maanantai 31. maaliskuuta 2014

| Viikonlopputouhuja

Tuntuu, että menneeseen viikonloppuun mahtui jos jonkinnäköistä ohjelmaa useamman viikonlopun edestä, vaikka se olikin ihan tavallisen lyhyt ja liian pian loppuva.


Perjantaina sain itseni toimitettua Kerubiin kuuntelemaan Matti Johannes Koivua ja Samae Koskista. Kyllähän se aina kannattaa, musiikista tulee hyvä mieli. Lähteminen on vaan aina yhtä vaikeaa (ja hereillä pysyminen, kun keikka kestää yli puolen yön. Vanhaksi sitä on tullut.). 

Lauantaina sain valmiiksi ainoan maalauksen koko talvena, sellaisen jota oli tosi mukavaa tehdä. (Nyhersin ja nyhersin koko talven vanhoja keskeneräisiä töitä eikä niistä tullut valmista, mutta tämä syntyi viime metreillä yhteensä muutamassa tunnissa. Tyypillistä.)

Matkalla maalauspiiristä kotiin pysähdyttiin ihmettelemään joutsenia. 


Sunnuntaina käytiin siskontytön rotinoilla, nom nom vaan! (Luonnollisestihan ruoka on siis olennaisempaa kuin se lapsi.)

Loppuun kissakevennys. 

Kesää kohti kaverit, se on huhtikuu jo huomenna! 

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

| Oranssi laukku



(Jokseenkin raskaan työpäivän jälkeen on mukava huomata, että luonnoksissa on jo postaus valmiina eikä tarvitse tehdä juuri muuta kuin painaa 'julkaise'-nappia. Olen tällä hetkellä hurjan mukavassa harjoittelupaikassa tekemässä kivoja hommia, mutta välillä päivät osaavat olla myös melkoisen hektisiä. Silloin sohva ja Netflix ovat parasta ajanvietettä kotiin palattua.)

Olen etsiskellyt uutta laukkua viime syksystä lähtien. Aloin tuntea oloni melko rähjäiseksi kanniskellessani harmaata, kulahtanutta kangaslaukkua mukanani ja totesin, että voisi olla aika hankkia vähän skarpimpi pakaasi kanneltavaksi. Onko tämä sitä aikuistumista? Jossain vaiheessa päädyin siihen, että salkkutyylinen ratkaisu sopisi minulle parhaiten, mutta valitettavasti Cambdrige Satchel Companyn aidot nahkasalkut ovat tähtitieteellisen kaukana tämänhetkisestä laukkubudjetistani. Sittemmin löysin tämän laukun Sokokselta, mutta jätin sen vielä ostamatta koska halusin vielä etsiskellä muita mahdollisia vaihtoehtoja. Syntymäpäiväreissulla palasin Sokkarille ja siellähän tämä toveri odotteli minua -50% -lappu kyljessään! Kannatti siis tälläkin kertaa lykätä ostopäätöstä.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

| Testissä eko-eyeliner ja muita meikkihankintoja

Hankintalistallani on roikkunut jo pitkään uusi eyeliner, ja äskettäin ilmeni akuutti tarve myös ripsivärille ja puuterille kun molemmat alkoivat vedellä viimeisiään. Nämäkin hankinnat jätin syntymäpäiväksi, jolloin tapsuttelin EcoBeautyyn ostoksille. Ennakkogoogletusten, omien vaatimusten ja myyjän asiantuntemuksen perusteella pussiin pakkautuivat Dr. Hauschkan puristepuuteri sekä Couleur Caramelin eyeliner ja tuuheuttava ripsiväri.

Puuterin suhteen vaatimukseni olivat tällä kertaa lähinnä pakkauskäytännöllisiä. Edellinen puuterini oli Santen puristepuuteri joka teki kyllä tehtävänsä ihan mallikkaasti, mutta pakkaus oli kolhon kokoinen eikä siinä a) tullut mukana vippaa, eikä b) ollut tilaa erikseen ostetulle vipalle. Puuterin mukana kuskaamisesta ei siis suuremmin kannattanut haaveilla.

