| Elämää Instagramissa

Koska elämä on nykyisin työssäkäyntiä (jee!), eikä kotona ole tapahtunut mitään sisustuksellista aikoihin, blogi on jokseenkin hiljainen (kuallu) hiljainen. Lisää Vietnam-kuvia tulee sitten kun jaksan taas innostua niiden käsittelemisestä (liianpaljonhommaa), mutta koska satun tietämään että läheskään kaikkia ei toisten ihmisten lomakuvat jaksa kiinnostaa, niin tähän väliin mainittakoon, että Instagram (@hannagoingtorain) päivittyy huomattavasti blogia useammin.

Pieni tiivistelmä kuvien sisällöstä niille, jotka eivät Instagramia vielä ole seurailleet:
1. Dekossa vuosi tai pari sitten ollut kuva on jäänyt mieleen kummittelemaan ja sen pariin on tullut palattua montamonta kertaa. Nyt ripustin sen jääkaapin oveen muistutukseksi itselle ja tiedoksi isännälle, että tämmöstä meille sitten joskus tulee. Sininen lattia hei!
2. Ostin elämäni ensimmäiset aikuiskengät. Näitä etsiskelin kissojen ja koirien kanssa jo syksyllä, mutta laihoin tuloksin.
3. No hei meikä on työssäkäyvä ihminen nykyisin!
4. Kontista löytyi niin kerrassaan ysärit korvikset että ne meni heittämällä niin ruma että se on jo kiva -osastolle.
5. Ihana toveri kaukaa tuli käymään ja kahviteltiin Kauppaneuvoksessa.
6. Kudoin joutessani maton. Toinen samanlainen on edelleen puissa odottamassa että seuraavan kerran olis aikaa saada se valmiks.
7.  Samainen ihana toveri kaukaa antoi joululahjaksi itse maalaamansa lautasen. Tämä on vaan ihan mielettömän hieno.
8. Annoin itse itselleni joululahjaksi Lily Lolon kosmetiikkaa, kun entiset alkoi loppua. Blondie Mineral Foundation on ollut käytössä jo neljä vuotta ja edelleen vannon sen nimiin. Kulmakarvasetti on ihan uusi tuttavuus, josta voisi olla syytä vaikka kertoa joskus enemmänkin. Ripsariin en ihastunut yhtä palavasti kuin monet muut, jotka vannovat juurikin tämän ekoripsarin nimeen. Itse tykkäsin enemmän Couleur Caramelin ripsiväristä.
9. Ennen joulua käytiin äitin ja siskon kanssa oopperassa ja pukeuduin ensimmäistä kertaa elämässäni kellomekkoon ja tyllialushameeseen (Miss Windy Shopista, tietty) julkiselle paikalle. Hämmentävän paljon tuli täysin ventovierailta ihmisiltä kommentteja ja sitäkin enemmän katseita! Tekisi koko ajan mieli keksiä lisää tilaisuuksia käyttää tuota komboa uudestaan.

| Teellä siskon luona

Kävin tässä taannoin siskon luona töiden jälkeen juomassa teetä ja syömässä suklaakakkua ja nappasin samalla reissulla muutaman kännykkäotoksen. En vaan mahda mitään sille, että joka kerta tuolla käydessä mieltä lämmittää ihan sikana sellainen kotoisa jazz-koti kohtaa mummolan -fiilis. Oma koti tuntuu aina jotenkin vähän persoonattomalta tuollaisen värien ja yksityiskohtien ylenpalttisuuden jälkeen.

Edellinen siskon kämppä -postaus löytyy täältä.

| Taas se haluaa juttuja eli Ikean Ryssby 2014 -sarja

Olettekos muuten vielä törmänneet Ikean Ryssby 2014 -sarjaan? Voi terve että on taas meikäläisen makuhermoon osuvia juttuja! Ryssby poikkeaa selvästi siitä tyypillisestä yksinkertaisen pelkistetty -linjasta jota Ikealla enimmäkseen muuten näkee (minkä sanottuani havaitsin koonneeni tähän ne kaikkein pelkistetyimmät jutut koko sarjasta). Asiasta sen enempää tietämättä sanoisin, että mummola/karjala/slaavilaisuus-suunnalta on vaikutteita haettu aika vahvasti (tätähän ei ainakaan sarjan nimestä mitenkään pysty päättelemään...).

