläisen sohvan pohjalle. Tuntuu vaan olevan vaikeampaa kuin äkkiseltään kuvittelisi, koska a) on taas melko tarkka visio siitä, mitä haluan ja b) käytettävissä olevan rahan määrä on rajallinen, kuten aina.

Ylhäältä vasemmalta lähtien Jotex Cyprus, Eglo Timangi, Lightyears Lullaby Small ja By Rydéns Namur. 

Näistä tyypeistä tykkään kaikista, mutta tuo betonipötikkä putosi varteenotettavien ehdokkaiden listalta, koska se on vähän turhan jyhkeä. Nyt tarvitaan jotain vähän kevyempää.

Aikani tuota keittiönurkkaa tuijoteltuani tulin myös siihen tulokseen, että värin suhteen nyt haetaan kuparia tai messinkiä. Se toisi sopivasti vähän kiiltoa ja lämpöä, jotenkin hopea tai harmaa tuntuivat ajatuksen tasolla ihan liian kylmältä ja kovalta. Älkää kysykö, nyt mennään puhtaasti intuition mukana.

House Doctor Aston

Vastoin kaikkea järkeä ihastuin tähän House Doctorin käpyä muistuttavaan valaisimeen aika paljon heti kun näin sen. En ole ihan varma miltä se näyttäisi tuossa meidän keittiönurkassa, mutta jollain hassulla tavalla tämä kyllä lämmittää mieltä.

Bloomingville AW14 katalogi

Kaikkein mieleisimmän näköiset valaisimet löysin kuitenkin Bloomingvillen AW14-katalogista, mutta näiden jälleenmyyjien tai hintatietojen löytäminen onkin sitten toinen juttu. Jokusen tovin saanee viettää googlen parissa, mutta jos hinta on kohdallaan niin lähes minkä tahansa näistä viidestä voisin kyllä ottaa meidän keittiöön roikuskelemaan.


Mitä tuumaatte, mikä noista vaihtoehdoista sopisi parhaiten meidän keittiönurkkaan?

| Taas se haluaa juttuja eli Ikean Ryssby 2014 -sarja

Olettekos muuten vielä törmänneet Ikean Ryssby 2014 -sarjaan? Voi terve että on taas meikäläisen makuhermoon osuvia juttuja! Ryssby poikkeaa selvästi siitä tyypillisestä yksinkertaisen pelkistetty -linjasta jota Ikealla enimmäkseen muuten näkee (minkä sanottuani havaitsin koonneeni tähän ne kaikkein pelkistetyimmät jutut koko sarjasta). Asiasta sen enempää tietämättä sanoisin, että mummola/karjala/slaavilaisuus-suunnalta on vaikutteita haettu aika vahvasti (tätähän ei ainakaan sarjan nimestä mitenkään pysty päättelemään...).

Kollaasiin kokosin muutamia omia lempijuttujani tuosta sarjasta, kaikki kamppeet voi käydä katsastamassa täällä. Nuo lakanat kuumottelis kyllä aika kovasti, voi itku tätä lakanafiksaatiota.

Tilannettahan ei yhtään paranna se, että viikon päähän ois suunnitteilla Ikea-reissu siskojen kanssa.



Kollaasin kamat ylhäältä lukien:
Lakanat
Kannu
Kynttilänjalka
Huopa
Teekuppi

Kaikki kuvat: Ikea

| Keltaista elämään

Huomasin vähän aikaa sitten, että olen salavihkaa kehittänyt akuutiksi muuttuneen tarpeen saada väriä elämään. Aikani tätä hämmentävää tunnetta makusteltuani tulin siihen tulokseen, että mikä tahansa väri ei nyt tähän hätään auta, vaan tarvitaan keltaista.

