| Luettuja: Do Androids Dream of Electric Sheep?

Philip K. Dick - Do Androids Dream of Electric Sheep? (1968)

Vuoden ensimmäinen luettu oli tieteiskirjailija Philip K. Dickin Do Androids Dream of Electric Sheep, joka on kuin onkin suomennettu nimellä Palkkionmetsästäjä vuonna 1989. Itsehän elin siinä uskossa, ettei sitä ole lainkaan suomennettu, mutta olin väärässä. Romaaniin pohjautuu myös Ridley Scottin ohjaama elokuva Blade Runner (1982), joka sai ihan uusia vivahteita nyt kun olen perehtynyt myös alkuteokseen. Luonnollisesti leffa piti päästä tapittamaan uusiksi heti kun sain kirjan luettua ja onhan se aika karsittu versio romaanin teemoista, mutta kyllä sen silti samaksi tarinaksi tunnistaa.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat dystooppiseen maailmaan, jossa suurin osa ihmiskunnasta on muuttanut Marsin siirtokuntiin ja Maahan ovat jääneet vain köyhät ja kipeät. Suurin aarre Maassa ovat eläimet, jotka ovat käyneet kovin harvinaisiksi. Oikea, elävä eläin on statussymboli, jollaista kaikki havittelevat mutta joihin useimmilla ei ole varaa. Sen vuoksi monet hoitavat keinoeläimiä, sähköisiä kissoja, vuohia ja lampaita elätellen unelmaa oikeasta eläimestä. Myös romaanin päähenkilö, palkkionmetsästäjä Rick Deckard, haaveilee eläimen omistamisesta ja tämän vuoksi hän ottaa vastaan mahdottomalta vaikuttavan tehtävän "päästää eläkkeelle" joukon superälykkäitä Nexus-6 -androideja.

Siinä missä Blade Runner on (luonnollisesti) melkoista toimintaa, romaanissa toiminta jää moraalisten ja filosofisten pohdintojen jalkoihin. Deckard pohtii hartaasti muun muassa ihmisen ja androidin eroja ja yhtenevyyksiä ja sitä, onko androidin tappaminen sama kuin tappaisi ihmisen.

Do Androids Dream.... on viisas, näkemyksellinen ja kiehtova romaani, tykkäsin. Kovasti.  5/5

| Surullisin päivä kuvina -yritys hetkeen

Miten tehdään mahdollisimman surkea päivä kuvina -postaus?
1. Keksi koko ajatus vasta puolilta päivin.
2. Ota tasan kaksi kuvaa ja unohda autuaasti koko homma lopuksi päivää.

Näin minulle kävi eilen. Tarkoitus hyvä, toteutus ei niinkään. Mutta kerrottakoon, että aamulla lähdin vaihteeksi harjoittelupaikan sijasta kouluun ja siellä istua napotin klo 15 saakka. Aamupäivällä kyttäsin Leijonien peliä ja Ilosaarirockin bändijulkistuksia samalla kun kuuntelin puolella korvalla, mitä kaikkea jännää löytyykään Patentti- ja rekisterihallituksen sivuilta. Olin aika tyytyväinen molempiin, siis jääkiekkotuloksiin ja Rokin esiintyjiin (katso ensimmäinen kuva). Koulun jälkeen kävin kotona syömässä (katso toinen kuva) ja sitten lähdin kaupunkiin. Kävin ostamassa leffalipun ja ennen elokuvan alkua käytin puoli tuntia käpistelemällä neuleita vaatekaupoilla mutten ostanut mitään. Itse elokuva, Spike Jonzen Her oli erinomainen. (Suosittelen lämpimästi ja soisin vaikka parit Oscaritkin.) Sitten ajelin kotiin ja koukkasin suihkun kautta nukkumaan.

Eilen oli toisin sanoen sellainen päivä, josta olisi voinut saada huomattavasti kiehtovammankin postauksen, mutta tämä on taas malliesimerkki siitä, miten asioita ei kuulu tehdä.

Reissukuvia | Pics from the Trip: North York Moors, Goathland & Whitby

No nyt kuvia sieltä pohjoisen nummilta! Lopultakin. Oli melko masentavaa reissusta kotiin palattua huomata, että kameran valoisuusasetukset oli olleet ihan hanurillaan koko matkan ajan. Siitähän seurasi, että lähestulkoon jokaista kuvaa joutui muokkaamaan, että niistä erottaisi muutakin kuin harmaata tuhnua. Muun muassa tästä syystä postaaminen on lykkääntynyt, kun ei vaan ole inspiroinut ruveta väsäämään näiden kanssa. Mutta nyt niitä sit on. 

Toiseksi viimeinen matkapäivä käytettiin autoillen North York Moors -kansallispuiston alueella. Kuvassa vuokrarenkaat ja kaukaisuudessa häämöttävä höyryveturin tupsaus. Tuolla kansallispuiston alueellahan toimii North Yorkshire Moors Railway joka operoi höyryvetureilla. Näin jälkikäteen mietittynä tuollaisella junalla olisi ollut aika hauskaa ajella. Taas yksi syy lisää mennä takaisin! 

Siellä se puksuttaa! Näyttää ihan joltain pienoismallijunalta, mutta ihan oikea se oli.

Ensimmäinen kunnon pysäkki ja oikeastaan koko retken pääkohde oli Goathlandin kylä tuolla nummilla. Sinne suunnistettiin ensisijaisesti siksi, että porukoiden lempisarja Sydämen asialla (Heartbeat, 1992-2010) on kuvattu siellä. 

Ennen kuvauspaikkojen tutkailua tarvottiin (minun vaatimuksesta tietysti, öhöh) katsomaan Mallyan Spout -nimistä vesiputousta. Meillä ei varusteet olleet ihan patikointiin sopivat, mutta paikka oli kyllä rämpimisen arvoinen! Eihän se ollut mikään Niagara Falls mutta kaunista oli silti. 

Sitten käytiin englantilaishenkiseen tapaan tietysti teellä ja sandwhichillä ennen kuin jatkettiin tutkimusmatkailua.

Tähän väliin yritin löytää Heartbeat -sarjan alkutekstit mutta hyvää versiota ei löytynyt. Sen sijaan tästä voitte laittaa kivasti taustalle soimaan Heartbeat-tunnarin näyttelijä Nick Berryn laulamana. Hyvin on kiva biisi ja kivasti pääsee oikeaan tunnelmaan.

Ja sitten turistipönötys sarjassa käytetyn poliisiauton vieressä. Mie epäilen että Goathlandin kyläläiset saa elantonsa pääasiallisesti tv-sarjaturismista. Nuo taustalla olevat puodit oli kaikki matkamuistomyymälöitä ja tien toisella puolella joku yritteliäs setä oli päättänyt, että lampaiden laitumesta saa paremman tuoton kun tekee siitä parkkipaikan turisteille. (Pysäköinti hyvään hintaan, tietysti.) 

Scrippsin autokorjaamolla selasin kirjasta, joka kertoi erilaisista tv-sarjojen ja elokuvien kuvauspaikoista Englannissa. Siitä sattui silmään, että Harry Potter -elokuvien Tylyahon asema (Hogsmeade Station) on kuvattu Goathlandin asemalla! No pitihän siellä pysähtyä ennen kuin jatkettiin matkaa. 

Olihan se söpö kun mikä jo ihan semmoisenaan, mutta verratkaapa vaikka tähän kuvaan.

Osuttiin vieläpä näkemään junan tulo asemalle! Vähänkö olin onnellinen. ^^

Goathlandista lähdettiin jatkamaan matkaa Whitbyn suuntaan. Kylä jäi melkoisen sumuverhon taakse.

Whitbyssä ei pysähdytty kuin reilu tunti, koska auton palautusaika lähestyi uhkaavasti. Nähtävää olisi ollut huomattavasti pidemmäksikin aikaa, muun muassa kukkulan laella häämöttävä vanha luostari.

Mie olin ihan tohkeissani että ermahgerd täällon joku vetänyt PALJAIN JALOIN O_o

...kunnes selvisi, että ne jalanjäljet oli vain markkinointikikka joka johti Kapteeni Cook -museoon. Museoita oliskin kyllä ollut niin paljon että monta päivää olis helposti saanut niissä kulutettua. 

Mainitsemisen arvoinen  seikka lienee, että Bram Stoker sijoitti Draculan keskeisiä tapahtumia juuri Whitbyyn, ja kaupungissa ilmeisesti osataan kyllä hyödyntää vampyyrin maine. Myös mainitsemani luostarin rauniot esiintyvät romaanissa. 

Whitbyssä oli muuten harvinaisen paljon kuuloisesti ranskalaisia turisteja.

Illansuussa ajeltiin takas Yorkiin ja seuraavana päivänä lähdettiin kotimatkalle. Lare puolestaan suuntasi Edinburghiin jatkamaan pääsiäislomaansa. 

Pitää katsoa jos vielä muutaman Chichesterin-kuvan laittaisin jossain vaiheessa, sain niitä Larelta jokin aika sitten. Totesin vain, että muistikortille oli jäisillä aivoilla ja sormilla tarttunut vain joitain hassuja yksityiskohtia, mutta kivojahan ne nekin on. Vai mitä lienee yleisö mieltä, joko riittää matkakuvat? 

