| Elokuun viimeiset

Huomenna alkaa syksy ihan virallisesti.

Elokuun viimeisillä hinkuvilla hengenvedoilla kävin vielä keräämässä kukkia ja  juomassa älyttömän hyvää päärynäjääteetä Hyveen & Paheen terassilla (ja se vuohenjuusto-suklaakakku! Sanat ei riitä kuvaamaan).

Ja kun sää ei enää oikein sallinut ihanaa ulkona juoksentelua paljain jaloin ja kesämekko hulmuten (no sitä ei ole kyllä voinut tehdä enää kuukauteen), syötiin isännän tekemää pitsaa (Londonerin pitsaohjeella tulee loistava pohja, muuta ei enää käytetäkään. En muista olenko jo joskus kertonut tämän.). Yritin myös saada aamupuuron maistumaan vähän paremmalta Eeva Kolun ohjein.

Kävin myös mökillä katsastamassa mitä äiti ja sisko olivat saaneet aikaan kesän rakennustyömaalla. Sinne rakennettiin pieni vierasmökki, jota päästään seuraavaksi sisustamaan! Äiti ja sisko olivat hoitaneet sisätilojen maalaamisen, ja kuten kuvasta voi päätellä, värimaailma on melkoisen hempeä: katto on kuultovalkoinen, seinät vaaleansiniset ja lattia vaaleanharmaa. Saa nähdä, edistyykö sisustaminen jo tänä syksynä niin pitkälle että näette lopputuloksen blogissa vai joudutaanko odottelemaan ensi kevääseen. Se riippuu ihan siitä, millaisiksi syksyn säät muodostuvat. Sitä odotellessa!

| Sunnuntaikävelyllä

Käytiin tänään isännän kanssa käpöttelemässä kaupungilla. Missiona oli käydä ripustamassa valokuvanäyttelyn julisteita, mutta samalla käytiin testaamassa pari viikkoa sitten avattu, kevyelle liikenteelle tarkoitettu Ylisoutajan silta. Aurinkoisessa ja tämän kesän mittapuulla suorastaan lämpimässä säässä oli mukava tallustella ja muistuttaa itseään siitä, että Joensuu on itse asiassa aika kaunis kaupunki kun sitä osaa katsoa oikeasta suunnasta. (Torilta jos katsoo, niin ei ehkä niinkään. Joen rannalta - ehdottomasti.)

Kierroksen päätteeksi käytiin Kuunari Elinalla, joka on juomapuolen lisäksi alkanut tarjoilla ruokaakin. Sattui olemaan sopivasti päiväkahviaika, joten minä testasin marjavohvelin ja havaitsin sen oikein hyväksi. Pitänee käydä testaamassa myös menun muut vaihtoehdot jos vain säät sallii ulkona evästelyn.

| Maailma kukkii

Jotenkin tuntuu, että tänä kesänä on jotenkin runsaampaa ja rehevämpää kuin yleensä. Maailma kukkii hullun lailla, pellot ja tienpientareet lainehtivat sinisen, valkoisen, keltaisen ja punaisen kirjavina ja joka puska lykkää kukkaa niin kuin ei koskaan ennen. Puut ovat jotenkin tuuheampia ja ruoho vihreämpää. Ulkona näyttää siltä, että tekisi mieli ottaa koko roska syliin ja halata.

Olen tässä jo jonkun tovin ihmetellyt, että onko joka kesä oikeasti tällaista. Kuulemma on, luotettavat lähteet ovat vahvistaneet. Miksi sitten tänä kesänä maailma tuntuu vihreämmältä ja rehevämmältä kuin ennen?

Ehkä se johtuu siitä, että kun viettää päivänsä tiukasti toimiston viileydessä ja on vapaa nauttimaan kesän ihanuudesta vain iltaisin, sen ihanuuden huomaa jotenkin intensiivisemmin.

Oli miten oli, viikonloppuna piipahdettiin maalla. Oli vähän koleaa ja paljon tuulista, joten mökille meno ei suoranaisesti houkutellut. Onneksi porukoille voi aina mennä kun tekee mieli pois kaupungista mutta mökkielämä ei hotsita.

| Kesämielellä

Täksi viikonlopuksi olin suunnitellut tekeväni blogiin liittyviä juttuja, mekon valokuvaamista ja muuta sen semmoista. No, sitten kävi niin että tuli kesä, eikä sisähommat ymmärrettävästi juuri kiinnostaneet. 

