| Pitsiliinan uusi elämä eli superhelpot kierrätys-DIY-joulukoristeet

Pitsiliina, tuo liinavaatekomeroiden vakioasukas ja kirpparipöydistä tuttu toveri. Varsinkin jos suvussa on tai on joskus ollut käsityötaitoisia ihmisiä, pitsiliinoja tuppaa löytymään joka nurkasta. Tiedätte varmaan tyypin: niitä pieniä, monesti pyöreitä, hassunvärisistä langoista virkattuja joita kukaan ei oikeastaan nykyisin enää käytä niiden alkuperäiseen tarkoitukseen.

Tässä taannoin punnittiin siskon ja äidin kanssa eräänkin pitsiliinaröykkiön kohtaloa, kun ukaasi kävi että jos ette halua pitää niitä niin myykää tai polttakaa. Polttaminen ei luonnollisestikaan ollut se ykkösvaihtoehto, joten kirppiskasan kokoamisen jälkeen jäljellejääneiden yksilöiden kohtalo oli vähän kysymysmerkki. Tovi siinä pyöriteltiin ja ihmeteltiin kunnes tuli puhe tärkkäämisestä ja idealamppu syttyi. Ja näin se käy:

Ensinnäkin tarvitaan se pitsiliina. Mieluusti sellainen, joka on koottu pienemmistä kuvioista ja jossa kuviot siis ovatten helposti toisistansa irroitettavissa. Tässä yksilössä oli oikein viehko lumihiutalekuvio. (Ja viehkon oranssi väritys.)

Sitten tarvitaan sakset, liimaa (Erikeeper tai muu yleisliima käy vallan mainiosti), vähän vettä ja kulho, jota äiti tai parempi puolisko ei enää kaipaa ruuanlaittoon. Lorautetaan kulhoon liimaa ja vettä silleen sopivasti, että liima muuttuu juoksevaksi ja imeytyy helposti liinaan, joka seuraavaksi humpsautetaan umpsukkeliin elikkäs kokonansa pinnan alle sinne liimaseokseen. Liinan saa tilsiä ihan huolella märäksi, että liimaa on sitten varmasti läpeensä. Sitten puristetaan liina kuivahkoksi tiskirätin malliin ja levitellään muoville kuivumaan. (Nimenomaan muoville, sanomalehteen tarttuu ikävästi. Tämän varmaan hoksasittekin.)

Levittelyvaiheessa kannattaa olla tarkkana, että minkämoiseen kasaan sen liinan siihen muoville pläjäyttää, koska sitten kun liima on kuivunut ja liina kovettunut, ei auta enää itku markkinoilla. Toisin sanoen asetteleminen kannattaa tehdä sitä mukaa huolellisesti, että kuviosta tulee sellainen kuin haluaa. Jos tahtoo olla ihan viimesen päälle tarkka, voi muovin levittää styroks-levyn päälle ja kiinnittää liinan neuloilla styroksiin, jolloin muoto pysyy varmasti. (Voin kertoa että itsehän en ollut viimesen päälle tarkka ja tuli vähän jännän muotoisia tähtiä ja hiutaleita. Mutta nehän on vaan persoonallisia.)

Sitten kun liima on kuivunut ja liinasta tullut mukavan kopsakka (kannattaa antaa kuivua ihan rauhassa, 8 tuntia tai yön yli tai sitä luokkaa), otetaan sakset ja leikellään kuviot irti toisistaan. Liinan pitäisi olla siinä määrin liiman läpitunkema, ettei purkaantumista pitäisi päästä tapahtumaan.

Tässä vaiheessa voi myös harkita maalaustoimenpiteitä, mikäli nimenomaisen liinan värisävy ei satu miellyttämään. Itsehän en ole kokeillut, mutta kuvittelisin että spraymaalaaminen saattaisi toimia ihan hyvin. Ehkä myös tekolumispray? Kertokaa miten kävi, jos kokeilette. Myös erilaiset kimalteet ja koristeet voivat tulla kysymykseen jos semmosista tykkää.

