Jotakin punaista, luukku 3 | Something Red, day 3

Tänä(kään) vuonna NaNoWriMo ei ottanut tuulta alleen. Kahden viikon jälkeen sanoja oli koossa 4500 (tavoitemäärä marraskuun lopussa on siis 50 000) ja koko homma takkuili siihen malliin, että luovutin suosiolla. Totesin, että jos ei se tunnu kivalta, niin siihen on turha uhrata energiaa. Tämä punainen muistikirja on silti ihana, ja siihen on syydetty Suurta Romaania mustekynällä niin kahvilan nurkissa kuin (vastatavatun) poikaystävän sohvallakin silloin aikanaan. En edes muista, mistä se on ostettu, mutta halpa se varmaan oli. Minulla on taipumus ostella (halpoja) muistikirjoja, kun ne nyt vaan on niin kauhean kivoja. (Siinä taas yksi paha tapa, josta olen koettanut opetella pois, yllättävän hyvällä menestyksellä.) Sivuja on vielä reilusti jäljellä, joten ehkä yritän taas ensi vuonna uudestaan.


I have a bad habit of buying notebooks just because I like them so much. This one is my NaNoWriMo -notebook. Unfortunately, this year's writing hit the wall in 4500 words (when the goal you're reaching is 50 000). But I'll try again next year! 

Läpi repaleisen lokakuun | Shreds of October

Kaksi äkkiseltään täysin toisiinsa liittymätöntä kuvaa, joiden ainoa yhdistävä tekijä on se, että ne on otettu lauantaina. Oli ensimmäinen (ja viimeinen) vapaa viikonloppu hetkeen, joten käytiin isännän kanssa kahdestaan kaupungilla ja ulkona syömässä. Vuosipäivä on tässä näinä aikoina, joten tämä oli nyt sitten samalla vuosipäiväillallinen. Piipahdettiin myös lokakuisella uimarannalla ja minä tietysti tarvoin pyhäkengissä liejuisessa maastossa ihan vain että sain ikuistettua kauniit kaislat.

Kädentaitomessut jäi tällä kertaa väliin, mutta toivottavasti siellä on ollut paljon muita kävijöitä.

Perjantaina alkaa marraskuu ja minä aion osallistua NaNoWriMoon. Täytyy myöntää, että hivenen hirvittää. Tarinasta ei ole vielä tietoakaan, ja yhtä vaille kaikki marraskuun viikonloput ovat täyteen buukattuja eli kirjoittamiselle ei ole ihan hillittömästi vapaita hetkiä. Voi olla että blogissa on aika hiljaista marraskuussa.


October has passed so very quickly. NaNoWriMo begins on Friday and I have no plot whatsoever and I am a little frightened. Past Saturday we went downtown with my boyfriend (it feels silly to call him that) and I romped in mud to take a picture of those gold coloured reeds on the beach. We also had dinner out since our anniversary is around the corner. 

Kirjoitusinspiraatiota

NaNoWriMon inspiroimana (ja koska aamulla oli kiva kölliä peiton alla läppärin kanssa) kaivelin teille kuvan jos toisenkin jotka liittyvät jollain tavalla kirjoihin ja kirjoittamiseen.

1. & 2. Evan Robertsonin tyylikkäitä kuvaprinttejä saa Etsystä.
3. Kirjakauppa Shakespeare and Company. Kuva täältä
4. Gabriel Garcia Marquéz  
5. Mika Waltari 
6. Virginia Woolf 
7.  Jack Kerouac
8. Little Book Things
9. The Old Man and the Sea 
10. The Great Gatsby
11. Seasonal Love
12. Tea, Coffee and Books
13. Jezebel
14. Nanowrimo.org
15. Ihanat Prylar -muistikirjat bongasin Matka maailmankaikkeuteen -blogista ja aloin heti himoita niitä itsellenikin.
16. Julisteet NaNoWriMon merchandise-puodista

NaNoWriMo tulee, oletko valmis?

Ensi torstaina se alkaa! Marraskuun ensimmäisenä päivänä pyörähtää jälleen käyntiin National Novel Writing Month eli tuttavallisemmin NaNoWriMo, jonka perimmäinen tarkoitusperä on kannustaa ihmisiä kirjoittamaan. Tässä tapauksessa kirjoittamaan 50 000 sanan pituinen romaani kuukaudessa.

Se on ihan älyttömän hauskaa eikä ollenkaan mahdotonta, terveisin olen osallistunut kolmena vuonna ja voittanut kahdesti. Viime syksynä oli vähän muita kuvioita sotkemassa keskittymistä joten voitto jäi haaveeksi ja sanamäärä muistaakseni jonnekin 20 000 paikkeille. Ja romaanini henkilöt jumiin Moskovaan. 

Tässä vaiheessa tarkennettakoon, että kukin siis kilpailee itsensä kanssa, ja voittoon tarvitaan vain 50 000 sanaa määräaikaan eli marraskuun viimeiseen päivään klo 23.59 mennessä.

Itse en tänä vuonna edes haaveile osallistumisesta, kun on tuo yksi penteleen gradu joka huohottaa niskaan. Toki voisi yrittää kirjoittaa gradun kuukaudessa, mutta veikkaan että jälki ei olisi ihan toivotunlaista. NaNoWriMon kauneushan on tosiaan ajatuksessa "ei se laatu, vaan se määrä". Eli tarkoitus ei missään nimessä ole kirjoittaa kuukaudessa valmista, julkaisukelpoista romaania vaan ihan vain karkea luonnos joka saa polveilla ja hypähdellä ja tehdä kaikkea kummallista kirjoitusvirheineen päivineen. Pointti on se, että yhtään romaania ei kirjoiteta kerralla täydelliseksi, vaan tärkeintä on että saa itsestään irti sen ensimmäisen luonnoksen jota sitten voi halutessaan editoida ja muokata. Tai sitten ei, niin kuin esimerkiksi minun tapauksessani. Minä kirjoitan vain ja ainoastaan sen ensimmäisen luonnoksen, jota en koskaan näytä kenellekään mutta vitsit että se on hauskaa! 

NaNoWriMo sopii kaikille, jotka ovat koskaan haaveilleet kirjoittavansa romaanin. Vaikka vain kerran, ihan vähän, mielensä perimmäisessä sopukassa. Lisätietoa löytyy osoitteesta www.nanowrimo.org, joten sinne vain kaikki joita vähänkään alkoi kiinnostaa! Koska mikään ei ole hienompaa kuin istua arki-iltana irkkupubin tai jonkin kahvilan nurkassa läppärin tai muistikirjan kanssa ja olla oman elämänsä Hemingway tai J.K.Rowling. 

Kuvat lähteestä www.nanowrimo.org