Santen seuraajaksi löytyi kompaktin kokoinen JA vipalla varustettu Dr. Hauschka, jonka Translucent -sävy sopii joka nassuun. Molemmissa puutereissa on melko voimakas tuoksu, joten tuoksuherkille kumpikaan tuote ei sovi. Itseäni haiskahdus naamaan tupsuteltaessa ei suuremmin haittaa kun se tuoksu ei kuitenkaan jää koko päiväksi leijumaan.

Hauschkan puuteri parin testauskerran perusteella levittyy nätisti ja pysyy aika hyvin, pari kertaa saa pitkän päivän aikana lisäillä. (Tosin oma ihoni ei ole suuremmin rasvoittuvaisuuteen taipuvainen, en tiedä miten rasvaisemmalla iholla käyttäytyy.)

Aikaisemmin käyttämäni eyelinerit ovat olleet ihan normikosmetiikkaa ja jotenkin rajausten tekeminen eyelinerilla on ollut aina yhtä tuskaa. Viime kesänä oppimani niksi helpotti elämää vähän (aika paljon), mutta silti olen pitänyt itseäni tumpelona rajausten tekemisessä KUNNES kokeilin tätä ostamaani Couleur Caramelin eyelineria ensimmäisen kerran. Voiko tämä olla näin helppoa? oli ensimmäinen ajatus kun sudin väriä ripsirajaan. Nähtävästi nestemäisen rajauksen tekeminen jos mikä on välineurheilua! CC:n eyelinerissa on sopivan jämäkkä varsi josta saa hyvän otteen ja juuri oikealla tavalla joustava sivellin, jolla saa tehtyä kapoisan rajauksen ilman, että tarvitaan yhtään pumpulipuikkoa. Huhhuh miten hyvä peli, sanon mie.

Ja kun otetaan huomioon vielä se, että CC:n eyeliner on oikeasti mustaa ja pysyy kauniisti (ei ollut työpäivän jälkeen levähtänyt eikä karissut mihinkään), niin voin kertoa että enpä ole heti vaihtamassa muuhun rajausvälineeseen.


Ripsivärinä käytin viime kevään ja kesän ajan arpajaisvoittona saamaani Terre D'Ocin ripsaria, josta en koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa sen tarkemmin vaikka oli tarkoitus. Sen verran siitä täytyy mainita, että se oli jotenkin helpommin käyttäytyvää kun se oli ollut vähän aikaa aukaistuna ja massa jotenkin vähän jähmettyi. Heti tuoreeltaan se oli liian...juoksevaa? Ei se nyt ihan luiruna putkilosta karannut mutta kuitenkin. Jähmetyttyään aavistuksen se oli helpommin levittyvää ja loppupeleissä ihan mukavaa käytettävää.

Tällä kertaa ostin kuitenkin kokeilunhaluisena eri merkkiä. Couleur Caramelin tuuheuttava ripsiväri on mustanmustaa ja tuntumaltaan melko samanlaista kuin Terrenkin ripsari, sellaista jota humpsahtaa ripsiin herkästi vähän liikaa. Harjan puhtaanapitäminen onkin tuon takia tärkeää, sitä pitäisi muistaa pyyhkäistä puhtaaseen nenäliinaan tai vessapaperiin säännöllisesti, ettei ripsiin tulisi hirveitä klönttejä joita ei saa harjaamallakaan pois. Bonuspuolena se, että tätä ei tarvitse sutia ripsiin miljoonaa kerrosta vaan yksi sutaisu riittää tekemään ripsistä näyttävät. CC ei ole omassa käytössäni karissut päivän mittaan käytännössä lainkaan, mutta lähtee kyllä valumaan herkästi jos silmät syystä tai toisesta vuotavat (ja sitähän ne näin keväisin tekevät). Ihan kelpo ainetta, mutta seuraavalla kerralla kokeilen ehkä taas jotain muuta.

