Gradunjättöpäivä | Thesis Hand In -Day

Nyt se on ohi! Voitte siis huokaista helpotuksesta, graduaiheiset postaukset jäävät tämän jälkeen historiaan. Kävin tänään palauttamassa graduni tiedekunnan kansliaan ja olo on nyt häkeltynyt mutta samalla höyhenenkevyt. 

Eilisaamuna kirjoitin vielä tiivistelmän ja sen jälkeen alkoi gradusiivous, josta olen haaveillut jo helmikuun ensimmäisistä auringonpaisteista lähtien. Meidän keittiöpöytähän on ollut tammikuusta asti jatkuvasti tämän näköinen (ja pahempikin). Tuntui siis aika hyvältä pakata kaikki kirjaston kirjat kasseihin ja viedä autoon odottamaan tämänpäiväistä palautuskeikkaa.

Siivoamisen jälkeen keittiö näytti pitkästä aikaa keittiöltä eikä toimistolta! Sitä piti ihan sohvalta käsin ihmetellä että mikä tuo on tuo tyhjyys. Tänään ostin kukan ihan itseäni onnitellakseni. 

Samalla siivouksella heitettiin mäkeen (tai siis varaston syövereihin) olohuoneen lattialla tomua kerännyt (ja levittänyt) viininpunainen nukkamatto. Sitä vastaan oli hiottu hammasta jo jonkin aikaa ja lauantain terassikalustekierroksella löytyikin sitten Sotkasta uusi silmää ja lompakkoa miellyttävä matto. Tämä on taas niitä vanhaks oon tulossa -juttuja: tuo matto on beige jos asiaa tarkkaan miettii, ja beige jos mikä on minusta aina ollut mummoväri johon en koske pitkällä tikullakaan. Mutta sinisen sohvan kanssa se toimii minusta ihan mukavasti eikä ole kovinkaan mummomainen.

Suoraan yliopistolta kipaisin tänään kaupunginkirjastoon. Nyt kun on taas aikaa elämälle ja harrastuksille, hain vähän inspiraatiolukemista. Tämä tietää huonoja aikoja isännälle. 

Finally, today I handed in my Master's thesis paper to the faculty. I'm so happy and relieved! Yesterday after writing the finishing touches I took up a huge Thesis Clean Up. Now our kitchen looks like kitchen again and not an office! Also, we bought a new carpet for the living room and I was happy to set it on the freshly cleaned up floor. Today I went straight from the uni to town library to borrow some inspirational books, now that I have time for hobbies again. :)

Graduntulostajan leipä | Thesis Printer's Sandwich

Tänään meni varmaan puoli päivää siihen, kun taistelin taas vaihteeksi tulostimien kanssa. Puolitoista kuukautta sitten täytetty mustekasetti sippasi juuri kun sitä olisi kipeimmin tarvittu, siru vissiin hajalla. Lähdettiin sitten isännän porukoille tulostamaan. Käytettiin kolme varttia ajureiden kanssa tappelemiseen ja sitten kun homma alkoi pelittää, muste loppui. Sitten luovutettiin, ajettiin kotiin hakemaan lompakko ja suunnattiin mustekasettiostoksille. Kun päästiin kotiin, olin sen verran väsynyt ja kiukkuinen (flunssakin nähtävästi tulossa), että isäntä katsoi parhaaksi tehdä evästä sillä aikaa kun mie lopultakin sain gradun tulostumaan. Eväälle tuli nimeksi Graduntulostajan leipä. 

Näin tänään, onneksi ilta on sujunut gradun kannalta huomattavasti tehokkaammissa merkeissä. Voin onneksi luvata että kohta loppuu gradupostaukset. 

Printers always let me down when I most need them. That was the case today as well. After a day of driving around and fighting with printers my bf made me a sandwich that he named The Thesis Printer's Sandwich. I really needed that. Fortunately for all of us I can promise that all the talk about my thesis will soon come to an end. 

Terveisiä maalta, osa 5 | Hi from the Country, part 5

Hips! Eilen lähetin gradun ensimmäisen raakaversion professorille luettavaksi. Sen kunniaksi päätin antaa itselleni muutaman vapaapäivän, ensi viikolla jatkuu taas ankara editointi. Hurjistuin jopa niin paljon, että otin käteeni romaanin - vain nukahtaakseni kahden tai kolmen sivun jälkeen. Tyypillistä. 

