| Pääsiäisen aikaan

Pääsiäisenä nähtiin kavereita ja perhettä, käytiin keikoilla (22-pistepirkko ja Disco Ensemble), ulkoiltiin ja köllöteltiin kotosalla. Siinähän sitä olikin neljälle vapaapäivälle just sopivasti ohjelmaa.

Kaupungissa oli vielä lauantaina jotensakin harmaata ja valjua, mutta jännällä tavalla hirmu kaunista. Päivää tai paria sen jälkeen kun tehtiin tämä kävelylenkki, huomasin Facebookissa jonkin kampanjan, jossa joensuulaisia patisteltiin kävelemään kaupungille että kaupunkikuvaan tulisi lisää elämää. Way ahead of you! Mutta tottahan se on, että esimerkiksi jokiranta on nykyisellään ihan hirmu kiva miljöö pienelle iltakävelylle ja olisihan siellä mukava nähdä enemmänkin elämää.

Sunnuntaina käytiin maalla (syömässä äitin ruokia namnam) ja auringonpaiste teki heti maailmasta värikkäämmän! Varsinkin metsässä oli jo mukavan vihreää, kun kömmittiin kurkistamaan joko puro on sulanut. Ja olihan se! Tosin vasta lyhyeltä pätkältä, mutta kuitenkin.

Mites teidän pääsiäinen meni?

***

Huomasin noita kuvia käsitellessäni, että kameran linssissä on tahra joka on tehnyt jokaiseen kuvaan harmaan läntin. Sitä sai sitten jynssätä jo otetuista kuvista kuvankäsittelyn avulla, yh. Pitäis ehkä jynssätä myös rievun kanssa linssiä, että välttyis vastaisuudessa moiselta projektilta.

| Niittykukkia poimin vain sulle

Nyt toteutetaan sitä ultimate-kliseetä, jonka mukaan wannabe-sisustusbloggaajat vaan postailee kuvia kukkakimpuistaan ja kuvittelee, että se riittää postauksen sisällöksi.

Mut hei, mulla oli tähän tiettyyn kukkakimppuun liittyen myös ihan visio. (Minkä lisäksi koko kesän pituisen bloggaamattomuuden jälkeen on mukavaa pitää rima sopivan alhaalla aiheiden suhteen.)Tuijottelin nimittäin koko kesän keittiön sälähyllyllä nököttävää mustaa suojaruukkua joka on aika vetävän graafinen kaikessa mattamustuudessaan, ja mietin, että pirskules että tuo näyttäis hyvältä niittykukkien kanssa.

No kesähän sitten venähti elokuun lopulle saakka ennen kuin sain itseni sinne niitylle (tai siis ojaan pyörätien viereen), mutta onneksi kukkatarjontaa kuitenkin oli vielä. Ja lopputuloshan muuten näytti tasan just niin hyvältä kuin olin alun perin visioinutkin.

Harmi vaan, että pietaryrtti haisee aika saakelin pahalle sisään tuotuna.

| Elokuun viimeiset

Huomenna alkaa syksy ihan virallisesti.

Elokuun viimeisillä hinkuvilla hengenvedoilla kävin vielä keräämässä kukkia ja  juomassa älyttömän hyvää päärynäjääteetä Hyveen & Paheen terassilla (ja se vuohenjuusto-suklaakakku! Sanat ei riitä kuvaamaan).

Ja kun sää ei enää oikein sallinut ihanaa ulkona juoksentelua paljain jaloin ja kesämekko hulmuten (no sitä ei ole kyllä voinut tehdä enää kuukauteen), syötiin isännän tekemää pitsaa (Londonerin pitsaohjeella tulee loistava pohja, muuta ei enää käytetäkään. En muista olenko jo joskus kertonut tämän.). Yritin myös saada aamupuuron maistumaan vähän paremmalta Eeva Kolun ohjein.