Edit 4.4.2014: Tuo CC:n ripsiväri ei sitten kestä päiväunien nukkumista, sen jälkeen on ripsarit poskilla - joko murusina tai valumina. :D

Hankkimani tuotteet olivat 
Dr. Hauschka Translucent Face Powder Compact
Couleur Caramel Volumising Mascara
Couleur Caramel Eyeliner
kaikki sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. 


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

| Kirppisriipus ja uutta päällepantavaa



Lempikirppiskorustani katkesi taannoin ketju ja olen ollut vähän suru puserossa sen tiimoilta, varsinkin kun uutta, samanlaista ketjua ei ole tullut missään vastaan (paitsi kultasepänliikkeessä, jossa se maksaisi maltaita). Ketjun löytymistä odotellessa olen pitänyt silmällä kirppisten korutarjontaa, jos vaikka löytyisi jotain mieleistä tuota entistä lemmikkiä paikkaamaan. Synttäripäivän ostoskierroksella sellainen löytyikin! Jännästi Kalevala-henkinen koru on silkkaa rihkamaa tunnustaan päätellen, mutta se ei oikeastaan haittaa. (Kunhan en katkaise tämänkin ketjua...)

Samalla reissulla löytyi myös uutta päällepantavaa. Holly & Whyten neuletakkia olin hypistellyt jo useampaan otteeseen, mutta nyt kun se oli 70% alennuksessa niin alkoi loppua syyt olla ostamatta. Alerekistä löytyi myös raidallinen trikoohame, joskin totesin ettei siitä oikeastaan ole apua työvaatteiden tarpeeseen: kapeassa tuubihameessa on vähän hankala istua satulatuolissa. :P Harmaan t-paidan tilasin Monkin alesta, lopultakin löytyi Se Täydellinen Harmaa T-paita, jollaista olen etsinyt. Vaatepuoli alkaa taas olla muuten aika hyvällä mallilla, mutta vielä pitäisi yksi Suuri Projekti taklata: Farkkutilanne on sen verran hälyttävä, että uudet pitäisi ostaa, mutta mikään (ei edes juhlavaatteiden ostaminen!) ei ole yhtä vastenmielistä ja ikävää puuhaa kuin uusien farkkujen metsästäminen. Toivottavasti leggingsit pysyvät muodissa vielä pitkään.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

| Happy Birthday meeeee



Vietin tällä viikolla syntymäpäivää. En juhlinut mitenkään suuresti niin kuin en viime vuonnakaan, mutta tein pieniä mukavia juttuja: avasin lahjan jonka itse itselleni paketoin, sytytin synttärikynttilät ja join aamuteen kaikessa rauhassa. Tänä vuonna ei tarvinnut ostaa synttärikukkia erikseen, kun naistenpäiväksi ostamani neilikat ovat vieläkin hämmentävän upeita. (Tekisi mieli tunkea monta kuvaa niistä joka postaukseen.)

Päivällä kävin kaupungilla toimittamassa asioita ja synttärishoppailemassa. Oikeasti lähes kaikki tekemäni hankinnat olivat sellaisia, jotka olisin tarvinnut ostaa muutenkin (esimerkiksi meikkivaraston täydennystä ja kosteusvoidetta) mutta kun jätin niiden hankkimisen syntymäpäiväksi, niin tuntui siltä kuin olisin saanut paljon lahjoja. :D Shoppailuseurana olleen siskon kanssa juotiin synttäriteet Houkutuksessa, ja iltapäivällä käytiin toverien kanssa syömässä Deli Chinassa. Isännän kanssa tehdään synttäri-illallista tänään kotona.

Totesin, että syntymäpäivän rauhoittaminen omille kivoille jutuille on ollut paras päätös jonka olen viime aikoina tehnyt. Ei kannata jäädä odottamaan että muut tekevät juhlan, silloin voi olla että joutuu vain pettymään. Ja kun ostaa itse omat lahjansa niin saa varmasti mieleisiä. :)

torstai 20. maaliskuuta 2014

| Lakanoita lakanoita

Minulla on joku juttu lakanoihin.