Kollaasiin kokosin muutamia omia lempijuttujani tuosta sarjasta, kaikki kamppeet voi käydä katsastamassa täällä. Nuo lakanat kuumottelis kyllä aika kovasti, voi itku tätä lakanafiksaatiota.

Tilannettahan ei yhtään paranna se, että viikon päähän ois suunnitteilla Ikea-reissu siskojen kanssa.



Kollaasin kamat ylhäältä lukien:
Lakanat
Kannu
Kynttilänjalka
Huopa
Teekuppi

Kaikki kuvat: Ikea

| Leikattua lasia + arvontamuistutus

Mainitsin edellisessä postauksessa, että lasiastiat ovat alkaneet kiehtoa. Luulen, että kaikki sai enemmän tai vähemmän alkunsa tästä kiposta, joka löytyi mummolasta. Siihen on kuulunut myös metallinen kaulus, joka on aikojen saatossa hukkunut jonnekin. Sisko tuumi, että siitä tulee mieleen lähinnä tuhkakuppi, mutta minusta se on liian syvä ollakseen sellainen. Tuosta kyseenalaisesta mielleyhtymästä huolimatta olen pitänyt kippoa tarjoiluastiana, kesällä siinä oli kirsikoita. Tällä haavaa se on yöpöydällä korukippona.

Vielä kun onnistuisi olemaan harakoimatta lisää tällaisia joka kerta kun niitä tulee kirppiksellä vastaan.



PS. Olisi koko kesän luetut kirjat käsittelemättä, jossain vaiheessa on varmaan tiedossa kilometrin mittainen kirjapostaus (tai monta peräkkäistä) jahka saan ryhdistäydyttyä niin paljon että uskallan tarttua urakkaan.

PPS. Tämän viikon torstaihin eli ylihuomiseen klo 21 saakka on vielä aikaa osallistua ekstraerikoishienoon leggings-arvontaan! Arvontaan hops tästä näin.

| Havaintoja asioiden tilasta eli hei hei mitä kuuluu

Viime aikoina havaittuja asioita:

Valo on muuttunut. Varsinkin pilvisinä päivinä niin kuin tänään se tekee asioista jännän värisiä. Se myös katoaa paljon aikaisemmin.

Kaipaan auringonlaskuja.
Kyllähän aurinko laskee edelleen samaan tapaan kuin aina ennenkin, mutta nyt on aina jotain tiellä. Puita, taloja, ihmisiä. Silloin kun asuin vielä kotona, korkean mäen päällä kaukana kaikesta, auringonlaskuihin oli esteetön näkymä suoraan oman huoneeni ikkunasta. Muutin omilleni jo kymmenen vuotta sitten, mutta vasta tänä syksynä huomasin toden teolla kaipaavani esteetöntä näkymää iltaruskoon.

Konjakinruskea on alkanut viehättää ihan tosissaan.
Ostin jo reilu vuosi sitten kirppikseltä konjakinruskean laukun ja kengät. Väri on saanut muhia ja tehdä pesäänsä aivoihini ja nyt se alkaa pulpahdella pintaan. Kun oli ajankohtaista ostaa kylmän tultua uudet käsineet hajonneiden tilalle, konjakki oli ainoa vaihtoehto. Kun ostin uuden puhelimen ja se tarvitsi suojakotelon mämmikouralta, konjakki oli ainoa vaihtoehto.

Konjakinruskea on sinisen kanssa aika hemmetin hyvä pari.

Kirkas lasi on tehnyt kotinsa meille.
Mummolasta meille kantautui juomalaseja, lautasia, kulhoja ja pienenpieni lasikannu. Silloin en vielä tajunnut, mutta valitsin tiedostamatta mukaani nimenomaan lasisia juttuja, vaikka posliiniakin olisi ollut tyrkyllä. Sitten löytyi vielä Kontista tämä Riihimäen lasin nypyläinen pikkukulho. Juuri sellainen suloinen tyyppi, jolle minulla ei oikeastaan ole oikeata käyttöä, mutta se oli silti pakko saada. (Juuri tätä olen yrittänyt opetella olemaan tekemättä, mutta kuten näkyy, menestys on hyvin vaihtelevaa.)

