| Instagrammautuminen ja kirppislöytöjä

Kauan siihen meni, mutta nyt on meitsikin Instagramissa. Sinne tipahtelee säännöllisen epäsäännöllisesti sellaisia juttuja, jotka ei välttämättä tunnu kokonaisen blogipostauksen arvoisilta, tai sitten sneak peek -tyyppisiä kuvia jostain aiheesta, josta myöhemmin tulee tänne puolelle enemmänkin sepustusta. Kassellaan miksi homma ryöstäytyy.

Kuvituksena miun toinen ikinä insta-kuva, jossa näkyy viime viikonlopun kirppisostoksia. Oli ihan mieletön tuuri, kun löytyi silkki-pashmina-huivi kahdella eurolla ja Patykan kosmetiikkaa avaamattomissa pakkauksissa! Olin haaveillut testaavani Patykan tuotteita sitten joskus kunhan rikastun (kyseessä siis tosiaan on melko hintava luonnonkosmetiikkamerkki), mutta nyt tuli loistotilaisuus jo ennen rikastumista. Kyllä kirppistely on hienoa.

| Pieni pala Ranskaa

Tukholman reissulla ei tullut hirveästi shoppailtua. Ostin vähän tuliaisia ja itselleni suklaalevyn (sen joka näkyi täällä), ginipullon, postikortin Fotografiskasta sekä L'Occitanen pienen käsivoidetuubin. Se ei ole luonnonkosmetiikkaa, mutta olen kuullut hyvää merkin käsivoiteista (ja hei kattokaa nyt tuota tuubia kuin se on nätti!). Huomasin vasta kotona, että näissä ostoksissani ei ole kyllä pienintäkään häivettä Tukholmaa, mutta sen sijaan aimo annos Ranskaa. L'Occitane-tuubi kertoo heti etupuolella ylpeänä Made in France ja Elliot Erwittin ihanassa valokuvassa (joka oli pysäyttävä näky valtavankokoiseksi suurennettuna Fotografiskan seinällä) pojottaa taustalla Eiffel-torni. Ehkä tämä on merkki siitä, että minun on mentävä Ranskaan. En vastusta ajatusta.

Kokeilussa Oriflamen EcoBeauty -voiteet | Testing EcoBeauty -products by Oriflame

Oriflame, kuten monet muutkin normikosmetiikkabrändit, on jo kauemman aikaa markkinoinut tuotteitaan niiden luonnollisilla vaikuttavilla aineilla. Nyt se on hypännyt mukaan luonnonkosmetiikkakelkkaan ja lanseerannut EcoBeauty -tuotesarjan joka on EcoCert-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Ostin kokeilumielessä sarjan yö- ja päivävoiteen, sillä halusin selvittää, onko Oriflame oikeasti panostanut näihin tuotteisiin. Toki vaivaa on täytynyt nähdä, että EcoCert-sertifikaatin vaatimukset täyttyvät, mutta onko jaksettu panostaa myös tuotteen laatuun ja käyttömukavuuteen?



Sanon suoraan, että en suuremmin pitänyt näistä tuotteista. Molemmat voiteet ovat koostumukseltaan suhteellisen paksuja: eroa niiden välillä ei oikeastaan juuri huomaa, vaikka yleensä päivävoiteet ovat kevyempiä ja helpommin levittyviä kuin yövoiteet. Itse pidän siitä, että voide on helppo ja kevyt levittää kasvoille, ja Oriflamet ovat makuuni aivan liian paksuja ja vaivalloisesti kasvoille työstettäviä. Ne imeytyvät suhteellisen nopeasti, mutta kasvoille jää ikävä kalvomainen, aavistuksen kiristävä tunne. Plussaa edes siitä, että tuoksu on mieto ja pakkaussuunnittelu tyylikkään yksinkertainen.

Hinta-laatusuhde näissä voiteissa on mielestäni suhteellisen huono. 50ml pullo maksaa 32 euroa, millä hinnalla saisi jo huomattavasti laadukkaampia tuotteita. Paljon puhuvaa lienee, että esimerkiksi Benecosin kahdeksan euron päivävoide meni omalla listallani kauas Oriflamen edelle. (Onneksi itse ostin nämä voiteet tarjouspakkauksena, jolloin loppusumma ei ole lainkaan yhtä kirpaiseva kuin tuo normaalihinta olisi.)  Lopputulemani on, että en todellakaan osta näitä Oriflamen voiteita jatkossa, kun saatavilla on myös toimivampia, miellyttävämmän tuntuisia ja edullisempia tuotteita.


I tried out the new, EcoCert-sertificated EcoBeauty-line by Oriflame. I bought both night- and day cream to see if they are any good (because, to be honest, I had my doubts). The result was, I didn't like them. Both creams are thick and hard to work on your face. In my opinion, day creams are supposed to be lighter and more gel-like, but this was nothing like it. Also, both creams leave an unpleasant, film-like feeling on the skin. Considering their price (32 euros per bottle) I am not at all convinced. In comparison, the cheapest natural cosmetics day cream I've used (by Benecos, around 8 euros) ranks far higher in my list than these EcoBeauty-creams. In fact right now, they sit on the bottom of the list of natural cosmetics products I've tried out this far. 

Jotakin punaista, luukku 12 | Something Red, day 12

Olen tullut siihen tulokseen, että punainen kynsilakka on yksi merkki siitä, että on kasvanut aikuiseksi. Lapsena saatiin käyttää hempeitä ja vaaleita sävyjä ja teininä värit olivat vihreää, ruskeaa ja vaikka mitä kummallista, mutta kirkkaanpunainen kynsilakka oli aina jotenkin aikuisten juttu. Pari vuotta sitten ostin tämän ensimmäisen kirkkaanpunaisen kynsilakkani pikkujouluja varten.

Tuon hankinnan myötä jouduin myöntämään, että nähtävästi minua ei ole tarkoitettu käyttämään kirkkaanpunaista kynsilakkaa. Se on ihanan näköistä muilla, mutta jostain syystä omissa käsissäni se näyttää aina jotenkin väärältä. Sama homma varpaankynsien kanssa. Turkoosit, violetit ja sun vaikka mitkä hassut värit tuntuvat aina sopivan jotenkin punaista paremmin meikän tassuihin. Tarkoittaako tämä sitä, että mie en koskaan kasva kunnolla aikuiseksi?

I think red nail polish is somehow a very grown-up thing. Also, I think that since red nail polish looks completely out of place in my hands and toenails, then I'm not meant to be a grown-up, not just yet anyway. 

Syväanalyysi meikkipussin sisuksista | My Make-Up Bag

Tässä on meikän meikkivarasto. Aikaisemmin säilöin kaikki meikkini meikkipussissa, mutta kirppikseltä löytynyt pikkukori on osoittautunut paljon kätevämmäksi. Aikaa meikkaamiseen kuluu vähemmän kun kaikkea ei tarvitse penkoa pussin pohjalta. Tällä tavalla välttyy myös ärsyttävältä meikkipakkausten kolinalta (tai ainakin sitä on vähemmän).



Toisinaan tuntuu, että ahdistun ihan turhaan siitä, että minulla olisi muka liikaa tavaraa. Ottaen huomioon, että tässä esimerkiksi on kaikki meikit mitä omistan, tilanne ei loppujen lopuksi ole kovinkaan paha. Karsimisen varaa toki on, mutta yksi pieni korillinen ei ole sama asia kuin kaikki vessankaapit täynnä huulipunia.

