| Elämää Instagramissa

Koska elämä on nykyisin työssäkäyntiä (jee!), eikä kotona ole tapahtunut mitään sisustuksellista aikoihin, blogi on jokseenkin hiljainen (kuallu) hiljainen. Lisää Vietnam-kuvia tulee sitten kun jaksan taas innostua niiden käsittelemisestä (liianpaljonhommaa), mutta koska satun tietämään että läheskään kaikkia ei toisten ihmisten lomakuvat jaksa kiinnostaa, niin tähän väliin mainittakoon, että Instagram (@hannagoingtorain) päivittyy huomattavasti blogia useammin.

Pieni tiivistelmä kuvien sisällöstä niille, jotka eivät Instagramia vielä ole seurailleet:
1. Dekossa vuosi tai pari sitten ollut kuva on jäänyt mieleen kummittelemaan ja sen pariin on tullut palattua montamonta kertaa. Nyt ripustin sen jääkaapin oveen muistutukseksi itselle ja tiedoksi isännälle, että tämmöstä meille sitten joskus tulee. Sininen lattia hei!
2. Ostin elämäni ensimmäiset aikuiskengät. Näitä etsiskelin kissojen ja koirien kanssa jo syksyllä, mutta laihoin tuloksin.
3. No hei meikä on työssäkäyvä ihminen nykyisin!
4. Kontista löytyi niin kerrassaan ysärit korvikset että ne meni heittämällä niin ruma että se on jo kiva -osastolle.
5. Ihana toveri kaukaa tuli käymään ja kahviteltiin Kauppaneuvoksessa.
6. Kudoin joutessani maton. Toinen samanlainen on edelleen puissa odottamassa että seuraavan kerran olis aikaa saada se valmiks.
7.  Samainen ihana toveri kaukaa antoi joululahjaksi itse maalaamansa lautasen. Tämä on vaan ihan mielettömän hieno.
8. Annoin itse itselleni joululahjaksi Lily Lolon kosmetiikkaa, kun entiset alkoi loppua. Blondie Mineral Foundation on ollut käytössä jo neljä vuotta ja edelleen vannon sen nimiin. Kulmakarvasetti on ihan uusi tuttavuus, josta voisi olla syytä vaikka kertoa joskus enemmänkin. Ripsariin en ihastunut yhtä palavasti kuin monet muut, jotka vannovat juurikin tämän ekoripsarin nimeen. Itse tykkäsin enemmän Couleur Caramelin ripsiväristä.
9. Ennen joulua käytiin äitin ja siskon kanssa oopperassa ja pukeuduin ensimmäistä kertaa elämässäni kellomekkoon ja tyllialushameeseen (Miss Windy Shopista, tietty) julkiselle paikalle. Hämmentävän paljon tuli täysin ventovierailta ihmisiltä kommentteja ja sitäkin enemmän katseita! Tekisi koko ajan mieli keksiä lisää tilaisuuksia käyttää tuota komboa uudestaan.

| Vaihtelua farkuille + leggings-arvonta

*Yhteistyössä Miss Windy Shopin kanssa*

Syksy on tullut ja tiedättekös mitä se tarkoittaa? 

Sitä, että saa taas pukeutua! Vaatteisiin! Villapaitoja! Leggingsejä!

Niin paljon kuin lämpimästä kesästä nautinkin, niin täytyy myöntää että helteen aiheuttama pukeutumattomuus tuotti aika paljon päänvaivaa. Siis se, miten olisi mahdollisimman vähissä pukeissa paljastamatta kuitenkaan liikaa. Vihaan sitä, kun mistään ei tunnu löytyvän hellevaatteita, joissa olisi tolkullisen pituinen helma/lahkeet ja sellaiset olkaimet ja pääntie että ne peittäisikin jotain. Jurputi. 

Mutta tuo pukeutumisongelma on toistaiseksi mennyttä elämää ja nyt pääsee taas toteuttamaan itseään pukeutumisen suhteen vähän monipuolisemmin. Ennen kuin kelit jämähtää pysyvästi nollan alapuolelle, on loistava aika käyttää leggingsejä ainaisten farkkujen sijasta. 

