| Makkarin uudet matot ja pohdintaa marttailuilmiöstä

Meidän makkariin tuli uudet, itsetehdyt matot kevään korvilla. Muuttivat kummasti makkarin ilmettä, ainakin omissa silmissä. Tuli taas pykälän verran kodikkaampaa.

(Entisistä, vaaleansinisistä matoista näky vilauksia vanhoissa makkaripostauksissa.)

Mattoja kutoessani huomasin pohtivani, että omaan lapsuuteen kuului sellaisia jänniä itsestäänselvyyksiä, jotka eivät toisille ihmisille ole lainkaan itsestäänselviä asioita. Niin kuin nyt se, että meille ei koskaan ostettu marjoja kaupasta, kun mummo, ukki ja äiti kantoivat niitä metsästä ja omasta puutarhasta pakkaset täyteen. Toisille itse kerätyt marjat ovat harvinaista herkkua. Toinen tällainen itsestäänselvyys oli se, että eihän kukaan osta mattoja. Molemmat mummot, äiti ja monet muut lähipiirin naiset olivat kaikki käteviä käsistään, useammilla oli omat kangaspuut ja niin ollen meidänkin aitan hyllyt notkuivat (ja notkuvat edelleen) itsetehtyjen räsymattojen painosta. Kuka siinä muka kaupan mattoja tarvitsee? Kangaspuita paukutellessani totesin olevani tyytyväinen, suorastaan hivenen omahyväinen siitä, että olen oppinut kutomaan mattoja jo lapsena ja hallitsen taidon edelleen - en mitenkään erityisen taidokkaasti, mutta kyllähän noiden päällä kävelee.

Nykyisin kun kaikenlainen kotoilu, hortoilu, marttailu ja muu itsetekeminen on suosittua, monet leimaavat sen hipsteri-ilmiöksi, trendiksi, joka pian menee ohi. Minä luulen, että se ei ole vain ohimenevää tai pelkästään muoti-ilmiö, johon ihmiset ovat lähteneet mukaan ollakseen trendikkäitä. Minä luulen, että se on seurausta juuri siitä, että minunlaiseni nuoret ihmiset ovat tulleet ikään, jossa oman kodin perustaminen ja sen laittaminen ovat tulleet ajankohtaisiksi ja nuorena opitut taidot tulevat taas käyttöön. Eihän juuri ketään 15-20-ikävuoden tienoilla kiinnosta mattojen kutominen tai marjastaminen, silloin on muutakin ajateltavaa. Mutta kun 25. ikävuosi on tullut ja mennyt, baarissa käyminen menettää hohtonsa ja marjametsä ja kangaspuut alkavat vetää puoleensa ihan uudella tavalla. Näin minä tämän ajattelin.

PS. Näihin mattoihin ei tosiaan ole käytetty pätkääkään ostokuteita, vaan ekologian ja perinteen hengessä (ja koska vanhoja kuteita löytyy nurkista aivan tolkuttomia määriä ostamattakin) ne on tehty kokonaan vanhoista tekstiileistä leikatusta kuteesta.

| Yksinkertaiset ratkaisut on parhaita eli vastaus vaatekasaongelmaan

Tässä on syksyn mittaan ratkennut parikin pitempiaikaista säilytysongelmaa (joskin jäljellä on vielä aika monta): Vessaan löytyi hylly ja joitain aikoja takaperin kirppiksellä käveli vastaan tällainen juuttikangasvasu, joka saman tien kertoi olevansa vastaus makkarin vaatekasaongelmaan. Kaikkihan tietää sen röykkiön, joka kerääntyy makkarin lattialle sängynpäätyyn tai milloin minnekin. Meillä kun ei makuuhuoneessa turhia ylimääräisiä neliöitä (eikä vaatekaappitilaakaan sen puoleen) liiemmin ole, on ratkaisu ollut aika pitkään hakusessa. Nyt löytyi nyssäkkä, joka toimisi oikein mainiosti jos vielä saisi tuon puoliskon koulutettua siihen, että se ei riitä että ne vaatteet on kasassa siinä sen vasun päällä. ;D

En löytänyt tästä vasusta minkäänlaista tuotelappusta joka kertoisi mistä tämä on alunperin lähtöisin. Jos joku osaa valaista asian suhteen niin se olisi mukavaa, ajattelin ettei toinen tämmöinen olisi yhtään pahitteeksi.

| Uusi lukuvalo makkariin

Hei, sisustusjuttuja pitkästä aikaa!