Sitten vaan ripustuslenkkiä sopivaan kohtaan ja vot! Meillä on koriste. Helppoa kun mikä, ja pitsiliinat välttyivät polttohautaukselta. Meidän joulukuusi koristellaan näillä tänä vuonna.

PS. Tärkkäämisenhän voi tehdä myös perinteisemmin eli sokerilla, sokeritärkkäämiseen näyttäisi olevan ohjeita netti väärällään. :)

| Tuunaustuumailuja

Mummolasta meille kantautui alkukesästä tällaisetkin kapineet. Olen tässä tuumaillut niiden tuunaamista jotenkin, olen siellä täällä nähnyt kivasti modattuja tarjottimia ja olisi kiva kokeilla jotain sellaista itsekin. Tuo kori on periaatteessa ihan kiva tuollaisenaankin, mutta siinä on sisäpuolella epämääräisiä tummia tahroja jotka eivät näytä erityisen houkuttelevilta. Tuumiskelinkin sen spraymaalaamista jonkin väriseksi, ehkä tylsästi valkoiseksi tai ehkä raikkaasti siniseksi tai turkoosiksi. Ajatuksia, ideoita? 

Tällä haavaa aikaa tai energiaa askartelupuuhiin ei tosin hirveästi ole, mutta ehkä sitten loppukesästä kunhan työt loppuu. (Mie kuvittelen selvästikin ehtiväni kahdessa lomaviikossa tehdä enemmän asioita kuin oikeastaan on realistista. Oikeasti mie en varmaan saa aikaiseksi tehdä silloin mitään.) 

| DIY seinäkalenteri

Kalenterihommat oli tänä vuonna vähän retuperällä. En oikein löytänyt kaupoista tai netistä mieleisen näköistä kalenteria, johon olisin raaskinut investoida. Sitten syttyi taas idealamppu ja selvisin kalenterihommasta käyttämättä ollenkaan rahnaa.

Pohjana käytin viime kesänä tekemääni klipsitaulua/keräilyalustaa/clipboardia, joka puolisen vuotta pyöri milloin missäkin nurkassa kun sille ei ollut omaa paikkaa. Viime näkemällä, joka oli joulun jälkeen, se näytti tältä. En ollut siihen mitenkään erityisen ihastunut ja se oli kiero kuin korkkiruuvi. Suoristaminen onnistui liimaamalla taustalle kaksi puurimaa, joihin oli helppo kiinnittää myös ripustuslenkki. Sitten maalasin koko höskän pinnatuolista yli jääneellä mustalla Helmi-kalustemaalilla. Johan alkoi näyttää paremmalta!

Kuvitukseksi valitsin nurkissa pyörineistä lehdistä hienoimpia kuvia ja pääsin lopultakin heittämään lehdenraadot pois. Niitä tuli säilöttyä ihan vain sitä varten että noita kuvia saattaisi joskus tarvita johonkin.

Kalenterisivut tulostin Valkoinen Harmaja -blogista. Toinen hieno ladattava ja tulostettava kalenteri löytyy Jasmine-blogista. Sen bongasin RAW design blogin kautta vasta kun oma kalenterini oli jo printattu ja seinällä, mutta vinkkivinkkisenä jos joku muukin on vielä kalenteria vailla.

Ripustukseen käytettävät klipsit kiinnitin tauluun kaksipuolisella teipillä, ja siinäpä se. Kerrankin pääsee valitsemaan kalenteriin just sellaiset kuvat joita itse haluaa katsella. Yleensä kaikissa kalentereissa on muutama hieno kuva ja sitten loput kuukaudet on mälsiä, nyt saa syyttää ihan itseään jos kuvat ei miellytä.

| Peiliterveiset 90-luvulta

 

Kaapissani porukoiden luona on pyörinyt vuosikaudet ala-asteella askaroimani peili. Nyt kun se nousi taas siivouksen yhteydessä esiin, se näyttikin yhtäkkiä kovasti ajankohtaiselta. Tämäntyyppisiä muotoja ja vaneria kun on vilahdellut viime aikoina sisustusblogeissa ja lehdissä tuhkatiheään. Hanna 9v. on siis tietämättään jo 90-luvulla ennakoinut 2010-luvun sisustustrendejä!