Sain nämä kahdet mahtavat leggingsit jo viime keväänä käyttööni Miss Windy Shopista, ja täytyy sanoa että parempia leggareita en ole ennen omistanut! Pamela Mannin pökät ovat paksua, napakkaa materiaalia, enkä ainakaan vielä ole onnistunut saamaan niihin polvipusseja eivätkä ne ole muutenkaan menettäneet muotoaan käytössä saati nyppyyntyneet. Printti on hyvälaatuista eikä kuvio "säry" kankaan venyessä. Lisäksi nämä ovat loistavan mukavat jalassa, voisin hyvin kuvitella käyttäväni esimerkiksi salilla tai juoksulenkillä (jos kävisin sellaisilla), mutta yhtä hyvin nämä menee kotona ja kaupungilla. Pari kertaa olen huomannut vastaantulijan jäävän tuijottamaan jalkojani kun on ollut jommatkummat leggarit jalassa. :D


Ja nyt parhaaseen osuuteen eli arvontaan: Kahdelle onnekkaalle voittajalle lähtee Miss Windy Shopin lahjoittamat Pamela Mann -leggingsit! Tässä postauksessa nähtyjen Riley- ja Scarlett -kuosien lisäksi saatavilla on myös kaksi muuta mallia, Rosie ja Issy. Leggingsejä on kahta kokoa, XS-M ja M-L, ja voittaja saa valita kokonsa. Osallistu kertomalla, mihin kuosiin tykästyit eniten ja minkä kanssa käyttäisit näitä leggingsejä. Muista jättää kommentin yhteyteen toimiva sähköpostiosoite! Jos et halua jättää sähköpostiosoitettasi kaiken kansan nähtäville, voit myös osallistua lähettämällä kommenttisi minulle sähköpostiin sitruuna.unia@gmail.com. Arvonta päättyy kahden viikon päästä eli 16.10.2014 klo 21.00.

Herkkuekstrana Miss Windy Shop tarjoaa I Think It's Going To Rain Todayn lukijoille alekoodin RAIN15, jolla saa -15% kertaostoksesta. Koodi on voimassa 18.10.2014 saakka. Miss Windy Shopiin pääset tästä näin, klik klik.

| Tämän kesän juhlamekko

Tämä mekko vilahti jokin tovi sitten ristiäispostauksessa ja lupasin aiheesta lisää. No nyt sitä saa! Lisää nimittäin, öhöh.

Tämän mekon taustahan on sellainen, että olen ollut kevään Miss Windy Shopissa harjoittelijana ja sain mekon sitä kautta. Kyseessä on malli Nina Cream* ja ihastuin siihen oitispaikalla kun se ensimmäisen kerran osui verkkokalvoilleni. (Ihan niinkuin psst psst että jos vielä on mekko kevään ja kesän juhlia varten hankkimatta niin tuolta kannattaa käydä vilkuilemassa mainosmainos. :D)

Ristiäisiin asustin mekon mummolta saadulla kelloriipuksella, joka tuntui sopivan mekon fiilikseen.

Tuo selässä oleva vetoketju ei ehkä puhuttele kaikkia, mutta minä tykkään siitä! Se antaa vähän ronskimpaa fiilistä muuten romanttiselta hajahtavaan mekkoon.

Kenkinä ristiäisissä oli vanhat yo-korkkarini (ainakin muistelisin että ne hankittiin yo-juhliani varten, mutta saattavat ne olla vuoden tai pari vanhempaakin perua), joiden terävä kärki ja kitten heel olivat vissiin välillä aika tavalla out of fashion mutta opin Eeva Kolulta, että kisukorkojen aika on taas tullut! ...Vähän vois vanhat kenkäpolot kaivata puleerausta, on ne jo sen verran elämää nähneet.

Henkarissa mekko näyttää vähän pötkylältä, päälle puettuna se pääsee vasta kunnolla oikeuksiinsa. (Niin kuin nyt vaatteet yleensä, duh. Ja kummassakin kuvassa on kaulakorukin hassullaan.)

Sen verran tiedän tässä vaiheessa kevättä, että ainakin juhlat tahi parit on kesällä tulossa joihin meidät on kutsuttu, mutta mekkokriisistä ei tarvii kärsiä: Aion vetää kaikki bileet läpi tässä samassa mekossa. (Sori vaan kaikki muut mekot jotka roikutte kaapissa. Nyt kävi näin.)

