keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Melkein kuin ois ulkomailla. Eiku?

Löysin eilen ruokakaupan leipomohyllystä voisarvia. Voi sitä juhlinnan määrää, niitä nimittäin on ihan liian harvoin tyrkyllä. Päätin että tänään syön aamupalaksi voisarven ja kuvittelen olevani jossain muualla kuin kotona. Vaikka nyt sitten Pariisissa, koska siellä sai maailman parhaita croissantteja paksun kaakaon kanssa aamupalaksi. Ja koska siellä ei ole lunta.


Hetken aikaa sitä melkein uskoi jo omiin harhakuvitelmiinsa; että eihän tämä ole yhtään hullumpaa, voisarvi nassuun ja sitten voisi lukea jotain fiiniä ja shivistynyttä terassilla syksyisessä auringonpaisteessa. 

Todellisuus on valitettavasti toisenlainen. 


Ihana Suomi.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Terveisiä peiton alta

Lauantaiaamuna kurkku oli kipeä. Lauantai-iltana heiluin Halloweeneissa paljain jaloin. Sunnuntaina ei ollut rapula, mutta oli tauti. Kannattiko? 

No jos oikealta kantilta ajatellaan, niin kannatti! Koska nyt voi hyvillä mielin pysyä sängyssä ja ottaa vähän rennommin. Terveenä moisesta lötköilystä potee vaan huonoa omaatuntoa, koska eihän niin voi tehdä jos on terve ja riski nuori ihminen, vaan pitää olla tehokas.

Mie oon muutenkin niitä ihmisiä, joilta ihan tavallinen flunssa vie mehut aika totaalisesti. Ei tarvii olla edes kuumetta ja mie oon silti ihan hyytelöpussi. Eilen illalla tuli vimma että nyt pitää saada taulut seinälle. No se vielä onnistui, kun tein tarpeeksi rauhalliseen tahtiin. Sitten oli pakko pitää huilitauko kun ei vaan jaksanut enempää. Sitten tein sämpylätaikinan ja taas piti huilata sen aikaa, kun taikina kohosi. Mutta sain taulut seinälle ja sämpylöistä tuli hyviä, eli win anyway! 





Tänään päätin suosiolla pysyä sängyssä ja ottaa levon kannalta, jos tämä nyt vaikka jäisi tähän ja huomenna olis jo parempi olo. Harmilliseen aikaan iski taas tämä sairastuminen, kun tällä viikolla piti lopultakin päästä aloittamaan liikuntaharrasteet! Ei sitte, saatana.





Aamusta heti herättyä luin vähän aikaa vihmeränä gradukirjallisuutta, mutta sitten jossain vaiheessa keskittyminen väistämättä herpaantui ja niinpä olenkin viettänyt tässä jo tunnin-pari kuunnellen Morphinea ja lueskellen Matka maailmankaikkeuteen -blogia. On muuten aika mainio, käykäähän tutustumassa! 

...Saa nähdä miten kauan mie oikeasti jaksan tätä makoilua kunnes iskee taas vimma tehä jotain. 

maanantai 29. lokakuuta 2012

Vaalikukka

Jotain iloa näistäkin vaaleista oli, vaikka oma ehdokas ei mennytkään läpi.


Sain nimittäin lauantaina vielä vaalimainoskukan. Taka-ajatuksista viis, kaikki kukat otan riemulla vastaan mitä annetaan.

PS. Päivitin blogiarvonta-sivua, Hunajaista-blogilla on arpajaispalkintona hillittömän hieno rottinkituoli! Omnomnom.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Arvontoja nyt ja jatkossa

Itse en ole vielä päätynyt siihen pisteeseen, että pitäisin omassa blogissani arvonnan (ehkä joskus, ehkä ei), mutta sitä odotellessa voitte käydä osallistumassa muiden järjestämiin arvontoihin. Olen niitä teille ystävällismielisesti (ja vähän ehkä oma lehmäkin ojassa maaten) koonnut uuteen välilehteen tänne näin. Muistakaa käydä tarkastamassa tuo blogiarvontoja-sivu säännöllisin väliajoin, yritän pitää sitä ajan tasalla niin, että päättymässä olevat arvonnat ovat aina ylimpänä. Jos olen oikein vihmerä, muistan ehkä jopa mainita postausten yhteydessä jos sivua on päivitetty. 

