maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuosi kuvina

Seuraa vuoden vaihteessa asiaan kuuluva katsaus kuluneeseen vuoteen sekä päivittelyä siitä, miten nopeasti aika oikein menee, nääs nääs ja hyvän tähen.

Päätin olla julma itselleni ja sallia vuosikatsaukseeni vain yhden kuvan per kuukausi. Tanskan ajalta se oli lähes mahdottomuus, kun yhden kuukauden aikana ehti aina tapahtua niin paljon. Myös visiitit Puolaan (Krakova, Varsova ja Auschwitz), Berliiniin ja Lontooseen jäävät kuvallisesti huomioimatta vaikka hienoja reissuja olivatkin. Heinäkuussa ajeltiin Euroopan kautta kotiin ja kuvien määrän dramaattisesta romahduksesta voinee päätellä että pientä turnausväsymystä oli havaittavissa kotiin päästyä. Loppuvuosi mennä hojottikin sitten hirveää vauhtia ja nyt mie oon tässä.

Mutta sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa, ei muuta kuin erinomaisen hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille! Seuraa vuosi kuvina ilman selittelyjä.


Tammikuu

Helmikuu


Maaliskuu



Huhtikuu




Toukokuu



Kesäkuu




Heinäkuu




Elokuu




Syyskuu




Lokakuu




Marraskuu




Joulukuu




This is my year 2012 in twelve pictures. It was really hard to choose only one per month! But I think these tell everything that's necessary. Have a happy New Year! 

lauantai 29. joulukuuta 2012

Joululahjuksia

Joululahjat on alkaneet pikkuhiljaa löytää omat paikkansa meidän huushollista. Äidiltä sain paistinpannun ja kivisen Jamie Oliver -morttelin. Jos sitä vaikka innostuisi hifistelemään ruuanlaiton kanssa? Lare antoi kivoja säilytysrasioita rikkomiensa (höhö) tilalle. :D Sain myös satsin kauhoja ja kapustoita sekä iison peltilootan johon voi säilöä aarteita (siitä tuli kynttiläjemma).


Siihen voi yleensä luottaa, että Larelta saan myös yllättävimmät ja osuvimmat joululahjat - jotain sellaista mitä ei olisi osannut toivoa mutta joka on juuri sitä mistä tykkään. Tällä kertaa se jokin oli sarjakuvapiirtäjä Kate Beatonin Hark! A Vagrant -kirjallisuusteemainen seinäkalenteri (jee!) ja Ray Bradburyn Kuolema on yksinäinen juttu (Death is a Lonely Business), joka on ollut yksi lempikirjoistani lukiosta lähtien mutta jota en koskaan ole missään nähnyt suomeksi. Sisko oli bongannut sen antikvariaatista ja mie olin ällikällä lyöty kun kirja kierähti esiin kääreistään. Hihii! Vielä kun saisi englanninkielisenkin version omaan kokoelmaansa niin votvot. 


Jos olisi paljon kirjallisuushenkisiä, höpsötteleväisiä kavereita, voisi niiden kanssa ensi vuonna viettää erilaisia kirjallisuusteemapäiviä joita Beatonin kalenteri pursuaa. Vaikka Towel Dayta, joka on toukokuun 25. päivä. Silloin voisi pukeutua kylpytakkiin, heittää pyyhkeen olkapäälle ja lukea parhaita otteita Linnunradan käsikirjasta liftareille. 
Kuvat: Kate Beatonin Hark! A Vagrant Literary Calendar for 2013. Kuvan sarjakuvan voi lukea kokonaisuudessaan täällä

Lisää joululahjoja tipahtelee esiin ehkä taas myöhemmin, nyt taidan keitellä teetä.


These are some of the Christmas gifts I got this year. The stone mortar and pestle are from my mother, the awesome Hark! A Vagrant -calendar and the book Death is a Lonely Business by Ray Bradbury are both from my little sister who has a knack for finding perfect gifts.

torstai 27. joulukuuta 2012

Kirjoja pursuu

Taas kirjajuttu. Jotenkin tuntuu helpommalta kertoa niistä kuin yrittää pukea joulua sanoiksi. Se meni rauhallisesti ja vähän perinteistä poiketen isosiskon perheen luona. Selvästikin olin ollut kiltti, paketteja oli enemmän kuin oli kohtia lahjatoivelistassani (mortteli, kapustoita, pörrösukat, kattila). Lahjoista putkahtelee postauksia varmaan pikkuhiljaa (eli sitten kunhan joskus ehdin niitä kuvaamaan). 