PS. Nohevimmat ehkä huomasivat, että tukan väri on vaihtunut sitten viime näkemän. Podin niin pahaa hiusmasennusta tässä taannoin, että siinä ei auttanut enää muu kuin ottaa kovat keinot käyttöön. Se siitä hippeilystä.


*Tuote saatu työn kautta ilman velvoitetta bloginäkyvyydestä

Vaatekaapin kestosuosikki: harmaa kipparitakki | Wardrobe Favorites: Skipper Jacket

Vaatekaapin siivous- ja tyylinmääritysprojekti on ollut vähän lepotilassa viime aikoina. Vaateongelmia ei talvella muutenkaan ole niin paljon kuin lämpimämpinä vuodenaikoina, kun valinnanvaraa on aika paljon vähemmän. Ja kun suurimman osan ajastani vietän töissä, ei senkään puolesta ole aiheutunut vaatekriisejä: kaapissani on tällä hetkellä kahdet housut, kaksi neulepaitaa ja kolme kauluspaitaa jotka ovat riittävän edustuskelpoisia töissä pidettäviksi ja niistä sitten koetan laatia erilaisia komboja parhaani mukaan.

Luonnoksista kuitenkin löytyi tämä takkipostaus, joten pidetään vaateaihetta yllä vaikkei kaapissa olekaan viime aikoina mullistuksia tapahtunut.

Yksi vaatekaappini kestosuosikeista ja ehkä parhaiten omaa tyyliäni edustava vaate on harmaa H&M:n kipparimallinen villakangastakki. Ostin sen noin kuusi vuotta sitten ja pitkän aikaa se oli ainoa talvitakkini. Se on nähnyt siis sellaiset määrät käyttöä, että on oikeastaan melkoinen ihme että se on edelleen yhtenä kappaleena. Tämä on niitä harvinaisia tapauksia, kun halpavaateketjusta on löytynyt edullisesti (muistaakseni hintaa oli 50-70 euroa) jotakin kestävää ja laadukasta. Edes yksikään nappi ei ole pudonnut näiden kuuden vuoden yhteiselomme aikana!

Harmaa kipparitakki (ja toinen kestosuosikki, harmaa lähettilaukku) Japanissa 2011 ja Tanskassa 2012.
Havaittavissa melko radikaali tukkamuutos. Tui tui violetti tukka. 

Viime vuonna harmaa takki sai lepäillä suurimman osan talvea, kun syksyllä ostin lopultakin kunnollisen toppatakin. (Muotiteollisuudelle kiitos siitä, että suuri ja lämmin parka on nyt muotia! Olin etsinyt sellaista jo pari vuotta, mutta kun jokin ei ole 'in', sitä on lähes mahdotonta löytää mistään.) Yhden talven tauko sai takin tuntumaan taas uudelta ja tyylikkäältä. Nyt se on siirtynyt lähinnä välikausitakiksi, sillä sen vanuvuori on liiskaantunut niin ohueksi, ettei se enää pidä lämpöä kovemmilla pakkasilla. Hieman pelkään sitä päivää kun tämä takki oikeasti räjähtää käsiin. Silloin suruaika on tosiasia.


Pssst! Kiikar-arvonta loppuu tänään klo 21.00 ja voittajat julkistetaan huomenna!

This grey skipper jacket has been my only winter overcoat for six or seven years. I bought it from H&M and I have been pleasantly surprised by it's quality! Not a single button has fallen off during these years of heavy duty. Now I have a thick parka as a winter coat and this one I mainly use during milder seasons, but it's still my very favourite. 

Keskiviikkovaatteita | Wednesday Outift

Lilyssä on menossa asukuvaviikko. Koska sattui niin että tänään oli tarpeen pukea asiallisesti kun piti käydä asioimassa kaupungilla, nakitin samalla reissulla siskon ottamaan kuvia niin pääsenpähän itsekin tähän riemuun mukaan. (Ja onhan se kiva nyt sitten sitä uutta tukkaansa työntää joka paikkaan öhöh.)