Inventaariolista:

• Sivellinpussi. Sisältää kabukin, kaksi luomivärisivellintä, kynsiviilan, kynsileikkurit ja pumpulipuikkoja.
• Huulipunasivellin. Jostain syystä jäänyt sivellinpussin ulkopuolelle.
• 2x meikkipohja: Lily Lolon mineraalipohja, Santen meikkivoide
• Lily Lolon peittopuuteri (concealer)
• 2 x puuteri: Sante ja Oriflame (lähes lopussa, matkustaa nykyään käsilaukussa)
• 2 x kulmageeli: H&M:n väritön, Lumenen ruskea
• LilyLolon musta kajalkynä, Rimmelin eyeliner
• 2 x huultenrajauskynä: Body Shopin nude ja Lumenen tumma
• 3 x ripsiväri: Lumenen vedenpitävä ja tavallinen, Terre D'Ocin musta ekoripsari (lähes lopussa)
• Lumenen valokynä
• 6 x luomiväri: IsaDoran tummanruskea, Revlonin luomiväripaletti, Minersin luomiväripaletti, Lumenen duopaletti, Maybellinen violetti, Everyday Mineralsin harmaa mineraaliluomiväri
• 3 x huulikiilto: LilyLolon nude, Lumenen peittävä kiilto, Rimmelin helmiäiskiilto
• 4 x huulipuna: Oriflamen kuparinpunainen, Benecosin kirkkaanpunainen, Lumenen luumunpunainen, Maybellinen vaaleanpunainen
• Lisäksi ripsikampa/harja, ripsentaivuttimet, peili, puuterivippa, pinnejä ja meikkikynien teroitin

Tästä satsista luonnonkosmetiikkaa ovat nämä:

LilyLolon mineraalimeikkipohja ja peittopuuteri, Santen meikkivoide ja puuteri, Terre d'Ocin ripsari, Benecosin huulipuna, Everyday Mineralsin luomiväri, LilyLolon kajalkynä ja huulikiilto. Yhteensä kymmenen tuotetta.

Käyttöä saavat osakseen eniten nämä:

Arkimeikistä suurin osa syntyy luonnonkosmetiikalla, vain kulmageeli on taviskosmetiikkaa. Käyttämäni Everyday Mineralsin kabuki on ollut tosi hyvä, se on nyt pari vuotta vanha eikä karvat hapsota eikä irtoile ollenkaan!

Juhlameikissä taviskosmetiikalla on toistaiseksi suurempi rooli: ripsarin on toisinaan hyvä olla vedenkestävä, eko-eyelineria en ole vielä osannut edes kaivata kun vanhaa on jäljellä ja sama homma luomivärin suhteen. Nekin menevät sitten aikanaan vaihtoon. Tuo ruskea luomiväri on oikeastaan ainoa, jota käytän säännöllisesti. Olen ehkä vähän jumahtanut.

Jääkö näistä sitten jotain käyttämättä? Pärjäisinkö vähemmälläkin?

Näitä en oikeastaan käytä juuri koskaan. Peitepuuteri on hieman liian vaaleaa ihoni sävyyn ja jää ikävästi näkyviin vaaleina läiskinä. Muutenkaan en nykyisin viitsi väsätä sen kanssa, kun iho on suhteellisen tasainen tummia silmänalusia lukuun ottamatta. Revlonin luomiväripaletti on melko himmeäpigmenttinen, enkä nykyään enää jaksa askarrella luomivärinkään kanssa kuin joskus harvoin. Violetti puolestaan on hankinta Sofi Oksas -halloweenasua varten, eikä sitä kyllä siviilissä ole tullut kertaakaan käytettyä. Everyday Mineralsin luomiväri on aika hauskaa tavaraa ja niin pigmentin kuin pysyvyytensäkin puolesta hyvälaatuista. Levittäminen on vähän sotkuisehkoa puuhaa, koska mineraaliluomivärillä on taipumus karista. Suurin syy käyttämättä jäämiseen on kylmänharmaa väri, joka ei omasta mielestäni sovi omaan naamaani. Lumenen peittävä huulikiilto tuli joskus jonakin kylkiäisenä, enkä ole oikein pitänyt sen paksusta ja klähmäisestä koostumuksesta. Lumenen tumma huultenrajauskynä oli myös investointi Sofi Oksas-asua varten, ja yleensä rajaan huulet mieluummin nudella kuin tällä tummalla. Ilman näitä kaikkia pärjäisin siis paremmin kuin hyvin.

Ripsivärejä minulla on normaalisti kaksi (vedenpitävä ja tavallinen) kolmen sijasta, mutta Terre tosiaan vetelee viimeisiään ja uusi on jo varalla. Puutereita riittäisi yksi, mutta tässäkin tapauksessa toinen on likimain lopussa ja poistuu kohta valikoimasta. Muuten meikkien suhteen on aika optimi tilanne, näillä saa laadittua meikin kaikkiin tarpeellisiin tilanteisiin.

Ja ei, en ole koskaan kokenut tarpeelliseksi omistaa poskipunaa.

Mites teidän meikkipussit? Säilytättekö meikkejä pussissa vai jossain muualla, viekö kosmetiikkakokoelma koko vessankaapin vai riittääkö pelkkä ripsari?


In the first two pictures you can see all the make-up I own. I think I can be quite satisfied with the amount: it's not an alarmingly massive pile, don't you think? The third picture is the natural cosmetics that I have in there, the fourth and the fifth represents the stuff I use for everyday make-up (left) and for more festive, going-out make-up (right). The last picture is the things I hardly ever use and could perfectly get along without. What's your make-up bag like? 

Kun meikittömyys alkoi näyttää hyvältä | When Make-up-less Started Looking Good

90-luku on alkanut nostella päätään yhdessä jos toisessakin muodossa. Ihan tässä vähälle aikaa sekä Nelliinan vaatehuoneessa että Kaikki mitä rakastin -blogissa (jota varmaan kaikki lukee) oli ysäriaiheiset postaukset. Kukkakuvio näytti Nelliinan päällä hämmentävän hyvältä, mutta ennen kaikkea mieleeni jäi kummittelemaan Kaikki mitä rakastin -Eevan tekstistä meikkaamaton Gwyneth Paltrow ja ylipäätään sellainen yhdeksänkymmentäluvulle ominainen huolettomuus. Kaikki ei ollut niin vakavaa, eivätkä ihmiset olleet samanlaisia terveyshippejä kuin nykyisin.  

"En kaipaa viiruiksi piirrettyjä kulmakarvoja, kaksi sävyä liian vaaleaa meikkivoidetta tai kaksi sävyä liian tummia huultenrajauksia, mutta minusta me voisimme oppia jotain 90-luvun valokuvista.

Tärkeimpänä tietysti sen, että täydellisyys on oikeastaan aika... tylsää.

