| Elämää Instagramissa

Koska elämä on nykyisin työssäkäyntiä (jee!), eikä kotona ole tapahtunut mitään sisustuksellista aikoihin, blogi on jokseenkin hiljainen (kuallu) hiljainen. Lisää Vietnam-kuvia tulee sitten kun jaksan taas innostua niiden käsittelemisestä (liianpaljonhommaa), mutta koska satun tietämään että läheskään kaikkia ei toisten ihmisten lomakuvat jaksa kiinnostaa, niin tähän väliin mainittakoon, että Instagram (@hannagoingtorain) päivittyy huomattavasti blogia useammin.

Pieni tiivistelmä kuvien sisällöstä niille, jotka eivät Instagramia vielä ole seurailleet:
1. Dekossa vuosi tai pari sitten ollut kuva on jäänyt mieleen kummittelemaan ja sen pariin on tullut palattua montamonta kertaa. Nyt ripustin sen jääkaapin oveen muistutukseksi itselle ja tiedoksi isännälle, että tämmöstä meille sitten joskus tulee. Sininen lattia hei!
2. Ostin elämäni ensimmäiset aikuiskengät. Näitä etsiskelin kissojen ja koirien kanssa jo syksyllä, mutta laihoin tuloksin.
3. No hei meikä on työssäkäyvä ihminen nykyisin!
4. Kontista löytyi niin kerrassaan ysärit korvikset että ne meni heittämällä niin ruma että se on jo kiva -osastolle.
5. Ihana toveri kaukaa tuli käymään ja kahviteltiin Kauppaneuvoksessa.
6. Kudoin joutessani maton. Toinen samanlainen on edelleen puissa odottamassa että seuraavan kerran olis aikaa saada se valmiks.
7.  Samainen ihana toveri kaukaa antoi joululahjaksi itse maalaamansa lautasen. Tämä on vaan ihan mielettömän hieno.
8. Annoin itse itselleni joululahjaksi Lily Lolon kosmetiikkaa, kun entiset alkoi loppua. Blondie Mineral Foundation on ollut käytössä jo neljä vuotta ja edelleen vannon sen nimiin. Kulmakarvasetti on ihan uusi tuttavuus, josta voisi olla syytä vaikka kertoa joskus enemmänkin. Ripsariin en ihastunut yhtä palavasti kuin monet muut, jotka vannovat juurikin tämän ekoripsarin nimeen. Itse tykkäsin enemmän Couleur Caramelin ripsiväristä.
9. Ennen joulua käytiin äitin ja siskon kanssa oopperassa ja pukeuduin ensimmäistä kertaa elämässäni kellomekkoon ja tyllialushameeseen (Miss Windy Shopista, tietty) julkiselle paikalle. Hämmentävän paljon tuli täysin ventovierailta ihmisiltä kommentteja ja sitäkin enemmän katseita! Tekisi koko ajan mieli keksiä lisää tilaisuuksia käyttää tuota komboa uudestaan.

| Yksinkertaiset ratkaisut on parhaita eli vastaus vaatekasaongelmaan

Tässä on syksyn mittaan ratkennut parikin pitempiaikaista säilytysongelmaa (joskin jäljellä on vielä aika monta): Vessaan löytyi hylly ja joitain aikoja takaperin kirppiksellä käveli vastaan tällainen juuttikangasvasu, joka saman tien kertoi olevansa vastaus makkarin vaatekasaongelmaan. Kaikkihan tietää sen röykkiön, joka kerääntyy makkarin lattialle sängynpäätyyn tai milloin minnekin. Meillä kun ei makuuhuoneessa turhia ylimääräisiä neliöitä (eikä vaatekaappitilaakaan sen puoleen) liiemmin ole, on ratkaisu ollut aika pitkään hakusessa. Nyt löytyi nyssäkkä, joka toimisi oikein mainiosti jos vielä saisi tuon puoliskon koulutettua siihen, että se ei riitä että ne vaatteet on kasassa siinä sen vasun päällä. ;D

En löytänyt tästä vasusta minkäänlaista tuotelappusta joka kertoisi mistä tämä on alunperin lähtöisin. Jos joku osaa valaista asian suhteen niin se olisi mukavaa, ajattelin ettei toinen tämmöinen olisi yhtään pahitteeksi.

| Instagrammautuminen ja kirppislöytöjä

Kauan siihen meni, mutta nyt on meitsikin Instagramissa. Sinne tipahtelee säännöllisen epäsäännöllisesti sellaisia juttuja, jotka ei välttämättä tunnu kokonaisen blogipostauksen arvoisilta, tai sitten sneak peek -tyyppisiä kuvia jostain aiheesta, josta myöhemmin tulee tänne puolelle enemmänkin sepustusta. Kassellaan miksi homma ryöstäytyy.

