| Täydellisten kiilakorkojen metsästys on ohi

Tämmöiset ne nyt sitten on. Aika lähellä ennalta visioimaani täydellisyyttä, vaikka tuo pohja nyt ei juuttinaruviimeistelty olekaan. Kai se on myönnettävä, että elämässä on tehtävä joskus kompromisseja.

Nämä on ne Kaiion kengät, joista edellisessä postauksessa mainitsin, että kävin Sokoksella kokeilemassa mutta liukkaan oloisen pohjan takia en ollut vielä vakuuttunut.

Siinä vaiheessa, kun kolmannen kerran löysin itseni Sokkarilta tepastelemasta ympäriinsä nämä jalassa, totesin että eiköhän se ole ostopäätöksen aika. Koska hei, ne on - enkä voi painottaa tätä liikaa - Mukavat. Jalassa. Kapeajalkaisena ei ole mitenkään itsestään selvää, että kaupasta löytyisi omaan jalkaan sopivalla lestillä varustettuja sandaaleja. Talvikengät ja tennarit voi hätätilassa korjata sopiviksi pohjallisilla ja villasukilla, mutta sandaalien kohdalla se ei ole ihan ykkösvaihtoehto. Mutta nämä istuu kuin valettu! Ja nahka on ihanan pehmeää ja sisäpohja on ihanan pehmeä ja vaikka tein kaikkien sääntöjen vastaisesti ja laitoin nämä ensimmäistä kertaa jalkaan yo-juhlapäiväksi, ei koko päivän sipsuttelun jälkeenkään ahistanut, puristanut eikä hiertänyt yhtikäs mistään. Se jos mikä on täydellisen kengän merkki.

Ja onhan ne hei ihan sikahienot.

Nyt vaan niitä lämpimiä kelejä tänne kiitos että meitsi tarkenee paljain varpain uusissa, kauniissa sandaaleissani!

| Niittykukkia poimin vain sulle

Nyt toteutetaan sitä ultimate-kliseetä, jonka mukaan wannabe-sisustusbloggaajat vaan postailee kuvia kukkakimpuistaan ja kuvittelee, että se riittää postauksen sisällöksi.

Mut hei, mulla oli tähän tiettyyn kukkakimppuun liittyen myös ihan visio. (Minkä lisäksi koko kesän pituisen bloggaamattomuuden jälkeen on mukavaa pitää rima sopivan alhaalla aiheiden suhteen.)Tuijottelin nimittäin koko kesän keittiön sälähyllyllä nököttävää mustaa suojaruukkua joka on aika vetävän graafinen kaikessa mattamustuudessaan, ja mietin, että pirskules että tuo näyttäis hyvältä niittykukkien kanssa.

No kesähän sitten venähti elokuun lopulle saakka ennen kuin sain itseni sinne niitylle (tai siis ojaan pyörätien viereen), mutta onneksi kukkatarjontaa kuitenkin oli vielä. Ja lopputuloshan muuten näytti tasan just niin hyvältä kuin olin alun perin visioinutkin.

Harmi vaan, että pietaryrtti haisee aika saakelin pahalle sisään tuotuna.

| Elokuun viimeiset

Huomenna alkaa syksy ihan virallisesti.

Elokuun viimeisillä hinkuvilla hengenvedoilla kävin vielä keräämässä kukkia ja  juomassa älyttömän hyvää päärynäjääteetä Hyveen & Paheen terassilla (ja se vuohenjuusto-suklaakakku! Sanat ei riitä kuvaamaan).

Ja kun sää ei enää oikein sallinut ihanaa ulkona juoksentelua paljain jaloin ja kesämekko hulmuten (no sitä ei ole kyllä voinut tehdä enää kuukauteen), syötiin isännän tekemää pitsaa (Londonerin pitsaohjeella tulee loistava pohja, muuta ei enää käytetäkään. En muista olenko jo joskus kertonut tämän.). Yritin myös saada aamupuuron maistumaan vähän paremmalta Eeva Kolun ohjein.

Kävin myös mökillä katsastamassa mitä äiti ja sisko olivat saaneet aikaan kesän rakennustyömaalla. Sinne rakennettiin pieni vierasmökki, jota päästään seuraavaksi sisustamaan! Äiti ja sisko olivat hoitaneet sisätilojen maalaamisen, ja kuten kuvasta voi päätellä, värimaailma on melkoisen hempeä: katto on kuultovalkoinen, seinät vaaleansiniset ja lattia vaaleanharmaa. Saa nähdä, edistyykö sisustaminen jo tänä syksynä niin pitkälle että näette lopputuloksen blogissa vai joudutaanko odottelemaan ensi kevääseen. Se riippuu ihan siitä, millaisiksi syksyn säät muodostuvat. Sitä odotellessa!

| Ei-niin-kesäinen Tampere ja lomahöpinää

Laiska kesälomalainen tässä terve.

Ihan käsittämätöntä miten veteläksi elämä menee, kun ei ole säännöllistä päivärytmiä. Ja tätä lomailua on sentään kestänyt vain kaksi viikkoa!

Siinä ajassa olen käynyt Tampereella kamujen luona, kirppistellyt ja shoppaillut enemmän kuin koko kesänä yhteensä (mikä ei siis ole todellakaan paljon), käynyt porukoilla ja tuijottanut Netflixistä lukuisia höpsöleffoja ja noin puolitoista tuotantokautta Mad Meniä. Tänään aion ryhdistäytyä ja käydä ihmettelemässä Joen Yötä.

Palatakseni Tampereeseen, tarkoitus oli käydä ihastelemassa kesä-Tamperetta ja syödä jätskiä ja hengata ulkona kavereiden kanssa. No se kesä-Tamperehan oli luonnollisesti sään puolesta jo siirtynyt syksyyn, toisin sanoen keli oli arvaamaton ja pääosin sateinen. Näin ollen haaveissa olleen tyylikkään jakku-ynnä-ballerinat-esiintymisen sai unohtaa ja kiskoa päälleen vuodenaikaan nähden surullisen paljon vaatetta. Siitä huolimatta reissu oli kiva: ensimmäistä kertaa hortoilin kaupungilla ihan itsekseni (enkä edes eksynyt!) sillä aikaa kun kaverit oli töissä ja yhdessä käytiin sit Amurin työläismuseokorttelissa ja ravintola Marusekissa syömässä sushia ja tietysti puitiin syntyjä syviä. Tuli hyvä mieli kun näki ja kuuli että tovereilla menee hyvin.

Ensi viikolla alkaa taas harjoittelu ja otan arkirytmiin palaamisen ilolla vastaan. Jos tässä ois joutunut lomailemaan vielä viikon tai pari niin miut ois saanut kaapia lusikalla jostain tuolta sohvatyynyjen välistä.

| Ei se mikä jäi tekemättä, vaan se mitä tuli tehtyä

Helteet ovat ohi ja syksyn tulon voi jo haistaa ilmassa.

En oikeastaan ehtinyt 'kärsiä' helteesta niin kuin monet tuntuivat tekevän (valitusta sain töissä kuulla ihan riittämiin), sen sijaan tuntuu etten ehtinyt nauttia siitä niin paljon kuin olisin halunnut. Vietin kesäni ilmastoidussa konttorissa ja yritin iltaisin töiden jälkeen saada mahdollisimman paljon iloa irti kesän ihanuudesta, mutta silti tuntuu että niin kovin paljon jäi taas näkemättä ja kokematta.

Kun kesänloppuahdistus iskee (niin kuin se joka vuosi vääjäämättä tekee), on hyvä pysähtyä muistuttamaan itseään siitä, mitä kaikkea kesän aikana ehti tekemään sen sijaan, että murehtisi kaikkea sitä mikä jäi tekemättä.

Kesän aikana luin ihan sikana. Älyttömästi. Kirjatolkulla. (Tämä tietää kilometrin mittaisia kirjapostauksia, halusittepa tai ette.) Tietokonetta ei juuri kiinnostanut iltaisin avata, joten blogitaukokin venähti melkoisen pitkäksi, ja ehkä ihan hyvä niin.

Kesällä grillattiin ja käärittiin vietnamilaisia kevätrullia (hyvää ruokaa helteellä, kun ei kiinnosta tehdä mitään kypsentämistä vaativaa). Syötiin vähän liian vähän mansikoita. Käytiin rannalla ja ihasteltiin auringonlaskuja. Oltiin maalla, pidettiin valokuvanäyttely. Kävin vähän aikaa töissä mökiltä käsin (paras päätös koko kesässä!). Nautin luonnosta yksin ja muiden kanssa.

Käytiin myös asuntomessuilla, Ilosaarirockissa ja kesäteatterissa, joista ei ole yhtään ainoata valokuvaa todistusaineistona. Kävin katsomassa Monty Pythonin viimeisen liveshow'n (paikallisessa elokuvateatterissa, en sentään Lontoossa asti). Askarreltiin toverille polttarialbumi kamujen kanssa.

Käytin shortseja ja hellemekkoja aina kun olin jossain muualla kuin töissä, ja silti tuntuu etten ehtinyt käyttää niitä tarpeeksi. (Olen saanut vähäksi aikaa tarpeekseni kauluspaidoista, suorista housuista ja muista asiapenttivaatteista.)

Lyhyen kesästäluopumishaikeusahdistuksen jälkeen olen kuitenkin valmis ottamaan syksyn vastaan, avosylin.

| Sunnuntaikävelyllä

Käytiin tänään isännän kanssa käpöttelemässä kaupungilla. Missiona oli käydä ripustamassa valokuvanäyttelyn julisteita, mutta samalla käytiin testaamassa pari viikkoa sitten avattu, kevyelle liikenteelle tarkoitettu Ylisoutajan silta. Aurinkoisessa ja tämän kesän mittapuulla suorastaan lämpimässä säässä oli mukava tallustella ja muistuttaa itseään siitä, että Joensuu on itse asiassa aika kaunis kaupunki kun sitä osaa katsoa oikeasta suunnasta. (Torilta jos katsoo, niin ei ehkä niinkään. Joen rannalta - ehdottomasti.)

Kierroksen päätteeksi käytiin Kuunari Elinalla, joka on juomapuolen lisäksi alkanut tarjoilla ruokaakin. Sattui olemaan sopivasti päiväkahviaika, joten minä testasin marjavohvelin ja havaitsin sen oikein hyväksi. Pitänee käydä testaamassa myös menun muut vaihtoehdot jos vain säät sallii ulkona evästelyn.

| Tovereita, ruokaa ja luonnon ihmeitä

Juhannuksena satoi ja paistoi, ja aina kun ei satanut oltiin pihalla ja grillattiin minkä kerittiin! Lettuja paistettiin, kahvit juotiin ja kaakut syötiin. Ihmeteltiin joutsenia, lokkeja ja lokin munia jotka joku herkkusuu oli pistellyt poskeensa. Saunottiin, rapsuteltiin karvatassuja, paahdettiin vaahtokarkkeja ja nukuttiin hyvin.

Vieraiden lähdettyä jäätiin ukon kanssa kahdestaan ihmettelemään. Käytiin kävelyllä ja keräsin vähän jälkijunassa juhannuskukat pöydälle. Sitten alkoi sataa ihan tosissaan, mutta sekään ei oikeastaan haitannut. Mökkilukemisena oli asiaankuuluvasti Juhannustanssit. 

| Maailma kukkii

Jotenkin tuntuu, että tänä kesänä on jotenkin runsaampaa ja rehevämpää kuin yleensä. Maailma kukkii hullun lailla, pellot ja tienpientareet lainehtivat sinisen, valkoisen, keltaisen ja punaisen kirjavina ja joka puska lykkää kukkaa niin kuin ei koskaan ennen. Puut ovat jotenkin tuuheampia ja ruoho vihreämpää. Ulkona näyttää siltä, että tekisi mieli ottaa koko roska syliin ja halata.

Olen tässä jo jonkun tovin ihmetellyt, että onko joka kesä oikeasti tällaista. Kuulemma on, luotettavat lähteet ovat vahvistaneet. Miksi sitten tänä kesänä maailma tuntuu vihreämmältä ja rehevämmältä kuin ennen?

Ehkä se johtuu siitä, että kun viettää päivänsä tiukasti toimiston viileydessä ja on vapaa nauttimaan kesän ihanuudesta vain iltaisin, sen ihanuuden huomaa jotenkin intensiivisemmin.

Oli miten oli, viikonloppuna piipahdettiin maalla. Oli vähän koleaa ja paljon tuulista, joten mökille meno ei suoranaisesti houkutellut. Onneksi porukoille voi aina mennä kun tekee mieli pois kaupungista mutta mökkielämä ei hotsita.

| Yksi huone enemmän

Yksi parhaita puolia kesässä on se, että kun takapiha on lämpimien kelien myötä jälleen käytettävissä, tuntuu kuin meidän asunnossa olisi yksi huone lisää. Talvisin pienen kämpän seinät tuntuvat kaatuvan päälle, mutta kesällä on kivaa kutsua vieraitakin käymään kun kahvit voi tarjota ulkosalla pitkän pöydän ääressä.  Tänään pelailtiin pihalla lautapelejä siskon kanssa ja bongattiin 22-pistepirkko!