Terveisiä maalta

Kävin viettämässä pari kaunista syksypäivää maalla porukoiden luona ja siellä tuli otettua ihan raivona kuvia kun oli vaihteeksi jotain kuvattavaakin. Lähiöasumisessa on vähän se vika, että lähettyviltä ei löydy mitään kauhean jännää kuvattavaa. Tai löytyy kyllä, mutta toisten ihmisten pihamailla kameran kanssa heiluminen ei taida olla ihan suositeltavaa (laillisesta nyt puhumattakaan).

Maalla on aina yhtä kiva käydä kun siellä saa äitin laittamaa ruokaa (tällä kertaa muun muassa paistettuja ahvenia, kaalilaatikkoa, puolukkapuuroa ja omenapaistosta!) ja siellä tulee myös askarreltua yhtä sun toista kun materiaaleja ja tarvikkeita on lähestulkoon aina käden ulottuvilla. Tämän reissun askarteluista kirjoittelen varmaan myöhemmin lisää, nyt laitan vaan kuvia ihmeteltäväksi. 

Omenoita on paljon mutta ne on harmi kyllä vähän ylläriomenoita: päältä kaunis omena saattaa olla sisältä ihan mätä. Nam nam.

 Äipän kasvimaalta sain käydä nyhtämässä kukkia mukaan otettavaksikin. Jee! 

Voisin ryöstää äitin kaikki kukkakipot kun ne on niin kivoja! Miten voikin ruosteinen maitoämpäri näyttää noin kivalta. :D

Ai  niin ja tietysti parasta maalla: 

Miekin haluan vaan köllöttää ja kellottaa päivät pitkät ja välillä vaatia vähän ruokaa, huomiota ja rapsutusta!

Näiden parin päivän sisään tuntui, että näin perhosia enemmän kuin koko kesänä yhteensä. Tein havainnon, että sitruunaperhoset näyttäisivät tykkäävän auringonkukista. Samettiruusupuskasta bongasin puolestaan neitoperhon, joka ystävällisesti istui odottamassa sen aikaa, että juoksin hakemassa kameran sisältä.