Alkukesästä kerroin sivumennen, että meille muutti mummolasta tavara jos toinenkin, ja tämä valkoinen lukulamppu oli yksi niistä. Muotoilunsa puolesta se on varmaan tuttu tyyppi monille, näitä näkee säännöllisesti blogeissa ja mummoloissa jos vaikka minkä värisinä.

Koko kesän lamppuparka kökötti yöpöytäni alatasolla (saatoin pudottaa sen sieltä parikin kertaa) odottamassa inspiraatiota, jonka kannustamana se päätyisi seinälle asti. Viime viikonloppuna se inspiraatio sitten iski eikä koko toimenpiteeseen mennyt kuin muutama hassu minuutti. Se on vaan rupeamisesta kiinni, sano.

Aikaisemminhan yöpöydällä kökötti valaisimena kirppislamppu (ks. myös tämä), mutta se ei oikein toimittanut lukuvalon virkaa. Nyt riittää valoa puusilmällekin! Kirppislamppu ei toki joutunut täysin virkaheitoksi, vaan siirtyi sängyn toiselle puolelle isännän yöpöytää valaisemaan.

Muuten makkari näyttää verhoja myöten samalta kuin helmikuussa, kun sinne on viimeksi vilkaistu täällä blogin puolella. Jossain vaiheessa harkitsin verhojen vaihtamista, mutta kivi-sakset-paperi-ottelussa laiskuus voitti vaihtelunhalun.

| Lamppu katossa eli miltä makkarissa näyttää nykyisin

Siellä se kirppislamppu nyt on, paikallaan makkarin katossa. Jee! Ei tarvii enää kuunnella sen entisen rumiluksen ärsyttävää surinaa ja törinää. Oli nimittäin niin äänekäs valaisin ettei mitään järkeä, ja jos sen halusi saada vaikenemaan, piti kiivetä sängylle ja hutkia sitä sopivasta kohtaa sopivan väkivaltaisesti. Joskus se auttoi, yleensä ei. Kyseessä oli siis edellisen asukkaan tänne jättämä neljän spotin rökötin, joita 2000-luvun alussa näki vähän joka paikassa. Samanlainen mutta suurempi viritys on edelleen meidän olohuoneen katossa ja olen kyllä sitä mieltä että sekin tulee saamaan lähdöt heti kun löytyy mieleinen vaihtoehto tilalle.

Puutavaraa makkariin | Timber in the Bedroom

Meinasin laittaa otsikoksi englanniksi "More Wood in the Bedroom" mutta tajusin onneksi ajoissa kaksoismerkityksen ja muutin aikomuksiani. Höm. 

Mutta niin. Tänään ilmestyi makkariin vanhaa puuta kirjahyllyn kaveriksi. 

Isäntä askarteli joutohetkinään meille sängynpäädyn. Siinä ei kauan nokka tuhissut, eniten meni varmaan aikaa siihen kun meitsi arpoi kehyslaudan väriä. 

Kivasti hilseilevä maalipinta on lähtöisin isännän mummolan seinistä. Kuulemma kun vanha vuorilaudoitus purettiin remontin tieltä, puutavaraa ei heitetty pois vaan kaikki pantiin varastoon odottamaan tulevia tarpeita. Saatoin hykerrellä ja vähän ehkä taputtaa käsiänikin kun isäntä esitteli kännykästä kuvia löytämästään lautatavarasta. Tarina tavaran takana tekee siitä tunnetusti entistäkin arvokkaamman.

Vanhan maalin päälle on vedetty lakkakerros, ettei aamulla tarvii herätä maalihiutaleita hiuksissaan. Kehyslauta on käsitelty valkoisella puuvahalla, joka jättää pinnan elävämmän näköiseksi kuin jos sen olisi vain maalannut valkoiseksi. 

