Näytetään tekstit, joissa on tunniste testatut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste testatut. Näytä kaikki tekstit
torstai 3. huhtikuuta 2014
| Ekohuulirasvoista
Huulirasvahan on vähän semmoista, että sanotaan ettei sitä pitäisi käyttää liikaa tai muuten huulten iho tulee siitä riippuvaiseksi. Tiedä hänestä miten lie asian laita todellisuudessa, mutta kuivaihoisena kärsin myös tosi pahasti rohtuvista ja halkeilevista huulista ja kannankin sen takia jatkuvasti huulirasvaa mukana. Jos tilanne pääsee tosi pahaksi, silloin sudin yleensä iltaisin huuliin paksun kerroksen Skin Foodia.
Luonnonkosmetiikan huulirasvoista olen kokeillut nyt neljää merkkiä: Laveraa, Santea, Flow Kosmetiikkaa (joka puuttuu kuvista koska hukkasin sen) ja viimeisimpänä Dizao Organicsia. Muut olen ostanut omalla rahalla, viimeksi mainitun sain blogin kautta*.
Laveran ja Santen huulirasvat ovat perusolemukseltaan sellaisia paksun ja rasvaisen tuntuisia. Laveran pääraaka-aineita ovat oliiviöljy ja mehiläisvaha, Santen puolestaan risiiniöljy ja kandelillavaha. Huulille levittäminen vaatii vähän raskaampaa otetta ja huuliin jää pitkäksi aikaa melko tahmea tuntu (varsinkin Santesta). Laveran huulirasva ei maistu eikä haise oikeastaan miltään, Santen pitäisi olla vaniljainen mutta ei sitä kyllä juuri erota. Näistä kahdesta pidän Laverasta enemmän, Sante on vähän liian paksua settiä.
Kotimaisen Flow Kosmetiikan huulirasvoista kokeilin Laventeli-piparminttua ja tykkäsin siitä kovasti. Siinä oli sellainen aavistuksen blistexmäinen jälkikihelmöinti ja se oikeasti jätti huuliin kosteutetun tunnun. Flow ja Dizao Organics ovat keskenään samantyyppisiä, vähän kevyemmän tuntuisia huulirasvoja kuin ensin mainitut Sante ja Lavera. Ne levittyvät helpommin eivätkä jätä sellaista vahaisen nihkeää kerrosta huuliin. Flow'n rasvan pohjana on mehiläisvaha, Dizaon pääraaka-aine on risiiniöljy.
Jos näistä neljästä pitäisi valita, ottaisin Dizaon tai Flow'n huulirasvan. Toistaiseksi kuitenkin kuskaan jokaisessa laukussa eri rasvaa.
Laveraa ja Santea saa ihan Prismoista, hinta on muistaakseni jotain 3-4euron paikkeilla. Flow'n huulirasvan ostin Lifesta n.5,90e ja Dizao Organicsia saa ainakin Silkwaylta. Kyseessä on ymmärtääkseni Suomessa suhteellisen uusi luonnonkosmetiikkamerkki. Ihan jees, että luonnonkosmetiikkatarjonta ja valikoima kasvaa täälläkin koko ajan.
*Tuote saatu Silkwaylta
maanantai 24. maaliskuuta 2014
| Testissä eko-eyeliner ja muita meikkihankintoja
Hankintalistallani on roikkunut jo pitkään uusi eyeliner, ja äskettäin ilmeni akuutti tarve myös ripsivärille ja puuterille kun molemmat alkoivat vedellä viimeisiään. Nämäkin hankinnat jätin syntymäpäiväksi, jolloin tapsuttelin EcoBeautyyn ostoksille. Ennakkogoogletusten, omien vaatimusten ja myyjän asiantuntemuksen perusteella pussiin pakkautuivat Dr. Hauschkan puristepuuteri sekä Couleur Caramelin eyeliner ja tuuheuttava ripsiväri.
Puuterin suhteen vaatimukseni olivat tällä kertaa lähinnä pakkauskäytännöllisiä. Edellinen puuterini oli Santen puristepuuteri joka teki kyllä tehtävänsä ihan mallikkaasti, mutta pakkaus oli kolhon kokoinen eikä siinä a) tullut mukana vippaa, eikä b) ollut tilaa erikseen ostetulle vipalle. Puuterin mukana kuskaamisesta ei siis suuremmin kannattanut haaveilla.