Kahden hengen huushollissa, jossa ei käytännössä koskaan käy yövieraita, on hyvin rajallinen tarve lakanoille. Käytännössä kolmet lakanat riittävät ihan hyvin, kaksillakin pärjäisi jos olisi ahkera pyykinpesijä. Meiltä löytyy tällä hetkellä viidet lakanat. Meille ei siis tarvitse enää yksiäkään. (Olen tainnut tästä aiheesta jupista ennenkin.)

Mutta silti. Kahtokaa nyt kun nää on niin kivoja (ja osa ihan hävyttömän halpoja, niin halpoja että haistan lapsiorjien veren ja kyyneleet):











Olen selvästi viehättynyt melko yksinkertaiseen tyyliin mitä lakanoihin tulee. Tällä hetkellä ehkä eniten tykkään tuosta alimman kuvan keltaruudullisesta pussilakanasta, siinä on sellaista keveyttä ja raikkautta jollaista talven synkkyyden jälkeen pieni ihminen kaipaa. Huomasin muuten lakanakaupoilla surffatessani, että värikkyys ja ilmava yksinkertaisuus harvoin kulkevat käsi kädessä. Jos se on värikäs, se on sitä jotenkin liian ylitsepursuavan päällekäyvällä tavalla. Jos se on yksinkertainen, se on yleensä mustavalkea (niin kuin suurin osa näistä valitsemistani esimerkeistä). Tuo Elloksen Freddie oli ainoa löytämäni yksilö, joka on täydellisellä tavalla molempia.

Lakanoista puheen ollen, nyt kun kevät on jo kutkuttavasti tulollaan, odotan ihan hinkuna yhtä asiaa: että pääsisi ripustamaan pyykit ulos kuivumaan! (Onko tämäkin taas yksi merkki siitä, että nuoruus on ohi ja olen virallisesti kotirouviintunut?) Keliolosuhteet ulkokuivaukseen olisivat muuten jo melko kohdillaan, mutta tuo tuulenperhana kantaa mukanaan niin paljon pölyä, että puhtaat valkeat lakanat olisivat kohta likaiset ruskeat lakanat jos ne tuonne pihalle erehtyisi ripustamaan. Katujen lakaisua odotellessa...

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

| Brunssia Joensuussa: Surakan baari

Näihin päiviin saakka Joensuu on laahannut kehityksen jälkijunassa mitä brunsseihin tulee. Onneksi Surakan baari korjasi tämän puutteen ja nyt pääsevät susirajankin nuoret hipsterit nauttimaan samppanjaa ja pannukakkuja sunnuntaiaamupäivän ratoksi. 

Käytiin tänään ukkelin kanssa testaamassa tuo Surakan baarin brunssi ja kyllähän se päihitti esimerkiksi taannoin nautitun laiva-aamiaisen ihan kädet pystyssä. Tarjolla oli melko perinteinen brunssisetti: pekonia, munakokkelia (hyvää!), röstiperunaa, voisarvia (söin kaksi koska hyvää), paahtoleipää ja marmeladia, leikkeleitä ja juustoa, hedelmiä, pannukakkuja (ekstrakuohkeita, ekstrahyviä) ja vaahterasiirappia, suklaamoussea, kahvia, teetä, mehua, you name it. Tupa oli melkoisen täynnä, joten paikalle saa nähtävästi ilmestyä joko hyvissä ajoin tai sitten sopivan myöhään ettei tarvitse odotella istumapaikkojen vapautumista. Olin taas huono bloggari ja söin niin innoissani etten muistanut ottaa edes kuvia, joten joudutte nyt uskomaan miun sanaan kun sanon että ruoka oli kaunista ja hyvää ja sitä oli riittävästi. Suosittelen lämmöllä. 