Kuvituksena miun toinen ikinä insta-kuva, jossa näkyy viime viikonlopun kirppisostoksia. Oli ihan mieletön tuuri, kun löytyi silkki-pashmina-huivi kahdella eurolla ja Patykan kosmetiikkaa avaamattomissa pakkauksissa! Olin haaveillut testaavani Patykan tuotteita sitten joskus kunhan rikastun (kyseessä siis tosiaan on melko hintava luonnonkosmetiikkamerkki), mutta nyt tuli loistotilaisuus jo ennen rikastumista. Kyllä kirppistely on hienoa.

| Mustavalkoista

Viime vuodet olen pukeutunut suhteellisen värikkäästi, eikä kaapissani ole ollut kovinkaan montaa mustaa tai mustavalkoista vaatekappaletta. Tämän talven aikana olen kuitenkin huomannut taantuneeni takaisin yläaste- ja lukioikäisen Hannan tapoihin: eniten käyttämäni vaatekappaleet ovat mustia ja harmaita. Eivätkä vaatekaapin uudetkaan tulokkaat suoranaisesti häikäise silmiä kirjavuudellaan, torstaiselta kirppisreissulta löytyivät paitsi nämä mustavalkoiset kaverit, myös kaksi mustaa tunikaa ja musta villapaita. Niin ja nippu mustia sukkia henkalta (eikö sukat edes voisi olla värikkäitä? Nähtävästi ei.) ja mustat kotihousut.

Huomasin, että sama värittömyys toistuu myös täällä blogin puolella. Se johtuu aika suurelta osin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että olen edelleen valtavan ihastunut tuohon meidän harmaaseen sohvapöytään ja kaikki pienet jutut tulee kuvattua aina sen päällä. (Katso vaikka tämä, tämä, tämä tai tämä postaus, näitähän riittää.) Toisaalta se on myös tämä kevään hassu valo, joka varsinkin pilvisinä päivinä tekee kuvista hyvin harmaita.

Tämä värien puute ei kuitenkaan mitenkään erityisemmin heijastele harmaita tai alakuloisia mielialoja, hyvin mulla pyyhkii! Harjoittelussa on kivaa ja on ihanaa kun kevät tuli varhain. Kyllä ne väritkin palaavat taas jossain vaiheessa kuvioihin, nyt vain näköjään on tällainen vaihe.

PS. Suosittelen lämmöllä piipahtamaan kirppisreissuilla aina myös Karjalan Avun kirppiksellä, joka on Teollisuuskadulla siinä Valintakirppiksen kyljessä kiinni. Sinne tulee ilmeisesti aina toisinaan Bestseller-ryhmän (eli Vero Moda, Vila, Only jne) poistoeriä, joten sieltä on mahdollista löytää ihan uusia vaatteita kirppishinnalla. Nuo kuvien mekko ja villapaita löytyivät sieltä, mekossakin oli useampaa kokoa tarjolla. Ei huono hei.

| Kirppisriipus ja uutta päällepantavaa

Lempikirppiskorustani katkesi taannoin ketju ja olen ollut vähän suru puserossa sen tiimoilta, varsinkin kun uutta, samanlaista ketjua ei ole tullut missään vastaan (paitsi kultasepänliikkeessä, jossa se maksaisi maltaita). Ketjun löytymistä odotellessa olen pitänyt silmällä kirppisten korutarjontaa, jos vaikka löytyisi jotain mieleistä tuota entistä lemmikkiä paikkaamaan. Synttäripäivän ostoskierroksella sellainen löytyikin! Jännästi Kalevala-henkinen koru on silkkaa rihkamaa tunnustaan päätellen, mutta se ei oikeastaan haittaa. (Kunhan en katkaise tämänkin ketjua...)