Ennen joulua roudattiin Laren kanssa autokuormallinen kamaa kaupunkikämpästä minun ja isännän huusholliin. Kuorma sisälsi pääasiassa kirjoja, joiden kanssa sai käyttää mielikuvitustaan kun perinteiset säilytysratkaisut oli ensin ahdettu täyteen.

Ensin sullottiin kirjoja eteisen yläkaappiin. Sitten niitä sullottiin eteisen pikkupiirongin alahyllyyn. Sitten oltiin jo voitonriemuisia kun kuviteltiin että kaikille löytyi paikka. Sitten niitä kirjoja löytyi vielä yksi kassillinen. 

Onneksi kukkalaatikko oli virkaheittona odottamassa kesää.


Ja hupaisinta tässä on kenties se, että sain anoppilasta joululahjaksi lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan. Veikkaan, että seuraavaksi kirjoja alkaa löytyä keittiön kaapeista. 



I have more books than I have bookshelves at the moment. Luckily this flower crate was completely empty and just hanging around, waiting for summer. Now it can be of use during winter as well. 

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Listan ulkopuolelta luettua: A Short History of Tractors in Ukrainian


Ennen joulua maalla oli sen verran joutohetkiä että nappasin luettavaksi Marina Lewyckan A Short History of Tractors in Ukrainian, jonka ostin viime kesänä Lontoon-reissulta. En väitä etteikö hienoilla kansilla olisi ollut vaikutusta hankintaan, mutta myöskään kolmen punnan hinta ei haitannut yhtään. 

Ja tässähän kävi niin, että olin täysin varma että tämäkin kirja on siellä TBR 100 -listalla, mutta sitten kun kirja oli luettu ja olin valmis viivaamaan sen yli, sitä ei listalta löytynytkään. Olin vissiin yksinkertaisesti unohtanut laittaa sen sinne, vaikka kaikki ulkomailla ollessa hankitut mutta vielä lukemattomat kirjat oli kyllä tarkoitus lisätä listaan. 

Oli miten oli, kirja oli kyllä viihdyttävä ja luin sen sutjakasti parissa päivässä joulusiivousten ja muiden toimenpiteiden lomassa. En tiedä onko sitten oma huumorintajuni jotenkin viallista vai mistä se johtuu, mutta vaikka kansitekstit kehuivat Lewyckan kerrontaa kertakaikkisen hulvattomaksi, ei minua naurattanut kertaakaan. Pidin kyllä, mutta en nauranut. 

A Short History of Tractors in Ukrainian sijoittuu Englantiin ja kertoo kahdesta keski-ikäisestä siskoksesta ja heidän kahdeksankymppisestä isästään, joka vielä vanhoilla päivillään menee uudelleen naimisiin - itseään viisikymmentä vuotta nuoremman, ukrainalaisen naisen kanssa. Uusi morsmaikku ei ole tytärten mieleen, sillä hänen vaikuttimensa tuntuisivat olevan lähinnä Englannin kansalaisuuden ja länsimaisen elämäntyylin tavoittelu hyväuskoisen aviomiehen kautta. 

Lewycka kirjoittaa värikkäästi ja sympaattisesti. Tekstiin tuo lisää elävyyttä niin vanhan isän kuin nuoren morsiamenkin omalaatuinen englannin kielen käyttö. Itselleni hitaimpia ja tylsimpiä luettavia olivat kohdat, joissa oikeasti puhuttiin traktorien historiasta; kirjan nimi tulee teoksesta, jota vanha isä kirjoittaa, ja tekstiin oli usein upotettu pätkiä isän aikaansaannoksesta. Toisaalta myös näissä pätkissä näkyi hänen omalaatuinen englantinsa joka teki lukemisesta kiinnostavampaa. 