Ei muuta kuin arpaonnea tasapuolisesti itse kullekin! 

This is Halloween: Sadako The Ring -elokuvista

Tästä ekana taustamusiikkia soimaan:



Eilen siis vietettiin kaveriporukalla Halloweenia naamiaisten merkeissä. Paikkana oli tunnelmallinen erämaja metsän keskellä, näytti muuten melko aavemaiselta täysikuun valossa. Viime vuonna samoissa pirskeissä olin Sofi Oksanen, tänä vuonna Ringu-elokuvien Sadako (se pelottava telkkarista ryömivä tyttö). Harmi, että kumpikin asu jäi vähän huonolle dokumentoinnille koska itse olin lopputuloksiin melkoisen tyytyväinen ja viime vuoden asusta sain sen verran kehuja että siihen meinasi ihan häkeltyä. Tänä vuonna onnistuin menestyksekkäästi säikäyttämään ihmisen tai pari, eli jonkinlainen suksee sekin.

Mutta tosiaan, tänä vuonna asun oli tarkoitus näyttää jokseenkin tämän suuntaiselta:

Kuvalähteet: 1. Täältä, 2. täältä ja 3. täältä

(Viittauskohteena käytin tosiaan nimenomaan alkuperäistä, japanilaista versiota, toim. huom.)

Asuun tarvittavista materiaaleista peruukki kustansi eniten, noin 15 euroa netistä tilattuna. Lisäksi tarvittiin vähän erilaista kosmetiikkatavaraa sekä valkoinen lakana (2 euroa Kontista), josta ompelin mekon. 


Hiustensuoristusgeelillä peruukista sai vähemmän sähköisen. Talkki auttaa ihomaalia pysymään paremmin ja alle levitettävä perusvoide ehkäisee ihon kiristämistä. Nuo ihomaalit oli ihan onnetonta halpiskamaa jonka levittäminen iholle tasaisesti oli käytännössä mahdottomuus. Lisäksi käytin tummanharmaata luomiväriä, jota levittelin onnettomalla halpis-poskipunasudilla josta irtosi varmaan puolet karvoista ensimmäisellä käyttökerralla. Pitäis tähän ikään mennessä jo tietää, että halvalla ei saa hyvää. Jos olisin raaskinut maksaa enemmän kuin kolme euroa, olisin ehkä saanut sudin jota voisi käyttää toistekin. Bleh.

YouTube on pullollaan erilaisia meikkitutoriaaleja, itse havaitsin tämän melko hyväksi ja selkeäksi: 




Lopputulosta ehdin kuvailla takapihalla sillä aikaa kun isäntä maalasi omaa naamaansa.

En tajunnut poistaa kynsilakkoja varpaista, mutta väri oli onneksi henkeen sopiva.

Pitsi löytyi äidin kangasjemmoista. Mekon repiminen ja 'homehduttaminen' oli melko hauskaa.

Stare.
Kaverien otoksia en ole vielä nähnyt, mutta omalla kameralla ei nyt sitten tämän parempia kuvia ole kun tuli vähän kiire lähteä niin en ehtinyt pyytää isäntää hotailemaan kunnollisia kokovartalokuvia. Jalusta, kuka hankkis mulle jalustan? Joulupukki? (PS. Uus kamera ois kans kiva.)

Olisko kellään muuten kiinnostusta nähdä sitä Sofi Oksas -asua tai osia siitä? Tökkikää vaikka tuota Tyktyk-toimintoa tuossa alla jos kiinnostaa ettekä jaksa kirjoittaa sitä kommenttiin. 

perjantai 26. lokakuuta 2012

Arpaonnea

Tässä viime aikoina onni on potkinut erinäisissä arvonnoissa suorastaan hämmentävän tiheään. Yksi onnenpotku sattui Pupulandia-blogin Jolie-arvonnassa, jossa voittajat saivat siis valita Jolie-luonnonkosmetiikkakaupan valikoimista mieleisensä palkinnon. (Niin että kiitos vain sekä Jennille että Jolien tyypeille!) Minä valitsin Terre d'Oc-merkin ripsivärin, kun halusin kokeilla että miten luonnonaineksista tehty ripsari pärjää 'tavalliselle' ripsivärille. 

Viime viikolla postilaatikossa odotti kiva kirje. 