Samalla reissulla löytyi myös uutta päällepantavaa. Holly & Whyten neuletakkia olin hypistellyt jo useampaan otteeseen, mutta nyt kun se oli 70% alennuksessa niin alkoi loppua syyt olla ostamatta. Alerekistä löytyi myös raidallinen trikoohame, joskin totesin ettei siitä oikeastaan ole apua työvaatteiden tarpeeseen: kapeassa tuubihameessa on vähän hankala istua satulatuolissa. :P Harmaan t-paidan tilasin Monkin alesta, lopultakin löytyi Se Täydellinen Harmaa T-paita, jollaista olen etsinyt. Vaatepuoli alkaa taas olla muuten aika hyvällä mallilla, mutta vielä pitäisi yksi Suuri Projekti taklata: Farkkutilanne on sen verran hälyttävä, että uudet pitäisi ostaa, mutta mikään (ei edes juhlavaatteiden ostaminen!) ei ole yhtä vastenmielistä ja ikävää puuhaa kuin uusien farkkujen metsästäminen. Toivottavasti leggingsit pysyvät muodissa vielä pitkään.

| Lamppu katossa eli miltä makkarissa näyttää nykyisin

Siellä se kirppislamppu nyt on, paikallaan makkarin katossa. Jee! Ei tarvii enää kuunnella sen entisen rumiluksen ärsyttävää surinaa ja törinää. Oli nimittäin niin äänekäs valaisin ettei mitään järkeä, ja jos sen halusi saada vaikenemaan, piti kiivetä sängylle ja hutkia sitä sopivasta kohtaa sopivan väkivaltaisesti. Joskus se auttoi, yleensä ei. Kyseessä oli siis edellisen asukkaan tänne jättämä neljän spotin rökötin, joita 2000-luvun alussa näki vähän joka paikassa. Samanlainen mutta suurempi viritys on edelleen meidän olohuoneen katossa ja olen kyllä sitä mieltä että sekin tulee saamaan lähdöt heti kun löytyy mieleinen vaihtoehto tilalle.

| Kirppislamppu makkariin

Nyt voi melkein sanoa että tein kirppikseltä löydön. Käytiin toverin kanssa sunnuntaikirppistelemässä ja siltä reissulta löytyi lopultakin uusi valaisin meidän makkariin. Olipas onni että satuin vilkaisemaan ylös oikealla kohtaa, tämä oli nimittäin yhden myyntipaikan ylähyllyssä ja normaalisti viiletän kirppiksillä nenä maata kohden siinä toivossa että lattianrajasta löytyisi jotain kiinnostavaa.  Tarralappu kertoi tämän olevan Virvatuli-valaisimien malli Retro, alun perin liki satasen varjostin mutta nyt hintaa oli vain kymmenen euroa. Ei paha, ei yhtään paha. Nyt vaan pitää käydä kaupasta sopiva lamppu ja ei muuta kun kattoon hops.


PS. Tuolla Virvatulen sivuilla oli paljon aika ihania valaisimia, ehkä etsiskelen sieltä myös keittiöön lampun. Ehkä siis muutan pellavalakanarahaston lampunvarjostinrahastoksi. En nimittäin usko että toista kertaa käy niin hyvä säkä että kirppikseltä löytyisi.

| Sketsihahmopipo ja muita kirppislöytöjä

Mainitsinkin taannoin kantaneeni kirppikseltä kamaa kotiin, ja tämmöistä sieltä löytyi.

Punainen pipo tuo huolestuttavissa määrin mieleen eräänkin suositun kotimaisen viihdeohjelman sketsihahmon, älkääkä edes kysykö miksi olen katsonut sitä saati tiedän kyseisen hipsteriparodian. Mutta siitä huolimatta pipo on lämmin, se oli käyttämätön (yleensä en osta hattuja kirppikseltä, se on jotenkin yhtä epämiellyttävä ajatus kuin käytettyjen alusvaatteiden ostaminen, yh) ja olen etsinyt täydellistä jacquescousteau-pipoa viimeiset monta vuotta. Lisäksi se tuo vähän väriä muuten kovin värittömään elämään.

Metallivati on taas niitä juttuja jotka ihan rehellisesti sanoen olisi ehkä voinut jättää ostamatta, onhan noita ennestään useampi kappale. Mulla on niihin joku heikkous.

Ja tuo ostoskori. Ei mitään havaintoa sen tulevasta käyttötarkoituksesta, mutta se oli niin hieno ja nostalginen että eihän sitä voinut jättää kenenkään muun kynsiin vaan nappasin sen epäröimättä matkaani kun sen kirppishyllystä bongasin. Osaako kukaan muuten sanoa, missä vaiheessa kaupat luopuivat tämmöisistä koreista ja siirtyivät muovisiin?

Kuparinen kynttilänjalka | Coppery Candle Holder

Kävin kuin kävinkin eilen Valintakirppiksellä pyörähtämässä niin kuin joulukalenterissa uumoilin. Sieltä löytyi vähän joululahjajuttuja mutta myös tämä hurmaava kynttilänjalka jota en voinut vastustaa. Hetken pyörittelin sitä käsissäni ja tuumasin, että johan minulla kynttilänjalkoja on, mutta sitten tulin siihen tulokseen että voin palauttaa äidiltä epämääräisen pituiseen lainaan ottamani jalat jolloin määrä pysyy edelleen hallinnassa! Ja niin lähti kahden euron koristus joulutähden kainaloon.