Yleisesti ottaen pidin niin tarinasta kuin sen sympaattisista henkilöhahmoistakin, joten yleisarvosanaksi annan 4/5. 

Teos on muuten suomennettu nimellä Traktorien lyhyt historia ukrainaksi, jos joku vaikka sattui kiinnostumaan mutta lukee mieluummin suomeksi.


Before Christmas I had some time to read, so I read A Short History of Tractors in Ukrainian by Marina Lewycka. I really enjoyed reading it and can warmly recommend it to friends of  comic fiction. 

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Toivotus hyvän joulun


Hyvää joulua
- rauhallista, rentoa, riemukasta, lämmintä, iloista - 
aivan juuri sellaista kuin haluat viettää. 

Merry Christmas
 - may you have it just the way you want.

Joulu, osa yksi.

Eilen oli ensimmäinen osa omaa jouluani ja sitä vietettiin isännän kanssa kahdestaan. Ruuaksi tehtiin etanoita, kun kumpaakaan ei oikeastaan kiinnostanut ottaa varaslähtöä jouluruokiin. Niitä saa kuitenkin sitten porukoilla syödä ihan urakalla. 

Oikeaoppista etanapannua ei ole mutta kypsyy ne etanat vuokassakin.

Leivoin herkuksi vielä rommirusinamuffinsseja ja pitihän niitä vihreitä kuuliakin saada. 


Päivällä käytiin pakkasesta huolimatta vähän kävelemässä ja ihailemassa sitä kun kaikkialla on niin samperin kaunista. Kameraa en tietenkään tajunnut ottaa mukaan, kuten odottaa saattaa. Illalla saunottiin, katsottiin Wall-E ja tietysti avattiin jo toistemme lahjat. (Esittelen sitten myöhemmin ihan erikseen mitä isäntä antoi.)

Tänään sitten ajelin maalle viettämään joulua numero kaksi.

Before the 'real' Christmas, we had a little Christmas of our own with my boyfriend. We had snails for dinner and I baked rum-raisin muffins for dessert. We also exchanged gifts, and I'm going to show you later on what he gave me. Today I drove to the countryside to spend the Christmas Eve with my family.  

perjantai 21. joulukuuta 2012

Vuoden turhake

Vuoden turhakkeeksi valittiin tänä vuonna Dettol No-Touch kosketusvapaa saippua-automaatti. Kyllähän te tiedätte, se minkä mainos yksin riitti aiheuttamaan suunnatonta ärsytystä kaikessa turhuudessaan. Pakko sanoa, että meni kyllä ihan oikeaan osoitteeseen. Vuoden turhakkeen valitsee vuosittain Suomen Luonto -lehden toimitus lukijoiden ehdotusten joukosta. 

Kuva: Suomen Luonto

Itse olisin varmaan äänestänyt vuoden turhakkeeksi muovista jäälyhtyä. Need I say more?

The Finnish Nature -magazine chooses every year the most unnecessary thing out on the market. This year the stupidest and most unnecessary thing is Dettol No-Touch automated soap dispenser which is based on the idea that you get germs on your hands when you touch the normal soap dispenser. But hey, luckily you wash your hands after you touch it! D'uh. 

torstai 20. joulukuuta 2012

Katsaus TBR 100 -listan edistymiseen

Näin vuoden lopulla on hyvä tehdä katsaus siihen, miten To Be Read 100 -lista jakselee. Ja tällä hetkellähän se jakselee niin, että listalta on yliviivattu 6 teosta joten jäljellä on 94. (Tai itseasiassa 95/101, koska tein listaan yhden lisäyksen jälkikäteen.) Katsotaan tuleeko numeroarvostelusta mitään, mutta yritetään ainakin. Asteikkona voisin kokeilla 1-5 -arvostelua jossa ykkönen on hylätty eli luvattoman huono, kolmonen on perusjees ja viisi on huikea. Pakko sanoa, etten usko listaltani löytyvän kuin korkeintaan pari kirjaa, jotka ehkä tulevat yltämään viitoseen. Vanhemmiten minusta on tainnut tulla vähän nirso kirjojen suhteen.

