| Täydellisten kiilakorkojen metsästys on ohi

Tämmöiset ne nyt sitten on. Aika lähellä ennalta visioimaani täydellisyyttä, vaikka tuo pohja nyt ei juuttinaruviimeistelty olekaan. Kai se on myönnettävä, että elämässä on tehtävä joskus kompromisseja.

Nämä on ne Kaiion kengät, joista edellisessä postauksessa mainitsin, että kävin Sokoksella kokeilemassa mutta liukkaan oloisen pohjan takia en ollut vielä vakuuttunut.

Siinä vaiheessa, kun kolmannen kerran löysin itseni Sokkarilta tepastelemasta ympäriinsä nämä jalassa, totesin että eiköhän se ole ostopäätöksen aika. Koska hei, ne on - enkä voi painottaa tätä liikaa - Mukavat. Jalassa. Kapeajalkaisena ei ole mitenkään itsestään selvää, että kaupasta löytyisi omaan jalkaan sopivalla lestillä varustettuja sandaaleja. Talvikengät ja tennarit voi hätätilassa korjata sopiviksi pohjallisilla ja villasukilla, mutta sandaalien kohdalla se ei ole ihan ykkösvaihtoehto. Mutta nämä istuu kuin valettu! Ja nahka on ihanan pehmeää ja sisäpohja on ihanan pehmeä ja vaikka tein kaikkien sääntöjen vastaisesti ja laitoin nämä ensimmäistä kertaa jalkaan yo-juhlapäiväksi, ei koko päivän sipsuttelun jälkeenkään ahistanut, puristanut eikä hiertänyt yhtikäs mistään. Se jos mikä on täydellisen kengän merkki.

Ja onhan ne hei ihan sikahienot.

Nyt vaan niitä lämpimiä kelejä tänne kiitos että meitsi tarkenee paljain varpain uusissa, kauniissa sandaaleissani!

| Yksinkertaiset ratkaisut on parhaita eli vastaus vaatekasaongelmaan

Tässä on syksyn mittaan ratkennut parikin pitempiaikaista säilytysongelmaa (joskin jäljellä on vielä aika monta): Vessaan löytyi hylly ja joitain aikoja takaperin kirppiksellä käveli vastaan tällainen juuttikangasvasu, joka saman tien kertoi olevansa vastaus makkarin vaatekasaongelmaan. Kaikkihan tietää sen röykkiön, joka kerääntyy makkarin lattialle sängynpäätyyn tai milloin minnekin. Meillä kun ei makuuhuoneessa turhia ylimääräisiä neliöitä (eikä vaatekaappitilaakaan sen puoleen) liiemmin ole, on ratkaisu ollut aika pitkään hakusessa. Nyt löytyi nyssäkkä, joka toimisi oikein mainiosti jos vielä saisi tuon puoliskon koulutettua siihen, että se ei riitä että ne vaatteet on kasassa siinä sen vasun päällä. ;D

En löytänyt tästä vasusta minkäänlaista tuotelappusta joka kertoisi mistä tämä on alunperin lähtöisin. Jos joku osaa valaista asian suhteen niin se olisi mukavaa, ajattelin ettei toinen tämmöinen olisi yhtään pahitteeksi.

| Instagrammautuminen ja kirppislöytöjä

Kauan siihen meni, mutta nyt on meitsikin Instagramissa. Sinne tipahtelee säännöllisen epäsäännöllisesti sellaisia juttuja, jotka ei välttämättä tunnu kokonaisen blogipostauksen arvoisilta, tai sitten sneak peek -tyyppisiä kuvia jostain aiheesta, josta myöhemmin tulee tänne puolelle enemmänkin sepustusta. Kassellaan miksi homma ryöstäytyy.

Kuvituksena miun toinen ikinä insta-kuva, jossa näkyy viime viikonlopun kirppisostoksia. Oli ihan mieletön tuuri, kun löytyi silkki-pashmina-huivi kahdella eurolla ja Patykan kosmetiikkaa avaamattomissa pakkauksissa! Olin haaveillut testaavani Patykan tuotteita sitten joskus kunhan rikastun (kyseessä siis tosiaan on melko hintava luonnonkosmetiikkamerkki), mutta nyt tuli loistotilaisuus jo ennen rikastumista. Kyllä kirppistely on hienoa.

| Leopardin aika

Vuosi sitten loppukesästä ostin Vansit, joiden vuorikangas oli leopardikuvioinen. Silloin suhtauduin leopardikuosiin jokseenkin varauksella mutta kuitenkin vähän silleen kiinnosti.

Sitten keräsin Pinterestiin tyyli-inspiraatiota ja huomasin, että siellä vilahteli leopardikuviota harvakseltaan, mutta säännöllisesti.Talven yli asiaa harkittuani tulin siihen päätökseen, että tänä kesänä on leopardiballerinojen aika!

Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty, ei nimittäin parillakaan kauppakierroksella paikallisista putiikeista löytynyt yksiäkään leopardikuvioisia ballerinoja. Sitten alkoi metsästäminen netistä, mutta jostain syystä aina kävi niin, että jos löysin mieleisen näköiset, ne oli a) hirvittävän kalliit, b) koko oli lopussa tai c) verkkokauppa ei toimittanut Suomeen. Lopulta etsintä tuotti tulosta ja Bubbleroomista löytyi nämä kisutossukat kohtuulliseen hintaan. Tietysti koon ja mallin sopivuutta sai jännittää siihen asti kun kannoin paketin kotiin Postista, mutta onneksi olivat sopivat. Nyt kelpaa nimittäin tepastella!

Saa nähdä, mihin sitä seuraavaksi höpsähtää. :D

| Ikea teki sen taas

Käytiin viime viikonloppuna kevätretkellä Matkuksessa ja ostin Ikeasta nämä sinivalkokukalliset teemukit. Miten ne osaa aina tehdä juuri sellaisia juttuja, joista meikä (ja pari miljoonaa muuta) tykkää? Nytkin olin etsiskellyt jo pidemmän aikaa sopivan suuria, sinivalkokuvioisia teemukeja joiden malli olisi tarpeeksi laakea, että tee jäähtyy mukavan nopeasti (eli jotain aivan päinvastaista kuin tämä muki) ja jotka ei olisi kuitenkaan liian klohmoja tai tylsiä. Kuinka ollakaan että Ikea tarjoilee. Tästä on uhkaavasti tulossa tapa.

| Mustavalkoista

Viime vuodet olen pukeutunut suhteellisen värikkäästi, eikä kaapissani ole ollut kovinkaan montaa mustaa tai mustavalkoista vaatekappaletta. Tämän talven aikana olen kuitenkin huomannut taantuneeni takaisin yläaste- ja lukioikäisen Hannan tapoihin: eniten käyttämäni vaatekappaleet ovat mustia ja harmaita. Eivätkä vaatekaapin uudetkaan tulokkaat suoranaisesti häikäise silmiä kirjavuudellaan, torstaiselta kirppisreissulta löytyivät paitsi nämä mustavalkoiset kaverit, myös kaksi mustaa tunikaa ja musta villapaita. Niin ja nippu mustia sukkia henkalta (eikö sukat edes voisi olla värikkäitä? Nähtävästi ei.) ja mustat kotihousut.

Huomasin, että sama värittömyys toistuu myös täällä blogin puolella. Se johtuu aika suurelta osin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että olen edelleen valtavan ihastunut tuohon meidän harmaaseen sohvapöytään ja kaikki pienet jutut tulee kuvattua aina sen päällä. (Katso vaikka tämä, tämä, tämä tai tämä postaus, näitähän riittää.) Toisaalta se on myös tämä kevään hassu valo, joka varsinkin pilvisinä päivinä tekee kuvista hyvin harmaita.

Tämä värien puute ei kuitenkaan mitenkään erityisemmin heijastele harmaita tai alakuloisia mielialoja, hyvin mulla pyyhkii! Harjoittelussa on kivaa ja on ihanaa kun kevät tuli varhain. Kyllä ne väritkin palaavat taas jossain vaiheessa kuvioihin, nyt vain näköjään on tällainen vaihe.

PS. Suosittelen lämmöllä piipahtamaan kirppisreissuilla aina myös Karjalan Avun kirppiksellä, joka on Teollisuuskadulla siinä Valintakirppiksen kyljessä kiinni. Sinne tulee ilmeisesti aina toisinaan Bestseller-ryhmän (eli Vero Moda, Vila, Only jne) poistoeriä, joten sieltä on mahdollista löytää ihan uusia vaatteita kirppishinnalla. Nuo kuvien mekko ja villapaita löytyivät sieltä, mekossakin oli useampaa kokoa tarjolla. Ei huono hei.

| Oranssi laukku

(Jokseenkin raskaan työpäivän jälkeen on mukava huomata, että luonnoksissa on jo postaus valmiina eikä tarvitse tehdä juuri muuta kuin painaa 'julkaise'-nappia. Olen tällä hetkellä hurjan mukavassa harjoittelupaikassa tekemässä kivoja hommia, mutta välillä päivät osaavat olla myös melkoisen hektisiä. Silloin sohva ja Netflix ovat parasta ajanvietettä kotiin palattua.)

