| Makkarin uudet matot ja pohdintaa marttailuilmiöstä

Meidän makkariin tuli uudet, itsetehdyt matot kevään korvilla. Muuttivat kummasti makkarin ilmettä, ainakin omissa silmissä. Tuli taas pykälän verran kodikkaampaa.

(Entisistä, vaaleansinisistä matoista näky vilauksia vanhoissa makkaripostauksissa.)

Mattoja kutoessani huomasin pohtivani, että omaan lapsuuteen kuului sellaisia jänniä itsestäänselvyyksiä, jotka eivät toisille ihmisille ole lainkaan itsestäänselviä asioita. Niin kuin nyt se, että meille ei koskaan ostettu marjoja kaupasta, kun mummo, ukki ja äiti kantoivat niitä metsästä ja omasta puutarhasta pakkaset täyteen. Toisille itse kerätyt marjat ovat harvinaista herkkua. Toinen tällainen itsestäänselvyys oli se, että eihän kukaan osta mattoja. Molemmat mummot, äiti ja monet muut lähipiirin naiset olivat kaikki käteviä käsistään, useammilla oli omat kangaspuut ja niin ollen meidänkin aitan hyllyt notkuivat (ja notkuvat edelleen) itsetehtyjen räsymattojen painosta. Kuka siinä muka kaupan mattoja tarvitsee? Kangaspuita paukutellessani totesin olevani tyytyväinen, suorastaan hivenen omahyväinen siitä, että olen oppinut kutomaan mattoja jo lapsena ja hallitsen taidon edelleen - en mitenkään erityisen taidokkaasti, mutta kyllähän noiden päällä kävelee.

Nykyisin kun kaikenlainen kotoilu, hortoilu, marttailu ja muu itsetekeminen on suosittua, monet leimaavat sen hipsteri-ilmiöksi, trendiksi, joka pian menee ohi. Minä luulen, että se ei ole vain ohimenevää tai pelkästään muoti-ilmiö, johon ihmiset ovat lähteneet mukaan ollakseen trendikkäitä. Minä luulen, että se on seurausta juuri siitä, että minunlaiseni nuoret ihmiset ovat tulleet ikään, jossa oman kodin perustaminen ja sen laittaminen ovat tulleet ajankohtaisiksi ja nuorena opitut taidot tulevat taas käyttöön. Eihän juuri ketään 15-20-ikävuoden tienoilla kiinnosta mattojen kutominen tai marjastaminen, silloin on muutakin ajateltavaa. Mutta kun 25. ikävuosi on tullut ja mennyt, baarissa käyminen menettää hohtonsa ja marjametsä ja kangaspuut alkavat vetää puoleensa ihan uudella tavalla. Näin minä tämän ajattelin.

PS. Näihin mattoihin ei tosiaan ole käytetty pätkääkään ostokuteita, vaan ekologian ja perinteen hengessä (ja koska vanhoja kuteita löytyy nurkista aivan tolkuttomia määriä ostamattakin) ne on tehty kokonaan vanhoista tekstiileistä leikatusta kuteesta.

| Lisää säilytystilaa vessaan

Eihän siihen mennyt kuin pari vuotta aikaa, mutta lopultakin meillä on vessassa säilytystilaa! Ilmeisesti tämän huushollin rakennuttaja on aikoinaan ajatellut, että kyllähän yksi pieni peilikaappi vessassa riittää ihan oivallisesti. No, kyllähän se riittää kun säilöö sitten kaikkea periaatteessa vessaan kuuluvaa kampetta esimerkiksi vaatekaappiin ja yöpöydän laatikoihin. Meikkikoria olen pitänyt olohuoneessa kirjoituslipaston päällä. Nyt on sekin onneksi mennyttä elämää ja pelastuksen toi taas kerran Ikea. Etsiskelin tuollaista kapeaa, wc-istuimen päälle sijoitettavaa hyllykköä yhdestä jos toisestakin paikasta, mutta Ikea oli ainoa joka tarjoili juuri oikean mittaisen kalusteen. Harkitsin alkuun hyllyn maalaamista jonkun väriseksi, mutta totesin että mikään ei kuitenkaan tee tuota vihertävänkukertavaa kaakelointia yhtään paremman näköiseksi joten olkoon nyt sitten. Kivat vihreät säilytyskorit löytyi Tigerista, pari vähän suurempaa koria pitäisi vielä löytää mutta niillä ei ole kiirettä, niin kuin ei millään meidän huushollissa. (Nimimerkillä "Raivasin just tänään viimeiset puutarhakamppeet varastoon takapihalta".)

| Uusi lukuvalo makkariin

Hei, sisustusjuttuja pitkästä aikaa!