Nyt on loistava sää tuulettaa vaatteita.
Kesällä oli ihan liian kuumaa ja tunkkaista, ulos ripustamisesta ei ollut mitään iloa. Nyt on.

Auringonkukkien kohtalo harmittaa.
Yöpakkanen ja aikainen ensilumi teilasivat miun auringonkukat just kun ne alkoivat aueta. Kukkapolot oli jotenkin myöhään liikkeellä, ehkä niillä oli liian kuiva kasvupaikka. Kaikkien muiden auringonkukat kukki jo elokuussa. Höh.

Luonnossa liikkuminen on alkanut kiinnostaa.
Liekö ikääntyminen vai mikä tehnyt tepposensa, kun sitä lähtee ihan vapaaehtoisesti luontoon retkeilemään ja siitä tulee oikeasti hyvä mieli. Kuva on Kolvananuurosta, jossa käytiin eilen syysretkellä.



Mitä te olette viime aikoina havainneet?

| Instagrammautuminen ja kirppislöytöjä

Kauan siihen meni, mutta nyt on meitsikin Instagramissa. Sinne tipahtelee säännöllisen epäsäännöllisesti sellaisia juttuja, jotka ei välttämättä tunnu kokonaisen blogipostauksen arvoisilta, tai sitten sneak peek -tyyppisiä kuvia jostain aiheesta, josta myöhemmin tulee tänne puolelle enemmänkin sepustusta. Kassellaan miksi homma ryöstäytyy.

Kuvituksena miun toinen ikinä insta-kuva, jossa näkyy viime viikonlopun kirppisostoksia. Oli ihan mieletön tuuri, kun löytyi silkki-pashmina-huivi kahdella eurolla ja Patykan kosmetiikkaa avaamattomissa pakkauksissa! Olin haaveillut testaavani Patykan tuotteita sitten joskus kunhan rikastun (kyseessä siis tosiaan on melko hintava luonnonkosmetiikkamerkki), mutta nyt tuli loistotilaisuus jo ennen rikastumista. Kyllä kirppistely on hienoa.

| Tuunaustuumailuja

Mummolasta meille kantautui alkukesästä tällaisetkin kapineet. Olen tässä tuumaillut niiden tuunaamista jotenkin, olen siellä täällä nähnyt kivasti modattuja tarjottimia ja olisi kiva kokeilla jotain sellaista itsekin. Tuo kori on periaatteessa ihan kiva tuollaisenaankin, mutta siinä on sisäpuolella epämääräisiä tummia tahroja jotka eivät näytä erityisen houkuttelevilta. Tuumiskelinkin sen spraymaalaamista jonkin väriseksi, ehkä tylsästi valkoiseksi tai ehkä raikkaasti siniseksi tai turkoosiksi. Ajatuksia, ideoita? 

Tällä haavaa aikaa tai energiaa askartelupuuhiin ei tosin hirveästi ole, mutta ehkä sitten loppukesästä kunhan työt loppuu. (Mie kuvittelen selvästikin ehtiväni kahdessa lomaviikossa tehdä enemmän asioita kuin oikeastaan on realistista. Oikeasti mie en varmaan saa aikaiseksi tehdä silloin mitään.) 

| Puolukkaa kaikkialla

Jostain voi ehkä huomata, että uusi satokausi kolkuttelee jo ovella ja joillakin on ehkä vielä pakastin täynnä viime kesän puolukoita. Niitä tuli roudattua kotiin litratolkulla, kun niitä oli niin paljon siellä metsässä ja niitä oli helppoa ja nopeaa kerätä kuivalta mäntykankaalta. Pitkin talvea on toisinaan tullut keiteltyä puolukkapuuroa ja pinaatti- ja verilettujen kaveriksi olen aina tehnyt puolukkasurvosta, mutta tänään homma levähti käsiin ihan totaalisesti: puolukkapuuroa, puolukkamehua ja puolukkapiirakkaa samana päivänä alkaa olla ehkä jo vähän liioittelua. Mutta sainpahan kulutettua taas pari litraa noita punaisia tovereita pois pakastinta täyttämästä.

