| Elämää Instagramissa

Koska elämä on nykyisin työssäkäyntiä (jee!), eikä kotona ole tapahtunut mitään sisustuksellista aikoihin, blogi on jokseenkin hiljainen (kuallu) hiljainen. Lisää Vietnam-kuvia tulee sitten kun jaksan taas innostua niiden käsittelemisestä (liianpaljonhommaa), mutta koska satun tietämään että läheskään kaikkia ei toisten ihmisten lomakuvat jaksa kiinnostaa, niin tähän väliin mainittakoon, että Instagram (@hannagoingtorain) päivittyy huomattavasti blogia useammin.

Pieni tiivistelmä kuvien sisällöstä niille, jotka eivät Instagramia vielä ole seurailleet:
1. Dekossa vuosi tai pari sitten ollut kuva on jäänyt mieleen kummittelemaan ja sen pariin on tullut palattua montamonta kertaa. Nyt ripustin sen jääkaapin oveen muistutukseksi itselle ja tiedoksi isännälle, että tämmöstä meille sitten joskus tulee. Sininen lattia hei!
2. Ostin elämäni ensimmäiset aikuiskengät. Näitä etsiskelin kissojen ja koirien kanssa jo syksyllä, mutta laihoin tuloksin.
3. No hei meikä on työssäkäyvä ihminen nykyisin!
4. Kontista löytyi niin kerrassaan ysärit korvikset että ne meni heittämällä niin ruma että se on jo kiva -osastolle.
5. Ihana toveri kaukaa tuli käymään ja kahviteltiin Kauppaneuvoksessa.
6. Kudoin joutessani maton. Toinen samanlainen on edelleen puissa odottamassa että seuraavan kerran olis aikaa saada se valmiks.
7.  Samainen ihana toveri kaukaa antoi joululahjaksi itse maalaamansa lautasen. Tämä on vaan ihan mielettömän hieno.
8. Annoin itse itselleni joululahjaksi Lily Lolon kosmetiikkaa, kun entiset alkoi loppua. Blondie Mineral Foundation on ollut käytössä jo neljä vuotta ja edelleen vannon sen nimiin. Kulmakarvasetti on ihan uusi tuttavuus, josta voisi olla syytä vaikka kertoa joskus enemmänkin. Ripsariin en ihastunut yhtä palavasti kuin monet muut, jotka vannovat juurikin tämän ekoripsarin nimeen. Itse tykkäsin enemmän Couleur Caramelin ripsiväristä.
9. Ennen joulua käytiin äitin ja siskon kanssa oopperassa ja pukeuduin ensimmäistä kertaa elämässäni kellomekkoon ja tyllialushameeseen (Miss Windy Shopista, tietty) julkiselle paikalle. Hämmentävän paljon tuli täysin ventovierailta ihmisiltä kommentteja ja sitäkin enemmän katseita! Tekisi koko ajan mieli keksiä lisää tilaisuuksia käyttää tuota komboa uudestaan.

| Vietnam, osa 1: Ho Chi Minh City (Saigon)

Saigon. Melkoinen kaupunki.

Vietettiin isännän kanssa puolet tammikuusta Vietnamissa, osa ajasta Saigonissa, osa pohjoisempana Hoi Anissa. Oli ihanaa päästä vähäksi aikaa huilitauolle talvesta ja arkisesta elämästä.

Saigon, virallisesti nykyisin Ho Chi Minh City, oli melkoinen muurahaispesä. Lontoo, Pariisi tai Budapest ei näin jälkikäteen tunnu miltään Saigonin vilskeeseen verrattuna. Se liikenne! Jokainen tienylitys oli silkka seikkailu, oli pakko vain luottaa mopoilijoihin ja heidän havaintokykyynsä. Saigonin liikenne ei pysähdy koskaan, minkään takia, kaikkein vähiten jalankulkijan.

Varsinaisista nähtävyyksistä käytiin katsomassa vain Notre Dame, Gustav Eiffelin suunnittelema pääposti ja Reunification Palace, entinen Etelä-Vietnamin presidentinlinna. Muuten vain käveltiin ympäriinsä ja ihmeteltiin - ja tietysti syötiin hyvin!

Lisää Vietnam-kuvia tulossa Hoi Anista.

| Ristiäiset

Kuun alussa juhlittiin siskontytön ristiäisiä. Ulkona satoi räntää mutta sen ei annettu haitata. Tyttö sai kauniin nimen ja vieraat kahvia ja kakkua (mikä parasta, voileipäkakkua!). Kissakin kävi sisällä ihmettelemässä väenpaljoutta. Mulla oli uusi mekko (ja sen verran vanhat kengät, että ne on taas muodikkaat). Niistä ehkä lisää tuonnempana.

| Jos minulla olisi Instagram

Jos minulla olisi käytössäni Instagram, olisin spämmännyt sen tänään täyteen ainakin tämmöistä:

Kisu!