Alkukesästä kerroin sivumennen, että meille muutti mummolasta tavara jos toinenkin, ja tämä valkoinen lukulamppu oli yksi niistä. Muotoilunsa puolesta se on varmaan tuttu tyyppi monille, näitä näkee säännöllisesti blogeissa ja mummoloissa jos vaikka minkä värisinä.

Koko kesän lamppuparka kökötti yöpöytäni alatasolla (saatoin pudottaa sen sieltä parikin kertaa) odottamassa inspiraatiota, jonka kannustamana se päätyisi seinälle asti. Viime viikonloppuna se inspiraatio sitten iski eikä koko toimenpiteeseen mennyt kuin muutama hassu minuutti. Se on vaan rupeamisesta kiinni, sano.

Aikaisemminhan yöpöydällä kökötti valaisimena kirppislamppu (ks. myös tämä), mutta se ei oikein toimittanut lukuvalon virkaa. Nyt riittää valoa puusilmällekin! Kirppislamppu ei toki joutunut täysin virkaheitoksi, vaan siirtyi sängyn toiselle puolelle isännän yöpöytää valaisemaan.

Muuten makkari näyttää verhoja myöten samalta kuin helmikuussa, kun sinne on viimeksi vilkaistu täällä blogin puolella. Jossain vaiheessa harkitsin verhojen vaihtamista, mutta kivi-sakset-paperi-ottelussa laiskuus voitti vaihtelunhalun.

| Leopardin aika

Vuosi sitten loppukesästä ostin Vansit, joiden vuorikangas oli leopardikuvioinen. Silloin suhtauduin leopardikuosiin jokseenkin varauksella mutta kuitenkin vähän silleen kiinnosti.

Sitten keräsin Pinterestiin tyyli-inspiraatiota ja huomasin, että siellä vilahteli leopardikuviota harvakseltaan, mutta säännöllisesti.Talven yli asiaa harkittuani tulin siihen päätökseen, että tänä kesänä on leopardiballerinojen aika!

Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty, ei nimittäin parillakaan kauppakierroksella paikallisista putiikeista löytynyt yksiäkään leopardikuvioisia ballerinoja. Sitten alkoi metsästäminen netistä, mutta jostain syystä aina kävi niin, että jos löysin mieleisen näköiset, ne oli a) hirvittävän kalliit, b) koko oli lopussa tai c) verkkokauppa ei toimittanut Suomeen. Lopulta etsintä tuotti tulosta ja Bubbleroomista löytyi nämä kisutossukat kohtuulliseen hintaan. Tietysti koon ja mallin sopivuutta sai jännittää siihen asti kun kannoin paketin kotiin Postista, mutta onneksi olivat sopivat. Nyt kelpaa nimittäin tepastella!

Saa nähdä, mihin sitä seuraavaksi höpsähtää. :D

| Onnea on

Onnea on toveri joka lukee blogipostaukset tarkkaan ja osaa tuoda tuliaisiksi/synttärilahjaksi juuri sitä oikeaa teetä. (Vieläpä piilotettuna omin kätösin virkattuun pikku koriseen.) Myös toinen toveri tuli yökylään teepussi mukanaan, mitä tähän voi sanoa? Kyllä ne jo tietää että tee kelpaa, aina parempi jos sen kanssa tarjoillaan kaukana asuvien ystävien seuraa. <3

| Pukujuhlat

Toveri järjesti siipalleen yllärikolmekymppiset gangsteriteemalla. Kyllä oli toveriporukka ilo silmälle kun kaikki olivat nähneet vaivaa pukeutumisensa eteen! (Ja mikäs sen mukavampaa kuin saada miehet pukeutumaan pukuun.) Viimeisessä kuvassa myös allekirjoittanut puoliskoineen.

Tällä köörillä nähdään nykyään kovin harvoin, onneksi näitä juhlan aiheita löytyy aina toisinaan että on syy saada porukka kokoon.  

| Työpisteestä maalausnurkaksi

Olin jo pidemmän aikaa harmitellut sitä, että meidän pienessä kämpässä ei mahdu maalaamaan, ja unelmoinut isosta talosta jossa minulla olisi oma huone kyseistä harrastetta varten.