Surakan baari löytyy Taitokorttelista, Rantakatu 11-13, ja brunssia tarjoillaan sunnuntaisin klo 12-15 hintaan 15 euroa/henkilö.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

| Piirongin päällä


Kokosin piirongin päälle viime viikonloppuna sekalaisen seurakunnan ilahduttavia juttuja. Tuo kuparinen kynttilänjalka on ilmeisesti tullut jäädäkseen, sitä ei tee mieli raivata pois vaikka kynttilöitä ei valon lisääntyessä tule enää juuri poltettua. 

Noin yleisesti ottaen vieroksun ajatusta kirjoilla sisustamisesta, mutta tuumasin sen tässä tapauksessa olevan ihan ookoo koska meillä noita kirjoja oikeasti pyörii joka nurkassa. Johonkinhan ne on pantava, niin miksei sitten voisi nostaltaa muutamaa kauniimpaa yksilöä esillekin? Pidän kirjoista esineinä, joten miksi en laittaisi niitä sellaiseen paikkaan jossa ne ovat silmänilona? (Tästä huolimatta en edelleenkään aio värikoodata kirjahyllyäni. Ikinä.) 

Neilikkavaasi nököttää metallivadilla koska kyseessä on se kovan onnen maljakko jonka hajotin puhdistusvimmoissani viime keväänä. Ei se suoranaisesti vuoda, mutta tuumasin että parempi vara kuin vahinko. Ei olisi kauhean kiva yllätys huomata aamulla, että rikkinäinen maljakko on valuttanut kaikki vedet meikän tietokoneelle. 

Tukholman tuliaiset nököttävät myös siinä silmien alla ja käden ulottuvilla. Olen käytellyt L'Occitanen käsirasvaa varoen, kun pelkään että minituubi pääsee loppumaan ihan liian pian. Tulin muuten siihen tulokseen, että asioiden ripustaminen washi-teipillä seinään on blogimaailman suurin huijaus. Tuo kortti kesti seinässä kaksi minuuttia ennen kuin kuului plopp ja sen sai kaivaa esiin piirongin takaa. Toverille oli käynyt sama homma postikortin ja washi-teipin kanssa. Se ei vaan toimi. 

Kiinnostaako ketään muuten lukea tällaisia puolen kilometrin mittaisia selostuksia ei-oikein-mistään? Mietin, että tämänkin kuvituksen olisi voinut kuitata tuolla ensimmäisellä kappaleella ja jättää loput pois. Onko enemmän enemmän? Vai sittenkin vähemmän? Eikun mitä? 

torstai 13. maaliskuuta 2014

| Luettuja: Sinuhe egyptiläinen


Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen (1945)

Tämä kirja on luettu ja kuva otettu tammikuun pimeydessä, kun olin maalla talonvahtina. On siis korkea aika saada se pois jaloista, seuraavatkin luetut jo odottavat vuoroaan. 

Olin vältellyt Sinuhea varmaan kymmenen vuotta jos en kauemminkin, ja muistan miten maalauspiirissä minulta säännöllisin väliajoin tivattiin, että jokos se Sinuhe on luettu ja aina jouduin vastaamaan että no ei ole. Valmistuin sentään maisteriksi kirjallisuus pääaineena ja onnistuin olemaan lukematta Sinuhea opintojeni aikana. Hämmentävää. 

Ja täytyy sanoa että kaikki se välttely ja lykkääminen oli aivan turhaa. En oikein tiedä mikä Sinuhe egyptiläisessä oli niin luotaantyöntävää etten halunnut siihen tarttua (muu kuin tuo kansi. Ehkä se oli tuo kansi?), mutta kun lopultakin aloitin luku-urakan, ei se tuntunutkaan enää yhtään urakalta. Sehän oli kivaa, sujuvaa, jännää luettavaa! Joka päivä töissä mietin vain, että pääsisipä äkkiä kotiin jatkamaan Sinuhea. 