Tossulin kanssa käytiin taas tuttuun tapaan postireissulla. Sää on ollut viime aikoina suorastaan tyrmäävän kaunis, onneksi oli hätävara-arskat täällä jemmassa niin ei ole verkkokalvot vielä pudonneet päästä.

Niin kuin jo aikaisemmin totesin, talon ylläpito ja kirjoittaminen on vieneet niin paljon aikaa ja energiaa ettei mitään hirveitä askarteluprojekteja ole jaksanut edes ajatella. Yksi homma on kuitenkin riittävän yksinkertaista että sitä voi tehdä illalla kun väsyneenä lojuu sohvalla tuijottamassa telkkaria ja skypettämässä isännän kanssa: olen leikellyt vanhoja t-paitoja matonkuteiksi ja virkannut niistä ah-niin-rumia mutta kierolla tavalla kivoja koripussukoita vaatekaappiin. 

Kolmeen suurehkoon koriin on mennyt ainakin kuusi paitaa ja yhdet sukkahousut, jes! Melkein olen leikkausvimmoissani kaivanut omasta kaapistani sellaisia vaatteita joita vielä käytän. :P Mutta se on ihmeen tyydyttävä tunne, kun pääsee eroon jostain vanhasta paidanryötystä, joka lojuu nurkissa ihan vain siksi, kun se on niin ruma ettei sitä itse halua käyttää ja niin kulunut, ettei sitä viitsi kirppikselle tai hyväntekeväisyyteenkään laittaa. Nyt nekin rumaleet elää uutta kukoistustaan (jos sitä nyt siksi voi sanoa) sukkahousujen ja alusvaatteiden säilytyskoreina. (Ja onpas tuossa mustassa muuten aika paljon kissankarvoja. Mistä lie tulleet...)

Tänään kunnostauduin myös toisessa tavaranhävitystoimenpiteessä. Missiona oli tyhjentää lukioaikaiset muistiinpanokansiot ja ottaa niistä talteen kokeet, esseet ja muu säilyttämisen arvoinen paperi. Kuusi täpötäyttä mappia supistui kahdeksi, loput lähti paperinkeräykseen. Ja näin vapautui melkein metri hyllytilaa, hyvä mie. Sen tilan voikin sitten täyttää vaikka maalauspohjilla tai keskeneräisillä töillä. 

Soitin tänään myös pitkästä aikaa pianoa ihan pitemmän kaavan mukaan. Harmittaa kun tuli lopetettua ne pianotunnit ala-asteen jälkeen. Olisi kiva osata vähän enemmän ja paremmin. (Ei vieläkään ole liian myöhäistä, sanoisi joku. Mutta kun mie oon laiska, sehän tässä on ongelma. :P)

Että näin. Sunnuntaina kotiin, ihanaa. 

Yesterday I sent the first draft of my thesis to my professor for feedback. To celebrate that, I decided to give myself a couple of days off. While staying here I haven't done much diy- or upcycling-projects.  Only thing I' did was to crochet some (rather ugly) baskets from old t-shirts. Now they're in my closet and I have my stockings and underwear in them. Also I finally threw away my high school notes. They've been gathering dust for ages so I decided to keep only my exam papers and other stuff I've written and just throw the rest to cycling bin. Good for me! It always feels good to get rid of some stuff. I also played the piano today. 

Terveisiä maalta, osa 4 | Hi from the Country, part 4

Helou toverit, hengissä ollaan! Tänään tuli todistettua muun muassa se, että ihan aina kun meitsi yrittäis tulostaa jotakin oikeasti tarpeellista, tulostimesta loppuu muste. Ei ollut nimittäin ensimmäinen eikä toinenkaan kerta kun niin kävi. Meinas keljuttaa.

Mutta että gradu on tällä hetkellä ensimmäistä kertaa ikinä paperisessa muodossa (lopuksi-luku tosin puuttuu vielä) ja punakynän alla. Aamupäivällä olin ihan että tralalaa jee editointia. Nyt se on sitten että ei stana, editointia. On melko masentavaa huomata, että ensinnäkin suurin osa kirjoitetusta tekstistä on aika onnetonta räpellystä ja joukkoon mahtuu vain muutamia hyviä hetkiä ja toisekseen, että koko roska vaatii vielä aika hiton paljon työtä. Örh. 

Viikonlopun pidin ihan suosiolla vapaata koko roskasta (siitäkin huolimatta, että nyt olis sen itkupaniikkiraivokirjoitusnurkassaitkun vuoro). Isäntä tuli taas käymään ja pariskuntailtiin niin maan perusteellisesti että herkempää vois ällöttää. Mie väänsin liekeissä amerikkalaisia pannukakkuja aamupalaksi kun oli joku muukin niitä syömässä kuin minä. En jaksanut lavastaa blogia varten mitään fiiniä aamupalakattausta, ihan on au naturel -tilanne palaneine pannareineen. 