Nyt olen katsellut peiliä piirongin päällä sillä silmällä ja tuuminut, maalaisiko sen spray- tai jollain muulla maalilla vielä vähän modernimmaksi vai jättäisikö sen tuommoiselleen. Mitä te tekisitte?

| DIY-roskis

Tämä on roskis. Ihan kelvollinen diy-roskis, koottu joulun jäljiltä eteisessä pyörineestä pahvilaatikosta, muovikassista ja tapetinjämäpätkästä. Se on myös malliesimerkki siitä, kuinka ihminen silkkaa laiskuuttaan aiheuttaa itselleen ylimääräistä ärsytystä ja hankaluutta.

Suunnitelmissa oli tehdä roskis työpöydän nurkkaukseen. Tiesin, että sen pitää olla leveys- ja pituussuunnassa suhteellisen kapea, että se sopii piirongin ja seinän väliin jalkalampun kanssa. Ongelman avain on tuo jalkalamppu, jonka jalka vie nurkasta sikana tilaa ja aiheuttaa hankaluuksia minkään muun esineen lattialle sijoittamisessa. Tiedostin siis ongelman, ja olisin varmaan keksinyt siihen jonkin ratkaisunkin (tehnyt vaikka vähän pienemmän roskiksen niin kuin alun perin oli ajatus), mutta koska olin laiska, jätin sen yksinkertaisesti huomioimatta. Suljin silmäni. Ignoorasin. Käänsin selkäni. Tein mitä huvitti kun en jaksanut a) miettiä, b) etsiä pienempää pahvilaatikkoa tai c) kutistaa sitä mikä sattui olemaan käsillä.

Lopputuloksena on roskis, joka on tuettu suoraan asentoon lampunjalan päälle kirjojen avulla, ja joka siitä huolimatta pilkistää piirongin takaa esiin vaikka ajatuksena oli saada se siististi nurkkaan pois näkyvistä.

Että näin, hyvät naiset ja herrat. Ei todellakaan näin.

| Taskukalenterin tuunaus

Onnekseni sain tänäkin vuonna taskukalenterin, ei tarvinnut ostaa. Kansista en tosin ollut erityisen liekeissä, mutta onhan niitä ennenkin tuunattu.

Tarvitaan sakset, lehtiä tai kivvoo paperia (itse turvauduin vanhaan Monki Magazineen) ja decoupagea (tai tapettiliisteriä, sekin käy). Sit vaan kannet irti, luovuus valloilleen, liimaa ympäriinsä ja vähän kärsivällisyyttä että jaksaa odottaa liiman kuivumista. Kun pinta on kunnolla kuiva, etsitään neula ja terävä paperiveitsi ja kaivellaan kierteiden reiät esiin. Sitten tuumitaan tovi tai kaksi että mitenkäs perin nää kannet nyt menee näihin kierteisiin että ne on oikein päin ja sitten pujotellaan ja toivotaan ettei sivut karkaa. Valmis!

Jos mulla olisi toimiva Dymo, tekisin sillä vielä vuosiluvun tuohon kanteen. Valitettavasti miun Dymo on kaputt, joten se siitä. (Tai ehkä menen hankkimaan uuden.)

| Suunnitelmia

Yksi aurinkoinen päivä ja tuntuu että ideoita pursuu enemmän kuin on aikaa toteuttaa.

To Do -listalla on ainakin tuon kirjoituspiirongin laatikoiden paperoiminen. Se ei olisi iso homma, vaikeinta on löytää kivannäköistä ja sopivan kestävää paperia kohtuulliseen hintaan. Laatikot oli suojattu ruskealla polkkapilkullisella paperilla kun sain kalusteen haltuuni, mutta nuo paperit olivat varmaan jostain 70-luvulta lähtöisin ja melkoisen huonossa kunnossa. Suhteellisen siistithän nuo laatikot on ilman papereitakin, mutta ideana olisi nimenomaan suojata ne niin, että pysyvät siistinä jatkossakin. Olen miettinyt myös kirjoitustason päällystämistä. Siinä on tahmeita teippitahroja ikivanhan kirjoitusalustan jäljiltä ja paikoitellen valkoinen maali on lohkeillut ja alta paistaa ruskeaa. Toisaalta pelkkä teippitahrojen puhdistaminen saattaisi riittää. Tietääkö kukaan, saako ns. "hyllypaperia" vielä jostakin? Sellaista vähän lahjapaperia tukevampaa tavaraa.