Kävin myös mökillä katsastamassa mitä äiti ja sisko olivat saaneet aikaan kesän rakennustyömaalla. Sinne rakennettiin pieni vierasmökki, jota päästään seuraavaksi sisustamaan! Äiti ja sisko olivat hoitaneet sisätilojen maalaamisen, ja kuten kuvasta voi päätellä, värimaailma on melkoisen hempeä: katto on kuultovalkoinen, seinät vaaleansiniset ja lattia vaaleanharmaa. Saa nähdä, edistyykö sisustaminen jo tänä syksynä niin pitkälle että näette lopputuloksen blogissa vai joudutaanko odottelemaan ensi kevääseen. Se riippuu ihan siitä, millaisiksi syksyn säät muodostuvat. Sitä odotellessa!

| Maailma kukkii

Jotenkin tuntuu, että tänä kesänä on jotenkin runsaampaa ja rehevämpää kuin yleensä. Maailma kukkii hullun lailla, pellot ja tienpientareet lainehtivat sinisen, valkoisen, keltaisen ja punaisen kirjavina ja joka puska lykkää kukkaa niin kuin ei koskaan ennen. Puut ovat jotenkin tuuheampia ja ruoho vihreämpää. Ulkona näyttää siltä, että tekisi mieli ottaa koko roska syliin ja halata.

Olen tässä jo jonkun tovin ihmetellyt, että onko joka kesä oikeasti tällaista. Kuulemma on, luotettavat lähteet ovat vahvistaneet. Miksi sitten tänä kesänä maailma tuntuu vihreämmältä ja rehevämmältä kuin ennen?

Ehkä se johtuu siitä, että kun viettää päivänsä tiukasti toimiston viileydessä ja on vapaa nauttimaan kesän ihanuudesta vain iltaisin, sen ihanuuden huomaa jotenkin intensiivisemmin.

Oli miten oli, viikonloppuna piipahdettiin maalla. Oli vähän koleaa ja paljon tuulista, joten mökille meno ei suoranaisesti houkutellut. Onneksi porukoille voi aina mennä kun tekee mieli pois kaupungista mutta mökkielämä ei hotsita.

| Yksi huone enemmän

Yksi parhaita puolia kesässä on se, että kun takapiha on lämpimien kelien myötä jälleen käytettävissä, tuntuu kuin meidän asunnossa olisi yksi huone lisää. Talvisin pienen kämpän seinät tuntuvat kaatuvan päälle, mutta kesällä on kivaa kutsua vieraitakin käymään kun kahvit voi tarjota ulkosalla pitkän pöydän ääressä.  Tänään pelailtiin pihalla lautapelejä siskon kanssa ja bongattiin 22-pistepirkko!

| Pikatulppaanit

Oltiin viikonloppu mökillä. Perjantaina ennen lähtöä otin kiireesti nämä kuvat, sillä aavistelin että vasta auenneet tulppaanit eivät kovin kauan helteisellä takapihalla kukkisi. Aavistus osui oikeaan, tänään satoi melkoisen ukkoskuuron juuri kun tultiin kotiin ja kova sade pieksi monesta kukasta terälehdet maahan. Kauneus on kovin katoavaista.

Tämä oli ensimmäinen kosketukseni tulppaanien kasvattamiseen, ja totesin että helppoja kavereitahan nuo ovat. Saisi näköjään tosin istuttaa sipulit aika paljon tiheämpään, nyt kukkaraisia sojotti vähän hassun näköisesti siellä täällä. No, ensi syksynä sitten taas vähän viisaampana heitä istuttelen!

PS. Mökillä oli parasta. Tehtiin perusmökkijuttuja: saunomista, grillaamista, syömistä, kalastelua ja lueskelua. Mie köllöttelin veneen kokassa kirjan kanssa kun isäntä souteli pitkin lampea kalojen perässä ja lämmin tuuli puhalteli mukavasti, eipä paljon rennommaksi voi elämä mennä. Kamera oli mukana mutta se pysyi laukussa koko reissun ajan, eikä edes harmita.

| Kehyksissä

Vaatteidensovitusrallin jälkeen peili jäi poikkkeukselliseen paikkaan jakkaran päälle.