Santen seuraajaksi löytyi kompaktin kokoinen JA vipalla varustettu Dr. Hauschka, jonka Translucent -sävy sopii joka nassuun. Molemmissa puutereissa on melko voimakas tuoksu, joten tuoksuherkille kumpikaan tuote ei sovi. Itseäni haiskahdus naamaan tupsuteltaessa ei suuremmin haittaa kun se tuoksu ei kuitenkaan jää koko päiväksi leijumaan.
Hauschkan puuteri parin testauskerran perusteella levittyy nätisti ja pysyy aika hyvin, pari kertaa saa pitkän päivän aikana lisäillä. (Tosin oma ihoni ei ole suuremmin rasvoittuvaisuuteen taipuvainen, en tiedä miten rasvaisemmalla iholla käyttäytyy.)
Aikaisemmin käyttämäni eyelinerit ovat olleet ihan normikosmetiikkaa ja jotenkin rajausten tekeminen eyelinerilla on ollut aina yhtä tuskaa. Viime kesänä oppimani niksi helpotti elämää vähän (aika paljon), mutta silti olen pitänyt itseäni tumpelona rajausten tekemisessä KUNNES kokeilin tätä ostamaani Couleur Caramelin eyelineria ensimmäisen kerran. Voiko tämä olla näin helppoa? oli ensimmäinen ajatus kun sudin väriä ripsirajaan. Nähtävästi nestemäisen rajauksen tekeminen jos mikä on välineurheilua! CC:n eyelinerissa on sopivan jämäkkä varsi josta saa hyvän otteen ja juuri oikealla tavalla joustava sivellin, jolla saa tehtyä kapoisan rajauksen ilman, että tarvitaan yhtään pumpulipuikkoa. Huhhuh miten hyvä peli, sanon mie.
Ja kun otetaan huomioon vielä se, että CC:n eyeliner on oikeasti mustaa ja pysyy kauniisti (ei ollut työpäivän jälkeen levähtänyt eikä karissut mihinkään), niin voin kertoa että enpä ole heti vaihtamassa muuhun rajausvälineeseen.
Ripsivärinä käytin viime kevään ja kesän ajan arpajaisvoittona saamaani Terre D'Ocin ripsaria, josta en koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa sen tarkemmin vaikka oli tarkoitus. Sen verran siitä täytyy mainita, että se oli jotenkin helpommin käyttäytyvää kun se oli ollut vähän aikaa aukaistuna ja massa jotenkin vähän jähmettyi. Heti tuoreeltaan se oli liian...juoksevaa? Ei se nyt ihan luiruna putkilosta karannut mutta kuitenkin. Jähmetyttyään aavistuksen se oli helpommin levittyvää ja loppupeleissä ihan mukavaa käytettävää.
Tällä kertaa ostin kuitenkin kokeilunhaluisena eri merkkiä. Couleur Caramelin tuuheuttava ripsiväri on mustanmustaa ja tuntumaltaan melko samanlaista kuin Terrenkin ripsari, sellaista jota humpsahtaa ripsiin herkästi vähän liikaa. Harjan puhtaanapitäminen onkin tuon takia tärkeää, sitä pitäisi muistaa pyyhkäistä puhtaaseen nenäliinaan tai vessapaperiin säännöllisesti, ettei ripsiin tulisi hirveitä klönttejä joita ei saa harjaamallakaan pois. Bonuspuolena se, että tätä ei tarvitse sutia ripsiin miljoonaa kerrosta vaan yksi sutaisu riittää tekemään ripsistä näyttävät. CC ei ole omassa käytössäni karissut päivän mittaan käytännössä lainkaan, mutta lähtee kyllä valumaan herkästi jos silmät syystä tai toisesta vuotavat (ja sitähän ne näin keväisin tekevät). Ihan kelpo ainetta, mutta seuraavalla kerralla kokeilen ehkä taas jotain muuta.
Edit 4.4.2014: Tuo CC:n ripsiväri ei sitten kestä päiväunien nukkumista, sen jälkeen on ripsarit poskilla - joko murusina tai valumina. :D
Hankkimani tuotteet olivat
Dr. Hauschka Translucent Face Powder Compact
Couleur Caramel Volumising Mascara
Couleur Caramel Eyeliner
kaikki sertifioitua luonnonkosmetiikkaa.