Nykyajan punaisilla matoilla kaikki on viimeistä hiussuortuvaa myöten puunattu, aseteltu, botoxattu ja kiillotettu, mutta kun vertaan nykyajan julkkiksia näihin kuviin, luulenpa arvaavani, kummat naiset olisivat ensivaikutelman perusteella hauskempaa seuraa. " 

Eeva Kolu, Kaikki mitä rakastin

Vasen: Getty Images. Oikea: Kaikki mitä rakastin / Tumblr

Jäin pohtimaan tätä aihetta ja tulin siihen tulokseen, että ainakin omassa arvomaailmassani on tapahtumassa voimakas vastareaktio juuri tuolle nykyajan täydellisyyden vaatimukselle keinoripsineen ja muovikynsineen. Meikkaamattomuus on alkanut näyttää niin kovin paljon paremmalle kuin vimpan päälle väännetty meikki. Meikkaamattomat tai hyvin kevyesti ehostetut tytöt ja naiset näyttävät niin paljon viehättävämmille kuin sellaiset, joista näkee että peilin edessä on vietetty tunti jos toinenkin. Sama ajatusmaailma on ilmeisesti valtaamassa alaa myös meikkitaiteilijoiden parissa. 

"Pinnalla on siis luonnollinen look, joka jättää suosiolla tilaa ihon pienille epätasaisuuksille, eikä yritä tiukkapipoisesti piilottaa kaikkea. Paksu pakkeli, jolla haetaan photoshopattua lopputulosta on Brucen* mielestä aivan passé. Kiinnostavampaa on jättää ihon luonnollisuus esiin, olkoonkin, että siinä olisi niin sanottuja virheitä."

Jolien toimituksen blogi, *Bruce Mousset, Couleur Caramelin meikkitaiteilija

"Less is more and don’t hide behind your makeup. There is no need to be fully made-up all the time. Keep it light and simple, and if you’re heading out somewhere special, choose one feature to really play up."

Meikkitaiteilija Hilary Jenset 

Lily Cole & Jennifer Lawrence kevyessä meikissä (ei meikittömänä, niin kuin jälkimmäisessä jutussa väitetään).

Näissä merkeissä olen itsekin pyrkinyt vähentämään meikin käyttöä erityisesti arkisin. Juhlameikin kanssa tulee tuhrattua edelleen vähän raskaammalla kädellä, mutta sitäkin voisi alkaa miettiä uudelta kantilta. Sen jälkeen kun aloin käyttää luonnonkosmetiikkaa, kasvojen iho on muutenkin parantunut kummasti joten sitä myös kehtaa esitellä ilman paksua meikkivoidetta. (Mikä onkin muuten yksi pahimpia noidankehiä: huonoa ihoa pyritään peittelemään paksulla meikillä, mikä puolestaan tukkii ihohuokosia entisestään. Normimeikkivoiteet kun sisältävät muun muassa mineraaliöljyjä, jotka aiheuttavat finnejä ja epäpuhtauksia.) Ja totuushan on, että vaikka itsellä olisi millainen rumapäivä tahansa, muut eivät sitä näe vaan kiinnittävät huomionsa lähinnä asenteeseen. Jos unohtaa oman naamansa hetkeksi ja nauraa kavereiden kanssa, ei meikillä tai meikittömyydellä ole mitään väliä.


I have noticed a change in my ideas on what kind of make-up looks good. Today's perfection-demanding tendencies seem outdated and dull and thick make-up mostly boring. And it's not just me who finds natural, light make-up the more appealing option; the make-up artists seem to think so as well. Look how fresh Lily Cole and Jennifer Lawrence look, and hey, you can actually see their own skin under the make-up! 

Vartalovoiteet vertailussa | Body lotions under scrutiny

Tässä kevään ja kesän mittaan on tullut kokeiltua eri luonnonkosmetiikkamerkkien vartalovoiteita. Hyvän ekovoiteen löytäminen onkin ollut tärkeää, koska vartalovoide on kirkkaasti suurimmalle ihoalueelle levitettävä kosmetiikkatuote, jossa ei tarvitsisi olla yhtään ylimääräistä myrkkyä joka imeytyy valtaisan pinnan kautta elimistöön. Ja koska kuiva, atooppinen iho vaatii paljon ja jatkuvaa kosteutusta, ei vartalovoiteen hinta saisi kuitenkaan liidellä pilvissä. Kulutustahti on keskimäärin purkki kuukaudessa, talvella enemmänkin.

1. Urtekram Nordic Birch Body Lotion  2. Benecos Body Cream

1. Urtekram Nordic Birch Body Lotion
Pehmeä ja helposti levittyvä koostumus, imeytyy nopeasti. Mieto, kirpeähkö tuoksu. Hyvä perusvoide, ei tee iholle ihmeitä mutta niitä en tämän hintaluokan tuotteilta odotakaan. Kunhan ei kiristä. Plussaa pumppupullosta. Löytyy ainakin Prismoista, ehkä myös hyvinvarustelluista S-Marketeista. Hinta noin 7,90 (tarkkaan en muista). EcoCert-sertifioitu.

2. Benecos Body Cream
Nimensä mukaisesti paksu, kermaisa koostumus josta itse ainakin tykkäsin. Hieman työläämpi levittää kuin maitomaiset tuotteet. Imeytyy melko nopeasti. Miellyttävä, makeahko tuoksu (ei liian imelä). Pidin tuotteesta kovasti, samoin pakkauksen ulkomuodosta (tosin miinusta siitä, että se on muovia eikä alumiinia, jolta se näyttää). Löytyy ainakin Lifesta (taisi olla Eco Beautyssakin, en mene vannomaan), hinta myös 7 euron paikkeilla. BDIH-sertifioitu.

3. Weleda Citrus Hydrating Body Lotion 4. Mádara Nourishing Cream dry/very dry skin

3. Weleda Citrus Hydrating Body Lotion
Juokseva, maitomainen koostumus joka on nopea ja helppo levittää ja imeytyy salamana. Raikas, voimakkaan sitruunainen tuoksu. Sopii kesäkäyttöön, kun iho ei ole ihan hirveässä kunnossa eikä sen huoltamiseen viitsisikään käyttää sikana aikaa. Hyvä, ilmatiivis pumppupullo. Omani ostin laivalta keväällä, mutta saatavilla myös mm. Eco Beautysta ja Sokokselta. Hinta noin 14e. NaTrue-sertifioitu.

4. Mádara Nourishing Cream dry/very dry skin
Paksu koostumus, levittyy hitaasti ja vie hetken imeytyä. Jännä, Madaran tuotteille ominainen mieto tuoksu jota ei voi kuvailla muuten kuin kasviseksi (lähinnä tulee mieleen sormien välissä hierotut koivunlehdet ja erilaiset heinät). Käytin keväällä huhti-toukokuussa, jolloin iho oli vielä talven jäljiltä katastrofi. Ei tehnyt varsinaisesti ihmeitä, vaikka erittäin kuivalle iholle onkin suunnattu. Ostin Jolien verkkokaupasta, mutta saatavilla myös Eco Beautysta, Sokokselta ja Lifesta. Hinta Joliessa noin 18e, toisin sanoen hieman hinnakas jokapäiväiseen käyttöön. EcoCert-sertifioitu.

5. Sante Goji Power Body Lotion

5. Sante Goji Power Body Lotion

Kevyt, juokseva koostumus. Nopeasti levittyvä ja imeytyvä. Voimakkaan karkkinen tuoksu, ei tule ensimmäisenä goji-marjat mieleen. (Makeat tuoksut tuntuvat olevan Santen tuotteille tyypillisiä.) Ainakin kesäiholle riittävä kosteutus, tykkään kovasti. Ostin Eco Beautysta, hinta 8 euron paikkeilla. Hinta-laatusuhde kohdillaan. NaTrue- ja BDIH-sertifioitu.