Ajatuksissa on myös kalenteriaskarteluja, mittatilauskokoisen roskiksen askarteleminen työpisteen nurkkaan ja muuta pientä puuhaa. Saa nähdä mitä kaikkea tässä saa aikaiseksi jos aurinkokin alkaa esiintyä hieman tiheämpään tahtiin kuin kerran kahdessa kuukaudessa.

Piparkakkutalo | Ginger Bread House

Eilen vietettiin toveriporukan pikkujoulua. Olipas mukavaa pynttäytyä vaihteeksi vähän perusteellisemmin ja viettää aikaa kamuköörin kanssa. (Käyttöön pääsi se kesällä Kontista ostamani hopeanvärinen hame, josta epäilin ettei sitä ehkä koskaan tule pidettyä. Mutta pikkujoulu on mitä parhain tilaisuus käyttää kaikkia niitä övereitä vaatekappaleita jotka muuten jäisivät pitämättä!)

Tämäkin päivä meni joulujuttujen parissa, mutta vähän vähemmän glamorööseissä merkeissä. Villasukat jalassa askartelin muun muassa piparkakkumökin. Löysin varastoistani toverilta saamani pikkuriikkisen piparkakkumuotinkin! Viime vuonnahan veistelin piparit ihan käsivaralta, kun muotteja ei ollut.

 Tässä vaiheessa näyttää vielä aivan hyvältä...

Sillä aikaa kun piparkakkutalon osat jäähtyivät, ripustin makkarin ikkunaan viime vuonna tekemäni paperitähdet ja viritin pihalle jäälyhdyt. Näin jossain lehdessä (olisiko ollut Yhteishyvässä?) vinkin, että jäälyhtyjä voi tehdä kakkuvuokaan ja sitähän piti heti kokeilla. Tuli ihan kivan näköistä! Tuulisella säällä tällainen matalampi lyhty ei tosin suojaa kynttilää riittävästi, vaan tuikku otti ja sammahti melkein saman tien kun sille selkänsä käänsi.

Ja kuten kuvasta näkyy, sain kuin sainkin piparkakkutalon kokoon (huomattavasti vähemmällä kiroilulla kuin ennakoin), mutta kuorruttaminen ei ihan onnistunut. Se ei ole onnistunut koskaan ennenkään, mutta jostain syystä kuvittelin, että tällä kertaa osaisin jotenkin paremmin. No en ihan osannut.

Mutta mitä voi odottaa, jos kuorrute on liian juoksevaa (koska tomusokeri loppui kesken) ja pursotin on elmukelmu-viritelmä, johon tulee ylimääräisiä reikiä ihan omia aikojaan? Jäin myös aprikoimaan, minkä sortin stalkkeri tuo toinen pipariukko mahtaa oikein olla, kun lurkkii ikkunaluukkujen takana tuohon malliin.

Päivän jouluisena ääniraitana soivat Bright Eyesin Christmas Album ja Sufjan Stevensin Songs for Christmas, molemmat joulusettiä vähän indiempään makuun.


Today I made this ginger bread house and set some ice lanterns to our front door. I am not exactly the master of frosting, as you can see. Today's soundtrack included Christmas Album by Bright Eyes and Songs for Christmas by Sufjan Stevens. 

Jotakin punaista, luukku 14 | Something Red, day 14

Tänään punaista ovat tekemäni himmelit, ensimmäiset lajiaan! (Olkipukkeja olen kyllä joskus lapsena tehnyt, toim.huom.) Materiaalina käytin ikivanhoja muovipillejä, jotka ovat ennen minun syntymääni lopetetun kyläkaupan peruja. Täytyy myöntää, että olivat paikoitellen aavistuksen hapertuneita. Täytyy myöntää myöskin, että tunnelmat himmeliohjeen äärellä olivat enimmäkseen mää en tajjuu -osastoa ja ilman äidin assisteerausta olisi mennyt melko paljon enemmän aikaa ja hermoja.