Viikonlopusta on tulossa suhteellisen vauhdikas ja suhtaudun tuleviin kahteen vuorokauteen jo valmiiksi väsymyksensekaisin tuntein. Eipä siinä, mukavaa ohjelmaa on tiedossa ja sunnuntaina en takuulla tee muuta kuin makaan sohvalla ja juon teetä.

Ihan vain tiedoksenne, ettette ihmettele kun blogissa on taas päiväkausia putkeen ihan kuollutta.

| Luettuja: Tropic of Cancer

Henry Miller - Tropic of Cancer (Kravun kääntöpiiri, 1934)

Henry Millerin Kravun kääntöpiiri oli pitkään kiellettyjen kirjojen listalla Briteissä ja Yhdysvalloissa sen melko sievistelemättömän kielenkäytön ja avoimen seksuaalisuuden vuoksi. Se julkaistiin alun perin jo 1934, mutta oli pannassa ainakin Yhdysvalloissa 1960-luvulle saakka. Millerin rönsyilevät lauseet ja karhea todellisuuskuva tuovat lukiessa mieleen Charles Bukowskin ja Jack Kerouacin, mutta oikeastaanhan se menee toisin päin: Bukowskista ja Kerouacista tulee mieleen Miller, joka oli noiden nuoremman polven kirjailijoiden esikuva ja tiennäyttäjä.

Tropic of Cancer sijoittuu 1900-luvun alun Pariisiin, eikä teoksessa ole varsinaista juonta. Se rönsyilee juurettomasti sinne tänne kuten tarinan päähenkilökin, mutta siitä huolimatta kirja on kiehtovaa ja mukaansatempaavaa luettavaa. Tästä suurin ansio kuulunee juuri Millerin pitkille ja kiehtoville lauseille, jotka eivät jätä tekstiin sellaista aukkoa, jonka kohdalla tuntuisi luontevalta lopettaa lukeminen ja laskea kirja käsistään. Tropic of Cancer on niitä kirjoja, jotka tulee lukea alkuperäiskielellä (ja ääneen, jos mahdollista, se tuo tekstiin vielä aivan uuden ulottuvuuden!).

Tykkäsin. 4/5

| Happy Birthday meeeee

Vietin tällä viikolla syntymäpäivää. En juhlinut mitenkään suuresti niin kuin en viime vuonnakaan, mutta tein pieniä mukavia juttuja: avasin lahjan jonka itse itselleni paketoin, sytytin synttärikynttilät ja join aamuteen kaikessa rauhassa. Tänä vuonna ei tarvinnut ostaa synttärikukkia erikseen, kun naistenpäiväksi ostamani neilikat ovat vieläkin hämmentävän upeita. (Tekisi mieli tunkea monta kuvaa niistä joka postaukseen.)

Päivällä kävin kaupungilla toimittamassa asioita ja synttärishoppailemassa. Oikeasti lähes kaikki tekemäni hankinnat olivat sellaisia, jotka olisin tarvinnut ostaa muutenkin (esimerkiksi meikkivaraston täydennystä ja kosteusvoidetta) mutta kun jätin niiden hankkimisen syntymäpäiväksi, niin tuntui siltä kuin olisin saanut paljon lahjoja. :D Shoppailuseurana olleen siskon kanssa juotiin synttäriteet Houkutuksessa, ja iltapäivällä käytiin toverien kanssa syömässä Deli Chinassa. Isännän kanssa tehdään synttäri-illallista tänään kotona.