Kaikissa kuvissa on muuten mukana jotain vanhaa joka on minulle uutta. Tässä vähän aikaa sitten meille muutti jonkin verran tavaraa mummolasta, mukaan lukien ylimmän kuvan kakkulapio, toisen kuvan lasikulhot ja alimpien kuvien suloiset Apila-juomalasit. Samassa lastissa tuli myös mummon maalaama kahviastiasto, vanhoja hopealusikoita, pärekori (nyt sinne torille ostamaan tuoreita vihanneksia kori käsivarrella!), vanha ikoni lampukoineen, marjasihti (syksyllä taas puolukkaan! Eiku) ja pieni määrä erinäisiä kippoja ja kuppeja, joista tuli sellaiset hyvät mummolafiilikset.

Tämmöstä meillä, mites teillä? Se ois kesä nyt.

| Ikea teki sen taas

Käytiin viime viikonloppuna kevätretkellä Matkuksessa ja ostin Ikeasta nämä sinivalkokukalliset teemukit. Miten ne osaa aina tehdä juuri sellaisia juttuja, joista meikä (ja pari miljoonaa muuta) tykkää? Nytkin olin etsiskellyt jo pidemmän aikaa sopivan suuria, sinivalkokuvioisia teemukeja joiden malli olisi tarpeeksi laakea, että tee jäähtyy mukavan nopeasti (eli jotain aivan päinvastaista kuin tämä muki) ja jotka ei olisi kuitenkaan liian klohmoja tai tylsiä. Kuinka ollakaan että Ikea tarjoilee. Tästä on uhkaavasti tulossa tapa.

| Astiarakkautta

On se kuulkaas niin, että elämä on jotenkin paljon kivempaa, kun ihan tavallisina arkipäivinäkin syö ruokansa (tai juo iltateensä) kauniista astioista. Tämä on yksi niitä viisauksia, jotka olen Kaikki mitä rakastin -Eevalta oppinut. (Siinä on nuoresta iästään huolimatta viisas nainen.) Ei kauniita ja hyviä asioita pidä säästellä juhlatilaisuuksiin, niistä pitää ottaa ilo irti sen kaikkein tylsimmän ja tavallisimman arjen keskellä. Jos ei joka päivä, niin aina toisinaan.

Toisin sanoen Tampereen Tigerista heräteostoksena hankitut kantikkaat lautaset ovat meillä nykyään melko tiuhassa käytössä. Tykästyin kantikkaan lautasen ja lasisen teekupin yhdistelmään niin paljon, että harmittaa kun aamupuuroa ei voi syödä näistä astioista. Pitäisi löytää jostain puurolautanen jolta syöminen olisi silkkaa juhlaa, ehkä se tekisi aamuista vähän kivempia.

PS. Tigerista ostettu teelajitelmakin on nyt testattu, suosikki oli persikalla maustettu valkoinen tee. Sikahyvää! Ja halvasta hinnastaan huolimatta yllättävän laadukasta, isolehtistä teetä eikä mitään laarin pohjalta lakaistua teenlehtipölyä. Voisikin seuraavalla reissulla ostaa tuota persikkaista ihan isomman purkin...

| Aavistus Aasiaa

Jos Tukholman tuomiset muistuttivat Ranskasta, niin Tampereen Tigerista puolestaan tarttui matkaan Aasian suuntaan viittaavia ostoksia. Keramiikkalautaset ostin sushiaterioita ajatellen. Perustelin tämän itselleni niin, että no pyöreä sushi nyt vaan ei näytä hyvältä pyöreällä lautasella, joten pitää olla kantikas. Paras perustelu ikinä. Ja koska kauniit lautaset. Pikkupurkeissa puolestaan on teetä Sri Lankasta (ihan kelvollisen makuista hirvittävän halpaan hintaansa nähden) ja muistikirja kertoi olevansa bambupaperia. Se on muodoltaan ja ulkonäöltään melkein kuin (sikahalpa) ekoversio Moleskinesta eikä paperikaan ole tuntumaltaan hullumpaa, joten tällaisen muistikirja-addiktin oli ilmeisen mahdotonta jättää se hyllyyn ja kävellä ohi. Toin kaiken varalta siskollekin oman tuliaisiksi.  