Myyrät ei syöneetkään kaikkia miun tulppaaninsipuleita viime syksynä!

Kohta pääsee syömään itse kasvatettua itsestään kasvanutta ruohosipulia.

 Salaattia ja teetä Super Smoothie Caféssa toverin kanssa. 

Hain pääsiäistä varten kirjastosta lukemista. 

Jos käyttäisin Instagramia, siellä olisi luultavasti tänään ollut kuvia myös ainakin tietokoneesta ja teekupista (etäpäivä), pyykkinarulla kuivuvista pyykeistä (eka kertaa pihalla!) sekä isosta kassillisesta jogurttia (käytiin tekemässä ruokaostokset pääsiäistä varten hyvissä ajoin). 

Mutta onneksi voin tunkea kaikki nämä randomit kuvat myös tänne hohoho. 

| Viikonlopputouhuja

Tuntuu, että menneeseen viikonloppuun mahtui jos jonkinnäköistä ohjelmaa useamman viikonlopun edestä, vaikka se olikin ihan tavallisen lyhyt ja liian pian loppuva.

Perjantaina sain itseni toimitettua Kerubiin kuuntelemaan Matti Johannes Koivua ja Samae Koskista. Kyllähän se aina kannattaa, musiikista tulee hyvä mieli. Lähteminen on vaan aina yhtä vaikeaa (ja hereillä pysyminen, kun keikka kestää yli puolen yön. Vanhaksi sitä on tullut.). 

Lauantaina sain valmiiksi ainoan maalauksen koko talvena, sellaisen jota oli tosi mukavaa tehdä. (Nyhersin ja nyhersin koko talven vanhoja keskeneräisiä töitä eikä niistä tullut valmista, mutta tämä syntyi viime metreillä yhteensä muutamassa tunnissa. Tyypillistä.)

Matkalla maalauspiiristä kotiin pysähdyttiin ihmettelemään joutsenia. 

Sunnuntaina käytiin siskontytön rotinoilla, nom nom vaan! (Luonnollisestihan ruoka on siis olennaisempaa kuin se lapsi.)

Loppuun kissakevennys. 

Kesää kohti kaverit, se on huhtikuu jo huomenna! 

Kissaterveisiä | Cat Greetings

Arvatkaa kuka on maalla kahdestaan kissan kanssa?

Ei mulla muuta.

Guess who's staying at the country with le cat? 

Kusti on poissa | Kusti is Gone

Reilu viikko sitten mainitsin sivulauseessa, että toinen kissoistamme on tilapäisesti kateissa. Tuo tilapäisyys on nyt kestänyt yli viikon, mikä on äärimmäisen epätavallista - yleensä Kusti on viipynyt reissuillaan korkeintaan pari päivää. Maalaisoloissa lemmikin pidempiaikainen poissaolo tarkoittaa käytännössä lähes aina sitä, että jokin petoeläin tai muu tapaturma on koitunut sen kohtaloksi. Meillä siis surraan kadonnutta Kusti-poloa (joka oli aina vähän höhlä, ei oikein tajunnut varoa) ja totutellaan ajatukseen, että kissoja on enää yksi.

Kusti jouluna 2006, noin parin kuukauden ikäisenä.

Kuvat 1-4, 7 ja 8 Lare, loput Hanna.

Last week I mentioned that another one of our cats, Kusti, has been temporarily missing. Now it's been missing for more than a week and at the countryside when a pet is gone for that long, it usually means that it has become pray for some predator. We have wolves and lynxes hanging around the place so it's no wonder especially because poor Kusti was never very cautious. It's really sad trying to get used to the idea of having only one cat at the house.

Syyspäivä maalla | Autumn Day at the Countryside

Pari päivää maalla. Reissu sienimetsään (ilman kameraa). Iltapäivätee ulkona, omenakakkua (vähän vaihtelua kesäkurpitsalle, sitä on kaikkialla). Kissa katollaan lämpimällä betonilla (toinen on tilapäisesti hukassa, toivottavasti se tulee takaisin kotiin ._.). Lentokoneita ja apilanlehtiä ilman sen suurempaa syytä, innostuin vain leikkimään kameran kanssa kun eilen juteltiin tulevasta kuvauskurssista. Muiden asiasta kiinnostuneiden kanssa puhuminen on aina kaikkein inspiroivinta, olipa kyse sitten valokuvaamisesta, maalaamisesta tai ruuanlaitosta. 

I'm staying a couple of days at the countryside (at my parent's place, that is). Today we had afternoon tea with apple cake in our garden. I also toyed a little with my camera, inspired by conversation with other photography enthusiasts yesterday.