Totuuden nimissä kerrottakoon, että nämä yksilöt väänsin kasaan jo lokakuussa, mutta silloin en kehdannut vielä joulujuttuja esitellä. :D Saa nähdä, saisinko aikaiseksi tehdä tänään muutaman lisää.


These are the very first himmeli I have ever made! These aren't the most traditional kind, though, because I made these from plastic straws. The traditional ones are made of rye straw.

Uusi tv-taso | New tv-stand

 

Isäntä toi tänään tekemänsä tv-tason kotiin. Kahtokaa nyt miten hieno! Jotenkin se onnistui taas tekemään just oikeanlaisen vaikken itsekään kovin tarkkaan tiennyt, mitä halusin. Ja nuo jalat. Meikä vaan hyrisee täällä tyytyväisyyttään.

Nyt on pohdinnassa vielä pintakäsittely. Valkoista Osmo kuultovahaa olisi vielä, samoin valkoista puuöljyä jolla käsittelin puutarhapöydän. Toisaalta harmaa kiehtoisi värinä valkoista enemmän. Katsellaan, mihin tässä päädytään.

My boyfriend made us this new tv-stand. I knew I wanted it to have hair ping legs but otherwise I left it for him to figure out how it should look like. And he made it perfect! Now we just need to decide what kind of paint or oil we use on it. We still have some white wood oil left, but I'm not sure I want it to be white. I think I prefer gray.  

Halloween etuajassa | Halloween Came Early

Kaiverrettiin äitin kanssa kurpitsoita (lystiä hommaa muuten). Pakkohan ne oli laittaa heti tulille, vaikka Halloweeniin onkin vielä kaksi viikkoa. Kuukin pilkisteli tunnelmaan sopivasti pilvien lomasta. Puuttuu vaan lentelevät lepakot, mutta nekin varmaan pysyy jossain tuulensuojassa tämmöisellä kelillä.


We carved pumpkins with my mom today. Even though Halloween is still two weeks ahead we wanted to light them right away. Moon was also participating in creating a creepy as hell atmosphere.  

Ruttuista washiteippiä ja kurpitsa | Crumpled washi tape and a pumpkin

Sain äitiltä koristekurpitsoita ja muratin.

Muratin ruskea muoviruukku ei ole kaikkein esteettisin, mutta elin siinä uskossa että kyllähän minulta joku suojaruukuksi kelpaava kippo löytyy kotoa. Eipä löytynytkään. Yritin sitten naamioida ruukkua washiteipillä edes vähän paremman näköiseksi, mutta niinhän siinä kävi että teippi meni ruttuun ja koko höskä näyttää (jos mahdollista) vielä entistäkin surkeammalta. Onneksi huomio ei kiinnity siihen niin paljon, kun virittelin ympärille kivannäköisiä juttuja. Sinertävä puunkappale löytyi Kukkosensaaren retkeltä ja se oli niin erikoisen värinen, että keräsin sen silloin repun taskuun. Kynttilänjalka on perintökapistus jonka muistelen esitelleeni aiemminkin, mutta en kyllä löytänyt sellaista postausta tähän hätään. Ehkä sitä ei sitten olekaan?

PS. Virittelin lopuista koristekurpitsoista, sammalista ja pikku kuusista asetelman ovenpieleen  - eilen illalla. Eihän tässä syksy ehtinytkään yhtään pitkälle ennen kuin sain ajoiksi tehdä tuonkin. Sitten satoi viisitoista senttiä (tai paljonko lie tullutkaan) lunta. Voi ryönä.

Turvallisuuden nimissä mainittakoon, että kynttilässä ei ole pidetty eikä ole tarkoitus pitää tulta. Vaikka alusta on paloturvallinen, se ei paljon auta kun vieressä on muratinoksa ja rutikuivaa puuta. / Safety disclaimer: There has not been and will not be light in the candle while it's seated next to very dry wood. 