Ja kuoren sisältä löytyi kaunis paketti kivan saatekirjeen kanssa. Vähän aikaa piti hypistellä ennen kuin raaskin aukaista tuon kääreen.


Ja tämmöinen kaunis pakkaus sieltä kääröstä kierähti esiin.


Kerran olen tätä testannut ja täytyy myöntää, että miun rima on ripsivärin suhteen sen verran korkealla, että ei tämä vedä vertoja normiripsarille. En tietenkään tajunnut ottaa kuvia, mutta onneksi Halo-blogin Hannamari on tehnyt sen ja myös kirjoittanut aiheesta kattavasti. Vähän ehkä pani miettimään, kun Hannamari mainitsi tavallisten kemikaaliripsarien sisältävän syöpää aiheuttavia aineita. Se kyllä nopeasti kallistaa vaakaa luomuripsarin suuntaan vaikka se vähän helpommin lähteekin valumaan, jos silmistä vuotaa vettä ja vaikka se vähän jättääkin paakkuja vaikka kuin harjais. 

Mutta katsellaan nyt. Otan Terre d'Ocin vakituiseen käyttöön kunhan entinen ripsarini loppuu. Palataan asiaan sitten muutaman kuukauden käytön jälkeen ja katsotaan mikä on lopullinen tuomio. 

Nyt mie lähen maalle ja veikkaan että seuraavan kerran tulee Halloween-henkisiä kuulumisia, ehkä vasta ensi viikon puolella. Kassellaan, miten hurjat on meiningit viikonloppuna. 

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kirjoitusinspiraatiota

NaNoWriMon inspiroimana (ja koska aamulla oli kiva kölliä peiton alla läppärin kanssa) kaivelin teille kuvan jos toisenkin jotka liittyvät jollain tavalla kirjoihin ja kirjoittamiseen.









1. & 2. Evan Robertsonin tyylikkäitä kuvaprinttejä saa Etsystä.
3. Kirjakauppa Shakespeare and Company. Kuva täältä
4. Gabriel Garcia Marquéz  
5. Mika Waltari 
6. Virginia Woolf 
7.  Jack Kerouac
8. Little Book Things
9. The Old Man and the Sea 
10. The Great Gatsby
11. Seasonal Love
12. Tea, Coffee and Books
13. Jezebel
14. Nanowrimo.org
15. Ihanat Prylar -muistikirjat bongasin Matka maailmankaikkeuteen -blogista ja aloin heti himoita niitä itsellenikin.
16. Julisteet NaNoWriMon merchandise-puodista


NaNoWriMo tulee, oletko valmis?

Ensi torstaina se alkaa! Marraskuun ensimmäisenä päivänä pyörähtää jälleen käyntiin National Novel Writing Month eli tuttavallisemmin NaNoWriMo, jonka perimmäinen tarkoitusperä on kannustaa ihmisiä kirjoittamaan. Tässä tapauksessa kirjoittamaan 50 000 sanan pituinen romaani kuukaudessa.




Se on ihan älyttömän hauskaa eikä ollenkaan mahdotonta, terveisin olen osallistunut kolmena vuonna ja voittanut kahdesti. Viime syksynä oli vähän muita kuvioita sotkemassa keskittymistä joten voitto jäi haaveeksi ja sanamäärä muistaakseni jonnekin 20 000 paikkeille. Ja romaanini henkilöt jumiin Moskovaan. 

Tässä vaiheessa tarkennettakoon, että kukin siis kilpailee itsensä kanssa, ja voittoon tarvitaan vain 50 000 sanaa määräaikaan eli marraskuun viimeiseen päivään klo 23.59 mennessä.