(Tuo myrkynvihreä muovilautanen on muuten jotenkin tosi puhutteleva sulaneine reunoineen.)

Käytiin koiruuden kanssa kävelemässä ja kahtomassa ralliautoja. (Silleen sopivan kaukaa, ettei karvajalkaa alkanut ahistaa.)

Käytiin  myös lumikenkäilemässä. Karvatohveli halusi ehdottomasti mukaan, vaikka se joutui raukka rämpimään lähes umpihangessa. Yritin ehdottaa että mitäs jos jäisit pihaan, mutta ei kun mukaan piti päästä. 

Toisin sanoen oli ihan yltiötervehenkinen viikonloppu. Lupaan että tämä ei tule toistumaan. (Nyt kiireellä jostain sitä suklaata.)

Ja tänään oli taas kissa apuna kirjoitushommissa heti aamutuimaan.

Vielä tämä viikko on talonvahtihommia, sunnuntaina pääsee sit takas ihmisten ilmoille.


Today I printed my thesis for the first time. Now it's time for some serious editing! Past weekend my boyfriend came to visit me again and we were so damn cute and sporty that I promise it won't happen again anytime soon. We went for a walk with the dog, did some snowshoe walking and I made us some American-style pancakes for breakfast. This morning the cat was already there to help me with my thesis when I opened my laptop. 

Terveisiä maalta, osa 2 | Hi from the Countryside, part 2

On koittanut se vaihe, jossa kissat ovat päässeet yli siitä närkästyttävästä seikasta, että porukat lähti ja jätti ne minun hoteisiin. Ensimmäiset kaksi päivää toinen nukkui mielenosoituksellisesti porukoiden vaatekaapissa eikä edes syönyt. 

Nyt kun ne on sopeutuneet ajatukseen, että minä olen tällä hetkellä ainoa kaksijalkainen talossa ja näin ollen se joka antaa ruokaa, niistä on tullut yltiösosiaalisia. Voinette kuvitella että kirjoittaminen onnistuu tosi hyvin.

Vähintään pari kertaa päivässä tilanne on tämä, kissan väri vain vaihtuu välillä. 

After sulking the first couple of days after my parents left, our cats have now come to terms with the  fact that I'm the only human in the house now. That means that I'm the one who feeds them, thus they have become overtly social. As you can imagine, it's a bit of a disturbance when there's always a cat sitting on my computer, only the colour of the cat changes. 

Terveisiä maalta, osa 1 | Hi from the Countryside, part 1

Nelisen päivää talonvahtikeikkaa on takana, noin neljätoista vielä edessä. Tähän aikaväliin on jo ehtinyt mahtua niin monenlaista sääilmiötä että en osaa edes arvailla miltä kahden viikon päästä näyttää. On satanut lunta, räntää ja pieniä mummoja, ollut kolme astetta lämmintä ja kaksikymmentäkolme astetta pakkasta, tuullut niin että tukka lähtee ja paistanut niin kirkkaasti että silmät putoaa päästä. Mutta en valita, vaihtelu virkistää!

Graduhommia on tullut tehtyä tunnollisesti. Voin kertoa että enää kirjat ei ole noin siisteissä pinoissa.

Karvatossun kanssa on käyty tekemässä postinhakureissuja. Tänään tehtiin vähän pitempi lenkki kun viikonlopun lehti pitää hakea kylältä asti, mutta koira ei ainakaan ollut pahoillaan. 

Kissakerä.

Keväisen sininen taivas. Teki mieli kuunnella Ultramariinia, koska kevät ja Ultramariini vaan kuuluvat yhteen.

Joka kerta pitää nauraa sille, miten hölmöltä tuo karvahousu näyttää juostessaan. 

Onhan täällä ihan kivannäköistä.

Tähän mennessä ei ole vielä ehtinyt tulla erityisen  mökkihöperöitynyt olo, kun torstaina lapsuudentoveri naapurista tuli käymään ja rupateltiin useampi tunti niitä näitä. Edellisestä kerrasta olikin jo ihan liian pitkä aika! Isäntä puolestaan tuli eilen, joten eipä tässä tarvitse ainakaan vielä yksinäisyydestä kärsiä. Ja kyllä nuo kissat ja koira pitää huolen siitä, että seuraa on silloinkin kun sitä ei välttämättä kaipaisi (eli syliin tungetaan just silloin kun yritän kirjoittaa). Katsellaan sitten ensi viikolla mikä on höperöitymisen ja graduahdistuksen määrä. Noin puolitoista viikkoa aikaa deadlineen, augh.

