| Memorabilia

Jokin aika sitten siivouksen yhteydessä aloin penkoa pientä koria, johon olen vuosien mittaan tuikannut milloin mitäkin esineitä, joilla ei ole ollut käytännön tarkoitusta mutta joita ei ole raaskinut heittää menemäänkään. Esineitä, joihin on liittynyt joku muisto. Memorabiliaksikin tällaista sälää kutsutaan. Siivouksen yhteydessä havaitsin osan tavaroista roskiinheittokelpoisiksi, osa päätyi johonkin tarkoituksenmukaisempaan paikkaa kuten ompelurasiaan (vaatteiden varanapit, esimerkiksi). Sitten oli niitä, joilla ei ole muuta kuin tunnearvo.

Ilosaarirockin ja Viscultin vapaaehtoisnimikyltit.

Kivi, joskus joltain rannalta mukaan poimittu. En enää muista mistä tai miksi.

Kaulakoru, jota nuorempana käytin niin antaumuksella, että se on kulunut lähes poikki.

Plektra, josta en pysty sanomaan, miltä keikalta tai keneltä muusikolta se mahtaa olla peräisin.

Kun pähkäilin näiden esineiden säilyttämistä, tulin siihen tulokseen, että merkityksellisin on kaulakoru. Viscultin ja Ilosaarirockin vapaaehtoisuudet muistan ilman muistoesineitäkin, ja niistä on merkintä myös CV:ssäni. Kivellä ja plektralla ei sinänsä ole arvoa, koska en pysty enää yhdistämään niihin mitään tiettyjä muistoja. Kaulakoru sen sijaan palauttaa mieleen tietyn ajanjakson elämästäni. Pystyn yhdistämään siihen tilanteita, paikkoja ja ihmisiä. Se on muistoesine, joka minun kannattaa säilyttää.

Tavarapaljouden lisääntyessä (ja varsinkin tilan säilyessä rajallisena) tällaisia valintoja joutuu tekemään, enkä ole siitä varsinaisesti pahoillani. Pidän mieluummin muistot korvieni välissä kuin säilytän pölyyntyvää sälää, jonka otan esiin ehkä kerran kolmessa vuodessa.

| Tampereen tuomiset ja uudenvuodenlupaus gone wrong

Tampereen Tigerista ostin tämmöiset tuliaiset itselleni. Menin sisään aikomuksena ostaa vain nuo kulhot, kävelin ulos jakkaran kanssa. Näitä sattuu.

Tästä päästään sujuvasti siihen, että tammikuun alussa suunnittelin vielä vakavissani uudenvuodenlupauspostausta (tulipas taas yhdyssanajärkäle), jonka teemana olisi vähentäminen. Lähinnä tavaran vähentäminen, sitähän tässä elämässä on ihmisellä liikaa. Meikällä ei vielä hirveämmin ole kiireitä tai vastuita joita pitäisi vähentää, niiden aika on varmaan sitten joskus nelikymppisenä.

Sitten tuli Tampereen reissu shoppailuineen. Sitten pyysin siskoa tuomaan Ikea-reissulta tuliaisiksi seinäkellon. Sitten piipahdin vielä kirppiksellä ja kannettuani sieltäkin tavaraa kotiin totesin, että voin vissiin antaa palttua tavaranvähennyshurskasteluille vähäksi aikaa. On tullut tässä tammikuun aikana hankittua enemmän uutta omaisuutta kuin koko viime syksynä (ehkä). Mutta kai se vähän niin menee, että välillä vähemmän, välillä enemmän, kunhan joku tolkku pysyy.

Joka tapauksessa vähentäminen on vuoden teema, sille löytyy oma tunnistekin jonka alta voi käydä kuikuilemassa aiempia tekstejä aihepiiriin liittyen. Tarkoitus on kirjoittaa aiheesta jatkossakin, vaikka tammikuussa tuli vähän repsahdettua.

Vaatekaapin siivous | Wardrobe clean-up

Tällainen määrä niitä vaatteita sieltä vaatekaapista sitten lähti. 

Osa pysyvästi, osa palatakseen jo tänä syksynä, osa viimeistään ensi keväänä.

Mitä kaappiin sitten jäi?

Ei ole pinot ihan särmässä. :P

• Alusvaatteet + sukat
• 3 neulepaitaa
• 3 puuvillaneuloksista/trikoista siistiä puseroa
• Kukkakuvioinen kauluspaita
• 3 neuletakkia (musta, harmaa, keltainen)
• Maastokuvioinen pitkä kauluspaita
• Punamusta flanellipaita
• Musta pilkkumekko
• H&M:n mustaharmaa neuletunika
• Merimiessininen hihaton puuvillamekko
• Musta mekko
• 2 shortsit (farkku- ja vakosametti)
• 2 hametta (ruskea vakosametti, hopeanvärinen Konttilöydös) - näiden käytetyksi tulemista epäilen eniten
• 2 farkut (siniset ja mustat)
• 5 toppia (2xmusta, harmaa, valkoinen, printtikuvioitu) - kun kelit kylmenee, osa lähtee varastoon
• 2 x legginssit (kiiltävät & pitsi-)
• 3 x sukkahousut (mustat, harmaat ja siniset)
• 2 x yöpaita
• 2 x treenipaita
• 2 x kotipaita (t-paita, pitkähihainen)
• 2 x kotihousut (harmaat ja siniset collegepökät)
• fleecetakki
• salihousut
• tuulihousut
• villasukat

Onhan noita tuossakin jo enemmän kuin luulisi tarvitsevan, mutta ainakin ne mahtuvat nyt siististi kaappiin niin, että sieltä näkee mitä missäkin hyllyssä on (ja myös muistaa!) Kun säät kylmenevät, vaatevalikoimasta osa siirtyy taas varaston puolelle ja otan sieltä käyttöön muhkeimmat neuleeni. 

Raportoin ehkä jossain vaiheessa kokeilun edistymisestä. Helpottaako tämä elämää, onko olo kevyempi kun on vähemmän vaatteita valikoitavana? Löytyykö päällepantava nopeammin? Se selviää seuraavassa jaksossa. 

PS. Panin muuten mekkopuolelta yhden yksilön suoraan Huuto.nettiin, sen verran kauan se on ollut käyttämättömänä. Kyseessä on tässäkin postauksessa nähty kermanvärinen röyhelömekko ja Huuto.net-sivuhan löytyy täältä näin. Ei oo hinnalla pilattu!  

So I did the wardrobe clean-up I was planning for. First picture is the clothes that I put in the storage until I miss them, the second is the clothes I kept in the closet. There is a long list of shirts, knits and jeans that I still have in there, and I guess I could do with even less. I also have my doubts about some pieces of clothing - I think I won't be wearing them in the next two months or so. Well, that just means I don't really need them and can pass them on. 

Vaatteiden karsimisesta | On Reducing Clothes

Edellisessä blogivinkkauksessa mainitsinkin jo aikeistani palata kuuden vaatteen haasteen jalanjäljille. Kyseinen haaste levisi blogimaailmassa ja julkkistenkin parissa kolmisen vuotta sitten ja yritinpä siihen osallistua itsekin, mutta melko huonoin tuloksin. Ideana oli siis pärjätä yksi kuukausi kuudella perusvaatekappaleella ja näin osoittaa, että emme oikeasti tarvitse aivan järjetöntä määrää vaatteita kaappeihimme kun vähemmälläkin pärjää.

Pakkaushommia ennen Tanskaan lähtöä.

Mitään yhtä äärimmäistä en ole tällä kertaa tekemässä, vaan tarkoitukseni on selvittää, mitä vaatekaappini sisältämiä vaatekappaleita oikeasti käytän ja mitkä ovat turhaa tilan täyttöä. Ajatuksena olisi pakata suurin osa vaatteistani laatikkoon tai kassiin ja viedä varastoon ja katsoa, missä vaiheessa alan kaivata jotakin varastoon vietyä vaatekappaletta. Veikkaan, että aika moni saa jäädä varastoon pitemmäksikin aikaa. 

Vaatekaapin siivousta pari vuotta sitten

Tämän tapaista ajatusta olen muhitellut otsalohkoni takana jo viime syksystä saakka, kun Tanskasta kotiuduttuani järkytyin omistamieni vaatteiden paljoutta. Kun matkaan lähti yhden matkalaukullisen kanssa, ehti tottua siihen ettei päällepantavaa ole kovinkaan suurta valikoimaa ja että kaapista löytyy aina yhteensopivia vaatekappaleita. (Tosin tulihan niitä sieltäkin vaihdosta sitten osteltua, höm.)

Tällaiset kokeilut ovat syksyllä siitä harmillisia, että silloin on kaikkein ihanteellisin aika pukeutua monipuolisesti. Mutta toisaalta, nyt on mahdollisuus ottaa niitä monipuolisia vaatteitaan sieltä varastosta käyttöön. Jos ei tule otettua, niin turha ruikuttaa.

Palaan asiaan kunhan olen tehnyt vaatekaapin siivouksen.

I have a plan to reduce the amount of clothes in my closet to a minimum and pack the rest to a box or a sports bag and put them to storage. Then I'll see which pieces of clothing I want to have back to use and which are the ones that I don't even remember existing. This way I'll have some kind of idea on what kind of clothes I actually need in everyday life and thus make dressing up in the morning much less time-consuming.

