| Täydellisten kiilakorkojen metsästys on ohi

Tämmöiset ne nyt sitten on. Aika lähellä ennalta visioimaani täydellisyyttä, vaikka tuo pohja nyt ei juuttinaruviimeistelty olekaan. Kai se on myönnettävä, että elämässä on tehtävä joskus kompromisseja.

Nämä on ne Kaiion kengät, joista edellisessä postauksessa mainitsin, että kävin Sokoksella kokeilemassa mutta liukkaan oloisen pohjan takia en ollut vielä vakuuttunut.

Siinä vaiheessa, kun kolmannen kerran löysin itseni Sokkarilta tepastelemasta ympäriinsä nämä jalassa, totesin että eiköhän se ole ostopäätöksen aika. Koska hei, ne on - enkä voi painottaa tätä liikaa - Mukavat. Jalassa. Kapeajalkaisena ei ole mitenkään itsestään selvää, että kaupasta löytyisi omaan jalkaan sopivalla lestillä varustettuja sandaaleja. Talvikengät ja tennarit voi hätätilassa korjata sopiviksi pohjallisilla ja villasukilla, mutta sandaalien kohdalla se ei ole ihan ykkösvaihtoehto. Mutta nämä istuu kuin valettu! Ja nahka on ihanan pehmeää ja sisäpohja on ihanan pehmeä ja vaikka tein kaikkien sääntöjen vastaisesti ja laitoin nämä ensimmäistä kertaa jalkaan yo-juhlapäiväksi, ei koko päivän sipsuttelun jälkeenkään ahistanut, puristanut eikä hiertänyt yhtikäs mistään. Se jos mikä on täydellisen kengän merkki.

Ja onhan ne hei ihan sikahienot.

Nyt vaan niitä lämpimiä kelejä tänne kiitos että meitsi tarkenee paljain varpain uusissa, kauniissa sandaaleissani!

| Elämää Instagramissa

Koska elämä on nykyisin työssäkäyntiä (jee!), eikä kotona ole tapahtunut mitään sisustuksellista aikoihin, blogi on jokseenkin hiljainen (kuallu) hiljainen. Lisää Vietnam-kuvia tulee sitten kun jaksan taas innostua niiden käsittelemisestä (liianpaljonhommaa), mutta koska satun tietämään että läheskään kaikkia ei toisten ihmisten lomakuvat jaksa kiinnostaa, niin tähän väliin mainittakoon, että Instagram (@hannagoingtorain) päivittyy huomattavasti blogia useammin.

Pieni tiivistelmä kuvien sisällöstä niille, jotka eivät Instagramia vielä ole seurailleet:
1. Dekossa vuosi tai pari sitten ollut kuva on jäänyt mieleen kummittelemaan ja sen pariin on tullut palattua montamonta kertaa. Nyt ripustin sen jääkaapin oveen muistutukseksi itselle ja tiedoksi isännälle, että tämmöstä meille sitten joskus tulee. Sininen lattia hei!
2. Ostin elämäni ensimmäiset aikuiskengät. Näitä etsiskelin kissojen ja koirien kanssa jo syksyllä, mutta laihoin tuloksin.
3. No hei meikä on työssäkäyvä ihminen nykyisin!
4. Kontista löytyi niin kerrassaan ysärit korvikset että ne meni heittämällä niin ruma että se on jo kiva -osastolle.
5. Ihana toveri kaukaa tuli käymään ja kahviteltiin Kauppaneuvoksessa.
6. Kudoin joutessani maton. Toinen samanlainen on edelleen puissa odottamassa että seuraavan kerran olis aikaa saada se valmiks.
7.  Samainen ihana toveri kaukaa antoi joululahjaksi itse maalaamansa lautasen. Tämä on vaan ihan mielettömän hieno.
8. Annoin itse itselleni joululahjaksi Lily Lolon kosmetiikkaa, kun entiset alkoi loppua. Blondie Mineral Foundation on ollut käytössä jo neljä vuotta ja edelleen vannon sen nimiin. Kulmakarvasetti on ihan uusi tuttavuus, josta voisi olla syytä vaikka kertoa joskus enemmänkin. Ripsariin en ihastunut yhtä palavasti kuin monet muut, jotka vannovat juurikin tämän ekoripsarin nimeen. Itse tykkäsin enemmän Couleur Caramelin ripsiväristä.
9. Ennen joulua käytiin äitin ja siskon kanssa oopperassa ja pukeuduin ensimmäistä kertaa elämässäni kellomekkoon ja tyllialushameeseen (Miss Windy Shopista, tietty) julkiselle paikalle. Hämmentävän paljon tuli täysin ventovierailta ihmisiltä kommentteja ja sitäkin enemmän katseita! Tekisi koko ajan mieli keksiä lisää tilaisuuksia käyttää tuota komboa uudestaan.

| Vaihtelua farkuille + leggings-arvonta

*Yhteistyössä Miss Windy Shopin kanssa*

Syksy on tullut ja tiedättekös mitä se tarkoittaa? 