After four days of house sitting I'm not completely cabin crazy yet. The ever-changing weather as well as the animals have made sure that it's never boring around here. Also I've had visitors so I don't feel lonely. Today the weather has been absolutely gorgeous (see the last picture). 

Ihan tavallinen talviviikko | Just Another Winter Week

Tämä viikko on ollut sellainen ihan tavallinen talviviikko. Jotenkin sitä on sopeutunut siihen ajatukseen että se on talvi ny, mutta että kyllä se kevät sieltä tulee sitten kun sen aika on. Päivät on menneet hirmu nopeasti, vaikka välillä meinaa vähän masentaa kun joka aamu herätessään tietää, että päivän missio on kirjoittaa. Mielellään paljon. Toisina päivinä ehkä sitten vähän vähemmän.

Sitäkin kirjoittamista jaksaa onneksi paremmin kun jakaa päivänsä niin, ettei kuvittelekaan istuvansa koko päivää tietokoneen ääressä. Oli kovasti huojentavaa jutella tämän kiirastulen jo läpikäyneen toverin kanssa ja kuulla, että gradupiirissäkin on sanottu että ei ole pakko istua koneen ääressä koko aikaa. Välillä voi puuhata jotain muuta. Ja minä kun aina kuvittelin vaan olevani laiska ja keskittymishäiriöinen! 

Appelsiinit on ihania, muistin sen pitkästä aikaa. 

Viime sunnuntaina syötiin hyvin äitin ansiosta. Laittoi mukaan hirvipaistia kun lähdin kotoa.

Jamie Oliverin ohjelmien vahtaamisesta olen oppinut, että syöminen on kivempaa kun ruoka näyttää nätiltä. Arkiruuan kanssa sen unohtaa hirmu helposti, kun ei vaan mukamas jaksa vaivautua vaan vetää vaan sen perunamuussin suoraan kattilasta. Mutta jos siihen viitsii heittää vaikka vähän ruohosipulia päälle niin vot näyttää heti paremmalta.

Keskiviikkona ehkä vähän murjotin ja valitin isännälle kun on harmaata ja ankeaa. Kannatti valittaa: sain kukkia! Näillä ei ole mitään tekemistä ystävänpäivän kanssa, meillä sitä ei vietetä. 

Eilen toimitin taiteelliselle toverille maalauspohjia ja käytiin samalla vähän kävelemässä. Olipas kiva käydä ulkoilemassa ihan eri maisemissa kuin yleensä! Illalla käytiin isännän kanssa Kerubissa syömässä. 

Tänä iltana mennään toverien luokse istumaan iltaa ja sitten keilaamaan. Tämähän alkaa oikeasti kuulostaa siltä että missä välissä minä muka mitään gradua kirjoitan. Mutta niissä väleissä, kun muun elämän kanssa on hiljaisempaa, ja hyvin sujuu. 

Ja kohta sitä hiljaisuutta riittää, kun tiedossa on talonvahtikeikka maalla. Se tarkoittaa kissoja, koiraa, pimeitä öitä, kävelylenkkejä postilaatikolle ja mahdollisuutta näperrellä kaikenlaisia projekteja kirjoittamisen lomassa.   Sitä odotellessa. 

It's been just another winter week. Between writing my thesis and writing my thesis I have had the chance to live a little, too. I remembered that oranges are awesome. I learned from Jamie Oliver that food is better when it looks nice, too. We got some elk roast from my mom, yum! I got flowers from my boyfriend just because it was gray and depressing and he wanted to cheer me up. We went out for a walk with my friend. Tonight we're going bowling with a bunch of great comrades. I love my life. 

Keskeneräisyyksiä | Works in Progress

Valitin niistä keskeneräisistä projekteista eilen. Tulin onneksi illalla siihen syvälliseen tulokseen että elämä on yksi keskeneräinen projekti, joten eipä tässä hätiä. Toiset jutut on sellaisia joille on ihan hyvä olla deadline ja toiset sitten taas...no, ne saavat muhia kaikessa rauhassa eikä niillä ole välttämättä niin kiire. 

Tässä nyt kuitenkin muutama nurkissa pyörivä keskeneräinen projekti sanan löyhimmässä mahdollisessa merkityksessä. 