Mom gave me decorative pumpkins and an ivy. They inspired me to make this small arrangement. I tried to decorate the brown plastic planter a bit nicer with some washi tape but it ended up looking ever sadder than it was because the tape got all crumpled. Well, you can't always succeed. :D 

Helppo DIY: Albumin ehostusta | Photoalbum Makeover

Olipa kerran tavallisen ruma, joskus aikoinaan alennusmyynnistä jemmaan ostettu valokuva-albumi. (Miksi ne aina onkin niin ankean näköisiä?)

Sitten albumi kohtasi mustan akryylimaalin. Akryylimaali tosin sattui olemaan mattamustaa, mikä aiheutti musta aukko -efektin eli albumi imi itseensä kaiken valon (ja sormenjäljet). Tilanne korjautui paksuhkolla kerroksella Decoupage-lakkaa, joka teki pinnasta kiiltävän ja vähän paremmin sormenjälkiä hylkivän.

Lopputuloksena on turvallisen musta, ei enää niin ruma albumi, joka näyttää vähän halvalta käärmeennahkajäljennökseltä.

Tämä oli yksi niitä projekteja, jotka saatoin loppuun viime viikolla. Pitkän aikaa olen suunnitellut kerääväni kaikennäköiset hääkutsut, lehti-ilmoitukset ja muun memorabilian yksien kansien väliin mutta sopiva kansio on puuttunut. Nyt kun ei ollut sitäkään tekosyytä enää, niin vei ehkä puoli tuntia lätkiä pöydällä kuukausisotalla lojuneet jutut paikoilleen. It's a win.


I had an ugly photoalbum. I painted it black with acrylic paint and voilá, it's ugly no more. Okay I also spread a layer of Decoupage on it to make it glossy and at least a little bit more fingerprint resistant. (The paint I used  was matte because that's what I happened to have at hand.) 

Pikahelpotus paperiongelmaan | Quick Solution To Paper Problem

Ongelma: irtonaisia papereita lojuu ympäriinsä (sekä koulun että harrastusten ansiosta). Jotain (mieluiten ilmaista) pitäis keksiä, kun ei pysty maksamaan yli 20 euroa Hayn kauniista haitarikansiosta.

Ratkaisu: kaapin pohjalta löytynyt (käytetty) pahvinen postituskuori, vähän washi-teippiä ja musta tussi. Boom: kansio.

Tämän helpommaksi ei askartelu voi mennä. Riittää, kun ratkoo auki kuoren liimasaumat, vetelee washiteippiä ympäriinsä oman esteettisen näkemyksensä mukaan, halutessaan raapustaa päälle mitä kansio pitää sisällään ja ei muuta kuin paperit kyytiin. Aikaa menee ehkä 10 minuuttia mukaan luettuna se aika, joka kuluu materiaalien etsiskelyyn.

Paha vain, että koulupapereita varten tartteis oikeastaan olla jokin haitarikansiotyyppinen ratkaisu. Voiskohan semmoisen tehdä itse (ja miten paljon se vaatisi hermoja)...

I had a problem: loose papers (school and hobby) running around the house. Since I can't really afford to buy a beautiful organizer from Hay, I had to find some other solution. It was as simple as this: One (used) cardboard mailing envelope, some washi-tape and a black pen. Just open up the glued seams of the envelope, decorate with washi-tape and there you have it.  Of course this was just for my creative writing evening class, where we don't get that much paper. For school papers I think I need something bigger...

Keräilyalusta DIY | Clipboard DIY

Joku muistanee,  kun helmikuussa pähkäilin keräilyalustaongelman kanssa. Selasin selaamasta päästyäni nettiä siinä toivossa, että löytäisin kivan näköisiä ja edullisia kirjoitusalustoita, mutta jostain syystä se tuntui olevan mahdoton yhtälö. Sitten, kun alkukesästä olin auttamassa maalauksenopettajaani ripustamaan näyttelyään, ratkaisu tippui syliini: hänellä oli mukanaan mustaksi maalattuja vanerilevyjä, joihin hän oli kiinnittänyt runojaan pienillä nauloilla. Musta vaneri näytti hyvältä ja jälleen päässä kävi naks kun hoksasin, että minullahan on samaa materiaalia kotona vaikka missä määrin. (Vaneri tuntuu olevan ratkaisu kaikkeen.)  