Olen etsiskellyt uutta laukkua viime syksystä lähtien. Aloin tuntea oloni melko rähjäiseksi kanniskellessani harmaata, kulahtanutta kangaslaukkua mukanani ja totesin, että voisi olla aika hankkia vähän skarpimpi pakaasi kanneltavaksi. Onko tämä sitä aikuistumista? Jossain vaiheessa päädyin siihen, että salkkutyylinen ratkaisu sopisi minulle parhaiten, mutta valitettavasti Cambdrige Satchel Companyn aidot nahkasalkut ovat tähtitieteellisen kaukana tämänhetkisestä laukkubudjetistani. Sittemmin löysin tämän laukun Sokokselta, mutta jätin sen vielä ostamatta koska halusin vielä etsiskellä muita mahdollisia vaihtoehtoja. Syntymäpäiväreissulla palasin Sokkarille ja siellähän tämä toveri odotteli minua -50% -lappu kyljessään! Kannatti siis tälläkin kertaa lykätä ostopäätöstä.

| Testissä eko-eyeliner ja muita meikkihankintoja

Hankintalistallani on roikkunut jo pitkään uusi eyeliner, ja äskettäin ilmeni akuutti tarve myös ripsivärille ja puuterille kun molemmat alkoivat vedellä viimeisiään. Nämäkin hankinnat jätin syntymäpäiväksi, jolloin tapsuttelin EcoBeautyyn ostoksille. Ennakkogoogletusten, omien vaatimusten ja myyjän asiantuntemuksen perusteella pussiin pakkautuivat Dr. Hauschkan puristepuuteri sekä Couleur Caramelin eyeliner ja tuuheuttava ripsiväri.

Puuterin suhteen vaatimukseni olivat tällä kertaa lähinnä pakkauskäytännöllisiä. Edellinen puuterini oli Santen puristepuuteri joka teki kyllä tehtävänsä ihan mallikkaasti, mutta pakkaus oli kolhon kokoinen eikä siinä a) tullut mukana vippaa, eikä b) ollut tilaa erikseen ostetulle vipalle. Puuterin mukana kuskaamisesta ei siis suuremmin kannattanut haaveilla.

Santen seuraajaksi löytyi kompaktin kokoinen JA vipalla varustettu Dr. Hauschka, jonka Translucent -sävy sopii joka nassuun. Molemmissa puutereissa on melko voimakas tuoksu, joten tuoksuherkille kumpikaan tuote ei sovi. Itseäni haiskahdus naamaan tupsuteltaessa ei suuremmin haittaa kun se tuoksu ei kuitenkaan jää koko päiväksi leijumaan.

Hauschkan puuteri parin testauskerran perusteella levittyy nätisti ja pysyy aika hyvin, pari kertaa saa pitkän päivän aikana lisäillä. (Tosin oma ihoni ei ole suuremmin rasvoittuvaisuuteen taipuvainen, en tiedä miten rasvaisemmalla iholla käyttäytyy.)

Aikaisemmin käyttämäni eyelinerit ovat olleet ihan normikosmetiikkaa ja jotenkin rajausten tekeminen eyelinerilla on ollut aina yhtä tuskaa. Viime kesänä oppimani niksi helpotti elämää vähän (aika paljon), mutta silti olen pitänyt itseäni tumpelona rajausten tekemisessä KUNNES kokeilin tätä ostamaani Couleur Caramelin eyelineria ensimmäisen kerran. Voiko tämä olla näin helppoa? oli ensimmäinen ajatus kun sudin väriä ripsirajaan. Nähtävästi nestemäisen rajauksen tekeminen jos mikä on välineurheilua! CC:n eyelinerissa on sopivan jämäkkä varsi josta saa hyvän otteen ja juuri oikealla tavalla joustava sivellin, jolla saa tehtyä kapoisan rajauksen ilman, että tarvitaan yhtään pumpulipuikkoa. Huhhuh miten hyvä peli, sanon mie.

Ja kun otetaan huomioon vielä se, että CC:n eyeliner on oikeasti mustaa ja pysyy kauniisti (ei ollut työpäivän jälkeen levähtänyt eikä karissut mihinkään), niin voin kertoa että enpä ole heti vaihtamassa muuhun rajausvälineeseen.

Ripsivärinä käytin viime kevään ja kesän ajan arpajaisvoittona saamaani Terre D'Ocin ripsaria, josta en koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa sen tarkemmin vaikka oli tarkoitus. Sen verran siitä täytyy mainita, että se oli jotenkin helpommin käyttäytyvää kun se oli ollut vähän aikaa aukaistuna ja massa jotenkin vähän jähmettyi. Heti tuoreeltaan se oli liian...juoksevaa? Ei se nyt ihan luiruna putkilosta karannut mutta kuitenkin. Jähmetyttyään aavistuksen se oli helpommin levittyvää ja loppupeleissä ihan mukavaa käytettävää.

