| Pitsiliinan uusi elämä eli superhelpot kierrätys-DIY-joulukoristeet

Pitsiliina, tuo liinavaatekomeroiden vakioasukas ja kirpparipöydistä tuttu toveri. Varsinkin jos suvussa on tai on joskus ollut käsityötaitoisia ihmisiä, pitsiliinoja tuppaa löytymään joka nurkasta. Tiedätte varmaan tyypin: niitä pieniä, monesti pyöreitä, hassunvärisistä langoista virkattuja joita kukaan ei oikeastaan nykyisin enää käytä niiden alkuperäiseen tarkoitukseen.

Tässä taannoin punnittiin siskon ja äidin kanssa eräänkin pitsiliinaröykkiön kohtaloa, kun ukaasi kävi että jos ette halua pitää niitä niin myykää tai polttakaa. Polttaminen ei luonnollisestikaan ollut se ykkösvaihtoehto, joten kirppiskasan kokoamisen jälkeen jäljellejääneiden yksilöiden kohtalo oli vähän kysymysmerkki. Tovi siinä pyöriteltiin ja ihmeteltiin kunnes tuli puhe tärkkäämisestä ja idealamppu syttyi. Ja näin se käy:

Ensinnäkin tarvitaan se pitsiliina. Mieluusti sellainen, joka on koottu pienemmistä kuvioista ja jossa kuviot siis ovatten helposti toisistansa irroitettavissa. Tässä yksilössä oli oikein viehko lumihiutalekuvio. (Ja viehkon oranssi väritys.)

Sitten tarvitaan sakset, liimaa (Erikeeper tai muu yleisliima käy vallan mainiosti), vähän vettä ja kulho, jota äiti tai parempi puolisko ei enää kaipaa ruuanlaittoon. Lorautetaan kulhoon liimaa ja vettä silleen sopivasti, että liima muuttuu juoksevaksi ja imeytyy helposti liinaan, joka seuraavaksi humpsautetaan umpsukkeliin elikkäs kokonansa pinnan alle sinne liimaseokseen. Liinan saa tilsiä ihan huolella märäksi, että liimaa on sitten varmasti läpeensä. Sitten puristetaan liina kuivahkoksi tiskirätin malliin ja levitellään muoville kuivumaan. (Nimenomaan muoville, sanomalehteen tarttuu ikävästi. Tämän varmaan hoksasittekin.)

Levittelyvaiheessa kannattaa olla tarkkana, että minkämoiseen kasaan sen liinan siihen muoville pläjäyttää, koska sitten kun liima on kuivunut ja liina kovettunut, ei auta enää itku markkinoilla. Toisin sanoen asetteleminen kannattaa tehdä sitä mukaa huolellisesti, että kuviosta tulee sellainen kuin haluaa. Jos tahtoo olla ihan viimesen päälle tarkka, voi muovin levittää styroks-levyn päälle ja kiinnittää liinan neuloilla styroksiin, jolloin muoto pysyy varmasti. (Voin kertoa että itsehän en ollut viimesen päälle tarkka ja tuli vähän jännän muotoisia tähtiä ja hiutaleita. Mutta nehän on vaan persoonallisia.)

Sitten kun liima on kuivunut ja liinasta tullut mukavan kopsakka (kannattaa antaa kuivua ihan rauhassa, 8 tuntia tai yön yli tai sitä luokkaa), otetaan sakset ja leikellään kuviot irti toisistaan. Liinan pitäisi olla siinä määrin liiman läpitunkema, ettei purkaantumista pitäisi päästä tapahtumaan.

Tässä vaiheessa voi myös harkita maalaustoimenpiteitä, mikäli nimenomaisen liinan värisävy ei satu miellyttämään. Itsehän en ole kokeillut, mutta kuvittelisin että spraymaalaaminen saattaisi toimia ihan hyvin. Ehkä myös tekolumispray? Kertokaa miten kävi, jos kokeilette. Myös erilaiset kimalteet ja koristeet voivat tulla kysymykseen jos semmosista tykkää.

Sitten vaan ripustuslenkkiä sopivaan kohtaan ja vot! Meillä on koriste. Helppoa kun mikä, ja pitsiliinat välttyivät polttohautaukselta. Meidän joulukuusi koristellaan näillä tänä vuonna.