Aasian lisäksi yhteinen nimittäjä näille ostoksille oli se, että vaikka ne eivät ehkä olleet ihan ehdottoman tarpeellisia hankintoja, niin niistä tuli hyvä mieli ja keväinen olo ilman että tarvitsi keventää kukkaroa koko sisustuksen uusimisella. (Sekin ajatus alkaa houkuttaa aina näin kevään koittaessa. Olen kuullut, että tämä on universaali ilmiö.) 

| Tampereen tuomiset ja uudenvuodenlupaus gone wrong

Tampereen Tigerista ostin tämmöiset tuliaiset itselleni. Menin sisään aikomuksena ostaa vain nuo kulhot, kävelin ulos jakkaran kanssa. Näitä sattuu.

Tästä päästään sujuvasti siihen, että tammikuun alussa suunnittelin vielä vakavissani uudenvuodenlupauspostausta (tulipas taas yhdyssanajärkäle), jonka teemana olisi vähentäminen. Lähinnä tavaran vähentäminen, sitähän tässä elämässä on ihmisellä liikaa. Meikällä ei vielä hirveämmin ole kiireitä tai vastuita joita pitäisi vähentää, niiden aika on varmaan sitten joskus nelikymppisenä.

Sitten tuli Tampereen reissu shoppailuineen. Sitten pyysin siskoa tuomaan Ikea-reissulta tuliaisiksi seinäkellon. Sitten piipahdin vielä kirppiksellä ja kannettuani sieltäkin tavaraa kotiin totesin, että voin vissiin antaa palttua tavaranvähennyshurskasteluille vähäksi aikaa. On tullut tässä tammikuun aikana hankittua enemmän uutta omaisuutta kuin koko viime syksynä (ehkä). Mutta kai se vähän niin menee, että välillä vähemmän, välillä enemmän, kunhan joku tolkku pysyy.

Joka tapauksessa vähentäminen on vuoden teema, sille löytyy oma tunnistekin jonka alta voi käydä kuikuilemassa aiempia tekstejä aihepiiriin liittyen. Tarkoitus on kirjoittaa aiheesta jatkossakin, vaikka tammikuussa tuli vähän repsahdettua.

Kupista asiaa | Much Ado About a Cup

Suloisessa Cosy Home -blogissa oli puhetta tee- ja kahvikupeista ja kommenttiboksissa olikin monta erilaista mielipidettä siitä, millainen on paras kuppi teen ja kahvin nauttimiseen. Siitä tuli mieleen, että onpas itsellänikin yksi muki jonka kuvat ovat odotelleet esille pääsyään jo toukokuusta(!) saakka.

Olen koettanut pitää astiahankinnat hyvin minimaalisina, koska meiltä oikeastaan löytyy jo kaikki tarpeellinen eikä mitään näin ollen pysty perustelemaan sillä että kun mie tarviin. Tämän mukihairahduksen sallin itselleni, koska a) sen värit sopivat visiooni astiakaapista jonka värimaailma on valko-sini-musta, b) se löytyi Kontista (kierrätystä) eurolla (halpa) ja c) koska sen kuvio aiheutti ihana-reaktion heti ensisilmäyksellä. Mitään ihankivoja ei meidän astiakaappiin nimittäin tule. Yksi pieni vika siinä tosin on: sen kapea ja korkea malli ei ole itselleni se kaikkein mieleisin. Tykkään että teemukit ovat kohtalaisen laakeita (sellaisia kuin vaikka nämä), että kiehuvan kuuma tee jäähtyisi juomakelpoiseksi nopeammin kuin puolessa tunnissa.

Mikä hupaisinta, huomasin jossain vaiheessa kesällä, että anoppilassa on samaisella kuviolla varustettuja pikkukulhoja. Söpöjä kun mitkä!

I bought this mug from Red Cross recycling center in May and it's been waiting to be introduced here ever since. I have tried to cut down all dish purchases because we really don't need any more dishes in our household but I gave myself the permission to get this one because a) it's recycled b) it was cheap and c) it fits our other dishes (I have tried to keep a white-blue-black colour line in our kitchen cabinet).  Funny thing is, I had never seen this print before but after buying this mug I soon found out that my mother-in-law has the cutest little bowls with the very same image in them.