| Makkarin uudet matot ja pohdintaa marttailuilmiöstä

Meidän makkariin tuli uudet, itsetehdyt matot kevään korvilla. Muuttivat kummasti makkarin ilmettä, ainakin omissa silmissä. Tuli taas pykälän verran kodikkaampaa.

(Entisistä, vaaleansinisistä matoista näky vilauksia vanhoissa makkaripostauksissa.)

Mattoja kutoessani huomasin pohtivani, että omaan lapsuuteen kuului sellaisia jänniä itsestäänselvyyksiä, jotka eivät toisille ihmisille ole lainkaan itsestäänselviä asioita. Niin kuin nyt se, että meille ei koskaan ostettu marjoja kaupasta, kun mummo, ukki ja äiti kantoivat niitä metsästä ja omasta puutarhasta pakkaset täyteen. Toisille itse kerätyt marjat ovat harvinaista herkkua. Toinen tällainen itsestäänselvyys oli se, että eihän kukaan osta mattoja. Molemmat mummot, äiti ja monet muut lähipiirin naiset olivat kaikki käteviä käsistään, useammilla oli omat kangaspuut ja niin ollen meidänkin aitan hyllyt notkuivat (ja notkuvat edelleen) itsetehtyjen räsymattojen painosta. Kuka siinä muka kaupan mattoja tarvitsee? Kangaspuita paukutellessani totesin olevani tyytyväinen, suorastaan hivenen omahyväinen siitä, että olen oppinut kutomaan mattoja jo lapsena ja hallitsen taidon edelleen - en mitenkään erityisen taidokkaasti, mutta kyllähän noiden päällä kävelee.

Nykyisin kun kaikenlainen kotoilu, hortoilu, marttailu ja muu itsetekeminen on suosittua, monet leimaavat sen hipsteri-ilmiöksi, trendiksi, joka pian menee ohi. Minä luulen, että se ei ole vain ohimenevää tai pelkästään muoti-ilmiö, johon ihmiset ovat lähteneet mukaan ollakseen trendikkäitä. Minä luulen, että se on seurausta juuri siitä, että minunlaiseni nuoret ihmiset ovat tulleet ikään, jossa oman kodin perustaminen ja sen laittaminen ovat tulleet ajankohtaisiksi ja nuorena opitut taidot tulevat taas käyttöön. Eihän juuri ketään 15-20-ikävuoden tienoilla kiinnosta mattojen kutominen tai marjastaminen, silloin on muutakin ajateltavaa. Mutta kun 25. ikävuosi on tullut ja mennyt, baarissa käyminen menettää hohtonsa ja marjametsä ja kangaspuut alkavat vetää puoleensa ihan uudella tavalla. Näin minä tämän ajattelin.

PS. Näihin mattoihin ei tosiaan ole käytetty pätkääkään ostokuteita, vaan ekologian ja perinteen hengessä (ja koska vanhoja kuteita löytyy nurkista aivan tolkuttomia määriä ostamattakin) ne on tehty kokonaan vanhoista tekstiileistä leikatusta kuteesta.

| Elämää Instagramissa

Koska elämä on nykyisin työssäkäyntiä (jee!), eikä kotona ole tapahtunut mitään sisustuksellista aikoihin, blogi on jokseenkin hiljainen (kuallu) hiljainen. Lisää Vietnam-kuvia tulee sitten kun jaksan taas innostua niiden käsittelemisestä (liianpaljonhommaa), mutta koska satun tietämään että läheskään kaikkia ei toisten ihmisten lomakuvat jaksa kiinnostaa, niin tähän väliin mainittakoon, että Instagram (@hannagoingtorain) päivittyy huomattavasti blogia useammin.

Pieni tiivistelmä kuvien sisällöstä niille, jotka eivät Instagramia vielä ole seurailleet:
1. Dekossa vuosi tai pari sitten ollut kuva on jäänyt mieleen kummittelemaan ja sen pariin on tullut palattua montamonta kertaa. Nyt ripustin sen jääkaapin oveen muistutukseksi itselle ja tiedoksi isännälle, että tämmöstä meille sitten joskus tulee. Sininen lattia hei!
2. Ostin elämäni ensimmäiset aikuiskengät. Näitä etsiskelin kissojen ja koirien kanssa jo syksyllä, mutta laihoin tuloksin.
3. No hei meikä on työssäkäyvä ihminen nykyisin!
4. Kontista löytyi niin kerrassaan ysärit korvikset että ne meni heittämällä niin ruma että se on jo kiva -osastolle.
5. Ihana toveri kaukaa tuli käymään ja kahviteltiin Kauppaneuvoksessa.
6. Kudoin joutessani maton. Toinen samanlainen on edelleen puissa odottamassa että seuraavan kerran olis aikaa saada se valmiks.
7.  Samainen ihana toveri kaukaa antoi joululahjaksi itse maalaamansa lautasen. Tämä on vaan ihan mielettömän hieno.
8. Annoin itse itselleni joululahjaksi Lily Lolon kosmetiikkaa, kun entiset alkoi loppua. Blondie Mineral Foundation on ollut käytössä jo neljä vuotta ja edelleen vannon sen nimiin. Kulmakarvasetti on ihan uusi tuttavuus, josta voisi olla syytä vaikka kertoa joskus enemmänkin. Ripsariin en ihastunut yhtä palavasti kuin monet muut, jotka vannovat juurikin tämän ekoripsarin nimeen. Itse tykkäsin enemmän Couleur Caramelin ripsiväristä.
9. Ennen joulua käytiin äitin ja siskon kanssa oopperassa ja pukeuduin ensimmäistä kertaa elämässäni kellomekkoon ja tyllialushameeseen (Miss Windy Shopista, tietty) julkiselle paikalle. Hämmentävän paljon tuli täysin ventovierailta ihmisiltä kommentteja ja sitäkin enemmän katseita! Tekisi koko ajan mieli keksiä lisää tilaisuuksia käyttää tuota komboa uudestaan.

| Mestarin opissa

Olin tänään opiskelemassa mummon johdolla, miten loimi laitetaan kangaspuihin. Nyt pitäis vaan raivata kalenteriin tilaa maalla olemiseen, että pääsisi kutomaan. Tekisi mieli tehdä vaikka uudet matot keittiöön ja makkariin.

Aarrelaatikko | Treasure Box

Lupasin jo aikapäivää sitten että esittelen erikseen, mitä sain isännältä joululahjaksi. Nyt lunastetaan se lupaus! (Mielessä on myös toinen asia jonka olen luvannut blogin suhteen vielä pidempi aika sitten, mutta se on vieläkin työn alla...)

Mutta siis isäntähän antoi lahjansa paketoituna näinkin komeaan laatikkoon: 

Ihan omin pikku kätösin oli ukkokulta sen askarrellut joten olin siitä ehkä hivenen innoissani. Kämpässä muuten leijuu edelleen vieno kiinanpuuöljyn tuoksu tuon laatikon ansiosta.

Aarrelaatikko pääsi palvelemaan käsityöjemmana. Sisältä löytyy ainakin niiden surullisenkuuluisien maastokuvioisten lapasten aloitus, näyttää vähän siltä että siinä oikeasti käy niin ettei isäntä saa lapasiaan täksi talveksi.

Mutta mitä siinä laatikossa oli ennen kuin laitoin siihen lankoja ja neulepuikkoja? 

TA-DAA!

Ne ihanat kengät joita himoitsin syksyllä! Voi parasta isäntää.

Tämä postaus lykkääntyi näin pitkään sen takia, että etsin sopivaa tilaisuutta kuvata noita kenkiä käytössä, mutta koska omien jalkojen kuvaaminen on vähän vaikeaa enkä koskaan muista pyytää ketään ottamaan kuvia miun puolesta, ne sai nyt jäädä. Ehkä vielä joskus. Mutta voitte uskoa että en ole hirveästi muita kenkiä käyttänyt joulun jälkeen! (Paitsi loskakelillä, kun pelkäsin että nuo tärveltyy.)


This is what I got as a Christmas gift from my boyfriend. He made the wooden box himself and now I use it to keep my needlework in. Before that, it contained these awesome shoes that I drooled over earlier this fall. I can't even begin to phrase how awesome my bf is. 

Kori lumppukuteesta

Tää on taas niitä "kun muut niin mieki" -juttuja, eli kun joka paikassa törmäilee virkattuihin säilytyskoreihin niin mie kokeilin kans. (Tästä voinee jo päätellä että olin viikonlopun maalla.) Meiltä ei tosin löytynyt omasta takaa ontelokudetta jota noihin koreihin neuvotaan käyttämään, mutta jonkinlaista ostotrikookudetta löytyi muutama keränpohja ja loput tein sitten ihan tavan lumppukuteesta. Trikoo- tai ontelokuteella tulee huomattavasti siistimpi ja jämäkämpi lopputulos, mutta meillä sattuu kotona pyörimään tuota lumppukudetta sellaiset määrät että voisi yrittää siitä tehdä jatkossakin. 

Löytöjä äiteen varastoista

Maalla käydessä kävin tonkimassa kellaria ja äitin askartelukaappeja ja sieltä löytyi taas aarre jos toinenkin jotka sain ottaa huostaani.

Kynttilänjalka löytyi jokseenkin unohdetun oloisena romuläjästä, joka piti sisällään lähinnä meidän vanhoja leluja ja joitain hassuja askarteluvirityksiä. Miten lie sinne joutunut, mutta otin sen matkaani joulua ajatellen.

Tänä syksynä uniltaan havahtunut sisäinen marttani innostui ehkä hitusen tästä kirjasta. Vielä minäkin opin virkkaamaan jotain tommosta!  (Tällä hetkellä tekeillä on tosin vain tuo ankea sipulipussin rutale joka kuvan yläkulmassa pilkistää.)

Malli "Kirvun tähti" kirjasta Peitteitä ja hartiahuiveja. 

Malli "Pitsitäkki" kirjasta Peitteitä ja hartiahuiveja. 

Vielä kun oppisi lukemaan näitä ohjeita.

Kahvia, käsitöitä ja kukkia

Tämä viikko on mennyt lähinnä tautia pitäessä (koska täytyyhän sitä pitää, muuten karkais. Öhöh.), mutta onneksi on ollut kaikenlaista pientä ja piristävää seassa.

Keskiviikkona käytiin tyttöjen kanssa kahvilla, koska mulle tuli hillitön herkkukahvin mieliteko. Yleensähän en edes juo kahvia ja siitä tulee lähinnä jotenkin etova olo, mutta silläkin uhalla piti päästä juomaan Mariannecappuccino. Eikä ees tullut paha olo tällä kertaa, win! 

Samalla reissulla piipahdin lankakauppaan, koska isäntä tilasi maastokuvioiset lapaset. Ensin olin sitä mieltä että nou kän duu, ei miun taidoilla. Vähän aikaa kun haeskelin netistä ohjeita ja malleja (joita ei kyllä juurikaan löytynyt) niin tulin siihen tulokseen, että no ehkä se onnistuu. Otin haasteen vastaan ja totesin, että nää lapaset ne kyllä valmistuu todennäköisesti vasta siinä vaiheessa kun niitä ei enää tarvita, eli ens keväänä. Jos sittenkään. Mutta yritetty ainakin on. 

Gradun aineiston lukeminen on myös edistynyt vähän. Muistilippulappunen kerrallaan. (Pitäis varmaan alkaa vähän karsia sitä, mikä muka on tärkeää. Laput on jatkuvasti loppu ja mokomat lipareet maksaa ihan sikana! Tai sitten pitäis tyytyä vaan lehdestä revittyihin suikaleisiin, niin kuin muut köyhät opiskelijat kuulemma tekee.)

Kaksi kirjaa luettu, kolme jäljellä.

Toinenkin neulontaprojekti on edistynyt pikkuhiljaa. Miun ensimmäinen ikinä reikäneule! Tästä on siis tulossa hamppulankainen käsipyyhe (jonka reikiin sormet saa hienosti jumiin). Eilen tein -blogissa oli niin hyvä ja helppotajuinen ohje että pakko oli kokeilla. Totesin, että puikot sais olla ohuemmat kun lanka on melko ohutta ja miun käsiala on nyt sitten tommosta röpälettä. Mutta ensimmäiseksi yritykseksi kuitenkin ihan kelvollinen. 

Ja mikä parasta, ukkokulta yllätti eilen kukkapuskalla. Oli päättänyt, että marraskuun ensimmäinen on nyt sitten meidän vuosipäivä ja koukannut kukkakaupan kautta. Sai nimittäin nuupahtanut vaalikukka kyytiä kun raivasin tilaa tälle. 

Mies oli vieläpä tuuminut että ei ruusuja, kun ne on vähän tylsiä. Great minds think alike.

Viikonloppuna juhlistetaan maisteriksi valmistuvaa toveria, onneksi olo alkaa jo olla paranemaan päin niin jaksaa syödä voileipäkaakkua ja turista kaverien kanssa. Mikä parasta, juhliin on odotettavissa myös kauempaa saapuvia tovereita joita näin viimeksi Tanskassa. Jee! 

***

PS. Päivitin taas arvonta-sivua, Nelliina arpoo lahjakortin Biancoon. Tämä arvonta ei edellytä mitään kikkailuja eli ei tarvii liittyä lukijaksi ja huudella toreilla, riittää kun käytte jättämässä kommentin. 