Niin että lukeaa se. Sen paksuutta ei edes huomaa, lupaan. (Paitsi jos yrittää lukea sängyssä selällään.) 5/5 

tiistai 11. maaliskuuta 2014

| Aavistus Aasiaa

Jos Tukholman tuomiset muistuttivat Ranskasta, niin Tampereen Tigerista puolestaan tarttui matkaan Aasian suuntaan viittaavia ostoksia. Keramiikkalautaset ostin sushiaterioita ajatellen. Perustelin tämän itselleni niin, että no pyöreä sushi nyt vaan ei näytä hyvältä pyöreällä lautasella, joten pitää olla kantikas. Paras perustelu ikinä. Ja koska kauniit lautaset. Pikkupurkeissa puolestaan on teetä Sri Lankasta (ihan kelvollisen makuista hirvittävän halpaan hintaansa nähden) ja muistikirja kertoi olevansa bambupaperia. Se on muodoltaan ja ulkonäöltään melkein kuin (sikahalpa) ekoversio Moleskinesta eikä paperikaan ole tuntumaltaan hullumpaa, joten tällaisen muistikirja-addiktin oli ilmeisen mahdotonta jättää se hyllyyn ja kävellä ohi. Toin kaiken varalta siskollekin oman tuliaisiksi.  

Aasian lisäksi yhteinen nimittäjä näille ostoksille oli se, että vaikka ne eivät ehkä olleet ihan ehdottoman tarpeellisia hankintoja, niin niistä tuli hyvä mieli ja keväinen olo ilman että tarvitsi keventää kukkaroa koko sisustuksen uusimisella. (Sekin ajatus alkaa houkuttaa aina näin kevään koittaessa. Olen kuullut, että tämä on universaali ilmiö.) 

maanantai 10. maaliskuuta 2014

| Pieni pala Ranskaa

Tukholman reissulla ei tullut hirveästi shoppailtua. Ostin vähän tuliaisia ja itselleni suklaalevyn (sen joka näkyi täällä), ginipullon, postikortin Fotografiskasta sekä L'Occitanen pienen käsivoidetuubin. Se ei ole luonnonkosmetiikkaa, mutta olen kuullut hyvää merkin käsivoiteista (ja hei kattokaa nyt tuota tuubia kuin se on nätti!). Huomasin vasta kotona, että näissä ostoksissani ei ole kyllä pienintäkään häivettä Tukholmaa, mutta sen sijaan aimo annos Ranskaa. L'Occitane-tuubi kertoo heti etupuolella ylpeänä Made in France ja Elliot Erwittin ihanassa valokuvassa (joka oli pysäyttävä näky valtavankokoiseksi suurennettuna Fotografiskan seinällä) pojottaa taustalla Eiffel-torni. Ehkä tämä on merkki siitä, että minun on mentävä Ranskaan. En vastusta ajatusta.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

| Mestarin opissa



Olin tänään opiskelemassa mummon johdolla, miten loimi laitetaan kangaspuihin. Nyt pitäis vaan raivata kalenteriin tilaa maalla olemiseen, että pääsisi kutomaan. Tekisi mieli tehdä vaikka uudet matot keittiöön ja makkariin.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

| Kurkkaus kaverikotiin









Näiden kamujen kotia katsastettiin jo viime syksynä, mutta nyt toverit ovat asettuneet uuteen osoitteeseen josta sieltäkin löytyy kaunis ja jännä ja ihana yksityiskohta poikineen. Tykkään siitä että tästä kodista löytyy taidetta vähän joka nurkalta ja tasolta, valokuvina, maalauksina ja piirroksina. Alimman kuvan maalaus on mielettömän ihana, toverin omaa käsialaa. Ja hei, tässä kämpässä on ikkunalaudat! Vähänkö olen niistä kade. Samoin kaariovesta keittiön ja eteisen välissä, keittiön puisesta työtasosta ja harmaansävyiseksi maalatuista eteisen seinistä. Mutta sillä tavalla inspiroituneesti kade.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

| Terveiset Tampereelta




Kotiuduin tänään Tampereen pikavisiitiltä, olipas mukava käydä kamujen luona taas. (Toivottavasti kamuistakin oli yhtä mukavaa.) Vierailtiin taidemuseossa, korjattiin minun laskiaispullattomuus kauppahallissa, kierreltiin rytkypuoteja (mitään en ostanu), sisustusliikkeitä (mitään en ostanu) ja tietysti Tigerissa käytiin (ostin, penteles). Syötiin Gastro Pubissa (hinta-laatusuhde erittäin kohdillaan!) ja Plevnassa (vähän nihkeä palvelu). Iltapalaksi paistettiin kotosalla lettuja (suosittelen). Nähtiin jopa pienenpieni auringonpilkahdus kun käppäiltiin kotiin kaupungilta.