Tällä kertaa ostin kuitenkin kokeilunhaluisena eri merkkiä. Couleur Caramelin tuuheuttava ripsiväri on mustanmustaa ja tuntumaltaan melko samanlaista kuin Terrenkin ripsari, sellaista jota humpsahtaa ripsiin herkästi vähän liikaa. Harjan puhtaanapitäminen onkin tuon takia tärkeää, sitä pitäisi muistaa pyyhkäistä puhtaaseen nenäliinaan tai vessapaperiin säännöllisesti, ettei ripsiin tulisi hirveitä klönttejä joita ei saa harjaamallakaan pois. Bonuspuolena se, että tätä ei tarvitse sutia ripsiin miljoonaa kerrosta vaan yksi sutaisu riittää tekemään ripsistä näyttävät. CC ei ole omassa käytössäni karissut päivän mittaan käytännössä lainkaan, mutta lähtee kyllä valumaan herkästi jos silmät syystä tai toisesta vuotavat (ja sitähän ne näin keväisin tekevät). Ihan kelpo ainetta, mutta seuraavalla kerralla kokeilen ehkä taas jotain muuta.

Edit 4.4.2014: Tuo CC:n ripsiväri ei sitten kestä päiväunien nukkumista, sen jälkeen on ripsarit poskilla - joko murusina tai valumina. :D

Hankkimani tuotteet olivat 
Dr. Hauschka Translucent Face Powder Compact
Couleur Caramel Volumising Mascara
Couleur Caramel Eyeliner
kaikki sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. 

| Kirppisriipus ja uutta päällepantavaa

Lempikirppiskorustani katkesi taannoin ketju ja olen ollut vähän suru puserossa sen tiimoilta, varsinkin kun uutta, samanlaista ketjua ei ole tullut missään vastaan (paitsi kultasepänliikkeessä, jossa se maksaisi maltaita). Ketjun löytymistä odotellessa olen pitänyt silmällä kirppisten korutarjontaa, jos vaikka löytyisi jotain mieleistä tuota entistä lemmikkiä paikkaamaan. Synttäripäivän ostoskierroksella sellainen löytyikin! Jännästi Kalevala-henkinen koru on silkkaa rihkamaa tunnustaan päätellen, mutta se ei oikeastaan haittaa. (Kunhan en katkaise tämänkin ketjua...)

Samalla reissulla löytyi myös uutta päällepantavaa. Holly & Whyten neuletakkia olin hypistellyt jo useampaan otteeseen, mutta nyt kun se oli 70% alennuksessa niin alkoi loppua syyt olla ostamatta. Alerekistä löytyi myös raidallinen trikoohame, joskin totesin ettei siitä oikeastaan ole apua työvaatteiden tarpeeseen: kapeassa tuubihameessa on vähän hankala istua satulatuolissa. :P Harmaan t-paidan tilasin Monkin alesta, lopultakin löytyi Se Täydellinen Harmaa T-paita, jollaista olen etsinyt. Vaatepuoli alkaa taas olla muuten aika hyvällä mallilla, mutta vielä pitäisi yksi Suuri Projekti taklata: Farkkutilanne on sen verran hälyttävä, että uudet pitäisi ostaa, mutta mikään (ei edes juhlavaatteiden ostaminen!) ei ole yhtä vastenmielistä ja ikävää puuhaa kuin uusien farkkujen metsästäminen. Toivottavasti leggingsit pysyvät muodissa vielä pitkään.

| Aavistus Aasiaa

Jos Tukholman tuomiset muistuttivat Ranskasta, niin Tampereen Tigerista puolestaan tarttui matkaan Aasian suuntaan viittaavia ostoksia. Keramiikkalautaset ostin sushiaterioita ajatellen. Perustelin tämän itselleni niin, että no pyöreä sushi nyt vaan ei näytä hyvältä pyöreällä lautasella, joten pitää olla kantikas. Paras perustelu ikinä. Ja koska kauniit lautaset. Pikkupurkeissa puolestaan on teetä Sri Lankasta (ihan kelvollisen makuista hirvittävän halpaan hintaansa nähden) ja muistikirja kertoi olevansa bambupaperia. Se on muodoltaan ja ulkonäöltään melkein kuin (sikahalpa) ekoversio Moleskinesta eikä paperikaan ole tuntumaltaan hullumpaa, joten tällaisen muistikirja-addiktin oli ilmeisen mahdotonta jättää se hyllyyn ja kävellä ohi. Toin kaiken varalta siskollekin oman tuliaisiksi.  