PS. Tärkkäämisenhän voi tehdä myös perinteisemmin eli sokerilla, sokeritärkkäämiseen näyttäisi olevan ohjeita netti väärällään. :)

| DIY seinäkalenteri

Kalenterihommat oli tänä vuonna vähän retuperällä. En oikein löytänyt kaupoista tai netistä mieleisen näköistä kalenteria, johon olisin raaskinut investoida. Sitten syttyi taas idealamppu ja selvisin kalenterihommasta käyttämättä ollenkaan rahnaa.

Pohjana käytin viime kesänä tekemääni klipsitaulua/keräilyalustaa/clipboardia, joka puolisen vuotta pyöri milloin missäkin nurkassa kun sille ei ollut omaa paikkaa. Viime näkemällä, joka oli joulun jälkeen, se näytti tältä. En ollut siihen mitenkään erityisen ihastunut ja se oli kiero kuin korkkiruuvi. Suoristaminen onnistui liimaamalla taustalle kaksi puurimaa, joihin oli helppo kiinnittää myös ripustuslenkki. Sitten maalasin koko höskän pinnatuolista yli jääneellä mustalla Helmi-kalustemaalilla. Johan alkoi näyttää paremmalta!

Kuvitukseksi valitsin nurkissa pyörineistä lehdistä hienoimpia kuvia ja pääsin lopultakin heittämään lehdenraadot pois. Niitä tuli säilöttyä ihan vain sitä varten että noita kuvia saattaisi joskus tarvita johonkin.

Kalenterisivut tulostin Valkoinen Harmaja -blogista. Toinen hieno ladattava ja tulostettava kalenteri löytyy Jasmine-blogista. Sen bongasin RAW design blogin kautta vasta kun oma kalenterini oli jo printattu ja seinällä, mutta vinkkivinkkisenä jos joku muukin on vielä kalenteria vailla.

Ripustukseen käytettävät klipsit kiinnitin tauluun kaksipuolisella teipillä, ja siinäpä se. Kerrankin pääsee valitsemaan kalenteriin just sellaiset kuvat joita itse haluaa katsella. Yleensä kaikissa kalentereissa on muutama hieno kuva ja sitten loput kuukaudet on mälsiä, nyt saa syyttää ihan itseään jos kuvat ei miellytä.

| Projekti Sohvapöytä: ensisilmäys

Elokuussa isäntä toi töistä pari kuormalavan kaulusta. Minä niitä tovin sihtailtuani ja mallailtuani tulin siihen tulokseen, että tässä meillä on sohvapöytä.

Nyt sohvapöytäunelmasta on tulossa totta, pohja on jo paikallaan. Kun vaan keksittäisiin (tai siis isäntä keksisi) siihen fiksun kansiratkaisun.

| Peiliterveiset 90-luvulta

 

Kaapissani porukoiden luona on pyörinyt vuosikaudet ala-asteella askaroimani peili. Nyt kun se nousi taas siivouksen yhteydessä esiin, se näyttikin yhtäkkiä kovasti ajankohtaiselta. Tämäntyyppisiä muotoja ja vaneria kun on vilahdellut viime aikoina sisustusblogeissa ja lehdissä tuhkatiheään. Hanna 9v. on siis tietämättään jo 90-luvulla ennakoinut 2010-luvun sisustustrendejä!

Nyt olen katsellut peiliä piirongin päällä sillä silmällä ja tuuminut, maalaisiko sen spray- tai jollain muulla maalilla vielä vähän modernimmaksi vai jättäisikö sen tuommoiselleen. Mitä te tekisitte?

| DIY-roskis

Tämä on roskis. Ihan kelvollinen diy-roskis, koottu joulun jäljiltä eteisessä pyörineestä pahvilaatikosta, muovikassista ja tapetinjämäpätkästä. Se on myös malliesimerkki siitä, kuinka ihminen silkkaa laiskuuttaan aiheuttaa itselleen ylimääräistä ärsytystä ja hankaluutta.

