Terveisiä peiton alta

Lauantaiaamuna kurkku oli kipeä. Lauantai-iltana heiluin Halloweeneissa paljain jaloin. Sunnuntaina ei ollut rapula, mutta oli tauti. Kannattiko? 

No jos oikealta kantilta ajatellaan, niin kannatti! Koska nyt voi hyvillä mielin pysyä sängyssä ja ottaa vähän rennommin. Terveenä moisesta lötköilystä potee vaan huonoa omaatuntoa, koska eihän niin voi tehdä jos on terve ja riski nuori ihminen, vaan pitää olla tehokas.

Mie oon muutenkin niitä ihmisiä, joilta ihan tavallinen flunssa vie mehut aika totaalisesti. Ei tarvii olla edes kuumetta ja mie oon silti ihan hyytelöpussi. Eilen illalla tuli vimma että nyt pitää saada taulut seinälle. No se vielä onnistui, kun tein tarpeeksi rauhalliseen tahtiin. Sitten oli pakko pitää huilitauko kun ei vaan jaksanut enempää. Sitten tein sämpylätaikinan ja taas piti huilata sen aikaa, kun taikina kohosi. Mutta sain taulut seinälle ja sämpylöistä tuli hyviä, eli win anyway! 

Tänään päätin suosiolla pysyä sängyssä ja ottaa levon kannalta, jos tämä nyt vaikka jäisi tähän ja huomenna olis jo parempi olo. Harmilliseen aikaan iski taas tämä sairastuminen, kun tällä viikolla piti lopultakin päästä aloittamaan liikuntaharrasteet! Ei sitte, saatana.

Aamusta heti herättyä luin vähän aikaa vihmeränä gradukirjallisuutta, mutta sitten jossain vaiheessa keskittyminen väistämättä herpaantui ja niinpä olenkin viettänyt tässä jo tunnin-pari kuunnellen Morphinea ja lueskellen Matka maailmankaikkeuteen -blogia. On muuten aika mainio, käykäähän tutustumassa! 

...Saa nähdä miten kauan mie oikeasti jaksan tätä makoilua kunnes iskee taas vimma tehä jotain.