Itse en tänä vuonna edes haaveile osallistumisesta, kun on tuo yksi penteleen gradu joka huohottaa niskaan. Toki voisi yrittää kirjoittaa gradun kuukaudessa, mutta veikkaan että jälki ei olisi ihan toivotunlaista. NaNoWriMon kauneushan on tosiaan ajatuksessa "ei se laatu, vaan se määrä". Eli tarkoitus ei missään nimessä ole kirjoittaa kuukaudessa valmista, julkaisukelpoista romaania vaan ihan vain karkea luonnos joka saa polveilla ja hypähdellä ja tehdä kaikkea kummallista kirjoitusvirheineen päivineen. Pointti on se, että yhtään romaania ei kirjoiteta kerralla täydelliseksi, vaan tärkeintä on että saa itsestään irti sen ensimmäisen luonnoksen jota sitten voi halutessaan editoida ja muokata. Tai sitten ei, niin kuin esimerkiksi minun tapauksessani. Minä kirjoitan vain ja ainoastaan sen ensimmäisen luonnoksen, jota en koskaan näytä kenellekään mutta vitsit että se on hauskaa



NaNoWriMo sopii kaikille, jotka ovat koskaan haaveilleet kirjoittavansa romaanin. Vaikka vain kerran, ihan vähän, mielensä perimmäisessä sopukassa. Lisätietoa löytyy osoitteesta www.nanowrimo.org, joten sinne vain kaikki joita vähänkään alkoi kiinnostaa! Koska mikään ei ole hienompaa kuin istua arki-iltana irkkupubin tai jonkin kahvilan nurkassa läppärin tai muistikirjan kanssa ja olla oman elämänsä Hemingway tai J.K.Rowling. 

Kuvat lähteestä www.nanowrimo.org

tiistai 23. lokakuuta 2012

Kuopion keikan tuliaiset

Eilisaamuna olin vallan tohkeissani kun aamu valkeni kauniin kuuraisena ja aamupäivä menikin pitkälti takapihalla heiluessa kun ei vaan malttanut olla sisällä. 


Takapihalla heiluminen tarkoitti käytännössä muun muassa viikonlopun ostosten valokuvaamista ja muuta randomia vammailua. Onneksi on aita välissä, ettei naapurit pidä ihan omituisena.

Vaatepuoltahan tuolta reissulta ei tullut ostettua (onneksi!) mitenkään hirveästi. Yhdet paksut legginsit ja pehmeänpörröisenlämmin harmaa fleece-huppari olivat järkevän (kotona aikansa kuluttavan) järkinaisen järkevät ostokset.  Sen fleece-takin vaihtoehtona oli huikean hieno, tummansininen vakosamettijakku jossa oli - iiih - nahkapaikat kyynärpäissä! Fleeceä vai vakosamettia, kas siinä dilemma. Lopulta järki ratkaisi, ja ostin halvemman ja tarpeellisemman fleecenutun muuten vain älyttömän paljon päheämmän vakosamettijakun sijasta. Ehkä se jakku joskus tulee alennukseen. 

Ikean ostokset on enimmäkseen tässä. Jotenkin puolivahingossa tuli kerättyä kaikenlaista metallikamaa. Uunivuokassa isäntä saa kypsytellä porsaankyljyksiä, muki menee hammasharjan kaveriksi, koukut keittiöpyyhkeille ja kulhoon voi tehdä vaikka salaatin. Tuo takana oleva hökötys on alkuperäiseltä funktioltaan viinipulloteline, mutta mie ajattelin sulloa sen meidän roskakaappiin muovipussien säilömishärveliksi. Saanpahan sen kolmannen roskasankon metallipurkkien kierrättämiseen, hahaa! 

Kuvasta puuttuu vain suuri muovinen säilytysloota, johon on tarkoitus tellätä kaikki talvella käyttökelvottomat kengät ja viedä se varastoon. Opin muuten sen laatikon etiketistä, että vauvoja ei saa laittaa laatikkoon. Miusta kun olis ollu niin kätevää. (Opin myös sen, että noita laatikoita ei kannata ostaa muualta jos on suunnitteilla reissu Ikeaan. Terveisin hintaero muihin nähden noin -10 euroa.) 


Ja ihan vähän piti jo ennakoida tulevia aikoja: 



Pieni joulupukki löytyi Ikeasta ja kuusenmuotoinen pannunalunen kirppikseltä. Tosin ajattelin ihan vaan ronskisti ripustaa sen oveen, seinälle tai ikkunaan. Ei meillä koskaan mitään pannunalusia kuitenkaan käytetä ja tuo on ihan liian hieno semmoseen tarkoitukseen. Nämä menee vielä jonnekin komeron perimmäiseen syöveriin odottamaan otollisempia aikoja, ensin mie otan vielä viimeisenkin ilon irti syksystä ennen kuin siirrytään seuraavaan sesonkiin. 

maanantai 22. lokakuuta 2012

Kuopion keikka

Viikonloppua vietettiin lähtemällä tyttöporukalla Kuopioon ostosreissulle. Kun kello soi lauantaiaamuna seitsemältä tuntui vähän siltä että onko tässä nyt mitään järkeä, mutta kyllä hyvän asian vuoksi kannattaa uhrata muutama tunti aamu-unia. Seura oli enemmän ja vähemmän pirteää ja päivä valkeni vastoin kaikkia odotuksia aurinkoisena joten mikäs meillä oli huristellessa kohti Kuopiota. 