Sitten eräällä kerralla maalauspiirissä tuli taas puheeksi, että millaisissa paikoissa ihmiset kotona maalaavat. Kuulemma ainakin olohuoneessa ikkunan ääressä ja kodinhoitohuoneessa pesukoneen vieressä. Eräs vanhempi taiteilijatoveri totesi kokemuksen syvällä rintaäänellä, että sitä lottovoittoa tai isompaa asuntoa tai omaa ateljeeta ei kannata jäädä odottamaan, vaan tila rakkaalle harrastukselle pitää ottaa. Ei sitä kukaan tule antamaan.

Tästä inspiroituneena aloin katsella meidän asuntoa uusin silmin ja päätin että no penteles, kun kerran löysin tilaa työpisteelle niin onhan sitä tilaa löydyttävä myös maalaamiselle! Enkä oikeastaan joutunut tekemään muita myönnytyksiä kuin sen, että pyysin siskoa tuomaan maalta ison ja tukevan telineen sijasta pienen mutta huteran, kokoontaitettavan telineen. Niin ja maalausten koko on koetettava pitää maltillisissa mittasuhteissa, kaksi kertaa viisimetriset kankaat saa unohtaa.

Sisko toi eilen tarvikkeet maalta, tänään maalasin innoissani taas yhden asetelman. Ja niin on elämässä taas yksi yksinkertainen mutta pitkään vatvottu asia (olisiko suorastaan unelma?) saavutettu!

| Vihreää ja valkoista

Roiskin tänään muutamia kuvia huushollaamisen lomassa ja niitä läpi käydessäni huomasin, että niissä kaikissa toistuu vihreän ja valkoisen yhdistelmä. Jännä miten sitä ei kuvanottohetkellä oikeastaan edes mieti, mitä on tekemässä. (Paitsi joskus, ja silloin siitä tulee hirveää säätämistä.)

Ilman tuota hienoa teemaa tämä menee taas Instagram-räpsy-osastolle: Kivasti syötiin aamupalaa yhdessä, sit mie siivosin apinan raivolla koko päivän ja sitten sisko tuli käymään ja toi mulle maalaustarvikkeita (jee!) ja viimeisessä kuvassa näkyvää valokuvataidetta. (Omin pikku kätösin on ottanut kuvan ja kehittänyt sen kivasti hän.) Pitäis löytää sille kehykset.

Käteviä tämmöset ylimääräiset vapaapäivät kun energiaa riittää muuhunkin kuin lohnottamiseen.

| Jos minulla olisi Instagram

Jos minulla olisi käytössäni Instagram, olisin spämmännyt sen tänään täyteen ainakin tämmöistä:

Kisu!

Myyrät ei syöneetkään kaikkia miun tulppaaninsipuleita viime syksynä!

Kohta pääsee syömään itse kasvatettua itsestään kasvanutta ruohosipulia.

 Salaattia ja teetä Super Smoothie Caféssa toverin kanssa. 

Hain pääsiäistä varten kirjastosta lukemista. 

Jos käyttäisin Instagramia, siellä olisi luultavasti tänään ollut kuvia myös ainakin tietokoneesta ja teekupista (etäpäivä), pyykkinarulla kuivuvista pyykeistä (eka kertaa pihalla!) sekä isosta kassillisesta jogurttia (käytiin tekemässä ruokaostokset pääsiäistä varten hyvissä ajoin). 

Mutta onneksi voin tunkea kaikki nämä randomit kuvat myös tänne hohoho. 

| Happy Birthday meeeee

Vietin tällä viikolla syntymäpäivää. En juhlinut mitenkään suuresti niin kuin en viime vuonnakaan, mutta tein pieniä mukavia juttuja: avasin lahjan jonka itse itselleni paketoin, sytytin synttärikynttilät ja join aamuteen kaikessa rauhassa. Tänä vuonna ei tarvinnut ostaa synttärikukkia erikseen, kun naistenpäiväksi ostamani neilikat ovat vieläkin hämmentävän upeita. (Tekisi mieli tunkea monta kuvaa niistä joka postaukseen.)

Päivällä kävin kaupungilla toimittamassa asioita ja synttärishoppailemassa. Oikeasti lähes kaikki tekemäni hankinnat olivat sellaisia, jotka olisin tarvinnut ostaa muutenkin (esimerkiksi meikkivaraston täydennystä ja kosteusvoidetta) mutta kun jätin niiden hankkimisen syntymäpäiväksi, niin tuntui siltä kuin olisin saanut paljon lahjoja. :D Shoppailuseurana olleen siskon kanssa juotiin synttäriteet Houkutuksessa, ja iltapäivällä käytiin toverien kanssa syömässä Deli Chinassa. Isännän kanssa tehdään synttäri-illallista tänään kotona.