Totesin, että syntymäpäivän rauhoittaminen omille kivoille jutuille on ollut paras päätös jonka olen viime aikoina tehnyt. Ei kannata jäädä odottamaan että muut tekevät juhlan, silloin voi olla että joutuu vain pettymään. Ja kun ostaa itse omat lahjansa niin saa varmasti mieleisiä. :)

| Piirongin päällä

Kokosin piirongin päälle viime viikonloppuna sekalaisen seurakunnan ilahduttavia juttuja. Tuo kuparinen kynttilänjalka on ilmeisesti tullut jäädäkseen, sitä ei tee mieli raivata pois vaikka kynttilöitä ei valon lisääntyessä tule enää juuri poltettua. 

Noin yleisesti ottaen vieroksun ajatusta kirjoilla sisustamisesta, mutta tuumasin sen tässä tapauksessa olevan ihan ookoo koska meillä noita kirjoja oikeasti pyörii joka nurkassa. Johonkinhan ne on pantava, niin miksei sitten voisi nostaltaa muutamaa kauniimpaa yksilöä esillekin? Pidän kirjoista esineinä, joten miksi en laittaisi niitä sellaiseen paikkaan jossa ne ovat silmänilona? (Tästä huolimatta en edelleenkään aio värikoodata kirjahyllyäni. Ikinä.) 

Neilikkavaasi nököttää metallivadilla koska kyseessä on se kovan onnen maljakko jonka hajotin puhdistusvimmoissani viime keväänä. Ei se suoranaisesti vuoda, mutta tuumasin että parempi vara kuin vahinko. Ei olisi kauhean kiva yllätys huomata aamulla, että rikkinäinen maljakko on valuttanut kaikki vedet meikän tietokoneelle. 

Tukholman tuliaiset nököttävät myös siinä silmien alla ja käden ulottuvilla. Olen käytellyt L'Occitanen käsirasvaa varoen, kun pelkään että minituubi pääsee loppumaan ihan liian pian. Tulin muuten siihen tulokseen, että asioiden ripustaminen washi-teipillä seinään on blogimaailman suurin huijaus. Tuo kortti kesti seinässä kaksi minuuttia ennen kuin kuului plopp ja sen sai kaivaa esiin piirongin takaa. Toverille oli käynyt sama homma postikortin ja washi-teipin kanssa. Se ei vaan toimi. 

Kiinnostaako ketään muuten lukea tällaisia puolen kilometrin mittaisia selostuksia ei-oikein-mistään? Mietin, että tämänkin kuvituksen olisi voinut kuitata tuolla ensimmäisellä kappaleella ja jättää loput pois. Onko enemmän enemmän? Vai sittenkin vähemmän? Eikun mitä? 

| Sohvapöytä, final cut

Ensisilmäyksestä suoraan lopputulokseen. Tuossapa se nyt möllöttää, keskellä olohuonetta. Vähän kömpelö ja harmaahan se on ja vähän osumaakin ottanut, mutta semmoisena just hyvä. Semmoisena minä siitä tykkään.

Kansi on paksua liimapuuta jonka isäntä suti harmaalla öljyvahalla. Kannen saa nostettua pois ja pöydän sisään mahtuu mukavasti cd-levyjä, dvd:itä ja aikakauslehtiä, kaikkea sellaista mitä ei akuutisti tarvitse mutta joita ei halua heittää poiskaan.

Lieneekö aikuistumisen merkki, että ostin vaaleanpunaisia neilikoita koska ne sopivat kauniisti pöydän harmaan pinnan kanssa. Aikaisemmassa elämässänihän olen vältellyt kaikkea vaaleanpunaista kuin ruttoa, mitä lie tyttöbakteerien pelkoa ollut. (Vaaleanpunaisia vaatekappaleita en tosin vieläkään kykene kuvittelemaan päälleni, mutta kukissa se on jo ihan hyväksyttävä väri.)