Puoli yhdentoista aikaan oltiin perillä ja alkoi ankara puotikierros. Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin iski näläkä joten otettiin suuntimat kohti King's Crownia jonka T oli bongannut netistä ja jota oli kehuttu hyväksi ruokapaikaksi. Melkein meinattiin jo kääntyä ovelta pois, kun näytti siltä että paikka on tupaten täynnä. Ystävällinen pariskunta kuitenkin vapautti oman pöytänsä meidän käyttöön, joten ei tarvinnut lähteä etsimään evästä muualta. 


Ja oliko muuten ruoka ehkä hyvää! Itse tilasin härkäleivän kanttarellikastikkeessa ja ensimmäisen suupalan jälkeen olin ihan taivaissa. Tytöt söivät muun muassa katkarapurisottoa ja talon hampurilaisen eikä niissäkään kuulemma ollut valittamista. Tunnelma oli mukava ja tarjoilu ystävällistä, joten voin kyllä suositella paikkaa muillekin Kuopion kävijöille.  


Ruuan jälkeen käytiin vielä tarkastamassa kirpputori Citypörssi, ja täytyy sanoa että melko ankea ja suttuinen vaikutelma paikasta kyllä jäi. Ahtaat käytävät ja pienet, sotkuiset myyntipaikat eivätt tehneet mitenkään hyvää vaikutusta ja hinnat oli melko kovia. Eniten hiersi ilmiselvä rahastaminen tavaroilla, joita saa *krhm* Ikeasta paljon halvemmalla.

Seuraavaksi suunnattiinkin siis Ikeaan. Alun perin oli puhe, että jätetään se kokonaan väliin kun siellä menee kuitenkin niin hirveästi aikaa. Sitten kuitenkin alkoi itse kukin vähän fiilistellä että no jos kuitenkin mentäis kun ois semmosta ja tämmöstä pientä ostettavaa sieltä. Sitten sovittiin, että kierretään ensin keskustassa ja sitten jos vielä jaksetaan niin lähdetään Ikeaan. Ja ei mitenkään liene yllättävää, että kyllähän me jaksettiin.


Tyttöjen kanssa oli kivaa kierrellä, kun ei ollut kiirettä eikä hoppua mihinkään. Itse keräsin lähinnä pientä käyttötavaraa, mutta mukaan lähti myös pari vähän isompaa pakkausta joiden autoon mahtuminen olikin sitten oma jännitysmomenttinsa.

Olin ihan innoissani kun huomasin, että Ikeasta saa yhä aivan samannäköistä junaratasettiä jollainen meillä oli lapsena (ja on kai se vieläkin jossain tallessa). Sitä piti jäädä toviksi ihailemaan ja hypistelemään. Siitä tosin pöyristyin, että nykyisin noiden palikoiden liitoskohdat on muovia! Sitä tuhisin ja puhisin tovereille, että eihän tämmönen nyt ole mistään kotoisin, kyllä ne MINUN nuoruudessa oli puuta niin kuin muutkin osat! Melkein tekis mieli etsiä meidän junarata porukoiden luota ja leikkiä vähän. Ihan vähän vain.


Kotimatkalle lähdettiin auto äärimmilleen sullottuna ja yhden pienen hirvivälikohtauksen (ei se kyllä silloin ihan niin pieneltä tuntunut!) jälkeen päästiin turvallisesti perille. Yöksi mentiin toveri S:n luo ja ilta meni mukavasti rupattelun, saunomisen ja lämpimien leipien merkeissä. Tuntui melkein joululta, kun kaikki istuivat lattialla availemassa ostosnyssäköitään ja ihailemassa saaliitaan. 