Kun pohjamateriaali oli selvillä, tein tutkimustyötä ja selvisi, että paperipuristimia saa netistä överipaljon halvemmalla irtokappaleina kuin pahvi- tai muovilipareeseen kiinnitettynä. Niinpä tilasin kuuden kappaleen pussin hintaan 3,50 askartelukaupasta, jota en kyllä enää muista. Maalasin kotoa löytyneen (hieman kieron) vanerilevyn nestemäisellä musteella (joka loppui harmillisesti hieman kesken joten lopputulos on melko kulahtaneen musta) ja siinäpä se. 

Harkitsin ensin puristimien kiinnittämistä levyyn, mutta totesin olevan järkevämpää jättää ne irtonaisiksi, niin levyyn saa huomattavasti monipuolisempia kollaaseja. Ja kun puristimet loppuvat kesken tai haluaa saada jotakin kiinnitettyä levyn keskelle, washi-teippi pelastaa. Toisaalta kokonaisuus saattaisi näyttää jotenkin siistimmältä, jos puristimet eivät töröttäisi levyn reunojen ulkopuolella. Who knows, ehkä jossain vaiheessa liimaan/naulaan/ruuvaan puristimet levyyn kiinni, mutta olkoon nyt noin. Kun ei sille ole edes paikkaa seinällä. 

In February I was dealing with a clipboard dilemma. I wanted to have a clipboard display, but it seemed that there was no such thing as nice-looking, affordable clipboards. Then, much later, I figured out the materials to make one myself. I used plywood board that I tried to paint black with ink, but unfortunately the ink ran out and left me with a sadly gray end result. I'm still not quite sure whether to attach the clips to the board or leave them as they are. This way it has more options on how to hang stuff on it, but it might look more finished if the clips weren't poking out like they do now. 

Terassipöytä | Back porch table

Viime viikkoisen hiontatyön tulokset on nyt sijoillaan ja lopultakin meillä on se kauan kaivattu ja paljon kohkattu terassipöytä! Ja niin kuin näkyy, suunnitelmani valkoisesta kalustosta toteutui ainakin osittain. Tuolit on kirppisostoksia, taempi jo vuoden-parin takaa ja toinen löytyi Kontista tänään. Pari lisää olis vielä tarpeen.

Pöydästä en tietenkään kokonaisuudessaan älynnyt ottaa ennen-kuvia, mutta tästä näkyy että kansi oli tosiaan aika kehnossa jamassa: 

Hiontaoperaation ja kahden suoja-ainekerroksen jälkeen lopputulema on tämä: 

En nyt kuollaksenikaan muista tuon käyttämäni aineen nimeä, pitänee tarkastaa ja lisätä tänne kunhan seuraavan kerran saan sen purnukan silmieni alle. Mutta kyseessähän oli siis sävytetty puuöljy, ja käsittely suositellaan uusittavaksi vuosittain. Katsellaan nyt, miten tuo ensimmäisen kesän kestää. Kohta alkaa terassi olla juhlakunnossa! 

Finally we have a table on our back porch! This is the one we picked up from my boyfriend's relatives and which I sanded and oiled with white-tinted wood oil. You can see from the second picture that before sanding it was a rather miserable thing. The chairs are second-hand findings and I mean to find at least couple more.  

Ovisomistus | Front door decor

Viime maaseutureissulla tuli tehtyä oikein kirjaimellisesti ovisomiste. On nimittäin niin saamarin soma kranssi että toverit varmaan luulee erehtyneensä ovesta kun sunnuntaina tulevat juhlimaan. Ei tuo söpöys ole ehkä ihan miun ominta alaa.

Ja tekoprosessihan näytti tältä. Voin kertoa että meinasi vähän hirvittää kun kissa pyöri kuumaliimapistoolin ympärillä, mutta hienosti se osasi väistellä kaikkea pöydällä lojuvaa eikä tapahtunut mitään katastrofeja. 