Hölmösti jääneet hyllyt. Ladoin kamaa ja hyllyjä vuoron perään ja sitten ylimpien hyllyjen kohdalla tuli vastaan tilanne jonka näette kuvassa. Kenellekään muullehan tässä ei luultavasti siis ole minkäänlaista ongelmaa, mutta kun minua vaan koko ajan häirihtee noiden ylimpien lokeroiden samankokoisuus! Kun koko muu roska on sijoitettu epäsymmetrisesti eri korkeuksille, niin tuo yläreuna samankokoisine lokeroineen näyttää  ihan tyhmältä. Olisinkohan mie jotenkin enemmän zen jos saisin aikaiseksi tehdä tuolle asialle jotain. Tiedä häntä.

Ostin jo yrttimullan ja siemenet, mutta niiden yhdistäminen on jäänyt odottamaan vissiin sit sitä inspiraatiota. Tuo kori olis tarkoitus laittaa keittiön seinälle ja ne itse kasvatetut kivan rehevät ja runsaat (riiight) yrtit sitten kivasti siihen ruukuissaan niin. Kassellaan ehkä sitten keväämmällä.

Alkaa johdannolla, loppuu päätelmiin. Tämä on näistä projekteista ainoa, jolla on deadline. Onneksi.

Tätä nyt ei ihan kaikki ehkä kutsuisi projektiksi, mutta syömättömät joulupiparit. Ne aiheuttaa häiriöitä Voimassa pelkällä olemassaolollaan. Mie en halua että nämä samat piparit on olemassa vielä ensi joulunakin (mikä ei siis ole mitenkään ennenkuulumatonta), ja oon yrittänyt nakertaa niitä aina iltapäiväteen kanssa, mutta rajansa kaikella, pipareillakin. 

Lisäksi unfinished business -osastolla on kaikenlaisia juttuja joihin ei itsellä ole juuri valtaa vaikuttaa, mutta suurimpaan osaan onneksi on. Ja viikonlopuksi lähdetään Jyväskylään toverivierailulle, jee! Maisemanvaihdos voi tehdä ihan hyvää ja sitten on kotiinkin taas kiva tulla - kaiken keskeneräisen keskelle. 

These are some of the things on my unfinished business -list. Bookshelves that I set wrong and now they disturb me, herbs waiting to be sown, thesis waiting to be written, ginger breads from Christmas waiting to be eaten... Luckily I realized once again that life itself is an unfinished business so there's nothing to worry really.

Aamutokkura | Morning Stupor

Se on jo keskiviikko. Mitäs ihmettä.

Tänä aamuna heräsin olevinaan hyvissä ajoin kirjoittamaan. Istuin läppärin edessä ja päässä ei liikkunut ei niin mitään. Silmät oli sikkuralla, niska vähän jäykkä ja eilinen liikunta tuntui reisissä lievänä jomotuksena. Yhtään ei kiinnostanut avata gradutiedostoja, kun tiesin että tänään pitää lukea läpi kaikki tähänastiset aikaansaannokset ja alkaa korjaamaan ja muokkaamaan ja käsitteellistämään. Ei pysty. 

Joinain päivinä "suoraan koneelle ja kirjoittamaan" -toimintatapa ei nähtävästi vaan ole vaihtoehto. Kun on aamutokkura niin siinä tilassa ei saada aikaan mitään rakentavaa. 

Olo oli yhtä freesi kuin tuolla salaattiparalla. Miksi ne aina nuupahtaa niin nopeasti?!

Laitoin sitten suosiolla uunin lämpenemään ja tein uunigreippejä kaikessa rauhassa. Luin blogit läpi ja tajusin että en ole muuten omaani päivittänyt sitten viime perjantain. No nyt mie oon tässä ja tokkurakin on haihtumassa hyvää vauhtia, joten eiköhän sitten ruveta hommiin. 

Tämä on ei näin -kuva: pidä greippi ja tietokone kaukana toisistaan.

Ettei kuitenkaan menisi liian blogiromanttiseksi, niin kerrottakoon että noiden uunigreippien syöminen ei ole mitenkään kaunista hommaa. Sitä greipin mehua on kaikkialla, joten suosittelen pysymään kaukana tietokoneesta syöntivaiheessa. Onnistuin saamaan sulanutta sokerilientä hupparin rinnuksillekin. Eikä ne sitten edes olleet niin kauhean hyviä. Ehkä tein jotain väärin tai sit mie vaan en tykkää greipistä. 

