| Elämää Instagramissa

Koska elämä on nykyisin työssäkäyntiä (jee!), eikä kotona ole tapahtunut mitään sisustuksellista aikoihin, blogi on jokseenkin hiljainen (kuallu) hiljainen. Lisää Vietnam-kuvia tulee sitten kun jaksan taas innostua niiden käsittelemisestä (liianpaljonhommaa), mutta koska satun tietämään että läheskään kaikkia ei toisten ihmisten lomakuvat jaksa kiinnostaa, niin tähän väliin mainittakoon, että Instagram (@hannagoingtorain) päivittyy huomattavasti blogia useammin.

Pieni tiivistelmä kuvien sisällöstä niille, jotka eivät Instagramia vielä ole seurailleet:
1. Dekossa vuosi tai pari sitten ollut kuva on jäänyt mieleen kummittelemaan ja sen pariin on tullut palattua montamonta kertaa. Nyt ripustin sen jääkaapin oveen muistutukseksi itselle ja tiedoksi isännälle, että tämmöstä meille sitten joskus tulee. Sininen lattia hei!
2. Ostin elämäni ensimmäiset aikuiskengät. Näitä etsiskelin kissojen ja koirien kanssa jo syksyllä, mutta laihoin tuloksin.
3. No hei meikä on työssäkäyvä ihminen nykyisin!
4. Kontista löytyi niin kerrassaan ysärit korvikset että ne meni heittämällä niin ruma että se on jo kiva -osastolle.
5. Ihana toveri kaukaa tuli käymään ja kahviteltiin Kauppaneuvoksessa.
6. Kudoin joutessani maton. Toinen samanlainen on edelleen puissa odottamassa että seuraavan kerran olis aikaa saada se valmiks.
7.  Samainen ihana toveri kaukaa antoi joululahjaksi itse maalaamansa lautasen. Tämä on vaan ihan mielettömän hieno.
8. Annoin itse itselleni joululahjaksi Lily Lolon kosmetiikkaa, kun entiset alkoi loppua. Blondie Mineral Foundation on ollut käytössä jo neljä vuotta ja edelleen vannon sen nimiin. Kulmakarvasetti on ihan uusi tuttavuus, josta voisi olla syytä vaikka kertoa joskus enemmänkin. Ripsariin en ihastunut yhtä palavasti kuin monet muut, jotka vannovat juurikin tämän ekoripsarin nimeen. Itse tykkäsin enemmän Couleur Caramelin ripsiväristä.
9. Ennen joulua käytiin äitin ja siskon kanssa oopperassa ja pukeuduin ensimmäistä kertaa elämässäni kellomekkoon ja tyllialushameeseen (Miss Windy Shopista, tietty) julkiselle paikalle. Hämmentävän paljon tuli täysin ventovierailta ihmisiltä kommentteja ja sitäkin enemmän katseita! Tekisi koko ajan mieli keksiä lisää tilaisuuksia käyttää tuota komboa uudestaan.

| Leikattua lasia + arvontamuistutus

Mainitsin edellisessä postauksessa, että lasiastiat ovat alkaneet kiehtoa. Luulen, että kaikki sai enemmän tai vähemmän alkunsa tästä kiposta, joka löytyi mummolasta. Siihen on kuulunut myös metallinen kaulus, joka on aikojen saatossa hukkunut jonnekin. Sisko tuumi, että siitä tulee mieleen lähinnä tuhkakuppi, mutta minusta se on liian syvä ollakseen sellainen. Tuosta kyseenalaisesta mielleyhtymästä huolimatta olen pitänyt kippoa tarjoiluastiana, kesällä siinä oli kirsikoita. Tällä haavaa se on yöpöydällä korukippona.

Vielä kun onnistuisi olemaan harakoimatta lisää tällaisia joka kerta kun niitä tulee kirppiksellä vastaan.