Seuraavana aamuna paistelin tyttölöille amerikkalaisia pannukakkuja ja sitten tehtiin vielä kirppiskierros ennen kuin suuntailtiin kukin kotia kohti. Kirpputorikeikalta mukaan lähti varsin vähän mitään, mutta ehkä parempi niin.

Reissun saaliita esittelen sitten huomenissa!

perjantai 19. lokakuuta 2012

Lisää liikuntavermeitä

Käytiin isännän kanssa tänään kaupoilla. Toinen ihan vapaaehtoisesti ilmoitti tarvitsevansa paitoja ja kysyi lähdenkö makutuomariksi. Vastaus oli "no jooooo, voinhan mie lähteä" mutta oikeasti olin tietysti ihan täpinöissäni kun pääsee kerrankin valkkaamaan vaatteita jollekin muulle kuin itselleen. 

Totuushan tietysti oli toisenlainen, eli a) tarjonta oli tosi ankea, b) hyvin harvat ehdotukset meni oikeasti läpi ja c) minkäs sille voi kun toisella harteita on kuin ladon ovella eikä hintelälle trendipojalle suunnitellut kamat mahdu päälle. Niin että vaikka miten olenkin aina kitissyt siitä, että miksi miesten ainoa puolijuhlalliseksi katsottu vaate tuntuu olevan ruutupaita, niin ruutupaitaan päädyttiin tällä(kin) kertaa. Kun muuta vaihtoehtoa ei vaan ole, jos isäntä kieltäytyy sekä villatakeista että v-pääntiestä. Vaarinpaidan onnistuin sille sentään tuputtamaan, höhöhöhö. 

Mutta niin, vaikka varsinaisesti oltiin ostamassa ukolle pyhäkampetta niin itse kuitenkin loppujen lopuksi tuhlasin eniten. Lopuksi piipahdettiin nimittäin Sportiassa hankkimassa mulle sulkapallovermeet. 


Nyt on kamat kunnossa, sit ei muuta kun hutkimaan! Sen verta arvokkaat systeemit olivat alennuksesta huolimatta, että näitä ei kärsi jättää nurkkiin pölyyntymään. 

(Tarkkasilmäiset ja minut pitkään tunteneet havainnevat tästä kuvasta jotain poikkeuksellista - muutakin kuin sen, että kyse on liikuntavälineistä. Katsotaan hoksaako joku.)

PS. Huomenna lähdetään tyttöporukalla Kuopioon, saa nähdä mitä siitä seuraa. Luultavasti ainakin lovia lompakoihin. :D

torstai 18. lokakuuta 2012

Ihana puoti: Sarustiikka

Nyt tulee älyttömästi kuvia. Maanantaisella syksyretkelläni piipahdin myös Taitokortteliin ja Sarustiikkaan, jonka omistajalta sain luvan ottaa kuvia ja laittaa tänne muidenkin ihailtavaksi. Voisin kehua ja selittää miten ihanasta ja kauniista paikasta on kyse, mutta se on turhaa kun kuvat puhuvat puolestaan. 

Liike sijaitsee vanhan tiilirakennuksen yläkerrassa, eikä äkkinäinen välttämättä edes hoksaa rakennuksen päätyyn jäävää sisäänkäyntiä. Samassa rakennuksessa toimii myös Galleria Kohina sekä taidetakomo Tulikiila. 












Joulujutut ovat alkaneet pikkuhiljaisen valloituksensa myös täällä.

Olisipa omakin astiakaappi tämän näköinen.







Tästä laarista löytyi myös meidän yöpöydille uutta ilmettä




Näitä kuvia selatessa huomasin, että kellot ja peilit ovat toistuva teema Sarustiikan sisustuksessa
- vai pitäisikö ehkä kuitenkin puhua esillepanosta?



Tuolta löytyy varmasti lahjaidea jos toinenkin ja paljon kaikkea ihanaa hilpettä omaankin kotiin. Sisustusihmisille ja muuten vain kauniista asioista tykkääville suosittelen ehdottomasti vierailemaan Taitokorttelissa ja Sarustiikassa.

Ja kun joku kuitenkin sitä epäilee, niin tämä ei siis ole mitenkään sponsoroitu postaus enkä ole saanut tästä hyvästä mitään itselleni. Muuta kuin hyvän mielen ja ison kasan kauniita kuvia, joita tulee fiilisteltyä varmasti vielä useaan kertaan.