Materian juhlaa

Surullista mutta totta: pieni materialisti sisälläni taputtaa tyytyväisenä käsiään ja ehkä hypähteleekin vähän innoissaan kun kaupasta tai kirpparilta lähtee mukaan kivoja ja kauniita juttuja. Mutta olen sentään yrittänyt tehdä itselleni jonkinlaista rajanvetoa tähän järjettömään tavaranpaljouteen ja tarpeettomaan rahanmenoon, eri asia onko se onnistunut juuri mitenkään. Mutta yritystä on. Ehkä mie vielä joskus pelastan maailman. 

Sitä odotellessa. 

Isäntä erehtyi joskus mutisemaan, että pitäis varmaan olla enempi mukeja kun kaikki on aina tiskissä. VIRHE! Mie otin tämän lupana hankkia niitä mukeja. Ja kun näin kivat tuli vastaan niin tarrasin niihin liimanäppeineni oitispaikalla. Hihi. 

Ja kun nyt on takapiha ja terassi ja kukkapenkki niin pitäähän sinne olla jotain kivaa isännän tuhkakupin vastapainoksi. Tämän lyhdyn bongasin Multasormen mainoslehdestä (miekin luen nykyään puutarhajuttuja, hyvin jännä) ja se jäi mieleen kummittelemaan niin pitkäksi aikaa että päätin sen olevan tarkoitettu meidän takapihalle. Vähän haastetta hankintaan toi se, etten tietenkään tajunnut ottaa matkaan ostoskärriä ja tuo ryötty oli melkoisen painava. Tulipahan vähän hyötyliikuntaa ja treeniä kantolihaksille kun roudasin tuon Prisman perimmäisestä nurkasta kassan kautta autolle. 

Ajattelin laittaa ensi keväänä tuohon kukkapenkkiin yrttitarha-tyyppisen ratkaisun. Persiljaa, basilikaa, oreganoa...Aloitin tyrkkäämällä sinne taannoin kaupasta ostetun ruohosipulin jäänteet, ja kummasti se tupsu on alkanut vihertää vaikka näytti  aluksi aika heiveröiseltä. Mutta kassellaan sitä sitten ensi keväänä, syystoimenpiteenä voisi ehkä harkita rikkaruohojen kitkemistä.