Puuterin suhteen vaatimukseni olivat tällä kertaa lähinnä pakkauskäytännöllisiä. Edellinen puuterini oli Santen puristepuuteri joka teki kyllä tehtävänsä ihan mallikkaasti, mutta pakkaus oli kolhon kokoinen eikä siinä a) tullut mukana vippaa, eikä b) ollut tilaa erikseen ostetulle vipalle. Puuterin mukana kuskaamisesta ei siis suuremmin kannattanut haaveilla.
Santen seuraajaksi löytyi kompaktin kokoinen JA vipalla varustettu Dr. Hauschka, jonka Translucent -sävy sopii joka nassuun. Molemmissa puutereissa on melko voimakas tuoksu, joten tuoksuherkille kumpikaan tuote ei sovi. Itseäni haiskahdus naamaan tupsuteltaessa ei suuremmin haittaa kun se tuoksu ei kuitenkaan jää koko päiväksi leijumaan.
Hauschkan puuteri parin testauskerran perusteella levittyy nätisti ja pysyy aika hyvin, pari kertaa saa pitkän päivän aikana lisäillä. (Tosin oma ihoni ei ole suuremmin rasvoittuvaisuuteen taipuvainen, en tiedä miten rasvaisemmalla iholla käyttäytyy.)
Aikaisemmin käyttämäni eyelinerit ovat olleet ihan normikosmetiikkaa ja jotenkin rajausten tekeminen eyelinerilla on ollut aina yhtä tuskaa. Viime kesänä oppimani niksi helpotti elämää vähän (aika paljon), mutta silti olen pitänyt itseäni tumpelona rajausten tekemisessä KUNNES kokeilin tätä ostamaani Couleur Caramelin eyelineria ensimmäisen kerran. Voiko tämä olla näin helppoa? oli ensimmäinen ajatus kun sudin väriä ripsirajaan. Nähtävästi nestemäisen rajauksen tekeminen jos mikä on välineurheilua! CC:n eyelinerissa on sopivan jämäkkä varsi josta saa hyvän otteen ja juuri oikealla tavalla joustava sivellin, jolla saa tehtyä kapoisan rajauksen ilman, että tarvitaan yhtään pumpulipuikkoa. Huhhuh miten hyvä peli, sanon mie.
Ja kun otetaan huomioon vielä se, että CC:n eyeliner on oikeasti mustaa ja pysyy kauniisti (ei ollut työpäivän jälkeen levähtänyt eikä karissut mihinkään), niin voin kertoa että enpä ole heti vaihtamassa muuhun rajausvälineeseen.
Ripsivärinä käytin viime kevään ja kesän ajan arpajaisvoittona saamaani Terre D'Ocin ripsaria, josta en koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa sen tarkemmin vaikka oli tarkoitus. Sen verran siitä täytyy mainita, että se oli jotenkin helpommin käyttäytyvää kun se oli ollut vähän aikaa aukaistuna ja massa jotenkin vähän jähmettyi. Heti tuoreeltaan se oli liian...juoksevaa? Ei se nyt ihan luiruna putkilosta karannut mutta kuitenkin. Jähmetyttyään aavistuksen se oli helpommin levittyvää ja loppupeleissä ihan mukavaa käytettävää.
Tällä kertaa ostin kuitenkin kokeilunhaluisena eri merkkiä. Couleur Caramelin tuuheuttava ripsiväri on mustanmustaa ja tuntumaltaan melko samanlaista kuin Terrenkin ripsari, sellaista jota humpsahtaa ripsiin herkästi vähän liikaa. Harjan puhtaanapitäminen onkin tuon takia tärkeää, sitä pitäisi muistaa pyyhkäistä puhtaaseen nenäliinaan tai vessapaperiin säännöllisesti, ettei ripsiin tulisi hirveitä klönttejä joita ei saa harjaamallakaan pois. Bonuspuolena se, että tätä ei tarvitse sutia ripsiin miljoonaa kerrosta vaan yksi sutaisu riittää tekemään ripsistä näyttävät. CC ei ole omassa käytössäni karissut päivän mittaan käytännössä lainkaan, mutta lähtee kyllä valumaan herkästi jos silmät syystä tai toisesta vuotavat (ja sitähän ne näin keväisin tekevät). Ihan kelpo ainetta, mutta seuraavalla kerralla kokeilen ehkä taas jotain muuta.