Mitä vaatteisiin tulee, niin kokonaisuudessaan tummansiniset farkut ja kauluspaita villapaidan alla meinasi aiheuttaa asiallisuusöverit. Mutta kun kerran sille linjalle lähdettiin, niin tungin portfolioni äidin vanhaan työsalkkuun (joka pääasiallisesti roikkuu meidän makkarin seinällä ja joka ei muuten kunnolla näköjään edes näy näissä kuvissa) ja laitoin jalkaan Tanskasta halvalla löytyneet keinonahkakengät. Ainoastaan aamupäivällä tarvitut muhkuhuivi ja parka (Tanskasta sekin, piti olla vettähylkivä takki niissä keleissä) veivät luukkia vähän rennompaan suuntaan. Neulepaita löytyi kirppikseltä ja pilkullinen kauluspaita on toverin kirppiskasasta lunastettu ja varsinkin ensinmainitusta tykkään kuin hullu puurosta. (Mmmm, vispipuuroa...)

Mitä asukuviin noin yleensä ottaen tulee, niin avaudutaan nyt sitten omista näkemyksistäni (joista kenenkään ei tarvitse olla samaa mieltä): Ensinnäkin olen sitä mieltä, että useimmiten tyyliblogeissa on aina ihan liikaa (toisiaan muistuttavia) kuvia. Useimmissa tapauksissa yksi riittäisi, yksityiskohtakuvien kanssa maks. 5 kuvaa on minusta ihan riittävän informatiivinen määrä. Toisekseen olen sitä mieltä, että useimmiten kaikenlaiset hienot ja mietityt ja coolit poseeraukset on lähinnä häiritseviä. Varsinkin se klassinen jalat ristissä -asento, siihen voi sanoa vain MIKSI. Sanokaa mitä sanotte pönötyskuvien tylsyydestä, mutta ainakin Eeva Kolun pönötykset on just sympaattisia ja mutkattomia ja olisinpa itsekin yhtä söpö pönöttäessäni. Pönötykset FTW.

Today I had to go to town on some official business so I had the chance to look official as well. For me blue jeans and a dress shirt under a sweater are as official as you can get. (I don't even own a traditional blazer, so let's not go there.) The parka jacket and huge scarf made the whole thing a little less stuffy, if you see what I mean. The sweater is a second hand find and I absolutely adore it right now. The dress shirt is also second hand, I bought it off my friend's thrift pile. 

Kesänlopetushäät | Summer's End Wedding

Elokuun kolmannet ja viimeiset häät olivat eilen täällä Joensuussa. Niihin oli samalla hyvä lopettaa kaunis, lämmin ja rakkaudentäyteinen kesä.

Juhlakorut olivat tälläkin kertaa osittain äidiltä lainattua (Kalevala-korun Vanamo-korvikset) ja omaa. Rannekoru on sama kuin edellisissäkin häissä, sormus puolestaan Laurasen ekokoru jonka sain joitain vuosia takaperin kummitädiltä syntymäpäivälahjaksi. Kivi ei liity hääjuhla-asuun millään lailla, se vain sattui olemaan sopivasti tuossa metallivadilla. :D

Käsilaukku on kirppislöydös ja kengät vuosia sitten Thaimaasta ylioppilasjuhlia varten ostetut. Mekkohan löytyi jo tammikuussa kirppikseltä ja tiesin jo silloin, että se on Juuri Näitä Häitä varten. 

Myös kuparinvärinen bolero tuli vastaan kirppiksellä kevään mittaan. Se teki harmillisesti kummallisia muodonmuutoksia pyykissä, eikä istunut pesun jälkeen enää ollenkaan yhtä kauniisti kuin ostohetkellä sovittaessani. Väljähtymisestä johtuen se meinasi karkailla harteilta erityisesti tanssin tuoksinassa. Hiukset olivat sivunutturalla (jonka sisään oli piilotettu niksipirkka-henkisesti sukkahousuista pyöräytetty valkki :D), josta ei tainnut tulla otettua edes yhtään kuvaa.