PS. Olisi koko kesän luetut kirjat käsittelemättä, jossain vaiheessa on varmaan tiedossa kilometrin mittainen kirjapostaus (tai monta peräkkäistä) jahka saan ryhdistäydyttyä niin paljon että uskallan tarttua urakkaan.

PPS. Tämän viikon torstaihin eli ylihuomiseen klo 21 saakka on vielä aikaa osallistua ekstraerikoishienoon leggings-arvontaan! Arvontaan hops tästä näin.

| Tämän kesän juhlamekko

Tämä mekko vilahti jokin tovi sitten ristiäispostauksessa ja lupasin aiheesta lisää. No nyt sitä saa! Lisää nimittäin, öhöh.

Tämän mekon taustahan on sellainen, että olen ollut kevään Miss Windy Shopissa harjoittelijana ja sain mekon sitä kautta. Kyseessä on malli Nina Cream* ja ihastuin siihen oitispaikalla kun se ensimmäisen kerran osui verkkokalvoilleni. (Ihan niinkuin psst psst että jos vielä on mekko kevään ja kesän juhlia varten hankkimatta niin tuolta kannattaa käydä vilkuilemassa mainosmainos. :D)

Ristiäisiin asustin mekon mummolta saadulla kelloriipuksella, joka tuntui sopivan mekon fiilikseen.

Tuo selässä oleva vetoketju ei ehkä puhuttele kaikkia, mutta minä tykkään siitä! Se antaa vähän ronskimpaa fiilistä muuten romanttiselta hajahtavaan mekkoon.

Kenkinä ristiäisissä oli vanhat yo-korkkarini (ainakin muistelisin että ne hankittiin yo-juhliani varten, mutta saattavat ne olla vuoden tai pari vanhempaakin perua), joiden terävä kärki ja kitten heel olivat vissiin välillä aika tavalla out of fashion mutta opin Eeva Kolulta, että kisukorkojen aika on taas tullut! ...Vähän vois vanhat kenkäpolot kaivata puleerausta, on ne jo sen verran elämää nähneet.

Henkarissa mekko näyttää vähän pötkylältä, päälle puettuna se pääsee vasta kunnolla oikeuksiinsa. (Niin kuin nyt vaatteet yleensä, duh. Ja kummassakin kuvassa on kaulakorukin hassullaan.)

Sen verran tiedän tässä vaiheessa kevättä, että ainakin juhlat tahi parit on kesällä tulossa joihin meidät on kutsuttu, mutta mekkokriisistä ei tarvii kärsiä: Aion vetää kaikki bileet läpi tässä samassa mekossa. (Sori vaan kaikki muut mekot jotka roikutte kaapissa. Nyt kävi näin.)

PS. Nohevimmat ehkä huomasivat, että tukan väri on vaihtunut sitten viime näkemän. Podin niin pahaa hiusmasennusta tässä taannoin, että siinä ei auttanut enää muu kuin ottaa kovat keinot käyttöön. Se siitä hippeilystä.


*Tuote saatu työn kautta ilman velvoitetta bloginäkyvyydestä

| Kirppisriipus ja uutta päällepantavaa

Lempikirppiskorustani katkesi taannoin ketju ja olen ollut vähän suru puserossa sen tiimoilta, varsinkin kun uutta, samanlaista ketjua ei ole tullut missään vastaan (paitsi kultasepänliikkeessä, jossa se maksaisi maltaita). Ketjun löytymistä odotellessa olen pitänyt silmällä kirppisten korutarjontaa, jos vaikka löytyisi jotain mieleistä tuota entistä lemmikkiä paikkaamaan. Synttäripäivän ostoskierroksella sellainen löytyikin! Jännästi Kalevala-henkinen koru on silkkaa rihkamaa tunnustaan päätellen, mutta se ei oikeastaan haittaa. (Kunhan en katkaise tämänkin ketjua...)