Aasian lisäksi yhteinen nimittäjä näille ostoksille oli se, että vaikka ne eivät ehkä olleet ihan ehdottoman tarpeellisia hankintoja, niin niistä tuli hyvä mieli ja keväinen olo ilman että tarvitsi keventää kukkaroa koko sisustuksen uusimisella. (Sekin ajatus alkaa houkuttaa aina näin kevään koittaessa. Olen kuullut, että tämä on universaali ilmiö.) 

| Pieni pala Ranskaa

Tukholman reissulla ei tullut hirveästi shoppailtua. Ostin vähän tuliaisia ja itselleni suklaalevyn (sen joka näkyi täällä), ginipullon, postikortin Fotografiskasta sekä L'Occitanen pienen käsivoidetuubin. Se ei ole luonnonkosmetiikkaa, mutta olen kuullut hyvää merkin käsivoiteista (ja hei kattokaa nyt tuota tuubia kuin se on nätti!). Huomasin vasta kotona, että näissä ostoksissani ei ole kyllä pienintäkään häivettä Tukholmaa, mutta sen sijaan aimo annos Ranskaa. L'Occitane-tuubi kertoo heti etupuolella ylpeänä Made in France ja Elliot Erwittin ihanassa valokuvassa (joka oli pysäyttävä näky valtavankokoiseksi suurennettuna Fotografiskan seinällä) pojottaa taustalla Eiffel-torni. Ehkä tämä on merkki siitä, että minun on mentävä Ranskaan. En vastusta ajatusta.

| Lamppu katossa eli miltä makkarissa näyttää nykyisin

Siellä se kirppislamppu nyt on, paikallaan makkarin katossa. Jee! Ei tarvii enää kuunnella sen entisen rumiluksen ärsyttävää surinaa ja törinää. Oli nimittäin niin äänekäs valaisin ettei mitään järkeä, ja jos sen halusi saada vaikenemaan, piti kiivetä sängylle ja hutkia sitä sopivasta kohtaa sopivan väkivaltaisesti. Joskus se auttoi, yleensä ei. Kyseessä oli siis edellisen asukkaan tänne jättämä neljän spotin rökötin, joita 2000-luvun alussa näki vähän joka paikassa. Samanlainen mutta suurempi viritys on edelleen meidän olohuoneen katossa ja olen kyllä sitä mieltä että sekin tulee saamaan lähdöt heti kun löytyy mieleinen vaihtoehto tilalle.

| Kirppislamppu makkariin

Nyt voi melkein sanoa että tein kirppikseltä löydön. Käytiin toverin kanssa sunnuntaikirppistelemässä ja siltä reissulta löytyi lopultakin uusi valaisin meidän makkariin. Olipas onni että satuin vilkaisemaan ylös oikealla kohtaa, tämä oli nimittäin yhden myyntipaikan ylähyllyssä ja normaalisti viiletän kirppiksillä nenä maata kohden siinä toivossa että lattianrajasta löytyisi jotain kiinnostavaa.  Tarralappu kertoi tämän olevan Virvatuli-valaisimien malli Retro, alun perin liki satasen varjostin mutta nyt hintaa oli vain kymmenen euroa. Ei paha, ei yhtään paha. Nyt vaan pitää käydä kaupasta sopiva lamppu ja ei muuta kun kattoon hops.


PS. Tuolla Virvatulen sivuilla oli paljon aika ihania valaisimia, ehkä etsiskelen sieltä myös keittiöön lampun. Ehkä siis muutan pellavalakanarahaston lampunvarjostinrahastoksi. En nimittäin usko että toista kertaa käy niin hyvä säkä että kirppikseltä löytyisi.

| Musta Lintu -korvikset

Suoritin pientä itseni lahjomista sen kunniaksi, että viisaudenhampaiden poistamiset on nyt minun osaltani suoritettu. Oli se sen verran pelottavaa ja inhottavaa, että kyllä siitä hyvästä sietääkin palkinto lohjeta.

Näistä Nousevan Myrskyn Musta Lintu -korvakoruista olin haaveillut jo varmaan vuoden päivät. Täytyy myöntää, että blogimainonnan ansiotahan tämä on ihan totaalisesti. En minä missään muualla ole kyseiseen brändiin törmännyt, mutta kun blogissa jos toisessakin näkyi viime syksynä(köhän se oli?) Nousevan Myrskyn kauniita kierrätyskoruja (tehty vanhoista polkupyörän sisäkumeista!), niin altistuksen myötä miellyin yksinkertaiseen muotokieleen ja luonnosta lähteneisiin aiheisiin.

Tänä jouluna Nousevan Myrskyn korut olivat myös joulutoivelistallani, mutta kun joulupukki ei tarttunut vihjeeseen niin päätin suoda itse itselleni tämän lahjan. Ehkä hankin myös Musta Lintu -riipuksen kun seuraavan kerran on aika palkita itseäni jostain hienosta suorituksesta.

Ensimmäisen kerran korvikset pääsevät käyttöön tänään, kun lähdetään akkaporukassa juhlistamaan toverin viimeisiä kaksikymppisiä.


PS. Pikaisen kokeilun perusteella pitää vielä kehaista, että massiivisesta ulkonäöstään huolimatta nämä korvikset on ihanan kevyet, ei nimittäin veny korvalehdet kohti lattiaa näiden kanssa.

| Lisää ajanhallintaa

Ihan käsittämätöntä miten tuo sää muuttui kuin nappia painamalla saman tien kun kuukausi vaihtui. Pakkanen ja aurinko vaihtui harmauteen ja *yyh* lumisateeseen. Ei ois tarvinnut.

Mutta niin, kalenteripostauksen toisessa kuvassa näkyi vielä yksi ajanhallintaväline joka tuli taloon ihan vastikään. Olen kaivannut meidän keittiöön kelloa leivonta- ja ruuanlaittohommia helpottamaan, mutta vuoden verran siihen meni ennen kuin löytyi sopiva yksilö. Mikä masentavinta, kiersin kirppikset, selasin netin ja pällistelin Tampereella jo kiinni olevien kauppojen ikkunoita siinä toivossa, että löytäisin mieleiseni kellon. Harkitsin vähän kalliimpiakin vaihtoehtoja ja etsin Pinterestistä kaikki mahdolliset DIY-vaihtoehdot.

Ja mistä löytyi se sopiva kello? No Ikeasta. Voi terve.

Asiaa punnittuani tulin siihen tulokseen, että miksi tehdä elämästä kallista ja hankalaa, jos kerran se Ikea-versio oikeasti miellyttää silmää? Annoin periksi, onhan meillä muutakin Ikea-sälää. Kunhan ei tule tavaksi.

PS. Jäi vaivaamaan nuo sormenjäljet tuolla kellon kehyksessä niin paljon, että piti kiivetä jakkaralle mikrokuituliinan kanssa ja jynssätä ne pois.

| Sketsihahmopipo ja muita kirppislöytöjä

Mainitsinkin taannoin kantaneeni kirppikseltä kamaa kotiin, ja tämmöistä sieltä löytyi.

Punainen pipo tuo huolestuttavissa määrin mieleen eräänkin suositun kotimaisen viihdeohjelman sketsihahmon, älkääkä edes kysykö miksi olen katsonut sitä saati tiedän kyseisen hipsteriparodian. Mutta siitä huolimatta pipo on lämmin, se oli käyttämätön (yleensä en osta hattuja kirppikseltä, se on jotenkin yhtä epämiellyttävä ajatus kuin käytettyjen alusvaatteiden ostaminen, yh) ja olen etsinyt täydellistä jacquescousteau-pipoa viimeiset monta vuotta. Lisäksi se tuo vähän väriä muuten kovin värittömään elämään.

Metallivati on taas niitä juttuja jotka ihan rehellisesti sanoen olisi ehkä voinut jättää ostamatta, onhan noita ennestään useampi kappale. Mulla on niihin joku heikkous.

Ja tuo ostoskori. Ei mitään havaintoa sen tulevasta käyttötarkoituksesta, mutta se oli niin hieno ja nostalginen että eihän sitä voinut jättää kenenkään muun kynsiin vaan nappasin sen epäröimättä matkaani kun sen kirppishyllystä bongasin. Osaako kukaan muuten sanoa, missä vaiheessa kaupat luopuivat tämmöisistä koreista ja siirtyivät muovisiin?

| Tampereen tuomiset ja uudenvuodenlupaus gone wrong

Tampereen Tigerista ostin tämmöiset tuliaiset itselleni. Menin sisään aikomuksena ostaa vain nuo kulhot, kävelin ulos jakkaran kanssa. Näitä sattuu.

Tästä päästään sujuvasti siihen, että tammikuun alussa suunnittelin vielä vakavissani uudenvuodenlupauspostausta (tulipas taas yhdyssanajärkäle), jonka teemana olisi vähentäminen. Lähinnä tavaran vähentäminen, sitähän tässä elämässä on ihmisellä liikaa. Meikällä ei vielä hirveämmin ole kiireitä tai vastuita joita pitäisi vähentää, niiden aika on varmaan sitten joskus nelikymppisenä.

Sitten tuli Tampereen reissu shoppailuineen. Sitten pyysin siskoa tuomaan Ikea-reissulta tuliaisiksi seinäkellon. Sitten piipahdin vielä kirppiksellä ja kannettuani sieltäkin tavaraa kotiin totesin, että voin vissiin antaa palttua tavaranvähennyshurskasteluille vähäksi aikaa. On tullut tässä tammikuun aikana hankittua enemmän uutta omaisuutta kuin koko viime syksynä (ehkä). Mutta kai se vähän niin menee, että välillä vähemmän, välillä enemmän, kunhan joku tolkku pysyy.