Mutta nyt kun sohvapöytäkin on pantu uusiksi, alkaa projektit loppua. Tai ainakaan tällä hetkellä ei ole mitään erityistä muutoskohdetta mielen päällä muhimassa, mikä on hyvin jännä tunne sekin. Kyllähän sitä aina jotain pientä kippojen ja kuppien siirtelyä löytyy jos oikein alkaa sisustusvimma vaivaamaan, mutta tällä hetkellä olen mieltälämmittävän tyytyväinen siihen miltä meidän kotikolo näyttää.

| Vuoden ensimmäinen päivä

Vuosi vaihtui ilman suurempia juhlia. Kirjapostausta tulee pikemmin kuin lupasin, koska vietin eilisillan urakoimalla loppuun lokakuusta saakka työn alla olleen Anna Kareninan. Käytiin me ukon ja tovereiden kanssa katsomassa ilotulitus, mutta siinäpä se vuoden vaihtumisen juhlinta sitten olikin. Seuraavaa vuodenvaihdetta voisi harkita ehkä juhlivansa jotenkin vähän päräyttävämmin.

Vaikka ollaan tultu jo hyvän matkaa vuoden pimeimmästä päivästä valoisaa kohti, ei kyllä tunnu yhtään siltä. Hämäräkytkimellä toimivat pihavalot palavat vuorokauden ympäri, nekään raukat ei tajua että on päivä. Tänään käytiin kävelemässä tihkusateesta huolimatta, sisällä istuminen alkoi ahdistaa. Keräsin ojan penkalta talven törröttäjiä maljakkoon, olivat jotenkin synkällä tavalla kauniita.

Pimeitä aamuja on piristänyt teemukissa uiskenteleva robotti, siskolta joululahjaksi saatu. En ole osannut päättää, onko sisustuslehtien lukeminen mukavampaa kuin se on ärsyttävää. Enimmän aikaa se on ärsyttävää.

Piparkakkutalon tuhoaminen aloitettiin jo tapanina, koska päätin, että se ei saa jäädä pölyyntymään ja pöydille viereskelemään. Mitä sitä turhia loppiaiseen saakka jemmaamaan, loppiaisena tekee jo mieli syödä jotain ihan muuta kuin piparkakkua.

Tämmöstä meillä näin vuoden ensimmäisenä päivänä. Huomenna pitäis mennä töihin, mutta jotenkin tuntuu että kaikesta nukkumisesta ja köllöttämisestä huolimatta ei ole erityisen levännyt saati energinen olo. Siihen vaadittaisiin ehkä himppanen enemmän sitä valoa, kiitos.

Jotakin punaista, luukku 15 | Something Red, day 15

Nyt on vuorossa niinkin perinteistä settiä kuin joulutähti. Viime vuonna minulla oli vain minikokoinen, ja sillekin kävi köpelösti. Tänä vuonna ostin ison ja toivon kovasti, että osaan huolehtiä tästä vähän paremmin. Pellavalakanarahasto sai siirtyä väliaikaisesti toiseen säästöpossuun kun tätä purkkia tarvittiin pitkästä aikaa oikeaan käyttöönsä eli suojaruukuksi. Musta kantikas ruukku antaa moneen kertaan nähdylle joulutähdelle vähän toisenlaisen fiiliksen kuin perinteinen kori+sammalet -asetelma. Taustalla on kesällä väsäämäni clipboard, johon ripustin sesonkihengessä viimevuotisia joulukortteja ja sisustuslehdestä repäisemäni sivun.


Poinsettia is a very traditional Christmas flower in Finland. Last year I had a small one but it died in two days. I hope I'll do better with this one. 

Jotakin punaista, luukku 1 | Something Red, day 1

Hyvää joulukuun ensimmäistä! Joulukalenterin ensimmäisessä luukussa on isännän antamat vuosipäiväkukat tältä syksyltä. Kukkakauppias oli kuulemma ollut innoissaan, kun oli kerrankin päässyt tekemään kimpun iloiseen juhlapäivään iänikuisten surusidontojen sijasta. Oli ihan mukava ajatella, että nuo kukat onnistui siis ilahduttamaan myös jotakuta muutakin kuin minua.