Samalla reissulla löytyi myös uutta päällepantavaa. Holly & Whyten neuletakkia olin hypistellyt jo useampaan otteeseen, mutta nyt kun se oli 70% alennuksessa niin alkoi loppua syyt olla ostamatta. Alerekistä löytyi myös raidallinen trikoohame, joskin totesin ettei siitä oikeastaan ole apua työvaatteiden tarpeeseen: kapeassa tuubihameessa on vähän hankala istua satulatuolissa. :P Harmaan t-paidan tilasin Monkin alesta, lopultakin löytyi Se Täydellinen Harmaa T-paita, jollaista olen etsinyt. Vaatepuoli alkaa taas olla muuten aika hyvällä mallilla, mutta vielä pitäisi yksi Suuri Projekti taklata: Farkkutilanne on sen verran hälyttävä, että uudet pitäisi ostaa, mutta mikään (ei edes juhlavaatteiden ostaminen!) ei ole yhtä vastenmielistä ja ikävää puuhaa kuin uusien farkkujen metsästäminen. Toivottavasti leggingsit pysyvät muodissa vielä pitkään.

| Musta Lintu -korvikset

Suoritin pientä itseni lahjomista sen kunniaksi, että viisaudenhampaiden poistamiset on nyt minun osaltani suoritettu. Oli se sen verran pelottavaa ja inhottavaa, että kyllä siitä hyvästä sietääkin palkinto lohjeta.

Näistä Nousevan Myrskyn Musta Lintu -korvakoruista olin haaveillut jo varmaan vuoden päivät. Täytyy myöntää, että blogimainonnan ansiotahan tämä on ihan totaalisesti. En minä missään muualla ole kyseiseen brändiin törmännyt, mutta kun blogissa jos toisessakin näkyi viime syksynä(köhän se oli?) Nousevan Myrskyn kauniita kierrätyskoruja (tehty vanhoista polkupyörän sisäkumeista!), niin altistuksen myötä miellyin yksinkertaiseen muotokieleen ja luonnosta lähteneisiin aiheisiin.

Tänä jouluna Nousevan Myrskyn korut olivat myös joulutoivelistallani, mutta kun joulupukki ei tarttunut vihjeeseen niin päätin suoda itse itselleni tämän lahjan. Ehkä hankin myös Musta Lintu -riipuksen kun seuraavan kerran on aika palkita itseäni jostain hienosta suorituksesta.

Ensimmäisen kerran korvikset pääsevät käyttöön tänään, kun lähdetään akkaporukassa juhlistamaan toverin viimeisiä kaksikymppisiä.


PS. Pikaisen kokeilun perusteella pitää vielä kehaista, että massiivisesta ulkonäöstään huolimatta nämä korvikset on ihanan kevyet, ei nimittäin veny korvalehdet kohti lattiaa näiden kanssa.

Jotain punaista, luukku 22 | Something Red, day 22

Oli ennen muinoin aika, jolloin pidin sitä jonkin sortin ihmeenä, jos joskus pukeutuisin hameeseen ja laittaisin tukkaani rusetin. No, ihmeiden aika ei ollut ohi, sillä jossakin vaiheessa elämää kävi niin että käänsin poikatyttökelkkani totaalisesti, käytin vain hameita ja mekkoja ja omistin useammankin tukkarusetin. Nykyään nämä rusetit pääsevät käyttöön vähän harvemmin (vaikka rusetti toimii kivasti lyhyessäkin tukassa) ja olen tehnyt paluun lahkeiden maailmaan, mutta tämän tarinan opetus on se, että vanhemmiten sitä oppii soveltamaan tyyliä jos toistakin niin että ne sopivat omaan makuun. Ei tarvitse olla ääripää, keskivaiheillakin on mukava surffailla. Ja kuka kieltää laittamasta äijäbuutsit jalkaan ja rusetin tukkaan yhtä aikaa jos siltä tuntuu?