Sitä, että saa taas pukeutua! Vaatteisiin! Villapaitoja! Leggingsejä!

Niin paljon kuin lämpimästä kesästä nautinkin, niin täytyy myöntää että helteen aiheuttama pukeutumattomuus tuotti aika paljon päänvaivaa. Siis se, miten olisi mahdollisimman vähissä pukeissa paljastamatta kuitenkaan liikaa. Vihaan sitä, kun mistään ei tunnu löytyvän hellevaatteita, joissa olisi tolkullisen pituinen helma/lahkeet ja sellaiset olkaimet ja pääntie että ne peittäisikin jotain. Jurputi. 

Mutta tuo pukeutumisongelma on toistaiseksi mennyttä elämää ja nyt pääsee taas toteuttamaan itseään pukeutumisen suhteen vähän monipuolisemmin. Ennen kuin kelit jämähtää pysyvästi nollan alapuolelle, on loistava aika käyttää leggingsejä ainaisten farkkujen sijasta. 

Sain nämä kahdet mahtavat leggingsit jo viime keväänä käyttööni Miss Windy Shopista, ja täytyy sanoa että parempia leggareita en ole ennen omistanut! Pamela Mannin pökät ovat paksua, napakkaa materiaalia, enkä ainakaan vielä ole onnistunut saamaan niihin polvipusseja eivätkä ne ole muutenkaan menettäneet muotoaan käytössä saati nyppyyntyneet. Printti on hyvälaatuista eikä kuvio "säry" kankaan venyessä. Lisäksi nämä ovat loistavan mukavat jalassa, voisin hyvin kuvitella käyttäväni esimerkiksi salilla tai juoksulenkillä (jos kävisin sellaisilla), mutta yhtä hyvin nämä menee kotona ja kaupungilla. Pari kertaa olen huomannut vastaantulijan jäävän tuijottamaan jalkojani kun on ollut jommatkummat leggarit jalassa. :D


Ja nyt parhaaseen osuuteen eli arvontaan: Kahdelle onnekkaalle voittajalle lähtee Miss Windy Shopin lahjoittamat Pamela Mann -leggingsit! Tässä postauksessa nähtyjen Riley- ja Scarlett -kuosien lisäksi saatavilla on myös kaksi muuta mallia, Rosie ja Issy. Leggingsejä on kahta kokoa, XS-M ja M-L, ja voittaja saa valita kokonsa. Osallistu kertomalla, mihin kuosiin tykästyit eniten ja minkä kanssa käyttäisit näitä leggingsejä. Muista jättää kommentin yhteyteen toimiva sähköpostiosoite! Jos et halua jättää sähköpostiosoitettasi kaiken kansan nähtäville, voit myös osallistua lähettämällä kommenttisi minulle sähköpostiin sitruuna.unia@gmail.com. Arvonta päättyy kahden viikon päästä eli 16.10.2014 klo 21.00.

Herkkuekstrana Miss Windy Shop tarjoaa I Think It's Going To Rain Todayn lukijoille alekoodin RAIN15, jolla saa -15% kertaostoksesta. Koodi on voimassa 18.10.2014 saakka. Miss Windy Shopiin pääset tästä näin, klik klik.

| Leopardin aika

Vuosi sitten loppukesästä ostin Vansit, joiden vuorikangas oli leopardikuvioinen. Silloin suhtauduin leopardikuosiin jokseenkin varauksella mutta kuitenkin vähän silleen kiinnosti.

Sitten keräsin Pinterestiin tyyli-inspiraatiota ja huomasin, että siellä vilahteli leopardikuviota harvakseltaan, mutta säännöllisesti.Talven yli asiaa harkittuani tulin siihen päätökseen, että tänä kesänä on leopardiballerinojen aika!

Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty, ei nimittäin parillakaan kauppakierroksella paikallisista putiikeista löytynyt yksiäkään leopardikuvioisia ballerinoja. Sitten alkoi metsästäminen netistä, mutta jostain syystä aina kävi niin, että jos löysin mieleisen näköiset, ne oli a) hirvittävän kalliit, b) koko oli lopussa tai c) verkkokauppa ei toimittanut Suomeen. Lopulta etsintä tuotti tulosta ja Bubbleroomista löytyi nämä kisutossukat kohtuulliseen hintaan. Tietysti koon ja mallin sopivuutta sai jännittää siihen asti kun kannoin paketin kotiin Postista, mutta onneksi olivat sopivat. Nyt kelpaa nimittäin tepastella!

Saa nähdä, mihin sitä seuraavaksi höpsähtää. :D

Kuinka paljon mahtuu pieneen eteiseen | How many shoes does one really need?

Kun ensin olin tohkeillut uusista kengistäni, aloin pohtia aihetta vähän syvällisemmin - tai ehkä käytännöllisemmin? Kuinka monet kengät ihminen kesäksi tarvitsee? Kesä on kuitenkin meillä kohtuullisen vähäluminen ja enimmäkseen melko mieto mitä lämpötilaan tulee. Monillako lapottimilla ihminen pärjää? (Ja nyt puhutaan arkipukeutumisesta, juhlakengät ja kumpparit olkoon vielä asia erikseen.) Ja ennen kaikkea, kuinka monta paria kenkiä mahtuu pieneen eteiseen? 

Ennen Vansien saapumista minä pärjäsin arkisin näillä.Tennarit kävelemiseen ja rennompien (=röntömpien) vaatteiden kanssa. Sandaalit järkkyhelteille ja balleriinat mekkojen ynnä muiden tyttömäisempien vaatteiden kanssa. 

Koska tunsin tarvetta tennari-balleriina-akselin väliin jäävälle parille jo useampana kesänä, päätin että ne on sitten oikeasti tarpeen. Vansien myötä kesäkenkävalikoimani on kattava, eikä uusia pidä minun hankkiman jos ei jotkut entisistä hajoa.

Vaikka toisinaan poden tavara-angstia ja syyllisyyttä siitä, että minulla on ihan liikaa tavaraa, niin täytyy todeta että onhan tämä nyt kuitenkin vielä ihan järjellinen määrä jalkineita. Ei tässä tietenkään ole kaikki omistamani kengät, mutta kuitenkin juuri ne, jotka koen tarpeellisiksi arkielämässä. Tarpeet muuttuvat syksyn ja talven tullen, mutta sitten kesäkengät siirtyvätkin varastoon ja tekevät tilaa pieneen eteiseen.

After posting about my new shoes I got to thinking about shoes in general. I asked myself, how many pairs of shoes do I really need for everyday summerwear? (Outcluding party shoes and rubber boots.) And the answer was, I had gotten along with three pairs this far: tennis shoes for walking and relaxed outfits, sandals for those rare days when temperature hits +25 or more, and ballerinas to wear with dresses and other girly outfits. Since I had felt for two years or more that there's a missing link between tennis shoes and ballerinas, I came to the conclusion that a pair of slip-ons is what I need to complete my shoe collection for summer. Now I have all I need, and I shall not buy more shoes unless any of the old pairs fails me. 

Ei tennarit, muttei balleriinatkaan | Between tennis shoes and ballerinas

Olen kaivannut jo parin kesän ajan kenkiä, jotka eivät olisi ihan tennarit muttei kuitenkaan balleriinatkaan, vaan jotain siltä väliltä. Rennot ja helpot kiskaista jalkaan kun ulkomaailma kutsuu. Tänä vuonna tartuin härkää sarvista ja aloin selata alennusmyynnissä olevia kesätallustimia ihan vakavissani. Sitten kun löytyi reilussa alennuksessa Vansin Slip-Onit, niin kaksi eri kokoista paria lähti tilaukseen sen suurempia arpomatta. Jännitysmomentti hommassa tietysti oli, että onko kumpikaan koko se oikea.

On siinä jotain aika juhlallista, kun saa kenkänsäkin kivasti pakattuna. Vähän eri fiilis kuin nakata marketin rekistä koriinsa kympin tossut (jotka hajoaa vielä samana kesänä, toivottavasti näille ei käy niin). 

Alkoi vähän ahdistaa, kun ensimmäinen pari oli liian suuri. Toisten kohdalla piti ihan vetää syvään henkeä ennen jalkaan kokeilemista, koska keljutus olisi ollut jonkinmoinen jos molemmat parit olisi pitänyt palauttaa. Mutta ei, jenkkien 6,5 (naisten mitoituksella) oli just eikä melkein! Vaikka se oli eu-mitoituksessa ilmoitettu kooksi 36,5 niin kyllä se omaan 37-kokoiseen tassuuni on ihan passeli.