Samaisen kimpun rippeet muuten nähtiin vähän aikaa sitten tässä postauksessa. Kyllä pitää viimeiseen asti nyhtää ilo irti kun kerran kukkia saa. :D

The Something Red of Day 1 is the anniversary bouquet my boyfriend gave to me this fall. 

Mistä tietää että on syksy? | How Do You Know It's Autumn?

• Tee ja sisustuslehti nautitaan aamuisin sisällä, ulkona on jo vähän turhan viileää. Nautittujen teekuppien määrä tuplaantuu.
• Leikkokukat ilmestyvät maljakoihin (kesällä niitä sai katsella tarpeeksi ulkonakin, ei tuntunut tarpeelliselta tuoda niitä sisään)
• Vehnäpussi siirtyy pakastimesta mikroon. 
• Villasukat, fleecetakki ja viltit ovat tehneet paluun.
• Alkaa taas tehdä mieli suklaata. 
• Kansalaisopiston kurssit alkavat (tänään luova kirjoittaminen, lauantaina maalauspiiri!)
• Orvokit poistuivat ovenpielen amppelista ja tilalle tuli tallilyhty. 
• Alkaa tehdä mieli callunoita ja muita syyskasveja pihan ruukkuihin.
• Blogin päivitystahti on lähes tuplaantunut siitä, mitä se oli kesällä. (Tai koko vuonna.)

Mites teillä? 

I know it's autumn when: I have to enjoy my morning tea and magazine indoors because it's too chilly outside. I want to have flowers in a vase (in the summer you see them plenty enough outdoors). Wheat bag (for stressed muscles) changes place from freezer to microwave. Woolly socks, fleece jackets and quilts make their reappearance. I start craving chocolate again. Community college classes start (creative writing and painting!). I hang the stable lantern next to our front door. I feel like planting evergreens to our back yard. I update the blog almost double the amount that I did during summer (or all year). How's your autumn? 

Kukkia sillipurkissa | Flowers in a Herring Jar

Tämä on niitä sisustus- ynnä muille blogeille kai tyypillisimpiä postauksia: kattokaa mullon kukkia! Mutta mikäs siinä, kukat on ihania ja niillä kannattaakin ilahduttaa itseään ja muita. Nämä keräsin äidin kasvimaan reunalta viime viikolla kotona käydessäni. 

Olin omasta mielestäni tosi nokkela, kun sijoitin kukkamaljakon vaihteeksi johonkin muualle kuin tv-tasolle tai keittiönpöydälle. Olohuoneen nurkassa nököttävät puulaatikot pitävät sisällään neulonta- ja askartelujuttuja, ja tökkäsin kukat vaihteeksi niiden päälle. Kyl myyr pitää ihmisen pienestä olla itseensä tyytyväinen, vaikka sitten tämmöisestä keksinnöstä.

Maljakko on sekin äidin varastoista lähtöisin, vanha sillipurkki käsittääkseni. Paitsi että kun asiaa miettii, niin onko silliä muka joskus myyty noin suurissa purkeissa? Sillipurkin kansi tuossa ainakin oli, mutta sehän nyt taas ei kerro mitään. Joka tapauksessa se on hauskan muotoinen, vähän niinkuin pyöreä maljakko olisi istuttu litteämmäksi. 

(Tämä postaus sisältää tarpeettoman paljon turhaa lätinää, koska kikkailen blogin ulkoasun kanssa ja tarvitsen esimerkillisen postauksen mallikappaleeksi. ;))

Just a post to celebrate the favorite topic of all interior bloggers: flowers! Flowers picked from my mother's garden and set in an old herring jar. (Or I'm not sure if there's been herrings or something else in it, but it doesn't really matter.)