Suunnitelmissa oli tehdä roskis työpöydän nurkkaukseen. Tiesin, että sen pitää olla leveys- ja pituussuunnassa suhteellisen kapea, että se sopii piirongin ja seinän väliin jalkalampun kanssa. Ongelman avain on tuo jalkalamppu, jonka jalka vie nurkasta sikana tilaa ja aiheuttaa hankaluuksia minkään muun esineen lattialle sijoittamisessa. Tiedostin siis ongelman, ja olisin varmaan keksinyt siihen jonkin ratkaisunkin (tehnyt vaikka vähän pienemmän roskiksen niin kuin alun perin oli ajatus), mutta koska olin laiska, jätin sen yksinkertaisesti huomioimatta. Suljin silmäni. Ignoorasin. Käänsin selkäni. Tein mitä huvitti kun en jaksanut a) miettiä, b) etsiä pienempää pahvilaatikkoa tai c) kutistaa sitä mikä sattui olemaan käsillä.

Lopputuloksena on roskis, joka on tuettu suoraan asentoon lampunjalan päälle kirjojen avulla, ja joka siitä huolimatta pilkistää piirongin takaa esiin vaikka ajatuksena oli saada se siististi nurkkaan pois näkyvistä.

Että näin, hyvät naiset ja herrat. Ei todellakaan näin.

| Taskukalenterin tuunaus

Onnekseni sain tänäkin vuonna taskukalenterin, ei tarvinnut ostaa. Kansista en tosin ollut erityisen liekeissä, mutta onhan niitä ennenkin tuunattu.

Tarvitaan sakset, lehtiä tai kivvoo paperia (itse turvauduin vanhaan Monki Magazineen) ja decoupagea (tai tapettiliisteriä, sekin käy). Sit vaan kannet irti, luovuus valloilleen, liimaa ympäriinsä ja vähän kärsivällisyyttä että jaksaa odottaa liiman kuivumista. Kun pinta on kunnolla kuiva, etsitään neula ja terävä paperiveitsi ja kaivellaan kierteiden reiät esiin. Sitten tuumitaan tovi tai kaksi että mitenkäs perin nää kannet nyt menee näihin kierteisiin että ne on oikein päin ja sitten pujotellaan ja toivotaan ettei sivut karkaa. Valmis!

Jos mulla olisi toimiva Dymo, tekisin sillä vielä vuosiluvun tuohon kanteen. Valitettavasti miun Dymo on kaputt, joten se siitä. (Tai ehkä menen hankkimaan uuden.)

Helppo DIY: Albumin ehostusta | Photoalbum Makeover

Olipa kerran tavallisen ruma, joskus aikoinaan alennusmyynnistä jemmaan ostettu valokuva-albumi. (Miksi ne aina onkin niin ankean näköisiä?)

Sitten albumi kohtasi mustan akryylimaalin. Akryylimaali tosin sattui olemaan mattamustaa, mikä aiheutti musta aukko -efektin eli albumi imi itseensä kaiken valon (ja sormenjäljet). Tilanne korjautui paksuhkolla kerroksella Decoupage-lakkaa, joka teki pinnasta kiiltävän ja vähän paremmin sormenjälkiä hylkivän.

Lopputuloksena on turvallisen musta, ei enää niin ruma albumi, joka näyttää vähän halvalta käärmeennahkajäljennökseltä.

Tämä oli yksi niitä projekteja, jotka saatoin loppuun viime viikolla. Pitkän aikaa olen suunnitellut kerääväni kaikennäköiset hääkutsut, lehti-ilmoitukset ja muun memorabilian yksien kansien väliin mutta sopiva kansio on puuttunut. Nyt kun ei ollut sitäkään tekosyytä enää, niin vei ehkä puoli tuntia lätkiä pöydällä kuukausisotalla lojuneet jutut paikoilleen. It's a win.


I had an ugly photoalbum. I painted it black with acrylic paint and voilá, it's ugly no more. Okay I also spread a layer of Decoupage on it to make it glossy and at least a little bit more fingerprint resistant. (The paint I used  was matte because that's what I happened to have at hand.) 

Pikahelpotus paperiongelmaan | Quick Solution To Paper Problem

Ongelma: irtonaisia papereita lojuu ympäriinsä (sekä koulun että harrastusten ansiosta). Jotain (mieluiten ilmaista) pitäis keksiä, kun ei pysty maksamaan yli 20 euroa Hayn kauniista haitarikansiosta.

Ratkaisu: kaapin pohjalta löytynyt (käytetty) pahvinen postituskuori, vähän washi-teippiä ja musta tussi. Boom: kansio.

Tämän helpommaksi ei askartelu voi mennä. Riittää, kun ratkoo auki kuoren liimasaumat, vetelee washiteippiä ympäriinsä oman esteettisen näkemyksensä mukaan, halutessaan raapustaa päälle mitä kansio pitää sisällään ja ei muuta kuin paperit kyytiin. Aikaa menee ehkä 10 minuuttia mukaan luettuna se aika, joka kuluu materiaalien etsiskelyyn.

Paha vain, että koulupapereita varten tartteis oikeastaan olla jokin haitarikansiotyyppinen ratkaisu. Voiskohan semmoisen tehdä itse (ja miten paljon se vaatisi hermoja)...

I had a problem: loose papers (school and hobby) running around the house. Since I can't really afford to buy a beautiful organizer from Hay, I had to find some other solution. It was as simple as this: One (used) cardboard mailing envelope, some washi-tape and a black pen. Just open up the glued seams of the envelope, decorate with washi-tape and there you have it.  Of course this was just for my creative writing evening class, where we don't get that much paper. For school papers I think I need something bigger...

Keräilyalusta DIY | Clipboard DIY

Joku muistanee,  kun helmikuussa pähkäilin keräilyalustaongelman kanssa. Selasin selaamasta päästyäni nettiä siinä toivossa, että löytäisin kivan näköisiä ja edullisia kirjoitusalustoita, mutta jostain syystä se tuntui olevan mahdoton yhtälö. Sitten, kun alkukesästä olin auttamassa maalauksenopettajaani ripustamaan näyttelyään, ratkaisu tippui syliini: hänellä oli mukanaan mustaksi maalattuja vanerilevyjä, joihin hän oli kiinnittänyt runojaan pienillä nauloilla. Musta vaneri näytti hyvältä ja jälleen päässä kävi naks kun hoksasin, että minullahan on samaa materiaalia kotona vaikka missä määrin. (Vaneri tuntuu olevan ratkaisu kaikkeen.)  

Kun pohjamateriaali oli selvillä, tein tutkimustyötä ja selvisi, että paperipuristimia saa netistä överipaljon halvemmalla irtokappaleina kuin pahvi- tai muovilipareeseen kiinnitettynä. Niinpä tilasin kuuden kappaleen pussin hintaan 3,50 askartelukaupasta, jota en kyllä enää muista. Maalasin kotoa löytyneen (hieman kieron) vanerilevyn nestemäisellä musteella (joka loppui harmillisesti hieman kesken joten lopputulos on melko kulahtaneen musta) ja siinäpä se. 

Harkitsin ensin puristimien kiinnittämistä levyyn, mutta totesin olevan järkevämpää jättää ne irtonaisiksi, niin levyyn saa huomattavasti monipuolisempia kollaaseja. Ja kun puristimet loppuvat kesken tai haluaa saada jotakin kiinnitettyä levyn keskelle, washi-teippi pelastaa. Toisaalta kokonaisuus saattaisi näyttää jotenkin siistimmältä, jos puristimet eivät töröttäisi levyn reunojen ulkopuolella. Who knows, ehkä jossain vaiheessa liimaan/naulaan/ruuvaan puristimet levyyn kiinni, mutta olkoon nyt noin. Kun ei sille ole edes paikkaa seinällä. 

In February I was dealing with a clipboard dilemma. I wanted to have a clipboard display, but it seemed that there was no such thing as nice-looking, affordable clipboards. Then, much later, I figured out the materials to make one myself. I used plywood board that I tried to paint black with ink, but unfortunately the ink ran out and left me with a sadly gray end result. I'm still not quite sure whether to attach the clips to the board or leave them as they are. This way it has more options on how to hang stuff on it, but it might look more finished if the clips weren't poking out like they do now. 

DIY: Vanerihyllyt | Plywood shelves

Siitä asti kun joulun jälkeen otin vanhat verhot alas ikkunoista, on meidän keittiön seinässä ollut kalju kohta joka on minua suuresti vaivannut. (Sen kaljun kohdan voi nähdä vaikka tässä postauksessa, heti toisessa kuvassa.) Jossain vaiheessa minulla oli epämääräinen visio, että ripustelen seinälle hyllyiksi sopivan mallisia koreja kun niitä joskus tulee vastaan. No se ensimmäinen kori jäi aika yksin (kts. se kuva siellä postauksessa), ja aloin miettiä jotain muuta ratkaisua. Ajatuksissa siinsi epämääräinen visio jostakin kirppishyllyköstä, mutta eihän sellaistakaan tietenkään tule silloin vastaan kun olisi tarvetta. 

Ongelma ratkesi kun lopultakin tajusin laskea yhteen yksi plus yksi. Toukokuun Dekossa oli kuva jonka heti taitoin hiirenkorvalle tulevia tarpeita ajatellen, koska se puhutteli kaikessa yksinkertaisuudessaan: 

Vaneria ja varastohyllynkiinnikkeitä. Eipä hyvän näköistä! Päätin, että tämmöset hyllyt mie vielä joskus johonkin haluan.

Kesti heinäkuuhun asti, että tajusin yhdistää nämä kaksi asiaa.
Kesti elokuuhun asti, että homma tuli toteutettua. Mutta tuli kuitenkin, ja nyt mulla on hyllyjä keittiössä, jee!
Aarrerallilöydöt ja muisto viime perjantain kaason tehtävistä pääsivät saman tien asemiin.

Vanerit kävin Palavanerista, mistä ollaan haettu edullisia jämäpaloja maalauspohjiksi jo useampana vuotena. Nämä hyllylevyt (vaneri + mittaan sahaaminen) tulivat kustantamaan huikeat 5 euroa. Hyllynkannakkeita metsästin useammastakin paikasta, mutta niiden löytyminen olikin haastavampaa kuin olin kuvitellut. Hyllynkannakkeen nimellä ei nimittäin löytynyt mitään tällaisia yksinkertaisia ratkaisuja, vain samperin rumia tai samperin koukeroisia tapauksia. Lopulta Prismasta löytyi tällaiset kapistukset nimikkeellä "kulmatuki". No sama se mulle, kunhan ajavat asiansa. Se vaan jäi häiritsemään, ettei nuo ruuvinreiät ole linjassa. 

Vanerien reunat hioin hiekkapaperilla ja pyöristin kulmia ihan aavistuksen. Sen jälkeen käsittelin ne yhdellä kerroksella valkoista Osmo Colorin puuvahaa, jota ostettiin sängynpäätyä varten. Periaatteessa vanerihan ei välttämättä kaipaa mitään päälleen, mutta nuo hyllyt sattuivat olemaan aavistuksen kellertävää tavaraa joten viimeistelin ne vähän kauniimman näköiseksi. (Toisin sanoen en tajunnut siellä liikkeessä katsoa, minkä näköisestä vanerista se tilaus tehdään. Kannattaa olla tarkkana varsinkin jos suurempia hankintoja tekee, ettei tarvii sitten kotona itkeä kun sai rumaa vaneria :P) 

Sitten napsautin isännälle nakin että laittaa koko roskan seinälle. ^^ (Kannattaa kysyä siltä joka osaa. Itsehän olisin tyrkännyt nuo hyllyt seinälle ihan tavallisilla ruuveilla [jos haba olis riittänyt] ja luultavasti tuhannen vinoon. Ukkokulta hommasi kyprokkiseinään paremmin soveltuvat systeemit ja käytti vatupassia.) 

Vanerin suhteen kannattaa muuten muistaa, että se on ihan tolkuttoman huokoista ja imaisee itseensä kaiken mikä siihen kaatuu. Toisin sanoen jos nyt innostuit että täytyy saada vaneripintainen ruokapöytä, niin kannattaa miettiä siihen ehkä jokin pinnoite - tai sitten ihan joku muu materiaali. Kannattaa myös käydä katsomassa Raw Design Blogista vanerilla tuunatut työpöytä ja kirjahylly, näyttää nimittäin aika hyvältä! (Ja huomatkaa myös, miten Peeta osasi valita sen kauneimman ja virheettömimmän vanerin, toisin kuin eräät. Höm.) 

I had been planning to do something to our kitchen wall for more than half a year already. Finally the idea dawned on me when I saw this picture of plywood shelves in Deko magazine. It wasn't really much of a task, especially when I just bought the plywood and the corner metals and my boyfriend did the hanging for me. ;) And they look so good! 

DIY: Pullalautasta pukkaa | Cake Tray

Eilen vilautin metallilautasten kulmaa (voiko pyöreistä lautasista sanoa niin?) ja kerroin että niihin liittyen oli idea. Se idea ei ollut mikään maailman omaperäisin, koska siitä on erilaisia versioita netti pullollaan. (Esim. Pinterest.) Oman innoitukseni sain kuitenkin kun näin Carlsonilla Aarikan Ruustinna -tarjoiluvadin, jossa oli yhdistetty metallinen vatiosa ja puinen (kynttilän)jalka. Katsoin hintalappua ja totesin että juu, mie taidan lähteä kirppikselle metsästämään osia omaan vatiini. Muistin nimittäin, että porukoilla on pyörinyt vuosikausia vanhat puiset kynttilänjalat jotka ei juuri koskaan ole olleet käytössä ja jotka voisivat olla tähän tarkoitukseen onnen omiaan. 

Tarvitaan siis metallinen tarjoilulautanen, puinen kynttilänjalka ja metallin ja puun liimaamiseen sopivaa liimaa, eipä paljon muuta. Ehkä viivotin ja kynä että voi vähän sihtailla lautasen keskikohtaa jos sellaisesta tykkää. 

And BOOM. Cake stand. 

Pienemmälle lautaselle olisi toiminut paremmin vähän matalampi jalka, mutta en kyllä uneksinutkaan että olisin alkanut noita kynttilänjalkoja jollain sahalla nyrsimään, niin että saavat nyt sitten olla saman korkuiset. 

 Leivoin muuten eilen pullaakin kirjoittamisen lomassa. (62 sivua, kiitos kysymästä.)

Eikö olekin ärsyttävää?


I saw this Ruustinna by Aarikka cake stand a while ago in a department store and after checking out the price tag I decided to head out for flea markets to find parts for a cake stand of my own. That's what those metallic trays that I showed you yesterday were for. I remembered we had a pair of old wooden candle holders back at my parent's place and they were a perfect match with the trays. Just glue the pieces together and BOOM. Cake stand. 

Also, I baked some cinnamon rolls and my thesis is doing good. How annoying is that?  

Clipboard = keräilyalusta

Tiedättehän te ne sellaiset paperiklipsulla varustetut levyt joita jenkkileffoissa on aina läheteillä ja postimiehillä? Clipboard englanniksi. Ja minä kun olen yrittänyt löytää sellaisia mutta kun en vaan tiennyt oikeaa termiä suomeksi! Järki sanoi että no kirjoitusalustahan se on. No ei näköjään toimistotukuissa ainakaan, vaan kirjoitusalusta on se sellainen muovilätkäre joka laitetaan pöydälle. Höh. 

No sitten selvisi kun riittävän kauan etsiskelin, että se on keräilyalusta. Imagine that. Mutta kun googlen kuvahakuun laittaa hakusanaksi 'clipboard', tulokset on jotain ihan muuta kuin jos laittaa 'keräilyalusta'. Periaatteessa kyse on samasta esineestä, mutta käytännössä ne näyttää ihan erilaiselta, ja se on tässä tapauksessa tarkkaa. 

Clipboard. Kuvat FrontierPc ja QC Supply

Keräilyalusta. Kuvat Paperipalvelu, Verkkokauppa.com ja Proficient

Ymmärtänette varmaan? Clipboard = kiva, keräilyalusta = ruma. 

Olen törmäillyt clipboard-kuvaseiniin ja -asetelmiin Pinterestissä ja viimeksi A Beautiful Mess -blogissa. Ajatus puhuttelee koska a) se on jotenkin jäsennellympi ratkaisu kuin kaiken kivan lätkiminen magneeteilla jääkaapin oveen ja b) kuvat on helpommin vaihdettavissa ja kerrostettavissa kuin valokuvakehyksissä. Niin kuin vanhat kämpät -postauksista (osa 1 ja osa 2) saattoi huomata, olen jonkin verran kallellaan erilaisiin paperisäläkokoelmiin ja niitä olisi kiva toteuttaa edelleen mutta jotenkin hallitummassa ja hillitymmässä muodossa. Vähän niin kuin tähän malliin: 

Tee-se-itse-clipboardin mallia A Beautiful Mess-blogista.

