| Pääsiäisen aikaan

Pääsiäisenä nähtiin kavereita ja perhettä, käytiin keikoilla (22-pistepirkko ja Disco Ensemble), ulkoiltiin ja köllöteltiin kotosalla. Siinähän sitä olikin neljälle vapaapäivälle just sopivasti ohjelmaa.

Kaupungissa oli vielä lauantaina jotensakin harmaata ja valjua, mutta jännällä tavalla hirmu kaunista. Päivää tai paria sen jälkeen kun tehtiin tämä kävelylenkki, huomasin Facebookissa jonkin kampanjan, jossa joensuulaisia patisteltiin kävelemään kaupungille että kaupunkikuvaan tulisi lisää elämää. Way ahead of you! Mutta tottahan se on, että esimerkiksi jokiranta on nykyisellään ihan hirmu kiva miljöö pienelle iltakävelylle ja olisihan siellä mukava nähdä enemmänkin elämää.

Sunnuntaina käytiin maalla (syömässä äitin ruokia namnam) ja auringonpaiste teki heti maailmasta värikkäämmän! Varsinkin metsässä oli jo mukavan vihreää, kun kömmittiin kurkistamaan joko puro on sulanut. Ja olihan se! Tosin vasta lyhyeltä pätkältä, mutta kuitenkin.

Mites teidän pääsiäinen meni?

***

Huomasin noita kuvia käsitellessäni, että kameran linssissä on tahra joka on tehnyt jokaiseen kuvaan harmaan läntin. Sitä sai sitten jynssätä jo otetuista kuvista kuvankäsittelyn avulla, yh. Pitäis ehkä jynssätä myös rievun kanssa linssiä, että välttyis vastaisuudessa moiselta projektilta.

| Ei-niin-kesäinen Tampere ja lomahöpinää

Laiska kesälomalainen tässä terve.

Ihan käsittämätöntä miten veteläksi elämä menee, kun ei ole säännöllistä päivärytmiä. Ja tätä lomailua on sentään kestänyt vain kaksi viikkoa!

Siinä ajassa olen käynyt Tampereella kamujen luona, kirppistellyt ja shoppaillut enemmän kuin koko kesänä yhteensä (mikä ei siis ole todellakaan paljon), käynyt porukoilla ja tuijottanut Netflixistä lukuisia höpsöleffoja ja noin puolitoista tuotantokautta Mad Meniä. Tänään aion ryhdistäytyä ja käydä ihmettelemässä Joen Yötä.

Palatakseni Tampereeseen, tarkoitus oli käydä ihastelemassa kesä-Tamperetta ja syödä jätskiä ja hengata ulkona kavereiden kanssa. No se kesä-Tamperehan oli luonnollisesti sään puolesta jo siirtynyt syksyyn, toisin sanoen keli oli arvaamaton ja pääosin sateinen. Näin ollen haaveissa olleen tyylikkään jakku-ynnä-ballerinat-esiintymisen sai unohtaa ja kiskoa päälleen vuodenaikaan nähden surullisen paljon vaatetta. Siitä huolimatta reissu oli kiva: ensimmäistä kertaa hortoilin kaupungilla ihan itsekseni (enkä edes eksynyt!) sillä aikaa kun kaverit oli töissä ja yhdessä käytiin sit Amurin työläismuseokorttelissa ja ravintola Marusekissa syömässä sushia ja tietysti puitiin syntyjä syviä. Tuli hyvä mieli kun näki ja kuuli että tovereilla menee hyvin.

Ensi viikolla alkaa taas harjoittelu ja otan arkirytmiin palaamisen ilolla vastaan. Jos tässä ois joutunut lomailemaan vielä viikon tai pari niin miut ois saanut kaapia lusikalla jostain tuolta sohvatyynyjen välistä.

| Sunnuntaikävelyllä

Käytiin tänään isännän kanssa käpöttelemässä kaupungilla. Missiona oli käydä ripustamassa valokuvanäyttelyn julisteita, mutta samalla käytiin testaamassa pari viikkoa sitten avattu, kevyelle liikenteelle tarkoitettu Ylisoutajan silta. Aurinkoisessa ja tämän kesän mittapuulla suorastaan lämpimässä säässä oli mukava tallustella ja muistuttaa itseään siitä, että Joensuu on itse asiassa aika kaunis kaupunki kun sitä osaa katsoa oikeasta suunnasta. (Torilta jos katsoo, niin ei ehkä niinkään. Joen rannalta - ehdottomasti.)

Kierroksen päätteeksi käytiin Kuunari Elinalla, joka on juomapuolen lisäksi alkanut tarjoilla ruokaakin. Sattui olemaan sopivasti päiväkahviaika, joten minä testasin marjavohvelin ja havaitsin sen oikein hyväksi. Pitänee käydä testaamassa myös menun muut vaihtoehdot jos vain säät sallii ulkona evästelyn.

| Kesämielellä

Täksi viikonlopuksi olin suunnitellut tekeväni blogiin liittyviä juttuja, mekon valokuvaamista ja muuta sen semmoista. No, sitten kävi niin että tuli kesä, eikä sisähommat ymmärrettävästi juuri kiinnostaneet. 

Käytiin siis sisällä nakottamisen sijasta lauantaina kaupungilla toteamassa, että siellä oli meneillään ainakin koiranäyttely, maraton ja kalamarkkinat. Käytiin syömässä muurinpohjaletut ja ihmettelemässä markkinahumua. Illalla suunnattiin taas anoppilan rantasaunaan. Vielä en käynyt heittämässä talviturkkia, ehkä viikon tai parin päästä jos nämä lämpötilat jatkuvat.  

Sunnuntain ratoksi siivosin vaatekaapin, siirsin villapaidat varastoon ja otin kesämekot esille. Pystytettiin takapihalle puutarhakeinu ja päivänvarjo, nytpä kelpaa taas kiikkustaa. Illalla käytiin ihailemassa kaunista järvimaisemaa ja uittamassa varpaita jäätävässä vedessä. Rannalla oli pariskunta grillin ja muiden eväiden kanssa, ja minä päätin että sama homma tehdään mekin vielä tämän kesän aikana. Mennään rannalle eväiden ja ajan (ja mieluusti toverien) kanssa. 

Parasta tässä on se, että kesä on vasta alussa!

| Uusi ja vanha rinnakkain

Kerrostalokin voi olla kaunis. 

Näihin maisemiin kohoaa myös opiskelija-asuntoja.

Vanhan sahan jäänteitä ei ole onneksi raivattu kokonaan pois.

Vanha ja uusi: Vuonna 1903 rakennettu luterilainen kirkko ja tänä kesänä käyttöön vihittävä Ylisoutajan silta.

Anssi Kasitonnin veistos "Tuntematon runoilija" lausuu toistaiseksi vielä vähän karussa maisemassa.

Viime viikolla ihmettelin kaupungissa tapahtuvia muutoksia, ja tämä postaus on nyt vähän niin kuin jatkumoa sille.

Käytiin eilen siskon kanssa valokuvakävelyllä sellaisissa paikoissa, joissa ei suuremmin ole tullut liikuskeltua Joensuussa asuttujen vuosien aikana. Niinivaaran juurelta löytyi vanha puutaloidylli (jota on enimmäkseen tullut katseltua junan ikkunasta) ja aivan sen vieressä, samalla puolella jokea mutta eri puolella junarataa, on aivan toisenlainen maisema: se mikä toistaiseksi on vain myllerrettyä maata ja nostokurkia, tulee olemaan uusi Penttilänrannan kaupunginosa. Uusi ja vanha kaupunki näyttävät pärjäilevän rinta rinnan sulassa sovussa.

| Muuttuva kaupunki

Tajusin eilen, miten paljon Joensuu on muuttunut viime aikoina. Osa muutoksista on tapahtunut vuosien mittaan, mutta tuntuu että muutosvauhti vain kiihtyy koko ajan. Asioita puretaan ja rakennetaan, tutut paikat häviävät ja uusia avataan tilalle. Surakan baarin ilmestymisestä olen hyvin tyytyväinen, samoin siitä että vanhan Palaverin seuraaja avautui taannoin. On jotenkin haikeaa, ettei Tiimaria enää ole, se oli kuitenkin sellainen lapsuusaikojen kaupunkireissujen vakiopysäkki. Nykyisin täältä saa sushia ja brunssia. Kerubi on taas voimissaan, vaikka Kuppilan kuoppaaminen muutama vuosi takaperin harmittikin. Uusista silloista toinen aukeaa pian. Jos vielä asuisin keskustassa, se tarkoittaisi lenkkeilyreittien laajenemista, mutta täältä kauempaa käsin ei ehkä kauhean usein tule lähdettyä varta vasten kaupunkiin kävelylle. Toriparkkiprojekti on ottanut harppauksen kohti toteutumista ja Kauppahallinkin kohtalo ratkennee parin vuoden sisällä suuntaan tai toiseen. Ratapiharemonttiakin kuulemma suunnittelevat, ja sen jälkeen ties mitä matkakeskusprojekteja ja keskustan laajentamista joen toiselle puolelle. Siitä olen iloinen, että puutalokorttelista on ilmeisesti tehty kaupat ja ostaja on sellainen taho, joka on kiinnostunut vanhojen talojen entisöinnistä.

Jännä nähdä, millainen kaupunki Joensuu on kahden tai viiden vuoden kuluttua.

| Brunssia Joensuussa: Surakan baari

Näihin päiviin saakka Joensuu on laahannut kehityksen jälkijunassa mitä brunsseihin tulee. Onneksi Surakan baari korjasi tämän puutteen ja nyt pääsevät susirajankin nuoret hipsterit nauttimaan samppanjaa ja pannukakkuja sunnuntaiaamupäivän ratoksi. 

Käytiin tänään ukkelin kanssa testaamassa tuo Surakan baarin brunssi ja kyllähän se päihitti esimerkiksi taannoin nautitun laiva-aamiaisen ihan kädet pystyssä. Tarjolla oli melko perinteinen brunssisetti: pekonia, munakokkelia (hyvää!), röstiperunaa, voisarvia (söin kaksi koska hyvää), paahtoleipää ja marmeladia, leikkeleitä ja juustoa, hedelmiä, pannukakkuja (ekstrakuohkeita, ekstrahyviä) ja vaahterasiirappia, suklaamoussea, kahvia, teetä, mehua, you name it. Tupa oli melkoisen täynnä, joten paikalle saa nähtävästi ilmestyä joko hyvissä ajoin tai sitten sopivan myöhään ettei tarvitse odotella istumapaikkojen vapautumista. Olin taas huono bloggari ja söin niin innoissani etten muistanut ottaa edes kuvia, joten joudutte nyt uskomaan miun sanaan kun sanon että ruoka oli kaunista ja hyvää ja sitä oli riittävästi. Suosittelen lämmöllä. 

Surakan baari löytyy Taitokorttelista, Rantakatu 11-13, ja brunssia tarjoillaan sunnuntaisin klo 12-15 hintaan 15 euroa/henkilö.

| Viikonloppu Tampereella

Blogissa on ollut kuollutta, koska bloggarinne vietti viikonlopun Tampereella parhaustovereiden kanssa.

Vaihdettiin kuulumisia. Syötiin tortilloita.

Käpösteltiin kaupungilla, shoppailtiin (aika laiskanlaisesti), ihmeteltiin Tampereen kauniita taloja. Syötiin Roastissa (superhyvää ankkaa).

Jännättiin pikkuleijonien puolesta ja kuunneltiin yläkerran naapurin bileitä vielä sen jälkeen, kun oltiin itse menty jo nukkumaan.

Ja ennen kaikkea syötiin tolkuttoman hyviä vohveleita maailman ihanimmassa Vohvelikahvilassa jonka omistajarouva oli valtavan herttainen täti. Kiitos, tullaan varmasti uudestaan! (Ja sama pätee myös tovereihin. Kiitos, tullaan varmasti uudestaan!)

(Ensimmäistä ja viimeistä kuvaa lukuun ottamatta kuvat Vohvelikahvilasta, Ojakatu 2, Tampere.)

Sushia Joensuussa | Sushi in Joensuu

Kävin pari viikkoa sitten lopultakin testaamassa jo kesällä kävelykadulle auenneen sushipaikan. Uittotupa Caesar & Sushi on ehkä nimellä paiskattu, mutta sijainti on niin keskellä kaupunkia kuin olla voi eikä tarjonnassakaan ole moitittavaa. Pieni sushibaari tarjoaa toistaiseksi sushiannoksia valmiina lounasbokseina, mutta valikoimaa on ilmeisesti tarkoitus laajentaa mikäli kävijäkunta löytää paikan. (Löytäkää! En halua, että tämä paikka kupsahtaa heti alkuunsa nyt kun tänne lopultakin saatiin sushiravintola!) Sushin lisäksi listalla on myös salaatteja ja keittoa lounastajille.

Kuvissa näkyvällä boksilla oli hintaa noin 9 euroa, mikä on keskimäärin minusta aika normaali hinta mitä sushista saa Suomessa maksaa. Pienihän tuo annos isoon nälkään on, mutta itselleni ainakin juuri sopiva. Ja sushin hinnakkuudesta johtuen olen jo oppinut, että sitä syömään ei kannata mennä übernälkäisenä. :P

En tajunnut ottaa ravintolatilasta kuvia, mutta minusta oli kiva istua ikkunan ääressä mutustelemassa makirullia ja katselemassa kaupungilla taapertelevia ihmisiä. Tuli melkein sellainen olo kuin olisi suuremmassakin kaupungissa. Ja sushi tosiaan oli hyvää, ei toki mitään maailmoja mullistavaa mutta mielestäni oikein kelpoisaa.

Ja tämä sushibaarihan tosiaan sijaitsee kävelykadulla Ison Myyn yhteydessä, heti Marks-baarin viereinen ovi. Tila on melko hämärä ja saattaa ulospäin näyttää siltä kuin se olisi kiinni, mutta ei se ole (paitsi jos kello on yksi yöllä) joten rohkeasti sisään!

There finally is a sushi bar in Joensuu! It opened already in July but I only got around visiting it couple of weeks ago. The place is called Uittotupa Caesar & Sushi and it serves salads, soups and sushi in lunch boxes. The sushi is good, nothing mindblowing but does the trick when you really feel like having some maki rolls or inari sushi. The place is situated in the very centre of Joensuu, at the walking district in the building of shopping centre Iso Myy. The entrance is at the street level right next to Marks bar (yellow banner, can't miss :D). 

Kahvilla Joensuussa: Hyve & Pahe | Coffee in Joensuu

Maanantaiaamuna olin liikkeellä epätavallisen aikaisin. Syksyltä hajahtavassa viimassa alkoi tehdä kummasti mieli lämmintä juomista, joten päädyin aamuteelle Hyveeseen & Paheeseen. Aamutuimaan kahvilassa oli vielä kovasti hiljaista, joten oli hyvä tilaisuus kerrankin napata muutama kuva ilman ihmetteleviä/kauhuissaan väisteleviä ihmisiä.

Hyve& Pahe toimii niin, että alakerrasta saa suolaisia ja ennen kaikkea makeita (suklaa)herkkuja ja yläkerrassa on lounasaikaan tarjolla kaikkea terveellistä, kuten wokkia, keittoa ja salaattibuffa. Wokkia voin suositella vilpittömästi, sen ainesosat saa valita itse, annos on iso, se on HYVÄÄ (tätä ei voi painottaa tarpeeksi) ja kohtuullisen hintaista.

Hyve & Pahe on kaupunkihistoriallisestikin kiinnostava paikka, sillä se sijaitsee vanhan elokuvateatteri Tapion tiloissa. Tapio on toiminut Joensuussa vuodesta 1927 ja rakennus lienee siis suunnilleen samalta aikakaudelta. Tuon ajan tyyli näkyy erityisesti vanhan Tapion ulko-ovissa (alin kuva), jotka ovat todella kauniit mutta joita harvoin pääsee näin esteettömästi ihailemaan. (Toisin sanoen kannattaa käydä kahvilla varhain aamulla kun liikkeellä ei ole muita.) Kun uusi elokuvakeskus rakennettiin vanhan Tapion viereen vuonna 2005, vanha ja uusi osa yhdistettiin.  Vanha teatterisali (nykyinen Tapion sali 2) on edelleen siis käytössä, ja sen parvelle on käynti kahvilan yläkerrasta.

Suosittelen Hyvettä ja Pahetta sellaisille Joensuun kävijöille, joille kaupungin paikat eivät ennestään ole tuttuja ja jotka etsivät hyvää kahvi- tai lounaspaikkaa. Suosittelen sitä myös niille joensuulaisille, jotka eivät siellä ole ennen käyneet. Ja niille, jotka siellä ovat käyneet, sanon good job mutta jos ette ole vilkuilleet itse rakennusta sillä silmällä niin tehkää se, saatatte huomata että se on aika kaunis vaikkei siihen ole tullut kiinnitettyä ennen huomiota.

Hyve & Pahe is one of my favorite cafés in Joensuu. It is situated in an old movie theatre right next to the new movie theatre complex. The name literally translates to "Virtue & Vice" and it refers to the chocolate cakes and other delicious pastries you can have downstairs and  the healthy salad bar, wok and lunch soup served upstairs. (The wok is delicious and affordable, I can warmly recommend it!)  You can find the café in the very center of Joensuu, at the pedestrians only -area. The address is Kauppakatu 27.