The second last day of our trip to England we rented a car and made a trip to North York Moors National Park. We stopped at the little village of Goathland where they filmed the tv-series Heartbeat. Also, Goathland station plays the part of Hogsmeade Station in Harry Potter -movies. Before returning to York we made a short stop at Whitby. It was a beautiful old town full of history (including connections with Bram Stoker's Dracula) and French tourists. 

Kultahatun syntymäpäivä | Birthday of The Great Gatsby

Kotona ollaan! Reissusta on hirveä määrä kuvia, pitänee sortteerata niitä ja kertoilla matkasta tarkemmin jahka on paremmin aikaa. Tähän hätään ajattelin vain käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kertoa, että tänään tulee kuluneeksi 88 vuotta siitä kun F. Scott Fitzgeraldin The Great Gatsby (1925, suom. Kultahattu) ilmestyi. Jos Waltarin Suuri illusioni (1928) toimii, kannattaa tutustua myös Kultahattuun jos ei ole niin vielä tehnyt. Jos ei ole lukenut kumpaakaan mutta 1920-luvun dekadenssi ja estetiikka kiinnostaa niin suosittelen lukemaan molemmat.

Ja tietysti toukokuussa on tulossa Baz Luhrmanin elokuvaversio, jossa sitä estetiikkaa ja dekadenssia on ihan varmasti överimitalla.


Trailerin perusteella sanoisin, että vähintään moulinrougelaisissa mittasuhteissa mennään.

PS. Muuten olen sitä mieltä, että nykyään leffatrailerit on aina ihan liian pitkiä ja paljastaa ihan liian paljon.


Today is the birthday of F. Scott Fitzgerald's novel The Great Gatsby (1925). I warmly recommend everyone interested in the 1920's aesthetics to read it. Also, I am looking forward to Baz Luhrman's movie version which seems to be at least as pompous as Moulin Rouge was. And I think that's not a bad thing.

Siilin eleganssi | The Hedgehog

Muriel Barberyn Siilin eleganssi oli jossain vaiheessa jonkinmoinen puheenaihe kirjapiireissä. Itsekin luin sen, joskin kaikki sitä ennen lukemani hypetys meinasi taas aiheuttaa vastareaktion. Onneksi luin, sillä olihan se kaunis ja koskettava ja, no, filosofinen nyt paremman sanan puutteessa. 

Sitä en kuitenkaan tiennyt, että tästäkin teoksesta on tehty elokuva. Tänä aamuna meinasin vetäistä teen sieraimien kautta sisään kun huomasin päivän tv-ohjelmaa silmäillessäni, että illalla Teemalta tulisi mikäs muukaan kuin Siilin eleganssi. No perkules! Ei muuta kuin muistutusta telkkariin ja puhelimeen ja aivolohkoon etten ainakaan katsoisi mitään aivotonta juuri siihen aikaan. 

Pitkään aikaan en olekaan laittautunut eväineni telkkarin ääreen ihan varta vasten jonkun leffan tai ohjelman takia. (En ainakaan sen jälkeen, kun Downton Abbey jäi tauolle.) Pakko myöntää, että vähän oli huoli häntäluussa, että onkohan tämäkin filmatisointi taas vain yksi pettymys pitkässä pettymysfilmatisointien jonossa. 

Kuva: Imdb

Onneksi se huoli oli turha! Romaanin henki ja sisältö oli saatu elämään hienosti ja hienovaraisesti ja Josiane Balasko oli erinomainen siilimäisenä portinvartijana. 

Ja ne kissat. Ja kirjat. Kirjat ja kissat ja TEE! Nyt oli nimittäin ohjaaja (Mona Achache, btw) taas niin tehtäviensä tasalla että meinasi lähteä järki niiden täydellisten kissa-nojatuoli-kirjasto-yhdistelmäkuvien ansiosta. 

Onhan se hyvä näin jälkikäteen tulla huutelemaan että telkkarista tuli hyvä leffa, mutta kun nyt oli vaan pakko päästä kertomaan että kerrankin telkkarin ääressä istuminen ei tuntunut turhalta. Ja se jos mikä on harvinainen tunne. Minä ainakin maksan ihan mielelläni Yle-veron, jos sillä rahalla saa lisää tällaista (ja Downton Abbeyta!). 

I didn't even know that there was a movie made from Muriel Barbery's novel The Elegance of the Hedgehog so I was really surprised to notice that it would be on tv tonight. I liked the novel so I was a bit worried how the movie would turn out to be, but luckily I worried for nothing. The movie was absolutely beautiful and made justice to the novel perfectly. And of course I loved all those books and cats and tea. 

Viikonlopun jälkeen tulee yleensä maanantai | After weekend it's usually Monday

Käytiin viikonloppuna Jyväskylässä tovereita moikkaamassa. Ei tehty mitään erityisempää, käytiin kaupungilla ja kierrettiin parit kirppikset, syötiin ja istuttiin iltaa. Oli kiva vaihtaa vähäksi aikaa maisemaa, nyt ehkä jaksaa katsella kotikulmia ja oman kämpän seiniä taas vähän aikaa. Tuli otettua tosi vähän kuvia, joten ei siitä sen enempää.  

