Tänään mie lopultakin tein sen, mitä olen suunnitellut jo elokuun loppupuolelta saakka, kun illat alkoivat pimenemään: ripustin heijastimet takkeihini! Ainoa mikä puuttuu on tietysti se tärkein, eli heijastin lenkkikamppeisiin. Mutta hyvä se on jostain kuitenkin aloittaa. Parhaiten sen heijastimen tarpeellisuuden tajuaa silloin, kun itse on auton ratissa, on mörköpimeää ja sataa vettä. Silloin ei heijastimettomalla jalankulkijayksilöllä ole paljonkaan toiveita tulla nähdyksi, varsinkaan mustissa vaatteissa.
Omat heijastimet on 2/4 mainosriipakkeita, 1/4 itse ostettua ja 1/4 ystävältä lahjaksi saatua. Törmäsin myös jokin aika sitten Taitokorttelin TaitoShopissa ihanaan lapasenmalliseen heijastimeen, mutta yhdeksän euron hintansa takia se jäi hankkimatta. Mutta toisaalta, ei yhdeksänkään euroa ole paha hinta, jos sillä hankittu heijastin pelastaa sinut jäämästä auton alle.
Mutta sitä minä en käsitä, miten ihmiset vetää menemään polkupyörillä ilman valoja tuolla pimeydessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti