| Leikattua lasia + arvontamuistutus

Mainitsin edellisessä postauksessa, että lasiastiat ovat alkaneet kiehtoa. Luulen, että kaikki sai enemmän tai vähemmän alkunsa tästä kiposta, joka löytyi mummolasta. Siihen on kuulunut myös metallinen kaulus, joka on aikojen saatossa hukkunut jonnekin. Sisko tuumi, että siitä tulee mieleen lähinnä tuhkakuppi, mutta minusta se on liian syvä ollakseen sellainen. Tuosta kyseenalaisesta mielleyhtymästä huolimatta olen pitänyt kippoa tarjoiluastiana, kesällä siinä oli kirsikoita. Tällä haavaa se on yöpöydällä korukippona.

Vielä kun onnistuisi olemaan harakoimatta lisää tällaisia joka kerta kun niitä tulee kirppiksellä vastaan.



PS. Olisi koko kesän luetut kirjat käsittelemättä, jossain vaiheessa on varmaan tiedossa kilometrin mittainen kirjapostaus (tai monta peräkkäistä) jahka saan ryhdistäydyttyä niin paljon että uskallan tarttua urakkaan.

PPS. Tämän viikon torstaihin eli ylihuomiseen klo 21 saakka on vielä aikaa osallistua ekstraerikoishienoon leggings-arvontaan! Arvontaan hops tästä näin.

| Uusi lukuvalo makkariin

Hei, sisustusjuttuja pitkästä aikaa!

Alkukesästä kerroin sivumennen, että meille muutti mummolasta tavara jos toinenkin, ja tämä valkoinen lukulamppu oli yksi niistä. Muotoilunsa puolesta se on varmaan tuttu tyyppi monille, näitä näkee säännöllisesti blogeissa ja mummoloissa jos vaikka minkä värisinä.

Koko kesän lamppuparka kökötti yöpöytäni alatasolla (saatoin pudottaa sen sieltä parikin kertaa) odottamassa inspiraatiota, jonka kannustamana se päätyisi seinälle asti. Viime viikonloppuna se inspiraatio sitten iski eikä koko toimenpiteeseen mennyt kuin muutama hassu minuutti. Se on vaan rupeamisesta kiinni, sano.

Aikaisemminhan yöpöydällä kökötti valaisimena kirppislamppu (ks. myös tämä), mutta se ei oikein toimittanut lukuvalon virkaa. Nyt riittää valoa puusilmällekin! Kirppislamppu ei toki joutunut täysin virkaheitoksi, vaan siirtyi sängyn toiselle puolelle isännän yöpöytää valaisemaan.

Muuten makkari näyttää verhoja myöten samalta kuin helmikuussa, kun sinne on viimeksi vilkaistu täällä blogin puolella. Jossain vaiheessa harkitsin verhojen vaihtamista, mutta kivi-sakset-paperi-ottelussa laiskuus voitti vaihtelunhalun.

| Puolukkaa kaikkialla

Jostain voi ehkä huomata, että uusi satokausi kolkuttelee jo ovella ja joillakin on ehkä vielä pakastin täynnä viime kesän puolukoita. Niitä tuli roudattua kotiin litratolkulla, kun niitä oli niin paljon siellä metsässä ja niitä oli helppoa ja nopeaa kerätä kuivalta mäntykankaalta. Pitkin talvea on toisinaan tullut keiteltyä puolukkapuuroa ja pinaatti- ja verilettujen kaveriksi olen aina tehnyt puolukkasurvosta, mutta tänään homma levähti käsiin ihan totaalisesti: puolukkapuuroa, puolukkamehua ja puolukkapiirakkaa samana päivänä alkaa olla ehkä jo vähän liioittelua. Mutta sainpahan kulutettua taas pari litraa noita punaisia tovereita pois pakastinta täyttämästä.

Kaikissa kuvissa on muuten mukana jotain vanhaa joka on minulle uutta. Tässä vähän aikaa sitten meille muutti jonkin verran tavaraa mummolasta, mukaan lukien ylimmän kuvan kakkulapio, toisen kuvan lasikulhot ja alimpien kuvien suloiset Apila-juomalasit. Samassa lastissa tuli myös mummon maalaama kahviastiasto, vanhoja hopealusikoita, pärekori (nyt sinne torille ostamaan tuoreita vihanneksia kori käsivarrella!), vanha ikoni lampukoineen, marjasihti (syksyllä taas puolukkaan! Eiku) ja pieni määrä erinäisiä kippoja ja kuppeja, joista tuli sellaiset hyvät mummolafiilikset.

Tämmöstä meillä, mites teillä? Se ois kesä nyt.