| Viikonlopputouhuja

Tuntuu, että menneeseen viikonloppuun mahtui jos jonkinnäköistä ohjelmaa useamman viikonlopun edestä, vaikka se olikin ihan tavallisen lyhyt ja liian pian loppuva.

Perjantaina sain itseni toimitettua Kerubiin kuuntelemaan Matti Johannes Koivua ja Samae Koskista. Kyllähän se aina kannattaa, musiikista tulee hyvä mieli. Lähteminen on vaan aina yhtä vaikeaa (ja hereillä pysyminen, kun keikka kestää yli puolen yön. Vanhaksi sitä on tullut.). 

Lauantaina sain valmiiksi ainoan maalauksen koko talvena, sellaisen jota oli tosi mukavaa tehdä. (Nyhersin ja nyhersin koko talven vanhoja keskeneräisiä töitä eikä niistä tullut valmista, mutta tämä syntyi viime metreillä yhteensä muutamassa tunnissa. Tyypillistä.)

Matkalla maalauspiiristä kotiin pysähdyttiin ihmettelemään joutsenia. 

Sunnuntaina käytiin siskontytön rotinoilla, nom nom vaan! (Luonnollisestihan ruoka on siis olennaisempaa kuin se lapsi.)

Loppuun kissakevennys. 

Kesää kohti kaverit, se on huhtikuu jo huomenna! 

Jotakin punaista, luukku 19 | Something Red, day 19

Tämä the Nationalin keikajuliste ei ole mikä tahansa sisustustaulu. Se on tärkeä muisto bändin Helsingin keikasta maaliskuussa 2011, jolloin näin yhden kaikkien aikojen lempibändeistäni livenä. (Vaikka juliste itsessään mainostaakin The Nationalin ja Phosphorescentin Kööpenhaminan keikkaa vuodelta 2010.) Toisekseen lasken sen osaksi pienenpientä taidekokoelmaani, sillä se on yhdysvaltalaisen strawberryluna-studion Alisonin suunnittelema, käsin painama ja signeeraama. Näitä julisteita on maailmalla 150 kappaletta, joista minulla on ilo omistaa numero 20/150. Enkä tietenkään olisi muuten ostanut sitä, mutta kun se on hävyttömän tyylikäs.


This gig poster for The National is designed by Alison from strawberryluna-studio. It is handprinted and signed by her and belongs to a batch of 150 prints, no more or less. I bought it in 2011 when The National visited Helsinki and I saw them live for the first time, so for me it is also a very precious memento. Also, I like the design very much! 

Piparkakkutalo | Ginger Bread House

Eilen vietettiin toveriporukan pikkujoulua. Olipas mukavaa pynttäytyä vaihteeksi vähän perusteellisemmin ja viettää aikaa kamuköörin kanssa. (Käyttöön pääsi se kesällä Kontista ostamani hopeanvärinen hame, josta epäilin ettei sitä ehkä koskaan tule pidettyä. Mutta pikkujoulu on mitä parhain tilaisuus käyttää kaikkia niitä övereitä vaatekappaleita jotka muuten jäisivät pitämättä!)

Tämäkin päivä meni joulujuttujen parissa, mutta vähän vähemmän glamorööseissä merkeissä. Villasukat jalassa askartelin muun muassa piparkakkumökin. Löysin varastoistani toverilta saamani pikkuriikkisen piparkakkumuotinkin! Viime vuonnahan veistelin piparit ihan käsivaralta, kun muotteja ei ollut.

 Tässä vaiheessa näyttää vielä aivan hyvältä...

Sillä aikaa kun piparkakkutalon osat jäähtyivät, ripustin makkarin ikkunaan viime vuonna tekemäni paperitähdet ja viritin pihalle jäälyhdyt. Näin jossain lehdessä (olisiko ollut Yhteishyvässä?) vinkin, että jäälyhtyjä voi tehdä kakkuvuokaan ja sitähän piti heti kokeilla. Tuli ihan kivan näköistä! Tuulisella säällä tällainen matalampi lyhty ei tosin suojaa kynttilää riittävästi, vaan tuikku otti ja sammahti melkein saman tien kun sille selkänsä käänsi.

Ja kuten kuvasta näkyy, sain kuin sainkin piparkakkutalon kokoon (huomattavasti vähemmällä kiroilulla kuin ennakoin), mutta kuorruttaminen ei ihan onnistunut. Se ei ole onnistunut koskaan ennenkään, mutta jostain syystä kuvittelin, että tällä kertaa osaisin jotenkin paremmin. No en ihan osannut.

Mutta mitä voi odottaa, jos kuorrute on liian juoksevaa (koska tomusokeri loppui kesken) ja pursotin on elmukelmu-viritelmä, johon tulee ylimääräisiä reikiä ihan omia aikojaan? Jäin myös aprikoimaan, minkä sortin stalkkeri tuo toinen pipariukko mahtaa oikein olla, kun lurkkii ikkunaluukkujen takana tuohon malliin.

Päivän jouluisena ääniraitana soivat Bright Eyesin Christmas Album ja Sufjan Stevensin Songs for Christmas, molemmat joulusettiä vähän indiempään makuun.


Today I made this ginger bread house and set some ice lanterns to our front door. I am not exactly the master of frosting, as you can see. Today's soundtrack included Christmas Album by Bright Eyes and Songs for Christmas by Sufjan Stevens. 

Päivä ilman kameraa ja Andrew Bird

Tänään oli taas niitä päiviä kun tuli monta kertaa eteen kaikkea mistä olisi voinut ottaa kuvia, mutta jätin fiksuna tyttönä kameran kotiin. Tai unohdin. Tai en ajatellut. Tai jotain. 

Käytiin siskon kanssa mummoa moikkaamassa ja ihmeteltiin ulkona vallitsevan säätilan englantilaisuutta. Sisko tykkäs, mie en. 

Pyörähdettiin pikaisesti tsekkaamassa myös uusi kirppis; se oli ihan ok muttei mikään maata järisyttävä. Ostin sieltä yhden pienen hauskan jutun josta lisää toiste. 

Andrew Bird - Fever Year. Kuva täältä

Sitten hipsin katsomaan ensimmäistä Rokumentti-leffaa, joka oli Andrew Bird - Fever Year. Xan Arandan ohjaama dokkari oli mielettömän kauniisti kuvattu ja jotenkin siitä välittyi hirveän voimakkaasti se tunne, kun on vaan pakko tehdä musiikkia. 

Lisäksi kiinnitin huomiota sellaisiin epäolennaisiin seikkoihin kuin että Birdin keikkajulisteet on ihan mielettömän hienoja! 

Andrew Bird -keikkajulisteet täältä

Ekan leffan jälkeen nähtiin toveri L:n kanssa ja käytiin Bar Playssa syömässä ranskiksia ja höpisemässä. Puoli ysiltä mentiin katsomaan  Pulp: The Beat is the Law -Fanfare for the Common People, dokkari joka oli 80- ja 90-lukujen juhlaa niin musiikin kuin pukeutumisenkin puolesta. 

Sitten piti vielä tankata auto ja ajella kotiin ja nyt mie oon tässä ja kohta mie nukun. Huomenna jatkuu Rokumenttiloinnit! Muistaisinkohan vaikka ottaa sen kameran mukaan...