Suunnitelmissa olisi siis oma versio asiasta, mutta voi olla että joudun turvautumaan tee-se-itse-ratkaisuun jos ei tarpeeksi kivan näköisiä keräilyalustoja löydy. Noita paperiklipsejä (oikealta nimeltään paperipuristimia, opin tänään) olisi ilmeisesti ainakin Suomalaisessa kirjakaupassa ja varmaan jostain Clas Ohlsoniltakin löytyisi. Jos vaikka sit maalla askartelis taas.

(Mie huomaan suunnittelevani maalle kaikenlaista aktiviteettia siksi aikaa kun istun siellä talonvahtina, mutta totuushan tulee olemaan se, että mie kirjotan siinä vaiheessa gradua "all the work while crying" -tilassa enkä varmaan tee paljon muuta. Ainakaan askartele mitään kivaa. Höh.)

I would like to make myself a clipboard display, but for some reason the clipboards you get from Finland are all just damn ugly. I guess I'm going to have to make my own clipboards like they did in A Beautiful Mess. 

Rasian muodonmuutos | Box Makeover

Olin viime viikonloppuna maalla. Te tiedätte mitä se tarkoittaa.

Askarteluja!

Olipa kerran punainen pahvirasia joka oli aika rumalla tavalla jouluaiheinen.

 Sitten rasia kohtasi liisterin ja japanilaisen sanomalehden eikä ollut enää niin ruma.

Sisukset saivat osakseen valkoista akryylimaalia koska olin laiska enkä viitsinyt lähteä etsimään valkoista spraymaalia. Olis tullut tasaisempi pinta, mutta välttää tuo noinkin. Ehkä ensi kerralla sitten skarppaan.

Jotain se kyllä tuntuisi ehkä vielä kaipaavan, jonkun pienen kuriositeetin, mutta kun en keksinyt tähän hätään että mitä se jokin olisi. Juuttinarua? Jotain värikästä ja geometrista? Kertokaa te.

Lisää DIY paperitähtiä

Tässä aikaisemmin jo esittelin yhdenlaisia paperitähtiä, mutta nyt olis tiedossa lissää!

Kaikki mitä rakastin -blogin Eeva postasi jokin aika sitten uudelleen viimevuotisen "jos minäkin osasin niin kyllä tekin" -henkisen paperitähden askarteluohjeen jonka löydätte täältä näin. Viime vuonna en ehtinyt paljon askartelemaan, mutta nyt otin vahingon takaisin.

...Innostuin paperitähtien liimailemisesta sitten sen verran paljon, että väsäsin niitä meidän olohuoneen ja makkarin ikkunaan ripustettaviksi ja vielä porukoille joulukuuseen. Miten tässä nyt näin kävi.

Makkarin ikkunassa roikkuu kirjan sivuista tehtyjä tähtiä. Käytin tarkoitukseen saksankielistä psykologian oppikirjaa joka löytyi yliopiston kirjaston ilmaisesta poistohyllystä. Uskalsin uhrata sen kun ajattelin että kukaan tuskin jää kaipaamaan. Saman kohtalon koki "Studier i kvinnornas livslöp" tai jotain sen suuntaista. 

Olohuoneen ikkunaan tein tähdet ihan valkoisesta kopiopaperista ja joulukuuseen menee ruskeita voimapaperista tehtyjä tähtiä, tuommoisia kuin tuossa kuvassa. Mitä tulee tähtien kokoamiseen, poikkesin Eevan ohjeesta sen verran, että liimasin tähden puolikkaat yhteen jo ennen kuin aloin liimailla sakaroita lenkeiksi. Niin kuin näin: 

Mulle oli jotenkin helpompaa liimata ne yhteen tuolla tavalla litteänä ja sitten fundeerata että mistäs kohtaa tässä aletaankaan liimailemaan ja mitä. Mutta älkää antako miun hämmentää vaan seuratkaa vaan ihan suosiolla Eevan yksityiskohtaista ohjeistusta niin ei voi mennä pieleen. (Tai voi, niin kuin miun tapauksessa ekalla yrityksellä, mutta kolmas kerta toden sanoo ja sitä rataa.)

Vielä ehtii ennen joulua, että ei muuta kun liimailemaan! 

Kauppakassi vanhoista farkuista

Meillä päädytään yleensä aina ostamaan muovikassi ruokakaupasta ihan vaan siksi että kaikki kangaskassit on aina liian pieniä ja niitä pitäis roudata mukana kaksi tai kolme että ostokset mahtuisi niihin. Monesti hentoisilla kangaskasseilla on ollut myös taipumusta revetä saumoistaan, mikä ei ole kovinkaan toivottava ilmiö jos kassissa on kananmunia tai lasisia säilykepurkkeja. (Ihan kuin se nyt olis erityisen toivottavaa muutenkaan.) Päätin ratkaista ongelman ompelemalla itse sellaisen kassin että mahtuu ja kestää. 

Porukoiden luota löytyy röykkiöittäin materiaalia mistä työstää; viisihenkisessä perheessä kului aikanaan yllättävän paljon farkkuja, joita ei kuitenkaan heitetty pois jos ne vaikka sattuivat ratkeamaan haaroista beyond repair. Ne työnnettiin nurkkaan talteen ihan siltä varalta että jos niistä vaikka joskus tekis jotain. 

Kokoa ja mallia otin summittaisesti Lidlin valmiskassista ja materiaaliksi päätyi kahdet eriväriset farkut.

Siihen voi aina luottaa, että jos asetut lattialle tekemään jotakin, kissa löytää kyllä paikalle alta nanosekunnin.

Siitä huolimatta että kissa vei miun mittanauhan, kassista tuli valmista. Tästä tuli hyvin karkea ja vähän epäsiistikin tapaus kun olin laiska ja tein kahvat farkun vyötärönauhasta ja sieltä viipottaa langanpäitä. Peruskoulun käsitöissä miun numero jäi aina vähän huonommaksi sen takia kun en jaksanut panostaa viimeistelyyn. Pöh. Mutta pääasia että nyt mahtuu ostokset yhteen kassiin! Jos olis tahtonut tehdä superkestävän niin nuo kahvathan olis voinut vetää vaikka pohjaan asti kiinni mutta mie olin tässäkin tapauksessa laiska. Ja eiköhän tuo kassi kuitenkin kestä ihan huoletta just niin paljon ostoksia kuin mie jaksan ylipäätään kantaa. 

Näkyy tähtiä - DIY origamitähdet

Tässä iltana muutamana oli luppoaikaa askarteluun ja Pinterestiin on päässyt kerääntymään jo idea jos toinenkin jota on tarkoitus kokeilla joskus. Päätin aloittaa yksinkertaisemmasta päästä ja otin käsittelyyn paperista taitellut tähdet. 

Tältä lopputuloksen siis pitäisi näyttää: 

Kuva: The Cheese Thief

Minun ensimmäiset yritykseni näyttivät tältä: 

Kolmas kerta toden sanoo:

Noin kahdenkymmenen minuutin näpertelyn ja yrityksen ja erehdyksen kautta lopputulokset alkoivat olla jo jokseenkin tähdeksi tunnistettavia.

Ja kun vauhtiin pääsee, näitä on helppo näperrellä vaikka telkkarin katsomisen sivussa.

Itse käytin ohjeena tätä ja tätä videota. Ensimmäinen on hitaampi ja perinpohjaisempi, toinen menee tosi nopeasti mutta on tietyllä tapaa selkeämpi. Mitä materiaaliin tulee, kokeilemistani parhaalta tuntui ihan tavallinen kopiopaperi (nuo oranssit tähdet). Sue-lehden sivut olivat vähän liian ohutta paperia ja rakennussuojapaperi (nuo harmaanruskeat tähdet) on ehkä vähän liiankin jämäkkää, tähden muotoon puristeleminen meinaa olla turhan raskasta. 

Toinen seikka minkä huomasin on se, että sen paperisuikaleen leikkaamiseen kannattaa panostaa sen verran, että se on suunnilleen tasaisen levyinen; helpottaa taittelemista merkittävästi ja lopputulos näyttää paremmalta.