Käytiin siis sisällä nakottamisen sijasta lauantaina kaupungilla toteamassa, että siellä oli meneillään ainakin koiranäyttely, maraton ja kalamarkkinat. Käytiin syömässä muurinpohjaletut ja ihmettelemässä markkinahumua. Illalla suunnattiin taas anoppilan rantasaunaan. Vielä en käynyt heittämässä talviturkkia, ehkä viikon tai parin päästä jos nämä lämpötilat jatkuvat.  

Sunnuntain ratoksi siivosin vaatekaapin, siirsin villapaidat varastoon ja otin kesämekot esille. Pystytettiin takapihalle puutarhakeinu ja päivänvarjo, nytpä kelpaa taas kiikkustaa. Illalla käytiin ihailemassa kaunista järvimaisemaa ja uittamassa varpaita jäätävässä vedessä. Rannalla oli pariskunta grillin ja muiden eväiden kanssa, ja minä päätin että sama homma tehdään mekin vielä tämän kesän aikana. Mennään rannalle eväiden ja ajan (ja mieluusti toverien) kanssa. 

Parasta tässä on se, että kesä on vasta alussa!

| Järvivettä ja vehnästä

Tämä viikonloppu on ollut vähän sellaista latailumeininkiä. Ei olla tehty mitään ihmeellistä tai hirveää aktiivisuutta vaativaa, lähinnä köllötelty sohvalla ja syöty. Eilen isäntä ehdotti, josko haettaisiin Heinosen leipomolta pullaa päiväkahville. Jäätiin sitten sinne kahvittelemaan ja mie söin lopultakin berliininmunkin! Mulla on ollut viime aikoina joku ihme hinku saada berliininmunkkia, mutta koskaan niitä ei ole lähikaupassa. Nyt sellainen sitten osui kohdalle ja kuten odottaa saattaa, ei se nyt ihan vastannut odotuksia. Tiedättehän te, kun jotain tekee sikana mieli eikä se sitten loppupeleissä olekaan niin ihmeellistä. Toisaalta Heinosen leipomon uusi kahvila sai meiltä hyväksynnän, kiva paikka.

Kotiin koukattiin sataman kautta. Käytiin tarkastamassa jäätilanne ja todettiin että kah pentele, avointa vettä. Illalla tehtiin pitsaa siskon vinkkaamalla ohjeella, suosittelen lämpimästi: The Londoner: Proper Pizzas

Tänään käytiin taas Surakan baarin brunssilla, tällä kertaa oli seurana ihan liian harvoin nähtyjä tovereita pohjoisesta. (Mie välttelen ihmisten kuvaamista niin lahjakkaasti, että nää miun kuvat on useimmiten tosi tylsiä. Pitäisi opetella saamaan edes ihmisten kädet mukaan kuviin, että olisi vähän mielenkiintoisempaa. Siinäpä työnsarkaa.)

Illalla vielä siskon kanssa leffaan katsomaan Miyazakin Tuuli nousee, sittenpä ois taas yksi viikonloppu paketissa.

(Mutta mikä ihmeen kirous siinä on, että viikot paistaa aurinko aina niin samperin kauniisti mutta heti kun tulee viikonloppu, aurinko menee pilveen ja alkaa sataa pieniä mummoja? Tämä on vääryyttä, sanon.)

| Brunssia Joensuussa: Surakan baari

Näihin päiviin saakka Joensuu on laahannut kehityksen jälkijunassa mitä brunsseihin tulee. Onneksi Surakan baari korjasi tämän puutteen ja nyt pääsevät susirajankin nuoret hipsterit nauttimaan samppanjaa ja pannukakkuja sunnuntaiaamupäivän ratoksi. 

Käytiin tänään ukkelin kanssa testaamassa tuo Surakan baarin brunssi ja kyllähän se päihitti esimerkiksi taannoin nautitun laiva-aamiaisen ihan kädet pystyssä. Tarjolla oli melko perinteinen brunssisetti: pekonia, munakokkelia (hyvää!), röstiperunaa, voisarvia (söin kaksi koska hyvää), paahtoleipää ja marmeladia, leikkeleitä ja juustoa, hedelmiä, pannukakkuja (ekstrakuohkeita, ekstrahyviä) ja vaahterasiirappia, suklaamoussea, kahvia, teetä, mehua, you name it. Tupa oli melkoisen täynnä, joten paikalle saa nähtävästi ilmestyä joko hyvissä ajoin tai sitten sopivan myöhään ettei tarvitse odotella istumapaikkojen vapautumista. Olin taas huono bloggari ja söin niin innoissani etten muistanut ottaa edes kuvia, joten joudutte nyt uskomaan miun sanaan kun sanon että ruoka oli kaunista ja hyvää ja sitä oli riittävästi. Suosittelen lämmöllä. 

Surakan baari löytyy Taitokorttelista, Rantakatu 11-13, ja brunssia tarjoillaan sunnuntaisin klo 12-15 hintaan 15 euroa/henkilö.

| Mestarin opissa

Olin tänään opiskelemassa mummon johdolla, miten loimi laitetaan kangaspuihin. Nyt pitäis vaan raivata kalenteriin tilaa maalla olemiseen, että pääsisi kutomaan. Tekisi mieli tehdä vaikka uudet matot keittiöön ja makkariin.

| Lamppu katossa eli miltä makkarissa näyttää nykyisin

Siellä se kirppislamppu nyt on, paikallaan makkarin katossa. Jee! Ei tarvii enää kuunnella sen entisen rumiluksen ärsyttävää surinaa ja törinää. Oli nimittäin niin äänekäs valaisin ettei mitään järkeä, ja jos sen halusi saada vaikenemaan, piti kiivetä sängylle ja hutkia sitä sopivasta kohtaa sopivan väkivaltaisesti. Joskus se auttoi, yleensä ei. Kyseessä oli siis edellisen asukkaan tänne jättämä neljän spotin rökötin, joita 2000-luvun alussa näki vähän joka paikassa. Samanlainen mutta suurempi viritys on edelleen meidän olohuoneen katossa ja olen kyllä sitä mieltä että sekin tulee saamaan lähdöt heti kun löytyy mieleinen vaihtoehto tilalle.

| Kirppislamppu makkariin

Nyt voi melkein sanoa että tein kirppikseltä löydön. Käytiin toverin kanssa sunnuntaikirppistelemässä ja siltä reissulta löytyi lopultakin uusi valaisin meidän makkariin. Olipas onni että satuin vilkaisemaan ylös oikealla kohtaa, tämä oli nimittäin yhden myyntipaikan ylähyllyssä ja normaalisti viiletän kirppiksillä nenä maata kohden siinä toivossa että lattianrajasta löytyisi jotain kiinnostavaa.  Tarralappu kertoi tämän olevan Virvatuli-valaisimien malli Retro, alun perin liki satasen varjostin mutta nyt hintaa oli vain kymmenen euroa. Ei paha, ei yhtään paha. Nyt vaan pitää käydä kaupasta sopiva lamppu ja ei muuta kun kattoon hops.


PS. Tuolla Virvatulen sivuilla oli paljon aika ihania valaisimia, ehkä etsiskelen sieltä myös keittiöön lampun. Ehkä siis muutan pellavalakanarahaston lampunvarjostinrahastoksi. En nimittäin usko että toista kertaa käy niin hyvä säkä että kirppikseltä löytyisi.

Piparkakkutalo | Ginger Bread House

Eilen vietettiin toveriporukan pikkujoulua. Olipas mukavaa pynttäytyä vaihteeksi vähän perusteellisemmin ja viettää aikaa kamuköörin kanssa. (Käyttöön pääsi se kesällä Kontista ostamani hopeanvärinen hame, josta epäilin ettei sitä ehkä koskaan tule pidettyä. Mutta pikkujoulu on mitä parhain tilaisuus käyttää kaikkia niitä övereitä vaatekappaleita jotka muuten jäisivät pitämättä!)

Tämäkin päivä meni joulujuttujen parissa, mutta vähän vähemmän glamorööseissä merkeissä. Villasukat jalassa askartelin muun muassa piparkakkumökin. Löysin varastoistani toverilta saamani pikkuriikkisen piparkakkumuotinkin! Viime vuonnahan veistelin piparit ihan käsivaralta, kun muotteja ei ollut.

 Tässä vaiheessa näyttää vielä aivan hyvältä...

Sillä aikaa kun piparkakkutalon osat jäähtyivät, ripustin makkarin ikkunaan viime vuonna tekemäni paperitähdet ja viritin pihalle jäälyhdyt. Näin jossain lehdessä (olisiko ollut Yhteishyvässä?) vinkin, että jäälyhtyjä voi tehdä kakkuvuokaan ja sitähän piti heti kokeilla. Tuli ihan kivan näköistä! Tuulisella säällä tällainen matalampi lyhty ei tosin suojaa kynttilää riittävästi, vaan tuikku otti ja sammahti melkein saman tien kun sille selkänsä käänsi.