Lemppari: Lemmikkiä on vaikea valita, mutta ehkä se on tuo Sante jännän tuoksunsa kanssa. 

Vakkari: Vakiokäyttöön jää luultavasti Urtekram, koska se on hyvä perustuote, ei huimaavan hintainen ja helposti marketistakin ostettavissa kun entinen uhkaa loppua. 

Pettymys: Mádara oli hintaansa nähden melkoinen nööp. 

Huom! Luonnonkosmetiikkaa hankkiessa kannattaa aina tehdä myös hintavertailua; itse ainakin olen huomannut hinnoissa useiden eurojen eroja. Hyvänä esimerkkinä Lily Lolon meikit, jotka tilaan aina suoraan Briteistä, koska suomalaisten jälleenmyyjien hinnat ovat aivan järjettömiä. (Niin järjettömiä, että kannattaa maksaa postikulut.) 

Linkit eivät ole ns. affiliate-linkkejä, eli vaikka ne johtavatkin nettikauppoihin, minä tai kukaan muukaan ei hyödy niiden klikkailusta. Lisäsin ne lähinnä siksi, että niiden takaa voi tarkastella tarkempia ainesosaluetteloita ym. tietoja. / The links are not affiliate links, that is, not me or anyone else gets benefit if you click them. 

Here are some of the natural cosmetics body lotions I have been testing during the past spring and summer. I think it's important to find a good, effective and affordable eco lotion for everyday use, because skin is the largest area we spread cosmetics on, and I don't want to have any extra poisons sucking through it to my system. My favorite of these lotions is Sante (number 5), because it spreads quickly and doesn't leave my skin sticky. Also, the candylike scent is so outrageous I have to like it! It's not too pricey, either; around 8 euros or so. My everyday-lotion, though, ended up being Urtekram Nordic Birch (number 1), because it's trustworthy basic lotion with mild scent and thick enough consistency for my dry skin. It's also very affordable (from 5 to 7 euros) and has a practical pump  bottle. Most disappointed I was with Mádara (number 4), because it was especially meant for very dry skin but worked no miracles on mine. It is also the most pricey of these five. 

Kohti luonnollisempaa: Santen puuteri ja meikkivoide | Natural life: Sante stone powder and make-up cream

Olen lykännyt ja lykännyt luonnonkosmetiikkameikkivoiteen ja -puuterin hankkimista jo pitkän aikaa, koska ne ovat sellaisia tuotteita joiden hankkiminen netistä ilman etukäteen testaamista on melkoista arpapeliä. Jostain syystä olin kokonaan missannut sen tiedon, että joensuulaisessa kauneushoitola Eco Beautyssa on tarjolla laaja valikoima luonnonkosmetiikkaa. Kun toveri sitten valaisi minua tästä seikasta, ei enää ollut mitään estettä puuterin ja meikkivoiteen hankkimiselle. 

Meikkipohjana olen käyttänyt kohta pari vuotta Lily Lolon mineraalipohjaa (luonnonkosmetiikkaa siis sekin), mutta kaipasin kuitenkin meikkivoidetta sen rinnalla käytettäväksi. Puuteri puolestaan on ollut tavallista kosmetiikkaa, mutta nyt kun sekin alkoi vedellä viimeisiään niin sain hyvän syyn ottaa härkää sarvista. Ei muuta kuin Eco Beautyyn ja myyjän pakeille.

Meikkivoiteen valintaa alustin lueskelemalla netistä arvioita ja kommentteja eri luonnonkosmetiikkavoiteista. Vahvimmat vaihtoehdot olivat Laveran, Dr. Hauschkan ja Santen meikkivoiteet ja päädyin omia tarpeitani ja hyviä arvosteluja seuraten valitsemaan viimeksi mainitun. Se on myös hinta-laatusuhteeltaan ihan järkevissä mittasuhteissa, 30 ml:n pumppupullo maksoi 17,40, eli samoissa hintaluokissa liikuskellaan kuin normikosmetiikassakin. Puuteriksi valitsin loogisesti Santen puristepuuterin, joka on samanhintainen kuin meikkivoidekin. 

Yhden päivän testauksen perusteella Santen meikkivoide on miellyttävän tuntuinen iholla ja on kestänyt menossa mukana karkailematta naamalta. Voide ei ole kovinkaan peittävää, yksi ohuehko kerros vastaa suunnilleen kevyttä mineraalipohjaa eli täysin tasaisen virheetöntä nassua sillä ei saa. Useamman kerroksen levittäminen päällekkäin osoittautui myös haastavaksi: ensimmäinen kerros lähtee rullautumaan alta, kun päälle yrittää levittää uutta. Jos haluaa peittävämpää jälkeä, pitää siis yrittää saada heti ensimmäisestä kerroksesta riittävän paksu. Voiteen tuoksu on makeahko, mutta se ei onneksi jää naaman ympärille leijumaan koko päiväksi. 

Puuteri on samoin vain kevyesti peittävä, mutta pysyy kasvoilla hyvin (lisäsin sitä vain kerran päivän aikana). Tuoksu on yhtä makea kuin voiteessakin, ja tästä olikin myyjän kanssa puhetta että tuoksunsa takia Santen tuotteet eivät välttämättä sovi kaikille. 

Ainoat valittamisen aiheet tulevat oikeastaan lähinnä teknisistä seikoista, ei niinkään puuterin itsensä toiminnasta: rasia on melko kookas ja painava suhteessa muihin joita olen käyttänyt (esim. Lumene ja Oriflame), joten sen roudaaminen vaikkapa pienessä iltalaukussa ei suuremmin houkuttele. Toisekseen rasian mukana ei tule omaa puuterivippaa, vaan se täytyy hankkia erikseen (jos ei sellaista jo omista). 

Ainakin tässä vaiheessa olen tyytyväinen hankintoihini, enkä ollenkaan kaipaa perinteistä meikkivoidetta! Eco Beautysta ja muista Joensuun luonnonkosmetiikka-apajista kertoilen myöhemmin vielä lisää, stay tuned.

Hankimani tuotteet olivat

Sante Soft Cream Foundation No. 01 

Sante Compact Powder No. 01 ja

Sante Goji Power Body Lotion (jota en ole vielä testannut)

I finally purchased my very first natural cosmetic make-up cream and stone powder. Both were by German brand Sante and after one day of testing I am very pleased. They leave a light, fresh feeling on my face and stay put the whole day. I only needed to add powder once, so that's not too bad. The fragrance is rather sweet, but luckily it doesn't linger. I really don't miss the "traditional" make-up base at all! 

Bloginikseistä kesän pelastus | Blog tips that saved my summer

Ohoho nyt nähdään jotakin ennen kuulumatonta: meitsi tekee postauksen tukasta ja meikistä. 

Minähän olen siis ihan totaalikäsi mitä tulee kampausten tekoon ja eyeliner-rajauksiin. Mutta tänä keväänä opin Pupulandia-blogista kaksi juttua jotka ovat pelastaneet minut niin monelta hius- ja meikkikriisiltä tänä kesänä, että ne on pakko jakaa täälläkin. Jos vaikka joku muukin välttyisi edes yhdeltä bad hair daylta tai eyelinerkriisiltä tämän ansiosta. 

Havaintokuvat on omista maisterijuhlistani ja ne ystävällisesti hotasi sisko Lare.

