| Joulu pakettiin

Joulu tuli ja meni järjettömän kauniissa säässä, ihan kuin luonto olisi halunnut hyvittää viimevuotisen kurjuuden. Apology accepted! 

Sosiaalinen media tietää kertoa, että suurin osa on jo raivannut kuuset ja koristeet pois, mutta meillä mennään loppiaiseen saakka ennen kuin kuusi saa kyytiä. Kotikotona joulu raivattiin monesti pois vasta nuutinpäivänä. Se oli sitä aikaa, kun joulun kanssa ei keulittu niin kuin nykyisin ja se kuusikin kannettiin sisään vasta aattona, nii.

Mutta pannaanpa kuvasarjan kyyditsemänä joulu pakettiin ja ruvetaan sitten hissunkissun katselemaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Tuttuun tapaan mulla ei vielä ole edes seinäkalenteria. Siitä huolimatta hyvää uutta vuotta!

Kuusi koristeltiin viimevuotisilla pahvitähdillä ja uusilla pitsiliinakoristeilla.

Olohuoneen ikkunaan ripustin jo pari vuotta sitten askarrellut tähdet. Tällä askarteluvauhdilla koristeita on kohta enemmän kuin kotiin mahtuu!

Ovenpielen kuuseenkin jäädytin koristeet. Nämä on käteviä, kun ei tarvii säilytellä nurkissa koko vuotta!

Jouluaattoa vietettiin isännän porukoilla ja saunottiin rantasaunan pehmeissä löylyissä. 

Tapaninpäivänä käytiin nuotioretkellä siskonperheen kanssa.

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä pulled porkin ja juustolautasen äärellä porukoiden luona.

| Yksinkertaiset ratkaisut on parhaita eli vastaus vaatekasaongelmaan

Tässä on syksyn mittaan ratkennut parikin pitempiaikaista säilytysongelmaa (joskin jäljellä on vielä aika monta): Vessaan löytyi hylly ja joitain aikoja takaperin kirppiksellä käveli vastaan tällainen juuttikangasvasu, joka saman tien kertoi olevansa vastaus makkarin vaatekasaongelmaan. Kaikkihan tietää sen röykkiön, joka kerääntyy makkarin lattialle sängynpäätyyn tai milloin minnekin. Meillä kun ei makuuhuoneessa turhia ylimääräisiä neliöitä (eikä vaatekaappitilaakaan sen puoleen) liiemmin ole, on ratkaisu ollut aika pitkään hakusessa. Nyt löytyi nyssäkkä, joka toimisi oikein mainiosti jos vielä saisi tuon puoliskon koulutettua siihen, että se ei riitä että ne vaatteet on kasassa siinä sen vasun päällä. ;D

En löytänyt tästä vasusta minkäänlaista tuotelappusta joka kertoisi mistä tämä on alunperin lähtöisin. Jos joku osaa valaista asian suhteen niin se olisi mukavaa, ajattelin ettei toinen tämmöinen olisi yhtään pahitteeksi.

| Lisää säilytystilaa vessaan

Eihän siihen mennyt kuin pari vuotta aikaa, mutta lopultakin meillä on vessassa säilytystilaa! Ilmeisesti tämän huushollin rakennuttaja on aikoinaan ajatellut, että kyllähän yksi pieni peilikaappi vessassa riittää ihan oivallisesti. No, kyllähän se riittää kun säilöö sitten kaikkea periaatteessa vessaan kuuluvaa kampetta esimerkiksi vaatekaappiin ja yöpöydän laatikoihin. Meikkikoria olen pitänyt olohuoneessa kirjoituslipaston päällä. Nyt on sekin onneksi mennyttä elämää ja pelastuksen toi taas kerran Ikea. Etsiskelin tuollaista kapeaa, wc-istuimen päälle sijoitettavaa hyllykköä yhdestä jos toisestakin paikasta, mutta Ikea oli ainoa joka tarjoili juuri oikean mittaisen kalusteen. Harkitsin alkuun hyllyn maalaamista jonkun väriseksi, mutta totesin että mikään ei kuitenkaan tee tuota vihertävänkukertavaa kaakelointia yhtään paremman näköiseksi joten olkoon nyt sitten. Kivat vihreät säilytyskorit löytyi Tigerista, pari vähän suurempaa koria pitäisi vielä löytää mutta niillä ei ole kiirettä, niin kuin ei millään meidän huushollissa. (Nimimerkillä "Raivasin just tänään viimeiset puutarhakamppeet varastoon takapihalta".)

| Valoisia ajatuksia eli Minkälainen lamppu keittiöön?