Tuo vanha keltainen maalipinta tosin vaatinee jotain seurakseen ettei se näytä ihan orvolta ja silmäänpistävältä makkarin muun värimaailman keskeltä. Ehkä keltasävyinen tyyny ja jotain muuta pientä, niin eiköhän se siitä. Ainakin omaan silmään se toisaalta sopii jollain tosi kieroutuneella tavalla tuon modernihkolta haiskahtavan tapetin ja farkun kanssa. Jännä. 

Boyfriend built us a headboard. The material is old wall boards from his grandma's house. I'm glad they never threw the old boards away when they renovated, since the old, weathered wood looks rather awesome in it's new use. I like when things have a story behind them. But now I just need to find some ways to install some more yellow into our bedroom so that the headboard doesn't stick out as much as it does now. 

Jemmanurkkaus

Tuskailin hyvän aikaa sen dilemman kanssa, että mihin sitä oikein olkalaukkunsa tyrkkää kun tulee kotiin kaupungilta? Missä on käsilaukun paikka? Mihin laitan sulkapallomailan? Mitä teen puolipitoiselle fleecetakille jota nyt ei enää takaisin puhtaiden vaatteiden sekaankaan viitsisi työntää? 

Likainen Parketti -blogista bongasin hienon naulakon, mutta meillä ainoan vapaan makkarinseinän valtasi kirjahylly joten tämä idea sai jäädä toistaiseksi mappi Ö:hön. 

Sitten hoksasin, että vaatekaappien ja makkarin oven väliin jää nurkka, joka on kuin tehty rököttävien asioiden säilömiseen! Ei muuta kuin tuumasta toimeen, eli ostin muutaman yksinkertaisen (=halvan) varastokoukun  ja esittelin idean isännälle. Mies osoitti komeroa ja sanoi että akkuporakone löytyy tuolta. Otin tämän vihjeenä, että sen kun vaan laitat. 

Ja minähän laitoin! En ole mitenkään erityisen sinut akkuporakoneiden enkä muiden teknisten laitteiden kanssa mutta päätin että ei se nyt niin vaikeaa voi olla. Ja kolme neljästä koukusta sainkin itse jyrättyä paikalleen, mutta neljännen kanssa ongelmaksi muodostui pituuden ja voiman puuttuminen joten isäntä joutui kuitenkin viimeistelemään tämänkin projektin. 

Nyt ei tarvii enää laukkujen olla levityksellään pitkin lattioita eikä sulkapallomaila tule käsille joka kerta kun eteisen naulakosta yrittää ottaa jotakin. 

Lattialle mahtuu vielä sopivasti pyykkikassi, ja koko komeus on käytännössä jatkuvasti makkarin avoimen oven takana piilossa.

Muok. Toimitus huomauttaa, että tämäkinhän tapahtui jo aikaan ennen läppärionnettomuutta, eli koukut on ehtineet olla tuolla jo pari-kolme viikkoa mutta silti olen niistä yhä aika innoissani. 

Kirjahylly revisited - kuvien kera

Maailman onnellisin pieni blogisti täällä hei. Arvatkaa kuka sai koneensa kotiin ehjänä ja kiiltävänä? Voi tätä autuutta, kun sormien alla on taas tuttu näppäintuntuma eikä sivujen latautumista tarvitse odottaa viittä minuuttia.

Ensimmäinen eli tärkein asia tähän hätään on tietysti esitellä se kirjahylly josta viime viikolla tohkasin, mutta josta en saanut kuvia näytille. 

Kannattimet on taivutettu vanhoista saranoista. Mitä ruosteisempi, sen parempi. 

Hieman olen saattanut hykerrellä tyytyväisyyttäni. Minulle kirjat tekevät kodin, joten nyt ollaan asian ytimessä.

Sarvikuonokin pääsi jo hommiin. Isä leikkeli mulle vuolukivitiilen sopivan pituiseksi ja sitten vaan liimaa tassuihin ja yöksi puristukseen. Vot kuin hieno, eikä varmasti ole liian heppoinen pitämään kirjoja pystyssä.

Lisää askarteluja sun muuta höpötystä tulee nyt taas vähän nopeammalla päivitystahdilla kun elämä on palannut koneen myötä normaaleihin uomiinsa. Palataan!