Ja kuten kuvasta näkyy, sain kuin sainkin piparkakkutalon kokoon (huomattavasti vähemmällä kiroilulla kuin ennakoin), mutta kuorruttaminen ei ihan onnistunut. Se ei ole onnistunut koskaan ennenkään, mutta jostain syystä kuvittelin, että tällä kertaa osaisin jotenkin paremmin. No en ihan osannut.

Mutta mitä voi odottaa, jos kuorrute on liian juoksevaa (koska tomusokeri loppui kesken) ja pursotin on elmukelmu-viritelmä, johon tulee ylimääräisiä reikiä ihan omia aikojaan? Jäin myös aprikoimaan, minkä sortin stalkkeri tuo toinen pipariukko mahtaa oikein olla, kun lurkkii ikkunaluukkujen takana tuohon malliin.

Päivän jouluisena ääniraitana soivat Bright Eyesin Christmas Album ja Sufjan Stevensin Songs for Christmas, molemmat joulusettiä vähän indiempään makuun.


Today I made this ginger bread house and set some ice lanterns to our front door. I am not exactly the master of frosting, as you can see. Today's soundtrack included Christmas Album by Bright Eyes and Songs for Christmas by Sufjan Stevens. 

Pyhien viettoa | Long Weekend

Pitkä viikonloppu katkaisi mukavasti arkista aherrusta ja antoi aikaa paneutua kaikenlaisiin juttuihin, joita ei arkena jaksa. Tuli askarreltua joulukoristeita, joiden kanssa kävi niin että ensin näin lehdessä kuvan, sitten päätin väsätä jotain samantapaista itsekin ja vasta valmiiden koristeiden kohdalla aloin miettiä, että mihis ne sitten laitetaan. No, tästä päädyin siihen lopputulemaan, että tänä vuonna meille tulee kuusi. Semmoinen ihan pikkuinen, jonka voi laittaa vaikka pöydälle maljakkoon. Onhan koristeille paikka oltava.

Lauantaipäivä vietettiin isännän kanssa kaupungilla. Se oli harvinaista monessakin suhteessa. Yleensä meidän shoppailureissut kestää korkeintaan pari tuntia, nyt oltiin käytännössä koko päivä liikenteessä. Yleensä meitä alkaa ahdistaa ja keljuttaa ihmiset, mutta joku ihme joulun taikako lie ollut, kun kumpikaan ei suuremmin ahdistunut vaan oli ihan hyvä mieli koko päivän. Käytiin myös kahvilla (Hyve&Pahe) ja syömässä (Deli China) ja kerättiin päivän mittaan paljon lahjaideoita. Niin ja nyt meillä on pölynimuri, joka ei kuulosta pieneltä moottoriveneeltä ja jossa on limenvihreä johto. (Tämä menee samalle osastolle kuin se pesukoneen villapesulammas.)

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että meikä pärjää pimeydestä huolimatta timjamia paremmin. Kuukausi sitten tilanne oli päinvastainen. Ehkä kohta on aika ostaa joulukukkia.


Thanks to Independence Day that happened to be on Friday, we had a long weekend. It was a nice break before Christmas and gave time and energy to do all kinds of nice stuff. I crafted some Christmas decorations and we spent a day downtown shopping and gathering ideas for presents with boyfriend. We bought a new vacuum cleaner that has a lime green wire, how cool is that! I also noticed that my thyme is getting tired of this darkness. Maybe it's time to buy some Holiday flowers instead. 

Aurinkoenergiaa | Solar Power

Aamulla herätessä maassa oli taas lunta. Iltapäivällä pilkahti myös aurinko, ja yksi vilkaisu ikkunasta näkyvään siniseen taivaaseen riitti antamaan tarvittavan sysäyksen, että sain itseni ylös sohvalta ja puuhaamaan kaikenlaista. Tein paljon sellaisia pieniä asioita joita olen suunnitellut jo pitkään, joiden tekeminen ei vie kauan mutta aikaansaaminen sitäkin kauemmin. Näköjään tarvitaan auringonpaistetta, että saa itsestään yhtään mitään irti näin syksyisin.

Ensi töikseni kuvasin Jyväskylästä ostamani vaatekappaleet. Harmaa ylisuuri college ja musta tuubihame löytyivät molemmat H&M:ltä ja ovat olleet käytössä jo monta kertaa. Toimivat mainiosti yhdessä ja erikseen, paitakin on niin pitkä, ettei se välttämättä tarvitse edes hametta kaveriksi. Ainoa harmitus näissä on tietysti se, etteivät ne ole tarpeeksi asiallisia työharjoittelupaikassa pidettäviksi, mutta onneksi on vapaa-ajan menojakin edes joskus.

Laitoin pyykit peseytymään ja lähdin kävelylle jolla imin itseeni päivänvaloa ja raitista ilmaa tulevaa viikkoa varten.

Kuvasin lisää asioita blogia varten.

Vein välikausitakit ja tennarit varastoon ja toin yhden villakangastakin ja lisää villapaitoja tilalle.

Auringon laskettua tiskasin ja jopa etsin ruuvimeisselin ja ruuvasin irti yhden lasisen kattilankannen kahvan, jonka alla on ollut ällöä möhnää jo ikuisuuksia, mutta jolle en ole saanut ajoiksi tehdä mitään ennen tätä.

Imuroin, ripustin pyykit ja tein ruokaa.

Ja lähes kaikki tämä sen kahden tunnin aikana kun isäntä oli pelaamassa salibandya.

Siitä ei ole tietoa, milloin tällainen aivohäiriöpäivä on seuraavan kerran. Siihen voi mennä aikaa.


Today we had snow again. And sun for the first time in ages! The sight of blue sky from our window gave me so much energy that during the two hours that my bf was out playing floorball I did plenty of things I have been planning to but never got around in actually doing them. I took photos for the blog, including the clothes I bought from my trip to Jyväskylä. I did some laundry. I took a walk in the beautiful snowy landscape. I storaged some summerclothing and brought in more sweaters. I did the dishes, vacuum cleaned and made dinner. No one can tell when it's going to be the next time I have this kind of energy boost, but I'm afraid it's going to take a while. It would seem that during the dark season everyone's solar power batteries run low. 

Kirkasta vihreyttä syksyn keskellä | Bright Green in the Middle of Autumn

Tällaiset maisemat löytyi eilen ihan kotinurkilta! Uskomatonta, että olen asunut Joensuussa seitsemän vuotta (ja lähiseutuvilla koko ikäni), enkä ollut koskaan ennen käynyt Kukkosensaaressa. Eiliseksi oli suunniteltu syksyistä retkeä johonkin, mutta ei oltu ihan varmoja että Kolille vai minne. Muistin lukeneeni Eijan blogista joskus maininnan Kukkosensaaren ulkoilualueesta ja tein vähän googlettelua, jonka tuloksena päätettiin skipata moneen kertaan nähty Koli ja suunnata kohti Kuhasaloa. (Olen tulkinnut tämän kaksinimisyyden niin, että alue on virallisesti nimeltään Kuhasalo, mutta tuttavallisempi 'kansannimi' joka kuitenkin lukee myös opastaulussa, on Kukkosensaari.)

Paikka sijaitsee Joensuun Penttilän laitamilla, vain kolmen kilometrin päässä keskustasta. Ja miten kaunista siellä oli! Ihania neulasten peittämiä polkuja, kuusikkoa, lehtoja, JÄRVI (toiseksi paras juttu meren jälkeen), nuotiopaikkoja, lintuja ja oravia. Kaksi tuntia kului sutjakasti kun tassuteltiin koko alue melkotavalla läpikotaisin (aikaa olisi mennyt ehkä vähän vähemmän, mutta meitsi oli vähän väliä kontallaan hotailemassa jotain käpyjä*). Asiaankuuluvasti oli eväät mukana ja ne nautittiin järvimaisemaa katsellen.

Alueella oli myös muita ulkoilijoita, ja oli tosi kiva nähdä vaihtareita oikein ruudullisen piknik-viltin kanssa rantakalliolla evästelemässä. (Miten VAIHTARITKIN olivat löytäneet sinne, kun minä en?!) Mutta jos teitä on siellä ruudun takana joku muukin joensuulainen joka ei ole koskaan käynyt Kukkosensaaressa, niin MENE SINNE. Eijalle kiitos että olet joskus maininnut paikan, en nyt löytänyt sitä postausta jossa se olisi mahdollisesti tapahtunut mutta olen varma että se olit sinä. :D

 *Huomasin tämän olevan toistuva ilmiö. Konttailin ympäriinsä myös viime vuoden syksyretkellä.

We made an autumn trip to a very close destination: we found this beautiful recreational area just outside our hometown and I had never known of its existence! (And I've been living around here more or less my whole life.) The place was so diverse with both light groves and darker patches of fir trees and a LAKE (they are the next best thing after a sea). We saw birds and squirrels and people having picnic and grilling hot dogs on an open fire. It's an absolutely gorgeous place and I'm really happy that we finally found it.