Tässä on nyt pari vuotta suunniteltu ja puhuttu, että keittiöön tarttis vähän lisävaloa. Tuohon pöydän ylle olisi ajatus saada jokin pieni ja siro valaisin, joka ei jyräisi liikaa mutta antaisi vähän lisävaloa ruuanlaittoon ja pöydän ääressä askarteluun. Tähän mennessä vika on ollut lähinnä saamattomuudessa, kun silleen puolivahingossa ei ole tullut vastaan Just Sitä Oikeanlaista lamppua. Nyt ajattelin ottaa ihan asiakseni ETSIÄ siihen sen lampun ennen kuin talven pimeys liiskaa meikäläisen sohvan pohjalle. Tuntuu vaan olevan vaikeampaa kuin äkkiseltään kuvittelisi, koska a) on taas melko tarkka visio siitä, mitä haluan ja b) käytettävissä olevan rahan määrä on rajallinen, kuten aina.

Ylhäältä vasemmalta lähtien Jotex Cyprus, Eglo Timangi, Lightyears Lullaby Small ja By Rydéns Namur. 

Näistä tyypeistä tykkään kaikista, mutta tuo betonipötikkä putosi varteenotettavien ehdokkaiden listalta, koska se on vähän turhan jyhkeä. Nyt tarvitaan jotain vähän kevyempää.

Aikani tuota keittiönurkkaa tuijoteltuani tulin myös siihen tulokseen, että värin suhteen nyt haetaan kuparia tai messinkiä. Se toisi sopivasti vähän kiiltoa ja lämpöä, jotenkin hopea tai harmaa tuntuivat ajatuksen tasolla ihan liian kylmältä ja kovalta. Älkää kysykö, nyt mennään puhtaasti intuition mukana.

House Doctor Aston

Vastoin kaikkea järkeä ihastuin tähän House Doctorin käpyä muistuttavaan valaisimeen aika paljon heti kun näin sen. En ole ihan varma miltä se näyttäisi tuossa meidän keittiönurkassa, mutta jollain hassulla tavalla tämä kyllä lämmittää mieltä.

Bloomingville AW14 katalogi

Kaikkein mieleisimmän näköiset valaisimet löysin kuitenkin Bloomingvillen AW14-katalogista, mutta näiden jälleenmyyjien tai hintatietojen löytäminen onkin sitten toinen juttu. Jokusen tovin saanee viettää googlen parissa, mutta jos hinta on kohdallaan niin lähes minkä tahansa näistä viidestä voisin kyllä ottaa meidän keittiöön roikuskelemaan.


Mitä tuumaatte, mikä noista vaihtoehdoista sopisi parhaiten meidän keittiönurkkaan?

| Keltaista elämään

Huomasin vähän aikaa sitten, että olen salavihkaa kehittänyt akuutiksi muuttuneen tarpeen saada väriä elämään. Aikani tätä hämmentävää tunnetta makusteltuani tulin siihen tulokseen, että mikä tahansa väri ei nyt tähän hätään auta, vaan tarvitaan keltaista.

Koko hommahan lähti siitä, että totesin pyyhemonsterin käyneen verottamassa meidän käsipyyhevarantoja (muuta selitystä en keksi sille, että niitä katoilee) ja suunnistin pyyhekauppaan. Aikani monenkirjavaa pyyhehyllyä tuijoteltuani tulin siihen tulokseen, että perusvarma harmaa ei nyt nappaa, joten kotiin lähti keltainen pyyhepari. Johan tässä on viimeiset kolme vuotta tuijoteltukin harmaan ja mustan eri sävyissä räiskyviä pyyhkeitä.

Keltaiset pyyhkeet näyttivät vessan naulassa niin mukavilta ja piristäviltä, että metsästin vielä olohuoneen pöydälle keltaisen rustiikkikynttilän väritäpläksi. Näyttää muuten kivalta sinisen sohvan kaverina!

Ennestään meidän huushollista löytyi keltaista väriä yhden tuolin verran, ei enempää eikä vähempää. Kontista viime kesänä löytynyt tuoli piristää eteisessä sisääntuloa (jota sai raivata noin vartin verran ennen kuin alkoi näyttää kuvauskelpoiselta, höm. No, tulipahan vietyä samalla kesäfläbärit varastoon.).

Nyt alkaa pahin värin tarve helpottaa, varsinkin kun ulkona lehdet kellastuvat hyvää vauhtia ja pääsee kieriskelemään ruskan väreissä oikein urakalla. ^^

| Uusi lukuvalo makkariin

Hei, sisustusjuttuja pitkästä aikaa!