Siri Hustvedt - Kaikki mitä rakastin (What I Loved)
Hirveästä  hypestä johtuen odotin jotakin mullistavaa, mutta minut tämä teos jätti jotenkin kylmäksi. En oikein välittänyt yhdestäkään henkilöhahmosta ja jostain syystä myös suomenkielinen kerronta tökki, en tiedä olisinko pitänyt enemmän jos olisin lukenut alkukielisenä. Loppuarvosanaksi annan 3/5, eli periaatteessa hyvä romaani mutta en vain itse innostunut siitä mitenkään erityisemmin.


Charles Bukowski - Postitoimisto (The Post Office)
Bukowskin kerronnassa on jotakin hemingwaylaisen töksähtävää, mutta samalla se on myös huomattavasti ronskimpaa ja rosoisempaa. Postitoimisto oli nopealukuinen ja viihdyttävä, taisinpa hymähdelläkin muutamaan otteeseen. Taidan lukea Bukowskia toistekin, mutta ainakaan Postitoimistoa ei tarvinne ostaa omaksi. Arvosana perustavanlaatuinen 3/5.



Sofi Oksanen - Puhdistus
Masentavan synkkä alusta loppuun, vain aavistuksenomaisia valonpilkahduksia jotka saattaisivat ehkä tietää jotakin parempaa. Tai sitten ei. Todellinen hyvänmielen romaanin antiteesi. Silti teos oli sen verran hypnoottinen, että sen luki alusta loppuun eikä missään vaiheessa käynyt mielessäkään jättää kesken. Sofi Oksasen kerronta on kaunista, se sipaisee yksityiskohtia ja luo voimakkaita mielikuvia tarkkaan harkituilla sanavalinnoilla. Oksanen tekee oikeutta kauneudelle, joka piilee suomen kielen töksähtelevän negatiivisuuden takana. Kertalukeman perusteella sanoisin, että Puhdistuksen kerronta on jollain tapaa kauniimpaa ja sävykkäämpää kuin vaikka Baby Janessa, mikä tietenkin on kirjailijan kannalta paitsi hyvä asia, myös suorastaan edellytys kirjailijana menestymiselle. Jos jää junnaamaan sille tasolle, jolla on toisessa romaanissaan, ei rahkeita välttämättä riitä vuosikymmenien mittaiselle uralle. Siitä ei näyttäisi Oksasella olevan pelkoa. Puhdistus saa arvosanan 4/5, koska se oli huikea, mutta sen verran synkkä etten välittäisi lukea sitä ihan heti uudelleen.


Miika Nousiainen - Vadelmavenepakolainen
Vadelmavenepakolaisellekin taisi käydä niin että hienon perusajatuksen ja jonkinmoisen hypetyksen jälkeen se olikin sitten jotenkin vaisu. Ei edes naurattanut, vähän hymähtelin ehkä toisinaan. Nousiaisen teksti on toki nokkelaa ja kerronta sujuvaa, mutta en nyt sitten erityisemmin syttynyt tällekään teokselle. Löytyyköhän tältä listalta yhtään kirjaa, josta mie oikeasti innostuisin? 3/5


Kreetta Onkeli - Ilonen talo
Ilonen talo on hyvä esimerkki siitä, miksen hirveästi lue kotimaista kirjallisuutta. Alkoholia, kiroilua ja ankeaa lapsuutta. Synkkää ja masentavaa. Vadelmavenepakolaiselle pisteet siitä, että se ei ollut synkkä ja masentava, mutta toisaalta se kertoikin suomalaisesta joka ei halua olla suomalainen. Että niin. 3/5


Heinrich Mann -Sininen enkeli (Professor Unrat)
Aavistuksen junnaava satiiri ihmisiä vihaavasta kymnaasinlehtori Raatista, jota kaikki kutsuvat nimellä Unrat ('saasta') ja joka rakastuu kapakkatanssijatar Rosa Fröhlichiin. Klassikko toki mutta ei erityisen mukaansatempaava. Vanhahtava kirjoitustyyli vieraannuttaa ehkä vähän, eikä tarinan päähenkilö Unratkaan ole erityisen sympaattinen hahmo. Marlene Dietrichin tähdittämä elokuvaversio kiinnostaisi kyllä nähdä. 3/5


Like some other bloggers, I have compiled a list of one hundred books to be read during the following three or so years. I started in August and this far I have read six of the hundred novels. I think that Purge by Sofi Oksanen was the best of the six, the others left me rather indifferent. We'll see if I can pick up the pace after my thesis is done and I don't have to read research material anymore.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Pyykkärin onni

Pyykkärin onni on uusi pesukone.