No se tukka. Kaikessa nerokkuudessaan niin yksinkertainen, että itku pääsee kun en ole tätä aiemmin tajunnut. Otetaan hiuspanta mallia jousto, rämpsäytetään se pään ympärille niin, että se jää hiusten päälle ja sitten vaan kääräistään hiusten latvat pannan alle. Muutama pinni varmistamaan höskän paikallaanpysyvyys ja se on siinä. Vähän voi lakkaa laittaa jos siltä tuntuu. 

Tämä kampaus onnistuu jo melko lyhyelläkin tukalla, mutta pidemmällä siihen saa tietysti enempi volyymiä. Jos tukkaa on vähänlaisesti, niin pieni tupeeraus ei tee pahaa ennen pannan laittoa. Tupeerauksella ja hapsottavilla haivenilla kampauksesta saa vähän huolettomamman, mutta halutessaan siitä voi tehdä myös siistin ja sileän salonkiversion. Omaan tukkaani tein vähän kiharaa näitä juhlia varten, mutta ne nyt sitten tietysti oikeni jo hiustenlaittovaiheessa. Sekaan törkkäsin päivänkakkaran, joita jäi yli ovikranssista (kovin eleganttia, kyllä).

No sit se meikki. Vuosikaudet olen sitkeästi yrittänyt treenata nestemäisellä eyelinerilla tuhraamista, mutta eihän siitä ole mitään tullut. Hirveät läjät pumpulipuikkoja on tuhlattu ja joka kerta rajaukset on levenneet levenemistään kun jostain kohtaa on pitänyt korjata ja sitten ne rajaukset on aina peittäneet puoli luomea. Kaunista. No sitten tulee ihana Pupulandian Jenni ja jakaa ammattimeikkaajan vinkin: kannattaa tehdä se rajaus ensin kajal-kynällä ja vetää vasta sen päälle eyeliner. Näin rajaus asettuu siihen mihin sen pitääkin, eikä ripsen tyveen jää niin herkästi "värittämättömiä" kohtia. Ja voin kertoa että TOIMII! Herranjestas miten yksinkertaista. 

Että näillä on menty aika monet fiestat tänä kesänä, mukaanlukien Ilosaarirock ja kahdet valmistujaiset. Loppukesästä olisi vielä parit häät tulossa, ja voi olla että turvaudun tähän samaan ratkaisuun niissäkin jos ei kampaajalla tapahdu mitään radikaalia. 

Linkkaisin suoraan Jennin alkuperäisiin postauksiin, mutta ne ovat toistaiseksi hukassa koska Pupulandia muutti alkukesästä ja vanhat postaukset ovat vielä jossakin internetsin syövereissä. Voin koettaa seurailla tilannetta ja jos pääsy noihin postauksiin joskus taas aukenee niin lupaan ne myös linkata tänne.

Early this summer I learned two things from the wonderful blog Pupulandia that have saved me from so many make-up and hair crises that I have to share them with you. 

First, the hair. It's so stupidly simple that it made me want to cry for not realizing it sooner. You take a headwrap, snap it around your head and then wrap the ends of your hair around and under it. Then secure with some bobby pins and maybe a bit of hair spray. It makes a different look whether you leave stray locks here and there or make it nice and smooth.  

Second, the make-up. I have always been terrible with liquid eyeliner, but the writer of Pupulandia shared this tip from professional make-up artist: first, line your eyes with make-up pen (kohl) and only after that apply the liquid eyeliner. It makes the liquid spread more smoothly and stay where you want it to stay. Also, it's less likely that there are "bald spots" between the line and your lashes. And it works! Hooray! No more bad eyelinings! 

I've gone through two graduation parties and a rock festival with this look and there are still two weddings coming up. It's so nice not to have a make-up and hair crisis every damn time.  

Kesäkynnet | Summer nails

Siitä tietää että on kesä, kun tekee mieli lakata varpaankynnet värikkäiksi.

Värikkyydeksi valkkasin Kure Bazaarin sävyn Caicos, koska siitä tulee mieleen meri. Tarvinneeko perustella enempää?

(Kuren kynsilakoista kirjoittelin enemmän jo talvella, täällä ja täällä.)

You know it's summer when you feel like painting your toenails with something bright and colourful. My bright and colourful ended up being the shade Caicos by Kure Bazaar because it reminds me of the sea. Need I say more? 

PS. Tämä ei ole sponsoroitu postaus. / This is not a sponsored post.

Ihmevoide: Weleda Skin Food | Wonder Cream

Luonnollistamisprosessi jatkuu!

Minullahan on (toisinaan kauhistuttavan) kuiva, atooppinen ihoparka joka vaatii rasvaamista varsinkin talvisaikaan ihan yltiöpäisiä määriä. Pahin ongelma on kädet, jotka hajoaa heti kun elokuu vaihtuu syyskuuksi.

Sitä joutuu toisin sanoen käyttämään jos jonkinlaista tököttiä ja mömmöä että iho pysyisi edes jonkinlaisessa kuosissa, ja tämä pätee ihan päänahkasta kantapäihin. Tästä kaikialle ulottuvasta rasvaamisen tarpeesta seuraa tietysti hirvittävä purkkien ja purtiloiden paljous yöpöydän laatikossa, vessan ja kylppärin kaapeissa, käsilaukuissa ja vähän joka paikassa.

Luonnonkosmetiikasta löysin onneksi tänä talvena ihmeaineen, joka toimii ainakin käsivoiteena, jalkavoiteena ja silmänympärysvoiteena! Tuo ihmeaine on kovasti kehuttu Weledan Skin Food, josta HaLo -blogin Hannamari ainakin on kirjoittanut ylistävästi. 

Ostin tuubin tammikuussa ja olen nyt testaillut sitä koko purtilon verran. Koostumukseltaan Skin Food on paksua tahnaa. Imeytyminen kestää hyvän aikaa, mutta sitä nyt sopii näin tujulta rasvalta odottaakin. Skin Foodin ainesosista löytyy muun muassa auringonkukansiemenöljyä sekä keto-orvokki-, kamomilla- ja kehäkukkauutteita. Tuotekuvauksen mukaan voiteen tuoksussa on ainakin appelsiinia ja laventelia, mutta itse kuvailisin hajua lähinnä märäksi lampaaksi. Se onkin varmaan voiteen ainoa rehellinen miinuspuoli. 

Olen käyttänyt Skin Foodia käsirasvana, jalkarasvana, yleisrasvana, silmänympärysvoiteena, huulirasvana ja tehorasvauksena talven kuivattamalle naamalle. Kaikkiin tarkoituksiin se sopii melko tavalla mainiosti jos hidas imeytyminen ei haittaa. Sen takia sitä onkin tullut läträttyä eniten illalla ennen nukkumaanmenoa, kun ei enää aio lähteä paljain jaloin hiiviskelemään (liukastumisvaara rasvatuilla kantapäillä on hyvinkin todellinen) tai näpytellä tietokonetta (puuvillahanskoja suositellaan). 

Kasvojen superkosteutushoitona parin-kolmen illan kuureina Skin Food teki mainiota jälkeä. Kevyemmät kosteutusvoiteet ei oikein tahdo riittää talvipakkasilla näin kuivaan nassuun, vaan tammikuussa alkoi poskiin ja silmien alle ilmaantua Sahara-tason kuivuudesta kertovia pintajuonteita. Noin kolmena iltana putkeen kun laitoin pesun jälkeen Skin Foodia nassuun niin vot hävis ne juonteet! Mömmö on kyllä nimensä mukaista, sen suorastaan kuulee kun kuiva iho sanoo OMNOMNOM!