Kun meikittömyys alkoi näyttää hyvältä | When Make-up-less Started Looking Good

90-luku on alkanut nostella päätään yhdessä jos toisessakin muodossa. Ihan tässä vähälle aikaa sekä Nelliinan vaatehuoneessa että Kaikki mitä rakastin -blogissa (jota varmaan kaikki lukee) oli ysäriaiheiset postaukset. Kukkakuvio näytti Nelliinan päällä hämmentävän hyvältä, mutta ennen kaikkea mieleeni jäi kummittelemaan Kaikki mitä rakastin -Eevan tekstistä meikkaamaton Gwyneth Paltrow ja ylipäätään sellainen yhdeksänkymmentäluvulle ominainen huolettomuus. Kaikki ei ollut niin vakavaa, eivätkä ihmiset olleet samanlaisia terveyshippejä kuin nykyisin.  

"En kaipaa viiruiksi piirrettyjä kulmakarvoja, kaksi sävyä liian vaaleaa meikkivoidetta tai kaksi sävyä liian tummia huultenrajauksia, mutta minusta me voisimme oppia jotain 90-luvun valokuvista.

Tärkeimpänä tietysti sen, että täydellisyys on oikeastaan aika... tylsää.

Nykyajan punaisilla matoilla kaikki on viimeistä hiussuortuvaa myöten puunattu, aseteltu, botoxattu ja kiillotettu, mutta kun vertaan nykyajan julkkiksia näihin kuviin, luulenpa arvaavani, kummat naiset olisivat ensivaikutelman perusteella hauskempaa seuraa. " 

Eeva Kolu, Kaikki mitä rakastin

Vasen: Getty Images. Oikea: Kaikki mitä rakastin / Tumblr

Jäin pohtimaan tätä aihetta ja tulin siihen tulokseen, että ainakin omassa arvomaailmassani on tapahtumassa voimakas vastareaktio juuri tuolle nykyajan täydellisyyden vaatimukselle keinoripsineen ja muovikynsineen. Meikkaamattomuus on alkanut näyttää niin kovin paljon paremmalle kuin vimpan päälle väännetty meikki. Meikkaamattomat tai hyvin kevyesti ehostetut tytöt ja naiset näyttävät niin paljon viehättävämmille kuin sellaiset, joista näkee että peilin edessä on vietetty tunti jos toinenkin. Sama ajatusmaailma on ilmeisesti valtaamassa alaa myös meikkitaiteilijoiden parissa. 

"Pinnalla on siis luonnollinen look, joka jättää suosiolla tilaa ihon pienille epätasaisuuksille, eikä yritä tiukkapipoisesti piilottaa kaikkea. Paksu pakkeli, jolla haetaan photoshopattua lopputulosta on Brucen* mielestä aivan passé. Kiinnostavampaa on jättää ihon luonnollisuus esiin, olkoonkin, että siinä olisi niin sanottuja virheitä."

Jolien toimituksen blogi, *Bruce Mousset, Couleur Caramelin meikkitaiteilija

"Less is more and don’t hide behind your makeup. There is no need to be fully made-up all the time. Keep it light and simple, and if you’re heading out somewhere special, choose one feature to really play up."

Meikkitaiteilija Hilary Jenset 

Lily Cole & Jennifer Lawrence kevyessä meikissä (ei meikittömänä, niin kuin jälkimmäisessä jutussa väitetään).

Näissä merkeissä olen itsekin pyrkinyt vähentämään meikin käyttöä erityisesti arkisin. Juhlameikin kanssa tulee tuhrattua edelleen vähän raskaammalla kädellä, mutta sitäkin voisi alkaa miettiä uudelta kantilta. Sen jälkeen kun aloin käyttää luonnonkosmetiikkaa, kasvojen iho on muutenkin parantunut kummasti joten sitä myös kehtaa esitellä ilman paksua meikkivoidetta. (Mikä onkin muuten yksi pahimpia noidankehiä: huonoa ihoa pyritään peittelemään paksulla meikillä, mikä puolestaan tukkii ihohuokosia entisestään. Normimeikkivoiteet kun sisältävät muun muassa mineraaliöljyjä, jotka aiheuttavat finnejä ja epäpuhtauksia.) Ja totuushan on, että vaikka itsellä olisi millainen rumapäivä tahansa, muut eivät sitä näe vaan kiinnittävät huomionsa lähinnä asenteeseen. Jos unohtaa oman naamansa hetkeksi ja nauraa kavereiden kanssa, ei meikillä tai meikittömyydellä ole mitään väliä.


I have noticed a change in my ideas on what kind of make-up looks good. Today's perfection-demanding tendencies seem outdated and dull and thick make-up mostly boring. And it's not just me who finds natural, light make-up the more appealing option; the make-up artists seem to think so as well. Look how fresh Lily Cole and Jennifer Lawrence look, and hey, you can actually see their own skin under the make-up!