Se pukimista ja asiaan! Päivä oli kaunein mitä kuvitella saattaa ja teki myös kirkosta kauniin ja valoisan. Morsiamen sisko ja veli soittivat sisääntulomusiikin viululla ja kitaralla ja siinä kohtaa tirautin jo ensimmäiset kyyneleet. 

Pariskunnan kalastusharrastuksen inspiroimana kunniakuja muodostui virveleistä, joilla tietysti hutkittiin myös avio-onnea tuoreen parin takamuksille. Hääauto oli tyrmäävän siisti jenkkipeli. (Valkoinen, vaikka kuvassa näyttääkin enemmän turkoosilta. Ei ollut kameran säädöt ihan kohdillaan.)

Juhlia vietettiin joen rannan tuntumassa joensuulaisille tutussa rakennuksessa.

Väriteema oli mustaa ja valkoista keltaisilla väripilkuilla piristettynä. Kovin oli tyylikästä ja herrasväen näköistä! 

Ohjelman kääntöpuolelta löytyi hääbingo, jota illan mittaan täyteltiin. Vähän vilunkipeliä oli myös havaittavissa, kun bingoajat yrittivät muun muassa huijata morsiamen siskon laulamaan ennen aikojaan ja tyrkkivät juomalasejaan "vahingossa". ;)

Keltaista löytyi myös morsiamen kimpusta.

Morsian päräytti astetta päheämmillä jalkineilla, enpä olisi tällaisia odottanut paljastuvaksi helmojen alta!

Illan pimettyä hiippailin kuvaamaan öistä jokea ja Suvantosiltaa. Yö oli yhtä kaunis kuin päiväkin, mutta ilmassa oli jo selvä syksyn tuoksu. Kesä oli ihana, niin olivat häätkin. Kaikki kolmet, joihin tänä kesänä sain ottaa osaa. Kiitos ja onnea vielä kaikille ihanille aviopareille. 

Yesterday I participated in third wedding party this summer and this August! It was a great way to say farewell to summer and welcome autumn. My jewellery was part my own, part borrowed from my mother. Most of my outfit was second hand findings. The wedding was very stylish with black and white colour theme with yellow pops. I really liked the bride's shoes! They were nicely out of ordinary. I hope all the best for yesterday's couple as well as the two others that I was honoured to celebrate this summer. 

Pari tuntia turistina Kotkassa | A walk in Kotka

Viime viikonlopun häiden jälkeen piti jo seuraavana päivänä ottaa suunta takaisin kohti kotia. Onneksi ei ollut varsinaista kiirettä, joten huoneenluovutuksen jälkeen heitettiin kantamukset autoon ja lähdettiin tutustumaan Kotkaan jalkaisin.

Jonkun hipsterilaseille on käynyt vähän hassusti.

Tämä kahvila näytti juuri siltä, että olisin viihtynyt siellä. Harmi että se oli kiinni.

Tästä ohi kävellessä tuumiskelin isännälle, että liekkö tämä nyt sitä juugendia? *

Ortodoksisen kirkon takana (olikohan Isopuisto?) oli kauniita, reheviä kukkaistutuksia. 

Kävi mielessä, että äiti tykkäis näistä. 

Haukkavuoren näköalatornillekin löydettiin tiemme.

(Mie olin ihan varma että se on majakka, mutta ilmeisesti se onkin vanha vesitorni.)

Jostain syystä nuo rahtisatamien suuret nosturit on aina olleet minusta jotenkin hienoja. 

Vähän pelottavia, mutta hienoja.

Tämä kyltti vahvistaa miun hypoteesin siitä, että Kotkassa on sikana puistoja. 

Kaupunki on keskustaltaan pienempi kuin Joensuu, mutta silti sinne mahtuu noin monta puistoa! Hämmentävää.

Sitten kun oltiin kävelty tarpeeksi, käytiin vielä Tulikukossa Sapokanlahden satamassa syömässä (ylihintaiset) jäätelöt. 

Tuumiskelin isännälle, että olo on melkein kun ois ulkomailla. Vieraassa kaupungissa tallustelu ja valokuvien ottaminen on loppupeleissä ihan samanlaista, olipa Kotkassa tai Berliinissä. Kaupungin koko ja ihmisten määrä vaan muuttuu. Kotkan tapauksessa ulkomaan tuntuun vaikutti myös meren tuoksu, josta mie oon aina ihan haltioissani. 