This morning I was in such a stupor that my usual routine of "wake up and straight to writing" didn't work. Instead I gave myself a slow start with broiled grapefruit breakfast. But instead of the wonderful image that blogs always give of these sorts of things, my breakfast moment was far from pretty; I spilled the juice all over, including a lots of it on my hoodie, and in the end I don't even like grapefruit that much. So there you go, a not-so-perfect blog morning. 

Smoothieaamiainen | Smoothie Breakfast

Viime viikolla kokeilin tehdä smoothieta aamupalaksi useampana päivänä. Tein sitä myös tiistaina kun tulin joogasta (miettikää, minä ja jooga O_o) ja oli muuten aika toimiva välipala. Kiitos osasto Rollo siitä nerokkaasta oivalluksesta että myös sauvasekoittimella voi tehdä smoothien! Olisinko tajunnut itse? No en. Oliko  mulla kaapissa (Larelta pöllitty) sauvasekoitin? No oli. Problem solved!

Maanantai

Mansikkaa, maustamatonta jogurttia, kaurahiutaleita, vaahterasiirappia ja Mikko Lehtonen: Pikku jättiläisiä. 

Tiistai

Mansikkaa, maustamatonta jogurttia, kaurahiutaleita, vaahterasiirappia ja Shlomith Rimmon-Kenan: Narrative Fiction. 

Keskiviikko

Mandariinia, maustamatonta jogurttia, vähän hunajaa ja kaurahiutaleita. Aamiaisseurana luonnostelua gradun kolmoslukua varten. Tai jotain.

Torstai

Mangoa, banaania, maustamatonta jogurttia, pähkinöitä (taisi olla pekaani), loraus kolmen hedelmän mehua ja spirulinajauhetta joka aiheuttaa tuon hemaisevan vihreän värin. Banaani peittää spirulinan maun jollain tapaa, mutta ei se kyllä mitään herkkua ole. Mutta proteiineja ja vitamiineja nam? Kävin ostamassa pussukan Ekosiskoilta. Kiva puoti. Niin ja smoothien sivussa Helena Helve: Arvot, maailmankuva, sukupuoli.


Perjantai

Taisi olla samanlainen mango-banaanisetti kuin torstaiaamunakin, mutta aamupalaseurana oli jotain ihan muuta kuin tutkimuskirjallisuutta. Oli Dylan Moran. Lintsasin ehkä vähän. 

Testiviikon havaintoja:  Smoothie piti nälkää hyvin ja itse ainakin kehtasin jopa tehdä aamupalaa tällä menetelmällä joka aamu! Mikä ei omassa tapauksessani siis ole ollenkaan taattua. Tosin vilukissa kun olen, olisin kaivannut kyllä aamulla teetä lämmittämään mutta muuten ei aamuteetä oikeastaan edes tullut ikävä. Olo oli joka päivä jollain tapaa parempi kuin normaalisti, eli silloin kun aamupalani (silloin kun muistan ja kehtaan syödä sen) koostuu  teestä ja leivästä. Ja spirulinapirtelö teki hyvää joogan kipeyttämille lihaksille!

Aion siis jatkossakin syödä/juoda smoothieta aamupalaksi aina välillä, mutta kaikkeen kyllästyy ja niin smoothien koostumukseenkin. Vaikka sitä voi tehdä melkein mistä tahansa aineksista mitä nyt kaapista sattuu löytymään niin pelkkä maun vaihtelu ei pitkässä juoksussa ehkä riitä, kun muussi tuntuu suussa samalta päivästä toiseen. Niin että sitä kiinteää ruokaa välillä kans! (Tänään söin quinoa-salaattia höystettynä niillä kasviksilla mitä sattui kaapista löytymään, oli hyvää sekin.)

Ja etten alkaisi ihan terveyshipiltä kuulostamaan niin kerrottakoon että ostin eilen suklaalevyn.


I tried having smoothies for breakfast every day last week and I found it to be a good and fast breakfast that keeps my tummy happy and fed until lunchtime. What I missed about my usual breakfast tea was the warmth - cold smoothies made me even chillier than I usually am, and I'm a real chilly-willy! 

Kurea kynsissä ja gradukuulumisia | Kure on my nails

Jokin aika sitten kirjoitin Kure Bazaarin kynsilakoista mutta silloin ei ollut vielä kuvallista todistusaineistoa omista näpeistäni Kurella kuositettuna. Nyt olis sitten sitä lajia tarjolla. Viime aikoina joka päivä kun aurinko on erehtynyt vilahtamaan pilven takaa, on pitänyt heittää kaikki muut tekemiset kesken ja valokuvata asioita jotka on olleet mielen päällä blogia varten. 