Alkukesästä kerroin sivumennen, että meille muutti mummolasta tavara jos toinenkin, ja tämä valkoinen lukulamppu oli yksi niistä. Muotoilunsa puolesta se on varmaan tuttu tyyppi monille, näitä näkee säännöllisesti blogeissa ja mummoloissa jos vaikka minkä värisinä.

Koko kesän lamppuparka kökötti yöpöytäni alatasolla (saatoin pudottaa sen sieltä parikin kertaa) odottamassa inspiraatiota, jonka kannustamana se päätyisi seinälle asti. Viime viikonloppuna se inspiraatio sitten iski eikä koko toimenpiteeseen mennyt kuin muutama hassu minuutti. Se on vaan rupeamisesta kiinni, sano.

Aikaisemminhan yöpöydällä kökötti valaisimena kirppislamppu (ks. myös tämä), mutta se ei oikein toimittanut lukuvalon virkaa. Nyt riittää valoa puusilmällekin! Kirppislamppu ei toki joutunut täysin virkaheitoksi, vaan siirtyi sängyn toiselle puolelle isännän yöpöytää valaisemaan.

Muuten makkari näyttää verhoja myöten samalta kuin helmikuussa, kun sinne on viimeksi vilkaistu täällä blogin puolella. Jossain vaiheessa harkitsin verhojen vaihtamista, mutta kivi-sakset-paperi-ottelussa laiskuus voitti vaihtelunhalun.

| Yksi huone enemmän

Yksi parhaita puolia kesässä on se, että kun takapiha on lämpimien kelien myötä jälleen käytettävissä, tuntuu kuin meidän asunnossa olisi yksi huone lisää. Talvisin pienen kämpän seinät tuntuvat kaatuvan päälle, mutta kesällä on kivaa kutsua vieraitakin käymään kun kahvit voi tarjota ulkosalla pitkän pöydän ääressä.  Tänään pelailtiin pihalla lautapelejä siskon kanssa ja bongattiin 22-pistepirkko!

| Kehyksissä

Vaatteidensovitusrallin jälkeen peili jäi poikkkeukselliseen paikkaan jakkaran päälle.

Viikonlopusta on tulossa suhteellisen vauhdikas ja suhtaudun tuleviin kahteen vuorokauteen jo valmiiksi väsymyksensekaisin tuntein. Eipä siinä, mukavaa ohjelmaa on tiedossa ja sunnuntaina en takuulla tee muuta kuin makaan sohvalla ja juon teetä.

Ihan vain tiedoksenne, ettette ihmettele kun blogissa on taas päiväkausia putkeen ihan kuollutta.

| Vihreää ja valkoista

Roiskin tänään muutamia kuvia huushollaamisen lomassa ja niitä läpi käydessäni huomasin, että niissä kaikissa toistuu vihreän ja valkoisen yhdistelmä. Jännä miten sitä ei kuvanottohetkellä oikeastaan edes mieti, mitä on tekemässä. (Paitsi joskus, ja silloin siitä tulee hirveää säätämistä.)

Ilman tuota hienoa teemaa tämä menee taas Instagram-räpsy-osastolle: Kivasti syötiin aamupalaa yhdessä, sit mie siivosin apinan raivolla koko päivän ja sitten sisko tuli käymään ja toi mulle maalaustarvikkeita (jee!) ja viimeisessä kuvassa näkyvää valokuvataidetta. (Omin pikku kätösin on ottanut kuvan ja kehittänyt sen kivasti hän.) Pitäis löytää sille kehykset.

Käteviä tämmöset ylimääräiset vapaapäivät kun energiaa riittää muuhunkin kuin lohnottamiseen.

| Piirongin päällä

Kokosin piirongin päälle viime viikonloppuna sekalaisen seurakunnan ilahduttavia juttuja. Tuo kuparinen kynttilänjalka on ilmeisesti tullut jäädäkseen, sitä ei tee mieli raivata pois vaikka kynttilöitä ei valon lisääntyessä tule enää juuri poltettua. 

Noin yleisesti ottaen vieroksun ajatusta kirjoilla sisustamisesta, mutta tuumasin sen tässä tapauksessa olevan ihan ookoo koska meillä noita kirjoja oikeasti pyörii joka nurkassa. Johonkinhan ne on pantava, niin miksei sitten voisi nostaltaa muutamaa kauniimpaa yksilöä esillekin? Pidän kirjoista esineinä, joten miksi en laittaisi niitä sellaiseen paikkaan jossa ne ovat silmänilona? (Tästä huolimatta en edelleenkään aio värikoodata kirjahyllyäni. Ikinä.) 