Tänään kävin yliopistolla. Joku oli tehnyt Alkukivien kylkeen monsterin joka moikkasi ohikulkijoita. 

Juttelin proffan kanssa gradusta ja amanuenssin kanssa harjoittelusta. Etsin kirjastosta turhaan kirjoja joita olisin tarvinnut. Kävin pitkästä aikaa syömässä Carelialla.

Kävin kaupunginkirjastossa etsimässä (myöskin turhaan) niitä samoja kirjoja. Kirjojen sijasta löytyi toveri L joka piti pillimehun mittaisen tauon miun kanssa kirjaston kahvilassa. 

Kävin leffassa katsomassa Wong Kar-Wain In the Mood for Loven koska KAVA-näytös. Onhan se aina vaan yhtä hieno. En suosittele ihmisille, joiden mielestä elokuvassa pitää tapahtua paljon ja nopeasti.

Käytiin isännän kanssa kaupassa ja unohdettiin maito. 

Oli kiva viikonloppu ja maanantaikin sieltä keskivertoa paremmasta päästä. Toivottavasti muillakin. 

I spent the weekend in Jyväskylä visiting my friends. It was nice to have a little change of scenery. 

Today it's been a Monday not too bad: I visited uni campus to meet my thesis mentor and to have a chat with the studies counsellor. Somebody had drawn a cute monster in the snow. I also went to movies to see In the Mood for Love directed by Wong Kar-Wai and met my friend in the library. I hope you had a not-too-bad Monday, too. 

Hulinaviikko

Tämä viikko on ollut niin täynnä enemmän ja vähemmän itseaiheutettuja menoja, että ensi viikon voisi hyvällä omallatunnolla vaikka köllöttää vaan kotona. Paitsi että jotenkin sitä on jo onnistunut suunnittelemaan ainakin maanantaille ja tiistaille ohjelmaa. Hups. 

Tällä viikolla olen nähnyt viisi Rokumentti-leffaa, käynyt mummon luona, tädin luona, siskon perhe ja porukat on käyneet miun luona (eri päivinä), on ollut tuparit ja synttärit ja joululahjaostosten tekoa ja auton huolto ja taisi olla parit kahvitkin jossain välissä. Sosiaalisen elämän puutteesta ei siis ainakaan voi valittaa!

Tämäniltainen Rokumentti-leffa Cure for Pain: The Mark Sandman Story oli hyvä lopetus kiireiselle viikolle, huomenna aion nukkua pitkään ja tehdä asioita joita tällä viikolla ei vaan kerennyt hoitaa. (Jos vaikka se gradu, köh köh...)  

Päivä ilman kameraa ja Andrew Bird

Tänään oli taas niitä päiviä kun tuli monta kertaa eteen kaikkea mistä olisi voinut ottaa kuvia, mutta jätin fiksuna tyttönä kameran kotiin. Tai unohdin. Tai en ajatellut. Tai jotain. 

Käytiin siskon kanssa mummoa moikkaamassa ja ihmeteltiin ulkona vallitsevan säätilan englantilaisuutta. Sisko tykkäs, mie en. 

Pyörähdettiin pikaisesti tsekkaamassa myös uusi kirppis; se oli ihan ok muttei mikään maata järisyttävä. Ostin sieltä yhden pienen hauskan jutun josta lisää toiste. 

Andrew Bird - Fever Year. Kuva täältä

Sitten hipsin katsomaan ensimmäistä Rokumentti-leffaa, joka oli Andrew Bird - Fever Year. Xan Arandan ohjaama dokkari oli mielettömän kauniisti kuvattu ja jotenkin siitä välittyi hirveän voimakkaasti se tunne, kun on vaan pakko tehdä musiikkia. 

Lisäksi kiinnitin huomiota sellaisiin epäolennaisiin seikkoihin kuin että Birdin keikkajulisteet on ihan mielettömän hienoja! 

Andrew Bird -keikkajulisteet täältä

Ekan leffan jälkeen nähtiin toveri L:n kanssa ja käytiin Bar Playssa syömässä ranskiksia ja höpisemässä. Puoli ysiltä mentiin katsomaan  Pulp: The Beat is the Law -Fanfare for the Common People, dokkari joka oli 80- ja 90-lukujen juhlaa niin musiikin kuin pukeutumisenkin puolesta. 

Sitten piti vielä tankata auto ja ajella kotiin ja nyt mie oon tässä ja kohta mie nukun. Huomenna jatkuu Rokumenttiloinnit! Muistaisinkohan vaikka ottaa sen kameran mukaan...