Mutta parasta koko koneessa: 


Kahtokaa nyt miten söpö villapesulammas!  



Ei mulla muuta. Mie lähen tänään maalle.


The best thing in our new laundry machine is not that it gets your clothes clean, but the absolutely adorable little wool wash -lamb in the dashboard! 

tiistai 18. joulukuuta 2012

Armeijatyylin paluu?

Vaihteeksi jotain mikä ei liity millään tavalla jouluun. Nimittäin viime viikolla kaupungilla kierrellessä tulin huomanneeksi, että armeijahenkiset vaatteet ja camo-kuosi ovat nähtävästi taas tulossa muotiin. (Kevätvaatteita joulukuussa, anyone?) Yllätin itseni tuijottelemasta jokseenkin hyväksyvästi KappAhlissa armeijanvihreää niittikoristeista takkia ja Jim&Jillissä maastokuvioisia pillifarkkuja. What? Tuli sellainen olo että tässähän voisi vaikka taantua takaisin noin neljän vuoden takaiseen tyyliini, joka oli epämääräinen sotku indietä, armeijavaikutteita ja kaikkea mahdollisimman vähän tyttömäistä.

Kuva: KappAhl


Sitten rupesin pohtimaan, että onko se ikä ja oma päänsisäinen kehitys vai sittenkin vain muoti ja ulkoapäin tulevat vaikutteet jotka sen tekevät, kun mieltymykset ja oma tyyli heittelevät niinkin vahvasti kuin omassa tapauksessani on tainnut käydä? Hyvin pitkään nimittäin elin tiukasti maiharilinjalla ja kaikenlainen tyttömäisyyteen vivahtava oli tiukasti pannassa. Tyttömäiset tai sanottaisko peräti naiselliset jutut ovat alkaneet hiipiä pukeutumiseeni oikeastaan vasta  reilusti kahdenkymmenen ikävuoden vanhemmalla puolella.

Ja kuinkas sitten kävikään, siitä maiharimuodista on tässä parin vuoden sisällä päädytty siihen pisteeseen, että olen yllättänyt itseni kerta toisensa jälkeen käyttämällä hameita, mekkoja ja jopa pitsiä, jonka uskoin olevan itseltäni pannassa hamaan loppuun saakka. On se jännä. Nyt taitaa joka tapauksessa olla aika palata maastomuotiin. Tuntuis vähän siltä.
Pukeutumisnäytteitä vuosilta 2008 ja 2011. 
I used to have a fancy for all kinds of military-style clothing back in the days but then something happened and I started to wear dresses and even high heels. Now that I saw some nice army jackets and camo-patterned jeans when I went shopping with my friends, I started wondering whether it's time to take up my old army look again. The pictures are from 2008 (left) and 2011 (right). Any difference there? 

maanantai 17. joulukuuta 2012

Joulukukat

Olin suunnitellut ostavani jouluksi joko hyasintin tai joulutähden. Sitten siinä kävi niin että riehaannuin ja ostin sekä joulutähden että hyasintin ja vielä kimpun tulppaaneja päälle. Tulppaanit onkin jo kuvissa vilahdelleet mutta tässäpä olis nyt sitten ne muutkin kukkaviritykset:


Ostin ihan nupullaan olevan, koristelemattoman hyasintin ja kotona virittelin siitä asetelman niillä asioilla mitä sattui löytymään. Tuo kattilahan löytyi syksyllä kirppikseltä ja suunnittelin siihen alunperin pelargoniaa. Pelakuuta en kuitenkaan ollut vielä ehtinyt hankkia joten hyasintti istui siihen kuin nenä päähän. 