Tampere on alkanut osoittautua oikein kivaksi kaupungiksi kun on oikeat ihmiset oppaina.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

| Päivä kuvina, tällä kertaa menestyksekkäämmin


Heräsin aamulla yhdeksän aikoihin ja vähän ajan päästä syntyi päätös antaa päivä kuvina -postaukselle uusi mahdollisuus. Aamupalalla selailin sisustuslehtiä ja yritin keksiä, miten vessasta saisi kivan näköisen tekemättä mitään laatoitukselle. Ei tullut neronleimauksia.



Aamupalan jälkeen tein juttuja, joita jokainen normaali ihminen tekee kun on muutama päivä vapaata: pesin pyykkiä, tyhjensin keräyspaperilaatikon, imuroin lattiat ja pyyhin tasot. (Ai normaalit ihmiset ei siivoa vapaapäivinään? No, suit yourself.) Siivoamisen jälkeen sipistelin ja näpertelin taas vähän purkkien kanssa.

Puoliltapäivin muistin että voisi syödä jotain lounaan tapaista. Putsasin jääkaapista eilisen kanasalaatin tähteet parempiin suihin ja selasin lisää sisustuslehtiä.



Ruuan jälkeen ripustin jo toisen satsin pyykkejä ja tuumasin miljoonannen kerran, että pyykkipojille pitäisi hankkia joku muovipussia kivempi/fiksumpi säilytysratkaisu. Sitten tein vaateinventaariota todetakseni vain, ettei varastostakaan löytynyt mitään, mikä auttaisi tämänhetkiseen vaatekriisiin. (Kaikki on kulahtanutta, nukkavierua, epäsopivaa tai epämieluisaa. Perhanan kevät.) Ompelin napin jakkuun, josta se putosi jo syksyllä. Keitin iltapäiväteetä ja söin sen kanssa pari palaa laivalta ostettua appelsiinisuklaata. (Laivalta sai tummaa suklaata, edistystä!) Samalla katsoin Netflixistä pari jaksoa The Inbetweenersiä. En ole vieläkään osannut päättää, onko sarja hyvä, huono vai jotain siltä väliltä. Ehkä juuri siksi sitä on pakko katsoa.

Kolmen aikaan aloin laittaa ruokaa (tonnikalapastaa).  Isännän kotiuduttua syötiin ja minä kokosin itseni ja sitten suunnattiin melkein  naapuriin toverin synttärikahveille. Niin ne kamut vaan täyttää pyöreitä, hurja. Ja kun juteltiin muiden kahvivieraiden kanssa, kaikille kuului vain työtä ja arkea. Todettiin, että tätäkö se aikuisten elämä on? Että kun nähdään, kenellekään ei kuulu muuta kuin töitä. Mälsää.



Vieraisilla hujahti reilut pari tuntia ja maha täynnä kakkua oli hyvä alkaa näprätä blogin ulkoasun kanssa. (En ole varma onko se nyt ihan kohdillaan, pitänee askarrella sen kanssa lisää paremmalla ajalla.) Puoli yhdeksän maissa löysin itseni pakkaamasta taas reissukassia, tuli tehtyä suhteellisen ex-tempore -päätös lähteä huomenna Tampereelle toverin luo.

Ja nyt mie oon tässä, tekemässä tätä kilometrin mittaiseksi venähtänyttä postausta. Seuraavaksi iltapalan kautta pesulle ja nukkumaan, huomenna seikkaillaan taas!