Miun piilevä (ja alati kasvava) mieltymys leopardi-kuosiin alkaa tulla esiin. Onneksi tuo kengän sisuspuoli ei kovin usein näy kenellekään. Mutta seuraava askel on sitten varmaan leopardileggingsit á la Peggy Bundy? 

Finally, after two years of needing and wanting but not having, I bought myself a pair of summer shoes that are not tennis shoes (good for walking, slow to put on) nor ballerinas (quick to slip on, sometimes too 'dressy', not good for long hikes). These Vans Slip-Ons are relaxed, quick to put on when the world calls your name and (at least I hope so) good for walking. I don't really fancy ordering shoes online but this time the risk was worth it. 

PS. Vaikka tuo Vansin logo ja nimi nyt taajaan vilahteleekin, niin tämä ei ole sponsoroitu/mainospostaus.  / Even though the brand Vans is well presented here, this is not sponsored nor commercial post.  

Pitkät helmat | Long skirt

Meinasin viime kesänä ostaa Tanskasta maksimekon. Se oli juuri sopivan kokoinen ja vieläpä alennuksessa. Silti jätin sen ostamatta kun olin mukamas järkevä ja epäilin että tokkopa sitä tulisi pidettyä. No, nyt on sitten vuoden päivät harmiteltu sitä ostamatta jättämistä. 

Tällä viikolla päätin lopettaa harmittelun ja lähteä maksimekkoa metsästämään. Nettikaupoista ei tärpännyt joten piti jalkautua Joensuun puoteihin. Viidennen liikkeen ja kuudennen sovitettavan mekon kohdalla lopulta tärppäsi itseni ja mukana olleiden tovereiden helpotukseksi. Voin kertoa, että vaatimuslista ei ollut ihan lyhyt.

Huomenna mekko pääsee ensimmäistä kertaa edustustehtäviin kun lähdetään juhlimaan isännän tädin viisikymppisiä. Kutsussa kiellettiin kotelomekot ja korkokengät joten ehkä maksimekko ja ballerinat on hyväksyttävä asu. 

Ballerinat on jo pari vuotta vanhat, mutta kaipaavat edelleen lisää sisäänkävelyä. Olivat nimittäin melkoiset tappajakengät ensimmäisenä kesänään. Asusteeksi kasaan varmaan rannekoruja, sormuksia ja suuret korvarenkaat niin eiköhän se ole siinä. Ja joku jättisuuri villatakki pitää varmaan ottaa mukaan aseeksi illan viilenemistä vastaan. Sunnuntaina juhlitaan sit toverien kanssa! 

I almost bought a maxi dress a year ago from Denmark. It was the perfect size and on sale, but still I didn't buy it. I tried to be reasonable and had doubts whether I would ever wear it, and now I have been blaming myself for not buying it for a year. This week I decided to go for it and took off in search of another perfect maxi dress. It took me all the web stores I know and five local shops before I found it, but I did! And it's perfect. Tomorrow we're attending a birthday party where high heels and  sheath dresses are a no-no so I think a maxi dress and a pair of ballerinas are perfect for the occasion.

Onko tämä nyt sitä konjakkia? | Now is this what they call cognac?

Löysin kirppikseltä kengät laukun kaveriksi, vaikken edes etsinyt. Niin ne parhaat jutut yleensä löytyykin. Eihän nämä nyt tismalleen samaa sävyä ole, mutta tarpeeksi lähellä. Ja jalkaan kokeillessa tuntuma oli mukavan pehmeä, siksipä ne mukaan lähtivätkin.

Varvasparka on nähnyt vähän elämää, mutta niinhän laukkukin on. (Ja se oli huomioitu myös hinnassa, joten annoin anteeksi.)

While thrifting yesterday I found these cognac shoes to match my second hand purse. The best thing is, I wasn't even looking for anything of the sort. Most often the best thrift finds are made when you're not looking for anything particular. And they are so very comfy! 

Kotona | Back Home

Tulin takaisin kotiin sunnuntaina. Koko päivä meni jotenkin ihmetellessä ja pyöriessä, ei oikein tiennyt että miten päin olisi. Käytiin isännän kanssa kiinalaista jota olin himoinnut koko viikon ja ajeltiin kotiin maisemareittiä. Oli kivvaa. 

Melkein kolmen viikon Reinokomennuksen  jälkeen oli kiva saada edustuskengät jalkaan.