Diagnoosi: sistustusmania -blogissa oli muuten yksinkertaisuudessaan ihan hillittömän hieno joulukukka-asetelma: hyasintti vanhassa pieksussa! Käykääs vilkaisemassa täältä näin. Itse olen vähän suunnitellut että ensi kesänä vanhat tennarit menee takapihalle samanlaiseen käyttöön. 


Minikokoinen joulutähti puolestaan istuu alumiinisessa kahvinsuodattimessa, joka sekin löytyi kirppikseltä. Harmi vaan, että raukka pääsi ilmeisesti paleltumaan ja tällä hetkellä se näyttää tältä: 



Aina ei voi voittaa. Pitäisköhän kuitenkin yrittää vielä uudestaan.

My Christmas flowers, planted in thrift store findings. Too bad the poinsettia took cold and now it looks more than a little sad. :(

Paketti maailmalta

Posti-Kusti oli tuonut viime perjantaina postilaatikkoon pienen, tuoksuvan paketin. 


Se oli yhdeltä Tanskan kämppiksistäni ja piti sisällään kaksi punaista kynttilää. Tuli taas mieli hellä ja sitä rataa, on ne ihmiset ihania kun muistavat. 



Pakkauksessa oli kaksi punaista kynttilää jotka olivat onnea tai onnellisuutta tarkoittavan kirjainmerkin muotoisia, ja kun niitä kerran on kaksi niin kyseessä on double happiness. Kiinalaisessa kulttuurissa punainen on onnea tuova väri, joten sitä pitäisi nyt olla sitten roppakaupalla. Ja tosiaan, kynttilöiden tuoksu oli melkoinen kun aukaisin paketin, onneksi se on jo hieman haihtunut. 


Toinen kynttilöistä oli ottanut postissa hieman osumaa, yritin paikkailla sitä parhaani mukaan mutta jäi se hieman vinksalleen. :D


In English: Mailman had brought me a lovely little package last Friday. There were these little candles from my friend in Hong Kong. Unfortunately the other one was a bit broken but I managed to fix it somehow. :D


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Lisää DIY paperitähtiä

Tässä aikaisemmin jo esittelin yhdenlaisia paperitähtiä, mutta nyt olis tiedossa lissää!

Kaikki mitä rakastin -blogin Eeva postasi jokin aika sitten uudelleen viimevuotisen "jos minäkin osasin niin kyllä tekin" -henkisen paperitähden askarteluohjeen jonka löydätte täältä näin. Viime vuonna en ehtinyt paljon askartelemaan, mutta nyt otin vahingon takaisin.

...Innostuin paperitähtien liimailemisesta sitten sen verran paljon, että väsäsin niitä meidän olohuoneen ja makkarin ikkunaan ripustettaviksi ja vielä porukoille joulukuuseen. Miten tässä nyt näin kävi.


Makkarin ikkunassa roikkuu kirjan sivuista tehtyjä tähtiä. Käytin tarkoitukseen saksankielistä psykologian oppikirjaa joka löytyi yliopiston kirjaston ilmaisesta poistohyllystä. Uskalsin uhrata sen kun ajattelin että kukaan tuskin jää kaipaamaan. Saman kohtalon koki "Studier i kvinnornas livslöp" tai jotain sen suuntaista. 


Olohuoneen ikkunaan tein tähdet ihan valkoisesta kopiopaperista ja joulukuuseen menee ruskeita voimapaperista tehtyjä tähtiä, tuommoisia kuin tuossa kuvassa. Mitä tulee tähtien kokoamiseen, poikkesin Eevan ohjeesta sen verran, että liimasin tähden puolikkaat yhteen jo ennen kuin aloin liimailla sakaroita lenkeiksi. Niin kuin näin: 


Mulle oli jotenkin helpompaa liimata ne yhteen tuolla tavalla litteänä ja sitten fundeerata että mistäs kohtaa tässä aletaankaan liimailemaan ja mitä. Mutta älkää antako miun hämmentää vaan seuratkaa vaan ihan suosiolla Eevan yksityiskohtaista ohjeistusta niin ei voi mennä pieleen. (Tai voi, niin kuin miun tapauksessa ekalla yrityksellä, mutta kolmas kerta toden sanoo ja sitä rataa.)

Vielä ehtii ennen joulua, että ei muuta kun liimailemaan! 