Joka tapauksessa vähentäminen on vuoden teema, sille löytyy oma tunnistekin jonka alta voi käydä kuikuilemassa aiempia tekstejä aihepiiriin liittyen. Tarkoitus on kirjoittaa aiheesta jatkossakin, vaikka tammikuussa tuli vähän repsahdettua.

Kuparinen kynttilänjalka | Coppery Candle Holder

Kävin kuin kävinkin eilen Valintakirppiksellä pyörähtämässä niin kuin joulukalenterissa uumoilin. Sieltä löytyi vähän joululahjajuttuja mutta myös tämä hurmaava kynttilänjalka jota en voinut vastustaa. Hetken pyörittelin sitä käsissäni ja tuumasin, että johan minulla kynttilänjalkoja on, mutta sitten tulin siihen tulokseen että voin palauttaa äidiltä epämääräisen pituiseen lainaan ottamani jalat jolloin määrä pysyy edelleen hallinnassa! Ja niin lähti kahden euron koristus joulutähden kainaloon.

Tässä nähdään myös se, miten runsas altistuminen visuaalisille vaikutteille muuttaa myös omia mieltymyksiä. En ole ennen tullut edes ajatelleeksi kuparinvärisiä asioita sisustushankinnoissa, mutta kun viimeisen vuoden ajan niin blogeissa kuin lehdissäkin on tupannut kuvia kuparinvärisistä henkareista, kynttilänjaloista, kynätelineistä ja sun vaikka mistä hilavitkuttimista niin pikkuhiljaa ajatus kuparista on juurtunut myös omaan aivolohkoon. Semmosta se on tämä.

I found this coppery candle holder from flea market for two euros. I have seen so many images of coppery things in blogs and magazines during the past year that the idea of copper has stuck in to my head. So when I saw this beauty in the midst of some random items I knew it would come home with me. I did first consider, however, the amount of candle holders in our household and came to the conclusion that when I return the ones I borrowed from mom, the amount stays reasonable. 

Aurinkoenergiaa | Solar Power

Aamulla herätessä maassa oli taas lunta. Iltapäivällä pilkahti myös aurinko, ja yksi vilkaisu ikkunasta näkyvään siniseen taivaaseen riitti antamaan tarvittavan sysäyksen, että sain itseni ylös sohvalta ja puuhaamaan kaikenlaista. Tein paljon sellaisia pieniä asioita joita olen suunnitellut jo pitkään, joiden tekeminen ei vie kauan mutta aikaansaaminen sitäkin kauemmin. Näköjään tarvitaan auringonpaistetta, että saa itsestään yhtään mitään irti näin syksyisin.

Ensi töikseni kuvasin Jyväskylästä ostamani vaatekappaleet. Harmaa ylisuuri college ja musta tuubihame löytyivät molemmat H&M:ltä ja ovat olleet käytössä jo monta kertaa. Toimivat mainiosti yhdessä ja erikseen, paitakin on niin pitkä, ettei se välttämättä tarvitse edes hametta kaveriksi. Ainoa harmitus näissä on tietysti se, etteivät ne ole tarpeeksi asiallisia työharjoittelupaikassa pidettäviksi, mutta onneksi on vapaa-ajan menojakin edes joskus.

Laitoin pyykit peseytymään ja lähdin kävelylle jolla imin itseeni päivänvaloa ja raitista ilmaa tulevaa viikkoa varten.

Kuvasin lisää asioita blogia varten.

Vein välikausitakit ja tennarit varastoon ja toin yhden villakangastakin ja lisää villapaitoja tilalle.

Auringon laskettua tiskasin ja jopa etsin ruuvimeisselin ja ruuvasin irti yhden lasisen kattilankannen kahvan, jonka alla on ollut ällöä möhnää jo ikuisuuksia, mutta jolle en ole saanut ajoiksi tehdä mitään ennen tätä.

Imuroin, ripustin pyykit ja tein ruokaa.

Ja lähes kaikki tämä sen kahden tunnin aikana kun isäntä oli pelaamassa salibandya.

Siitä ei ole tietoa, milloin tällainen aivohäiriöpäivä on seuraavan kerran. Siihen voi mennä aikaa.


Today we had snow again. And sun for the first time in ages! The sight of blue sky from our window gave me so much energy that during the two hours that my bf was out playing floorball I did plenty of things I have been planning to but never got around in actually doing them. I took photos for the blog, including the clothes I bought from my trip to Jyväskylä. I did some laundry. I took a walk in the beautiful snowy landscape. I storaged some summerclothing and brought in more sweaters. I did the dishes, vacuum cleaned and made dinner. No one can tell when it's going to be the next time I have this kind of energy boost, but I'm afraid it's going to take a while. It would seem that during the dark season everyone's solar power batteries run low. 