Tässä nähdään myös se, miten runsas altistuminen visuaalisille vaikutteille muuttaa myös omia mieltymyksiä. En ole ennen tullut edes ajatelleeksi kuparinvärisiä asioita sisustushankinnoissa, mutta kun viimeisen vuoden ajan niin blogeissa kuin lehdissäkin on tupannut kuvia kuparinvärisistä henkareista, kynttilänjaloista, kynätelineistä ja sun vaikka mistä hilavitkuttimista niin pikkuhiljaa ajatus kuparista on juurtunut myös omaan aivolohkoon. Semmosta se on tämä.

I found this coppery candle holder from flea market for two euros. I have seen so many images of coppery things in blogs and magazines during the past year that the idea of copper has stuck in to my head. So when I saw this beauty in the midst of some random items I knew it would come home with me. I did first consider, however, the amount of candle holders in our household and came to the conclusion that when I return the ones I borrowed from mom, the amount stays reasonable. 

Jotakin punaista, luukku 17 | Something Red, day 17

Lontoo-korurasia on muutaman vuoden takainen syntymäpäivälahja tovereilta. Tähän saakka se on palvellut aivan mallikkaasti, mutta tämän vuoden aikana se on alkanut osoittautua ahtaaksi. Olisiko aika hankkia suurempi korurasia tai karsia sisältöä? Rasiasta pilkottava kaulakoru löytyi Kontista ja oli tämän kesän ja syksyn lempikoru.

This London-themed jewellery box was a birthday present from my friends a couple of years ago. It's starting to get a little crowded, and I have two options: to get a bigger one or reduce the amount of jewellery inside. Tough decision. 

Jotakin punaista, luukku 16 | Something Red, day 16

Yksi Joensuun vanhimmista ja suosituimmista kirppiksistä on Teollisuuskadulla sijaitseva Valintakirppis. Ennen muinoin (silloin kun minäkin olin vielä nuori tyttö, niih) kirppis sijaitsi keskustassa entisen Valintatalon yläkerrassa, siitä tiettävästi kirppiksen nimikin juontaa. Sisätiloiltaan Valintakirppis ei ole ehkä yhtä uudenkarhea ja valoisa kuin Jätti- ja Mammuttikirppikset, mutta jostain syystä sieltä tuntuu löytyvän aina kaikkein jännimmät jutut. Ja onhan sillä tietty nostalgia-arvo, koska se on ensimmäinen kirpputori jolta olen koskaan ostanut mitään.

...Taidanpa suunnata sinne tänäänkin löytöretkelle.

Valintakirppis is one of the oldest (or The Oldest) flea market in Joensuu and also my favourite place to go thrifting. 

Aikaa itselle | Some Me-Time

Tänä aamuna heräsin vähän väärällä jalalla. Sohvalla teetä särpiessäni tuumasin, että nyt tarvitaan vähän paussia kaikesta mahdollisesta. Ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen vietän syyslomaa ja luonnollisesti se on pitänyt tunkea täyteen jos jonkinnäköistä menoa ja tekemistä, kun sitten loman jälkeen ei ole ehtimisestä saati jaksamisesta niin takeita. Mutta kyllähän siinä vähemmästäkin ihminen väsyy ja muuttuu kärttyisäksi, jos ei ole saanut viettää aikaa yksin itsensä kanssa pitkiin aikoihin.

Jätin siis isännän kotiin ja suuntasin pienimuotoiselle kirppiskeikalle. Kiersin Kontin, Valintakirppiksen ja Karjalan Avun ensimmäistä kertaa aikoihin ja rikoin hyvillä mielin ostolakkoani sinivalkoisen raitapaidan (puuttuu vain ranskalaisviikset ja baskeri) ja harmaan topin verran. Kävin samalla reissulla myös kohennuttamassa muodosta ulos venähtäneen tukkani. (Lyhyessä tukassa on se huono puoli, että se kasvaa ulos mallista ihan liian nopeasti.) Täytyy myöntää, että Prisman nonstop-parturilla käynti ei ole mikään erityisen hohdokas kokemus, mutta se hyvä puoli siinä on, että sinne pääsee silloin kun itsellä sattuu olemaan aikaa.