Koko hommahan lähti siitä, että totesin pyyhemonsterin käyneen verottamassa meidän käsipyyhevarantoja (muuta selitystä en keksi sille, että niitä katoilee) ja suunnistin pyyhekauppaan. Aikani monenkirjavaa pyyhehyllyä tuijoteltuani tulin siihen tulokseen, että perusvarma harmaa ei nyt nappaa, joten kotiin lähti keltainen pyyhepari. Johan tässä on viimeiset kolme vuotta tuijoteltukin harmaan ja mustan eri sävyissä räiskyviä pyyhkeitä.

Keltaiset pyyhkeet näyttivät vessan naulassa niin mukavilta ja piristäviltä, että metsästin vielä olohuoneen pöydälle keltaisen rustiikkikynttilän väritäpläksi. Näyttää muuten kivalta sinisen sohvan kaverina!

Ennestään meidän huushollista löytyi keltaista väriä yhden tuolin verran, ei enempää eikä vähempää. Kontista viime kesänä löytynyt tuoli piristää eteisessä sisääntuloa (jota sai raivata noin vartin verran ennen kuin alkoi näyttää kuvauskelpoiselta, höm. No, tulipahan vietyä samalla kesäfläbärit varastoon.).

Nyt alkaa pahin värin tarve helpottaa, varsinkin kun ulkona lehdet kellastuvat hyvää vauhtia ja pääsee kieriskelemään ruskan väreissä oikein urakalla. ^^

| Niittykukkia poimin vain sulle

Nyt toteutetaan sitä ultimate-kliseetä, jonka mukaan wannabe-sisustusbloggaajat vaan postailee kuvia kukkakimpuistaan ja kuvittelee, että se riittää postauksen sisällöksi.

Mut hei, mulla oli tähän tiettyyn kukkakimppuun liittyen myös ihan visio. (Minkä lisäksi koko kesän pituisen bloggaamattomuuden jälkeen on mukavaa pitää rima sopivan alhaalla aiheiden suhteen.)Tuijottelin nimittäin koko kesän keittiön sälähyllyllä nököttävää mustaa suojaruukkua joka on aika vetävän graafinen kaikessa mattamustuudessaan, ja mietin, että pirskules että tuo näyttäis hyvältä niittykukkien kanssa.

No kesähän sitten venähti elokuun lopulle saakka ennen kuin sain itseni sinne niitylle (tai siis ojaan pyörätien viereen), mutta onneksi kukkatarjontaa kuitenkin oli vielä. Ja lopputuloshan muuten näytti tasan just niin hyvältä kuin olin alun perin visioinutkin.

Harmi vaan, että pietaryrtti haisee aika saakelin pahalle sisään tuotuna.

| Uusi lukuvalo makkariin

Hei, sisustusjuttuja pitkästä aikaa!

Alkukesästä kerroin sivumennen, että meille muutti mummolasta tavara jos toinenkin, ja tämä valkoinen lukulamppu oli yksi niistä. Muotoilunsa puolesta se on varmaan tuttu tyyppi monille, näitä näkee säännöllisesti blogeissa ja mummoloissa jos vaikka minkä värisinä.

Koko kesän lamppuparka kökötti yöpöytäni alatasolla (saatoin pudottaa sen sieltä parikin kertaa) odottamassa inspiraatiota, jonka kannustamana se päätyisi seinälle asti. Viime viikonloppuna se inspiraatio sitten iski eikä koko toimenpiteeseen mennyt kuin muutama hassu minuutti. Se on vaan rupeamisesta kiinni, sano.

Aikaisemminhan yöpöydällä kökötti valaisimena kirppislamppu (ks. myös tämä), mutta se ei oikein toimittanut lukuvalon virkaa. Nyt riittää valoa puusilmällekin! Kirppislamppu ei toki joutunut täysin virkaheitoksi, vaan siirtyi sängyn toiselle puolelle isännän yöpöytää valaisemaan.