PPS. En ole unohtanut Sofi Oksas -postausta jonka lupasin jos ihmiset niin toivoo. Yleisö on esittänyt sen verran tykkäyksiä, että yritän saada aiheesta jonkinlaista kuvamateriaalia kasaan. Joutunette kuitenkin odottamaan jonkun aikaa, koska kaikki asuun liittyvät kamat on maalla eikä niistä ole kunnollisia kuvia. Mutta hyvää kannattaa odottaa, vai miten se meni. 

Sievää säilytystä

Tiinu antoi hyväksynnän miun torstaiselle maaseutu-pakoretkelle sillä ehdolla, että askartelen taas jotain kivaa. Ei tarvii kahdesti käskeä!

Yöpöytien maalipintojen kuivumista odotellessa väsäilin makkarin ylijäämätapeteista ja nurkista löytyneistä purnukoista säilytysrasioita:

Ja totta kai heti näkyy rasvaiset sormenjäljet tuolla purkin kyljessä, pfff.

Matalampaan purkkiin tein reiän kanteen ja se toimii nyt virkkuulankapurkkina. Se on tosi ärsyttävää kun lankakerä karkaa aina milloin minnekin pölyiseen nurkkaan (yleensä sohvan alle) virkatessa. No ei karkaa enää! Eikä muuten sotkeudukaan kovin pahasti. En tosin ole useammalla langalla vielä testannut... 

Korkeampi purnukka on vanha kamu eli Pringles-tuubi. Siitä tein säilytystorvelon vanutupoille, kun minusta ne rökötti niin ikävän näköisesti rumassa muovipussissaan vessan naulakossa. Purkin pohjaan veistin puukolla ja peltisaksilla (ja vähän muillakin epämääräisillä työvälineillä mitä nyt käteen sattui) aukon, josta vanun voi nykäistä ilman että tarvii joka kerta aukoa kantta ja yläreunaan laitoin lenksun josta ripustaminen onnistuu trés kätevästi. Voilá! 

Tarvesaineet tällä kertaa oli 

• purkkeja (Pringles-, vohveli-  ynnä muut purtelot on mainioita.)
• tapetinjämiä
• tapettiliisterin jämiä
• Decoupage-askartelulakkaa
• viivotin, lyijykynä, mattoveitsi

Lisäksi maalasin tuon matalamman purkin kannen mustalla spraymaalilla kun se oli ruman ruskea. Tähän päivään mennessä en tosin ole vielä onnistunut löytämään menetelmää, jolla se maali myös oikeasti kestäisi tuollaisessa öljyisenmuovisessa kannessa, eli tuonkaan spraymaalin kestävyydestä ei ole mitään takeita. Ainakin siinä on jo nyt pari naarmua joista se ruskea paistaa läpi, pöh. 

Sunnuntaimarttailua: virkattu keittiörätti

Kun kaikki muut niin mieki! Eli siis kun vähän jokaisessa käsityöblogissa on tullut viime aikoina vastaan  puhetta bambu- ja hamppulangasta ja niistä tehdyistä keittiöpyyhkeistä ja tiskiräteistä niin mie innostuin kans kokeilemaan. (Esimerkiksi täältä ja täältä voi käydä vilkuilemassa mallia.) Viime viikolla kävin kyselemässä lankapuodista ja bambulankaa löytyi, joten ei muuta kuin äitiltä virkkuukoukkua lainaan ja sopivan joutilasta hetkeä odottelemaan.

Tänä iltana se sopivan joutilas hetki sitten koitti, joten otin koukun kauniiseen käteen ja ekana eteen tuli pienehkö tenkkapoo: mie osaan virkata tasan ketjua ja kiinteää silmukkaa. Hesarin virkkuuohje ei siis hirveästi lämmittänyt, kun ei ollut kovinkaan tarkkaa havaintoa siitä, kuinka pylväs syntyy. Onneksi netin ihmeellinen maailma on täynnä ohjeita for dummies -hengessä. Viivin virkkausnetti tarjoili ystävällisesti idioottivarman ohjeen siihen, kuinka pylvästä alkaa syntymään. Jee! 

Ja parin tunnin koukunheiluttelun jälkeen tulos oli tämä: 

Vähän kiero ja näyttää enempi pannulapulta, mutta mie osasin! Jos tuon laittais vielä pingotukseen vähäksi aikaa niin ehkä se kierouskin siitä häviäis. Mutta kuka nyt tiskirättiä tuolleen tasaisesti mihinkään ees levittelee? Eli eihän sitä kukaan edes näe että se on vähän mutkalla. Se on vaan sitä persoonallisuutta, sano.