*Toimitus huomauttaa, että olemme tietoisia siitä, että jugend kirjoitetaan yhdellä u:lla. Koska jonkunhan se olisi pitänyt päästä sanomaan. 

The next day after the wedding last weekend we already had to pack our things and head home. Luckily we weren't in a rush, so we took time to take a stroll around town before leaving. I found out that Kotka is very small but full of parks! 

Kesän toiset häät | Second Wedding This Summer

Ennen tätä kesää olen elämässäni osallistunut kolmiin häihin. Nyt yksin tänä kesänä (itse asiassa tässä kuussa!) on hääjuhlia saman verran. Kertonee jotain oman ikäluokan elämänvaiheesta?

Tämän kesän toiset häät (ensimmäiset oli nämä) olivat Kotkassa, ja kutsu tuli ihan siitä hyvästä, että isäntä on sukua sulhaselle. Minä olin tietysti ihan innoissani kun pääsin siivestämään! Häät on kuitenkin sellainen kiva juhla johon osallistuu mielellään, vaikkei morsiuspari henkilökohtaisia tuttuja olisikaan. 

Kirppikseltä löytyi sopivan juhlava mekko sopivaan hintaan. Ja mikä häkellyttävintä, olkaimeton malli joka pysyi päällä! Sellaista ihmettä en ole ennen tavannut. Korut kaivoin omista ja äidin varastoista. Rannekoru on joululahja isännältä  ja sormus on äidin aikoinaan valmistujaislahjaksi saama. Olen ihastellut sitä monet kerrat äidin korulippaassa, mutta nyt uskalsin pyytää sitä lainaan. Ennen olen aina pelännyt, että se tippuu sormesta tai sille tapahtuu jotain muuta pahuutta. 

Kirkon lyijylasi-ikkunat oli häkellyttävän hienot. Vihkimisen jälkeen komea miesääni kajautti parvelta iki-ihanan Romanssin ja itkuhan siinä pääsi, ei auttanut. 

Häiden väriteema oli valkoista ja vihreää. Koristeiden, nimilappujen ja muiden juttujen eteen oli selvästi nähty vaivaa.

Morsiamella oli kaunis hopeanvärinen puku.

Vihreä-valkoinen teema jatkui myös hääkakussa, joka oli perinteestä poiketen juusto- eikä täytekakkua.

Ja lopuksi isännän kännykällä napattu nasukuva. Kaulakorusta ei tullut otettua lähikuvaa, mutta sekin on äidin varastoista lainattu ja tykkään sen rouheudesta kovasti. (En taida palauttaa sitä ihan vielä, hihii.) Neuletakki on iänkaikkisuuden vanha ja vähän jo silmäpaoillakin, mutta kun en ole onnistunut löytämään uutta pitkähihaista yläosaa joka kävisi kaiken kanssa niin kuin tämä. (Ja mikä hupaisinta, se on pelastettu kasasta toisten roskikseen tuomitsemia vaatteita!) Käsilaukku on kirppisostos ja kengiksi valitsin violetit avokkaat, että settiin tulisi edes vähän väriä. Hiukset oli vielä hotellilta lähtiessä kiharoilla, mutta ne kyllä oikenivat lahjakkaasti kostean (märän) sään vaikutuksesta. 

Kuvia tuli poikkeuksellisen vähän, koska omaa kameraa en halunnut raahata mukaan kun se ei sopinut pikkuriikkiseen käsilaukkuun. Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat omia ja kännykkäkuvaa lukuunottamatta muut ovat isännän siskon kamerasta, kiitos niistä! 

Last weekend we participated in second wedding this summer (actually, this month). It was a big, beautiful wedding with green and white colour scheme. The bride wore a dress of silver colour. My own dress was found from flea market and the jewellery I borrowed from my mother. The first two pictures are from my own camera, but I didn't want to drag it along with me so the rest of the pictures are from my boyfriend's sister (thank you!) and the last one was taken with my bf's phone, thus the bad quality. I quite liked my outfit, even if I say so myself. And the best thing is, we still have one more wedding to attend to before the month is over! So much love this summer. ^^