Pikkujoulut

Pikkujoulut tuli ja meni ja olipa kivaa. (Miks tämä kuulosti  nyt kovin sarkastiselta. Oli siis oikeasti kivaa. :D) Kavereita pitäis kutsua käymään useamminkin, ilman mitään sen kummempaa syytä. Ehkä vähän vähemmän kerrallaan, tällä kertaa oli aika maksimimäärä vieraita ahdettuna meidän pieneen kämppään. Siks toisekseen mie otan tämmösten kekkerien järjestämisen ehkä vähän liian touhukkaasti ja sit mie aina puuhaan ihteni puhki ennen pileitä. 

Joka tapauksessa, perjantaina leivoin puolivahingossa pipareita. Alun perin tarkoitus oli vain kokeilla miten Chocochilistä bongaamani piparkakkutaikinatryffelit toimisivat, mutta sitten tajusin että sitä taikinaa on ihan sikana eikä sitä kaikkea ehkä kuitenkaan kannattaisi pyöritellä tryffeleiksi (jos ei muuta, niin ainakin se olisi vienyt koko illan ja olisin missannut Satellite Storiesin keikan). Tein sitten lopun taikinan pipareiksi. 

Oli muuten ensimmäinen kerta ikinä kun käytin kaupan piparkakkutaikinaa ja pakko sanoa, että äiteen tekemästä taikinasta tulee paljon parempia pipareita! Vielä kun itsekin oppis tekemään samanlaista. 



Siinä vaiheessa kun aloin kaulita taikinaa, tajusin että kyllähän mulla ikkunassa ja ovessa roikkuu piparkakkumuotteja, mutta ei mulla ole yhtä ainutta muottia säästettynä varsinaista tarkoitustaan varten. En ollut vissiin suunnitellut leipovani pipareita. Muotin puutteessa tein sitten oman yksinkertaisen piparidesignin joka oli suhteellisen nopea toteuttaa veitselläkin. Ja ne yrittää siis olla joulukuusia, vaikka näyttävätkin kyllä enemmän nuolilta. Molempiparempi, kai.



Lauantai-illan juhlapöydästä en tietenkään muistanut ottaa kuvaa ennen kuin se oli jo raadeltu, mutta onpahan nyt sitten sitä arkirealismia taas tarjolla. Tällä kattauksella ei ehkä voiteta kilpailuja, mutta kaikki taisivat kuitenkin saada syödäkseen. Menussa oli siis suklaakookosleivoksia (ding dongs!), piparkakkutaikinatryffeleitä, pipareita ja aurajuustoa (oli muuten ensimmäinen kerta kun kokeilin itse tätä makuyhdistelmää. Hyvin jännä on.), toveri S:n tekemiä somia pieniä joulutorttuja, kanasalaattia, cocktailpiirakoita ja munavoita ja sitten tietysti glögi-kahvi-tee-valikoima.  

Ilta meni kivasti ja opittiinpa uusi seuraleikkikin. Näytti varmasti viisaalta kun kaikki istui lattialla ringissä kylki kyljessä ja tökki sormiaan milloin mihinkin suuntaan. :D


Tänään on sit köllöttelypäivä. 

...Paitsi että jos mie vähän paketoisin lahjoja. Tai pesisin pyykkiä. Tiskejä pitäis ainakin pestä. Mutta ehtiihän tuota myöhemminkin. 

perjantai 14. joulukuuta 2012

Joulupaketointia

Paketoin tässä iltana muutamana lahjoja. Sitten olenkin melkein koko viikon odotellut että josko tulisi sen verran valoisa päivä jossain vaiheessa että niistä saisi kuviakin otettua. No ei ole tullut, mutta otin kuvat sitten siinä valossa mitä löytyy. (Tämä on taas tämä jokablogistinvakiomantra "huonoja kuvia, ei ou valloo", mutta kun se on fakta.) Siksi toisekseen yritin saada kuvaa jossa paketteja olisi ollut sellainen veistoksellisen tyylikäs röykkiö, mutta kuten voinette kuvitella, sellaisen röykkiön aikaansaaminen parilla-kolmella paketilla ei ole ihan helppoa. Tästä syystä näissä kuvissa on enemmän kaikkea muuta kuin paketteja. 