I used to be a real tomboy, but then something happened and I had this season of wearing nothing but skirts and girly bows in my hair. These days I wear both skirts and pants and an occasional bow every now and then. Lesson learned was that there's no need to go to extremes: as I get older, I know better what's my thing and I have the courage to mix different styles. Who said you couldn't wear a bow and biker boots at the same time? 

Jotakin punaista, luukku 17 | Something Red, day 17

Lontoo-korurasia on muutaman vuoden takainen syntymäpäivälahja tovereilta. Tähän saakka se on palvellut aivan mallikkaasti, mutta tämän vuoden aikana se on alkanut osoittautua ahtaaksi. Olisiko aika hankkia suurempi korurasia tai karsia sisältöä? Rasiasta pilkottava kaulakoru löytyi Kontista ja oli tämän kesän ja syksyn lempikoru.

This London-themed jewellery box was a birthday present from my friends a couple of years ago. It's starting to get a little crowded, and I have two options: to get a bigger one or reduce the amount of jewellery inside. Tough decision. 

Kesän toiset häät | Second Wedding This Summer

Ennen tätä kesää olen elämässäni osallistunut kolmiin häihin. Nyt yksin tänä kesänä (itse asiassa tässä kuussa!) on hääjuhlia saman verran. Kertonee jotain oman ikäluokan elämänvaiheesta?

Tämän kesän toiset häät (ensimmäiset oli nämä) olivat Kotkassa, ja kutsu tuli ihan siitä hyvästä, että isäntä on sukua sulhaselle. Minä olin tietysti ihan innoissani kun pääsin siivestämään! Häät on kuitenkin sellainen kiva juhla johon osallistuu mielellään, vaikkei morsiuspari henkilökohtaisia tuttuja olisikaan. 

Kirppikseltä löytyi sopivan juhlava mekko sopivaan hintaan. Ja mikä häkellyttävintä, olkaimeton malli joka pysyi päällä! Sellaista ihmettä en ole ennen tavannut. Korut kaivoin omista ja äidin varastoista. Rannekoru on joululahja isännältä  ja sormus on äidin aikoinaan valmistujaislahjaksi saama. Olen ihastellut sitä monet kerrat äidin korulippaassa, mutta nyt uskalsin pyytää sitä lainaan. Ennen olen aina pelännyt, että se tippuu sormesta tai sille tapahtuu jotain muuta pahuutta. 

Kirkon lyijylasi-ikkunat oli häkellyttävän hienot. Vihkimisen jälkeen komea miesääni kajautti parvelta iki-ihanan Romanssin ja itkuhan siinä pääsi, ei auttanut. 

Häiden väriteema oli valkoista ja vihreää. Koristeiden, nimilappujen ja muiden juttujen eteen oli selvästi nähty vaivaa.

Morsiamella oli kaunis hopeanvärinen puku.

Vihreä-valkoinen teema jatkui myös hääkakussa, joka oli perinteestä poiketen juusto- eikä täytekakkua.

Ja lopuksi isännän kännykällä napattu nasukuva. Kaulakorusta ei tullut otettua lähikuvaa, mutta sekin on äidin varastoista lainattu ja tykkään sen rouheudesta kovasti. (En taida palauttaa sitä ihan vielä, hihii.) Neuletakki on iänkaikkisuuden vanha ja vähän jo silmäpaoillakin, mutta kun en ole onnistunut löytämään uutta pitkähihaista yläosaa joka kävisi kaiken kanssa niin kuin tämä. (Ja mikä hupaisinta, se on pelastettu kasasta toisten roskikseen tuomitsemia vaatteita!) Käsilaukku on kirppisostos ja kengiksi valitsin violetit avokkaat, että settiin tulisi edes vähän väriä. Hiukset oli vielä hotellilta lähtiessä kiharoilla, mutta ne kyllä oikenivat lahjakkaasti kostean (märän) sään vaikutuksesta. 

