Tänään tunsin oloni taas tosi fiksuksi.
Tämän nerokkuuden tunteen aiheutti mineraalimeikkipuuteri, joka alkoi vedellä viimeisiään. Tai jos tarkkoja ollaan, ei puuteri, vaan se purkki. Kyseinen aine oli ollut minulla käytössä jo vuoden (oli siis hintansa väärti, riittoisaa ainetta kuin mikä!), mutta vasta nyt, kun aloin kammeta purkin sihtikantta auki saadakseni rippeetkin pohjalta talteen, huomasin että "hei tässähän on tämmönen kätevä kääntökansi tähän sihtiosan päälle, enpäs oo aikasemmin tajunnu!".
Olin siis vuoden päivät aivan turhaan tuskaillut karisevan puuterin kanssa, kun sitä pöllähti sieltä purnukasta joka kerta kun kannen aukaisi ja sitten sitä oli aina vaatteilla ja joka paikassa. Ja kun esittelin hienon löytöni, isännän kommentti oli: "Hei, jopa mie tiesin tuon."
Taidan olla vähän hidas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti