 |
| Japanilainen silta |
 |
| Nuudeleita kuivumassa kadulla |
 |
| Hoi Anin kauppahalli |
Vähän maltillisempi lämpötila oli kuitenkin huomattavasti mukavampi kaupungilla kulkemista ajatellen, ja Hoi Anin vanha kaupunki tulikin kierrettyä moneen kertaan ees ja taas. Kaupungin värimaailma oli hauska sekoitus lämmintä okrankeltaista ja kulahtanutta harmaata ja niiden seassa kirkkaita pilkahduksia sinistä, punaista, violettia, turkoosia....
Täytyy myöntää, että kaiken ennakkohypen jälkeen (olin törmännyt aiheeseen niin Instagramissa, blogeissa kuin matkaoppaissakin) kaupungin tunnetuin nähtävyys, katettu japanilainen silta, oli ehkä hienoinen pettymys. Se oli loppupeleissä aika pieni ja aika kulahtanut tapaus.
Liikennettä Hoi Anissa oli luonnollisesti huomattavasti vähemmän kuin Saigonissa, mutta mopoja sai sielläkin väistellä ihan huolella. Vanha kaupunki oli onneksi tiettyinä kellonaikoina mopoilta rajoitettua aluetta, että edes iltaisin sai kulkea rauhassa.
Kahdeksan päivää kului Hoi Anissa lupsakasti, yhtenä päivänä vuokrattiin polkupyörät ja toisena käytiin retkellä My Sonin temppeliraunioilla. Muuten vain käpösteltiin kaupungilla, tehtiin vähän ostoksia ja syötiin hyvin. Ruuasta tulee varmaan myöhemmin ihan oma postauksensa jos saan aikaiseksi.