Kuvia tuli poikkeuksellisen vähän, koska omaa kameraa en halunnut raahata mukaan kun se ei sopinut pikkuriikkiseen käsilaukkuun. Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat omia ja kännykkäkuvaa lukuunottamatta muut ovat isännän siskon kamerasta, kiitos niistä! 

Last weekend we participated in second wedding this summer (actually, this month). It was a big, beautiful wedding with green and white colour scheme. The bride wore a dress of silver colour. My own dress was found from flea market and the jewellery I borrowed from my mother. The first two pictures are from my own camera, but I didn't want to drag it along with me so the rest of the pictures are from my boyfriend's sister (thank you!) and the last one was taken with my bf's phone, thus the bad quality. I quite liked my outfit, even if I say so myself. And the best thing is, we still have one more wedding to attend to before the month is over! So much love this summer. ^^ 

Jännää tavaraa | Cool Stuff is Cool

Olen viime aikoina opetellut sitä filosofiaa, että kaikkea kivaa kamaa ei tarvitse haluta omaksi. Niitä voi ihastella hetken ja sitten jatkaa matkaa. Ja tämä pätee siis paitsi kirpparilla, myös muuten. Esimerkiksi kaikkea kivaa Pinterestissä näkemäänsä ei välttämättä tarvitse oitispaikalla alkaa kadehtimaan että mieki halluuunnn! 

Viime viikon kirppisreissulla kamera oli kerrankin mukana joten sain myös kuvia muutamista kivoista ja jännistä asioista jotka jotenkin puhutteli miun rumuudentajua. Nämä on kaikki ehkä sitä "jos olisi oma kahvila" -osastoa. (Lueskelin muuten kuriositeetin vuoksi netistä, että mitä kaikkea kahvilan perustamiseen vaaditaan. Oli melkoinen reality check kaikkine lupahakemuksineen joita oli miljoonittain. Mutta ainahan voi haaveilla.)

Vanha radionkäppänä. Visuaalisesti niin hieno että voihan jehna. Vähän niin kuin vanha Volvo, täydellisen kantikas. 

 Tämä kuun möllykkä heilahti kirkkaasti Niin ruma, että se on jo kiva -osastolle. Normaaliin rivariasuntoon normaalin tavaran keskelle en tätä heittäisi, mutta kaiken muun ruman ja kummallisen keskellä tää olis just hieno. Tässäkin muuten nähdään taas se, että kirppiksellä pitää osata katsoa oikeista paikoista (sieltä kasan alta) ja toisekseen osata visualisoida se esine johonkin muuhun kontekstiin kuin siihen mistä se on löytynyt. Sillä tavalla niitä aarteita löytyy. Tämäkin nökötti tuollaisessa korinkuppanassa jokseenkin karmivan irtokynsirasian vieressä. 

Tämä ruori oli jo vähän vintagempaa osastoa mutta miettikää nyt jonnekkin kahvilan seinälle! How cool would that be. Toisaalta, jos oma asumus olisi vähän toisen henkinen niin kyllähän tämän omallekin seinälleen ottaisi. (Veikkaan, että kunhan joskus asun omakotitalossa, minua harmittaa ihan sikana että olen jättänyt kaikki nämä hämärät jutut ostamatta.)

Ja näiden takia sinne kirppikselle piti alun perin lähteä: 

Sain tässä jokin aika sitten idean kun käytiin toverin kanssa Carlsonilla. Sitä neronleimausta varten piti löytää kirppikseltä metallisia tarjoiluvateja ja kerrankin kävi niin hyvä tuuri että löysin sitä mitä olin etsimässä. Bonuksena löytyi hopeanväriset helmet. 

Jos tässä vaikka lähipäivinä saisin aikaiseksi esitellä, mitä tuon loistavan ideani ja noiden metallivatien yhdistelmästä sitten syntyi. 