Ihanteellisessa tilanteessa olisin vienyt itseni vielä kahvilaan juomaan teetä ja syömään herkkuja ja raapustelemaan niitä näitä muistikirjaan, mutta kova nälkä ja iltapäivän ruuhka-ajan uhkaava lähestyminen saivat suuntaamaan mieluummin kotiin. Siellä isäntä oli jo tekemässä meille nakkisoppaa. Nakkisoppakaan ei ehkä kuulosta erityisen hohdokkaalta, mutta toisen tekemänä se on silkkaa juhlaa.


Today I felt a little peevish in the morning. I realized I hadn't had any 'me-time' in ages and everybody knows it gets tiresome if you never get any time for yourself and your own thoughts. So I left my bf home and headed thrift-shopping for the first time in ages. I also had my hair cut and it's true that when your hair is good, everything is good. 

Hitti vai huti, osa 4 | Hit or Miss, part 4

Olisi taas hitti vai huti -postauksen aika! Tällainen satsi tavaraa tuli kannettua kirppikseltä kotiin viime marraskuussa. Lähes kaikille ostoksille onnistuin tuolloin antamaan jonkinlaisen järkevän selityksen, mutta nythän se nähdään että olivatko selitykset riittävän painavia.

Valkoinen kori ripustuskahvoilla on tämän kesää nököttänyt takapihan pöydällä. Latjasin siihen lasipulloja ennen valmistujaisia ja tökin rehun sinne, toisen tänne. Nyt se pitäisi raivata pois ja pullotkin voisi viedä lasinkeräykseen, tuleehan noita uusia. Korin tarpeellisuus on vieläkin vähän kysymysmerkki, kun ei sille tuon koristevirkansa jälkeen ole tiedossa uutta tehtävää. Tässä kohtaa on pakko sanoa, että ei se nyt mikään hirmuinen hitti ole, muttei oikeastaan hutikaan. Aika näyttää, onko se todella tarpeellinen.

Mitä Quo Vadikseen tulee, en ole vielä ehtinyt sitä lukemaan. Kirjahyllyn täyttönähän se vain on.

Sarvikuonon kohtalon te jo tiedättekin. Tuolla se kirjahyllyn päällä nököttää edelleen, estämässä opuksia putoamasta pahaa-aavistamattomien ohikukijoiden niskaan. Hittihän se, koska joka kerta se jaksaa huvittaa kun siihen silmät sattuvat.

Hopeanvärisen metallivadin tarpeellisuus oli ostohetkellä kaikkein suurin kysymysmerkki, mutta se on kuitenkin ollut näistä hankinnoista ehkä kaikkein ahkerimmassa käytössä. Sillä on muun muassa tarjoiltu piparitaikinatryffeleitä pikkujouluissa ja poltettu kynttilöitä toverien häissä ja polttareissa. Tärkeitä tehtäviä.

Kahvikupeille löytyi lautaset äidin kaapeista (olivat toimineet kukkaruukkujen aluslautasina jo jokusenkymmentä vuotta). Sekä kupit että lautaset saivat uuden elämän ja pääsivät ihan tositoimiin kun juotiin iltapäiväteetä porukoiden takapihalla. Täytyy myöntää, että tämä taisi olla ainoa kerta kun ne ovat olleet käytössä, mutta aion varmasti huostaanottaa ne heti kun me muutetaan isompaan huusholliin.

Vaikka olin vahvasti sitä mieltä, että tähän kattilaan tulisi nimenomaan pelargonia, sitä siinä ei vieläkään ole. Joulun aikaan viime vuonna kattilassa majaili hyasintti. Pyhien jälkeen kattilaan asettui anopinhammas, eikä ole siitä mihinkään liikahtanut. Tuossa se tv-tason päällä töröttää lusikoineen päivineen.

Entäs ne korkokengät? No, kaikesta ihanuudestaan huolimatta olen käyttänyt niitä kahdesti. Ensimmäisen kerran keväällä, kun käytiin Tallinnan-risteilyllä siskonperheen kanssa. Laivalla ne olivat ihan sopivat sisäjalkineet, kun ei talvikengissä viitsinyt hiihtää koko aikaa. Toisen kerran taisivat olla jalassa jollakin ravintolareissulla, kun käytiin toverien kanssa ulkona syömässä. Toisin sanoen huti tuli tehtyä, sillä nuo ovat juuri sellaiset korkokengät jotka eivät ole riittävän juhlavat juhlatilanteisiin ja kuitenkin liian fiinit arkeen. Minä kun en vaan ole niitä ihmisiä jotka sipsuttaa seitsemän sentin koroilla ruokakaupassakin. Pitäisi kai myydä ne pois, nyyh.