Käsivoiteena Skin Food ei ole sen parempi tai huonompi kuin moni muukaan tuote jota olen kokeillut, apteekkirasvat mukaan lukien. Miun kädet nyt vaan on niin epätoivoiset tapaukset että sellaista rasvaa ei ole keksittykään jolla ne saisi pysymään kunnossa. Päiväkäyttöön suosittelisin kyllä jotain kevyempää käsivoidetta joka imeytyy vähän nopeammin (ja sellainen on tarkoitus tässä lähiaikoina esitelläkin).

Niin ja huulirasvana se ei edes maistu pahalle! Ja koska se on luonnonkosmetiikkaa, sitä voi sutia huuliin huoletta eikä oo vaarallista vaikka vähän maisteliskin siinä samalla. 

Skin Foodin myötä purnukkapaljous vähenee ainakin tämän kolmikon verran. Käsivoide, jalkavoide ja silmänympärysvoide jäävät erillisinä (kemppari)tuotteina historiaan, mie pärjään tästä lähtien yhdellä tuubilla. 

I've been trying out Weleda Skin Food for all kinds of purposes from hand cream to lip balm and I can warmly recommend it to anyone with dry skin. Only minus for me is the smell the reminds me of a wet sheep. 


PS.Tämä postaus ei ole sponsoroitu. / This post is not sponsored. 

Kohti luonnollisempaa: hiukset

Näitä uudenvuodenlupaukseen liittyviä postauksia oli silloin vuodenvaihteen aikoihin jo useampi suunnitteilla, mutta sitten ne kuitenkin jäi tuonne luonnoskansioon lojumaan keskeneräisinä pidemmäksi aikaa. Nyt päätin kuitenkin tormistautua ja ottaa aiheen pitkästä aikaa puheeksi.

Luonnollistamisjutut aloitin oikeastaan hiuksista. Lopetin hiusteni värjäämisen kaksi vuotta sitten ja vuoden verran on tukka ollut kokonaan omaa väriä, viimeiset värjätyt latvat napsittiin pois tammikuussa 2012 ennen kuin lähdin Tanskaan. Aikaisemmin on päässäni ollut niin punaista kuin violettiakin ja tuleehan sitä värikkyyttä toisinaan vähän ikävä, mutta kyllä hiusvärittömyydessä on niin paljon etuja että ei voi kuin olla tyytyväinen värjäämättömään päähänsä.

2010 ja 2012

Ensinnäkin rahaa säästyy ihan älyttömästi: värjätyn tukkani kanssa kävin 2-3 kuukauden välein kampaajalla, ja monivärivärjäys teki lähes aina 80-100 euron loven lompakkoon. Näin jälkikäteen sitä miettii, että miten ihmeessä siihen oli edes varaa?! No, nyt on kampaajakäyntejä ollut noin kerran puolessa vuodessa ja hintakin jää jonnekin 25-30 euron pintaan. Toisekseen, hiukset ovat paljon paremmassa kunnossa eikä hoitoaineen käyttämättä jättäminenkään ole kriisin paikka. Kolmannekseen, enää ei tarvitse pelätä jokaisella värjäyskerralla että entä jos nyt tuleekin jokin allerginen reaktio, vaikka niitä ei aiemmin ole tullutkaan. Eikä tarvitse ajatella kauhulla sitä myrkkyjen määrää joka päänahkaan imeytyy.

Aloe Vera shampoo ja hoitoaine. Kuvat: Urtekram

Ensimmäiset ostamani luonnonkosmetiikkatuotteet olivat varmaan Urtekramin Aloe Vera -shampoo ja -hoitoaine. En pysty kyllä enää muistamaan että miksi päädyin juuri näihin; ehkä siksi että ne olivat helposti marketin hyllyltä saatavissa ja niillä oli EcoCert -sertifikaatti, toisin sanoen kynnys hankkimiseen oli matala, varsinkin kun hintaakaan ei ollut juuri enempää kuin tavallisella shampoolla. Muistelisin ostaneeni nämä tuotteet samaan aikaan kun lopetin tukkani värjäämisen, tarkoituksena ehkä käyttää niitä lähinnä kesämökillä mutta sitten ne jäivät ihan jokapäiväiseen käyttöön. 

Luomu- ja luonnonpesuaineille tuntuu olevan ominaista aavistuksen mäntysuopainen tuoksu, ja mäntysuopa tästäkin shampoosta tuli ensimmäisenä mieleen, mutta itseäni se ei ole suuremmin haitannut. Muuten jälki on yhtä puhdasta ja pehmeää kuin millä tahansa kemppariaineillakin.

Urtekrameista siirryin noin vuosi sitten  Lushin kuivalle ja hilseilevälle päänahalle tarkoitettuun Soak and Float -palashampooseen. Se on riittoisaa (ensimmäinen ostamani pala on tosiaan kestänyt jo vuoden), luonnon ainesosista valmistettua ja se oikeasti toimii! Tukka on paremmassa kunnossa kuin aikoihin ja päänahkakin on asettunut merkittävästi. Plussana tulee se, että näitä shampoopaloja (tai palashampoita) ei pakata muoviin! Jee! 

Kuva: Lush 

Soak and Floatissa on vahva tervainen haju jonka ansiosta koko kylppäri leuhkaa tervalle, jos ei saippuaa sulje johonkin tiiviiseen rasiaan (kuivana tietysti, ettei se pääse homehtumaan). Hiuksiinkin haju tarttuu mutta hyvin mietona, ja se häviää nopeasti. Jos ei halua haista pienelle partiopojalle, niin sitten ei ehkä kannata hankkia juuri tätä shampoota.

Lushin valikoimissa on paljon muitakin palashampoita ja kaikkea muuta jännää sälää. Mitään ei ole testattu eläimillä, osa tuotteista tulee tosiaan ilman turhia muovipakkauksia ja ainekset ovat luonnollista alkuperää. Helsingissä käsittääkseni on Lushin liike, mutta itse aion käydä tulevalla Englannin reissulla ostamassa varastoon parit shampoopalat, siellä kun nuo tuotteet ovat jonkin verran - jopa merkittävästi - edullisempia kuin täällä Suomessa. Verratkaa vaikka nettikauppojen hintoja! (Lush Suomi ja Lush UK)

Mutta että tämmöistä tukka-asiaa. Katsellaan, milloin saan aikaiseksi ruveta tönkimään meikkipussiani samanlaisen postauksen tiimoilta.


I made a new year's resolution of using less chemicals and more natural beauty products. I quit dying my hair two years ago (spring 2011) and I have been very happy about that decision. The pictures above are me in 2010 and in 2012, the latter picture being me with my natural hair colour. I have been using Urtekram and Lush -shampoos to wash my hair. Both are of natural ingredients and are not tested with animals. 

Tämä postaus ei ole sponsoroitu ja olen nostanut mainitut tuotemerkit esille vain siksi, että itselläni on niistä kokemusta. / This post is not sponsored. I have mentioned these products only because I have personal experience of using them. 