Lately I've been trying to execute the philosophy of not wanting to have everything cool I see for my own. This applies especially when thrifting, but also in any other occasion, like when browsing Pinterest. Last week I chanced to have my camera with me on a flea market so I photographed some cool stuff that I didn't have any intention of buying but I thought were cool. The last picture is why I went to the flea market in the first place: I needed some metallic plates or trays for an idea I had a while ago. Later on I will show you what I ended up doing with these trays.

Riiputin | Pendant

Kuten kuvasta näkyy, turvavaatteeni on edelleen se harmaa Monkin villapaita (josta en muuten vieläkään ole laittanut tänne kuvaa kokonaisuudessaan.) En ole hirveästi muita pukeutumisvaihtoehtoja vaivautunut harkitsemaankaan viime aikoina, jos on sattunut asiaa ihmisten ilmoille. 

Samalla kirppisreissulla jolla löysin ne harmaat saappaat, silmään osui myös niin tyylikkään yksinkertainen ja (inhoan tätä ilmausta mutta sitä on nyt käytettävä) niin minun näköinen riipus että ostin sen epäröimättä yhtään. Nyt se sitten roikkuu kaulassani lähestulkoon yhtä usein kuin tuo villapaita on päällä. Ja se on usein. 

Villapaita - kirppisriipus -komboon luotin myös maanantaina työhaastattelussa. Tosin silloin jalassa oli farkut, ei kallokalsarit. Ne olisi varmasti tehneet kyllä hyvän säväyksen. En saanut työpaikkaa, mutta aina ei voi voittaa.

Lately I haven't been wearing much else than this gray sweater I ordered from Monki. The pendant I found from flea market the same day I bought those gray boots. I like it because it's so nice and simple and graphic.  

Ristiäisedustus

Tänään oli miun siskonpojan ristiäiset ja sinne lähdettiin tietysti edustuskamppeissa. Tukankin kiharsin, en tosin tiedä miten hyvä ajatus se loppupeleissä oli. Miun tukka ja kiharrin ei vaan jotenkin kohtaa toistensa ajatusmaailmoja, mistä lopputuloksena on vääjäämättä epämääräinen, löpsähtänyt sotku. 

Mutta mitä vaatteisiin tulee, niiden löytäminen oli harvinaisen kivutonta. Mekkojen ostaminen varastoon alkaa siis vihdoin kantaa hedelmää! Ristiäiskoltuksi valikoitui Lontoosta ostettu lintukuvioinen mekko ja sen kaveriksi henkkamaukan armeijatyylinen jakku.  Kyseisen jakun suhteen olin jo menettämässä toivoani: ostin sen kirpparilta jo vuosi sitten, mutta tähän saakka se roikkui kaapissa käyttämättömänä kun mikään ei vain oikein tuntunut sopivan sen kanssa yhteen. Mutta tarpeeksi kauan ja kärsivällisesti kun odotti niin Se Oikea yhdistelmä löytyi ja jakku pääsi käyttöön.

Korut meinasivatkin sitten tuottaa enemmän päänvaivaa. Kokeilin kaulakorun jos toisenkin mutta mikään ei oikein tuntunut toimivan. Lopulta päädyin kaulakoruttomaan ratkaisuun, kun Vero Modan alesta löytyi järjettömän kokoiset korvarenkaat samaa patinoituneen hopean sävyä kuin jakun napit. Sitten kasasin mustien korkokenkien kaveriksi vielä mustia helmirannekoruja, Japanista ostamani rannekellon (josta tykkään edelleen ihan sikana) ja viime syksyn Sofi Oksas-halloweenkostyymiin ostamani jättikokoisen sormuksen, jota en uskonut muuten koskaan käyttäväni. Vot! 

Juhlat meni oikein hyvin, enkä oikeastaan edes tajunnut hirveämmin jännittää kummin velvollisuuksia. Vähän piti lukea ääneen ja kuivata lapsen pää vedellävalelun jälkeen ja ihan hyvinhän se meni! Ja mikä tärkeintä, lapsi sai näköisensä nimen.