Niin kuin kuvasta näkyy, tuo Phenomenal on todellisuudessa aika paljon tummempi kuin mitä Jolien verkkokaupan tuotekuva antaa ymmärtää. Sävy on kuitenkin kivan dramaattinen ja oli varsinkin joulun aikaan oikein sopiva. Kun päivä alkaa taas pitenemään, voi olla että tekee mieli vaihtaa johonkin vaaleampaan.

Lohkeilleet kynnet ja pölyinen näppäimistö, siinä miun päivittäiset näkymät. Mutta gradu edistyy! Hitaasti mutta varmasti. Välillä menee päivä tai pari ettei edistystä tunnu tapahtuvan kun iso osa ajasta menee tutkimuskirjojen tutkimiseen, mutta sitten välillä tulee sellaisia puuskia että tekstiä saattaa syntyä parikin sivua samana päivänä. Tänään roijasin taas kirjastosta läjän lisäkirjallisuutta, saa nähdä miten pitkäksi miun lähdeluettelo venyy. 

A while ago I wrote about Kure Bazaar -nail varnishes. Here's finally a picture of the color I have - it's quite a bit darker than I thought it would be but I like it all the same. 

Mitään en lupaa mutta...

Ihan kirjallisesti esitetyn uudenvuodenlupauksen lisäksi on tietysti kiva toivoa tulevalta vuodelta (ja itseltään) kaikenlaista. Tänä vuonna vois ainakin

valmistua - gradu on oikeastaan ainoa asia mikä tällä hetkellä estää minua siirtymästä elämässä eteenpäin. Toimeksi siis! Jo tänään. Eikun kello on kyllä jo aika paljon. No huomenna sitten. (Huomatkaa tämä päättäväisyyden määrä.)

löytää töitä - se voi olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritettävä on. Myös jonkinlainen plan B voisi olla hyvä laatia, ihan konkreettinen sellainen.

lukea vähän enemmän kirjoja - toivon että tämä seuraa gradun valmistumista. Siis että voi hyvällä omallatunnolla lukea muuta kuin tutkimuskirjallisuutta. (Jota sitäkään en ole lukenut läheskään tarpeeksi ahkerasti. Voi syyllisyys.)

Ruokayritys parin vuoden takaa. Melko surulliselta näyttää...

opetella tekemään parempaa ruokaa - parempaa niin maun kuin terveellisyydenkin puolesta. Nykyisin tarvii kokkailla kuitenkin lähes joka päivä (paitsi niinä päivinä kun isäntä hoitaa ruokapuolen), joten ehkä siinä väistämättä pikkuhiljaa myös kehittyy. Tänään testasin muuten ensimmäisen kerran äitin joululahjaksi antamaa OBH Nordican Eco Kitchen -paistinpannua ja se on ihana! En olis uskonut koskaan sanovani paistinpannua ihanaksi mutta tämä keltainen pikkutyyppi on kyllä parasta. Banaani-kookosletut onnistui hienosti eikä paistamiseen tarvinnut tippaakaan rasvaa. How cool is that? 

kasvattaa takapihan kukkapenkissä mausteyrttejä - tätä olen suunnitellut viime kesästä asti ja mörökölli minut vieköön jos jokin estää tätä toteutumasta!

maalata, askarrella ja puuhailla kaikkea kivaa - uskoisin, että tätä tulee varmasti tehtyä. Silloin on asiat huonosti, jos minkäänlaiselle puuhastelulle ei ole aikaa tai energiaa.

liikkua vähän enemmän - sulkapalloilu jatkukoon! Ehkä se kuntosalikin, lopulta? Ehkä menen sinne sitten kun kaikki uudenvuodenlupaajat ja joulukilojen karistajat on luovuttaneet ja saleilla on taas hiljaista ennen kuin kesäkuntoon -kampanjat alkaa.

muistaa juoda teensä - ennen minulla oli tapana unohtaa teekupin pohjat juomatta, nykyisin unohdan kahdessa tapauksessa kolmesta koko kupillisen. Tästä tavasta voisi yrittää päästä eroon. Siis takaisin siihen, että myös juon sen teen, enkä vain keitä sitä kuppiin jäähtymään.

kuunnella enemmän musiikkia - viime vuosi oli musiikillisesti jotenkin surullisen vaisu, jonkinlaista korvien väsymystä tai mitä lie oli havaittavissa. Toivottavasti vastikään uudelleen löytämäni musiikin kuuntelun ilo kantaa koko vuoden.

matkailla - tänä vuonna haluan vähintäänkin tehdä visiitin Englantiin Laren luokse. Tanskassakin vois piipahtaa, mutta kunhan nyt edes sinne Englantiin pääsis.