Kurea kynsissä ja gradukuulumisia | Kure on my nails

Jokin aika sitten kirjoitin Kure Bazaarin kynsilakoista mutta silloin ei ollut vielä kuvallista todistusaineistoa omista näpeistäni Kurella kuositettuna. Nyt olis sitten sitä lajia tarjolla. Viime aikoina joka päivä kun aurinko on erehtynyt vilahtamaan pilven takaa, on pitänyt heittää kaikki muut tekemiset kesken ja valokuvata asioita jotka on olleet mielen päällä blogia varten. 

Niin kuin kuvasta näkyy, tuo Phenomenal on todellisuudessa aika paljon tummempi kuin mitä Jolien verkkokaupan tuotekuva antaa ymmärtää. Sävy on kuitenkin kivan dramaattinen ja oli varsinkin joulun aikaan oikein sopiva. Kun päivä alkaa taas pitenemään, voi olla että tekee mieli vaihtaa johonkin vaaleampaan.

Lohkeilleet kynnet ja pölyinen näppäimistö, siinä miun päivittäiset näkymät. Mutta gradu edistyy! Hitaasti mutta varmasti. Välillä menee päivä tai pari ettei edistystä tunnu tapahtuvan kun iso osa ajasta menee tutkimuskirjojen tutkimiseen, mutta sitten välillä tulee sellaisia puuskia että tekstiä saattaa syntyä parikin sivua samana päivänä. Tänään roijasin taas kirjastosta läjän lisäkirjallisuutta, saa nähdä miten pitkäksi miun lähdeluettelo venyy. 

A while ago I wrote about Kure Bazaar -nail varnishes. Here's finally a picture of the color I have - it's quite a bit darker than I thought it would be but I like it all the same. 

Kohti luonnollisempaa: testissä Madara

Jatketaan uudenvuodenlupauksen merkeissä. Ostin itselleni joululahjaksi pienen pakkauksen Madaran ihonhoitotuotteita testausmielessä, en ollut vielä aiemmin merkin tuotteita kokeillut vaikka olen kuullut niistä puhuttavan hyvää. Madara on siis EcoCert -sertifioitu luonnonkosmetiikkasarja, joka tekee ihon- ja hiustenhoitotuotteita. 

Joululahjapaketissa oli pienet (noin 35ml:n) putkilot koko vartalolle ja kasvojen iholle tarkoitettuja voiteita: koko vartalon Nourishing Cream -kosteusvoide, kullanhehkua iholle jättävä Flower Dust Lotion, sävyttävä päivävoide Moon Flower Rose Beige sekä superkosteuttava SOS Moisture Cream hyvin kuivalle iholle. 

Vartalon kosteusvoiteeksi Nourishing Cream oli minun tarpeisiini vähän turhan kevyttä kamaa. Talvisaikaan atooppinen ihoparkani on niin järkyttävän kuiva että siihen tarvitaan vähän tuhdimmat tökötit, mutta kesäaikaan tämäkin voide varmaan toimisi aivan mukavasti.

Flower Dust Lotionia en ole edes hirveästi käyttänyt, mutta kosteuttavilta ominaisuuksiltaan se vaikuttaisi samanlaiselta kuin Nourishing Creamkin. Ihoni kun on mitä on, en ihmeemmin kaipaa kullan kimallusta sen karkeutta korostamaan. Jos olisi täydellinen iho, voisihan tuollaista olla ihan hauska käyttää vaikka kesäaikaan mutta näissä olosuhteissa en usko että ikinä tulee tarvetta hankkia moista ainetta yhtään tuota testeriä isompaa purkkia. :D

Sävyttävä päivävoide oli omalle iholleni liian tummaa eikä läheskään tarpeeksi peittävää. En ole muutenkaan koskaan käyttänyt sävyttäviä päivävoiteita, sillä kirjava naamani kaipaa ronskimpaa peittävyyttä. Mukavasti se kuitenkin kosteutti kuivaa ihoa. 

Suosikkini tästä paketista oli kirkkaasti SOS Moisture Cream. Kevyt, vähän geelimäinen voide levittyy hyvin ja vaikuttaa riittoisalta, pieni määrä riittää koko kasvoille. Voide imeytyy nopeasti ja tuntuu tosi tehokkaalta. Myös kasvojeni iho on talvisin hirvittävän kuiva ja pintahilseilevä, mutta siitä ei ole ollut riesaa sen jälkeen kun otin tämän voiteen testiin. Eli sitten kun tämä testituubi loppuu, taidanpa ostaa samaa ainetta ihan ison purkin! Jos vaikka selviäisin kerrankin talvesta ilman sitä pahaa mieltä, jonka pintakuiva iho yhdistettynä meikkausyrityksiin yleensä aiheuttaa. 

Jännintä näissä Madaran voiteissa oli tuoksut! Jokainen voide tuoksuu vähän erilaiselle sen mukaan mitä raaka-aineita niihin on käytetty, ja jokaisesta syntyi jos jonkinlaisia mielleyhtymiä. SOS -voiteesta tuli mieleen tuoreen hakkeen tuoksu, sellainen kaarnainen. 

I bought myself some Madara -products as a Christmas gift because I wanted to test whether they are worth all the praise I've heard. My favorite of these testers was SOS Moisture Cream that was really light and worked miracles on my winter dry skin. I'm definitely going to take it to everyday use. Also what I like about Madara products is the nice, natural scent they all have. 

PS. Kuvien taustana toimi muuten isännän töistä saama joululahjaviltti. Voinette kuvitella että omin sen kertalaakista. Se on niin lämmin ja pörröinen! 

Kohti luonnollisempaa: Kure Bazaaria kynsiin

Ennen joulua minua lykästi HaLon Kure Bazaar -arvonnassa. (Taas! Menneenä syksynä on onni potkinut niin usein että pitäisiköhän ruveta lottoamaan. Mutta tässä näette toverit, niihin arvontoihin kannattaa osallistua kun niissä voi oikeasti jopa voittaa. :D Ja niitä arvontojahan löytyy ainakin täältä.) Palkintona posti kantoi kotiin pienen paketin Jolielta, ja sieltähän löytyi Kure Bazaarin kynsilakka sävyä Phenomenal. Värin sain valkata ihan itse ja valinnan vaikeushan siinä meinasi iskeä kun tarjolla oli niin paljon kivoja vaihtoehtoja. 

Kure Bazaarin kynsilakkojen ainesosista 85% on luonnollista alkuperää ja koostumus sisältää Jolien sivujen mukaan muun muassa puuvillaa, maissia ja perunaa. Tästä huolimatta mistään ei kyllä huomaa, että kyseessä on luonnonkosmetiikkatuote - siis hyvässä mielessä. Pakkaus ei huuda suureen ääneen kuinka ekoa tässä ollaan, itse lakka haisee aivan samalle kuin mikä tahansa kempparituote (mikä ei välttämättä ehkä ole sinänsä hyvä juttu, ikinä en ole kynsilakan hajusta suuremmin pitänyt) ja mikä tärkeintä, se levittyy kynnelle kauniisti ja ihan samaan malliin ellei jopa paremminkin kuin kempparilakat. Kuivumisaikakin on kohtuullinen, itse olen sutinut kynsiin aina pari kerrosta ja noin vartin odottelun jälkeen uskaltaa lähteä taas käpeltämään.