Edit 4.4.2014: Tuo CC:n ripsiväri ei sitten kestä päiväunien nukkumista, sen jälkeen on ripsarit poskilla - joko murusina tai valumina. :D
Hankkimani tuotteet olivat
Dr. Hauschka Translucent Face Powder Compact
Couleur Caramel Volumising Mascara
Couleur Caramel Eyeliner
kaikki sertifioitua luonnonkosmetiikkaa.
tiistai 17. joulukuuta 2013
Kokeilussa Oriflamen EcoBeauty -voiteet | Testing EcoBeauty -products by Oriflame
Oriflame, kuten monet muutkin normikosmetiikkabrändit, on jo kauemman aikaa markkinoinut tuotteitaan niiden luonnollisilla vaikuttavilla aineilla. Nyt se on hypännyt mukaan luonnonkosmetiikkakelkkaan ja lanseerannut EcoBeauty -tuotesarjan joka on EcoCert-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Ostin kokeilumielessä sarjan yö- ja päivävoiteen, sillä halusin selvittää, onko Oriflame oikeasti panostanut näihin tuotteisiin. Toki vaivaa on täytynyt nähdä, että EcoCert-sertifikaatin vaatimukset täyttyvät, mutta onko jaksettu panostaa myös tuotteen laatuun ja käyttömukavuuteen?
Sanon suoraan, että en suuremmin pitänyt näistä tuotteista. Molemmat voiteet ovat koostumukseltaan suhteellisen paksuja: eroa niiden välillä ei oikeastaan juuri huomaa, vaikka yleensä päivävoiteet ovat kevyempiä ja helpommin levittyviä kuin yövoiteet. Itse pidän siitä, että voide on helppo ja kevyt levittää kasvoille, ja Oriflamet ovat makuuni aivan liian paksuja ja vaivalloisesti kasvoille työstettäviä. Ne imeytyvät suhteellisen nopeasti, mutta kasvoille jää ikävä kalvomainen, aavistuksen kiristävä tunne. Plussaa edes siitä, että tuoksu on mieto ja pakkaussuunnittelu tyylikkään yksinkertainen.
Hinta-laatusuhde näissä voiteissa on mielestäni suhteellisen huono. 50ml pullo maksaa 32 euroa, millä hinnalla saisi jo huomattavasti laadukkaampia tuotteita. Paljon puhuvaa lienee, että esimerkiksi Benecosin kahdeksan euron päivävoide meni omalla listallani kauas Oriflamen edelle. (Onneksi itse ostin nämä voiteet tarjouspakkauksena, jolloin loppusumma ei ole lainkaan yhtä kirpaiseva kuin tuo normaalihinta olisi.) Lopputulemani on, että en todellakaan osta näitä Oriflamen voiteita jatkossa, kun saatavilla on myös toimivampia, miellyttävämmän tuntuisia ja edullisempia tuotteita.
I tried out the new, EcoCert-sertificated EcoBeauty-line by Oriflame. I bought both night- and day cream to see if they are any good (because, to be honest, I had my doubts). The result was, I didn't like them. Both creams are thick and hard to work on your face. In my opinion, day creams are supposed to be lighter and more gel-like, but this was nothing like it. Also, both creams leave an unpleasant, film-like feeling on the skin. Considering their price (32 euros per bottle) I am not at all convinced. In comparison, the cheapest natural cosmetics day cream I've used (by Benecos, around 8 euros) ranks far higher in my list than these EcoBeauty-creams. In fact right now, they sit on the bottom of the list of natural cosmetics products I've tried out this far.
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
Jotakin punaista, luukku 4 | Something Red, day 4
Tämä Benecosin punainen huulipuna on ensimmäinen luonnonkosmetiikkapunani. Väri on ihanasti oikea, puhdas punainen, sellainen jota en ole koskaan aiemmin uskaltanut käyttää. (Kuva ei tee sävylle oikeutta, toim.huom.) Tänä kesänä aika oli lopultakin kypsä ja yllätyin siitä, ettei noin kirkas punainen oikeastaan näytä hullummalta kasvoillani. Harmituksena vain on punan huono kestävyys; sitä saa olla lisäilemässä jatkuvasti tai muuten huulissa on jäljellä enää vain surullinen aavistus siitä, että kenties laitoit huulipunaa kotoa lähtiessä.
This lipstick by Benecos is my very first natural cosmetics lipstick. It is also my first very bright red lipstick. I love the colour but unfortunately it tends to fade very quick and you have to keep on adding it throughout the day.
This lipstick by Benecos is my very first natural cosmetics lipstick. It is also my first very bright red lipstick. I love the colour but unfortunately it tends to fade very quick and you have to keep on adding it throughout the day.
Tilaa:
Kommentit (Atom)