This time in hit or miss: a bunch of second hand findings I made last November. The white basket is a bit of an uncertain case. It has been on our backyard table this summer as a decoration but I'm not sure what it's purpose is after that. Time will tell. The plastic rhinoceros has successfully been holding up my books ever since it moved to our house and it makes me smile, so it's definitely a hit. I was a little iffy about the small metal tray by the time I bought it, but it has proved to be useful in both my friend's wedding and bachelorette party as well as some other parties. So it's a hit! The cups found their plates from my mother's cupboard but they have only been in use once this far. So they are also a little unsure about whether they're a hit. They're not a miss, though, because they match perfectly with the dishes my mother had in store. The kettle is a hit, because it's perfect for flowers and plants to sit in. But the shoes, oh no. They are so wonderfully adorable but yet I have only worn them twice. The thing is, they aren't fancy enough for festive events yet too dressy for everyday use. (Unfortunately for the shoes, I'm not one of those girls who wear heels while grocery shopping.) They are a miss, but still I find it very difficult to sell them. 

Kupista asiaa | Much Ado About a Cup

Suloisessa Cosy Home -blogissa oli puhetta tee- ja kahvikupeista ja kommenttiboksissa olikin monta erilaista mielipidettä siitä, millainen on paras kuppi teen ja kahvin nauttimiseen. Siitä tuli mieleen, että onpas itsellänikin yksi muki jonka kuvat ovat odotelleet esille pääsyään jo toukokuusta(!) saakka.

Olen koettanut pitää astiahankinnat hyvin minimaalisina, koska meiltä oikeastaan löytyy jo kaikki tarpeellinen eikä mitään näin ollen pysty perustelemaan sillä että kun mie tarviin. Tämän mukihairahduksen sallin itselleni, koska a) sen värit sopivat visiooni astiakaapista jonka värimaailma on valko-sini-musta, b) se löytyi Kontista (kierrätystä) eurolla (halpa) ja c) koska sen kuvio aiheutti ihana-reaktion heti ensisilmäyksellä. Mitään ihankivoja ei meidän astiakaappiin nimittäin tule. Yksi pieni vika siinä tosin on: sen kapea ja korkea malli ei ole itselleni se kaikkein mieleisin. Tykkään että teemukit ovat kohtalaisen laakeita (sellaisia kuin vaikka nämä), että kiehuvan kuuma tee jäähtyisi juomakelpoiseksi nopeammin kuin puolessa tunnissa.

Mikä hupaisinta, huomasin jossain vaiheessa kesällä, että anoppilassa on samaisella kuviolla varustettuja pikkukulhoja. Söpöjä kun mitkä!

I bought this mug from Red Cross recycling center in May and it's been waiting to be introduced here ever since. I have tried to cut down all dish purchases because we really don't need any more dishes in our household but I gave myself the permission to get this one because a) it's recycled b) it was cheap and c) it fits our other dishes (I have tried to keep a white-blue-black colour line in our kitchen cabinet).  Funny thing is, I had never seen this print before but after buying this mug I soon found out that my mother-in-law has the cutest little bowls with the very same image in them. 

Hitti vai huti, osa 3 | Hit or miss, part 3

 On kolmannen hitti vai huti -postauksen aika! Tällä kertaa syynätään sisustustavaraa.

Vuosi sitten lokakuussa esittelin tällaisia kirppislöytöjä ja kerroin muun muassa lampun kultaisen värin vähän arveluttaneen. No, aloitetaan siitä ja todettakoon, että hitti mikä hitti. Kun se kerran meidän makkarin yöpöydälle istahti, ei ole käynyt mielessäkään että se siitä johonkin lähtisi. Ainoa miinuspuoli on, että eihän se mikään parhain lukuvalo ole, mutta kyllä se sen verran valaisee että kymmenen minuutin iltalukemiset jaksaa tavailla ennen kuin silmät alkaa luppasta. 

Syksyn ja talven mittaan lamppu ehti esiintymään useammassakin postauksessa. Lokakuussa sairastin, joulukuussa esittelin luettuja ja maaliskuussa kerroin Weledan Skinfoodista.

Miedosti mummolatyylinenn lamppu soinnahtaa mukavasti myös isännän tekemään sängynpäätyyn.

Tarjotin ei alunperin saanut suuriakaan hehkutuksia osakseen, mutta siitä on tullut tiivis ja tarpeellinen osa keittiövarustusta. Jostain syystä se ei ole osunut kuviin kovinkaan usein, mutta sen vakipaikka on keittiön työtason nurkassa, kahvin- ja vedenkeittimen takana morttelin kanssa. (Ehkä nuo keittimet selittävät, miksei tuota nurkkaa ole tullut hirveästi kuvattua.)

Tässä ajan mittaan tarjottimelta on tarjoiltu voisarvia valmistujaisbrunssilla ja moneen otteeseen tuoreita sämpylöitä tai kakkua. Talvella se toimi basilikaruukkujen alustana ja erityisen ahkerassa käytössä se on ollut kesäaikaan, kun säät ovat sallineet ulkona syömisen. Hittihän se.

Entäs kermanekka ja sokerikko?

Todistettavasti ne ovat olleet käytössä ainakin kerran, valmistujaisbrunssilla. Silloinkaan nekassa ei ollut kermaa vaan lusikoita, kuten kuvasta näkyy. Sokerikkoa on tullut ehkä käytettyä hieman useammin, mutta nekka on enimmäkseen kerännyt pölyä astiakaapissa. Käyttökertojen määrän suhteen huti, mutta kyllähän ne vieläkin on ihan tosi somat. Tällä hetkellä astiakaapissa ei ole tilasta puutetta, mutta jos tilaa joskus tarvitsee raivata niin nämä ovat ensimmäisinä lähdössä.

This time in Hit or miss: Second hand findings from last October! A cute little lamp, a tray, a sugar bowl and a cream pitcher. The lamp was absolutely a hit. The moment I set it down on my bedside table, I knew it was there to stay. After that, it has featured in several posts here in the blog and it also seems to fit very well with the headboard my boyfriend made. The tray didn't get much attention in the first, introductory post of these items, but after that it has proved worthy of it's place in our kitchen (which is right behind the coffee machine and water kettle). So that one's a hit. How about the sugar bowl and cream pitcher? I had most doubts about them in the first place and the case is, I haven't really used them. They have been in real use once, at my graduation brunch (the picture), and even at that time there was no cream but spoons in the pitcher! Next time I need to free some space in our kitchen cupboards, these two are the first to go. Definitely a miss, even though they still are damn cute. 

Hitti vai huti, osa 2 | Hit or miss, part 2

Sen verran paljon tyktykkäyksiä oli tullut edelliseen hitti vai huti -postaukseen, että sarja jatkukoon! Minusta oli hauska tehdä sitä, joten kiva että myös yleisö tuli viihdytetyksi.

Palataan siis viime syksyisiin hankintoihin. Syyskuussa ostin graduvaatteiksi Cubuksen collegehousut ja kirpparilta löytyneen mainion God save the queen -henkisen t-paidan. Näistä tuli sellaiset vakiovaatteet, että tuskin vaatekaapistani löytyy mitään, mitä olisin käyttänyt yhtä paljon. Vaikka gradu on tehty, jumitan yhä samoissa kamppeissa. (Paitsi silloin, kun nämä on pyykissä. Sit on pakko etsiä hätävaravaatteita.) Hitti mikä hitti.

T-paidasta en ole löytänyt minkäänlaisia merkintöjä siitä, minkä valmistajan tai merkin tuotantoa se mahtaa olla, mutta se on karmeasta väristään huolimatta maailman paras t-paita. Kangas on juuri sopivan paksua ja pehmeää, malli on just passeli helman pituutta myöten eikä printti ole kulunut pesussa miksikään. Kertokaa mistä tällaisia paitoja löytyy lisää! Housut taas on perusmukavat kollarit, mutta se niistä tekeekin niin parhaat. Kuka nyt kotona farkuissa jaksaisi hiihdellä?  

Viime syksynä investoin myös liikuntavälineisiin. Lenkkarit ovat olleet enemmän kuin hintansa väärtit, varsinkin kun ottaa huomioon että ennen niitä lenkkeilin tennareissa. Voinette kuvitella eron. Takkikin oli ehdottoman tarpeellinen kylminä syksyiltoina lenkkeillessä ja on sitä edelleen. Takin alta pilkottavan t-paidan möin Siivouspäivänä pois. Malli ja väri eivät sitten miellyttäneetkään, ja onhan noita t-paitoja nurkissa jo muutenkin ihan tarpeeksi. (Ja mikään paitahan ei tunnu enää miltään kun vertaa kieltä näyttävään kuningattareen.) Lenkkarit ja ulkoilutakki hittejä, t-paita huti. 

Ostin myös sisäliikuntakengät ja sulkapallomailan. Hitti, koska sulkapallo osoittautui hyvin kivaksi lajiksi. Harmillisesti tosin sairastelujen sun muiden estimien takia pelikerrat jäivät viime talvena suhteellisen vähäisiksi, mutta tänä syksynä otetaan uusi yritys! Kengät on nyt päässeet käyttöön myös kuntosalilla ja on jo pariin kertaan tullut tuumittua, että onpa hyvä kun raaskin ostaa kunnolliset.  