Että johan siinä on yhdelle vuodelle tavoitetta, ei muuta kuin toteuttamaan!

Besides making that one true new year's promise, I listed some things I would like to do this year but won't promise anything. Among them are graduating, finding a job, reading more books, learning how to be a better cook and travelling, to name but a few. 

Kahvia, käsitöitä ja kukkia

Tämä viikko on mennyt lähinnä tautia pitäessä (koska täytyyhän sitä pitää, muuten karkais. Öhöh.), mutta onneksi on ollut kaikenlaista pientä ja piristävää seassa.

Keskiviikkona käytiin tyttöjen kanssa kahvilla, koska mulle tuli hillitön herkkukahvin mieliteko. Yleensähän en edes juo kahvia ja siitä tulee lähinnä jotenkin etova olo, mutta silläkin uhalla piti päästä juomaan Mariannecappuccino. Eikä ees tullut paha olo tällä kertaa, win! 

Samalla reissulla piipahdin lankakauppaan, koska isäntä tilasi maastokuvioiset lapaset. Ensin olin sitä mieltä että nou kän duu, ei miun taidoilla. Vähän aikaa kun haeskelin netistä ohjeita ja malleja (joita ei kyllä juurikaan löytynyt) niin tulin siihen tulokseen, että no ehkä se onnistuu. Otin haasteen vastaan ja totesin, että nää lapaset ne kyllä valmistuu todennäköisesti vasta siinä vaiheessa kun niitä ei enää tarvita, eli ens keväänä. Jos sittenkään. Mutta yritetty ainakin on. 

Gradun aineiston lukeminen on myös edistynyt vähän. Muistilippulappunen kerrallaan. (Pitäis varmaan alkaa vähän karsia sitä, mikä muka on tärkeää. Laput on jatkuvasti loppu ja mokomat lipareet maksaa ihan sikana! Tai sitten pitäis tyytyä vaan lehdestä revittyihin suikaleisiin, niin kuin muut köyhät opiskelijat kuulemma tekee.)

Kaksi kirjaa luettu, kolme jäljellä.

Toinenkin neulontaprojekti on edistynyt pikkuhiljaa. Miun ensimmäinen ikinä reikäneule! Tästä on siis tulossa hamppulankainen käsipyyhe (jonka reikiin sormet saa hienosti jumiin). Eilen tein -blogissa oli niin hyvä ja helppotajuinen ohje että pakko oli kokeilla. Totesin, että puikot sais olla ohuemmat kun lanka on melko ohutta ja miun käsiala on nyt sitten tommosta röpälettä. Mutta ensimmäiseksi yritykseksi kuitenkin ihan kelvollinen. 

Ja mikä parasta, ukkokulta yllätti eilen kukkapuskalla. Oli päättänyt, että marraskuun ensimmäinen on nyt sitten meidän vuosipäivä ja koukannut kukkakaupan kautta. Sai nimittäin nuupahtanut vaalikukka kyytiä kun raivasin tilaa tälle. 

Mies oli vieläpä tuuminut että ei ruusuja, kun ne on vähän tylsiä. Great minds think alike.

Viikonloppuna juhlistetaan maisteriksi valmistuvaa toveria, onneksi olo alkaa jo olla paranemaan päin niin jaksaa syödä voileipäkaakkua ja turista kaverien kanssa. Mikä parasta, juhliin on odotettavissa myös kauempaa saapuvia tovereita joita näin viimeksi Tanskassa. Jee! 

***

PS. Päivitin taas arvonta-sivua, Nelliina arpoo lahjakortin Biancoon. Tämä arvonta ei edellytä mitään kikkailuja eli ei tarvii liittyä lukijaksi ja huudella toreilla, riittää kun käytte jättämässä kommentin. 

PPS. En ole unohtanut Sofi Oksas -postausta jonka lupasin jos ihmiset niin toivoo. Yleisö on esittänyt sen verran tykkäyksiä, että yritän saada aiheesta jonkinlaista kuvamateriaalia kasaan. Joutunette kuitenkin odottamaan jonkun aikaa, koska kaikki asuun liittyvät kamat on maalla eikä niistä ole kunnollisia kuvia. Mutta hyvää kannattaa odottaa, vai miten se meni.