Kure Bazaarin sävyt Fabulous, Scandal, Urban 14, Mon Bleu, Cappuccino, Phenomenal, Sofisticato ja Khaki
Kuvat: Jolien verkkokauppa

Olen käyttänyt pelkästään tuota Kure Bazaarin lakkaa siitä asti kun sain sen ennen joulua, sen verran paljon siihen tykästyin. HaLon Hannamari kehui lakkaa kestäväksi, mutta itselläni mikä tahansa kynsilakka alkaa hajoilla kynnen kärjistä viimeistään seuraavana päivänä lakkaamisesta, niin tämäkin. Mutta ei nyt sentään ihan ihmeitä pidä odottaa! 

Tuo valitsemani sävy, Phenomenal, on luonnossa paljon tummempi kuin Jolien nettikaupan kuvassa, mikä tuli vähän yllätyksenä. Toisaalta minkään kosmetiikkatuotteen hankkiminen nettikaupasta on aina vähän arpapeliä sillä kuvista ei koskaan saa täysin oikeaa käsitystä. Eipä silti, tykkään tästä tummastakin tosi paljon, mutta kesäksi pitänee investoida johonkin vähän vaaleampaan. 

Koko ajan on ollut mielen päällä ottaa kuvia kynsistäni Kure Bazaarilla lakattuina, mutta se on vähän toivotonta kun aina silloin kun lakkaan kynteni, on yleensä pimeää ja sitten kun olisi riittävän valoisaa, olen jo ehtinyt lohkoa lakan siihen kuntoon ettei näppien esitteleminen kaikelle kansalle tule kysymykseen. Mutta ehkä vielä joku päivä kamera, kynnet ja päivänvalo kohtaavat. Sitä odotellessa voi naputella gradua ja ihailla lakattuja kynsiään, höhöö.


Before Christmas I had good luck in a blog giveaway by HaLo and I won a nail varnish by Kure Bazaar.  85%  percent of its ingredients are of natural origin and I tell you, it works perfectly!  I received my price varnish from Jolie.

PS. Tämä ei ole sponsoroitu postaus / This is not a sponsored post.

This is Halloween: Sadako The Ring -elokuvista

Tästä ekana taustamusiikkia soimaan:

Eilen siis vietettiin kaveriporukalla Halloweenia naamiaisten merkeissä. Paikkana oli tunnelmallinen erämaja metsän keskellä, näytti muuten melko aavemaiselta täysikuun valossa. Viime vuonna samoissa pirskeissä olin Sofi Oksanen, tänä vuonna Ringu-elokuvien Sadako (se pelottava telkkarista ryömivä tyttö). Harmi, että kumpikin asu jäi vähän huonolle dokumentoinnille koska itse olin lopputuloksiin melkoisen tyytyväinen ja viime vuoden asusta sain sen verran kehuja että siihen meinasi ihan häkeltyä. Tänä vuonna onnistuin menestyksekkäästi säikäyttämään ihmisen tai pari, eli jonkinlainen suksee sekin.

Mutta tosiaan, tänä vuonna asun oli tarkoitus näyttää jokseenkin tämän suuntaiselta:

Kuvalähteet: 1. Täältä, 2. täältä ja 3. täältä

(Viittauskohteena käytin tosiaan nimenomaan alkuperäistä, japanilaista versiota, toim. huom.)

Asuun tarvittavista materiaaleista peruukki kustansi eniten, noin 15 euroa netistä tilattuna. Lisäksi tarvittiin vähän erilaista kosmetiikkatavaraa sekä valkoinen lakana (2 euroa Kontista), josta ompelin mekon. 

Hiustensuoristusgeelillä peruukista sai vähemmän sähköisen. Talkki auttaa ihomaalia pysymään paremmin ja alle levitettävä perusvoide ehkäisee ihon kiristämistä. Nuo ihomaalit oli ihan onnetonta halpiskamaa jonka levittäminen iholle tasaisesti oli käytännössä mahdottomuus. Lisäksi käytin tummanharmaata luomiväriä, jota levittelin onnettomalla halpis-poskipunasudilla josta irtosi varmaan puolet karvoista ensimmäisellä käyttökerralla. Pitäis tähän ikään mennessä jo tietää, että halvalla ei saa hyvää. Jos olisin raaskinut maksaa enemmän kuin kolme euroa, olisin ehkä saanut sudin jota voisi käyttää toistekin. Bleh.

YouTube on pullollaan erilaisia meikkitutoriaaleja, itse havaitsin tämän melko hyväksi ja selkeäksi: 

Lopputulosta ehdin kuvailla takapihalla sillä aikaa kun isäntä maalasi omaa naamaansa.

En tajunnut poistaa kynsilakkoja varpaista, mutta väri oli onneksi henkeen sopiva.

Pitsi löytyi äidin kangasjemmoista. Mekon repiminen ja 'homehduttaminen' oli melko hauskaa.

Stare.

Kaverien otoksia en ole vielä nähnyt, mutta omalla kameralla ei nyt sitten tämän parempia kuvia ole kun tuli vähän kiire lähteä niin en ehtinyt pyytää isäntää hotailemaan kunnollisia kokovartalokuvia. Jalusta, kuka hankkis mulle jalustan? Joulupukki? (PS. Uus kamera ois kans kiva.)

Olisko kellään muuten kiinnostusta nähdä sitä Sofi Oksas -asua tai osia siitä? Tökkikää vaikka tuota Tyktyk-toimintoa tuossa alla jos kiinnostaa ettekä jaksa kirjoittaa sitä kommenttiin. 

Arpaonnea

Tässä viime aikoina onni on potkinut erinäisissä arvonnoissa suorastaan hämmentävän tiheään. Yksi onnenpotku sattui Pupulandia-blogin Jolie-arvonnassa, jossa voittajat saivat siis valita Jolie-luonnonkosmetiikkakaupan valikoimista mieleisensä palkinnon. (Niin että kiitos vain sekä Jennille että Jolien tyypeille!) Minä valitsin Terre d'Oc-merkin ripsivärin, kun halusin kokeilla että miten luonnonaineksista tehty ripsari pärjää 'tavalliselle' ripsivärille. 

Viime viikolla postilaatikossa odotti kiva kirje. 

Ja kuoren sisältä löytyi kaunis paketti kivan saatekirjeen kanssa. Vähän aikaa piti hypistellä ennen kuin raaskin aukaista tuon kääreen.

Ja tämmöinen kaunis pakkaus sieltä kääröstä kierähti esiin.

Kerran olen tätä testannut ja täytyy myöntää, että miun rima on ripsivärin suhteen sen verran korkealla, että ei tämä vedä vertoja normiripsarille. En tietenkään tajunnut ottaa kuvia, mutta onneksi Halo-blogin Hannamari on tehnyt sen ja myös kirjoittanut aiheesta kattavasti. Vähän ehkä pani miettimään, kun Hannamari mainitsi tavallisten kemikaaliripsarien sisältävän syöpää aiheuttavia aineita. Se kyllä nopeasti kallistaa vaakaa luomuripsarin suuntaan vaikka se vähän helpommin lähteekin valumaan, jos silmistä vuotaa vettä ja vaikka se vähän jättääkin paakkuja vaikka kuin harjais. 

Mutta katsellaan nyt. Otan Terre d'Ocin vakituiseen käyttöön kunhan entinen ripsarini loppuu. Palataan asiaan sitten muutaman kuukauden käytön jälkeen ja katsotaan mikä on lopullinen tuomio. 

Nyt mie lähen maalle ja veikkaan että seuraavan kerran tulee Halloween-henkisiä kuulumisia, ehkä vasta ensi viikon puolella. Kassellaan, miten hurjat on meiningit viikonloppuna.