Liikunta on tosin siitä vaarallinen harrastus, että alkaa tehdä mieli sellaisia asioita kuin salivaatteita ja salikassia. Onneksi onnistuin vakuuttamaan itselleni, että tämä Tanskasta kirppikseltä 10 kruunulla (noin 1,30e) ostamani kassi käy tarkoitukseen paremmin kuin hyvin, eikä ainakaan ihan heti tule vastaan samanlaista. (Siinäkin on pinkkiä. What is this nonsense?)

Pysykää maisemissa, hittejä ja huteja tulee varmasti vielä lisää! 

Because there were so many likings in the previous Hit or miss -post, I decided to do more! It was fun for me to write it so I was glad that also the readers liked it. The t-shirt and blue sweatpants were a hit. I wear them all the time when I'm home and the shirt is my ultimate favorite. Unfortunately there are no labels to tell which brand it is, for I would like to know where do these quality shirts come from. If you recognise the shirt, please share with me! I also purchased sports gear a year ago. The jacket (second hand) and the running shoes were definitely worth the money but the t-shirt (the grey one under the jacket) was a miss. The cut and the colour just looked wrong on me so I sold it away. I also bought badminton racquet and indoors gym shoes, which were both a hit. Badminton was fun! Finally I found a sports that I actually enjoy. :) But I noticed that unfortunately taking up a sports hobby makes me want to buy things: I feel like I need new clothes for it as well as a new bag. Luckily I have a cool shoulder bag that I bought  from a flea market when I was in exchange in Denmark, and I have convinced myself that it's perfectly suitable to be my sports bag and what's even better, it's highly unlikely that anyone at my gym would have the same bag. ;)

Kissan hyväksymät | Approved by Cat

Eiliset pärekorilöydökset pääsivät vielä samana iltana kuvattaviksi. Juuri kun olin pyörittelemässä niitä takapihalla ja pohtimassa, miten kuvista saisi mielenkiintoiset, paikalle ilmaantui kuin tilauksesta kuvausrekvisiittaa.

Naapuruston kissa pyörii melko vapaasti näillä kulmilla ja se ilmestyy meidän takapihalle usein silloin, kun olen hakemassa salaattia tai kastelemassa kukkia. Monesti se jää jalkoihin surraamaan ja kuuntelemaan rapsuttelua, ja mikäs siinä on kissan mahaa rapsutellessa. 

Kissa hyväksyy koriostoksen.

Niin ja ne korit. Arvatkaas huviksenne, paljonko maksoin niistä?

Kolme (3) euroa. Kolme! Siis yhteensä. Ei kappale.

Tätä voisi jo nimittää löydöksi.

Yesterday evening I was trying to find an interesting way to picture these splint baskets I found from the Thrift Market, when the neighbourhood cat appeared. Perfect timing! The cat likes to hang around our backyard and it often comes to me to get some tummy scratching when I'm outside getting some lettuce from the garden plot or watering the flowers. But anyway, the baskets. Can you imagine what I paid for them? Three euros! Three euros alltogether. That's what I would call a true find. (Usually splint baskets are outrageously pricey. Especially large ones like these.)

Torikirppiksellä | At the Thrift Market

Oltiin siskon kanssa kesän viimeisellä torikirppiksellä myyskentelemässä.

Lörtsyn syöminen kuuluu torikirppistelyyn. 

Tätä sateenauringonvarjoa ihastelin kaukaa.

Ostoksiakin tuli tehtyä vain näiden kahden pärekaverin verran, muuten pysyin tiukasti lestissäni. 

Kotiin lähdettiin vyölaukku kolikoita kilisten ja reput ja urheilukassit kiitettävästi tyhjenneinä. 

Torikirppiksellä on kiva käydä, kun siellä näkee myyskentelyn lomassa paljon tuttuja - ja ihan ventovieraatkin jää usein vaihtamaan sanan tai pari. Ja tänään oli sääkin niin kohdallaan, ettei paremmasta väliä. Ensi kesänä taas! 

Today we were selling our stuff at a thrift market with my sister. It is held on the town marketplace twice a month during summer, and this was the last time this year. We sold a lot of stuff (on very cheap prices) and I only bought two large splint baskets, otherwise I was firm on not buying anything. It's always nice to spend one day each summer on the thrift market because it's a nice event where acquaintances as well as complete strangers stop and have a word with you - and maybe even buy something!