Muuten makkari näyttää verhoja myöten samalta kuin helmikuussa, kun sinne on viimeksi vilkaistu täällä blogin puolella. Jossain vaiheessa harkitsin verhojen vaihtamista, mutta kivi-sakset-paperi-ottelussa laiskuus voitti vaihtelunhalun.

| Kehyksissä

Vaatteidensovitusrallin jälkeen peili jäi poikkkeukselliseen paikkaan jakkaran päälle.

Viikonlopusta on tulossa suhteellisen vauhdikas ja suhtaudun tuleviin kahteen vuorokauteen jo valmiiksi väsymyksensekaisin tuntein. Eipä siinä, mukavaa ohjelmaa on tiedossa ja sunnuntaina en takuulla tee muuta kuin makaan sohvalla ja juon teetä.

Ihan vain tiedoksenne, ettette ihmettele kun blogissa on taas päiväkausia putkeen ihan kuollutta.

| Piirongin päällä

Kokosin piirongin päälle viime viikonloppuna sekalaisen seurakunnan ilahduttavia juttuja. Tuo kuparinen kynttilänjalka on ilmeisesti tullut jäädäkseen, sitä ei tee mieli raivata pois vaikka kynttilöitä ei valon lisääntyessä tule enää juuri poltettua. 

Noin yleisesti ottaen vieroksun ajatusta kirjoilla sisustamisesta, mutta tuumasin sen tässä tapauksessa olevan ihan ookoo koska meillä noita kirjoja oikeasti pyörii joka nurkassa. Johonkinhan ne on pantava, niin miksei sitten voisi nostaltaa muutamaa kauniimpaa yksilöä esillekin? Pidän kirjoista esineinä, joten miksi en laittaisi niitä sellaiseen paikkaan jossa ne ovat silmänilona? (Tästä huolimatta en edelleenkään aio värikoodata kirjahyllyäni. Ikinä.) 

Neilikkavaasi nököttää metallivadilla koska kyseessä on se kovan onnen maljakko jonka hajotin puhdistusvimmoissani viime keväänä. Ei se suoranaisesti vuoda, mutta tuumasin että parempi vara kuin vahinko. Ei olisi kauhean kiva yllätys huomata aamulla, että rikkinäinen maljakko on valuttanut kaikki vedet meikän tietokoneelle. 

Tukholman tuliaiset nököttävät myös siinä silmien alla ja käden ulottuvilla. Olen käytellyt L'Occitanen käsirasvaa varoen, kun pelkään että minituubi pääsee loppumaan ihan liian pian. Tulin muuten siihen tulokseen, että asioiden ripustaminen washi-teipillä seinään on blogimaailman suurin huijaus. Tuo kortti kesti seinässä kaksi minuuttia ennen kuin kuului plopp ja sen sai kaivaa esiin piirongin takaa. Toverille oli käynyt sama homma postikortin ja washi-teipin kanssa. Se ei vaan toimi. 

Kiinnostaako ketään muuten lukea tällaisia puolen kilometrin mittaisia selostuksia ei-oikein-mistään? Mietin, että tämänkin kuvituksen olisi voinut kuitata tuolla ensimmäisellä kappaleella ja jättää loput pois. Onko enemmän enemmän? Vai sittenkin vähemmän? Eikun mitä? 

| Kurkkaus kaverikotiin

Näiden kamujen kotia katsastettiin jo viime syksynä, mutta nyt toverit ovat asettuneet uuteen osoitteeseen josta sieltäkin löytyy kaunis ja jännä ja ihana yksityiskohta poikineen. Tykkään siitä että tästä kodista löytyy taidetta vähän joka nurkalta ja tasolta, valokuvina, maalauksina ja piirroksina. Alimman kuvan maalaus on mielettömän ihana, toverin omaa käsialaa. Ja hei, tässä kämpässä on ikkunalaudat! Vähänkö olen niistä kade. Samoin kaariovesta keittiön ja eteisen välissä, keittiön puisesta työtasosta ja harmaansävyiseksi maalatuista eteisen seinistä. Mutta sillä tavalla inspiroituneesti kade.