Kranssipohjan ostin Tiimarista, päivänkakkarat löytyi kirppikseltä ja loput kamat kotoa. Simpukat on Tanskasta Kerteminden rannalta kerättyjä, eli tunnearvoa on heillä kivasti. Ja sitten vaan koko höskä kuumaliimalla kasaan ja nyt on niin kesäistä että oksat pois.

Last time I was on the countryside I made this wreath for our front door. I have to admit it came up almost too cute for my taste but what the hell. It's summer after all and a little cuteness won't hurt, right? I found the daisies from a flea market and the other accessories from my own storage. The sea shells are from Kerteminde in Denmark. I think it's nice to have a background story for them so it's not just another piece of decoration. As you can see, our cat was really helpful while I was putting the wreath together.

Omenankukkia ja hiontapölyä | Apple flowers and sanding dust

Kotona omenapuut kukkii ihan liekeissä. Tuo ensimmäinen tosin ei ole omena, tiedä hänestä mikä on puskiaan mutta kukkii sekin. Vähänkö haluan omia (mielellään vanhoja) omenapuita sitten joskus isona. 

Omenankukkien kuvailun lisäksi vietin tänään noin viisi tuntia vanhassa maitohuoneessa nielemässä hiontapölyä.

The apple trees in my mother's garden are flowering like crazy. (Except that the first picture is not apple tree, I don't know what it is.) Besides taking pictures of apple blossoms today, I also spent five hours sanding the table top I talked about yesterday. 

Inspiraatiota romukasoista | Inspired by junk

Käytiin isännän sukulaisten nurkissa tutkimassa erästä pöytää terassikalustoa ajatellen. Samalla tuli silmäiltyä ison hallin nurkalla ollutta romumetallikasaa, joka on kuulemma kesän mittaan lähdössä keräykseen. Tietysti sieltä kasasta sattui silmään kaikkea jännää, mutta erityisesti jäi mieleen matalahko metallinen pöydän runko, tiedä mikä työtaso hän lie joskus ollut, mutta näytti jokseenkin täydellisen kokoiselta sohvapöydäksi. Isäntä näki minun ilmeen ja totesi, että tuo se ei muuten tiedä hyvää. Heehhehee, olipa miesparka taas niin oikeassa. Jos mie saan tahtoni läpi niin meille tulee metallirunkoinen sohvapöytä! Samoista nurkista löytyi myös jokseenkin perfectoksi harmaantunutta lautamateriaalia josta pöytään saa kannen ja alatason. 

Koska olen vihmerä bloggaaja, kamera ei tietenkään taaskaan ollut mukana. Voi ryönä. Siksipä guuglen tarjoilemaa kuvainspiraatiota joka on vähän sinne päin muttei kuitenkaan ihan. 

kuva: Custommade.com

kuva: Custommade.com

kuva: Knock Off Decor

Siksi toisekseen samoilta nurkilta löytyi valtava määrä erilaista puutavaraa, myös käsittelemätöntä pyöreää hirttä. Hihii. 

kuva: Lushome

kuva: Rotsen Furniture

Sain kotimatkalla tuumiskellessani vision mustalla nahkalla päällystetyistä jakkaroista joissa olisi ehkä jonkinlaiset kädensijat siirtelyä helpottamaan. Näissä kuvissa on asioita jo vähän sinne päin, mutta ei ihan justiin. Se on sitten toinen juttu, että a) saanko koskaan oikeasti aikaiseksi tehdä tämmöistä b) osaanko mie tehdä ja c) mihin ne valmiit jakkarat sit laitettaisiin  kun ei meille mahdu. Mutta joistain haaveistaan pitää tehdä totta heti eikä sitku. Vaikka sitten pölkkyjakkaroista. 

We visited my boyfriend's relatives in search for a table to our back porch/terrace/whatever. While we were at it, I also checked out the junk piles behind the warehouse and got seriously inspired by a metal frame I saw there. It would make a perfect coffee table with woodwork made of old, grey plank. Also there was a huge pile of all kinds of timber and I immediately got this vision of black leather upholstered log stools. I want them even though I'm not sure if I have the skill to make them but at least I want to try. Also, I have no idea where to put them because our flat is so damn small! But some dreams should come true now and not sometime.