Puutavaraa ja kirppislöytöjä

Tänään oli gradu niin hyvällä mallilla ja professorilta tuli hyvää palautetta dispositiosta, että piti lähteä ihan vähän itseään palkitsemaan. 

Tai siis oikeastihan oli ihan asiallista asiaa, kun piti lähteä käymään Pala-Vanerista maalauspohjia huomista varten (kansalaisopiston maalauspiiri alkaa taas, jee), mutta siinä samalla oli kovin kätevää käydä myös, höm, kirpparilla. Soittelin siis Laren kaveriksi ja ekana käytiin hoitamassa asia-asia pois alta. 

Yleensä ollaan saatu sylillinen tai pari hyvää maalauspohjamateriaalia noin 5-10 euron hintaan, mutta tällä kertaa toimiston setä sanoi että viekää pois vaan. Näköjään hinta riippuu ihan siitä, kuka siellä sattuu milloinkin toimistohommissa olemaan. Mutta meille kelpaa! 

Kyllä näillä ehkä tämän syksyn pärjää.

Puutavarahankintojen jälkeen suunnattiin Joen Jättikirppikselle. Ensimmäiset pari riviväliä lähinnä tuhahdeltiin ja pärskähdeltiin paskat kirppislöydöt -hengessä sille, mitä kaikkea ja millä hinnalla ihmiset siellä yrittääkään myydä. Mutta sitten osuttiin kultasuoneen; ihan varmasti oli jonkun mummun kaikki aarteet kärrätty myyntiin, sieltä löytyi pannua ja tarjotinta ja posliinista lintua ja vaikka sun mitä. 

Itsehän olin etsiskellyt metallista vatia tai tarjotinta jonka voisi laittaa kynttilän alustaksi ja tällä myyntipaikalla niitä oli ihan valita asti. Lopulta mukaan lähti alla oleva vati (4e) sekä vähän pienempi versio, jonka käyttötarkoitus on vielä vähän hakusessa mutta luultavasti jokapäiväisessä käytössä olevat meikit päätyy sille. 

Nuo kynttilät löytyi Tokmannilta. Halusin hillitynvärisen kokoelman, mutta Lare oli sitä mieltä että hillitty on tylsää. Mutta koska tein jo yhden vähemmän hillityn ostoksen, piti nyt edes noiden kohdalla koettaa pysyä aisoissa. Ja kyllähän hillityn väriset kynttilät näyttää kivalta. 

Ja se vähemmän hillitty ostos on tämä. 

Se on avainkaappi! 

Ja jos rehellisiä ollaan, niin aika kamala. Mutta just sillä puhuttelevalla "niin ruma että se on kiva" -tavalla. Tovin siinä arvoin ja epäröin että onko tämä oikeasti niin hirveä ettei viitsi kotiin asti kantaa, mutta sitten sovitettiin avaimia sisään ja todettiin, että kerta miun Totoro-avaimenperä mahtuu sisään niin kyllä se lähtee mukaan! Hintakin oli vain 3 euroa, eli ei kovin paha. 

Tuon kultahileen oli joku ilmeisesti ihan vain Tiimarin hileliimalla tuohon kanteen vetäissyt ja se lähti onneksi melko helposti irti. Nyt se on jo huomattavasti hillitymmän näköinen, mutta veikkaan että kun sen ripustaa tuohon eteisen seinälle niin hieman se ehkä pomppaa silmään. Mutta kun joskus on vaan ihmisen annettava periksi mielihaluilleen. Ja eikös se mene niin, että täytyy sisustaa sellaisilla asioilla joista tykkää, eikä sellaisilla, jotka sisustuslehden mukaan näyttää hyvälle? 

Kaikki mitä rakastin -Eeva kirjoittikin tästä taannoin ihanasti: 

Ja sisustus oli juuri sellainen kuin mielessäni pariisilaisen asunnon sisustus on: mikään ei ollut mietittyä, muodikasta tai yhteensopivaa, ja siksi kaikki oli ihanaa. Jokainen ihan pöljä esine näytti kauniilta tuossa kodissa.

Tänään katsoin omaa kotiani ja ajattelin, etten ehkä sittenkään aio sisustaa. Valitsen vain esineitä, joista tykkään tai joita tarvitsen, enkä mieti, sopivatko ne yhteen. 

(Alkuperäinen teksti löytyy täältä.)

Ja ehdottomasti pitää esitellä myös Laren tekemä kamala-ihana löytö:

Metallinen tarjotin, ihan järkyttävää kitschiä mutta miten hieno!

Ja itselleni löysin vielä kaulaan käärittävää (2e), vaikutti ainakin pikaisella kokeilulla hirmu lämpimältä:

Lisäksi matkaan tarttui Woody Allen -dvd-boksi jossa on Vicky Cristina Barcelona, Match Point ja Cassandra's Dream, pääsee pitämään Allen-maratonin jos siltä tuntuu. (Käytiin muuten keskiviikkona toverien kanssa katsomassa To Rome With Love, ei ollut mitenkään huikea. Oli suorastaan vähän pettymys.)

Mutta nyt on taas hirmu tyytyväinen olo kun löysin parikin sellaista asiaa mitä olin etsimällä etsinyt. Niitä harvemmin löytyy kirppikseltä, kun on liian tarkka visio siitä, mitä haluaa. Mutta nyt kävi tuuri!