Totesin, että syntymäpäivän rauhoittaminen omille kivoille jutuille on ollut paras päätös jonka olen viime aikoina tehnyt. Ei kannata jäädä odottamaan että muut tekevät juhlan, silloin voi olla että joutuu vain pettymään. Ja kun ostaa itse omat lahjansa niin saa varmasti mieleisiä. :)

| Terveiset Tampereelta

Kotiuduin tänään Tampereen pikavisiitiltä, olipas mukava käydä kamujen luona taas. (Toivottavasti kamuistakin oli yhtä mukavaa.) Vierailtiin taidemuseossa, korjattiin minun laskiaispullattomuus kauppahallissa, kierreltiin rytkypuoteja (mitään en ostanu), sisustusliikkeitä (mitään en ostanu) ja tietysti Tigerissa käytiin (ostin, penteles). Syötiin Gastro Pubissa (hinta-laatusuhde erittäin kohdillaan!) ja Plevnassa (vähän nihkeä palvelu). Iltapalaksi paistettiin kotosalla lettuja (suosittelen). Nähtiin jopa pienenpieni auringonpilkahdus kun käppäiltiin kotiin kaupungilta.

Tampere on alkanut osoittautua oikein kivaksi kaupungiksi kun on oikeat ihmiset oppaina.

| Päivä kuvina, tällä kertaa menestyksekkäämmin

Heräsin aamulla yhdeksän aikoihin ja vähän ajan päästä syntyi päätös antaa päivä kuvina -postaukselle uusi mahdollisuus. Aamupalalla selailin sisustuslehtiä ja yritin keksiä, miten vessasta saisi kivan näköisen tekemättä mitään laatoitukselle. Ei tullut neronleimauksia.

Aamupalan jälkeen tein juttuja, joita jokainen normaali ihminen tekee kun on muutama päivä vapaata: pesin pyykkiä, tyhjensin keräyspaperilaatikon, imuroin lattiat ja pyyhin tasot. (Ai normaalit ihmiset ei siivoa vapaapäivinään? No, suit yourself.) Siivoamisen jälkeen sipistelin ja näpertelin taas vähän purkkien kanssa.

Puoliltapäivin muistin että voisi syödä jotain lounaan tapaista. Putsasin jääkaapista eilisen kanasalaatin tähteet parempiin suihin ja selasin lisää sisustuslehtiä.

Ruuan jälkeen ripustin jo toisen satsin pyykkejä ja tuumasin miljoonannen kerran, että pyykkipojille pitäisi hankkia joku muovipussia kivempi/fiksumpi säilytysratkaisu. Sitten tein vaateinventaariota todetakseni vain, ettei varastostakaan löytynyt mitään, mikä auttaisi tämänhetkiseen vaatekriisiin. (Kaikki on kulahtanutta, nukkavierua, epäsopivaa tai epämieluisaa. Perhanan kevät.) Ompelin napin jakkuun, josta se putosi jo syksyllä. Keitin iltapäiväteetä ja söin sen kanssa pari palaa laivalta ostettua appelsiinisuklaata. (Laivalta sai tummaa suklaata, edistystä!) Samalla katsoin Netflixistä pari jaksoa The Inbetweenersiä. En ole vieläkään osannut päättää, onko sarja hyvä, huono vai jotain siltä väliltä. Ehkä juuri siksi sitä on pakko katsoa.

Kolmen aikaan aloin laittaa ruokaa (tonnikalapastaa).  Isännän kotiuduttua syötiin ja minä kokosin itseni ja sitten suunnattiin melkein  naapuriin toverin synttärikahveille. Niin ne kamut vaan täyttää pyöreitä, hurja. Ja kun juteltiin muiden kahvivieraiden kanssa, kaikille kuului vain työtä ja arkea. Todettiin, että tätäkö se aikuisten elämä on? Että kun nähdään, kenellekään ei kuulu muuta kuin töitä. Mälsää.

Vieraisilla hujahti reilut pari tuntia ja maha täynnä kakkua oli hyvä alkaa näprätä blogin ulkoasun kanssa. (En ole varma onko se nyt ihan kohdillaan, pitänee askarrella sen kanssa lisää paremmalla ajalla.) Puoli yhdeksän maissa löysin itseni pakkaamasta taas reissukassia, tuli tehtyä suhteellisen ex-tempore -päätös lähteä huomenna Tampereelle toverin luo.

Ja nyt mie oon tässä, tekemässä tätä kilometrin mittaiseksi venähtänyttä postausta. Seuraavaksi iltapalan kautta pesulle ja nukkumaan, huomenna seikkaillaan taas!