Selitykset sikseen ja paketointiasiaan. Ostin syksyllä rullan voimapaperia ja tarkoitus oli paketoida sillä kaikki joulu- ynnä muut lahjat täältä ikuisuuteen. Kun rupesin paketoimaan, vastaan tuli väistämättä se tekijä jonka olin autuaasti sivuuttanut vaikka järki yritti kertoa toista: voimapaperi on niin paksua, että eihän se millään tavan teipeillä kestä kiinni! 

Tällä kertaa luova hätäratkaisu oli pari tippaa pikaliimaa taktisiin liitoskohtiin ja ta-daa, paketti pysyy koossa ja näyttää paremmalta kuin jos se olisi turattu mcgyver-teipillä ympäriinsä. Toisaalta, voisihan sekin toimia tyylikeinona...


Ostin myös rullan jouluiselta hajahtavaa washi-teippiä, että edes jokin vähän viittaisi siihen että nämä ovat nimenomaan joululahjoja. Nimilappuset naputtelin dymolla, tästä kuvasta piti nimi tietenkin sotkea ettei tulisi vahingossa spoilattua kenenkään jouluiloa. Huomasin muuten, että tuo washi-teippi kestää hitusen paremmin kuin tavallinen teippi. Mutta vain hitusen. Ja että se näyttää kivoimmalta kun sitä on vedetty tuollaviisiin koko paketin leveydeltä. Lyhyinä pätkinä se näytti jotenkin vähän hassulta. 


Nimilappusia askartelin myös Clipper-teepakettien kuvista. Nurkkiin on tullut jemmattua loota jos toinenkin ihan vaan siksi että "nokunnää on niin nättejä niin pakkohan niille on jotain käyttöä joskus löytyä". Ai mitenniin hamsterin vikaa?

Isäntä katsoi sitä touhua kun istuin lattialla askartelusälän ympäröimänä ja turasin neulan kanssa lankaa pikkiriikkisten paperitähtien läpi ja tuumasi, että no enpä oo kyllä ikinä nähny kenenkään noin antaumuksella paketoivan lahjoja. En miekään, tää oli eka kerta. 

maanantai 10. joulukuuta 2012

Joulutunnelmia kaupungilta

Tänään olin toveri L:n seurana jouluostoksilla, eikä vielä edes iskenyt kauhea ihmisviha niin kuin etukäteen pelkäsin. Oltiin onneksi liikkeellä jo alkuiltapäivästä, eikä pahimmat panikoituneet massat ole vielä lähteneet liikkeelle tähän aikaan joulukuusta. Ensi viikolla voi olla että tilanne on toinen enkä enää lähde kaupunkiin jos ei ole ihan pakko.

Yksi paikka jossa kuuluu käydä aina joulun aikaan (ja muutenkin) on Mokkamaa, ja siellä piipahdettiin tänäänkin. Puotia hallitseva huumaava kahvintuoksu aiheuttaa joka kerta sen olon, että tekisi mieli ostaa vaikka jokaista kahvilaatua mukaan kotiin vaikken edes juo kahvia. 

Kahvi jos toinenkin.








Kahvin ja teen lisäksi Mokkamaasta saa myös suklaata monessa muodossa.


Belgialaisia käsintehtyjä konvehteja.


Ostoskierroksen päätteeksi käytiin vielä juomassa teet Kauppaneuvoksessa



Reissun saldo oli pari lahjaa lisää pukinkonttiin ja pari pykälää vähemmän joulustressiä. Vaikka tänä vuonna ei kyllä ole oikeastaan juurikaan ollut tarvetta stressata, enempi on ollut semmoinen mukavan jouluinen fiilis vaan koko ajan. Tuntuu vähän siltä, että tänä vuonna joulusta saa paremmin ilon irti kuin viime vuonna, kun se vaan jotenkin tuli ja meni. Voi tietysti olla, että viime vuonna tulossa ollut Tanskaan lähtö sotki ajatuksia sen verran ettei jouluun oikein malttanut keskittyä kunnolla, mutta nyt otetaan sitten vahinko takaisin oikein huolella!