Hitti vai huti, osa 4 | Hit or Miss, part 4

Olisi taas hitti vai huti -postauksen aika! Tällainen satsi tavaraa tuli kannettua kirppikseltä kotiin viime marraskuussa. Lähes kaikille ostoksille onnistuin tuolloin antamaan jonkinlaisen järkevän selityksen, mutta nythän se nähdään että olivatko selitykset riittävän painavia.

Valkoinen kori ripustuskahvoilla on tämän kesää nököttänyt takapihan pöydällä. Latjasin siihen lasipulloja ennen valmistujaisia ja tökin rehun sinne, toisen tänne. Nyt se pitäisi raivata pois ja pullotkin voisi viedä lasinkeräykseen, tuleehan noita uusia. Korin tarpeellisuus on vieläkin vähän kysymysmerkki, kun ei sille tuon koristevirkansa jälkeen ole tiedossa uutta tehtävää. Tässä kohtaa on pakko sanoa, että ei se nyt mikään hirmuinen hitti ole, muttei oikeastaan hutikaan. Aika näyttää, onko se todella tarpeellinen.

Mitä Quo Vadikseen tulee, en ole vielä ehtinyt sitä lukemaan. Kirjahyllyn täyttönähän se vain on.

Sarvikuonon kohtalon te jo tiedättekin. Tuolla se kirjahyllyn päällä nököttää edelleen, estämässä opuksia putoamasta pahaa-aavistamattomien ohikukijoiden niskaan. Hittihän se, koska joka kerta se jaksaa huvittaa kun siihen silmät sattuvat.

Hopeanvärisen metallivadin tarpeellisuus oli ostohetkellä kaikkein suurin kysymysmerkki, mutta se on kuitenkin ollut näistä hankinnoista ehkä kaikkein ahkerimmassa käytössä. Sillä on muun muassa tarjoiltu piparitaikinatryffeleitä pikkujouluissa ja poltettu kynttilöitä toverien häissä ja polttareissa. Tärkeitä tehtäviä.

Kahvikupeille löytyi lautaset äidin kaapeista (olivat toimineet kukkaruukkujen aluslautasina jo jokusenkymmentä vuotta). Sekä kupit että lautaset saivat uuden elämän ja pääsivät ihan tositoimiin kun juotiin iltapäiväteetä porukoiden takapihalla. Täytyy myöntää, että tämä taisi olla ainoa kerta kun ne ovat olleet käytössä, mutta aion varmasti huostaanottaa ne heti kun me muutetaan isompaan huusholliin.

Vaikka olin vahvasti sitä mieltä, että tähän kattilaan tulisi nimenomaan pelargonia, sitä siinä ei vieläkään ole. Joulun aikaan viime vuonna kattilassa majaili hyasintti. Pyhien jälkeen kattilaan asettui anopinhammas, eikä ole siitä mihinkään liikahtanut. Tuossa se tv-tason päällä töröttää lusikoineen päivineen.

Entäs ne korkokengät? No, kaikesta ihanuudestaan huolimatta olen käyttänyt niitä kahdesti. Ensimmäisen kerran keväällä, kun käytiin Tallinnan-risteilyllä siskonperheen kanssa. Laivalla ne olivat ihan sopivat sisäjalkineet, kun ei talvikengissä viitsinyt hiihtää koko aikaa. Toisen kerran taisivat olla jalassa jollakin ravintolareissulla, kun käytiin toverien kanssa ulkona syömässä. Toisin sanoen huti tuli tehtyä, sillä nuo ovat juuri sellaiset korkokengät jotka eivät ole riittävän juhlavat juhlatilanteisiin ja kuitenkin liian fiinit arkeen. Minä kun en vaan ole niitä ihmisiä jotka sipsuttaa seitsemän sentin koroilla ruokakaupassakin. Pitäisi kai myydä ne pois, nyyh.


This time in hit or miss: a bunch of second hand findings I made last November. The white basket is a bit of an uncertain case. It has been on our backyard table this summer as a decoration but I'm not sure what it's purpose is after that. Time will tell. The plastic rhinoceros has successfully been holding up my books ever since it moved to our house and it makes me smile, so it's definitely a hit. I was a little iffy about the small metal tray by the time I bought it, but it has proved to be useful in both my friend's wedding and bachelorette party as well as some other parties. So it's a hit! The cups found their plates from my mother's cupboard but they have only been in use once this far. So they are also a little unsure about whether they're a hit. They're not a miss, though, because they match perfectly with the dishes my mother had in store. The kettle is a hit, because it's perfect for flowers and plants to sit in. But the shoes, oh no. They are so wonderfully adorable but yet I have only worn them twice. The thing is, they aren't fancy enough for festive events yet too dressy for everyday use. (Unfortunately for the shoes, I'm not one of those girls who wear heels while grocery shopping.) They are a miss, but still I find it very difficult to sell them.