Eilen kävin kahvittelemassa toverin kanssa ja lainaamassa yliopiston kirjastosta tenttikirjoja. Kummallista kyllä, törmäsin yliopistolla kolme kertaa sellaisiin tuttuihin, joiden kanssa piti jäädä hetkeksi rupattelemaan. Normaalisti mie en koskaan tapaa missään ketään jos ei ole erikseen sovittu. Kaupungilla tuntuu joskus siltä, että en mie tunne ketään kun koskaan ei tuu tuttuja vastaan vaikka on pieni kaupunki.

Tänään on ollut tehopäivä. Siivosin keittiön, imuroin, lastasin tiskikoneen, pesin pyykkiä, lannoitin basilikan taimet jotka isäntä on menestyksekkäästi pitänyt hengissä, tyhjensin äyräitään myöten pursuilevan keräyspaperilootan, peruin yhden lehtitilauksen, varasin ajan hierontaan (tulee kyllä tarpeeseen, voi jumitus) ja kirjoitin kolumnin Olavi Paavolaisen kirjeistä. 

Tuo lehtitilauksen peruminen on saavutus sinänsä, mie vihaan kaikenlaisiin palvelunumeroihin soittamista. 

Nyt alkaa lopultakin tuntua siltä, että on taas ajan tasalla siitä missä oon ja miten päin. Ehkä miun aivot vaatii aina tietyn määrän siivoamista ennen kuin mie pystyn aloittamaan mitään muuta. 

(Olisin päivittänyt jo sunnuntaina tai eilen, mutta kun tuntui että ei ollut oikein mitään järkevää kuvitusta. Oon ollut tosi laiska ja huono bloggari enkä eilen kahvilla käydessäkään muistanut ottaa yhtään kuvaa, joten lopputuloksena on tosi hämmentävä kokoelma randomeja otoksia tekstin höysteeksi.)

I came home from country on Sunday. We went to pick up some chinese with my bf because I had been craving for it the whole week. It's been a rather confused couple of days, I have tried to orient myself on the idea of being back home but I think that all I really needed was a proper clean-up. That's what I did today - among some other tasks that had been waiting in line - and now I finally feel that I know where I am and what I'm doing. 

Harmaat saapppat | Gray Boots

Tuntuu jotenkin tyhmältä esitellä nimenomaan tavaraa taannoisen angstailun jälkeen mutta sen ympärillähän tässä pyöritään kuitenkin niin että menköön. Kyllähän te tiesitte jo valmiiksi että minusta nyt ei ainakaan saa tavaratonta ihmistä ei niin millään. (Mutta ensi kerralla kun käyn kotona, käyn läpi siellä tyhjän panttina olevat kengät ja laitan osan kirppis- tai Kontti-kasaan, lupaan.) 

Maalauspäivänä jalassa olleet ja kuvassakin vilahtaneet harmaat saapattimet siis löytyivät viime viikolla kirppiskierrokselta, jonka perimmäinen pointti oli hankkia hurjaa vauhtia kasvavalle kummipojalle lisävaatetta. Sitäkin löytyi ja varsin hyväkuntoista vieläpä. (Kummallista oli kyllä penkoa vauvanvaatteita kirppiksellä, ikinä ei oo semmosta ennen tarvinnut tehdä.)

Näillä buutseilla oli hintaa vain kaksi euroa, mutta pohjat on kyllä niin karmivan liukkaat että taidan joutua hankkimaan niille vähän lisähintaa suutarikäynnillä. Materiaali on ihan rehellistä keinonahkaa ja kannat kolisevat vähän ärsyttävästi, mutta sekin varmasti korjaantuu uusilla kantalapuilla. 

Nyt on eteisessä jo sen verta komiat kenkävaihtoehdot (nämä ja ne punaiset), että harmittaa ihan kun ei ole enempää ihmisten ilmoilla liikkumisia tiedossa vähään aikaan. Legginssien ja ison villapaidan sekä mustien pillifarkkujen kanssa nämä saappaat on jo testattu, mutta visioissa on myös mekko-komboja jahka kelit hieman leutonee ja ihmisten ilmoilla liikehtimistä ilmaantuu. (Toivottavasti jo piankin!) 

Mekoista puheen ollen, onko kenelläkään muuten kiinnostusta minkäänlaisiin asukuvatyyppisiin ratkaisuihin? Olen niiden laatimista ja tänne postaamista toisinaan aina vähän pohdiskellut, mutta se on jäänyt tekemättä koska a) en koe omaa pukeutumistani erityisen kiinnostavaksi, varsinkaan nyt kun eniten käytössä oleva vaatekappale on graduhousut ja b) koska kuvien tekninen toteuttaminen on vähän hankalaa kun ei ole jalustaa eikä kuvaajaa jolta kehtaisin moista pyytää. Sitä paitsi kun ei ole tottunut kameran edessä pönöttäjä, on toisten kuvattavana oleminen vähintäänkin kiusallinen kokemus. (Tämä muuten taitaa olla blogini ainoa asukuva tähän mennessä.)

Siksi toisekseen, selailin taannoin parin vuoden takaisia Kuuden vaatteen haaste -aiheisia blogikirjoituksia muiden blogeista ja aloin tavara-angsteissani pyöritellä ajatusta, josko sitä kokeilisi itsekin uudelleen. Silloin pari vuotta sitten yritykseni taisi kaatua jo toisella viikolla. :P Uuden mustan nettisivut olivat jotenkin nurin joten en tähän hätään saanut alkuperäistä haastetta linkattua, mutta ainakin MouMousta ja Pupulandiasta voi käydä tsekkailemassa kuuden vaatteen kuukautta jos ei se ennestään ole tuttu. Haasteessahan oli siis kyse siitä, että kuukauden ajan pitäisi pärjätä kuudella perusvaatekappaleella. Tähän kuuteen vaatteeseen eivät sisälly ulkovaatteet, kengät, sukkahousut eivätkä yö-, alus- ja urheiluvaatteet eli ei tarvii yksillä ja samoilla kalsareilla hiihtää koko kuukautta kuitenkaan. :D

Jonkinlaista vaatekaapin siivousta ja yksinkertaistamista ainakin pitäis tehdä. Katsellaan mitä tästä kehittyy.


I found these beautiful gray boots last week from flea market only for two euros. I'm afraid they're going to cost me a little more than that though, since the soles are reaaally slippery and I'm planning to take them to cobbler's. Also, I've been thinking of making outfit posts every now and then, but this far I haven't been convinced that it would be worth the effort since I don't find my style that interesting. What do you think? Should I give it a go? This far this is the only outfit photo in my blog. 

Aarrelaatikko | Treasure Box

Lupasin jo aikapäivää sitten että esittelen erikseen, mitä sain isännältä joululahjaksi. Nyt lunastetaan se lupaus! (Mielessä on myös toinen asia jonka olen luvannut blogin suhteen vielä pidempi aika sitten, mutta se on vieläkin työn alla...)

Mutta siis isäntähän antoi lahjansa paketoituna näinkin komeaan laatikkoon: 

Ihan omin pikku kätösin oli ukkokulta sen askarrellut joten olin siitä ehkä hivenen innoissani. Kämpässä muuten leijuu edelleen vieno kiinanpuuöljyn tuoksu tuon laatikon ansiosta.

Aarrelaatikko pääsi palvelemaan käsityöjemmana. Sisältä löytyy ainakin niiden surullisenkuuluisien maastokuvioisten lapasten aloitus, näyttää vähän siltä että siinä oikeasti käy niin ettei isäntä saa lapasiaan täksi talveksi.

Mutta mitä siinä laatikossa oli ennen kuin laitoin siihen lankoja ja neulepuikkoja? 

TA-DAA!

Ne ihanat kengät joita himoitsin syksyllä! Voi parasta isäntää.

Tämä postaus lykkääntyi näin pitkään sen takia, että etsin sopivaa tilaisuutta kuvata noita kenkiä käytössä, mutta koska omien jalkojen kuvaaminen on vähän vaikeaa enkä koskaan muista pyytää ketään ottamaan kuvia miun puolesta, ne sai nyt jäädä. Ehkä vielä joskus. Mutta voitte uskoa että en ole hirveästi muita kenkiä käyttänyt joulun jälkeen! (Paitsi loskakelillä, kun pelkäsin että nuo tärveltyy.)


This is what I got as a Christmas gift from my boyfriend. He made the wooden box himself and now I use it to keep my needlework in. Before that, it contained these awesome shoes that I drooled over earlier this fall. I can't even begin to phrase how awesome my bf is. 

Punaiset kengät

Kaikkeen kummalliseen sitä silmä ja mieli viehättyykin. Itse olen tänä syksynä huomannut katselevani kaipaavasti punaisia kenkiä. (Ja sellaisia hassusti vähän nahkaiselta näyttäviä farkkuja. Nekin on alkaneet näyttää kivalta. What the hell?) 

Jo aiemmin syksyllä näin Aleksi13:n ovensuussa tyrkyllä punaiset mokkanahkaiset nilkkurit jotka jollain tavalla puhuttelivat. Sitten tuumin, että no mokkanahkaiset, korolliset nilkkurit - kuinka usein minä niitä muka käyttäisin ja minkä kanssa ja minun käytössähän ne olis heti tärviöllä kun kuitenkin lompsisin heti ekaan vastaantulevaan kuralammikkoon. 

Männäviikolla koukattiin leffojen välissä toveri L:n kanssa kenkäkauppaan ja siellä istua napotti hyllyssä taas  sellaisia punaisia jalkineita jotka ei jääneet unholaan heti kun kävelin ovesta ulos, vaan ne vainoavat vieläkin. 

Andiamo Bela

Andiamo Brooklyn

Andiamon Bela- ja Brooklyn-saappaat (vai saapikkaat?) on molemmat tyylillisesti entisen maiharistin mieleen ja nämä olisi varmasti käytännöllisemmät kuin mokkanahkaiset korkokengät. Mutta tässä tulee taas vastaan järki, joka perustelee kenkien ostamatta jättämistä muun muassa seuraavasti: a) Ostin juuri viime syksynä käytännössä lähes samanlaiset nahkasaappaat jotka sattuu vain olemaan eri väriset ja jotka oli rutaleen kalliit ja b) näin ollen mie en tarvii toisia samanlaisia ja c) kun niitä kenkiä nyt muutenkin on jo ihan liikaa. 

Että niin. Mutta olishan nuo kääntövartiset Brooklynit kyllä aika ältsinpähheet. Jotenkin ne herättää halun pukeutua trad skin -henkisesti käännettylahkeisiin farkkuihin ja henkseleihin ja pikeepaitoihin. Ja leikata tukan  - hyvin lyhyeksi. 

Kirppissunnuntai

Tuntuu että viikonloppu on mennyt lähinnä syödessä; on ollut sushia ja voileipäkakkua ja hirvenlihapullia ja kookospannacottaa ja nyt on ähky. Ja tästä mistään mulla ei tietenkään ole kuvallista todistusaineistoa, kuten ei toverin juhlistakaan. Mutta kivaa oli ja juttua riitti, toverille vielä hirmuisesti onnea!

Jonkunlaista asukuvan tynkääkin olisi voinut kuvitella eilen ottavansa, mutta jäipähän sekin taas väliin. Jotenkin siitä ei oikein ole tullut semmoista luontevaa rutiinia, varsinkaan kun ei tunnu yhtään fiksulta pyytää isäntää ottamaan kuvia. Ja niitä samoja rytkyjähän mie käytän aina kuitenkin, eli se siitä. 

Mutta todistusaineistoa on oman naaman ja ruuan sijaan kirppisostoksista. (Taas.) Selasin eilen antaumuksella Pinterestiä (ja totesin sen armottomaksi aikasyöpöksi) ja löysin sieltä kaikenlaisia toteuttamiskelpoisia ideoita ja sitten alkoi tehdä mieli päästä kirppikselle tönkimään. 

Tänään lähdettiin Valintakirppistä tutkimaan toveri T:n kanssa ja todettiin, että sunnuntai ei ehkä ole paras mahdollinen päivä lähteä kirpparoimaan. Tuntui nimittäin, että Valintakirppikselle oli tänään ahtautunut meidän lisäksi puoli kaupunkia ja vähän (itse asiassa aika paljon) rajantakaisia naapureitakin, sen verran tiivis tunnelma siellä oli. Kävipä joku mummu jopa kurkkimassa miun ostoskoriin! How rude. 

Ja tämmöistä löytyi: 

Ehkä häkellyttävin on tuo muovinen sarvikuono. Mutta sillekin löytyy selitys!

Nobel-palkittu Quo Vadis maksoi vain euron, joten pitkästä aikaa tuli tehtyä myös kirjaostos. Valkoinen vasu vaati päästä mukaan koska säilytysjärjestelmistä on pulaa, ja emalikattilan kyljessä lukee aivan selvästi suurin kirjaimin PELARGONIA. Pitänee käydä tiedustelemassa, olisiko äiteellä pistokkaita kasvamassa. 

Ja se sarvikuono.  Niistä Pinterestistä löytyneistä hyvistä ideoista nämä kirjatuet olivat yksi. Kun tuo sarvikuono osui silmiini kirppiksellä, tiesin että tässä on minun tuleva kirjatukeni komistus. Vielä pitäisi löytää sopivan raskas jalusta, joka pitäisi kirjat mukavasti paikallaan. (Sitä kirjahyllyä odotellessa...) Lupaan, että tämä ei ole viimeinen vilaus sarvikuonosta tässä blogissa! 

Nuo tummanvihreät kahvikupit ostin siksi, että porukoilla on iän kaiken pyörinyt lähinnä kukkaruukkujen aluslautasina tuollaisia kahvilautasia, mutta kupit on kai särkyneet jo kauan sitten. Nyt kun tarjolla oli kupit ilman lautasia, tartuin tilaisuuteen kun hintaakin oli vain euron per kuppi. Metallinen vati oli ehkä ainoa tänään tehdyistä ostoksista, joka jäi jotenkin vähän arveluttamaan. Että no oliko se oikeasti yhtään tarpeellinen? Mutta kun oli halapa! Sorruin taas. 

Ja nämä.  Järkinaisen "Mulla on jo tarpeeks kenkiä" -mantra lensi huitsin kuuseen kun näin nämä, tarkastin koon ja tarkastin hinnan ja kaikki osui kohdalleen. Pohjien kunnosta päättelisin, että näitä on ehkä soviteltu jalkaan kerran-pari mutta varsinaista käyttöä ei ne eivät ole nähneet. Hintaa oli vain viisi euroa joten omnomnom ja kengät messiin! On nimittäin niin hienot että järki läks. Kotitestissä noin äkkiseltään myös yllättävän mukavat jalassa.

Ainoa harmitus on se, että näillä keleillä ei paljon pikkukengissä hipsutella.

Liikuntahöpötys

Se hyvin hyödyllinen löydös minkä tein kirpputorilla oli Rukan ulkoilutakki. Jo aiemmin syksyllä tein lopultakin investoinnin liikkumiseen ja kävin ostamassa lenkkikengät. Seuraavaksi alkoi esiintyä tarvetta ulkoilutakille, kun huppari ei enää tunnu riittävältä vaatetukselta syksyn kylmyydessä.

Olen viime ajat kierrellyt urheilukauppoja ja markettien urheiluosastoja ja hirvitellyt ulkoiluvaatteiden kolminumeroisia hintoja ja tullut siihen tulokseen, ettei minunlaisen tuuri-urheilijan kannata satsata moisia summia vaatteeseen, jota saatan käyttää ehkä kolme kertaa keväällä ja neljästi syksyllä. Kun sunnuntain kirppiskierroksella sitten vastaan tulla tupsahti ihan etsimättä hyväkuntoinen Rukan ulkoilutakki, oikean kokoinen eikä edes hinnalla pilattu (8e) niin siinä ei kahdesti tarvinnut miettiä että ostanko vai enkö.

Jos olisi varaa nirsoilla, niin en välttämättä mitään tuommosia koukeroita omiin nuttuihini valitsisi, mutta tässä tapauksessa menköön.

Kivasti fleecevuorattu nuttu tuntuu mukavalta päällä, mutta ei tämäkään mitenkään hirvittävän lämmin ole. Alle voi onneksi tunkea kerroksen jos toisenkin pitkähihaista niin jo tarkenee. Ja kun pitää lenkkeilyvauhdin tarpeeksi ripeänä niin ei palele! Takin alta pilkottaa kirppikseltä löytynyt t-paita.

Ja nyt kun toveri S asuu tuossa lähestulkoon nurkan takana niin lenkkeilyseuraakin on entistä paremmin tarjolla, ei tarvii yksin lähteä köpöttelemään. On meillä muitakin suuria urheilusuunnitelmia, saa nähdä miten lähtee sujumaan. Mutta että jos se tästä! Terveisin sohvaperuna vuodesta '87.

Parasta syksyssä

Yksi hienoimpia asioita syksyssä on se, kun sataa vettä ja voi ihan aiheesta käyttää kumppareita! Löysin keväällä Tanskasta maailman mahtavimmat gumpparit (jotka moni on varmaan jo nähnytkin täällä) ja nyt voikin sitten kaupungilla lompsia maireana kun jalat pysyy kuivana.

Nuo miun lompsikkaat on tosiaan tanskalaisen Hummelin lastenmallistoa, eli kerrankin oli jotain hyötyä pienestä jalasta! Suurin koko näissä nimittäin on käsittääkseni 37. Mutta jos joku muu pienijalkainen halajaa samanlaisia niin noita näköjään löytyy useammastakin nettikaupasta. (Esim. Heppo ja Brandos noin alkajaisiksi.) 

Kollaasin kuvalähteet: vihreät, siniset, keltaiset, punaiset, violetit, sinivalkoiset, mustat.