Neilikkavaasi nököttää metallivadilla koska kyseessä on se kovan onnen maljakko jonka hajotin puhdistusvimmoissani viime keväänä. Ei se suoranaisesti vuoda, mutta tuumasin että parempi vara kuin vahinko. Ei olisi kauhean kiva yllätys huomata aamulla, että rikkinäinen maljakko on valuttanut kaikki vedet meikän tietokoneelle. 

Tukholman tuliaiset nököttävät myös siinä silmien alla ja käden ulottuvilla. Olen käytellyt L'Occitanen käsirasvaa varoen, kun pelkään että minituubi pääsee loppumaan ihan liian pian. Tulin muuten siihen tulokseen, että asioiden ripustaminen washi-teipillä seinään on blogimaailman suurin huijaus. Tuo kortti kesti seinässä kaksi minuuttia ennen kuin kuului plopp ja sen sai kaivaa esiin piirongin takaa. Toverille oli käynyt sama homma postikortin ja washi-teipin kanssa. Se ei vaan toimi. 

Kiinnostaako ketään muuten lukea tällaisia puolen kilometrin mittaisia selostuksia ei-oikein-mistään? Mietin, että tämänkin kuvituksen olisi voinut kuitata tuolla ensimmäisellä kappaleella ja jättää loput pois. Onko enemmän enemmän? Vai sittenkin vähemmän? Eikun mitä? 

| Päivä kuvina, tällä kertaa menestyksekkäämmin

Heräsin aamulla yhdeksän aikoihin ja vähän ajan päästä syntyi päätös antaa päivä kuvina -postaukselle uusi mahdollisuus. Aamupalalla selailin sisustuslehtiä ja yritin keksiä, miten vessasta saisi kivan näköisen tekemättä mitään laatoitukselle. Ei tullut neronleimauksia.

Aamupalan jälkeen tein juttuja, joita jokainen normaali ihminen tekee kun on muutama päivä vapaata: pesin pyykkiä, tyhjensin keräyspaperilaatikon, imuroin lattiat ja pyyhin tasot. (Ai normaalit ihmiset ei siivoa vapaapäivinään? No, suit yourself.) Siivoamisen jälkeen sipistelin ja näpertelin taas vähän purkkien kanssa.

Puoliltapäivin muistin että voisi syödä jotain lounaan tapaista. Putsasin jääkaapista eilisen kanasalaatin tähteet parempiin suihin ja selasin lisää sisustuslehtiä.

Ruuan jälkeen ripustin jo toisen satsin pyykkejä ja tuumasin miljoonannen kerran, että pyykkipojille pitäisi hankkia joku muovipussia kivempi/fiksumpi säilytysratkaisu. Sitten tein vaateinventaariota todetakseni vain, ettei varastostakaan löytynyt mitään, mikä auttaisi tämänhetkiseen vaatekriisiin. (Kaikki on kulahtanutta, nukkavierua, epäsopivaa tai epämieluisaa. Perhanan kevät.) Ompelin napin jakkuun, josta se putosi jo syksyllä. Keitin iltapäiväteetä ja söin sen kanssa pari palaa laivalta ostettua appelsiinisuklaata. (Laivalta sai tummaa suklaata, edistystä!) Samalla katsoin Netflixistä pari jaksoa The Inbetweenersiä. En ole vieläkään osannut päättää, onko sarja hyvä, huono vai jotain siltä väliltä. Ehkä juuri siksi sitä on pakko katsoa.

Kolmen aikaan aloin laittaa ruokaa (tonnikalapastaa).  Isännän kotiuduttua syötiin ja minä kokosin itseni ja sitten suunnattiin melkein  naapuriin toverin synttärikahveille. Niin ne kamut vaan täyttää pyöreitä, hurja. Ja kun juteltiin muiden kahvivieraiden kanssa, kaikille kuului vain työtä ja arkea. Todettiin, että tätäkö se aikuisten elämä on? Että kun nähdään, kenellekään ei kuulu muuta kuin töitä. Mälsää.

Vieraisilla hujahti reilut pari tuntia ja maha täynnä kakkua oli hyvä alkaa näprätä blogin ulkoasun kanssa. (En ole varma onko se nyt ihan kohdillaan, pitänee askarrella sen kanssa lisää paremmalla ajalla.) Puoli yhdeksän maissa löysin itseni pakkaamasta taas reissukassia, tuli tehtyä suhteellisen ex-tempore -päätös lähteä huomenna Tampereelle toverin luo.

Ja nyt mie oon tässä, tekemässä tätä kilometrin mittaiseksi venähtänyttä postausta. Seuraavaksi iltapalan kautta pesulle ja nukkumaan, huomenna seikkaillaan taas!